gnothi seauton

Hän

2012-02-03T16:25:00.004+02:00

- Mitä ihmettä hän oikein haluaa?
- Hän tahtoo palvella. Jumalaa.
- Miksi?
- Koska se on hänen elämänsä tarkoitus.
- Mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
- Hän tahtoo auttaa. Olla parantaja. Tai ehkä sittenkin hän haluaa itse oppia.
- Oppia mitä?
- Oppia tuntemaan itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Miksi?
- Hän haluaa auttaa ihmistä.
- Millä tavalla?
- Hän haluaa auttaa ihmistä löytämään itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Kuulostaa kovin lennokkaalta.
- Ei ollenkaan. Se on päinvastoin hyvin käytännöllistä.
- Selitätkö?
- Toki. Hän haluaa auttaa ihmistä olemaan hereillä.
- Mitä?
- Ihminen on hereillä kun hän on läsnä tässä hetkessä. Epäitsekkäänä, minättömänä, totuutta, rakkautta ja armoa loistavana, nöyränä Jumalan palvelijana hän haluaa herättää ihmisen ymmärtämään langenneen tilansa.
- Ihminen on langennut?
- Ihminen on unohtanut miksi hän on täällä. Ihminen nukkuu. Hän on syvässä unessa, egonsa pauloissa.
- Mutta millä tavalla langennut?
- Ihminen elää erossa Jumalasta.
- Mistä sinä sen tiedät?
- Katso ihmistä. Katso maailmaa.

Healing

2012-01-20T11:44:00.002+02:00

'Healing requires a willingness to make changes in both your physical and your spiritual way of life.' - Caroline Myss

Katson, että sairaudet ovat merkittävissä määrin heijastumia henkisen tason ongelmista.

-gs

Ryhmätyön sudenkuopat

2012-01-16T13:50:00.003+02:00

Mainio artikkeli New York Timesissa

http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all

Aika moni meistä on "aivopesty" ajatuksella ryhmätyön autuudesta. Varmasti on niin että monia hyviä juttuja ryhmässä saadaan aikaan.

(kuva http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all)

Artikkelissa tuodaan kuitenkin esiin toinen näkökulma; ihminen tarvitsee yksinäisyyttä, työrauhaa. Luova työ on vaikeaa ryhmässä. Esimerkiksi ohjelmointityö on huomattavasti tehottomampaa avokonttorissa.

-gs

Rakkaudessa vai pelossa?

2012-01-12T08:06:00.003+02:00

"There are only two emotions in this reality--Love and Fear. What is not an expression of Love is an expression of Fear. Whichever core emotion we express-- whether it be love or fear-- we put into motion. In other words, if it is an aspect of fear that we feel then it is that energy which is moving forward and bringing us more of it to experience.

Like does attract like. Fear breeds more fear. Love creates more love and draws more loving experiences into your life in the same way that being in a state of fear attracts more fearful or negative experiences to you."

(http://ascension-temple.com/there-are-only-two-emotions.html)

eusebeia - godliness - jumalisuus - jumalanpelko?

2011-12-28T18:16:00.005+02:00

Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä:

2. Pietarin kirjeestä

vuoden 1933 käännös
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

vuoden 1992 käännös
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.

jumalisuus vs. jumalanpelko!

Engl.kielisessä Raamatussa:

King James Version 1611
[5] And beside this, giving all diligence, add to your faith virtue; and to virtue knowledge;
[6] And to knowledge temperance; and to temperance patience; and to patience godliness;
[7] And to godliness brotherly kindness; and to brotherly kindness charity.

New International Version 2011
5 For this very reason, make every effort to add to your faith goodness; and to goodness, knowledge;
6 and to knowledge, self-control; and to self-control, perseverance; and to perseverance, godliness;
7 and to godliness, mutual affection; and to mutual affection, love.

alkukielinen kreikkal. käsite on

eusebeia

"Eusebeia is translated by a variety of English words such as piety, godliness, reverence, religion and devotion"
(http://www.joelstephenwilliams.com/whatiseusebeia.htm)

"Eusebeia is the idea of inner piety, spiritual maturity, or godliness (...) Godliness is the concept of the inward life and the outward appearance of the fruit of the Spirit"
(http://www.realtime.net/~wdoud/topics/godliness.html)

"Eusebeia relates to real, true, vital, and spiritual relation with God"
(http://en.wikipedia.org/wiki/Eusebeia)

esimerkkejä

* "Train yourself in godliness" (1 Timothy 4:7).
* "Godliness is valuable in every way" (1 Timothy 4:8).
* "Pursue righteousness, godliness, faith, love, endurance, gentleness"
(1 Timothy 6:11).
* "What sort of persons ought you to be in leading lives of holiness and
godliness?" (2 Peter 3:11).

Know thyself - tunne itsesi

2011-12-26T16:16:00.002+02:00

Man - know thyself. Gnothi seauton. Self-knowledge is not about selfishness. It is not about egoism. Through self-knowledge you will become small. You will become humble. You will become your true self in the mystical process where your ego vanishes and your true eternal self emerges.

Ihminen - tunne itsesi. Itsensä tunteminen ei ole itsekkyyttä. Itsensä tunteminen on pieneksi tulemista. Nöyräksi tulemista. Todelliseksi itsekseen tulemista Raamatun "Hänen tulee kasvaa, minun pienentyä" -hengessä.

Johdatus joulun sisäiseen ihmeeseen

2011-12-23T18:23:00.003+02:00

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.

Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:

Jeesus = Jumala
Jumala = Rakkaus.

Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että

Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.

Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Rauhallista Joulua!

-gs

(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)

Uhmata painovoimaa?

2011-12-21T18:25:00.000+02:00

Reason will say that becoming humble
means to become poor.

Reason does not understand
that you can have
all the money in the world
and still be humble,

that to be humble means

that no one scares you anymore,

that nothing in the outside world
scares you,

that you are the sort of person
that can walk among kings

and never ever fear
that they will
steal your soul

That is power.

And that's what a mystic understood.

That is what it means to
defy gravity,

to have more light than weight
in your soul

- Caroline Myss

Ja sitten kun...

2011-12-13T12:09:00.003+02:00

Kohdattuasi sisimmässäsi
armon ja rakkauden,

älä lörpöttele asiasta,
älä ylpeile asialla,
älä takerru kokemukseen.

Vaikeina aikoina,
koettelemuksen hetkinä muistat
totuuden välähdyksen sielussasi,

muistat 100% varmuuden hetken
kun tiesit että kukaan ei voi vahingoittaa sinua
ketään tai mitään ei tarvitse pelätä

Muistat,

kuitenkin elät tässä hetkessä,

ymmärrät että
mystisellä tiellä

Jumala puhuu
Jumala ilmenee

pienissä asioissa

- - -

"You need someone who believes you when you have a mystical experience."
- Caroline Myss

Paranemisen edellytykset

2011-12-08T18:07:00.005+02:00

"You may live a perfectly ordinary life in the world,
but your interior life is anything but ordinary."
(Caroline Myss)

* * *

Caroline Myssin todellisen parantumisen (healing) askeleet ovat:

1. Tahto parantua (healing vs. curing)
-- ensiksimainitussa ihmisellä aktiivinen rooli, jälkimmäisessä medikalisoituminen, päätäntävallan (ja vastuun) ulkoistaminen lääkärille / lääkkeille (medikalisaatio)
2. Kyky ymmärtää sisäisen ja ulkoisen paranemisen ero
3. Anteeksianto, menneisyyden painolastista luopuminen
4. Anteeksipyyntö (nöyryys)
5. Tahto kehittyä hengellisessä näkökyvyssä

* * *

"Mystic's journey is a journey through
the narrow gate of the soul
the narrow gate of the heart."
(Caroline Myss)

(Sielun) haavat vallankäytön välineenä

2011-12-07T16:14:00.003+02:00

Eilen ymmärsin

Ihminen toimii
armon kanavana
sikäli kun
hän on nöyrä
ylpeys
sulkee kanavan

- - -

Caroline Myss on tuonut esiin merkittäviä oivalluksia sielullisten haavojen käytöstä vallankäytön välineenä ("street currency"). Caroline käyttää käsitettä "woundology" kuvaamaan tilannetta, jossa haavan saanut ei todellisuudessa halua parantua tai eheytyä. Tämä siksi että woundologiaa poteva on löytänyt haavansa kautta mukavuusalueen, josta hän ei halua poistua. Sen sijaan hän ajattelee että haava oikeuttaa käytöksen, jossa kanssaihmisten odotetaan, itse asiassa vaaditaan käyttäytymään juuri tietyllä tavalla, tavalla joka yhtäältä takaa sen että haavan omistaja saa jatkaa olemistaan mukavuusalueellaan ja toisaalta estää paranemisprosessin.

Caroline ei väheksy erilaisten tukiryhmien (AA yms.) merkitystä, mutta on huolissaan siitä että kovin usein näistä muodostuukin woundologiaa potevien seurustelupiirejä. Todellista paranemista ei tapahdu eikä sitä edes haluta. Woundologian kourissa oleva haluaa oikeuttaa huonon käytöksensä, ailahtelunsa haavaansa vedoten ja odottaa kanssaihmisten toimivan hänen haavansa, hänen kipunsa, hänen tuskansa, hänen menetyksensä ehdoilla.

Kannattaa varata hiukan aikaa ja lukea tämä Carolinen mainio teksti aiheesta:
Why People Don't Heal and How They Can
"In the late spring of 1988, I arrived at the Findhorn Community in northeastern Scotland to teach a healing workshop..."
(http://partners.nytimes.com/books/first/m/myss-heal.html)

Näkökulma

2011-12-01T14:35:00.003+02:00

Ylen uutinen 29.11.2011

"Syyttäjä Svein Holdenin mukaan loppupäätelmä oli, että Breivik elää omassa harhaisessa maailmassaan, joka hallitsee hänen ajatuksiaan ja tekojaan."

Caroline Myss 28.7.2011 (korostukset minun):

"Motivated by fear, racism, and hatred, his method of alerting people to the danger of Islamic infiltration into dominantly Christian Norway/Europe was to murder as many of his own countrymen, women, and children as he could.

He has been evaluated by a psychiatrist as insane. Is he really "insane"? By what definition do we decide "insanity" in these days of psychiatric jargon?

Standing back and observing cycles and patterns of social history, one pattern stands out to me - as the Western Christian society tossed out the language of evil, and thus one's ability to discern the presence of evil within the psyche of an individual, psychiatric terminology took its place. People were not longer driven by inner darkness. They were "psychotic" or "schizophrenic". They required drugs to repress them, tranquilize them, put their brains into low functioning states while the doctors excavated abusive childhoods.

I'm not discounting the role of abuse by any means. In fact, abuse and the absence of love needs to be put directly under the spot light of analysis.

(...)

Now - the absence of sacred teachings makes a person vulnerable to darkness, not just madness.

What happened in Norway is not the act of a madman. It is the act of evil, the act of hatred with a gun in its hand. Evil and hatred are capable of acts that the human mind cannot comprehend - the Holocaust, for example.

By calling just actions insane, we assume the position that they are freak incidents that cannot or might not happen again. Recognizing, however, that they are rooted in evil - actual evil - is another thing. You then realize not only can they happen again, they will happen again.

Evil looks for the mentally and emotionally vulnerable and unprotected, the individuals who are frightened and who nurture hatred in themselves and who have never learned to turn to a Higher Power for help.

People have frequently said to me that they do not believe in evil. For me, that is a foolish position if not a dangerous one. I offer the world as proof and events such as the one in Norway as proof that darkness not only exists but it is powerful. And each one of us is susceptible particularly those who think that darkness is a fantasy, a fiction, a lark.

In any event - no matter what you believe, let me end by saying it is better to live within a field of grace than outside it. Let us hold the people of Norway in our prayers and the people of Europe. No doubt the pattern of fear this man set in motion is rapidly moving through the rest of Europe."

Wordle

2011-11-22T09:12:00.003+02:00

Asioilla on yhteys

2011-10-11T08:31:00.003+02:00

Pitkästä aikaa murunen metafysiikkaa;

Olen viime päivinä joutunut muutamia kertoja tilanteeseen, jossa minua vastaan hyökätään. En ensisijaisesti viittaa fyysiseen tasoon, vaikka viittaamani teot ovat myös sanojen muodossa ilmenneet. Puhun energiasta. Voidaan käyttää vaikkapa ilmaisua energian riistäminen tai negatiivisen energian suuntaaminen.

- - -

Kirjoitin yo. rivit aamulla. Teksti jäi kesken.

Kuinka ollakaan, puolenpäivän aikaan sain sähköpostitse anteeksipyynnön henkilöltä jota ajattelin yo. rivejä kirjoittaessani.

Anteeksipyydetty ja anteeksiannettu.

Vapauttava tunne. Mietin tapahtunutta viime yönä ja mielessäni annoin anteeksi jo silloin. Hyvä näin. Asioilla on taipumus järjestyä.

-gs

Mitäpä se hyvejää?

2011-09-29T08:26:00.004+02:00

On positiivista, valosta ammentavaa ja siihen suuntautuvaa rakentavaa energiaa. Sitten on sitä toista. Sitä "mitäpä se hyvejää" -energiaa. "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -energiaa. "Pessimisti ei koskaan pety" -energiaa.

Pessimismin ilosanoma leviää. Ylen uutinen 29.9.2011

Puolangan pessimistit

Siitä kovin moni koettaa elämänvoimaa ammentaa. Kyllä, kiistämättä se jonkin aikaa ihmistä kantaa. Mutta väärään suuntaan se kantaa.

Ja jättää tyhjäksi.

- - -

Alkukesästä juoksuharjoitteluni meni vähän ylitse, kokonaiskuormitus kasvoi liian suureksi ja loukkasin jalkateräni.

Lupaavasti alkanut kausi pilalla?

Kyllä. Juoksuharjoittelu oli olematonta kesän aikana. Lähtöviivalle ei ole ollut mitään asiaa. Nyt jalkaterä tosin on kunnossa mutta juoksukunto on sillä tasolla että vielä ei tee mieli kisaamaan. Ehkä lokakuun lopulla kokeilen.

Ehdottomasti ei. Löysin uuden lajin. Maastopyöräily kolahti ihan täysillä. Edellisen polkupyöräni ostin 29 vuotta sitten. Elokuun alussa sattui sopivasti kohdalle pyörä, jolla pääsin hyvin alkuun.

Nyt tosin jo kiikarissa hiukan laadukkaampaa materiaalia mutta Jamiksen ulkoiluttamisen kautta löysin lähiympäristön uudestaan - mahtavia metsäpolkuja riittää pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Samalla oivalsin että samoilla poluilla voi myös juosta! Olenkin tehnyt upeita juoksulenkkejä haastavassa maastossa. Viimeksi eilen kävin illalla yhdeksän aikaan otsalampun valossa tunnin verran seikkailemassa. Upeaa! Mahtavaa! Voikin sanoa että löysin kaksi uutta lajia. Voin jopa sanoa että olipa hyvä juttu että loukkasin itseni. Muuten olisi nämä löydöt jäänyt tekemättä. Tämä on tällaista energiaa.

-gs

Tuskaa

2011-07-26T21:54:00.005+02:00

Hirvittävä tragedia Norjassa. Sairas ihminen teki sairaita tekoja. Järjetöntä. Käsittämätöntä. Siinä oikeastaan kaikki oleellinen. Siinä kaikki mitä tästä verilöylystä tarvitsee tietää.

