keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Vapaasti naura itsesi terveeksi

Missä määrin ympäristö determinoi ajattelua?


Missä määrin aivojen rakenne determinoi ajattelua?

Missä määrin geenistö determinoi minuutta?

Kuinka staattínen, annettu ihminen DNA on?

Yleisesti vallalla oleva käsitys on, että ihminen on viimeistä piirtoa myöten ympäristön ja geenistön tuote. Tämä katsotaan ulottuvan ihmisyyden kaikille tasoille - keho, mieli, minuus...

Mitä tämä merkitsee tahdon vapauden ajatukselle?

Materialistin näkökulmasta tahdon tai ajattelun vapautta on vaikea löytää; negatiivisuus, pessimismi ja masennus johtuvat ympäristöstä ja viime kädessä aivoista, aivojen kemiallisesta epätasapainosta - tilanne voidaan materialistin mielestä parantaa korjaamalla aivojen kemiallinen tilanne sopivalla lääkityksellä.

Materialistin näkökulmasta medikalisoiva suhtautuminen ajattelun, mielen ja kehollisen tason ongelmiin on luonnollinen ratkaisumalli. Yhydysvallat lienee maailman medikalisoitunein yhteiskunta, jossa esimerkiksi lapsetkin syövät varsin yleisesti masennuslääkkeitä.

Henkisestä ihmiskäsityksestä käsin ajateltuna ihminen voi tehdä aitoja valintoja - ihminen voi muuttaa perusasennoitumistaan itseensä ja todellisuuteen. Ihminen on vapaa olento, joka voi tehdä hyviä ja rakentavia tai vähemmän rakentavia valintoja. Henkisen ihmiskäsityksen valossa on luonnollista ajatella, että ihminen on vastuussa teoistaan. Materialistinen ihmiskäsitys johtaa loogisesti loppuun asti sovelluttuna johtopäätökseen, jonka mukaan ihmistä ei voi pitää vastuullisena teoistaan. Esimerkiksi rikollinen toimii niin kuin toimii, koska geenistö ja ympäristö determinoivat hänet toimimaan tietyllä tavalla. Materialistisen ihmiskäsityksen puitteissa ihmisellä ei näytä olevan vapautta.

Mielenkiintoisia näköaloja ajattelun vapauden ja geenistön suhteeseen avaa biokemian professori Kazuo Murakamin työ. Karamuo on varsin arvostettu tutkija - häntä pidetään yhtenä Nobel-kandidaattina. ja hänen mukaansa ihminen voi asenteellaan ja ajattelullaan vaikuttaa geeneihinsä – ihminen voi aktivoida tai jättää aktivoimatta geenejänsä. Positiivisesti ajattelevalla ihmisellä tietyt geenit aktivoituvat – lääketieteen ammattilaisten odotusten vastaisesti. Vastaavasti jos ihminen ajattelee negatiivisesti, samaiset geenit pysyvät inaktiivisina.

Murakami on työskennellyt mm. stand-up koomikoiden kanssa ja tutkinut mitä koomisen esityksen jälkeen geenistössä tapahtuu. Tutkimusten mukaan ainakin 23 geeniä aktivoitui ja näistä 18 merkitys tunnetaan. Ne vaikuttavat mm. elimistön puolustusjärjestelmään ja solun sisäiseen signaalien kulkuun.

Murakamin keskeinen teesi on, että ihmisen tapa suhtautua itseensä ja elämäänsä vaikuttaa merkittävästi ihmisen DNA:n toimintaan eri tilanteissa. Hänen tutkimuksiinsa nojaten voidaan jopa väittää, että ihminen voi tehdä uuden minän, uuden minuuden muuttamalla asenteitaan ja ajattelutapojaan. DNA ei determinoisi minuutta, vaan minuus ja ajattelu voi vaikuttaa DNA:han, millä puolestaan on positiivisia seuraamuksia kehollisen terveyden tasolla.

