tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Sana jouluksi

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.

Tarkastellaan kuitenkin asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin: Jeesus = Jumala, Jumala = Rakkaus. Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.




Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Rauhallista Joulua!

-gs

(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)

perjantaina, joulukuuta 04, 2009

1980-luvun alun taikaa (musiikkimuistoja, osa n)

80-luvun alussa Kuusamon Kino-Nilolla järjestettiin disko ja sinnehän piti mennä silloisen tyttöystävän kanssa. Ohjelmassa oli musavisa, jossa nopein kappaleen tunnistaja palkittiin.

Pari tahtia kun tuli tätä niin erehtymisen vaaraa ei ollut.

Palkinto?




Nimikirjoituksilla varustettuna.

En varsinainen fani koskaan ollut, koska Beatles oli nuoruuteni #1. Mutta tämä balladi on kuva nuoren romantikon sisimmästä.



Ja balladien balladi nuoruuteni vuosilta on tietysti tämä



taas aamulla heräilen
vierestäs venytellen
varpaitani naksutellen
olen onnellinen

nuuhkin ihoasi kivaa on
lämpimässä alla
lämpimässä alla peiton
jonka alle aamun,aamun,aamunkoiton
suo maailma
joka mulle soi ton,soi ton
Päävoiton


Kun balladiosastolle päädyin niin ehkä kauneinta suomalaista rocklyriikkaa jousien kera. Isokynä itse. Samoja aikoja edellisten kanssa.



"Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään"

Ja tietysti Fame! Tämä TV-sarja 1982-84 oli jotakin käsittämätöntä.

- Jorma Ronkainen (onnessa.com)

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

Tulkintaa osa 1 (Matka sisimpään)

- Mielenkiintoinen uni. Mitä arvelet?

- Yleisellä tasolla voi nähdä kolminaisuuden. Kolme henkilöä, kolme ympäristöä.

- Mitä henkilöt edustavat?

- TT, R ja K ovat samaa sukupuolta unennäkijän kanssa ja niinpä ne edustavat joko varjoa tai itseä. Varjo esiintyy yleensä unessa epämiellyttävänä hahmona, jonka tehtävä on tuoda tietoisuuteen siitä poissuljettuja ja kiellettyjä ominaisuuksia. Assosiaatioideni perusteella tästä ei ole kysymys.

- Millaisia assosiaatiosi ovat?

- Tunsin TT:n kovana työntekijänä. Arvostin hänen ammattitaitoaan mutta toisaalta hiukan ihmettelin hänen työkeskeisyyttään. Ja hänen kovaa tupakointiaan. Minulle tuli vaikutelma, että työ merkitsi hänelle tärkeintä asiaa elämässä. Toki pidän myös itse työtä merkittävänä elämässäni mutta toisaalta en koe sen oleellisesti määrittävän minuuteni perustaa. Tapanani ei ole tuoda työasioita kotiin. Perhe on tärkeämpää kuin työ.

- Entä R?

- R oli paras ystäväni armeijassa. Olimme tupakavereita AUK:ssa ja RUK:ssa. Pidimme paljon hauskaa yhdessä. Arvostin ja arvostan R:n rehtiyttä ja huumorintajua. Treenasimme yhdessä. Juoksulenkkejä ja punttisalia. AUK:ssa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja R oli muistaakseni sihteeri. R valitsi armeijauran. Itse en missään vaiheessa kokenut armeijan olevan minun juttu. Olen kuullut seireenien laulun, mutta sydämessäni olen pasifisti. Monista kertausharjoituksista huolimatta. Tai niiden vuoksi. Olen reservin yliluutnantti ja myönnän tuntevani siitä rahtusen ylpeyttä.

- Ja K?

- Olin K:n kanssa samalla luokalla yhdeksän vuotta. Peruskoulussa. Miellän K:n urheilijana, lujana persoonana. Oli hyvä hyppäämään korkeutta. Arvostin häntä ja muistan lapsuudessani kerran vierailleni hänen luonaan. Toisaalta välillämme oli jonkinlainen jännite. Kolmannen tai neljännen luokan luokkakuvassa hymyilin eturivissä yhdessä T:n kanssa. K kurkisti välistämme pelleilevä irvistys kasvoillaan. Kuvan julkistamisen jälkeen K sanoi minulle jotakin ilkeää. Arvaukseni on, että K:a nolotti oma habitus kuvassa ja ehkä hän kuuli siitä toisiltakin. Kontrasti oli kuvassa vahva minuun ja T:n verrattuna. Olin ala-asteella huumoriveikko, pelle. Siihen liittyen muistan K:n joskus sanoneen "kyllä räkänokastakin mies tulee mutta ei tyhjän naurajasta".

- K lienee keskeisin hahmo unessa?

- Siltä vaikuttaa. Kaksi ensimmäistä assosiaatiota hänestä ovat urheilu ja alko.

- Urheilu ja alko?

- Urheilu on minulle tärkeä asia. Se on ollut tärkeää noin kymmenvuotiaasta saakka. Minä arvostan kehoani. Ajattelen, että ilmennän itseäni tässä maailmassa kehoni kautta. Siispä on tärkeä pitää käyttövälineestä huolta. Lankeamatta kuitenkaan kehonpalvontaan.

- Entä alko?

- Lukion jälkeen opiskelimme samassa kaupungissa ja jossakin vaihessa K toimi alkossa myyjänä. Havaitsen tässä kohtaa jännitteen. Ensimmäinen ajatukseni tosin on, että alkon myyjä on hallitusti tekemisissä alkoholin. Tämän voisi tulkita viittaavan siihen, että minäkin voin olla hallitusti tekemisissä alkoholin kanssa. Toisaalta on henkisiä malleja, joissa alkoholista pidättäytyminen katsotaan ehdottomaksi edellytykseksi vihkiytymisen tiellä. Lisäksi olen klaanissani nähnyt monen kaatuvan alkoholiin. Joten en ole aivan varma unen viestistä tässä kohtaa.

- Mikä koit nuo kolme henkilöä unessasi? Olivatko he uhkaavia?

- Eivät olleet. Koin että olen hyvissä väleissä jokaisen kanssa. TT ja R jäivät elämään omaa elämäänsä, joka ehkä jälkikäteen analysoituna olisi voinut olla myös minun tieni, ainakin teoreettisella tasolla. Elävässä elämässä olen kuitenkin valinnut toisin. Unessa jatkoin matkaa K:n kanssa.

- Tuon perusteella ne eivät olleet varjosi ilmentymiä.

- Niin, eivät olleet. Varjo tosin esiintyy yleensä unennäkijän kanssa saman sukupuolen hahmona, mutta tyypillisesti se koetaan uhkaavana tai halveksittavana hahmona. Tästä ei unessani ollut kysymys.

- Voisiko todella kyse olla itsen ilmentymisestä?

- Niin. Sitä olen tässä miettinyt. Mutta yleensä itse esiintyy Kristuksena tai Buddhana tai muuna vastaavana hengen jättiläisenä. Tai jonakin vahvana symbolina.

- Muitakin mahdollisuuksia on.

- On toki. Tulkintani tässä kohtaa menee niin, että unen hahmot kuvaavat minän eri kehitysvaiheita. TT ja R ovat edustaneet ja opettaneet hyviä asioita mutta toisaalta he ovat ilmentäneet myös ideaaleja, joihin en ole voinut sydäntäni kiinnittää. TT:n ja R:n hahmot voisi kiteyttää niin, että olen integroinut minuuteeni jotakin TT:n piirteistä ja jotakin R:n piirteistä.

- Entä K?

- Nähdäkseni hän edustaa unessa luotettavaa seuralaista, jonka kanssa lähden merelle. Siis tutkimaan tiedostamatonta.

-gs

(kuva Katowice, Puola, huhtikuu 2005)

maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Lätkässä Sofiaan

Alkaako filosofiksi?

Arkiajattelussa filosofin käsitteellä viitataan yleensä jalat-irti-maasta-haihatteluun, joutavaan käsitteiden pyörittelyyn, joka ei johda mihinkään hyödylliseen.

Etymologisesti filosofin käsite juontaa kreikan kielen rakastamisen ja viisauden käsitteistä - filosofi on kirjaimellisesti viisauden rakastaja, siis

1. filosofi
2. rakastaa
3. viisautta

1. Pidän jokaista ihmistä filosofina. Ihmiset eroavat toisistaan siinä, että osa jo toteuttaa filosofiuttaan ja osalla filosofius on vielä potentiaalisena mahdollisuutena, uinuvana kykynä. Filosofi on totuuden etsijä. Filosofi kokee olemassaolon ydinkysymyksiksi klassiset kuka olen, mistä tulen, minne menen ja miksi. Jokainen ihminen vastaa näihin kysymyksiin elämäntavallaan, arvoillaan, ajattelullaan, sanoillaan ja teoillaan. Monet vastaavat tiedostamattaan, mutta filosofi haluaa vastata kysymyksiin tietoisesti. Johdonmukaisesti. Sitoutuen. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

2. Seksismin läpäisemässä ajassa moni sekoittaa toisiinsa rakkauden ja himon. Erotisoituneella ja esineellistävällä medialla ruokittu mieli turtuu. Kaikki maistuu samalle eikä mikään tunnu miltään. Tarvitaan yhä kovempia ja isompia annoksia. Todellinen rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta. Se on toimintaa. Se on kanssaihmisen huomioimista. Todellinen rakastaminen on herkäksi tulemista. Herkältä ei jää mitään havaitsematta. Herkkä kuulee viisauden kuiskauksen. Herkkä näkee arkeen kätkeytyneen kauneuden. Todellinen rakastaminen on myös vahvaksi tulemista. Vahva kestää koettelemukset ja kiusaukset. Vahva on juurtunut klassisiin totuuden, hyvyyden ja kauneuden perusarvoihin ja ilmentää niitä. Todellisen rakastamisen paradoksi on siis olla vahva ja herkkä samanaikaisesti. Filosofi kykenee rakkaudessaan ratkaisemaan tämän paradoksin. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3a. Dualismin ansakuopassa tunteet ja järki käyvät ikuista painia keskenään. Tunteet vievät ihmistä tuonne ja järki tänne. Älykkäänä itseään pitävä dualisti pyrkii ratkaisemaan dilemman turvautumalla järkeen ja alentamalla tunteet ”vain tunteiksi”. Älykäs dualisti toteaa vakavina pitämiensä asioiden äärellä mielellään, että ”tässä ei ole tunteilulle sijaa”. Älykäs dualisti tulee kovaksi tukahduttamalla tunteet. Viisauden löytänyt sen sijaan ylittää tunteen ja järjen välisen ristiriidan. Viisaus on tunteen ja järjen harmoniaa. Viisaudessa tunne ja järki eivät sekoitu, vaan ne yhdistyvät ja syntyy jotakin uutta. Tunteen ja järjen välisen ristiriidan ylittämiseen sisältyy ylimatemaattinen yhtälö; yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Filosofi kykenee viisaudessaan ratkaisemaan tämän yhtälön. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3b. Viisaus ei ole abstraktia käsiterunoutta, vaan se on konkretiaa. Viisaina hallitsijoina pidettyjen Salomonin ja Hesekiaan kokoamissa Sananlaskuissa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus esitellään useassa yhteydessä persoonana, joka tahtoo olla yhteydessä ihmiseen; "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini" (Snl. 8: 12). Vanhan testamentin yleensä kovin patriarkkinen ajattelu maskuliinisine jumalakuvineen murtuu tässä kohtaa. Viisauteen nimittäin viitataan feminiinipronominilla. Kreikankielisessä vanhassa testamentissa, Septuagintassa, tämä älyn seurassa viihtyvä viisaus on nimeltään Sofia. Kyllä, se sama Sofia, josta filoSofiassa alkujaan oli kysymys. Niinpä on ymmärrettävää, että filosofi rakastaa viisautta.

Alkaako filosofiksi? Filosofiksi ei aleta. Kyse ei ole loogisanalyyttisestä laskelmasta, jonka perusteella ihminen katsoo edulliseksi rakastaa viisautta. Vähän samaan tapaan kuin että kukaan ei päätä ryhtyä rakastamaan jotakuta. Ihminen "vain" huomaa olevansa rakastunut, löytää itsensä rakkaudesta.

Sofian rakastamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen on yhteydessä sisimpäänsä. Siellä Sofia odottaa.

-gs

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Matka sisimpään

- Vaikuttavin yksittäinen unessa kuulemani lause on "heijastan itseni yön unessa".
- Kuka siinä puhuu?
- Kuka kysyy?
- Kerro, Didymos.
- Hyvä on,


- Matka käynnistyi ravintolassa. Bändi pani parastaan ja kun tauko koitti, huomasin että rummuissa olikin TT. Hänen paitansa selkämys oli hiestä märkä. Huikkasin hänelle tervehdyksen ja menin syömään.

Seuraavaksi olinkin Jokilammella käsissäni Kaleva, joka piti toimittaa oikealle omistajalleen. Minun oli lähdettävä kun kohtasin R:n. Ojensin lehden hänelle ja pyysin häntä toimittamaan sen perille. Huomasin että lehti oli jo kellastunut.

Lähtiessäni K:n kanssa pois heitin vielä R:lle yhden Mariannen. Selitin K:lle että R on ammattisotilas, kadettiupseeri. Lisäsin että myös R:n isä oli sotilas. Autoillessamme pois R jäi tekemään jotakin maanviljelykseen viittavaa. Minä ajoin.

Saavuimme merenrantaan. Huomasin kaukana toisella puolella avaruussukkulan. Ihmettelin K:lle, että onko taas aika sukkuloita avaruuteen lähettää. Samassa kaukana ollut sukkula katosi ja aivan edestämme merestä nousi avaruusraketti. Noustuaan ylös se muuntui jonkinlaiseksi nosturiksi, joka laski aluksen vesille. Noustuamme omaan veneeseemme nosturi muuntui jonkinlaiseksi tunnistimiseksi, joka kävi aivan lähellämme. Tuli vaikutelma, että meidän lupa olla vesillä tarkastettiin. Meidän sallittiin jatkaa. Nosturin vesille laskema alus sukelsikin pinnan alla. Me jatkoimme matkaa ja kohta olimmekin suuressa vesialtaassa, joka sijaitsi isossa hallimaisessa rakennuksessa.

Hallissa oli pehmeä hämärä. Ihmettelin altaan pohjalla näkyviä kaloja. Kiinnitin huomioita 5-10 metrin mittaisiin valaisiin. Ne uivat samansuuntaisesti kanssamme. Totesin K:lle, että on mukavaa kun pohja näkyy niin selvästi. Kiersimme altaan vastapäivään. Jossakin kohtaa huomasin ison varjomaisen olennon altaan pohjalla. En tunnistanut sitä. Se liikkui oikealta vasemmalla ja oli hieman uhkaava. Oikealla oli pieni väliseinällä erotettu allas, josta kajasti kirkkaan lämmintä valoa. Tilan katto oli matalalla. Siellä on sitruunakala.

- Kiehtovaa! Mitä arvelet?

-gs

(Kuva auringonnousu, Egypti, Sharm El Sheikh tammikuu 2009)

torstaina, marraskuuta 26, 2009

It takes two to tango (Didymoksen Padme-näyn tulkinta)

"Kaunis valkea kukka piirtyi hänen eteensä. Terälehdet hohtivat hentoa valkoista lilan reunustamaa mustaa vasten. Didymos hymyili. Lootuskukka? Lootus. Se häipyi hitaasti taustaan ja samalla esiin piirtyi valkea lintu. Kyyhkynen. Didymos oli haltioissaan. Suorat assosiaatiot viittasivat väkeviin asioihin."

- Millaisia assosiaatioita, Didymos?

- Molemmat viittaavat Henkeen ja sen heräämiseen ja vaikuttamiseen ihmisessä. Toinen edustaa itämaista henkistä viisautta ja toinen länsimaista.

- Itä ja länsi kohtaavat?

- Täsmälleen. Kuvien peräkkäisyys ja ristikkäishäivytys viittaavat synteesin mahdollisuuteen.

- Kuulostaa kiehtovalta.

- Haluatko kuulla mitä kiintoisaa tapahtui noiden näkyjen jälkeen?

- Totta kai!

- Kävin ulkona hakemassa postin ja kiinnitin huomion erääseen autoon. Sen rekisterikilpeen.

- ?

- JOH-98.

- Mitä siitä?

- Olen muutaman vastaavan pannut aiemminkin merkille, mutta nyt päätin ensimmäistä kertaa tarkistaa viittauksen.

- Viittauksen? Nyt en kyllä ymmärrä.

- Rekisterinumero oli JOH-98. Sen voi ajatella viittaavan Johanneksen evankeliumiin. Ykdeksäs luku, kahdeksas jae.

- Ahaa. Mitäs sieltä löysit?

- Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"

- Osuiko tuo jotenkin kohdalleen?

- Asiayhteydessä kerrotaan syntymästään saakka sokeasta miehestä, jonka Jeesus paransi. Ensimmäinen assosiaatio tästä johti luonnollisesti näkyyni lootuskukasta ja kyyhkysestä. Yhteys tuntui väkevältä ja vahvisti näyn merkittävyyttä. Minä olen ollut sokea ja Jeesus on antanut minulle näön. Toinen assosiaatio, tuohon yksittäiseen jakeeseen liittyen näyttää minulle kuvan itsestäni reilun viiden vuoden takaa.

- Olitko sinäkin kerjäläinen?

- Niin voi kyllä sanoa. Olin rakkauden ja armon kerjäläinen. Kävin läpi sisäistä kriisiä. Kävin läpi metafyysistä myllerrystä, jossa pelkäsin täysin hajoavani. Toisaalta olin tuolloin perehtynyt gnostiseen kristinuskoon ja sen valossa sisäinen myllerrys on väistämätön tiellä valoon. Rukoilin ja kirjoitin hyvin paljon. Kysyin itseltäni ja Jumalalta, mikä on osani. Miksi kärsin. Onko kärsimys välttämätöntä. Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Nyt kun katson tuota ajanjaksoa - itse asiassa luin eilen päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta - uskon ymmärtäväni mistä oli kysymys.

- Oletko yhä kerjäläinen?

- Kysymyksesi tuo mieleen erään moottoripyörämatkan, jonka tein rakkaani kanssa kuutisen vuotta sitten. Reissasimme mm. Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa. Neljän viikon aikana ehdimme kokea monenlaista. Tapasimme paljon hienoja ihmisiä. Hampurissa kohtasimme erään vieraanvaraisen motoristin ja keskustelimme hänen kanssaan monenlaista. Totesin hänelle jotenkin niin että after all, we all are pretty much the same; we want to be happy in our lives. And how can be happy? We want to be loved and we want to love. That is all. Actually Fab Four said this fourty years ago. All you need is love.

- Varmasti mahtava reissu! En ole ihan varma vastasitko kysymykseeni.

- En minäkään. Kyllä - minä voin hyvin kun minua rakastetaan. Minä voin hyvin rakastaessani ihmistä. Elämää. It takes two to tango.

-gs



(kuvassa rakkaani kanssa Saanalla kesällä 2000)

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Padme

Didymos heräsi aikaisin. Uni ei enää tullut silmään, mutta hän ei noussut vaan makoili ja mietti. Oli vain. Hän mietti viimeaikojen uniaan. Mielenkiintoista, miten unimaailma, tiedostamaton taas aktivoitui ja alkoi syöttämään rikasta kuvastoa, monivivahteista draamaa tietoisuuteen!

"Se oli vain unta", usein sanotaan. Mutta Didymoksen maailmassa unet ovat tiedostamattoman viestintää tietoiselle minälle. Tiedostamaton on rehellinen, se kertoo ja esittää asiat kuten parhaiten taitaa. Tietoisuuden kannalta tämä merkitsee usein melkoista haastetta. Millä avaimella unen arvoitus avataan? Tiedostamaton pyrkii ilmenemään, se pyrkii tasapainottamaan tietoisen ja tiedostamattoman välistä jännitettä. Se vihjaa, missä ja miksi on kehittämistä ja mihin suuntaan kannattaisi edetä. Uni on ikään kuin kuva ihmisen psyyken tilasta. Elokuva. Lyhyt elokuva.

Didymos oli aivan rentona, piti edelleen silmät suljettuina ja kohdisti sisäisen katseensa suoraan eteen. Hän odotti, näkisikö hän jotakin. Tuottaisiko tiedostamaton jonkin kuvan? Alkuun hän näki hienonhienojen värien ja muotojen ilmenevän pimeydestä ja liukuvan takaisin olemattomuuteen. Tosiolevaan? Abstrakteja muotoja. Sitten... Kaunis valkea kukka piirtyi hänen eteensä. Terälehdet hohtivat hentoa valkoista lilan reunustamaa mustaa vasten. Didymos hymyili. Lootuskukka? Lootus. Se häipyi hitaasti taustaan ja samalla esiin piirtyi valkea lintu. Kyyhkynen. Didymos oli haltioissaan. Suorat assosiaatiot viittasivat väkeviin asioihin. Herätyskello soi. Tästä oli hyvä aloittaa päivä.

-gs

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Tehtävä

"On totta, että kulttuurissa elävä ihminen on äskettäin saavuttanut tietyn määrän tahdonvoimaa, jota hän voi käyttää mihin haluaa. Hän on oppinut tekemään työnsä tehokkaasti turvautumatta loitsuihin tai rummutukseen, joka hypnotisoisi hänet tekemisen tilaan.

Hän voi jopa tulla toimeen rukoilematta päivittäin jumalallista apua. Hän voi toteuttaa suunnitelmansa ja hän näyttää voivan vaikeuksitta muuttaa ajatuksensa toiminnaksi, kun taas primitiivistä ihmistä näyttävät joka askeleella haittaavan pelot, taikausko ja muut toiminnan näkymättömät esteet.

Nykyajan ihmisen taikauskoa on ajatus, että tahdon avulla voi toteuttaa mitä hyvänsä. Tämän uskon hintana on kuitenkin huomattava introspektion puute.

Aikamme rationaalinen ja tehokas ihminen ei näe, että häntä riivaavat hänen hallintansa ulottumattomissa olevat "voimat". Hänen jumalansa ja demoninsa eivät ole kadonneet minnekään, ne ovat vain saaneet uudet nimet. Ne pitävät hänet levottomuuden, epämääräisten pelkojen, psykologisten komplikaatioiden, lääkeaineiden, alkoholin, tupakan ja ruoan kyltymättömän tarpeen ja ennen muuta moninaisten neuroosien pauloissa."


(C.G. Jung: Symbolit - piilotajunnan kieli. Otava 1991. s. 82)

- - -

Klaanini henget odottavat. Ne janoavat tietoa. Viime yönä ne taas tulivat luokseni. "Mitä olet oppinut?", ne kysyivät.

- Rakkaus. Itsetuntemus.
- Mitä muuta?
- Anteeksianto. Anteeksianto muille. Anteeksianto itselle. Armollisuus.
- Mikä muu on tärkeää?
- Nöyryys. Nöyryys ei kuitenkaan ole nöyristelyä.
- Mitä tarkoitat?
- Nöyryys on hiljaista kunnioitusta mysteerin äärellä.
- Mikä on mysteeri?
- Ihminen.
- Ihminen?
- Ihminen. Ihmisessä taivas ja maa kohtaavat. Ihminen on mysteeri itselleen. Ihmisen tehtävä on oppia tuntemaan itsensä, ylittämään sisäinen ristiriita hyvän ja pahan välillä. Ihmisen tehtävä on tuoda tiedostamaton tietoisuuden valokeilaan. Ihmisen tehtävä on tulla ehjäksi, omaksi itsekseen.

Vastaukseni tyydyttivät henkiä. Ne palasivat kokouspaikalle merenrantaan. Olin käynyt paikalla edellisenä yönä ja nähnyt että rakennus oli täynnä. Täynnä henkiä ja odotusta. Suuret ikkunat oli peitetty verhoin ja ovessa oli lappu. "Yksityistilaisuus". Ovi avattiin minulle ja tyttärelleni. Jonkinlaista tilannekatsausta tai yhteenvetoa odoteltiin. Kenen on määrä pitää se? Minun?

-gs

"Einst hattest du wilde Hunde in deinem Keller: aber am Ende verwandelten sie sich zu Vögeln und lieblichen Sängerinnen." (FN)

(kuva Agia Galini, Kreeta, heinäkuu 2009)

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

"Melkoista munkkilatinaa",

sanoo kuulija, kun pitää puhetta tyhjänä sanahelinää ja/tai ei ymmärrä sitä.

Latinankielisistä ilmauksista löytyy kuitenkin paljon tiivistettyä kokemusta ja näkemystä - viisautta. Mietin itselleni tärkeimpiä ja ensimmäisenä mieleeni tuli "semper ore psalmus, semper corde Christus". En enää muista missä yhteydessä lause alkujaan vastaan tuli kymmenisen vuotta sitten, mutta siinä on mielestäni upeasti kiteytetty tietty asenne ja ihmiskäsitys. Käytännössä kyse on sisäisen ja ulkoisen harmoniasta - sydämessä on rauha, Kristus (Christo in nobis -hengessä) ja kun "sydämen kyllyydestä suu puhuu", on se tässä kontekstissa viisauden (jumalallinen Sofia tai Logos) ilmenemistä, puhetta (itse asiassa "ore" viittaa rukoukseen). Siinä ei enää ole sijaa egoistiselle minälle, sillä se on väistynyt. Paavali viittasi jopa egominän kuolemaan - "enää en elä minä, vaan Kristus minussa".

Munkkilatinaa? Ehkä. Minusta se on mitä käytännöllisintä elämiseen ja olemiseen liittyvää luonnehdintaa. Sikäli kun ihminen kokee että ns. materialistisen tai maallisen tason tarjoama kaikessa kauneudessaankin on vain heijastus valon valtakunnasta.

-gs, matkalla

(kuva Louvre, Paris lokakuu 2008)

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Epävarmuudesta ja tietämisestä

Mistäpä sinä tai minä voimme olla varmoja jos epäilyksen verkko viritetään äärimmilleen?

Huominen on hypoteesi, todellisuus on unta vain ja identiteettikin vain harhaa?

Kauan sitten mietin tätä kysymystä perusteellisesti ja päättelin että Descartesin - kaikki kunnia hänen ajattelulleen - "cogito ergo sum" perustui myös epävarmuuteen.

Itse asiassa ainoa asia mistä subjekti voi olla varma on se, että "on ajatuksia" tai vielä yleisemmin "on jotakin". Mitä sitten tuo jotakin on ja millaisen uskon hypyn vaatii tietoteoreettisen subjektin ja ns. ulkomaailman olemassaolon olettaminen - ne ovat yksilöllisiä hyppyjä, erimittaisia kullakin. Jotkut eivät koko asialla päätään koskaan vaivaa kun jotkut toiset pohtivat kysymystä ratkaisua saavuttamatta ja ehkä jopa mielenterveytensäkin menettäen.

Kun tämän uskon hypyn kukin on tehnyt, alkaa työ - kuka olen, mistä tulen ja miksi. Mitä on maailma ja mitä on todellisuus?

Mitä on tieto ja ennen kaikkea, kuinka voin tietää?

Epistemologia, tietoteoria sisältää näkemyksen siitä mitä on tieto ja mitä on tietäminen ja mikä on tietoteoreettisen subjektin asetelma tietoon ja tietoprosessiin nähden.

Jokainen kulkee omaa polkuaan omista lähtökohdistaan ja toisinaan polkumme risteävät, matkalaiset kertovat toisilleen näkemästään ja kokemastaan sekä matkan määränpäästä. Toiset ajelehtivat ja toiset näkevät tarkemmin minne ovat matkalla.

Polkuani tallatessa olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että todellisuuteen ja ihmisyyteen kätkeytyy arkiajattelulta salattu kerros, ydin - jotakin jota voisi kutsua vaikkapa Rakkaudeksi tai Ikuiseksi hengeksi tai Jumalaksi. Voin kuvata tuota ydintä epätäydellisin käsittein, vaikka ehkäpä viisainta olisi olla ihan vaiti ja levätä ja kuunnella ja oppia tuossa salatussa lempeässä hiljaisuudessa. Toisaalta filosofialleni on tunnusomaista se, että arvokkaina pitämäni löydöt tulee jakaa toisten kulkijoiden kanssa. Ja niinpä jaan niitä -
siitäkin huolimatta että moni pitää niitä arvottomina,
siitäkin huolimatta että moni pitää minua haihattelijana,
siitäkin huolimatta.

Sillä jos yhdenkin kanssamatkaaja oivaltaa jotakin löytöjeni myötä, ei kokemukseni jakaminen ole ollut turhaa.

Monen itseään älykkäänä pitävän tragedia on asioiden älyllistäminen kapeasti määritettävän älykkyyskäsityksen kautta. Kun tällainen älyllistäjä kuulee todellisuuden ytimessä piilevästä Ikuisesta hengestä, hän huvittuu. Hän vaatii näyttöä. Hän haluaa tietää metodin. Kuinka ikuinen henki ilmenee ja kuinka siitä voidaan saada tietoa ja kuinka ilmiön todellisuus voidaan varmentaa...

Tieteen tekemisen yksi keskeinen periaate on falsifioitavuuden vaatimus; todellisuutta koskeva väite on periaatteessa voitava falsifioida jotta se on mielekäs. Väite "Jumala on olemassa" ei tässä valossa ole mielekäs, sillä sitä ei voi mitenkään osoittaa vääräksi, se ei ole falsifioitavissa. Sen sijaan väite "kuu on juustoa" on sikäli mielekäs, että asian voi tutkia ja todeta, kuinka on.

Minä vastaan älyllistäjälle, että hengen ulottuvuutta ei voi "tutkia". Hengen ulottuvuutta koetaan, eletään.

Älyllistäjän tragedia on jumiutua klassiseen tieteentekemisen tapaan jakaa oleva kahtia; tutkijaan ja tutkittavaan. Tästä seuraa kahtiajako myös tietämisen käsitykseen; joku tietää (subjekti) jotakin jostakin (objekti). Kutsun tällaista epistemologiaa subjekti-objekti –dualismiksi. Hengen sfääriin ei ulotu dualistisella otteella. Hengen todellisuudessa kaikki liittyy kaikkeen. Epistemologisesti tämä merkitsee, että dualistinen tietokäsitys on hylättävä. Hengen sfäärissä ei ole erillistä tietäjää ja tiedettävää asiaa.

On tietäminen, gnosis.

-gs

(kuva Bremen lokakuu 2009)

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Kohtaaminen

- Olen ajatellut, että ihmisessä on valo. Ihmisen tarkoitus on tulla valoksi.
- Mikä ihmeen valo?
- Sisäinen valo.
- Miten sen voi nähdä?
- Sen voi aistia otollisessa tilanteessa.
- Millä tavalla?
- Ora et labora.
- Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa?
- Rukoile ja tee työtä.
- Miten se liittyy valon näkemiseen?
- Toisaalta ihmisen tulee pysähtyä, kuunnella ja toisaalta ihmisen tulee toimia. Kun hetki on oikea, ihminen voi saada yhteyden valoon. Nähdä ja kuulla mitä henki sanoo.
- Kuulostaa mystiseltä. Kaikenlaistahan voi kuvitella.
- Niin voi. On otollista ajatella hyviä asioita.
- Mitä ovat hyvät asiat?
- Hyvät asiat vievät lähemmäksi valoa.
- Taas tuo valojuttu. Mistä se valo ihmiseen on päätynyt?
- Käsitän että ihmisessä on ikuisuuden kipinä, valo. Se on peräisin olemassaolon ytimestä. Jumalasta.
- Jopas on juhlallista. Miksi minä en näe tuota sisäistä valoa?
- Ehkä se kolkuttaa koko ajan sydämesi portilla. Ehkä et vain kuuntele.
- Kuten sanoin, monenlaista voi kuvitella. Mistä tiedän, mikä on vain minun kuvitelmaa ja mikä on jotakin muuta?
- Tutkikaa ja koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on totta, hyvää ja kaunista.
- Kuulostaa jotenkin raamatulliselta.
- Joo, jossakin kohtaa siellä tämäntyyppistä sanotaan.
- Ihan mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en valoani näe. Nyt pitää mennä.
- Ok, moi!

-gs

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Valoa kohti

"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa:

älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen.

Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."


Hyvin sanottu, Markku!

- - -

On myös sanottu, että tieteellisen orientaation sokaisema on kuin ihminen joka illanhämärässä kotiin palatessaan huomaa hukanneensa talonavaimen. Viereinen katuvalo valaisee pienen alueen pihamaata ja juuri siltä ja vain siltä alueelta ihminen etsii avainta. Kun joku tätä hänelle ihmettelee, hän perustelee että "tästä on helpompi etsiä". Tarina ei kerro, löytyikö avain.

Tiede on avannut ja avaa meille monia hienoja ovia. Tiede on myös avannut ovia, joita ei olisi tarvinnut avata. Ihmisen eksistentaalisten kysymysten äärellä tiede on voimaton - olemisen mielekkyyttä konstituoivat miksi-kysymykset ovat tieteellisessä viitekehyksessä mielettömiä, irrelevantteja, käsitespekulaatiota jne.

Ihminen kohtaa elämässään auringonpaistetta ja myös ravistelua, joka mittaa ihmisen. Ravistelu punnitsee ihmisen credon. Miksi elän. Miksi olen. Minne menen.

Joku rakentaa kyynisyyden muurin ympärilleen; been there seen it done that kaikki on nähty, ei mitään uutta auringon alla. Kyyniselle elämä ei ehkä tuo pettymyksiä mutta toisaalta hänen elämänsä on kuin pitkä haukotus.

Tieteellisen orientaation kaikkivoipaisuuteen uskova selittää ihmisen eksistenssin tilapäisenä materialistisbiologistisena ilmiönä. Hänen maailmassaan ihminen on seksuaalienergian riivaama vallantahtoinen olento, joka vaihtelevalla menestyksellä sublimoi viettiään; tiede, taide, uskonto, politiikka... kaikki on vain verhottua seksuaalisuutta.

Ihminen on monitahoinen ja -tasoinen olento. Ihmisestä löytyy pimeyttä, komplekseja, raadollisuutta. Ihminen rakentaa pommeja ja tuhoaa ja tärvelee.



Mutta ihminen osaa myös rakentaa ja rakastaa ja anteeksiantaa. Ihmisessä on valoa, joka on osa universaalia Valoa. On esitetty, että ihmisen elämäntehtävä on voittaa sisäinen pimeys ja tulla valoksi. Se on minun credoni.

-gs

(kuvassa rakas lapseni Kreetan ilta-auringossa heinäkuussa 2009)

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Every Warrior of the Light

has felt afraid of going into battle.

Every Warrior of the Light has, at some time in the past, lied or betrayed someone.

Every Warrior of the Light has trodden a path that was not his.

Every Warrior of the Light has suffered for the most trivial of reasons.

Every Warrior of the Light has, at least once, believed he was not a Warrior of the Light.

Every Warrior of the Light has failed in his spiritual duties.

Every Warrior of the Light has said 'yes' when he wanted to say 'no.'

Every Warrior of the Light has hurt someone he loved.

That is why he is a Warrior of the Light, because he has been through all this and yet has never lost hope of being better than he is."


(Paulo Coelho)

- - -

Perjantaina juttelin kavereitteni kanssa pitkästä aikaa filosofiasta ja jungilaisesta psykologiasta. Keskustelun inspiroimana kaivoin lauantaina esiin kirjahyllystäni vanhan tutun. C.G. Jungin "Unia, ajatuksia ja muistikuvia" on laatukamaa ja sen tulisi kuulua jokaisen totuuden rakastajan kirjakokoelmaan. Hankin kirjan noin 12 vuotta sitten ja silloin tällöin on mukava palata sen pariin. Edellisestä kerrasta lienee viitisen vuotta.

Jung etsi totuutta, teki kaikkensa selvittääkseen ihmisen, maailman ja jumalan arvoitukset ja on hyvin mielenkiintoista tarkastella millaisia polkuja hän kulki. Hänen tiensä ei välttämättä ole minun tai sinun tie mutta se on eräs tie, jolta ennakkoluuloton etsijä löytää hienoja helmiä. Minulle Jungin ideat mm. tiedostamattoman ja unien merkityksestä, individuaatiosta, henkisestä alkemiasta, kollektiivisesta tiedostamattomasta, sekä animasta ja animuksesta ja synkronisiteetista ovat herättäneet valtavasti ajatuksia ja oivalluksia. Niiden myötä olen saanut avata ovia uusiin maailmoihin. Itseeni. Ne ovat osaltaan auttaneet minua löytämään oman tieni kohti valoa. Valaistumisen tien. Monen monta kertaa olen tarpeettomasti poikennut tieltä mutta aina se magneetin tavoin vetää puoleensa. Valon tie.

Ajattelin laittaa tähän Jungin kuvan mutta googlen kuvahaussa silmiini osuikin toinen tuttu kuva lähes 20 vuoden takaa. Synkronisiteetti? Niin tai näin, se sopii hyvin tähän.

-gs

(kuva1 http://www.paulocoelho.com/fotos/hippie6.jpg)
(kuva2 http://www.weirdload.com/art/pilgrim1.jpg)

tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Valon Soturi

on oppinut, että kannattaa seurata valoa.

Hän on pettänyt, valehdellut, poikennut tieltään, liehitellyt pimeyttä.
Ja kaikki on sujunut hyvin - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuilu tulee kuitenkin vastaan odottamatta;
ihminen voi ottaa tuhat askelta turvallisesti, mutta yksi askel liikaa tekee lopun kaikesta. Niinpä Soturi pysähtyy ennen kuin tuhoaa itsensä.

Päätöstä tehdessään hän kuulee huomautukset:
"Sinä olet toiminut aina väärin. Olet liian vanha muuttumaan. Et ole ansainnut."



Hän katsoo taivaalle, ja ääni sanoo hänelle:
"Rakas ystävä, kaikki ovat tehneet joskus väärin. Saat anteeksi, mutta en voi tyrkyttää sinulle anteeksiantoa. Päätä itse."

Todellinen Valon Soturi ottaa anteeksiannon vastaan.


(Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja, Otava, Keuruu 2003, s. 73)

lauantaina, lokakuuta 31, 2009

If this town




is just an apple - then let me take a bite...


Isosta omenasta lähtee huomenna haukkaamaan maratonin kokoista palasta monenmoni juoksija. Legendaarinen New York City Marathon starttaa tätä kirjoitettaessa 11 tunnin ja 52 minuutin kuluttua. Miesten kisassa isäntämaan Ryan Hall hyökkää taas suuren haaveensa perään - iso kaupunkimaraton tekisi mieli voittaa. Keväällä Bostonissa oli tyytyminen kolmanteen sijaan, miten käy nyt kun Ison Omenan kisa juostaan 40. kerran?

Naisissa on mielenkiintoista nähdä Paulan kunto - plakkarissa on jo kolme voittoa New Yorkissa, tuleeko nyt lisää?

- - -



Bremen oli hieno kokemus ja hauskaa oli pitkästä aikaa reissata rouvan kanssa kahdestaan! Kaupunki on sopivan pieni kävelemällä haltuunotettavaksi ja tarjoaa vanhana hansakaupunkina paljon historiallista nähtävää. Schnoorin idylli kapeine kujineen, Freimarkt-markkinat, vanhat kirkot, Brötchersstrasse, Weser-joki ja Werder Bremenin matsi nousevat päällimäisinä muistoina mieleen. Spitz! Erittäin kätevää on myös kulku lentoasemalta keskustaan - reilu 10 minuuttia raitiovaunulla.

-gs

(kuva 1 - uutta ja vanhaa Bremenin torilla
kuva 2 - Ost Kurve; Werder Bremenin fanaattisimpien kannattajien seisomakatsomoa)

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Maraton nro 8 ja Weser-joen kutsu

Jäin minimitavoitteesta reilut kaksi minuuttia ja puolikkaat 1.34 + 1.48 kertovat oleellisen. Juoksin seinään noin 25 km kohdalla. Töppäilyt energiahuollon ja varusteiden kanssa maksoivat 5-10 minuuttia. Muutama päivä meni harmitellessa mutta aina, aina on positiviista mahdollista epäonnistumisestakin kaivaa esille:

1. En joutunut keskeyttämään.
2. Juoksu kulki mallikkaasti siihen asti kun se kulki.
3. Kun huonollakin, suorastaan katastrofaalisella juoksulla jää ennätyksestä vain kaksi minuuttia niin parempana päivänä kulkee useita minuutteja kovempaa.

Nyt otan rennosti parikolme viikkoa - juoksukengät ajattelin jättää rauhaan, saas nähdä maltanko. Ihan tyystin sohvaperunaksi en taatusti osaa heittäytyä, joten kävelylenkkejä, kuntosalia ja pyöräilyä sisältyy ohjelmaan.

Illalla luin erään blogituttavani kuulumisia - moisen kipuilun ja väännön rinnalla omat maratonmurheet ovat lopulta kovin pieniä ongelmia.

- - -

Suuntaamme tänään rouvan kanssa kahdestaan kaupunkilomalle. Tyttö lähti aamulla isovanhempiensa mukana pohjoiseen. Menemme perässä palattuamme keskiviikkona Suomeen. Toisaalta tosi mahtavaa lähteä ja toisaalta hiukan jännittää. Onhan kyse ensimmäisestä kahdenkeskisestä lomamatkasta sen jälkeen kun meistä tuli lapsellisia. Tarkoitus on siis sitä parisuhdetta hoitaa. Parisuhdetta. Ollaan monesti vitsailtu että ei meillä mitään parisuhdetta ole. Parisuhde. Kliininen ilmaisu joka ei luontevasti omaan kielenkäyttöön istu. Ollaan yhdessä. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentäkaksi vuotta ja naimisissakin jo kaksikymmentä vuotta. Välillä on ollut tuulista mutta etupäässä on ollut erittäin hyvää yhdessäoloa.

-gs

ps. Osaanko todellakin lähteä lomamatkalle ilman juoksuvarusteita...

(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Stadtmusikanten_Bremen.png)

lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Kausi päättyy

huomenna, ohjelmassa veteraanien SM-maraton kun sattuu tällä kertaa sopivan lähellä olemaan. Kärki tulee menemään taatusti kovaa - 2.4X- ja 2.5X-aikoja juostaan varmaan monen tervaskannon toimesta. Lähden ennätystä parantamaan 4.30-vauhdilla ja tämähän tarkoittaisi 3.10-loppuaikaa jos vauhti kestää loppuun asti.

3.16-3.19 hyvä tulos
3.10-3.15 erinomaista
3.09.xx unelma

Omistan kisan Hannun muistolle.