Monia ihmisiä asia tuntuu kiinnostavan tavattomasti; luetaan, kauhistellaan, luetaan lisää, kauhistellaan lisää, luetaan vielä lisää... Miksi pahuus kiinnostaa? Miksi veriteko kiinnostaa? Itse olen lukenut tapahtumasta hyvin vähän mutta median uutisointitapa hiukan ihmetyttää. Vihdoin tänään jotakin viisasta:

"Suomalaisessa mediassa ampuja näyttää saaneen jälleen kerran hyvin keskeisen roolin, Norjassa samoin. Hänen manifestinsa ja valokuvansa on tuotu vahvasti esiin. Suurin kysymys mediaeettisesti on, miksi sankaruus tuotetaan näin"
Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Salli Hakala
http://www.yle.fi/uutiset/teemat/Norjan_tragedia/2011/07/suomalaismedialle_ruusuja_ja_risuja_norjan_tragedian_kasittelysta_2749194.html

Mr Breivik's lawyer, Geir Lippestad, told reporters: "This whole case indicated that he is insane."
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-14294251

Lukemattomat palstamillimetrit ja uutisointi eri medioissa ympäri maailman ovat täsmälleen sitä mitä tämä sairas ihminen halusi ja haluaa. Ymmärrän kyllä että sananvapauteen ja avoimeen tiedonkulkuun tässä taas vedotaan mutta vapaus ilman vastuuta on impulsiivista mielivaltaa. Vapaus ilman kestäviä arvoja on sokeaa. Tätä ei tunnu postmoderni maallistunut ajattelu ymmärtävän. Tätä ei businessvetoinen media tunnu käsittävän.

Myötätuntoni, ajatukseni ja rukoukseni ovat tämän mielettömän teon uhreiksi joutuneiden, heidän perheiden, omaisten, sukulaisten, ystävien ja tuttavien puolella. En usko että heidän paranemisprosessia edistää nähdynkaltainen mediasirkus.

-gs

Puolitoista viikkoa...

2011-06-16T16:11:00.002+02:00

juoksematta. Enpä muista milloin näin pitkä breikki koettu. Loukkasin jalkaani puntarilla (!) ja tässä sitä kärvistellään. Ei ole helppoa mutta toisaalta mitätöntähän tämä isommassa mittakaavassa on.

I can't imagine living and not running - Paula Radcliffe

Juomalla kuolemattomuuteen?

2011-06-13T21:43:00.003+02:00

"Ensimmäinen malja kostutti kitalakeni.

Toinen malja poistaa yksinäisyyteni.

Kolmas malja terävöitti mieleni,
jolloin ymmärsin kaikkien lukemieni kirjojen merkityksen.

Neljäs malja avasi huokoseni
ja elãmän huolet haihtuivat mielestäni.

Viides malja puhdisti koko olemukseni.

Kuudes malja teki minusta kuolemattoman kaltaisen.

Seitsemättä maljaa en pysty juomaan..."

- Lu Tong, kiinalainen teerunoilija

(Suomen Kuvalehti 23/2011
Seitsemän kuppia teetä, Silja Lanas Cavada)

Navitas puolimaraton / Merrell Trail Glove

2011-05-31T12:41:00.005+02:00

Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.

Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat

5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)

Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.

Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).

Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.

Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.

Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.

-gs

- - -

Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.

Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!

"Juokse kuin Buddha!"

2011-05-30T23:21:00.001+02:00

Zen-munkki Markus "Uku" Laitisen Opetuspuhe 25.5.2010: "Juokse kuin Buddha!"

Kevytkenkäisyys

2011-05-26T12:40:00.003+02:00

Juoksukengän painolla on merkitystä ennen kaikkea sen vuoksi että kevyt kenkä on tyypillisesti raskasta ohuempi ja taipuisampi. Tämä mahdollistaa tarkemman tuntuman ja paremman juoksutekniikan. Ymmärrän toki että tätä näkemystä "kukin juoksee tyylillään ja kengän on tuettava ja ohjattava jalkaa" -koulukunta vastustaa. Mikäs siinä - mikäli juoksu kulkee eikä vammoja ole niin mitäpä sitä toimivaa kokonaisuutta muuttamaan.

Hyvässä, luonnollisessa juoksutekniikassa vaimennus ei ole riippuvainen kengästä, vaan kyse on jalkaterän, akilleksen ja pohkeen luontaisesta toiminnasta (minkä kierto- ja vääntöjäykkä korkeakantainen kenkä estää tai tekee hyvin vaikeaksi).

Luonnollisen juoksun maakontaktissa on päkiäpaine (forefoot/midfoot-askellus) jolloin liike-energiaa varastoituu ja vapautuu seuraavaan askeleeseen.

Tutkimusten mukaan kanta-askellus tuottaa suuremmat kuormitukset (impact force) ja suuremman loukkaantumisriskin kuin forefoot/midfoot-askellus; Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon oli osallistunut 242 juoksijaa.

Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi kanta-askeltajilla kuin forefoot/midfoot-askeltajilla
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi

On huomattava että kevytrakenteiseen / minimalistiseen juoksukengään on maltettava totutella. Ei ole hyvä ajatus ensi töikseen vetäistä kympin lenkkiä Vibrameilla asvaltilla Jos jalkaterän on tuudittanut ruususen uneen jäykillä kengillä, on alkuun syytä pitäytyä kävelyssä ja muutamien satojen metrien juoksupätkissä jotta tekniikan saa kohdalleen ja jalkaterän lihakset ja jänteet heräteltyä. Siirtymävaihe voi kestää lähtötasosta ja juoksijan ominaisuuksista riippuen muutamista viikoista useisiin kuukausiin.

* * *

Joitakin esimerkkejä kenkien painosta (eilen keittiövaalla punnittuja), koko 41-42

- Vibram Fivefingers Bikila 154 g
- Adizero Pro 4 - 164 g
- Nike Free 3.0 - 192 g
- Merrell Trail Glove - 194 g
- Vivo Barefoot Neo - 240 g

-gs

Minimalismin lumoissa

2011-05-24T13:57:00.006+02:00

Viikonloppuna tein hankintoja, Vivo Barefoot Neo & Merrell Trail Glove Olympia

Parin lenkin perusteella ei voi vielä pitkälle meneviä päätelmiä tehdä, mutta ensivaikutelma on positiivinen. Molemmilla kengillä on hauska juosta! Eilen tein n. 15 km lenkin maastossa Merrelleillä. Vivoilla olen tehnyt vasta yhden muutaman kilometrin kokeilun. Vivo tuntuu lestiltään leveämmältä kuin Merrell ja vaikuttaa olevan lähempänä paljasjalkailua. Matalia ja taipuisia molemmat. Vivoja olen pitänyt töissä pari päivää ja tuntuvat oikein mukavilta.

Viikonloppuna on tarkoitus juosta puolikas - edessä pieni pulma; juostako VFF Bikiloilla vai jommalla kummalla kuvan pareista? Valitsinpa minkä parin tahansa, vauhtikontrollia on tarkoitus harrastaa ja lähteä sitä kautta tekemään ehjää suoritusta. 1.35 minimitavoite.

-gs

- - -

Merrell Barefoot Education Series - hyviä vinkkejä, monipuolisia drillejä.

osa 1

osa 2

Merrell Trail Glove Review

Hulluttelua

2011-05-17T11:09:00.006+02:00

Viivyin puolikkaalla 1.37, mikä oli pari minuuttia kauemmin kuin minimitavoite. Miksi näin?

* vauhtikontrolli ei pitänyt
* pottuvarpaat hiertyivät pahasti
* lämpötila

Väliajat kertovat karua kieltään - aloitin järjetöntä vauhtia ja eväät oli käytännössä syöty 6-7 km kohdalla. Polttava kipu pottuvarpaiden alla sotki askeleen ja kympin jälkeen meno oli hölkkäilyä maaliin kipua vastaan taistellen. Keskeyttäminenkin kävi mielessä mutta en antanut periksi vaan vääntäydyin perille.

3 km 12.05
5 km 20.28
10 km 42.55 (edell. 5 km 22.27)
15 km 1.07.01 (edell. 5 km 24.06)
20 km 1.32.05 (edell. 5 km 25.04)
maali 1.37.51

(kuva: maaliin 50 metriä)

Viikko aiemmin olin tehnyt pitkän lenkin VFF Bikiloilla - homma toimi maastossa mutta en arvannut että asvaltilla on luvassa hiertymiä varpaisiin. Seuraavaksi kokeilen varvassukkien käyttöä ja jos tämä ei auta, tyydyn käyttämään Bikiloita lyhemmillä matkoilla ja koetan löytää jonkin toisen minimalistisen kengän.

Minulla on kohtuullisen tarkka mielikuva lihasmuistissa siitä miltä hyvä askellus tuntuu ja siitä aion myös pitää kiinni vaikka tämä juoksu pieleen menikin.

(kuva: kisan jälkeen matkailuvaunussa varpaitten ihmettelyä)

Rakot eivät onneksi puhjenneet juoksun aikana - seuraavana päivänä päästin nesteen pois ja nyt näyttää siltä että iho on kiinnittynyt takaisin.

Siispä vaikeuksista huolimatta - uutta matoa koukkuun...

-gs

(juttelin maalissa ontuvan uunon kanssa - yo. kuva hänen ottama)

Pitkis Vibrameilla

2011-05-09T08:53:00.004+02:00

Hauskaa oli eilen kesäisessä säässä juosta pitkä lenkki kuntopoluilla. Käytin aikaa tunnin ja 47 minuuttia ja kilometrejä kertyi noin 21. Meno tuntui kevyeltä, herkältä, kimmoiselta ja VFF Bikilat pelitti hienosti lukuunottamatta paria hiertymää varpaissa. Nyt on hieman jalkapohjat hellinä, mutta muuten kaikki ok. Sitten vaan kevennellään kohti viikonloppua - lauantaina on tarkoitus kiskaista puolimaraton Kouvolassa.

Olen nyt testannut kahta eri Bikilan versiota - naisten ja miesten mallia. Miesten mallissa on selvästi kovempaa kumimateriaalia pohjassa ja tämä aiheutti em. hiertymät.

-gs

ps. Paljasjalkamatti kiskaisi HCR:n alle kahden tunnin. Paljain jaloin. Cool!

Olemme syntyneet juoksemaan - baby we were born to run

2011-05-06T08:04:00.013+02:00

Baby this town rips the bones from your back
Its a death trap, it's a suicide rap
We gotta get out while were young
`cause tramps like us, baby we were born to run

Bruce viittaa biisissään muunlaiseen juoksemiseen kuin mikä on mielessäni. Luin Christopher McDougallin vuonna 2009 julkaistun hienon kirjan "Born to Run". On suositeltavaa luettavaa, suorastaan must, jokaiselle juoksusta ja ihmisen evoluutiosta kiinnostuneelle.

Kirjassa on monen monta kiinnostavaa pointtia - ehkä keskeisimpänä tämä:

evoluutiobiologisesta näkökulmasta ihminen näyttää olevan syntynyt juoksemaan

Tyypillisesti miellämme että ihminen on surkea juoksija (muihin) eläimiin verrattuna. Näin minäkin ajattelin. Jos kuitenkin tarkastelemme kestävyysjuoksua (vaikkapa tunnin, kolmen tunnin tai kuuden tunnin mittaista suoritusta), paljastuu että ihminen on loistava suoriutuja. Kuumalla savannilla ihminen voi juosta kiinni antiloopin - kyse ei ole absoluuttisesta nopeudesta, vaan kestävyydestä, kyvystä hikoilla ja kestää kuumuutta. Tämä ominaisuus takasi muinaiselle ihmiselle (kauan ennen keihäiden ja jousipyssyjen keksimistä) varman tavan hankkia proteiinia (mitä kasvavat ja kehittyvät eläinkuntaan nähden suorastaan ylisuuret aivot tarvitsivat).

Antropologian professori Daniel Lieberman Harvardin yliopistosta listaa mm. tällaisia ihmisen ominaispiirteitä, jotka mahdollistavat upeat kestävyysjuoksuominaisuudet:

- jalkaterän jousimaiset kaaret
- lyhyet varpaat
- jalkojen pitkät jänteet
- iso gluteus maximus (pakaralihas)
- jalkojen ja selkärangan isot nivelet
- pään ja kaulan kiinnityskohdan vakautusmekanismi (nuchal ligament)
- hikirauhaset
- karvapeitteen puuttuminen

Lisäksi on mielenkiintoista havaita, että kestävyysominaisuudet säilyvät pitkälle vanhuuteen saakka; tutkailin New York City -maratonin tuloksia viime syksyltä. Kävin läpi sarjojen kymmenen parasta ja laskin heidän keskiarvonsa. Tulokset:

Miehet 19v (107 osall.): 10 parhaan ka. 3:07:04
Miehet 20-24v (695 osall.): 10 parhaan ka. 2:33:17
Miehet 25-29v (2468 osall.): 10 parhaan ka. 2:17:32
Miehet 30-34v (3850 osall.): 10 parhaan ka. 2:16:00
Miehet 35-39v (4988 osall.): 10 parhaan ka. 2:27:41
Miehet 40-44v (5752 osall.): 10 parhaan ka. 2:30:34
Miehet 45-49v (4279 osall.): 10 parhaan ka. 2:40:13
Miehet 50-54v (3434 osall.): 10 parhaan ka. 2:47:56
Miehet 55-59v (1642 osall.): 10 parhaan ka. 2:59:27
Miehet 60-64v (1044 osall.): 10 parhaan ka. 3:13:32
Miehet 65-69v (319 osall.): 10 parhaan ka. 3:29:15
Miehet 70-74v (144 osall.): 10 parhaan ka. 3:52:11
Miehet 75-79v (36 osall.): 10 parhaan ka. 4:59:33
Miehet 80-89v (10 osall.): 10 parhaan ka. 6:08:33

Kuten odotettua, keskiarvo paranee nuorista yleiseen sarjaan siirryttäessä. Paras keskiarvo on ikäryhmällä 30-34 vuotta. Keskiaika hidastuu jälleen, mutta vasta 60-64 vuotiaiden sarjassa kymmenen parhaan keskiarvo on heikompi kuin nuorilla.

- - -

Jalkaterän anatomia ja biomekaniikka on alkanut kiinnostaa ja mitä enemmän asiaan olen perehtynyt niin sitä vaikuttuneemmaksi olen tullut. Kyseessä on miljoonien vuosien evoluution tuloksena muotoutunut nerokas dynaaminen kokonaisuus, jonka toimintaa ei tule blokata vääntö- ja kiertojäykällä korkeakantaisella kengällä.

26 luuta (joidenkin lähteiden mukaan 28; neljäsosa ihmisen luista on jalkaterissä), 33 niveltä, yli sata nivelsidettä, jännettä ja lihasta sekä tietysti verisuonisto, hermot (tuhansia hermopäätteitä!), pehmytkudosta ja koko komeus ympäröity ihokerroksella.

Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon osallistui 242 juoksijaa. Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus, impact force) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- loukkaantuneilla maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi (on huomattava, että kanta-askelluksen voi tehdä myös pehmeällä maakontaktilla, ikään kuin nopeutettuna kävelynä, jossa askel pidetään erittäin matalana, joskus olen kuullut puhuttavan "hiipivästä juoksutekniikasta")

Humans really are obligatorily required to do aerobic exercise in order to stay healthy, and I think that has deep roots in our evolutionary history. If there' s a magic bullet to make human beings healthy, it is to run. (antropologian prof. Daniel Lieberman, Harvardin yliopisto)

George Bernard Shaw on joskus todennut ettemme lopeta leikkimistä, koska tulemme vanhoiksi, vaan että tulemme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen. Born to Run -teesin myötä tämä viisaus on saanut uuden muodon

We don't stop running because we grow old; we grow old because we stop running.

Juoskaamme!

-gs

paljasjalka-Budd, osa 2

2011-05-03T10:14:00.007+02:00

Kaksi vuotta sitten kirjoitin 80-luvun komeetasta, Zola Buddista. Paljasjalkajuoksua ja minimalistista juoksua tutkaillessani törmäsin jälleen häneen;

Boulderissa järjestettiin elokuussa 2010 keskustelupaneeli luonnollisesta juoksusta (natural running). Keskustelussa mukana mm. Zola Budd. Muita osallistujia; Dr. Irene Davis PhD, PT (Director of the Running Injury Lab, University of Delaware), Dr. Mark Cucuzzella MD (Associate Professor, University of West Virginia, elite masters runner), Danny Abshire (multisports.com form coach, co-founder Newton Running), Danny Dreyer (founder/author of Chi Running), Jay Dicharry, MPT, CSCS (Director of the SPEED Performance Clinic and the Motion Analysis Lab Coordinator at the University of Virginia).

Tässä hieno näyte Zola Buddia parhaimmillaan - 2000 metriä kulkee ME-aikaan 5.31 heinäkuussa 1984 juuri ennen Los Angelesin olympialaisia. Paljain jaloin. 18-vuotiaana.