Joko naurattaa?

-gs

Murakamin tutkimukseen liittyviä linkkejä
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=4178
http://www.sunmark.co.jp/eng/07/synopses_02.html

Kuvat
kuva1 (dna) http://www.hsc.usf.edu/FAMILY/research/dna%20and%20skeleton.gif
kuva2 (nauru) http://www.terradaily.com/images/human-laughter-bg.jpg

11 kommenttia:

Arkiterapeutti Kops kirjoitti...

Todella kiinnostavaa, ja vahvistaa sellaisia ajatuksia ja havaintoja mitä minullakin on itsestäni ja tuntemistani ihmisistä. Kirjoituksesi tuli minulle kuin tilauksesta. Eilen juuri yritin fundeerata tuota DNA-puolta mutta minulta puuttui paljon sellaista mitä nyt sain sinut tekstistäsi. Kiitos. Tämä oli taas sellainen posti joka pitää tulla lukemaan muutamaan kertaan. Arvokas!

sahrami kirjoitti...

Mielenkiintoista.

Arvasinkin, että tämä kolahtaa erityisesti Ritaan/Kopsiin. ;)

gnothi seauton kirjoitti...

kops ja sahrami; mukava kuulla, että teksti kiinnosti.

Itselleni on jo vuosia ollut tärkeää miettiä esimerkiksi aivojen ja ajattelun / minuuden suhdetta. Olen puntaroinut, että materialistisessa selitysmallissa syy ja seuraus ovat väärin päin - siinähän ajatellaan, että tunnen näin tai noin koska aivoissa tapahtuu sitä ja tätä. Entäpä jos mietitään ylimateriaalista minuutta, joka ikään kuin hyödyntää aivomateriaa? Tieteen keinoin havaitaan aivomateriatason ilmiöt, mutta ei minuutta joka materiaan jälkensä jättää.

Ajatuksellinen vaikuttaminen DNA-tasolle on ihmiskuvani valossa luontevaa ja on mukavaa, että tieteen sarallakin on alettu nähdä tätä tukevia ilmiöitä.

-gs

Ihmettelijä kirjoitti...

GS, luulen että suurella mielenkiinnolla lukisit tämän:

Laurikainen, K.V., Tieteellä on rajansa -
Kvanttiteoria ja todellisuus. Yliopistopaino,
Helsinki 1997.

Kvanttimekaniikassa todennäköisyysjakaumat realisoituvat jotenkin (jakauman mukaisesti), mutta ainakin tässä meidän maalimassamme kussakin tapahtumassa lukuisista vaihtoehdoista toteutuu vain yksi, eikä tätä voi yksittäisen kvanttitapahtuman tapauksessa ennustaa, eli todellisuus on juuriltaan epädeterministinen! Mikä sitten "ohjaa" tai vaikuttaa sen mikä vaihtoehto kulloinkin toteutuu? Sattumako?

gnothi seauton kirjoitti...

kiitos kirjavinkistä, ihmettelijä!

Laurikaisen ajatukset ovat minulle tuttuja 90-luvun alkupuolelta, jolloin luin useamman hänen kirjoittamansa kirjan. Pidin niistä ja ne varmasti osaltaan ovat ajatteluuni vaikuttaneet. Mainitsemasi kirja on julkaistu hieman myöhemmin, eikä ole minulle tuttu. Kiinnostaa tutustua kyllä!

Tässä kohtaa realisoituu taas se fakta, että monta on hyvää kirjaa maailmassa eikä kaikkia voi lukea. Valintoja, valintoja... Tällä hetkellä lueskelen aiemmassa postauksessani mainitsemaani Freken ja Gandyn teosta sekä Jungin omaelämäkertaa valikoiden. Ensiksimainittu on menossa toista tai kolmatta kertaa ja Jung ties monennettako... Viisas mies hän oli. Jung siis. Omine puutteineen ja virheineenkin viisas oli.