-gs

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Kuoleman verho

On hetkiä, jolloin näkee jotenkin kirkkaammin, häiriöittä.
Ehkä sekin on vain harhaa.
Mutta tunne on vahva.

Nojatuolifilosofi unohtaa välillä että lopulta kuolema on suuri mysteeri.
Kun joku läheinen siirtyy tästä ulottuvuudesta jonnekin tavoittamattomiin, jää paljon muistoja. Kaipausta. Kysymyksiä.

Sunnuntaina järjestettiin Raimon muistokonsertti Kannuksen kirkossa.
Kauniita lauluja, kauniita sanoja.
Raimo oli pidetty ihminen.
Moni jäi häntä kaipaamaan.

Tilaisuuden jälkeen myöhään illalla ajelin mökille.
Mietin Raimoa.
Mietin myös Hannua, opiskelukaveriani, joka menehtyi yllättäen pari viikkoa sitten.

Mieleeni nousi ajatus kuoleman verhosta.
Mitä sen takana on?
Joittenkin mielestä kysymys ei ole relevantti.
Siellä on ei-mitään ja ei-mistään ei voi sanoa mitään. Case closed?

Olen saanut kokea kirkkaita hetkiä joiden myötä olen tullut vakuuttuneeksi siitä että todellisuudessa, olevassa, on paljon muuta kuin arkiajattelu tai tiede voi tavoittaa. Tuo muu on jotenkin syvempää ja todempaa. Ihmisen elämän tarkoitus on elää tuo syvempi ulottuvuus todeksi sisäisesti.

Sillä tiellä kulkija tulee tieksi ja tie kulkijaksi.

Kiitos Raimo.

Kiitos Hannu.

Te olette osaltanne tehneet minusta sen mitä olen.

-gs

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Uutisointia

Olen epäpoliittinen ihminen. Mutta huomio kiinnittyi uutisointiin.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/09/963996
MTV3 - Sanna Pietiläinen
Vanhasen elekieli kertoi pidätetystä raivosta

Pääministeri Matti Vanhasen tiedotustilaisuus oli Suomen oloissa poikkeuksellisen dramaattinen. (...)Vanhanen tuli saliin raivoa pidättäen ja myös lähti salista nopeasti, vastaamatta toimittajien kysymyksiin. Kun Vanhanen istui pöydän ääreen, hän vaikutti päällisin puolin rauhalliselta, mutta silmälasien käsittely antoi osviittaa hänen tunnetilastaan. Vanhanen otti lasit päästään useaan otteeseen ja laittoi ne painokkaiden lauseiden jälkeen takaisin rivakasti päähänsä. (...) Vanhasen ääni pysyi rauhallisena, jopa hienoinen hymy käväisi hänen kasvoillaan, kun hän kertasi Yleisradion kertomaa.(...)
- Annankin nyt puheenvuoron TV2:n toimittajalle, sanoi Vanhanen.
Kun puhujaa ei kuulunut, alkoi Vanhasen äänessäkin jo kuulua raivo.
- Ei voi olla, että esitetään keskusrikospoliisin tutkintaan johtavia väitteitä, jos ei olla täällä esittämässä argumentteja.

- - -

Näin tiedotustilaisuuden jälkikäteen ja mietin missähän tilaisuudessa Sanna Pietiläinen on ollut.

- - -

Kisakausi alkaa kääntyä loppusuoralle - näillä näkymin enää yksi startti edessä. Kausi päättyy parin viikon kuluttua maratoniin tai puolikkaaseen. Jos oikein kurjaa keliä on luvassa niin puolikas riittänee, muutoin yritän parantaa maratonennätystä 3.1X-tasolle. Eilen juoksin viimeisen pitkän lenkin, noin 2h15min ja meno tuntui oikein hyvältä.

Kausi on ollut pettymys ja mukava olisi onnistua viimeisessä kisassa niin että jäisi hyvä into talven treeneihin. Toisaalta alkukesän menetyksen myötä asioiden tärkeysjärjestys palasi kirkkaana mieleen eikä juoksukisoissa kirmailu tuntunut siinä kohtaa kovinkaan tärkeältä jutulta.

-gs

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

"Nyt saunaan ja kaljalle",

raportoi ulkoministerimme tuoreeltaan Berliinin maratonin jälkeen. Komeasti Alex veti - 3.20.36 on kelpo aika, joskin vieläkin kovempi tulos oli hakusessa ja ensi keväänä Lontoossa tavoitellaan jo 3.10 -tasoa. Monia varmasti ärsyttää Stubbin avoin linja - minusta taas on hienoa, että perinteisen pönötyspolitiikan sijaan on tarjolla Alexin tyyli.

Illalla ohjelmassa on treffit herra Cooperin kanssa. Tapaaminen kestää 12 minuuttia ja odotettavissa on että viimeiset viisi minuuttia ovat sangen epämiellyttäviä. Huhtikuussa pääsin 3230 metriä ja nyt lähden hakemaan jotakin tällaista...

3300 01:27 02:55 04:22 05:49 07:16 08:44 10:11 11:38
3400 01:25 02:49 04:14 05:39 07:04 08:28 09:53 11:18

Virtahepo juoksi muuten 3340 metriä elokuussa, joten siinähän sitä olisi tavoitetta...

-gs

edit: 3213 metriin oli tyytyminen. Kolmen päivän kuluttua juoksu kulki jo paremmin, 4.2 km 3.45-vauhtisena indikoi sitä että 33XX m pitäisi hyvänä päivänä mennä.

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Pyhä köyhyys



Heinäkuisen Kreetan matkan innoittamana lainasin kirjastosta Zorbasin, Nikos Kazantzakisin veijaritarinan kirjanoppineen ja luonnonlapsen ystävyydestä. Mainio kirja, vaikka Zorbasin tässä-ja-nyt -elämänasenne vaikuttikin välillä kovin väkinäiseltä enkä allekirjoita hänen projektiaan materiaan sukeltamisen autuudesta. Puutteistaan huolimatta Zorbas oli paikoitellen siinä määrin kiintoisa että päätin tutustua kirjailijaan tarkemmin. Osoittautui että kyllä vaan Nikos on paljon kirjoittanut!

Käteeni osui Franciscus Assisilaisen kuvitteellinen elämäkerta aikalaisen ja kanssakulkijan, Frate Leonen silmin nähtynä. Voi sitä askeesin määrää ja mielenlujuutta! Ja kerronta on komeaa. Pyhä köyhyys levittää eteen 1200-luvun Italian väreineen ja tuoksuineen, oliivilehtoineen ja viinitarhoineen. Kilvoittelu on ankaraa ja haltioitumiset korkeita niin korkeita.

"Keltasirkku yllämme oli vaiennut, sekin kuunteli. Aurinko, kuu, tuli ja vesi astuivat halpaan majaan ja asettuivat Francescon ympärille ja kuuntelivat. Myös kuolema oli tullut sisään niiden kanssa, pidätti henkeään ja kuunteli. Mutta Francesco ei nähnyt mitään eikä ketään. Hän lauloi pää taakse taipuneena, ja vankilan kalterit taipuivat ha sallivat sielun vapaasti lentää."

Franciscuksen agenda oli tinkimätön - "köyhyys, rauha, rakkaus", mutta toisaalta hän tunnusti mahdollisuuden että vuorelle vie muitakin teitä. Franciscus valitsi hyvin jyrkän ja vaikean polun.

"Julistakaa sanan voimalla, jos osaatte. Mutta ennen kaikkea julistakaa elämällänne ja teoillanne. Mikä on korkeampi kuin sanat? Teko. Mikä on tekoa korkeampi? Vaikeneminen. Kiivetkää, veljeni, kiivetkää niiden tikkaiden päähän saakka, jotka johtavat Jumalan luo. Julistakaa sanoilla, julistakaa teoilla ja viimein, kun jäätte yksin, astukaa pyhään hiljaisuuteen, siellä on Jumala."

-gs

tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Vera Lynn

23 vuotta sitten törmäsin mestariteokseen - tupla-albumiin joka oli täynnä toinen toistaan hienompia sävellyksiä koskettavine lyriikkoineen. The Thin Ice, Mother, Goodbye Blue Sky ja monet muut osuivat pistoina suoraan sisimpääni. Ne koskettavat yhä.

Does anybody here remember Vera Lynn?
Remember how she said that
We would meet again
Some sunny day?
Vera! Vera!
What has become of you?
Does anybody else in here
Feel the way I do?




Muistan jääneeni miettimään kuka mahtoi olla Vera Lynn. Tänään Vera ilmestyi eteeni BBC:n verkkosivuilla; 92-vuotiaan teräsmummon kokoelmalevy on noussut brittien levylistan kakkoseksi.





-gs

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Perinteitä

Suomi-Ruotsi maaottelu, niin hieno ja perinnerikas tapahtuma kuin se onkin, osoitti Suomen yleisurheilun kehnon nykytilan. Kestävyysjuoksuissa ainoita valonpilkkuja olivat Jukka Keskisalon ja Matti Räsäsen esitykset. Naisten pitkillä matkoilla Annemari Sandell-Hyväristä olisi todella tarvittu. Lyhemmillä matkoilla Mari Järvenpää ja Karin Storbacka juoksivat hienosti. Karinin kehitys on ollut mukavan nousujohteista - voisiko hänestä tulla kasilla ensimmäinen suomalainen alle khden minuutin naisjuoksija?

Tässä naisjuoksun perinteitä ylen elävästä arkistoista:

Nina Holmen 1974 Rooman EM 1., 3000 m
Päivi Tikkanen 1991 Tokion MM 4., 3000 m

-gs

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Tänäänkö SE tapahtuu?

"I often say God must be a lover of instant photography..."
(Florian Kaps)



Zürichin perjantai-ilta lupailee herkkuhetkiä yleisurheilun ystäville; Berliinin mestareista paikalla valtaosa. Suomalainen kestävyysjuoksun ystävä odottaa erityisesti 3000 metrin estekisaa, jossa Jukka Keskisalo yrittää hyvässä seurassa rikkoa Tapio Kantasen 33 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Alkuviikolla Eestissä juostu hieno 1500 m viittaa siihen että kuntokäyrä ei ole vielä kääntynyt laskuun, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn että rekordi syntyy!

- - -

Uskoa näemmä löytyy että digiaikana on vielä analogisen median mahtiin vannovia. "The Impossible Project" -niminen 12-henkinen ryhmä on vakuuttanut sijoittajia siinä määrin että sillä on käytössään 3.2 miljoonaa dollaria ja tehtävänä keksiä uudestaan Polaroid-pikafilmi. Filmin valmistus lopetettiin kesällä 2008 Meksikossa ja Hollannissa olevien tehtaiden sulkemisen myötä. Hullu ajatus? Ehkäpä - toisaalta jonkinlainen vertailukohta löytyy musiikin maailmasta kun CD-levyjen myötä vinyylien ajateltiin katoavan täysin. Yhä löytyy iso joukko hifistejä ja muita musiikin ystäviä jotka vannovat vinyylin nimeen.