Aiemmin samana kesänä 1500 metriä kulki Iso-Britannian mestaruuskisoissa murhaavasti - Zola musersi itseään kokeneemmat. Hän siirtyy kärkeen 700 metrin kohdalla ja kiihdyttää kaksi kierrosta maaliin huippuajalla 4.04.39 (juoksi seuraavana kesänä 3.59.96).

- - -

En malta olla palaamatta vielä viikonlopun testikisaani VFF Bikiloilla; kokemusta on tällä hetkellä nelisen viikkoa tästä minimalistisesta varvastossusta. Koen löytäneeni jälleen juoksemisen ilon. VFF:n avulla on perinteistä juoksukenkää merkittävästi helpompi tuoda jalkaterä esijännityksessä maakontaktiin, jolloin ponnistus tapahtuu kuin itsestään potentiaalienergian vapautuessa mm. plantar fasciasta ja akillesjänteestä.

Pystyin kisan ajan pitämään hyvän frekvenssin (ka. 182 askelta/min) ja kiristämään vauhtia (myötätuuli toki auttoi, toisaalta kääntöpaikka lähtöpaikkaa alempana) jälkimmäisellä puoliskolla (12.15+11.43). Jälkiviisaana voisi sanoa että kenties rohkeampi aloitus olisi johtanut parempaan tulokseen, sillä olisin päässyt peesaamaan 4-5 juoksijan ryhmää, joka saapui maaliin 30s-1min ennen minua.

Palautuminen tapahtui nopeasti - pian kisan jälkeen tuntui että voisi kirmaista uudestaan. Lihasten kipeytymistä ei tapahtunut. Ero parin viikon takaiseen 8km kisaan (34.XX) oli merkittävä. On mielenkiintoista nähdä, miten juoksu toimii jatkossa hieman pidemmillä matkoilla (10km - puolimaraton).

-gs

Haave täydellisestä askeleesta

2011-04-28T09:15:00.009+02:00

Kolmisen viikkoa sitten aloin käyttämään Vibram FiveFingers Bikila -merkkisiä "juoksujalkineita". Lainausmerkit ovat tarpeen, sillä kyseessä ei ole perinteinen juoksukenkä tai -jalkine, vaan paljasjalkatuntuman ja minimalistisen suojan jalkaterälle tarjoava sukkamainen kenkä.

Tilasin Bikilat Brandosilta (http://www.brandos.fi/vibram-fivefingers/). Itse asiassa tilasin kaksi paria - itselleni ja kauniimmalle puoliskolle. Rouvan pari oli numeroa liian pieni.

Palautus ja vaihto sopivaan kokoon sujui ongelmitta. Kiitokset Brandosille hyvästä ja nopeasta palvelusta.

Olen ihastunut Bikiloihin - mainio minimalistinen juoksukenkä! Alustaan saa loistavan tuntuman, maakontakti tulee luonnostaan päkiälle, kantapää käy maassa kevyesti, jalkaterä tuntuu luontevasti toimivan jousen tavoin. Riittävän korkea askeltiheys tuntuu myös löytyvän helposti.

Totutteluvaiheen jälkeen olen tehnyt muutamia aikakokeita ja vaikuttaa siltä että Bikiloilla on kiva juosta - rauhallisesti, kovempaa ja vieläkin kovempaa. Radalla olen tehnyt 200 - 1000 m vetoja ja maantiellä pisin vauhdikas pätkä on ollut 3.2 km. Pisin lenkkini Bikiloilla on kestänyt hieman yli tunnin. Kukaties testaan kenkiä seuraavassa juoksukisassa.

- - -

lisäys 2.5.2011; testasin Bikiloiden toimivuuden 6 km kisassa hyvin tuloksin. Suoriuduin aikaan 23.58 ja samalla reitillä vuosi sitten juoksemani aika parani 1.32. Askel pysyi koko kisan hyvin kasassa (kuvassa maaliin matkaa pari sataa metriä).

- - -

On selvää, että jalkaterät, akillesjänteet ja pohkeet kuormittuvat oleellisesti rajummin kun juostaan päkiäpaineella. Toisaalta ne ovat miljoonien vuosien evoluution tulosta. Hyvällä juoksutekniikalla ne varastoivat ja vapauttavat liike-energiaa joka askeleella. Koen Bikiloilla ikään kuin leijuvani eteenpäin - lähes äänettömästi. Nykyajan ihmisen ongelma onkin se, että laiskaksi oppineet (tai opetetut) jalkaterät herätellään uuteen tapaan juosta. Maltti on valttia! Siirtyminen voi joillakin onnistua muutamassa viikossa, toisilla se kestää useita kuukausia ja joillakin jopa vuosia. Toivottavasti myös itselläni maltti riittää.

Minimalistinen juoksu, luonnollinen juoksu, paljasjalkajuoksu (minimalist / natural / barefoot running) - vaikuttaa siltä että yhä useampi juoksija innostuu luopumaan kierto- ja vääntöjäykistä, isolla kantakorotuksella varustetuista juoksukengistä.

Itselläni juoksutekniikan muutos käynnistyi toukokuussa 2006 kun palasin muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllisen juoksuharrastuksen pariin Kreetalla. Varhaiset aamulenkit merenrannalla palauttivat taas vahvasti mieleeni, kuinka upeaa juoksu on. Syksyllä kärsin jalkavaivoista ja pelkäsin ettei vanha enää juoksua kestä. Törmäsin netissä ajatuksiin juoksutekniikan merkityksestä ja mietin että kenties omassani on tarkistamista. Päätin tehdä muutoksia pyrkimällä pitämään askeleen päkiäpainotteisena, maakontaktin vartalon alla ja frekvenssin (askeltiheys) riittävän korkeana.

Kesällä 2007 askel näytti tältä (kenkä Nike Free 7.0)

Tekniikkamuutokset johtivat hyviin tuloksiin; syksyllä 2007 maratonennätys parani 3.23:een ja puolikaskin kulki 1.33. Kesä 2008 sujui vielä paremmin; Pariisin maraton sujui ajassa 3.21 ja puolikkaan ennätys parani aikaan 1.28.19. Syksyllä 2008 paransin maratonaikaani - 3.20.27 oli kelpo tulos vaikka kisa ei mikään täysosuma ollutkaan energiaongelmien vuoksi. Syödessä nälkä kasvaa - syksyn 2008 jälkeen tekniikkani muuttui ja tällä kertaa huonompaan suuntaan; askeleesta katosi kepeys. Kesä 2009 sujui vielä tyydyttävästi (esimerkiksi maraton aikaan 3.22.20) mutta viime kesänä askel oli täysin hukassa.

Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Toivottavasti se ei ole juna.

Olen innostunut paljasjalkajuoksun ideasta - en kuitenkaan juokse paljain jaloin. Pyrin juoksemaan paljasjalkatekniikalla. Tässä hieno video aiheesta

-gs

Asiaa

2011-04-12T10:25:00.000+02:00

"Se alkoi 1990-luvulla Heikoin lenkki -tyyppisinä pudotuspeleinä ja tosi-tv-ohjelmina. Ne antoivat luvan vihata, nöyryyttää ja häpäistä julkisesti.

Nuoret oppivat vihapuheen ennen aikuisia. Läpänheitto muuttui heittaamiseksi, viihteelliseksi vihapuheeksi. Samalla piti oppia sietämään itseen kohdistuvaa vihapuhetta ja kaikkinaista vittuilua – ”trollaamista” – ikäänkuin asiaan kuuluvana ilmiönä.

Mutta ei vihapuhe ole koskaan viatonta. Jokainen nuori kaipaa rohkaisua, kehuja, kannustusta, kiitosta, arvostusta, ei ilkeyksiä navan alle, korvien väliin, kaikkein arimpiin.

Aikuisten pitäisi ottaa käyttöön se viisaus ja kokemus, joka heillä vielä on ja viheltää vihapuhe poikki.

Mutta ei. Helpompi on vihata. Nuoria. Ja niinhän siinä käy, että lopulta alamme vihata itseämme.

Minä vihaan eniten niitä idiootteja, jotka puolustavat vihapuhetta sananvapaudella."

(http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Vaalit/1194674174480/artikkeli/puheenaihe%20suomi%20on%20taynna%20vihaa.html)

April Fool?

2011-03-31T09:09:00.001+02:00

Kuva: http://4.bp.blogspot.com/-GSvdVwSh_oI/TZSH9tQn1qI/AAAAAAAABAQ/bE50o6jVxCY/s1600/sad_clown.jpg

Joskus kuulin tarinan;

teatterisali oli täpötäysi ja tarinan klovni kirvoitti makeat naurut joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Kävi sitten niin että syttyi tulipalo ja klovni säntäsi jälleen näyttämölle - tällä kertaa yleisöä varoittamaan. Yleisö nauroi ratketakseen kun klovni yritti epätoivoisesti selittää että ihan oikeasti kyse on vaaratilanteesta. Tarina päättyi surullisesti - kun lopulta yleisö ymmärsi että nyt on tosi kyseessä, syntyi paniikki ja moni menehtyi liekkeihin.

Tämä tuli mieleeni aamulla kun lapsi alkoi kyselemään aprillipäivästä. Hän totesi, että silloin voi huijata. Hoitopaikassa Aksel oli kuulemma näin kertonut edellisenä päivänä. Kerroin klovnitarinan ja koetin selittää että harmittomat pilat ja huumori on ihan mukava asia mutta kohtuus kaikessa. Jatkuva ilveily ja vitsin vääntäminen ei ole viisasta. Siitä seuraa uskottavuusvaje. Sanoin myös että huijaamisessa on itse asiassa kyse valehtelemisesta ja valehteleminen on väärin.

Tunnen joitakin henkilöitä, joita kuunnellessa tulee aina vähän sellainen olo että nyt on kyse, jos nyt ei suorastaan valehtelusta, niin muunnetusta totuudesta, liioittelusta. Kurja tunne. Lähtökohtaisesti asennoidun niin että ihmiset puhuvat totta. Totuus on hyvä asia. Tätäkin on lapselle koetettu selittää. Totuus on hyvä asia. Ikävätkin asiat, möhläykset on tärkeä kertoa vanhemmille. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin toisaalta hienotunteisuus, kohteliaisuus, sivistynyt käytös tarkoittavat sitä, että joissakin tilanteissa on viisasta vaieta. Ei ole sivistynyttä esimerkiksi huomauttaa kanssaihmiselle tämän lihavuudesta/laihuudesta/kierosilmäisyydestä jne. - vaikka ne tosiasioita olisivatkin.

"The April 31, 1946 Aleutian Island earthquake tsunami that killed 165 people in Hawaii and Alaska resulted in the creation of a tsunami warning system, the Pacific Tsunami Warning Centre, established in 1949 for Pacific Ocean countries. The tsunami in question is known in Hawaii as the "April Fools' Day Tsunami" due to people drowning because of the assumptions that the warnings were an April Fools' prank".

(http://en.wikipedia.org/wiki/April_Fools%27_Day)

Kaikesta huolimatta - hyvää huhtikuun ensimmäistä! Eikös tämä olekin jo kevätkuukausi joten samalla voinee toivottaa myös hyvää kevättä?

-gs

The Rivalry: Shalane vs. Kara

2011-03-24T15:26:00.001+02:00

Jäätäviä viiltoja vai pelkkää showta?

-gs

Flea / Red Hot Chili Peppers...

2011-03-22T11:35:00.004+02:00

...juoksi Los Angelesin maratonilla 3:52:59

Flea näyttää suosivan minimalistista kenkälinjaa - olisko Vibramin Fivefingers? En tiedä uskaltautuiko juoksemaan maran noilla. Viime aikoina yhä useampi taho on seurannut Nike Freen viitoittamaa tietä ja tuonut markkinoille taipuisia ohutpohjaisia kenkiä. Ideana on sallia jalkaterän luonnollinen liike ja vahvistuminen. Minimalistinen kenkä sopii puhtaasti askeltavalle. Kenkiin kannattaa totuttautua kävelylenkkejä tekemällä.

Löytyypä myös huimapäitä, joiden mielestä juoksu on kaikkein parasta paljain jaloin.

Viikonloppuna kokeilin kuinka kymppi kulkee - sää ei ollut suosiollinen, kuten mogulin raportista ilmenee. Kulku oli tämän talven parasta tekemistä ja kun vauhtikontrollin maltoin kerrankin pitää, jälkimmäinen vitonen kulki 40 sekuntia ensimmäistä kovempaa. Viimeiset pari kilometriä olivat varsin hapokkaita. Loppuaika 43.01 oli kelin ja kunnon mukainen. Kisan jälkeen tapasin mogulin. Polvivaivan vuoksi hän joutui jättämään startin väliin - Terhi sen sijaan kirmaisi kympin.

(kuva: Jarno Maimonen / mogulin blogi)

-gs

Budhia Singh, India's marathon boy

2011-03-17T10:08:00.001+02:00

Budhia Singh, a boy from the slums of India, became an overnight celebrity for running marathons from the age of three - but in the last five years his story has developed in ways no-one could have foreseen...

Koko juttu:

http://www.bbc.co.uk/news/world-12745490

Mitä Fukushimassa on tapahtunut?

2011-03-15T14:15:00.002+02:00

Ydinvoimalaan liittyvien peruskäsitteiden asiallista selventämistä ja Japanin tapahtumien kuvausta

http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65201-mita-fukushimassa-on-tapahtunut

-gs

Lapsen suusta

2011-03-11T09:42:00.002+02:00

Jempsu (6 v) totesi eilen ruokapöydässä

"Maito ilman lasia on kuin
salaatti ilman oliiviöljyä"

-gs

Poissa

2011-03-07T10:13:00.000+02:00

Laosilainen tienvarsisuihku

2011-03-05T14:10:00.003+02:00

Pikavuoro on saapunut Thaimaaseen - Bangkok ja pitkän bussimatkan määränpää ohjelmassa sunnuntaina.

Venäjän aroilla tienvarsisuihkut olivat karuja mutta asiallisia - etelän mailla kaikki on toisin:

-gs

Kuinka tappaa luovuus?

2011-02-18T15:51:00.004+02:00

"The key question isn't 'What fosters creativity?' But it is why in God's name isn't everyone creative? Where was the human potential lost? How was it crippled? I think therefore a good question might be not why do people create, but why do people not create." - Abraham Maslow

Vanhempainillan yhteydessä selailin Montessori-lehteä. Silmiin osui mielenkiintoinen artikkeli luovuudesta. Siinä viitattiin professori Teresa M. Amabilen (Harvard Business School) tutkimuksiin ja todettiin että pahimmat lapsen luovuuden tappajat ovat

- odotettavissa oleva arviointi
- tiukka suoritusten kontrollointi
- kilpailuttaminen
- rajoitetut valinnan mahdollisuudet
- aikapaineet
- luovuudesta tarjotut palkkiot

-gs

kuva:
http://www.ideachampions.com/weblogs/archives/2010/11/25_awesome_quot.shtml

"Tunnelin päässä palaa valo"...

2011-02-17T14:38:00.005+02:00

otsikoi Jukka Keskisalo blogissaan pari viikkoa sitten. Kuntoutuminen oli edennyt hyvin ja edessä oli paluu Suomeen ja kovatasoinen 3000 m Botniahallissa.

Sandells juoksi upeasti 7.57 - kun vain mies ehjänä pysyy eikä harjoittelu mene yli niin kesällä on luvassa lisää hienoja juoksuja. Kukaties tämä rekordi siirtyy historiaan:

Sen sijaan Keskisalon kisa keskeytyi mollitunnelmiin; jalkaterässä napsahti kahden kilometrin kohdalla ja juoksu päättyi siihen. Diagnoosi: poikittaismurtuma ja juoksutaukoa 6-8 viikkoa. Kovin koettelee Kessiä! Toivottavasti jaksaa vielä motivoitua - kesän 2012 olympia- ja em-mittelöihin on vielä rutkasti aikaa!

-gs

ps. Kestävyysurheilua käsittelevä uusi sivusto on nähnyt päivän valon. Poimitaan sieltä blogisti Timo Viljasen miete:

"Me kestävyysurheilijat olemme siitä onnekkaita, että voimme harrastaa filosofista etsintää ja flow-tilan metsästystä myös harjoitellessamme."

A Hard Day's Night in Mikkeli

2011-02-15T13:20:00.004+02:00

Opiskelijat väsäsivät viime talvena videon. Genre ei ole suosikkini, mutta tyylikkäästi on tehty, vauhdikasta on meno ja nuoruuden into on kova. Ja on kylmä, -34C.

Julma-Juha

2011-02-08T11:36:00.004+02:00

Tänä vuonna täyttyy 40 vuotta näistä hetkistä kun kiri irtosi herkästi

Juha Väätäisen aatoksisiin voi syventyä hänen blogissaan.

Viikonlopun hallikisoissa Tampereella nähtiin hyviä suorituksia laajalla rintamalla; Åstrandin SE sekä Sandellsin komea suoritus kolmosella (ennätys parantui yli 10 sekuntia) lupaavat hyvää. Karin Storbacka ja Ella Räsänen osoittivat myös olevansa kunnossa. Riku Marttisen otteet 1500 metrillä viittaavat siihen että ulkoratojen ennätys paranee kesällä selvästi. Mogulin blogista löytyy kuvia tapahtumasta.

-gs

ps. Lunta, lunta aina vaan lisää... Jenkeissä juostiin viime viikonloppuna maastomestaruuksista San Diegon auringon alla. Kieltämättä olisi somaa noissa puitteissa juoksulenkille lähteä...

Syntymä & The Real Temple

2011-02-04T13:21:00.004+02:00

Luin Heidi Rundgrenin esikoisrunokokoelman "Syntymä".

Luen runoja hyvin harvoin. Pidin Heidin teoksesta. Minua puhutteli erityisesti "Hän kulki jälkiä jättämättä".

- - -

Kirjan innoittamana laitan tähän nelisen vuotta sitten erään vaikuttavan uneni perusteella kirjoittamani runon

The Real Temple

I

paita selkään
”sir, you need a room?”
liimautuneena
”taxi?”
temppeli näkyy
”sir?”
heti juna-asemalta
”please sir?”
riksalla
torin
”fresh fruits, sir?”
kuhisevan
”rolex, special price for you”
ohi ylös

temppelimäelle
käännös
kujalle
käännös?
”excuse me but…”
kohti aurinkoa
”sir, this is the
right place”

vaatimattoman talon eteen
“exuce me but”
ovi avoinna
”sir, just step in please”
hämärää ilmaa
leikkaava
valokiila osuu
lattialla istuvaan
mieheen

lähemmäksi
arkana
avaa silmänsä
tarttuu käsiini
vetää minut lempeästi
alas
painaa otsansa
otsaani vasten
”relax
i’m just an
ordinary man”

ulkona haukkuu koira

II

mies iätön
katsoo lempeästi
”looking for the temple?
buddha?
christ?
truth? wisdom?”

mies iätön
vanhus?
hymyilee
“the temple
the real temple
the only real temple
is right here”

koskettaa rintaani
“it’s in your
heart”

”yes but…”

”the peace
the wisdom
the love you
hunger for
wait for
you
in there”

“yes but…”

”and to get in,
to get in”

”yes?”

”you have to be
small enough
humble enough
to enter the
inner temple”

“yes”

“and in that very
temple
you will meet
the eternal
light”

räpyttelen silmiäni
kirkkaassa
valossa

hotellihuoneessa
teetä
hedelmiä

III

temppeli kylpee
auringossa
täynnä valoa
totuutta
rakkautta
ulkona musta
joulukuu

temppeli
ei-kenenkään
maalla
ulkona musta
märkyys
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

-gs

Hapokasta menoa

2011-01-30T18:58:00.003+02:00

oli tarjolla eilen - kympin testijuoksu kulki 48 sekuntia kovempaa kuin marraskuussa, joten oikeaan suuntaan mennään. 43.10 ei sinällään anna aihetta hurraahuutoihin, mutta olosuhteet ja ajankohta huomioiden meno oli ihan kelvollista. Vauhdinjako onnistui mäkisellä reitillä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Raaston ansiosta tulin tietoiseksi siitä että jenkeissä ratkottiin tänään puolimaratonin mestaruudet.

Tulokset

Miehet
1 Mohamed Trafeh 1:02:17
2 Ryan Hall 1:02:20
3 Patrick Smyth 1:02:32
4 Fasil Bizuneh 1:02:47
5 Jason Lehmkuhle 1:02:49
6 Ryan Vail 1:02:51
7 Scott MacPherson 1:04:03
8 Jorge Torres 1:04:18
9 Mike Sayenko 1:04:20
10 Joseph Driscoll 1:04:23

Naiset
1 Jennifer Rhines 1:11:14
2 Serena Burla 1:11:38
3 Nan Kennard 1:12:03
4 Katie McGregor 1:12:13
5 Tera Moody 1:12:30
6 Clara Grandt 1:13:13
7 Lindsey Scherf 1:13:40
8 Amy Hastings 1:14:07
9 Magdalena Boulet 1:14:28
10 Melissa White 1:14:50

Video kisan jälkitunnelmista

Kaksi tapaa elää - Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäsi?

2011-01-28T13:28:00.005+02:00

"You can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."

Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.

Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.

Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...

Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.

Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.

Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:

- Rakkaus

Konkreettisemmin:

- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus

Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.

Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.

Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.

Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.

-gs

"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.

Onnellisuuden nelikenttä

2011-01-25T13:57:00.004+02:00

Rajankävijä pohtii ystävyys- ja tuttavuussuhteitaan; kuinka päästä sosiaaliseen ympäristöön, "jossa kukoistaa sekä parisuhde, että sen ulkopuoliset ystävyyssuhteet?"

Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.

Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:

Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.

Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.

Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.

Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.

Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!

-gs

Venäläinen maantiesuihku

2011-01-20T13:47:00.001+02:00

Hurjat matkaavat bussilla kohti Bangkokia ja puhtaushan on puoliruokaa...

-gs

Elämän alku

2011-01-17T09:53:00.004+02:00

Luin eilen lapselle iltasatua jossa mainittiin jotakin kaloista.

- Isi, mistä ne kalat ovat tulleet?
- Siis tuohon jokeenko?
- Ei vaan mistä se ensimmäinen kala on tullut?
- Biologiassa ajatellaan että elämä kehittyi meressä. Alkuun oli yksinkertainen molekyyli josta sitten kehittyi kaikki muu. Kalatkin.
- Mistä se ensimmäinen juttu tuli?
- Se molekyyli sinne mereen?
- Niin.
- Tieteessä ajatellaan että se vain muodostui itsestään ja sitten pitkän pitkän ajan kuluessa kehittyi kaikki muu elämä. Uskonnollisesta näkökulmasta ajatellaan elämän ilmestyneen maapallolle Jumalan vaikutuksesta.

-gs

(kuva http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/2856/4905)

Kahvikutsut

2011-01-15T11:20:00.003+02:00

Jempsu tykkää kirjoittaa viestejä. Hiljattain sain kutsun;

KAVIKUS
TSUTTU
NYTENE
PORKA
NAPOL
ULTA

JOSEKSYT
ESOITAKA
NUMERO
4078991
787

Sananvälit ja rivijaot siis vielä hakusessa mutta eiköhän nuo sitten alla viimeistään syksyllä kirkastumaan kun ensimmäiselle luokalle tie vie.

Sing It Back To Me (Bring It Back)

Alla letkeät joulupäivän videoterveiset kolmen viikon takaa Las Palmasista. Espanjankielen taitoiset voivat minua paremmin tulkita Luisin aloitusspiikin. Facebookin hän siinä mainitsee. Ni Funk Ni Fank löytyy naamakirjasta, sinne siis tykkäämään jos tykkäätte. Me tykättiin. Video todistaa että moni muukin tykkäsi. Kauniimman puoliskon eläytyminen esitykseen ilmenee myös.

-gs

Ni Funk Ni Fank - Blame It On The Boogie

2011-01-13T22:16:00.003+02:00

Jatketaan videolinjalla ja musiikkimuistolla Las Palmasista.

Joulupäivänä saimme nauttia Ni Funk Ni Fank -nimisen ryhmän mainiosta esityksestä kävelykadulla. Konsertin jälkeen juttelimme bändin sielun, kitaristi Luis Merinon sekä upeaäänisen laulajan, Esther Suarezin kanssa. Sympaattisia ihmisiä! Viime viikolla Luis otti yhteyttä ja pyysi minua lataamaan nettiin keikalta kuvaamaani materiaalia.

Tässä ensimmäiset maistiaiset:

-gs

How the Finns do it?

2011-01-10T11:33:00.001+02:00

Joululoma tuli ja meni, mukavissa merkeissä. Vietimme aikaa niin pohjoisessa kuin myös etelän lämmössä. Jouluaattoa vietimme epätavallisesti vuoristossa; aatonaattona patikoimme noin 3 tuntia 800 metrin korkeudesta (San Bartolome de Tirajana, Gran Canaria) 1600 metriin. Yövyimme pienessä luolassa ja aattona nautimme huikeista näkymistä ja auringosta.

Iltapäivällä nousimme saaren korkeimpaan kohtaan (n 1970 metriä merenpinnasta) ja lähdimme sitten laskeutumaan ylängön pohjoispuolelta San Mateoon. 800 korkeusmetriä alaspäin osoittautui kovemmaksi urakaksi kuin samat metrit ylöspäin. Reisien etuosat joutuivat todella koville!

Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme San Mateoon, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Las Palmasiin.

Las Palmas on oiva kohde. Siinä yhdistyy kaupunkiloman, rantaloman sekä patikoinnin mahdollisuudet. Juoksun harrastajalle kohde on loistava. Lämpötila ja ilman kosteus ovat sopivat ja tiivishiekkainen 3 km pitkä Canterasin uimaranta ja sen pohjoispuolelle jatkuva hiekkatie tarjoavat mahdollisuuden noin 13.5 kilometrin juoksulenkkiin.

Eräänä päivänä tapasimme kaupungilla todellisen maailmanmatkaajan.

Vladimir Yarets on kiertänyt maailmaa maan perusteellisesti! Oli oikein sympaattisen oloinen kaveri ja asiat tulivat selviksi huolimatta siitä että hän on kuuromykkä. Vladimirin seikkailuista voi lukea hänen sivuiltaan.

Canterasin rannalla ihailimme hiekkataidetta - jokin ryhmä oli tehnyt kokonaisen kylän Beetlehem-teemaan liittyen. Uskomattoman taidokasta työtä!

Suomeen palattuamme vietimme aikaa mökillä. Tulipa siinä sitten loppiaisena leikittyä oikein kameran edessä... teemana suomalaiset ja mökkielämä;

Finns love to be at their cottages - be it summer or winter! But what do they do there? How do they survive in wintertime when the ground is covered with plenty of snow and it's dark and cold? What is the secret recipe for staying alive in such hostile conditions? These and other mind-boggling questions are answered in this video.

Lapsi on terve kun se leikkii!

-gs

Peekoota, vähän veekootakin sekä Voimaa

2010-12-08T22:45:00.004+02:00

Valtavirrasta poikkeavien jouluperinteidemme mukaisesti kuusi on nyt sisällä, tähti latvassa ja varsinainen koristelu on ohjelmassa huomenna. Komea on kuusi - symmetrinen, kauniin kartiomainen ja tuuhea! Pihtakuusi. Ja pituuttakin sen verran (n. 240 cm) että tekee vaikutuksen.

Viimeisen juoksukisan jälkeen marraskuun alussa pidin viikon verran juoksutaukoa. Täysin ilman liikuntaa en tietenkään ollut, vaan aloitin lihaskuntoharjoittelun. Rytmitän tekemistäni suunnilleen niin että vuoropäivin ohjelmassa on juoksulenkki tai kuntosalikeikka. Jälkimmäinen vie tyypillisesti 30-45 minuuttia ja käytän sen tehokkaasti lihaskuntopiiriharjoitteluun, so. teen noin kymmentä eri liikettä ilman palautuksia. Neljän viikon kokemuksen pohjalta tuntuu antavan mukavasti potkua ja ryhtiä juoksemiseen.

Juoksulenkit vaihtelevat 8-20 km välillä, suunnilleen kerran viikossa ohjelmassa on pk-lenkkiin upotettu tempojuoksu, pituudeltaan 4-8 km. Pitkistä on ajatus pidentää vähitellen 25-30 km mittaiseksi. Tarkoitus on osallistua myös paikalliseen talvijuoksusarjaan silloin tällöin. Ensimmäisessä kymppi kulki harjoittelun jäykistämin väsynein jaloin hiukan alle 44 minuuttiin millä mogulia siteeraten ei todellakaan pääse kuuhun. Jostakin on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja tarkoitus on hilata aikaa talven mittaan kohti 40-alkuista ja josko sitten ensi keväänä/kesänä vanha pääsisi kolmosella alkavaan loppuaikaan. Aina pitää olla unelmia.

Talvijuoksusarjan joulukuiseen kirmailuun en pääse mukaan työkiireiden vuoksi, joten seuraava kovempi testi lienee uudenvuoden juoksu, ehkäpä Keskipohjanmaan suunnalla.

-gs

Ohjeiden noudattamisesta

2010-11-03T21:03:00.004+02:00

- Isi, ketä pitää totella eniten? Sinua, äitiä vaiko hoitopaikan ohjaajia?
- Sanotaan nyt niin että jos kuka tahansa antaa viisaita ohjeita niin niitä kannattaa noudattaa ja jos kuka tahansa antaa huonoja ohjeita niin ei kannata totella. Jos esimerkiksi minä annan huonon ohjeen niin ei kannata totella. Pyrin tietenkin antamaan viisaita ohjeita.
- Minä en tottele jos annat viisaan ohjeen ja tottelen jos annat huonon ohjeen.
- Jaaha.

-gs

Maraton - Z sanakirja

2010-10-30T12:13:00.004+02:00

löytyy tietysti jokaisen kestävyysjuoksun ystävän suosikkisivustolta, raastosta.

Omien juoksujen osalta on alkanut hiipiä puseroon ajatus ettei tälle kaudelle kuntoon päässyt ollenkaan. Viimeisin yritys viikko sitten Ljubljanan puolimaratonilla tuotti vaatimattoman 1.37 -loppuajan. Minimitavoite oli 1.34 -alkuinen tulos, joten mietintämyssyä piti päähän sovitella kisan jälkeen. Viiltävän analyysin tulos: palataanpa juoksutekniikassa päkiäpaineeseen. Harjoittelun osalta lihaskunnosta huolehtiminen on myös jäänyt liian vähälle huomiolle.

Asetellaan asioita kuitenkin mittasuhteeseen: juoksu oli vain yksi osa viikon lomareissua. Sen aikana mm. Ljubljanan pittoreski vanha kaupunki, Lipican perinteikäs hevosfarmi, Škocjan upea luolasto sekä rannikon moni-ilmeiset Piranin ja Portorozin kaupungit tulivat tutuiksi. Kävimme myös Kroatian puolella ja mukavan näköisiä pikku rannikkokaupunkeja löytyy sieltäkin.

Ljubljanan kisaan ei olisi kiva kautta päättää, joten alustava ajatus on kokeilla vielä pari kertaa tälle vuodelle; viikon päästä joko puolikas Vammalan Sastamalassa tai varttimara Orimattilassa ja sitten joulukuun alkupuolella puolikas Kuopiossa.

-gs

"There are 33 of them,

2010-10-15T09:22:00.007+02:00

and Jesus died and came back to life when he was 33" -Bernarda Lorca

69 päivää maan uumenissa pakottaa ihmisen kohtaamaan itsensä.

Varjoja. Demoneja.

Valo.

Jumala.

