tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Alakarppausta, laiskottelua ja muikun paistoa

Eilinen pitkis tuntui hiukan aamulla jaloissa - ihan normaali hyvän treenin jälkeinen lihasarkuus, joka merkitsee sitä että levon myötä adaptoidutaan harjoitusta edeltävää tasoa korkeammalle. Itse asiassa olo vertyi päivän mittaan niin nopsaan että harkitsin jo kevyttä lenkkiä, mutta maltoin mieleni. Vasta huomenna taas mennään. Siispä laiskottelin. Ja paistoin muikkuja.

Parin viimeisen viikon aikana olen kiinnittänyt erityistä huomiota ruokavalioon. Painoni vuoksi minun ei ole sitä tarvinnut tehdä, sillä indeksini on aina ollut kohdallaan. Olen kiinnostunut hyvinvoinnistani niin henkisellä kuin kehollisella tasolla ja ruokavalio on tietysti tärkeässä roolissa tässä kohtaa. Alakarppaamisesta minulla on hyviä kokemuksia muutaman vuoden takaa ja nyt taas innostuin asiasta luettuani Antti Heikkilän mainion kirjan "Ravinto ja terveys". Hauska oli taas huomata ekstra hyvänolontunne (mitenkähän tuokin pitäisi kirjoittaa?), joka seurasi nopeasti jo aloituspäivän aikana kun aamusta alkaen ei niitä ns. virallisen ravinto-opin korostamia hiilareita kitusiinsa laittanutkaan. Rajoitettu hiilareiden nauttminen pitää verensokerin tasaisena, jolloin ei synny jatkuvan napostelun tai välipalojen tarvetta eikä kiljuvan nälän tunnetta. Energia tuntuu riittävän tasaisesti koko ajan. Kysehän on siitä, että keho toimii tällöin rasvanpolttomoodissa. Rasvan sanotaan olevan solujen tärkein polttoaine. Alustavasti vaikuttaa siltä, että homma toimii myös juoksuharrastuksen suhteen.

-gs

linkkejä

lääkäri Antti Heikkilä
Vähähiilihydraattinen ruokavalio (wikipedia)
Karppausinfo
Alakarppaus elämäntapana

2 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Kävin itseasiassa tänää hakemassa kyseisen opuksen kirjastosta. Lukemaan en taida päästä ihan heti kun on noita muita kirjoja sitä ennen jonossa :)

gnothi seauton kirjoitti...

Ok, kannattaa tosiaan tutustua ajatuksiin ja kokeillakin josko alakarppaus toimisi.

-gs