sunnuntaina, joulukuuta 23, 2012

Sitkuttelusta ja mutkuttelusta nytkutteluun

Menneisyyden "mutkuttelijat" menevät ikään kuin piiloon eilisen taakse. "Kyllähän minä, mutku mun mies/vaimo/työkaveri/naapuri/anoppi/sisko/veli/kaima/isä/äiti... sanoi/teki/jätti tekemättä/jätti sanomatta sitä tätä tuota eilen/viime viikolla/viime lomalla/lapsuudessa...".

Sitten on myös näitä "sitkuttelijoita"; "älä sure/iloitse, sillä sitten kun huomenna/ensi viikolla/ensi vuonna/maailmanlopunpäivänä kaikki muuttuu paremmaksi (ainakin jos noudatat jotakin uskonoppia)/pahemmaksi (jos et noudata)..." Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään sitkuttelijoita ja mutkuttelijoita vastaan, ihania ihmisiä kaikki tyynni. Ajattelumalli vaan ihmetyttää.

Mutkuttelun ja sitkuttelun välissä sijaitsee ihana Nyt. Itse asiassa se on tässä. Koko ajan. Tässä on kaikki - myös mutkuttelu ja sitkuttelu tapahtuu ikuisessa preesenssissä. Imperfekti ja futuuri on ihan kivoja ja hyödyllisiä aikamuotoja. Mutta ne ovat vain aikaMuotoja. Ne on tyhjiä muotoja ilman nyt-hetkeä. Verbejä taivutellaan tässä ja nyt, preesenssissä. Preesens on täysi ja tosi aikamuoto.

Ei kommentteja: