keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Valoa

Soitin heti aamulla kullan työpaikalle ja kerroin lyhyesti että leikkauksessa on oltu ja että kolmestä neljään viikkoa vähintään on sairaslomaa edessä niin että tietävät työtehtävät uudelleenjärjestellä.

Aurinko paistoi upeasti taivaanrannassa kun ajelimme kaupunkiin. Ja iloinen yllätys odotti meitä sairaalassa - rakas istui. Oli itse päässyt sängystä tuoliin. Ja väriäkin oli eilistä enemmän kasvoissa. Pieniä edistysaskeleita mutta niin tärkeitä!

Kunhan tässä on syöty niin mennään tytön kanssa uimaan. Ja päiväunien jälkeen taas kultaa katsomaan.

-gs

7 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Hienoa kuulla.
Hyvä.

gnothi seauton kirjoitti...

Ja nyt kun kävimme niin emmepä löytäneetkään sängystä vaan oli lähtenyt tippatelineen kanssa kävelemään. Noin 50 metriä onnistui joten kova on mimmi toipumaan!

-gs

Anna kirjoitti...

Kurjaa, että tuli oikein leikkausreissu, mutta kuulostaa siltä, että hurjaa vauhtia ollaan menossa parempaan päin. Voimia sekä toipujalle että toipumista vierestä tsemppaaville - lapsukaisesta vanhemman sairastaminen voi olla varmasti pelottavaa. Eikä sinullakaan varmaan ole ollut kovin mahtava fiilis...

Oikein onnellista uutta vuotta koko perheellenne - tästä se lähtee nousuun!

olematon kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä :)

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos tuesta!

anna; Kyllähän tässä haastetta riittää... Tyttö on suhtautunut kyllä mutkattomasti - halusi (ja haluaa moneen kertaan) tietää miksi on leikattu ja missä on jäljet ja mitä kaikki letkut ja vempaimet ovat. Sitten hiippailee käytävällä ja hurmaa kaikki hoitajat. Kokemus olisi rankempi ilman tyttöä - kun hänen ehtymätöntä elämäniloa ja energiaa läheltä katsoo niin kyllä siitä jaksamista tarttuu toisiinkin.

olematon; kyllä eteenpäin on menty kovasti viimeisen vuorokauden aikana. Mutta paljon on vielä matkaa edessä.

-gs

HeidiR kirjoitti...

Oi, kuulostaa vakavalta, dramaattiselta ja jopa vaaralliselta. Mutta lopputulos kuulostaa hyvältä ja toivorikkaalta.

Voimia palautumiseen koko perheelle! Sinä varmasti, Gs, olet painanut eteenpäin ja jaksanut kannatella koko perhettä alkujärkytyksen turvin. Se on jännä kuinka meille annetaan voimia, kun niitä tarvitaan.

Muista kuitenkin itsekin pian levätä.

Esirukous on lähetetty, juuri - nyt.

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos Heidi!

Taas mentiin eteenpäin; aamupäivän visiitin yhteydessä kävimme koko perhe kahviossa. Jonkinmoinen special-case lienee kyseessä kun useampikin lääkäri käy vuorollaan sitkeää sissiämme ihmettelemässä. Kunhan tyttö tuosta herää päiväuniltaan niin taas mennään katsomaan.

-gs