"There are actually 34 of us, because God has never left us down here." -Jimmy Sanchez

“I was with God and I was with the devil; they fought me but God won. He took me by my best hand, the hand of God, and I held on to him. I never thought for one minute that God wouldn't get me out of there. I believe that I had extraordinary luck, I believe this was a test. ... I believe that God does test people and I believe that we have the possibility to confront things in life such as what we had to confront, ... but I'm very happy that it happened to me because I believe it was the moment in which to make changes. -Mario Sepulveda

“I have come back to life. (...) Sometimes you need something to happen in your life to really reflect and understand that we only have one life. I changed, I am a different person.” -Mario Gomez

"Can you imagine? After 30 years of marriage we will start sending each other love letters again. I want to tell him that I love him so much. I want to tell him that things will be different, that we will have a new life. I will wait as long as I need to see my husband again." -Mrs Gomez

"We're very religious people in this line of work (...) When you enter a mine, you're automatically entrusting yourself to God." -Juan Sanchez

"Under the earth there is a ray of light, my path, and faith is the last thing that is lost ... I have been born again" -Victor Zamora Bugueno

"The big lesson from all of this is that we have to be united. This is for the world." -Mario Castillo

"Hopefully the spirit of these miners will remain forever with us" -Chilen presidentti Sebastian Pinera

(kuva: http://www.boston.com/bigpicture/2010/10/rescued_from_a_chilean_mine.html)

Viisauden hidas tie

2010-09-17T17:45:00.005+03:00

HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen pohti tiistain kolumnissa mainiosti verkkosurffailun mahdollista uhkaa syvällisen ajattelulle. Meriläinen viittaa Nicholas Carrin kirjaan "The Shallows – What the Internet Is Doing to Our Brains", jossa keskittynyttä lukemista verrataan syvänmeren sukellukseen ja verkkosurffailua vesiskootterilla kiitämiseen.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen läheltä seurannut parikymppisten nuorten tapaa omaksua tietoa, opiskella. Havaintojeni perusteella internet on valitettavan usein myötävaikuttamassa pinnalliseen, lyhytjänteiseen ajattelu- ja toimintatapaan. Toki on kiistatonta, että googletus tiedon valtameressä on näppärä tapa selvittää monenmonta asiaa ja kysymystä - kukapa enää perinteistä tietosanakirjaa käyttää? Tärkeää olisi kuitenkin ymmärtää, että internetistä napatut tiedon haarukkapalat kannattaisi valikoida ja pureskella huolella. Kokonaisuuksien hahmottaminen, oleellisen ja epäoleellisen tunnistaminen, uusien ideoiden muotoutuminen - ylipäätään viisastuminen edellyttää h i t a u t t a.

"There needs to be time for efficient data collection and time for inefficient contemplation, time to operate the machine and time to sit idly in the garden"
(The Shallows - What the Internet Is Doing to Our Brains by Nicholas Carr)

Nykyajattelussa tehokkuuden ihannointi läpäisee kaiken ja usein tämä johtaa kapea-alaiseen ja pinnalliseen toimintamalliin, jossa on mahdotonta nähdä asioiden ja ilmiöiden syvempi merkitys. Informaatiotulvassa ponnistelevan aivot ja mieli turtuvat ja ihminen on vaarassa menettää yhteyden sisimpäänsä.

Onkin ymmärrettävää, että esimerkiksi hiljaisuuden retriitit on viime vuosien aikana nousseet suureen suosioon. Retriitti antaa ihmiselle mahdollisuuden rauhoittua, ottaa etäisyyttä ja kuunnella sisimpäänsä. Vapauttavana oivalluksena pidän sitä, että oikealla mielenasenteella varustautunut voi viettää retriittiä, elää sisäisessä rauhassa elämänsä jokaisena hetkenä.

-gs

(kuva http://www.gimmiethescoop.com/wp-content/uploads/inner-peace.jpg)

Aamiaisella

2010-02-10T20:43:00.002+02:00

- Isi...
- Niin?
- Onko ihminen ollut ensin apina?
- Asiaa voi tarkastella monesta näkökulmasta - tieteellisestä näkökulmasta elämää selitetään evoluutioteorian avulla. Ajatellaan että alkujaan elämä maapallolla on ollut hyvin yksinkertaista. Jossakin vaiheessa on sitten ilmaantunut kaloja, matelijoita, nisäkkäitä ja lopulta myös ihminen. Tässä näkökulmassa katsotaan, että apina edelsi ihmistä. Minä ajattelen, että ihmisyydessä on kyse muustakin. Minusta ihminen on syvimmiltään henkinen olento. Voisi sanoa, että jokaisen ihmisen sisimmässä asuu enkeli.

-gs

Taivutus tämäkin

2010-02-05T17:05:00.003+02:00

Syötiin viisivuotiaan kanssa päivällistä.

- Annapas kun kokeilen sinun jalkoja, että ovatko kylmät kun olet ilman sukkia... Lämpimät ovat.
- Tiedätkö miksi laitan ne näin?
(työntää jalkateriänsä jalkojeni alle)
- No?
- Että ne on vielä lämpimältä.
- Että ne tuntuu vielä lämpimämmiltä?
- Joo.
- Se taipuu näin lämmin, lämpimämpi, lämpimin. Suomen kielessä adjektiivit taipuu niin että on perusmuoto, komparatiivi ja superlatiivi. Esimerkiksi suuri, suurempi, suurin. Sanopa, miten nuo menee jos on vaikka sana pieni.
- Pieni, keskikokoinen, toiseksi isoin, isoin.

-gs

Näkökulma

2010-02-04T11:19:00.004+02:00

joka voi auttaa erottamaan oleellisen epäoleellisesta, toden epätodesta.

Rakkauden näkökulma

-gs

(kuva Anttola elokuu 2008)

Dialogi kuolemasta

2010-02-01T13:27:00.004+02:00

- Minua pelottaa.
- Mikä sinua pelottaa?
- Kuolema.
- Mikä siinä kuolemassa pelottaa?
- Mitä minulle tapahtuu? Lakkaanko olemasta?
- Kuolemaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Kehon tasolla kuolema merkitsee loppua, olemisen lakkaamista. Ihmisen kuollessa keho lakkaa toimimasta.
- Mitä muita näkökulmia on?
- Niitä on monta. Tieteellinen näkökulma näkee ihmisen biologisena olentona, jonka olemassaolo on sidottu kehollisuuteen. Tieteen valossa minuus on elävien aivojen sähkökemiallinen kokonaistila. Kun aivotoiminta päättyy, minuus lakkaa olemasta.
- Mitä sinä ajattelet asiasta?

- Minusta tieteellinen näkökulma on osatotuus. Tieteellä on käytössä tietyt välineet ja niiden avulla voidaan havaita tiettyjä asioita ja ilmiöitä. Minun käsitykseni on, että ihmisyys on muutakin.
- Mitä muuta?
- Minä ajattelen, että ihminen on pohjimmiltaan henkinen olento, joka ilmenee aineessa, kehossa.
- Mistä sinä tiedät?
- En minä sitä tiedäkään. En ainakaan samalla tavalla kuin tiedän että sinä olet minun lapsi tai että kaksi kertaa kaksi on neljä tai että maa kiertää aurinkoa. Minä vain ajattelen niin.
- Millä perusteella?
- Ajatteluni perustuu kaikkeen mitä olen elämäni aikana nähnyt, kokenut, kuullut ja opiskellut.
- Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman hetkellä?
- Rehellinen vastaus on etten tiedä. Mutta minun käsitykseni on, että minuus on muutakin kuin tämä keho. Kuoleman hetkellä minuus muuttaa toiseen paikkaan.
- Minne?
- En tiedä tarkkaan. Voisi sanoa, että minuus siirtyy toiseen ulottuvuuteen - tilaan, joka ei ole havaittavissa meidän tavallisilla aistilla.
- En ymmärrä. Miten joku voi olla olemassa vaikka sitä ei näy?
- Ajattelepa mielessäsi vaaleanpunaista elefanttia, jolla on hattu päässä ja joka pitää kärsässään sateenvarjoa.
- Yritetään...
- Pystytkö näkemään sen mielessäsi?
- Joo.
- Sinulla on nyt mielessäsi asia, jonka sinä näet. Minä en näe sitä. Voi sanoa, että mielessäsi oleva elefantti on olemassa vaikka muut eivät näe sitä.
- Niin. Se on mielikuvitusta. Mutta mielikuvitus ei ole totta.
- Niin - mikä on totta ja mikä ei. Olemassaolon käsite ei ole aivan helppo. Voidaan sanoa, että ajateltavat asiat ovat myös totta - ainakin sillä tavalla että ne ajatuksina ovat olemassa.
- Kuten se elefantti.
- Niin. Mielikuvituselefantti on ajatuksena olemassa, joskin on epätodennäköistä että me näkisimme sellaisen elävässä elämässä, maailmassa. Voidaan sanoa, että on asioita, jotka avautuvat aisteille ja on asioita jotka avautuvat sisäiselle näkemiselle.
- Miten tämä liittyy kuolemaan?
- Minä olen ikään kuin sisäisesti nähnyt että minuus on pohjimmiltaan jotakin henkistä ja ikuista. Minuus on pohjimmiltaan kuolematonta valoa ja rakkautta. Ymmärrätkö?
- Onko se vain mielikuvitusta?
- En koe että se on vain mielikuvitusta. Minä koen sen tosiasiaksi. Tunnen sydämessäni että näin on. En voi todistaa sitä tieteellisessä mielessä.
- Onko se vain uskon asia?
- En ajattele, että se on vain uskon asia. Käytän aika vähän uskomisen käsitettä, koska siihen on ladattu niin paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiäkin. Minusta luottamisen käsite on parempi.
- Luottamisen?
- Niin. Minä luotan siihen, että ihmisyys on muutakin kuin tämä aisteille avautuva kehollinen ulottuvuus. Luottamus perustuu johonkin mitä tiedän mutta siihen sisältyy myös epävarmuustekijöitä. Olen kokenut, että elämässäni kokemani asiat tukevat henkistä ihmis- ja todellisuuskäsitystäni.
- Voisitko antaa jonkin esimerkin?
- Tietysti. Odotas kun mietin... Otetaanpa vaikkapa tällainen: minä ajattelen, että maailmassa toimii moraalinen syyn ja seurauksen laki.
- Mitä se on?
- Olet ehkä kuullut sellaisen sanonnan kuin "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
- Joo.
- Minä ajattelen että elämäntilanteeni ja minuuteni on ikään kuin määräytynyt tässä ja aiemmassa elämässä tehtyjen hyvien ja huonojen tekojen summana.
- Millä tavalla määräytynyt? Missä ihmeen aiemmassa elämässä?
- Ajattelen, että ihminen on ytimeltään ikuisuusolento, joka on ikään kuin eksynyt ja pyrkii löytämään tien takaisin kotiin, itseensä.
- En ymmärrä.
- Ihminen käy tätä elämänkoulua maapallolla tai jossakin muualla oppiakseen tärkeitä asioita.
- Mitä asioita?
- Minusta rakkaus on kaikkein tärkein asia.
- On kiva kun joku tykkää.
- Niin minustakin. Minä tykkään sinusta ja minusta tuntuu että sinä tykkäät minusta. Se on kivaa. Ihminen käy elämänkoulua oppiakseen rakastamaan.
- Ketä pitäisi rakastaa?
- Sanoisin ettei ketään pidä rakastaa. Kun oppii asioita, niin rakastamisesta tulee luonnollinen asia. Ihminen oppii rakastamaan elämää, maailmaa. Silloin rakastaminen on kuin hengittämistä. Luonnollista.
- Mutta mikä oli se esimerkki?
- Niin. Mikä tukee henkistä ihmis- ja todellisuuskäsitystäni. Olen kokenut, että kun olen lähtenyt tietoisesti astelemaan totuuden tietä, asiat jotenkin salaperäisellä tavalla loksahtelevat paikoilleen; kohtaan ihmisiä, asioita, tapahtumia, joilla on merkitystä minulle juuri nyt. Niillä on minulle jotakin annettavaa, opetettavaa ja myös minulla on jotakin annettavaa. Voisi sanoa, että maailma näyttäytyy virtana, joka on täynnä merkitystä.
- Virta?
- Joo, virta tuntuu mukavalta sanalta tässä kohtaa. Voisi sanoa että materialistille elämä on tilapäinen sattumanvarainen kaoottinen häiriö tomuhiukkasella nimeltä maapallo.
- Ja sinulle se on?
- Minulle elämä on seikkailu ikuisuudesta ikuisuuteen - tutkimusmatka itseen ja maailmaan. Moraalinen syyn ja seurauksen laki toimii tällä matkalla siten, että hyvät ajatukset, sanat ja teot tuottavat hyviä asioita maailmaan ja minulle ja päinvastoin.
- Mitä sinulle tapahtuu kun sinä kuolet?
- Minä ajattelen siirtyväni tilaan, jossa arvioidaan kuinka tämänkertainen maapalloreissu meni ja sitten pohditaan mitä tehdään seuraavaksi. Edessä voi olla uusi keikka maapallolle tai sitten muita juttuja muualla.
- Minulla tulee ikävä sinua.
- Ymmärrän. En kuitenkaan usko kuolevani ihan lähiaikoina. Olemme olemassa tässä ja nyt, eletään hyvää ja onnellista elämää tässä ja nyt.
- Joo. Leikitäänkö legoilla?
- Leikitään vaan.

-gs

(kuvat Pyhän Annan katedraali (Catedral de Santa Ana), Las Palmas, Gran Canaria 30.12.2009)

Ajattele mitä ajattelet

2010-01-27T21:15:00.003+02:00

Älyllisyyttä (epäterveesti) korostavassa perinteessä tyypillisesti pidetään ajattelun vapautta korkeassa arvossa - mitä tahansa pitää voida ajatella, minkä tahansa ajattelu on harmitonta luovaa leikkiä.

Parisenkymmentä vuotta sitten heräsin tiedostamaan ajattelun voiman ja sen väkevän yhteyden minuuden ytimeen. Silmäni avautuivat todellisuuden henkiselle ulottuvuudelle.

Henkisessä todellisuus- ja ihmiskäsityksessä tiedostetaan ajattelun, sanojen, tekojen ja minuuden keskinäinen riippuvuus.

Karrikoiden; ikäviä ajatuksia ajattelevasta tulee ikäviä sanoja ja ikäviä tekoja tuottava ikävä ihminen - ihania ajatuksia ajattelevasta tulee ihania sanoja ja ihania tekoja tuottava ihana ihminen. Joku on joskus sanonut ihmisen olevan sitä mitä hän syö. Kyllä siinäkin totuutta on mutta tärkeämpää on tiedostaa, että ihminen on sitä mitä hän ajattelee.

Elämänfilosofiassani viisautta on ajatella tosia, hyviä ja kauniita asioita sillä sellainen ajattelu on yhteydessä tosien hyvien ja kauniiden sanojen ilmenemiseen ja edelleen tosien hyvien ja kauniiden tekojen ja tapahtumien konkretisoitumiseen.

-gs

(kuva Hamina 26.1.2010)

Rakkaus on sana

2010-01-17T18:32:00.004+02:00

Rakkaus itsessään on vain sana, jolle voi antaa monenlaisen merkityksen.

Skeptikko sanoo, että kyse on vain ihmisen haavekuvista, illuusioista. Tämä on skeptikon credo, usko.

Todellisuuskäsityksessäni käytän rakkauden käsitettä viittaamaan ideaan, jonka mukaan todellisuuden ja ihmisyyden ydin on rakkaus. Ihminen on onnellinen sikäli kun hän on yhteydessä rakkauteen. Rakkautta ei tarvitse lähteä hakemaan jostakin kaukaa vaan sen voi löytää kun malttaa tässä pinnallisuuden läpitunkemassa maailmassa pysähtyä, kuunnella.

Jollekin rakkauden käsite on kuin punainen vaate. Kyse on usein nähdäkseni siitä että elämän ravistelussa nuoruuden optimismi ja idealismi on särkynyt ja puolustusmekanismina ihminen on rakentanut ympärilleen kyynisyyden, pessimismin ja materialismin muurin. Muurin takana ei maailman melske kosketa mutta eipä siellä tunnu rakkauden lämpökään. Kovin on kalseaa ja koleaa.

Erityisen haasteellista rakkauden oppiminen voi olla yksipuolisesti älyllisyyteen viehättyneelle sielulle, joka ihastelee pikku hiekkalaatikossaan kieltämättä taidokkaasti rakennettuna linnoja. Näistä rakennelmista puuttuu henki.

Rakkaus on sana jolla viittaan ihmisen sisimpään. Ihmisen tehtävä on löytää itsensä. Löytää rakkaus.

-gs

(kuva: Auringonnousu ja kuun lasku 1.1.2010 Gran Canarian Cumbrella n 1600 metriä merenpinnasta.)

Sana jouluksi

2009-12-22T22:31:00.001+02:00

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.

Tarkastellaan kuitenkin asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin: Jeesus = Jumala, Jumala = Rakkaus. Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.

Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Rauhallista Joulua!

-gs

(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)

1980-luvun alun taikaa (musiikkimuistoja, osa n)

2009-12-04T22:44:00.007+02:00

80-luvun alussa Kuusamon Kino-Nilolla järjestettiin disko ja sinnehän piti mennä silloisen tyttöystävän kanssa. Ohjelmassa oli musavisa, jossa nopein kappaleen tunnistaja palkittiin.

Pari tahtia kun tuli tätä niin erehtymisen vaaraa ei ollut.

Palkinto?

Nimikirjoituksilla varustettuna.

En varsinainen fani koskaan ollut, koska Beatles oli nuoruuteni #1. Mutta tämä balladi on kuva nuoren romantikon sisimmästä.

Ja balladien balladi nuoruuteni vuosilta on tietysti tämä

taas aamulla heräilen
vierestäs venytellen
varpaitani naksutellen
olen onnellinen

nuuhkin ihoasi kivaa on
lämpimässä alla
lämpimässä alla peiton
jonka alle aamun,aamun,aamunkoiton
suo maailma
joka mulle soi ton,soi ton
Päävoiton

Kun balladiosastolle päädyin niin ehkä kauneinta suomalaista rocklyriikkaa jousien kera. Isokynä itse. Samoja aikoja edellisten kanssa.

"Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään"

-gs

Tulkintaa osa 1 (Matka sisimpään)

2009-12-02T20:46:00.003+02:00

- Mielenkiintoinen uni. Mitä arvelet?

- Yleisellä tasolla voi nähdä kolminaisuuden. Kolme henkilöä, kolme ympäristöä.

- Mitä henkilöt edustavat?

- TT, R ja K ovat samaa sukupuolta unennäkijän kanssa ja niinpä ne edustavat joko varjoa tai itseä. Varjo esiintyy yleensä unessa epämiellyttävänä hahmona, jonka tehtävä on tuoda tietoisuuteen siitä poissuljettuja ja kiellettyjä ominaisuuksia. Assosiaatioideni perusteella tästä ei ole kysymys.

- Millaisia assosiaatiosi ovat?

- Tunsin TT:n kovana työntekijänä. Arvostin hänen ammattitaitoaan mutta toisaalta hiukan ihmettelin hänen työkeskeisyyttään. Ja hänen kovaa tupakointiaan. Minulle tuli vaikutelma, että työ merkitsi hänelle tärkeintä asiaa elämässä. Toki pidän myös itse työtä merkittävänä elämässäni mutta toisaalta en koe sen oleellisesti määrittävän minuuteni perustaa. Tapanani ei ole tuoda työasioita kotiin. Perhe on tärkeämpää kuin työ.

- Entä R?

- R oli paras ystäväni armeijassa. Olimme tupakavereita AUK:ssa ja RUK:ssa. Pidimme paljon hauskaa yhdessä. Arvostin ja arvostan R:n rehtiyttä ja huumorintajua. Treenasimme yhdessä. Juoksulenkkejä ja punttisalia. AUK:ssa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja R oli muistaakseni sihteeri. R valitsi armeijauran. Itse en missään vaiheessa kokenut armeijan olevan minun juttu. Olen kuullut seireenien laulun, mutta sydämessäni olen pasifisti. Monista kertausharjoituksista huolimatta. Tai niiden vuoksi. Olen reservin yliluutnantti ja myönnän tuntevani siitä rahtusen ylpeyttä.

- Ja K?

- Olin K:n kanssa samalla luokalla yhdeksän vuotta. Peruskoulussa. Miellän K:n urheilijana, lujana persoonana. Oli hyvä hyppäämään korkeutta. Arvostin häntä ja muistan lapsuudessani kerran vierailleni hänen luonaan. Toisaalta välillämme oli jonkinlainen jännite. Kolmannen tai neljännen luokan luokkakuvassa hymyilin eturivissä yhdessä T:n kanssa. K kurkisti välistämme pelleilevä irvistys kasvoillaan. Kuvan julkistamisen jälkeen K sanoi minulle jotakin ilkeää. Arvaukseni on, että K:a nolotti oma habitus kuvassa ja ehkä hän kuuli siitä toisiltakin. Kontrasti oli kuvassa vahva minuun ja T:n verrattuna. Olin ala-asteella huumoriveikko, pelle. Siihen liittyen muistan K:n joskus sanoneen "kyllä räkänokastakin mies tulee mutta ei tyhjän naurajasta".

- K lienee keskeisin hahmo unessa?

- Siltä vaikuttaa. Kaksi ensimmäistä assosiaatiota hänestä ovat urheilu ja alko.

- Urheilu ja alko?

- Urheilu on minulle tärkeä asia. Se on ollut tärkeää noin kymmenvuotiaasta saakka. Minä arvostan kehoani. Ajattelen, että ilmennän itseäni tässä maailmassa kehoni kautta. Siispä on tärkeä pitää käyttövälineestä huolta. Lankeamatta kuitenkaan kehonpalvontaan.

- Entä alko?

- Lukion jälkeen opiskelimme samassa kaupungissa ja jossakin vaihessa K toimi alkossa myyjänä. Havaitsen tässä kohtaa jännitteen. Ensimmäinen ajatukseni tosin on, että alkon myyjä on hallitusti tekemisissä alkoholin. Tämän voisi tulkita viittaavan siihen, että minäkin voin olla hallitusti tekemisissä alkoholin kanssa. Toisaalta on henkisiä malleja, joissa alkoholista pidättäytyminen katsotaan ehdottomaksi edellytykseksi vihkiytymisen tiellä. Lisäksi olen klaanissani nähnyt monen kaatuvan alkoholiin. Joten en ole aivan varma unen viestistä tässä kohtaa.

- Mikä koit nuo kolme henkilöä unessasi? Olivatko he uhkaavia?

- Eivät olleet. Koin että olen hyvissä väleissä jokaisen kanssa. TT ja R jäivät elämään omaa elämäänsä, joka ehkä jälkikäteen analysoituna olisi voinut olla myös minun tieni, ainakin teoreettisella tasolla. Elävässä elämässä olen kuitenkin valinnut toisin. Unessa jatkoin matkaa K:n kanssa.

- Tuon perusteella ne eivät olleet varjosi ilmentymiä.

- Niin, eivät olleet. Varjo tosin esiintyy yleensä unennäkijän kanssa saman sukupuolen hahmona, mutta tyypillisesti se koetaan uhkaavana tai halveksittavana hahmona. Tästä ei unessani ollut kysymys.

- Voisiko todella kyse olla itsen ilmentymisestä?

- Niin. Sitä olen tässä miettinyt. Mutta yleensä itse esiintyy Kristuksena tai Buddhana tai muuna vastaavana hengen jättiläisenä. Tai jonakin vahvana symbolina.

- Muitakin mahdollisuuksia on.

- On toki. Tulkintani tässä kohtaa menee niin, että unen hahmot kuvaavat minän eri kehitysvaiheita. TT ja R ovat edustaneet ja opettaneet hyviä asioita mutta toisaalta he ovat ilmentäneet myös ideaaleja, joihin en ole voinut sydäntäni kiinnittää. TT:n ja R:n hahmot voisi kiteyttää niin, että olen integroinut minuuteeni jotakin TT:n piirteistä ja jotakin R:n piirteistä.

- Entä K?

- Nähdäkseni hän edustaa unessa luotettavaa seuralaista, jonka kanssa lähden merelle. Siis tutkimaan tiedostamatonta.

-gs

(kuva Katowice, Puola, huhtikuu 2005)

Lätkässä Sofiaan

2009-11-30T21:51:00.002+02:00

Alkaako filosofiksi?

Arkiajattelussa filosofin käsitteellä viitataan yleensä jalat-irti-maasta-haihatteluun, joutavaan käsitteiden pyörittelyyn, joka ei johda mihinkään hyödylliseen.

Etymologisesti filosofin käsite juontaa kreikan kielen rakastamisen ja viisauden käsitteistä - filosofi on kirjaimellisesti viisauden rakastaja, siis

1. filosofi
2. rakastaa
3. viisautta

1. Pidän jokaista ihmistä filosofina. Ihmiset eroavat toisistaan siinä, että osa jo toteuttaa filosofiuttaan ja osalla filosofius on vielä potentiaalisena mahdollisuutena, uinuvana kykynä. Filosofi on totuuden etsijä. Filosofi kokee olemassaolon ydinkysymyksiksi klassiset kuka olen, mistä tulen, minne menen ja miksi. Jokainen ihminen vastaa näihin kysymyksiin elämäntavallaan, arvoillaan, ajattelullaan, sanoillaan ja teoillaan. Monet vastaavat tiedostamattaan, mutta filosofi haluaa vastata kysymyksiin tietoisesti. Johdonmukaisesti. Sitoutuen. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

2. Seksismin läpäisemässä ajassa moni sekoittaa toisiinsa rakkauden ja himon. Erotisoituneella ja esineellistävällä medialla ruokittu mieli turtuu. Kaikki maistuu samalle eikä mikään tunnu miltään. Tarvitaan yhä kovempia ja isompia annoksia. Todellinen rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta. Se on toimintaa. Se on kanssaihmisen huomioimista. Todellinen rakastaminen on herkäksi tulemista. Herkältä ei jää mitään havaitsematta. Herkkä kuulee viisauden kuiskauksen. Herkkä näkee arkeen kätkeytyneen kauneuden. Todellinen rakastaminen on myös vahvaksi tulemista. Vahva kestää koettelemukset ja kiusaukset. Vahva on juurtunut klassisiin totuuden, hyvyyden ja kauneuden perusarvoihin ja ilmentää niitä. Todellisen rakastamisen paradoksi on siis olla vahva ja herkkä samanaikaisesti. Filosofi kykenee rakkaudessaan ratkaisemaan tämän paradoksin. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3a. Dualismin ansakuopassa tunteet ja järki käyvät ikuista painia keskenään. Tunteet vievät ihmistä tuonne ja järki tänne. Älykkäänä itseään pitävä dualisti pyrkii ratkaisemaan dilemman turvautumalla järkeen ja alentamalla tunteet ”vain tunteiksi”. Älykäs dualisti toteaa vakavina pitämiensä asioiden äärellä mielellään, että ”tässä ei ole tunteilulle sijaa”. Älykäs dualisti tulee kovaksi tukahduttamalla tunteet. Viisauden löytänyt sen sijaan ylittää tunteen ja järjen välisen ristiriidan. Viisaus on tunteen ja järjen harmoniaa. Viisaudessa tunne ja järki eivät sekoitu, vaan ne yhdistyvät ja syntyy jotakin uutta. Tunteen ja järjen välisen ristiriidan ylittämiseen sisältyy ylimatemaattinen yhtälö; yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Filosofi kykenee viisaudessaan ratkaisemaan tämän yhtälön. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3b. Viisaus ei ole abstraktia käsiterunoutta, vaan se on konkretiaa. Viisaina hallitsijoina pidettyjen Salomonin ja Hesekiaan kokoamissa Sananlaskuissa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus esitellään useassa yhteydessä persoonana, joka tahtoo olla yhteydessä ihmiseen; "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini" (Snl. 8: 12). Vanhan testamentin yleensä kovin patriarkkinen ajattelu maskuliinisine jumalakuvineen murtuu tässä kohtaa. Viisauteen nimittäin viitataan feminiinipronominilla. Kreikankielisessä vanhassa testamentissa, Septuagintassa, tämä älyn seurassa viihtyvä viisaus on nimeltään Sofia. Kyllä, se sama Sofia, josta filoSofiassa alkujaan oli kysymys. Niinpä on ymmärrettävää, että filosofi rakastaa viisautta.

Alkaako filosofiksi? Filosofiksi ei aleta. Kyse ei ole loogisanalyyttisestä laskelmasta, jonka perusteella ihminen katsoo edulliseksi rakastaa viisautta. Vähän samaan tapaan kuin että kukaan ei päätä ryhtyä rakastamaan jotakuta. Ihminen "vain" huomaa olevansa rakastunut, löytää itsensä rakkaudesta.

Sofian rakastamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen on yhteydessä sisimpäänsä. Siellä Sofia odottaa.

-gs

Matka sisimpään

2009-11-27T15:56:00.003+02:00

- Vaikuttavin yksittäinen unessa kuulemani lause on "heijastan itseni yön unessa".
- Kuka siinä puhuu?
- Kuka kysyy?
- Kerro, Didymos.
- Hyvä on,

- Matka käynnistyi ravintolassa. Bändi pani parastaan ja kun tauko koitti, huomasin että rummuissa olikin TT. Hänen paitansa selkämys oli hiestä märkä. Huikkasin hänelle tervehdyksen ja menin syömään.

Seuraavaksi olinkin Jokilammella käsissäni Kaleva, joka piti toimittaa oikealle omistajalleen. Minun oli lähdettävä kun kohtasin R:n. Ojensin lehden hänelle ja pyysin häntä toimittamaan sen perille. Huomasin että lehti oli jo kellastunut.

Lähtiessäni K:n kanssa pois heitin vielä R:lle yhden Mariannen. Selitin K:lle että R on ammattisotilas, kadettiupseeri. Lisäsin että myös R:n isä oli sotilas. Autoillessamme pois R jäi tekemään jotakin maanviljelykseen viittavaa. Minä ajoin.

Saavuimme merenrantaan. Huomasin kaukana toisella puolella avaruussukkulan. Ihmettelin K:lle, että onko taas aika sukkuloita avaruuteen lähettää. Samassa kaukana ollut sukkula katosi ja aivan edestämme merestä nousi avaruusraketti. Noustuaan ylös se muuntui jonkinlaiseksi nosturiksi, joka laski aluksen vesille. Noustuamme omaan veneeseemme nosturi muuntui jonkinlaiseksi tunnistimiseksi, joka kävi aivan lähellämme. Tuli vaikutelma, että meidän lupa olla vesillä tarkastettiin. Meidän sallittiin jatkaa. Nosturin vesille laskema alus sukelsikin pinnan alla. Me jatkoimme matkaa ja kohta olimmekin suuressa vesialtaassa, joka sijaitsi isossa hallimaisessa rakennuksessa.

Hallissa oli pehmeä hämärä. Ihmettelin altaan pohjalla näkyviä kaloja. Kiinnitin huomioita 5-10 metrin mittaisiin valaisiin. Ne uivat samansuuntaisesti kanssamme. Totesin K:lle, että on mukavaa kun pohja näkyy niin selvästi. Kiersimme altaan vastapäivään. Jossakin kohtaa huomasin ison varjomaisen olennon altaan pohjalla. En tunnistanut sitä. Se liikkui oikealta vasemmalla ja oli hieman uhkaava. Oikealla oli pieni väliseinällä erotettu allas, josta kajasti kirkkaan lämmintä valoa. Tilan katto oli matalalla. Siellä on sitruunakala.

- Kiehtovaa! Mitä arvelet?

-gs

(Kuva auringonnousu, Egypti, Sharm El Sheikh tammikuu 2009)

It takes two to tango (Didymoksen Padme-näyn tulkinta)

2009-11-26T21:18:00.003+02:00

"Kaunis valkea kukka piirtyi hänen eteensä. Terälehdet hohtivat hentoa valkoista lilan reunustamaa mustaa vasten. Didymos hymyili. Lootuskukka? Lootus. Se häipyi hitaasti taustaan ja samalla esiin piirtyi valkea lintu. Kyyhkynen. Didymos oli haltioissaan. Suorat assosiaatiot viittasivat väkeviin asioihin."

- Millaisia assosiaatioita, Didymos?

- Molemmat viittaavat Henkeen ja sen heräämiseen ja vaikuttamiseen ihmisessä. Toinen edustaa itämaista henkistä viisautta ja toinen länsimaista.