-gs

Kimmo kirjoitti...

Tästäpä tulikin mieleeni radiosta kuulemani tarina elävästä elämästä:

Kertoja sanoi nojanneensa merisairaana laivan kaiteelle ja voineensa tosi pahoin. Tulipa siihen vanha japanilainen rouva, joka sanoi: "Miksi suostut olemaan merisairas? Voisit yhtä hyvin myös nauttia tästä merimatkastasi. Tuo sairaus on sinun oma valintasi." Pieni ärtymys kohahti kertojan mielessä, mutta kiinnostui kyselemään lisää. Siitä sukeutuikin pitkä keskustelu, joka johti siihen, että lopulta kertoja oivalsi miten hän voi kouluttaa itseään irti merisairaudesta. Kertoja kertoi neuvojen auttaneen ja nykyisin hän nauttii jopa myrskyistä, jotka keinuttavan laivaa oikein toden teolla.

Idea tässäkin oli ajatuksellinen vaikuttaminen, ei tosin DNA:han vaan omiin tuntemuksiin. En osaa selittää tarkemmin miten tuo paranemisprosessi merisairaudesta tapahtui. Idea on kuitenkin siinä, että valinta on oma: haluaako sairastaa vai ei.

sahrami kirjoitti...

kimmo: Tiedän omasta kokemuksestani, että merisairauteen pystyy tosiaan vaikuttamaan. Kun katsoo horisonttiin ja pysyy kannella silmät auki mielellään vielä tehden jotain hyödyllistä, se auttaa. Pahinta on mennä kajuuttaan tai pitää silmiä kiinni ja ajatella, että voi kamala. :)

sahrami kirjoitti...

Korjaan vielä kommenttiani. Pahinta on mennä sisälle ja yrittää lukea kirjaa. Sitäkin on tullut kokeiltua joskus lapsena. ;)

Ihmettelijä kirjoitti...

GS: Laurikaisen kautta Pauliin ja Jungiin :-) Voisitko suositella jotakin hyvää perusteosta Jungista?

gnothi seauton kirjoitti...

kimmo ja sahrami;
parikymmentä vuotta sitten menin laivalla Kreikasta Italiaan varsin tuulisella kelillä ja pahaa teki. Huomasin parhaaksi selviytymiskeinoksi istua laivan kannella ja katsoa horisonttia päätä samalla kallistellen niin että pää pysyi koko ajan pystysuorassa. Selvisin. :-)

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

Tarkennus edelliseen -
pää siis kohtisuorassa horisonttiin nähden, horisontti siis kiintopisteenä niin että laivan kallistuessa vaikkapa vasemmalle, pää kallistuu oikealla niin että korvassa oleva tasapainoaistin saa olla rauhassa.

ihmettelijä;
mikäli viittaat Wolfgang Pauliin, niin on todettava, etten hänen ajatteluaan syvällisesti tunne. Joskus olen häneen törmännyt jonkun toisen teoksen kautta.

Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että Jungin lisäksi moni muu on vaikuttanut ajatteluuni ja kai sitä on jotakin oivaltanut ihan itsekeen - Jung tässä nyt sattui vain nousemaan esille kun se tuossa on tutkittavanani.

Mikäli Jung kiinnostaa, niin omaelämäkerrallinen "Unia, ajatuksia, muistikuvia" sekä yhdessä kollegoidensa ja oppilaidensa kanssa kirjoitettu "Symbolit. Piilotajunnan kieli" ovat suositeltavia. Raskaampaa materiaalia on sitten "Psychology and Alchemy" jota Jung pitää tärkeimpänä teoksenaan(?). Ei helppo kirja ole se.

Psykologian saralla se perinteinen linjaus kulkee akselilla Freud-Jung ja tässä kohtaa minun on helppo tunnustaa olevani jungilainen. Ehdottomasti. :)

-gs