perjantaina, elokuuta 31, 2007

Juoksen koska

Juoksu herättää intohimoja. Suuntaan jos toiseenkin:

"...juokseminen on täysin käsittämätön modernin itsekidutuksen, itsemurhakäyttäytymisen ja kuoleman tavoittelun, vapaaehtoisen orjuuden ja jopa aviollisen uskottomuuden uusi muoto. Kuola suusta valuen, silmät tyhjinä ja omaan sisäiseen lähtölaskentaansa keskittyneet juoksijat edustavat Baudrillardille ihmislajin rappiota, maailmanlopun tunnelmaa."
(http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/mar1.htm)

tai

"Running has made me young again. I run now as I did at twenty. I have the same health, the same vigor, the same sensations of power and grace. And I have the strength and speed and endurance of those years younger than 1. Not because I am exceptional, but because I do what I do with my whole self. My running is an incitement to energy. It is an outpouring from the very center of my being. it is a vital force that takes me to the peak of my powers and there opens me to myself and to the world and to others."
(George Sheehan, Running and being)

Mikä on Sinun suhteesi juoksuun?

-gs

(kuva http://www1.istockphoto.com/file_thumbview_approve/562518/2/istockphoto_562518_woman_running_silhouette.jpg)

2 kommenttia:

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Minulla on suhde myös juoksuun, mutta se ei ole yhtä hieno kuin sinulla. Kadehdin iloa ja innostustasi juoksun suhteen.

Minä koitin joskus nuorempana lähteä juoksulenkille oikein pururadalle. Muutaman sadan metrin jälkeen se alkoi tuntumaan todella puuduttavalta ja tylsältä hommalta. Se ei tuottanut yhtään iloa. Luultavasti tarvitsisin ensi alkuun vain lujaa tahtoa jatkaa juoksemista ja ehkä sitä että juoksee ensin jonkun kanssa. Sitten myöhemmin työ tuottaisi tulosta ja oppisin nauttimaan juoksemisesta. Mutta en ole tuohon puuhaan lähtenyt.

Tiedän myös sen, että jotkut papit miettivät saarnojaan juoksulenkillä. Kadehdin heitäkin. Kunnostaan huolehtiminen on hieno asia, mutta tälläkin hetkellä minulla on pers penkissä. Reipas kävely sopii minulle ensialkuun paremmin.

Toivon joka tapauksessa sinulle hyviä juoksukilometrejä. Iloitsen myös terveestä sydämestäsi ja vahvoista keuhkoistasi. Aivan varmasti saat mieleesi myös virtaa hyvästä harrastuksestasi.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Kiitos - kyllä hyvä fyysinen kunto antaa mukavaa potkua muuhunkin olemiseen. Mutta ei juokseminen mikään maailman tärkein asia ole.

Ajattelen, että ihminen on terve kun se leikkii. Kukin leikkii tavallaan ja minulle juoksu on leikkiä (vaikka kisassa sykkeen hakatessa lähes 190 leikki tuntuu olevan kohtuullisen kaukana...)!

Uskon että tasapainoinen ihmisyys edellyttää fyysisen ja psyykkisen tasapainoa - mitä nuo sitten kullekin merkitsevät... Minulle juoksu on kanava nuoruuden muistoihin ja positiivisiin virityksiin.

-gs