- Itä ja länsi kohtaavat?

- Täsmälleen. Kuvien peräkkäisyys ja ristikkäishäivytys viittaavat synteesin mahdollisuuteen.

- Kuulostaa kiehtovalta.

- Haluatko kuulla mitä kiintoisaa tapahtui noiden näkyjen jälkeen?

- Totta kai!

- Kävin ulkona hakemassa postin ja kiinnitin huomion erääseen autoon. Sen rekisterikilpeen.

- ?

- JOH-98.

- Mitä siitä?

- Olen muutaman vastaavan pannut aiemminkin merkille, mutta nyt päätin ensimmäistä kertaa tarkistaa viittauksen.

- Viittauksen? Nyt en kyllä ymmärrä.

- Rekisterinumero oli JOH-98. Sen voi ajatella viittaavan Johanneksen evankeliumiin. Ykdeksäs luku, kahdeksas jae.

- Ahaa. Mitäs sieltä löysit?

- Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"

- Osuiko tuo jotenkin kohdalleen?

- Asiayhteydessä kerrotaan syntymästään saakka sokeasta miehestä, jonka Jeesus paransi. Ensimmäinen assosiaatio tästä johti luonnollisesti näkyyni lootuskukasta ja kyyhkysestä. Yhteys tuntui väkevältä ja vahvisti näyn merkittävyyttä. Minä olen ollut sokea ja Jeesus on antanut minulle näön. Toinen assosiaatio, tuohon yksittäiseen jakeeseen liittyen näyttää minulle kuvan itsestäni reilun viiden vuoden takaa.

- Olitko sinäkin kerjäläinen?

- Niin voi kyllä sanoa. Olin rakkauden ja armon kerjäläinen. Kävin läpi sisäistä kriisiä. Kävin läpi metafyysistä myllerrystä, jossa pelkäsin täysin hajoavani. Toisaalta olin tuolloin perehtynyt gnostiseen kristinuskoon ja sen valossa sisäinen myllerrys on väistämätön tiellä valoon. Rukoilin ja kirjoitin hyvin paljon. Kysyin itseltäni ja Jumalalta, mikä on osani. Miksi kärsin. Onko kärsimys välttämätöntä. Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Nyt kun katson tuota ajanjaksoa - itse asiassa luin eilen päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta - uskon ymmärtäväni mistä oli kysymys.

- Oletko yhä kerjäläinen?

- Kysymyksesi tuo mieleen erään moottoripyörämatkan, jonka tein rakkaani kanssa kuutisen vuotta sitten. Reissasimme mm. Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa. Neljän viikon aikana ehdimme kokea monenlaista. Tapasimme paljon hienoja ihmisiä. Hampurissa kohtasimme erään vieraanvaraisen motoristin ja keskustelimme hänen kanssaan monenlaista. Totesin hänelle jotenkin niin että after all, we all are pretty much the same; we want to be happy in our lives. And how can be happy? We want to be loved and we want to love. That is all. Actually Fab Four said this fourty years ago. All you need is love.

- Varmasti mahtava reissu! En ole ihan varma vastasitko kysymykseeni.

- En minäkään. Kyllä - minä voin hyvin kun minua rakastetaan. Minä voin hyvin rakastaessani ihmistä. Elämää. It takes two to tango.

-gs

(kuvassa rakkaani kanssa Saanalla kesällä 2000)

Padme

2009-11-23T22:11:00.005+02:00

Didymos heräsi aikaisin. Uni ei enää tullut silmään, mutta hän ei noussut vaan makoili ja mietti. Oli vain. Hän mietti viimeaikojen uniaan. Mielenkiintoista, miten unimaailma, tiedostamaton taas aktivoitui ja alkoi syöttämään rikasta kuvastoa, monivivahteista draamaa tietoisuuteen!

"Se oli vain unta", usein sanotaan. Mutta Didymoksen maailmassa unet ovat tiedostamattoman viestintää tietoiselle minälle. Tiedostamaton on rehellinen, se kertoo ja esittää asiat kuten parhaiten taitaa. Tietoisuuden kannalta tämä merkitsee usein melkoista haastetta. Millä avaimella unen arvoitus avataan? Tiedostamaton pyrkii ilmenemään, se pyrkii tasapainottamaan tietoisen ja tiedostamattoman välistä jännitettä. Se vihjaa, missä ja miksi on kehittämistä ja mihin suuntaan kannattaisi edetä. Uni on ikään kuin kuva ihmisen psyyken tilasta. Elokuva. Lyhyt elokuva.

Didymos oli aivan rentona, piti edelleen silmät suljettuina ja kohdisti sisäisen katseensa suoraan eteen. Hän odotti, näkisikö hän jotakin. Tuottaisiko tiedostamaton jonkin kuvan? Alkuun hän näki hienonhienojen värien ja muotojen ilmenevän pimeydestä ja liukuvan takaisin olemattomuuteen. Tosiolevaan? Abstrakteja muotoja. Sitten... Kaunis valkea kukka piirtyi hänen eteensä. Terälehdet hohtivat hentoa valkoista lilan reunustamaa mustaa vasten. Didymos hymyili. Lootuskukka? Lootus. Se häipyi hitaasti taustaan ja samalla esiin piirtyi valkea lintu. Kyyhkynen. Didymos oli haltioissaan. Suorat assosiaatiot viittasivat väkeviin asioihin. Herätyskello soi. Tästä oli hyvä aloittaa päivä.

-gs

Tehtävä

2009-11-20T14:53:00.006+02:00

"On totta, että kulttuurissa elävä ihminen on äskettäin saavuttanut tietyn määrän tahdonvoimaa, jota hän voi käyttää mihin haluaa. Hän on oppinut tekemään työnsä tehokkaasti turvautumatta loitsuihin tai rummutukseen, joka hypnotisoisi hänet tekemisen tilaan.

Hän voi jopa tulla toimeen rukoilematta päivittäin jumalallista apua. Hän voi toteuttaa suunnitelmansa ja hän näyttää voivan vaikeuksitta muuttaa ajatuksensa toiminnaksi, kun taas primitiivistä ihmistä näyttävät joka askeleella haittaavan pelot, taikausko ja muut toiminnan näkymättömät esteet.

Nykyajan ihmisen taikauskoa on ajatus, että tahdon avulla voi toteuttaa mitä hyvänsä. Tämän uskon hintana on kuitenkin huomattava introspektion puute.

Aikamme rationaalinen ja tehokas ihminen ei näe, että häntä riivaavat hänen hallintansa ulottumattomissa olevat "voimat". Hänen jumalansa ja demoninsa eivät ole kadonneet minnekään, ne ovat vain saaneet uudet nimet. Ne pitävät hänet levottomuuden, epämääräisten pelkojen, psykologisten komplikaatioiden, lääkeaineiden, alkoholin, tupakan ja ruoan kyltymättömän tarpeen ja ennen muuta moninaisten neuroosien pauloissa."

(C.G. Jung: Symbolit - piilotajunnan kieli. Otava 1991. s. 82)

- - -

Klaanini henget odottavat. Ne janoavat tietoa. Viime yönä ne taas tulivat luokseni. "Mitä olet oppinut?", ne kysyivät.

- Rakkaus. Itsetuntemus.
- Mitä muuta?
- Anteeksianto. Anteeksianto muille. Anteeksianto itselle. Armollisuus.
- Mikä muu on tärkeää?
- Nöyryys. Nöyryys ei kuitenkaan ole nöyristelyä.
- Mitä tarkoitat?
- Nöyryys on hiljaista kunnioitusta mysteerin äärellä.
- Mikä on mysteeri?
- Ihminen.
- Ihminen?
- Ihminen. Ihmisessä taivas ja maa kohtaavat. Ihminen on mysteeri itselleen. Ihmisen tehtävä on oppia tuntemaan itsensä, ylittämään sisäinen ristiriita hyvän ja pahan välillä. Ihmisen tehtävä on tuoda tiedostamaton tietoisuuden valokeilaan. Ihmisen tehtävä on tulla ehjäksi, omaksi itsekseen.

Vastaukseni tyydyttivät henkiä. Ne palasivat kokouspaikalle merenrantaan. Olin käynyt paikalla edellisenä yönä ja nähnyt että rakennus oli täynnä. Täynnä henkiä ja odotusta. Suuret ikkunat oli peitetty verhoin ja ovessa oli lappu. "Yksityistilaisuus". Ovi avattiin minulle ja tyttärelleni. Jonkinlaista tilannekatsausta tai yhteenvetoa odoteltiin. Kenen on määrä pitää se? Minun?

-gs

"Einst hattest du wilde Hunde in deinem Keller: aber am Ende verwandelten sie sich zu Vögeln und lieblichen Sängerinnen." (FN)

(kuva Agia Galini, Kreeta, heinäkuu 2009)

"Melkoista munkkilatinaa",

2009-11-16T18:59:00.005+02:00

sanoo kuulija, kun pitää puhetta tyhjänä sanahelinää ja/tai ei ymmärrä sitä.

Latinankielisistä ilmauksista löytyy kuitenkin paljon tiivistettyä kokemusta ja näkemystä - viisautta. Mietin itselleni tärkeimpiä ja ensimmäisenä mieleeni tuli "semper ore psalmus, semper corde Christus". En enää muista missä yhteydessä lause alkujaan vastaan tuli kymmenisen vuotta sitten, mutta siinä on mielestäni upeasti kiteytetty tietty asenne ja ihmiskäsitys. Käytännössä kyse on sisäisen ja ulkoisen harmoniasta - sydämessä on rauha, Kristus (Christo in nobis -hengessä) ja kun "sydämen kyllyydestä suu puhuu", on se tässä kontekstissa viisauden (jumalallinen Sofia tai Logos) ilmenemistä, puhetta (itse asiassa "ore" viittaa rukoukseen). Siinä ei enää ole sijaa egoistiselle minälle, sillä se on väistynyt. Paavali viittasi jopa egominän kuolemaan - "enää en elä minä, vaan Kristus minussa".

Munkkilatinaa? Ehkä. Minusta se on mitä käytännöllisintä elämiseen ja olemiseen liittyvää luonnehdintaa. Sikäli kun ihminen kokee että ns. materialistisen tai maallisen tason tarjoama kaikessa kauneudessaankin on vain heijastus valon valtakunnasta.

-gs, matkalla

(kuva Louvre, Paris lokakuu 2008)

Epävarmuudesta ja tietämisestä

2009-11-15T16:53:00.005+02:00

Mistäpä sinä tai minä voimme olla varmoja jos epäilyksen verkko viritetään äärimmilleen?

Huominen on hypoteesi, todellisuus on unta vain ja identiteettikin vain harhaa?

Kauan sitten mietin tätä kysymystä perusteellisesti ja päättelin että Descartesin - kaikki kunnia hänen ajattelulleen - "cogito ergo sum" perustui myös epävarmuuteen.

Itse asiassa ainoa asia mistä subjekti voi olla varma on se, että "on ajatuksia" tai vielä yleisemmin "on jotakin". Mitä sitten tuo jotakin on ja millaisen uskon hypyn vaatii tietoteoreettisen subjektin ja ns. ulkomaailman olemassaolon olettaminen - ne ovat yksilöllisiä hyppyjä, erimittaisia kullakin. Jotkut eivät koko asialla päätään koskaan vaivaa kun jotkut toiset pohtivat kysymystä ratkaisua saavuttamatta ja ehkä jopa mielenterveytensäkin menettäen.

Kun tämän uskon hypyn kukin on tehnyt, alkaa työ - kuka olen, mistä tulen ja miksi. Mitä on maailma ja mitä on todellisuus?

Mitä on tieto ja ennen kaikkea, kuinka voin tietää?

Epistemologia, tietoteoria sisältää näkemyksen siitä mitä on tieto ja mitä on tietäminen ja mikä on tietoteoreettisen subjektin asetelma tietoon ja tietoprosessiin nähden.

Jokainen kulkee omaa polkuaan omista lähtökohdistaan ja toisinaan polkumme risteävät, matkalaiset kertovat toisilleen näkemästään ja kokemastaan sekä matkan määränpäästä. Toiset ajelehtivat ja toiset näkevät tarkemmin minne ovat matkalla.

Polkuani tallatessa olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että todellisuuteen ja ihmisyyteen kätkeytyy arkiajattelulta salattu kerros, ydin - jotakin jota voisi kutsua vaikkapa Rakkaudeksi tai Ikuiseksi hengeksi tai Jumalaksi. Voin kuvata tuota ydintä epätäydellisin käsittein, vaikka ehkäpä viisainta olisi olla ihan vaiti ja levätä ja kuunnella ja oppia tuossa salatussa lempeässä hiljaisuudessa. Toisaalta filosofialleni on tunnusomaista se, että arvokkaina pitämäni löydöt tulee jakaa toisten kulkijoiden kanssa. Ja niinpä jaan niitä -
siitäkin huolimatta että moni pitää niitä arvottomina,
siitäkin huolimatta että moni pitää minua haihattelijana,
siitäkin huolimatta.

Sillä jos yhdenkin kanssamatkaaja oivaltaa jotakin löytöjeni myötä, ei kokemukseni jakaminen ole ollut turhaa.

Monen itseään älykkäänä pitävän tragedia on asioiden älyllistäminen kapeasti määritettävän älykkyyskäsityksen kautta. Kun tällainen älyllistäjä kuulee todellisuuden ytimessä piilevästä Ikuisesta hengestä, hän huvittuu. Hän vaatii näyttöä. Hän haluaa tietää metodin. Kuinka ikuinen henki ilmenee ja kuinka siitä voidaan saada tietoa ja kuinka ilmiön todellisuus voidaan varmentaa...

Tieteen tekemisen yksi keskeinen periaate on falsifioitavuuden vaatimus; todellisuutta koskeva väite on periaatteessa voitava falsifioida jotta se on mielekäs. Väite "Jumala on olemassa" ei tässä valossa ole mielekäs, sillä sitä ei voi mitenkään osoittaa vääräksi, se ei ole falsifioitavissa. Sen sijaan väite "kuu on juustoa" on sikäli mielekäs, että asian voi tutkia ja todeta, kuinka on.

Minä vastaan älyllistäjälle, että hengen ulottuvuutta ei voi "tutkia". Hengen ulottuvuutta koetaan, eletään.

Älyllistäjän tragedia on jumiutua klassiseen tieteentekemisen tapaan jakaa oleva kahtia; tutkijaan ja tutkittavaan. Tästä seuraa kahtiajako myös tietämisen käsitykseen; joku tietää (subjekti) jotakin jostakin (objekti). Kutsun tällaista epistemologiaa subjekti-objekti –dualismiksi. Hengen sfääriin ei ulotu dualistisella otteella. Hengen todellisuudessa kaikki liittyy kaikkeen. Epistemologisesti tämä merkitsee, että dualistinen tietokäsitys on hylättävä. Hengen sfäärissä ei ole erillistä tietäjää ja tiedettävää asiaa.

On tietäminen, gnosis.

-gs

(kuva Bremen lokakuu 2009)

Kohtaaminen

2009-11-12T16:21:00.003+02:00

- Olen ajatellut, että ihmisessä on valo. Ihmisen tarkoitus on tulla valoksi.
- Mikä ihmeen valo?
- Sisäinen valo.
- Miten sen voi nähdä?
- Sen voi aistia otollisessa tilanteessa.
- Millä tavalla?
- Ora et labora.
- Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa?
- Rukoile ja tee työtä.
- Miten se liittyy valon näkemiseen?
- Toisaalta ihmisen tulee pysähtyä, kuunnella ja toisaalta ihmisen tulee toimia. Kun hetki on oikea, ihminen voi saada yhteyden valoon. Nähdä ja kuulla mitä henki sanoo.
- Kuulostaa mystiseltä. Kaikenlaistahan voi kuvitella.
- Niin voi. On otollista ajatella hyviä asioita.
- Mitä ovat hyvät asiat?
- Hyvät asiat vievät lähemmäksi valoa.
- Taas tuo valojuttu. Mistä se valo ihmiseen on päätynyt?
- Käsitän että ihmisessä on ikuisuuden kipinä, valo. Se on peräisin olemassaolon ytimestä. Jumalasta.
- Jopas on juhlallista. Miksi minä en näe tuota sisäistä valoa?
- Ehkä se kolkuttaa koko ajan sydämesi portilla. Ehkä et vain kuuntele.
- Kuten sanoin, monenlaista voi kuvitella. Mistä tiedän, mikä on vain minun kuvitelmaa ja mikä on jotakin muuta?
- Tutkikaa ja koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on totta, hyvää ja kaunista.
- Kuulostaa jotenkin raamatulliselta.
- Joo, jossakin kohtaa siellä tämäntyyppistä sanotaan.
- Ihan mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en valoani näe. Nyt pitää mennä.
- Ok, moi!

