Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Havaitset sinussa tai toisessa jotakin, joka ei sovi mielesi lukkoon lyömään käsitykseen. Käsissäsi on epämääräisen oloinen palikka, joka ei mahdu mielesi luomaan lokerikkoon. Mitä teet? Mielesi haluaa kenties julistaa: "poikkeus vahvistaa säännön". Suljet silmäsi tai sullot ja survot palikan johonkin lokeroon. Mieli vakuuttaa, että nyt maailmassa on taas järjestys. Se on mielen tehtävä. Mieli hakee johdonmukaisuutta, sääntöjä, ennustettavuutta ja järjestystä tämän hetken käsittämättömyydestä. Mieli kutoo loogista tarinaa sinusta ja toisista - tarinaa, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Mieli luo ajatuksen ajasta, jotta se voisi käsittää mistä tässä hetkessä on kysymys.
On toinenkin mahdollisuus. Sinun ei tarvitse taistella ajatuksiasi eikä mieltäsi vastaan. Mieli seilaa sinne ja tänne. Ajatuksia tulee ja niitä menee. Sinun ei tarvitse kuitenkaan lähteä seuraamaan jokaista. Lepäät tyyneydessä ja toteat: "Kyllä ajatuksia mahtuu ja mielellä on tilaa seilata tämän hetken rajattomassa maisemassa."
Sinä olet vapaus.
- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti