tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Memento mori

On sanottu, että eräs ihmistä ja eläintä erottava seikka on ihmisen käsitteellinen ajattelukyky ja oman kuolevaisuutensa tiedostaminen; ihminen ymmärtää, että hänen aikansa on rajallinen täällä maan päällä. Tämän myötä jokainen ihminen kohtaa eksistentiaaliset peruskysymykset ja vastaa niihin omalla tavallaan. Jotkut vastaavat tiedostaen ja jotkut toiset väittävät kiertävänsä ja kieltävänsä kysymykset. Väitän, että hekin vastaavat niihin elämällään; arvoillaan, ajatuksillaan, sanoillaan, teoillaan.

Ihminen - kuka olet?
Ihminen - mistä tulet?
Ihminen - minne menet?
Ihminen - miksi?


Yksi keskeinen kysymys on kuoleman kysymys;
ihminen - minne menet (kuoltuasi)?

Vastaus juontaa ihmiskäsitykseen ("ihminen - kuka olet?"); materialistisen ihmiskäsityksen valossa kuolema on tiedostavan minän päätepiste, sillä minuus redusoituu eläviin aivoihin ja kun aivot kuolevat, minuuden oleminen lakkaa.

Idealistisen ihmiskäsityksen valossa kuolema on portti johonkin toiseen tilaan jossa ihminen jatkaa olemassaoloaan jossakin toisessa muodossa, sillä minuus on jotakin muuta(kin) kuin elävien aivojen tila.

Minun ihmiskäsitykseni perusteella vastaan, että
- kyllä, kuolema on minän päätepiste
- ei, kuolema ei ole minän päätepiste

Ristiriitaista?

Siinä määrin kuin olemme tietoisesti integroituneet ikuiseen meissä, siinä määrin me selviämme kuoleman koetuksesta. Se meissä mikä on vielä epäpuhdasta, itsekästä, egominäkeskeistä – se on katoavaista.

Käytännössä tämä tarkoittaa:
a) kuolema on subjektiivisen minän päätepiste – kyllä, sikäli kun minä on vielä egominäkeskeinen
b) kuolema on vain siirtymä toiseen tilaan – kyllä, sikäli kun minä on rakkausminäkeskeinen

Memento mori.

-gs

3 kommenttia:

sahrami kirjoitti...

Tästä tuli mieleeni kohta Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo:

"On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää."

Taidankin laittaa koko runon tänään sivulleni.

Rita A kirjoitti...

Olen kanssasi eri mieltä, ja kyllä, olen kanssasi samaa mieltä. Lisäksi arvelen että meidän aivot eivät ylety käsittämään niin paljon kuin noiden kysymysten vastaamiseen vaadittaisiin.

Triviaalimpiin asioihin... Tiedäthän miten ihminen joskus spontaanisti kotonaan huudahtaa esimerkiksi Donnerwetter kun tavara putoaa käsistä? No tänä aamuna minä huudahdin Gnothi Seauton.

Mistä tuli mieleen kysymys; mitenkähän se äännetään?

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

sahrami; kyllä, Eino Leinolla oli näkemystä!

rita; niinpä, aivot eivät ylety - pää-älyn lisäksi tarvitaankin sydämen viisautta. Ja ääntämisestä - sano vaan kuin hyvältä tuntuu.

olematon; kiitos kauniista sanoistasi!

Rakkautta Teille kaikille!

-gs