-gs

(kuva http://www.the-impossible-project.com/)

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Miksi juosta?



HCM sujui tavoitteiden mukaisesti - hienoa oli pääkaupungin kaduilla kirmata ja Nike Free 3.0:t toimivat erinomaisesti. Loppuaika 3.28 alittaa 20 vuoden takaisen debyyttimaratonin tuloksen noin 9 minuutilla. Maksimisuoritusta en tehnyt eikä kelikään ollut optimaalinen ennätysjahtiin. Puolikkaat kulkivat melkoisen tasaisesti - ensimmäinen noin 1.43.30 ja jälkimmäinen noin 1.45. Tasainen vauhti merkitsi käytännössä sitä, että ensimmäisten parin kilometrin jälkeen sai tasaisesti ohittaa muita juoksijoita; väliaikojen perusteella 10 km kohdalta maaliin sijoitus parantui kaikkien juoksijoiden joukossa noin 330 pykälää ja omassa sarjassakin noin 40 pykälää.

Syksymmällä saatan vielä maratonin juosta tavoitteena ennätyksen (3.20) petraaminen 3.15-tasolle.

Tässä pätkässä monta hyvää vastausta otsikon kysymykseen.

perjantaina, elokuuta 14, 2009

Run free

Huomenna HCM ja tarkoitus ottaa pieni riski ja laittaa alle Nike Freet. Ihan näin naturellina en sentään aio kirmaista.



Aikataulu tähtää 3.2X -loppuaikaan.

-gs

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Vanhan liiton mies hykertelee

Parin viikon Kreetan matkan aikana en uutisia seuraillut - uskokaa tai älkää, en edes yleisurheilua. Kotiin palattuani yksi ensimmäisistä asioista oli Jukka Keskisalon tilanteen selvittäminen. Kuinka juoksut ovat kulkeneet?

Mieltäni lämmitti kovasti havaita että Jukka on jatkanut siitä mihin alkukesästä jäi ja siis parantanut ennätyksiään!

Yleisurheilu ja erityisesti kestävyysjuoksu ovat lähellä sydäntäni ja niinpä on ollut upeata seurata Jukan juoksuja.

Tässä Keskisalon komea kaksiviikkoinen:

18.7.2009 Pariisi 3000 m esteet 8.15,59 (oma ennätys ja kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaisaika)

22.7.2009 Joensuu 3000 m 7.49,05

26.7.2009 Lapinlahti 2000 m 5.00,32 (SE, entinen oli vuodelta 1989!)



29.7.2009 Monaco 3000 m esteet 8.12,93 (oma ennätys, jäi 33 sadasosasekuntia päivälleen 33 vuotta vanhasta Tapio Kantasen SE:stä)



1.8.2009 Espoon Leppävaara, Kalevan kisat 1500 m 3.39,65 (oma ennätys)



Kyllä vanhan liiton miestä lämmittää suuresti, että Suomessa on pitkästä aikaa legendaarisen 70-luvun tasolle yltävä juoksija! Göteborgin EM-juoksun jälkeen 2006 oli pari vaikeaa vuotta ja epäonnen kruunasi vuosi sitten Pekingin olympialaisten viimeistelyharjoituksessa tapahtunut loukkaantuminen. Heikkohermoisempi olisi jo heittänyt pyyhkeen kehiin, mutta onneksi Jukka jaksoi uskoa mahdollisuuksiinsa. Yhteistyö uuden valmentajan, Risto Ulmalan kanssa on kaikesta päätellen sujunut erinomaisesti. Itse asiassa kaksinkertainen Euroopanmestari Helsingin kisoista 28 vuoden takaa on sitä mieltä, että Ulmalan näyttö on nyt niin vahva että SUL:n puheenjohtaja Antti Pihlakosken tulisi välittömästi palkata Ulmala.

"Julma-Juha on tehnyt sen mitä me rohkenimme odottaa, mutta jota me pelkäsimme..."



Jukka Keskisalon www-sivut
Wikipedia
Tilastopaja

-gs

maanantaina, elokuuta 10, 2009

20-vuotisjuhlajuoksu



Lähes päivälleen 20 vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin. Keksin että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ole 42,195 km mittaista matkaa juossut ennen avioliittoon astumista. Niinpä harjoittelin kolmisen kuukautta ja 12.8.1989 Helsinki City Marathon taittui aikaan 3.37. Kehitys on ollut tuskallisen hidasta, sillä tällä hetkellä paras aikani on 3.20 - viime vuoden syyskuulta. Toisaalta en ole koskaan erityisesti maratonille panostanutkaan, sillä lyhemmät matkat tuntuvat sopivan minulle paremmin.

Viiden päivän kuluttua juostaan 29. Helsinki City Marathon - tarkoitus on olla mukana ja juosta seitsemäs maratonini. Jos homma toteutuu, niin samalla tulen juosseeksi Helsinki City Maratonin kolmella vuosikymmenellä (aiemmat 1989 ja 1994). (Kääk - olenko todella niin vanha?)

Pitkät lenkit ovat jääneet luvattoman vähiin viimeisten parin kuukauden aikana, joten ennätyshaaveet lienee syytä unohtaa tällä kertaa. Joskin minua kyllä houkuttelee ajatus juosta hiukan kovempaa kuin 20 vuotta sitten. Pitäisi kyllä onnistua, jos ei vain ole liian kuuma.

-gs

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Raimo sydämessäni

Pitkän ja vakavan sairauden myötä tähän on osaksi jo valmistautunut. Appeni oli kuitenkin viime päiviin asti pystynyt toimimaan vaimonsa omaishoitajana ja niinpä kunnon äkillinen romahdus tuli täytenä yllätyksenä. Nyt toivoa ei juuri ole.

Tällaisina hetkinä parasta balsamia on kiitollisena muistella monia hyviä yhteisiä hetkiä sekä katsoa elämäniloa pursuavaa lasta.

Olla olemassa. Tuntea.

Kiitos Elämä.

-gs

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Kiina sydämessäni



4.6.1989 Kiinan kansanarmeija käänsi aseiden piiput opiskelijoita kohti ja avasi tulen. Satoja, joidenkin arvioiden mukaan tuhansia ihmisiä sai surmansa. Taivaallisen Rauhan aukiolla virtasi veri.

Menin naimisiin 3 kuukautta myöhemmin.

15 vuotta myöhemmin eteläisessä Kiinassa, lähellä Vietnamin rajaa syntyi eräs lapsi.

Pidin häntä ensi kertaa sylissäni eräänä marraskuisena päivänä 2005. Kun hän samana päivänä ensi kertaa nukahti syliini, ajattelin että minä suojelen tätä lasta. Minä rakastan tätä lasta. Minä olen valmis vaikka kuolemaan tämän lapsen puolesta.



Kiinan lapsi. Minun lapsi. Kaikkeni.

-gs

(1. kuvassa Wroclawissa Puolassa sijaitseva Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten 10-vuotismuistomerkki,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaallisen_rauhan_aukion_mielenosoitus
2. kuvassa unohtumaton hetki eteläisessä Kiinassa)

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Elämä ja kuolema

kohtaavat joskus merkillisellä tavalla. Eilen kuulin pikkuserkkuni saaneen lapsen ja siinä samassa kun olin todennut että sepäs hienoa niin kuulin toiselta henkilöltä että eräs lähisukulaiseni on yllätten kuollut.

Elämä jatkuu.

-gs

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Paljasjalka-Budd



"Coming from a farming background, I saw nothing out of the ordinary in running barefoot, although it seemed to startle the rest of the athletics world. I have always enjoyed going barefoot and when I was growing up I seldom wore shoes, even when I went into town."

Zola Pieterse täyttää tänään 43 vuotta. Onnittelut! Juoksumaailmaa 80-luvulla seuranneille Etelä-Afrikan Zola tuli tutuksi tyttönimellään Budd, paljaista jaloistaan, edustusoikeuskiistoista, dramaattisesta yhteenotosta Mary Deckerin kanssa Los Angelesin olympiakisojen 3000 metrillä sekä tietysti 5000 metrin maailmanennätyksistään sekä maastojuoksun maailmanmestaruuksistaan.

Pieterse juoksee edelleen, tosin kilpailullisia tavoitteita hänellä ei enää ole ja hän käyttää nykyään juoksukenkiä. Viime vuonna Pieterse osallistui New Yorkin maratonille ja kellotti kelpo ajan - 2.59.53. Maratonin yhteydessä julkaistussa haastattelussa hän ihmettelee, mitä kummallista paljasjalkajuoksussa on.

Niinpä. Nykyjuoksukenkiä kun käsissään kääntelee niin tavattoman jäykiltä ne vaikuttavat. Muutamia poikkeuksia toki on - esimerkiksi Nike Free joustavine palapohjarakenteineen perustuu idealle, jonka mukaan kengän tulee sallia jalkaterän luonnollinen liike.

Pieterse juoksi ensimmäisen maailmanennätyksensä 17-vuotiaana - 15:01.83 oli lähes 7 sekunnin parannus Mary Deckerin nimissä olleeseen ennätykseen. Zolan epäonneksi kisa juostiin Etelä-Afrikassa. Maan harjoittaman apartheid-politiikan vuoksi ennätystä ei kirjattu IAAF:n virallisiin tilastoihin. Saman syyn takia Etelä-Afrikan urheilijoilta evättiin edustusoikeus mm. olympialaisiin. Los Angelesin kisat olivat tulossa ja Daily Mail keksi, että Zola Budd voi anoa Iso-Britannian kansalaisuutta sillä perusteella että hänen isoisä on britti. Asia hoidettiin kuntoon nopeassa aikataulussa ja Zola muutti Britanniaan.

Los Angeles 10.8.1984; kaiken piti olla pedattu Mary Deckerille. Edellisvuoden MM-kisojen tuplavoittaja, "double-Decker" halusi voittaa olympiakultaa kotiyleisön edessä. Puolimatkassa Budd juoksi kärjessä, hieman ulkona ja Decker hänen takanaan sisäradan reunassa. Etusuoran alussa Budd leikkasi sisälle, jolloin Decker törmäsi häneen, kaatui ja joutui keskeyttämään. Budd jatkoi kisaa, mutta menetti otteensa yleisön buuatessa ja hiipui seitsemänneksi. Decker syytti alkuun Buddia mutta on sittemmin myöntänyt että kaatuminen johtui hänen kokemattomuudestaan juosta ryhmässä. Kisa on nähtävissä youtubessa:



-gs

ps. Vuonna 1985 Budd paransi 10 sekunnilla 5000 m maailmanennätystä - 14.48 on muuten tulos, jolla esimerkiksi viime vuonna olisi sijoituttu Suomessa miesten tilastossa sijalle 13. Nykyennätys on kivenkova, Tirunesh Dibaba juoksi vuosi sitten Oslossa 14.11. Tämä puolestaan olisi riittänyt samaisessa tilastossa kolmannelle sijalle. Eikä siis tässä ole tarkoitus väheksyä Suomen miesjuoksun tasoa vaan osoittaa, että kovaa vauhtia on menty ja mennään - käsittämättömän kovaa.

(kuva1 http://womenshistory.about.com/od/olympics/ig/Pictures--Olympics-and-Women/1984---Zola-Budd.htm
kuva 2 http://www.eok.ee/est/olympiamangud/1984_losangeles_decker.jpg)

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Eläviä aikuisia

Komeaa askellusta Helsingin MM-kisoissa 26 vuotta sitten. Decker rutistaa kaksoismestariksi viimeisten kymmenien metrien sprintillä.





Eilen pohdiskelin puoliääneen että mikäs se helatorstain uskonnollinen ulottuvuus mahtoikaan olla. Tytär totesi

- Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta.
- Ahaa. Mitäs se tarkoittaa?
- Silloin kun Jeesus oli vielä elossa, ei vielä ollut eläviä aikuisia eikä lapsia.

Wikipediassa helatorstai määritetään kristilliseksi juhlaksi, "jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi."

-gs

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Kuumetta

Autokuumeen riivaama forrestg törmäsi mainioon pätkään - mikäs on ajellessa kun aurinko paistaa ja alla on avaruusajan tekniikkaa...



- - -

Flunssa iski koko perheen kimppuun ja seuraava kisa siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Hommasin eilen uuden lelun Polarin juoksutietokoneeseen (RS800sd) ja pitihän sitä testata, vaikka kurkku vähän kipeä olikin. S3-footpod toimii kyllä moitteetta kun saa kalibroinnit kohdalleen, mutta päätin nyt kokeilla myös tällaista vaihtoehtoa. Toki GPS mahdollistaa lisäksi vauhdin ja matkan mittauksen myös muissa lajeissa.

-gs

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Epäonnistuminen

Mukava oli käydä Porissa, vaikka juoksukisa pieleen menikin. Homma sujui jokseenkin suunnitelmien mukaan reiluun 6 km:iin saakka. Vaikeudet alkoivat juotuani hiukan vettä - vatsa reagoi voimakkaasti ja jouduin tiputtamaan vauhtia. Sinnittelin vielä muutaman kilometrin ja sitten oli annettava periksi. Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta päätin ottaa kisan harjoituksen kannalta. Muutaman kerran yritin nostaa vauhtia, mutta vatsa pakotti nopeasti hiljentämään tahdin takaisin 4.30-4.40 min/km-tasolle. Viimeisellä vitosella jouduin kävelemäänkin ja kaikki tämä huomioiden 1.35 on ihan hyvä treeniaika puolimaratonin mittaiselle vk-lenkille. Haaveissa tosin oli juosta 7-9 minuuttia kovempaa.

Palautuminen tapahtui nopeasti ja saatan innostua kisaamaan jo ensi viikonloppuna. Tällaista leikkiä tämä on - aina ei onnistu. Sunnuntain palauttavat lenkit Porin Kirjurinluodossa ja iltasella kotona antoivat kuitenkin uskoa siihen, ettei kunto ole mihinkään kadonnut.

Väliajat:

2K 7.55
3K 12.04 (4.09),
4K 16.13 (4.09),
5K 20.21 (4.08),
6K 24.32 (4.11),
7K 28.48 (4.16),
8K 33.04 (4.16),
9K 37.23 (4.19),
10K 41.50 (4.27),
11K 46.24 (4.34),
12K 50.58 (4.34),
13K 55.24 (4.26),
14K 1.00.00 (4.36),
15K 1.04.36 (4.36),
16K 1.09.09 (4.33),
17K 1.14.18 (5.09),
20K 1.30.46 (3K 16.28, (5.30)),
1.35.17 (4.30)

-gs

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Wappukirmaisun jälkipuintia

Vappu tuli ja meni. Mukavissa merkeissä ja kauniissa kelissä kelpasi pidennettyä viikonloppua viettää.



Lauantain kisan loppuaika 40.17 ei tosiaankaan ollut mitä lähdin hakemaan. Ennakkoon ajattelin että normisuoritus riittäisi 39.xx aikaan. Mittasin reitin gmapsilla ja sen perusteella reitti oli noin 150 m yli kympin mittainen. Sen perusteella ylsin sittenkin normisuoritukseen, alle 4 min/km -vauhtiin. Väkinäistä oli meno eikä sen perusteella uskalla mitään ihmeellistä odottaa parin viikon kuluttua puolikkaalta. Toisaalta ikuisena optimistina voin ajatella että meno tästä huomattavasti kevenee kisaa kohti mentäessä. Toivottavasti keli on silloin parempi (= alle 15 astetta, nyt oli noin 20 mikä on minulle juoksukisaan liikaa) ja vauhdinjako viisaampi. Tytöllä kisa sujui huomattavasti iloisemmissa merkeissä:



Omaa puurtamista 2.5 km:



5.0 km, kannustus auttaa aina!



Maalissa:



Kisan jälkeen fiilis on hyvä - molemmat ykkösiä sarjassaan.




-gs

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Hauskaa vappua!

Se on sitten valpuri taas... Kukin viettää juhlaa tavallaan. Jotkut huimapäät juoksevat tänään maratonin Summassaarella ja toiset keskittyvät toisenlaisiin rientoihin.

Alkuviikosta juoksin Cooperin testin - edelliskerrasta olikin päässyt vierähtämään 22 vuotta. Armeijan jälkeen meni 3100 m ja maanantaina 130 metriä enemmän, joten kehitystähän on tapahtunut. Tätä vauhtia kuusvitosena menee melkein 3400 m... Juoksu oli tasapaksua vääntöä eikä mikään huippuisku siis ollut päällä. Hyvänä päivänä pitäisi mennä yli 3300 m. "Koko kansan Cooper" keräsi mukavasti satakunta ihmistä urheilukentälle ja mikäs oli kauniissa säässä kuntoa testailla.

Huomenna on ajatus juosta kauden ensimmäinen kymppi - alle 4 min/km -vauhtia pitäisi mennä ja mahdollisuuksia lienee 38.xx -aikaankin jos kaikki sujuu ok.

-gs

ps. mogulin pätkä Lontoosta - check it out!

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Polkuisipyörän pääsiäisjytinät

Jonakin viime viikon aamuna perheemme suunnatessa töihin ja leikkikouluun sanoin jostakin syystä jotakin englanniksi ja sanomiseen sisältyi sana "bicycle". Tyttö ihmetteli takapenkiltä että "mikä isi"? Kerroin mitä sana tarkoittaa ja että "kyllä, sanan keskelle tosiaan sisältyy moinen äänne". Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten kuului takapenkiltä "polkuisipyörä".

Pääsiäistä vietimme Keski-Suomessa mökin rauhassa. Savusaunaa lämmitettiin ja avannossakin tuli käytyä. Pilkkionnea testasimme lauantaina ja kyllä vain ruokakalat saimme. Purtavaa riitti kissallekin. Pääsiäisen aika päättyi omalla kohdalla varsin urheilullisissa merkeissä, kun kirmasin Alavuden Jokivarressa järjestetyssä Jytinän hölkässä 8.5 km. Kisa on muhkeine palkintoineen varsin suosittu eikä 25-vuotisjuhlahölkkä tehnyt poikkeusta; noin 450 osallistujaa. Tapahtuma osoittautui oikein mukavahenkiseksi ja voin suositella sitä muillekin. Parin viikon takaisen Toholammin kisan opetukset olivat mielessäni, joten päätin kokeilla konservatiivista taktiikkaa; alkuun hyvä rytmi ja pidetään sitten vauhti kurissa. Lisätään painetta vasta 3-4 km jälkeen ja loppu täysillä. Onnistuin taktiikassa varsin hyvin, mistä kertoo myös sykekehitys (178/185 ja nouseva trendi kertovat että hyvin sain laitettua itseni likoon, myös askeltiheysdatan valossa juoksu pysyi hyvin kasassa). Loppuaika 33.19 kertoo että eteenpäin mentiin Toholammin kisasta (7.9 km 31.56). Neljäs tila osoittautui myös pokaalisijaksi ja halogeenilamppu annettiin mukaan hämäräpuuhia (?) valaisemaan. Arvonnassa oli vielä tarjolla kaksi polkupyörää ja komea kaappikello, mutta tällä kertaa ei tärpännyt. Tästä on pienen palauttelun jälkeen hyvä jatkaa kevään seuraaviin kisoihin.

- - -

Pari päivää sitten juostiin Californian Carlsbadissa klassinen 5 km katujuoksukisa, Carlsbad 5000. Kisaa mainostetaan maailman nopeimmaksi (reitillä juostu 16 ME:tä) ja kyllähän siellä taas kovaa mentiin:

Elite men
1) Daba Bekana (ETH), 13:19, $5000
2) Abreham Cherkos (ETH), 13:19, $3500
3) Maregu Zewdie (ETH), 13:24, $2000
4) Ali Abdosh (ETH), 13:25, $1000
5) Collis Birmingham (AUS), 13:27, $800
6) Anthony Famiglietti (USA / NY), 13:28, $700
7) Ibrahim Jeilen (ETH), 13:30, $500

MASTERS MEN 40+
1) Christian Cushing-Murray, 41, Santa Ana, CA, 14:55, $1000
2) Alejandro Salvador, 42, Newport Beach, CA, 14:57, $500
3) Simon Gutierrez, 42, Alamosa, CO, 14:58, $200

ELITE WOMEN
1) Aheza Kiros (ETH), 15:38, $5000
2) Shannon Rowbury (USA / CA), 15:41, $3500
3) Lara Tamsett (AUS), 15:42, $2000
4) Katie McGregor (USA / MN), 15:58, $1000
5) Jane Kibii (KEN), 16:04, $800
6) Malindi Elmore (CAN), 16:07, $700
7) Christin Wurth-Thomas (USA / AR), 16:09, $500

MASTERS WOMEN 40+
1) Sylvia Mosqueda, 42, Los Angeles, CA, 16:56, $1000
2) Tania Fischer, 43, Santa Monica, CA, 17:18, $500
3) Patty Murray-Albo, 43, Boulder, CO, 17:34, $200

- - -

Tässäkö seuraava amerikkalainen suurjuoksija? Tammikuussa 18-vuotias German Fernandez murskasi ensimmäisellä hallimailillaan Jim Ryunin junioreiden ME:n (3:59.60 / 3:56.50) ja lisää oli tulossa. Helmikuun lopussa hän paransi ennätyksen lukemiin 3:55.02. Mielenkiintoisia vertailukohtia riittää kosolti - suomalaisesta näkökulmasta on hauska verrata nuorten 1500 m Euroopan mestariin Ari Paunoseen. Hän juoksi 19-vuotiaana kesällä 1977 Lontoossa yhä voimassa olevan mailin SE:n 3:55.65. Reilu kuukausi myöhemmin Ari jysäytti Kalevan kisoissa Tampereella 1500 m 3:38.07 (on yhä 19-vuotiaitten SE). Kaukana takana Juhani Sams ja Antti Loikkanen väänsivät muista mitaleista, ajat 3:42.53 ja 3:42.64.

- - -

Paula Radcliffiä ei sitten nähdäkään parin viikon kuluttua juostavalla Lontoon maratonilla. Vaivaisenluu leikattiin, mutta toiveissa on silti kuntoutua Berliinin MM-maratonille. Lontoon maratonin lista on ilman ME-Paulaakin kivenkova niin miehissä kuin naisissa:

Irina Mikitenko GER 2:19:19
Catherine Ndereba KEN 2:18:47
Zhou Chunxiu CHN 2:19:51
Berhane Adere ETH 2:20:42
Lyudmila Petrova RUS 2:21:29
Constantina Dita ROM 2:21:30
Svetlana Zakharova RUS 2:21:31
Gete Wami ETH 2:21:34
Yuri Kano JPN 2.24.27
Tomo Morimoto JPN 2.24.33
Mara Yamauchi GBR 2:25:03
Martha Komu KEN 2:25:33
Mika Okunaga JPN 2.27.52
Kirsten Melkevik Otterbu NOR 2:29:12
Inga Abitova RUS 2:33:55
Kate O’Neill USA 2:34:04

Paulan poissaollessa brittien toiveita pitää yllä Jo Pavey, joka juoksee debyyttimaratoninsa.

Miesten osalta luvassa on myös kovaa vauhtia. Nelinkertainen Lontoon maratonin voittaja Martin Lelillä (2:05:15) on monta kovaa haastajaa, etunenässä Pekingin olympiavoittaja Sammy Wanjiru (2:05:24). Muut haastajat:

Abderrahim Goumri MAR 2:05:30
Khalid Khannouchi USA 2:05:38
Felix Limo KEN 2:06:14
Emmanuel Mutai KEN 2:06:15
Tsegaye Kebede ETH 2:06:40
Hendrick Ramaala RSA 2:06:55
Jaouad Gharib MAR 2:07:02
Viktor Röthlin SUI 2:07:23
Yonas Kifle ERI 2:07:34
Tessema Abshiro ETH 2:08:26
Dathan Ritzenhein USA 2:11:06

Mielenkiintoista on nähdä, millaista jälkeä puolimaratonin kaksinkertainen maailmanmestari Zersenay Tadese tekee ensimaratonillaan.

-gs

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Kevään merkkejä

Pari viikkoa sitten juostiin maraton ikuisessa kaupungissa ja tulevana viikonloppuna mm. Pariisissa ja Rotterdamissa mennään varmasti lujaa. Bostonin klassikko on ohjelmassa 20.4. ja Euroopassa on loppukuusta vielä tarjolla maratonit mm. Wienissä, Zürichissä, Madridissa, Hampurissa ja Krakovassa. Osaan ehtii vielä ilmoittautua. Mikäpä sen hienompaa kuin yhdistää kaupunkiloma ja -maraton mukavaksi pikku irtiotoksi arjesta!

Koin Pariisin kevään ja maratonin vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten ajatukset suuntautuivat Tukholman maratonille kesäkuun alkuun - nyt on hiukan outo olo kun kevätmaratoni ei ohjelmaani kuulu. Keskityn nopeusominaisuuksien kehittämiseen ja ohjelmassani on vain alle 10 km kisoja alkukeväällä. Ajatuksena on saada uutta vauhtia siirrettyä myös puolikkaalle (ja pidemmällä tähtäimellä ehkä myös maratonille).

Olen jo jonkin aikaa harkinnut johonkin urheiluseuraan liittymistä - mm. sen vuoksi että jos innostun johonkin veteraanien arvokisaan osallistumista, on minun kuuluttava johonkin seuraan joka on Veteraaniurheiluliiton jäsen. (jenkeissä muuten puhutaan masters-sarjasta ja käsitteenä se miellyttää minua huomattavasti enemmän kuin veteraani). Lähestyin tämän tiimoilta erästä seuraa ja kun asia ei muutaman yrityksenkään jälkeen lähtenyt liikkeelle, oli helppo valita Kalvitsan Urheilijat, josta minuun oltiin aktiivisesti yhteydessä. Muutama viikko sitten eräs koulutuksessani ollut (osoittautui sittemmin seuran aiemmaksi puheenjohtajaksi) pyysi minua jäseneksi ja ratkaiseva hetki koitti eilisellä juoksulenkillä, kun joku entuudestaan tuntematon henkilö pysäytti minut kysymällä kuulunko mihinkään seuraan ja kieltävän vastauksen kuultuaan kehotti liittymään Kalvitsan Urheilijoihin. Henkilö osoittautui seuran puheenjohtajaksi ja nyt sitten olen mukana pienessä mutta pippurisessa porukassa.

-gs

maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Kausi avattu Toholammilla

Kevään ensimmäinen kisa on aina pieni arvoitus. Viikon takaisen tempojuoksun perusteella ennakoin noin 4 min/km -vauhtista suoritusta ja melko tarkkaan siihen pääsin (7.9 km 31.53). Maltillisemmalla aloituksella olisin päässyt parempaan loppuaikaan (ja mahdollisesti sijoitukseenkin), mutta kelpo avaus tämäkin kaudelle. Hengitys pelasi vähän huonosti ja juoksutekniikassakin oli pientä säätämistä - tottumusta kisavauhteihin alan kevään edistyessä hakemaan intervalleilla. Kisan kärki oli iskuetäisyydellä, lähimmillään noin 10 metrin päässä, mutta en vaan saanut itsestäni tällä kertaa enempää irti. Parhaimmillani oli kakkosena ja maalissa neljäntenä. Vähän jäi jossiteltavaa.

Kisan jälkeen oli mukavaa paistatella päivää urheilutalon aurinkoisella seinustalla ja seurata pidemmillä matkoilla urakoivia. Puolimaratonilla pidettiin mukavaa vauhtia - kärkikolmikko juoksi 1.21-1.23 ajat. Maratonin voittaja alitti selvästi kolme tuntia (2.53). Puolimaratonin voittajan kanssa vaihdoimme ajatuksia harjoittelusta ja kauden kisaohjelmasta. Uskon, että Jarmo petraa kauden aikana sekä puolikkaan että maratonin ennätyksiään (1.19/2.53). Maratonilla viisikymppisten voittaja Sulo Lamu juoksi myös kelpo ajan - 3.01. Hänen vauhdinjakonsa tosin hieman hämmästytti, sillä hän juoksi ohitseni noin 3 km kohdalla kyynärpäällään kylkeäni kopistellen ja katosi horisonttiin (oma väliaika n 11.45). Järkevällä aloituksella olisi luultavasti mennyt alle kolmen.

Kotiinviemisiksi sain mojovan kimpaleen paikallisen meijerin edamjuustoa ja valokuvakehyksen. Seuraava kisa lienee parin viikon kuluttua.

-gs

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

"Jumalaa tuskin on olemassa..."

... Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Ateistit ja ns. vapaa-ajattelijat suunnittelevat mainoskampanjaa agendansa tueksi ja aikovat siis jäljitellä briteistä puolisen vuotta sitten alkunsa saanutta mallia. Tuolloin kritisoin kampanjan ilmentämää Jumala-kuvaa:

"Mistä lähtien uskonnosta on tullut synonyymi ilottomalle elämälle? Mistä lähtien teistinen maailmankuva on redusoitunut murehtimiseksi?

Katson että ilottomuus, kyynisyys, pessimismi ja murehtiminen ovat tyypillisiä virityksiä todellisuuden pyhälle ulottuvuudelle sokeutuneille.

Kampanjan taustalla häärii ateistien arvostama Richard Dawkins, jonka mukaan tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Dawkins väittää, että ajatteleminen on julistettu pannaan ("anathema") uskonnon toimesta. Kaikkea voi toki väittää. Mutta tämä väite on fantastinen. Siis mielikuvituksellinen.

Vaatimattomuudesta miestä ei voi syyttää. Onhan Dawkins nettisivujensa mukaan "selkeän ajattelun keidas" ("a clear-thinking oasis"). Ehkä niin onkin, mutta tässä kohtaa selkeys merkitsee asioiden yksiulotteistamista ja suoranaista vääristelyä.

Dawkins on varmasti fiksu mies ja hänen täytyy tietää, että maailmaan mahtuu monenlaisia uskontoja. Jotkut uskonnot varmaan ovat jäykkiä, dogmaattisia, fundamentalistisia, yksilön (ajattelun)vapautta rajoittavia. Mutta vain jotkut.

On paljon uskontoja, tai laajemmin ilmaistuna metafyysistä ulottuvuutta hahmottavia käsitejärjestelmiä, joissa ihminen nähdään moniulotteisena olentona, joka saavuttaa onnellisen elämän vain jos hän saavuttaa tasapainon päänsä ("äly") ja sydämensä ("tunne") välillä. Näissä skenarioissa ihminen on viisas, jos (ja vain jos) hänen ajattelunsa on saumattomasti yhdistyneenä tunteeseen. Näiden keitaiden vesi on kirkasta ja virvoittaa yksipuolisen älyn kuivaan erämaahan eksyneet.

Ymmärrän kyllä, että Dawkins, BHA ja muut uskontovastaiset ihmiset vaativat uskontojen kieltämistä. Ymmärrän, että heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja. Ymmärrän, mutta olen jyrkästi toista mieltä.

Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?

Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?

Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.

Dawkinsin, BHA:n, vapaa-ajattelijoiden ja muiden vastaavien instanssien (kyllä, Dawkins on käsite sokeine kelloseppineen) harjoittama uskontojen kirjojen latistaminen dogmaattiseksi monoliitiksi on häpeällistä älyllistä epärehellisyyttä."


Miten olisi:

"Jumala on - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."?

-gs

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Hit the hills!



Kun juoksija kaipaa lajinomaista voimaa niin yksi vaihtoehto on juosta ylös mäkiä. Näin tein iltapäivällä. Juoksin aurinkoisessa kelissä vetoja 3.5 asteen mäkeen 8 x 400 m, hölkkäpalautuksella starttipaikalle. Voimaa tuntuu olevan ja polvi nousee, mutta vielä on matkaa kisakuntoon. Toisaalta tässä vaiheessa harjoittelukautta näin pitää ollakin. Leikki kesti vajaa 59 minuuttia ja kilometrejä kertyi 9.6 km. Noususumma 130 metriä.



-gs