-gs

Valoa kohti

2009-11-11T18:29:00.002+02:00

"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa:

älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen.

Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."

Hyvin sanottu, Markku!

- - -

On myös sanottu, että tieteellisen orientaation sokaisema on kuin ihminen joka illanhämärässä kotiin palatessaan huomaa hukanneensa talonavaimen. Viereinen katuvalo valaisee pienen alueen pihamaata ja juuri siltä ja vain siltä alueelta ihminen etsii avainta. Kun joku tätä hänelle ihmettelee, hän perustelee että "tästä on helpompi etsiä". Tarina ei kerro, löytyikö avain.

Tiede on avannut ja avaa meille monia hienoja ovia. Tiede on myös avannut ovia, joita ei olisi tarvinnut avata. Ihmisen eksistentaalisten kysymysten äärellä tiede on voimaton - olemisen mielekkyyttä konstituoivat miksi-kysymykset ovat tieteellisessä viitekehyksessä mielettömiä, irrelevantteja, käsitespekulaatiota jne.

Ihminen kohtaa elämässään auringonpaistetta ja myös ravistelua, joka mittaa ihmisen. Ravistelu punnitsee ihmisen credon. Miksi elän. Miksi olen. Minne menen.

Joku rakentaa kyynisyyden muurin ympärilleen; been there seen it done that kaikki on nähty, ei mitään uutta auringon alla. Kyyniselle elämä ei ehkä tuo pettymyksiä mutta toisaalta hänen elämänsä on kuin pitkä haukotus.

Tieteellisen orientaation kaikkivoipaisuuteen uskova selittää ihmisen eksistenssin tilapäisenä materialistisbiologistisena ilmiönä. Hänen maailmassaan ihminen on seksuaalienergian riivaama vallantahtoinen olento, joka vaihtelevalla menestyksellä sublimoi viettiään; tiede, taide, uskonto, politiikka... kaikki on vain verhottua seksuaalisuutta.

Ihminen on monitahoinen ja -tasoinen olento. Ihmisestä löytyy pimeyttä, komplekseja, raadollisuutta. Ihminen rakentaa pommeja ja tuhoaa ja tärvelee.

Mutta ihminen osaa myös rakentaa ja rakastaa ja anteeksiantaa. Ihmisessä on valoa, joka on osa universaalia Valoa. On esitetty, että ihmisen elämäntehtävä on voittaa sisäinen pimeys ja tulla valoksi. Se on minun credoni.

-gs

(kuvassa rakas lapseni Kreetan ilta-auringossa heinäkuussa 2009)

Every Warrior of the Light

2009-11-09T13:13:00.005+02:00

has felt afraid of going into battle.

Every Warrior of the Light has, at some time in the past, lied or betrayed someone.

Every Warrior of the Light has trodden a path that was not his.

Every Warrior of the Light has suffered for the most trivial of reasons.

Every Warrior of the Light has, at least once, believed he was not a Warrior of the Light.

Every Warrior of the Light has failed in his spiritual duties.

Every Warrior of the Light has said 'yes' when he wanted to say 'no.'

Every Warrior of the Light has hurt someone he loved.

That is why he is a Warrior of the Light, because he has been through all this and yet has never lost hope of being better than he is."

(Paulo Coelho)

- - -

Perjantaina juttelin kavereitteni kanssa pitkästä aikaa filosofiasta ja jungilaisesta psykologiasta. Keskustelun inspiroimana kaivoin lauantaina esiin kirjahyllystäni vanhan tutun. C.G. Jungin "Unia, ajatuksia ja muistikuvia" on laatukamaa ja sen tulisi kuulua jokaisen totuuden rakastajan kirjakokoelmaan. Hankin kirjan noin 12 vuotta sitten ja silloin tällöin on mukava palata sen pariin. Edellisestä kerrasta lienee viitisen vuotta.

Jung etsi totuutta, teki kaikkensa selvittääkseen ihmisen, maailman ja jumalan arvoitukset ja on hyvin mielenkiintoista tarkastella millaisia polkuja hän kulki. Hänen tiensä ei välttämättä ole minun tai sinun tie mutta se on eräs tie, jolta ennakkoluuloton etsijä löytää hienoja helmiä. Minulle Jungin ideat mm. tiedostamattoman ja unien merkityksestä, individuaatiosta, henkisestä alkemiasta, kollektiivisesta tiedostamattomasta, sekä animasta ja animuksesta ja synkronisiteetista ovat herättäneet valtavasti ajatuksia ja oivalluksia. Niiden myötä olen saanut avata ovia uusiin maailmoihin. Itseeni. Ne ovat osaltaan auttaneet minua löytämään oman tieni kohti valoa. Valaistumisen tien. Monen monta kertaa olen tarpeettomasti poikennut tieltä mutta aina se magneetin tavoin vetää puoleensa. Valon tie.

Ajattelin laittaa tähän Jungin kuvan mutta googlen kuvahaussa silmiini osuikin toinen tuttu kuva lähes 20 vuoden takaa. Synkronisiteetti? Niin tai näin, se sopii hyvin tähän.

-gs

(kuva1 http://www.paulocoelho.com/fotos/hippie6.jpg)
(kuva2 http://www.weirdload.com/art/pilgrim1.jpg)

Valon Soturi

2009-11-03T18:45:00.004+02:00

on oppinut, että kannattaa seurata valoa.

Hän on pettänyt, valehdellut, poikennut tieltään, liehitellyt pimeyttä.
Ja kaikki on sujunut hyvin - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuilu tulee kuitenkin vastaan odottamatta;
ihminen voi ottaa tuhat askelta turvallisesti, mutta yksi askel liikaa tekee lopun kaikesta. Niinpä Soturi pysähtyy ennen kuin tuhoaa itsensä.

Päätöstä tehdessään hän kuulee huomautukset:
"Sinä olet toiminut aina väärin. Olet liian vanha muuttumaan. Et ole ansainnut."

Hän katsoo taivaalle, ja ääni sanoo hänelle:
"Rakas ystävä, kaikki ovat tehneet joskus väärin. Saat anteeksi, mutta en voi tyrkyttää sinulle anteeksiantoa. Päätä itse."

Todellinen Valon Soturi ottaa anteeksiannon vastaan.

(Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja, Otava, Keuruu 2003, s. 73)

If this town

2009-10-31T20:01:00.006+02:00

is just an apple - then let me take a bite...

Isosta omenasta lähtee huomenna haukkaamaan maratonin kokoista palasta monenmoni juoksija. Legendaarinen New York City Marathon starttaa tätä kirjoitettaessa 11 tunnin ja 52 minuutin kuluttua. Miesten kisassa isäntämaan Ryan Hall hyökkää taas suuren haaveensa perään - iso kaupunkimaraton tekisi mieli voittaa. Keväällä Bostonissa oli tyytyminen kolmanteen sijaan, miten käy nyt kun Ison Omenan kisa juostaan 40. kerran?

Naisissa on mielenkiintoista nähdä Paulan kunto - plakkarissa on jo kolme voittoa New Yorkissa, tuleeko nyt lisää?

- - -

Bremen oli hieno kokemus ja hauskaa oli pitkästä aikaa reissata rouvan kanssa kahdestaan! Kaupunki on sopivan pieni kävelemällä haltuunotettavaksi ja tarjoaa vanhana hansakaupunkina paljon historiallista nähtävää. Schnoorin idylli kapeine kujineen, Freimarkt-markkinat, vanhat kirkot, Brötchersstrasse, Weser-joki ja Werder Bremenin matsi nousevat päällimäisinä muistoina mieleen. Spitz! Erittäin kätevää on myös kulku lentoasemalta keskustaan - reilu 10 minuuttia raitiovaunulla.

-gs

(kuva 1 - uutta ja vanhaa Bremenin torilla
kuva 2 - Ost Kurve; Werder Bremenin fanaattisimpien kannattajien seisomakatsomoa)

Maraton nro 8 ja Weser-joen kutsu

2009-10-16T13:50:00.009+02:00

Jäin minimitavoitteesta reilut kaksi minuuttia ja puolikkaat 1.34 + 1.48 kertovat oleellisen. Juoksin seinään noin 25 km kohdalla. Töppäilyt energiahuollon ja varusteiden kanssa maksoivat 5-10 minuuttia. Muutama päivä meni harmitellessa mutta aina, aina on positiviista mahdollista epäonnistumisestakin kaivaa esille:

1. En joutunut keskeyttämään.
2. Juoksu kulki mallikkaasti siihen asti kun se kulki.
3. Kun huonollakin, suorastaan katastrofaalisella juoksulla jää ennätyksestä vain kaksi minuuttia niin parempana päivänä kulkee useita minuutteja kovempaa.

Nyt otan rennosti parikolme viikkoa - juoksukengät ajattelin jättää rauhaan, saas nähdä maltanko. Ihan tyystin sohvaperunaksi en taatusti osaa heittäytyä, joten kävelylenkkejä, kuntosalia ja pyöräilyä sisältyy ohjelmaan.

Illalla luin erään blogituttavani kuulumisia - moisen kipuilun ja väännön rinnalla omat maratonmurheet ovat lopulta kovin pieniä ongelmia.

- - -

Suuntaamme tänään rouvan kanssa kahdestaan kaupunkilomalle. Tyttö lähti aamulla isovanhempiensa mukana pohjoiseen. Menemme perässä palattuamme keskiviikkona Suomeen. Toisaalta tosi mahtavaa lähteä ja toisaalta hiukan jännittää. Onhan kyse ensimmäisestä kahdenkeskisestä lomamatkasta sen jälkeen kun meistä tuli lapsellisia. Tarkoitus on siis sitä parisuhdetta hoitaa. Parisuhdetta. Ollaan monesti vitsailtu että ei meillä mitään parisuhdetta ole. Parisuhde. Kliininen ilmaisu joka ei luontevasti omaan kielenkäyttöön istu. Ollaan yhdessä. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentäkaksi vuotta ja naimisissakin jo kaksikymmentä vuotta. Välillä on ollut tuulista mutta etupäässä on ollut erittäin hyvää yhdessäoloa.

-gs

ps. Osaanko todellakin lähteä lomamatkalle ilman juoksuvarusteita...

(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Stadtmusikanten_Bremen.png)

Kausi päättyy

2009-10-10T13:10:00.002+02:00

huomenna, ohjelmassa veteraanien SM-maraton kun sattuu tällä kertaa sopivan lähellä olemaan. Kärki tulee menemään taatusti kovaa - 2.4X- ja 2.5X-aikoja juostaan varmaan monen tervaskannon toimesta. Lähden ennätystä parantamaan 4.30-vauhdilla ja tämähän tarkoittaisi 3.10-loppuaikaa jos vauhti kestää loppuun asti.

3.16-3.19 hyvä tulos
3.10-3.15 erinomaista
3.09.xx unelma

Omistan kisan Hannun muistolle.

-gs

Kuoleman verho

2009-10-06T08:41:00.003+02:00

On hetkiä, jolloin näkee jotenkin kirkkaammin, häiriöittä.
Ehkä sekin on vain harhaa.
Mutta tunne on vahva.

Nojatuolifilosofi unohtaa välillä että lopulta kuolema on suuri mysteeri.
Kun joku läheinen siirtyy tästä ulottuvuudesta jonnekin tavoittamattomiin, jää paljon muistoja. Kaipausta. Kysymyksiä.

Sunnuntaina järjestettiin Raimon muistokonsertti Kannuksen kirkossa.
Kauniita lauluja, kauniita sanoja.
Raimo oli pidetty ihminen.
Moni jäi häntä kaipaamaan.

Tilaisuuden jälkeen myöhään illalla ajelin mökille.
Mietin Raimoa.
Mietin myös Hannua, opiskelukaveriani, joka menehtyi yllättäen pari viikkoa sitten.

Mieleeni nousi ajatus kuoleman verhosta.
Mitä sen takana on?
Joittenkin mielestä kysymys ei ole relevantti.
Siellä on ei-mitään ja ei-mistään ei voi sanoa mitään. Case closed?

Olen saanut kokea kirkkaita hetkiä joiden myötä olen tullut vakuuttuneeksi siitä että todellisuudessa, olevassa, on paljon muuta kuin arkiajattelu tai tiede voi tavoittaa. Tuo muu on jotenkin syvempää ja todempaa. Ihmisen elämän tarkoitus on elää tuo syvempi ulottuvuus todeksi sisäisesti.

Sillä tiellä kulkija tulee tieksi ja tie kulkijaksi.

Kiitos Raimo.

Kiitos Hannu.

Te olette osaltanne tehneet minusta sen mitä olen.

-gs

Uutisointia

2009-09-29T13:14:00.005+02:00

Olen epäpoliittinen ihminen. Mutta huomio kiinnittyi uutisointiin.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/09/963996
MTV3 - Sanna Pietiläinen
Vanhasen elekieli kertoi pidätetystä raivosta

Pääministeri Matti Vanhasen tiedotustilaisuus oli Suomen oloissa poikkeuksellisen dramaattinen. (...)Vanhanen tuli saliin raivoa pidättäen ja myös lähti salista nopeasti, vastaamatta toimittajien kysymyksiin. Kun Vanhanen istui pöydän ääreen, hän vaikutti päällisin puolin rauhalliselta, mutta silmälasien käsittely antoi osviittaa hänen tunnetilastaan. Vanhanen otti lasit päästään useaan otteeseen ja laittoi ne painokkaiden lauseiden jälkeen takaisin rivakasti päähänsä. (...) Vanhasen ääni pysyi rauhallisena, jopa hienoinen hymy käväisi hänen kasvoillaan, kun hän kertasi Yleisradion kertomaa.(...)
- Annankin nyt puheenvuoron TV2:n toimittajalle, sanoi Vanhanen.
Kun puhujaa ei kuulunut, alkoi Vanhasen äänessäkin jo kuulua raivo.
- Ei voi olla, että esitetään keskusrikospoliisin tutkintaan johtavia väitteitä, jos ei olla täällä esittämässä argumentteja.

- - -

Näin tiedotustilaisuuden jälkikäteen ja mietin missähän tilaisuudessa Sanna Pietiläinen on ollut.

- - -

Kisakausi alkaa kääntyä loppusuoralle - näillä näkymin enää yksi startti edessä. Kausi päättyy parin viikon kuluttua maratoniin tai puolikkaaseen. Jos oikein kurjaa keliä on luvassa niin puolikas riittänee, muutoin yritän parantaa maratonennätystä 3.1X-tasolle. Eilen juoksin viimeisen pitkän lenkin, noin 2h15min ja meno tuntui oikein hyvältä.

Kausi on ollut pettymys ja mukava olisi onnistua viimeisessä kisassa niin että jäisi hyvä into talven treeneihin. Toisaalta alkukesän menetyksen myötä asioiden tärkeysjärjestys palasi kirkkaana mieleen eikä juoksukisoissa kirmailu tuntunut siinä kohtaa kovinkaan tärkeältä jutulta.

-gs

"Nyt saunaan ja kaljalle",

2009-09-21T13:43:00.005+02:00

raportoi ulkoministerimme tuoreeltaan Berliinin maratonin jälkeen. Komeasti Alex veti - 3.20.36 on kelpo aika, joskin vieläkin kovempi tulos oli hakusessa ja ensi keväänä Lontoossa tavoitellaan jo 3.10 -tasoa. Monia varmasti ärsyttää Stubbin avoin linja - minusta taas on hienoa, että perinteisen pönötyspolitiikan sijaan on tarjolla Alexin tyyli.

Illalla ohjelmassa on treffit herra Cooperin kanssa. Tapaaminen kestää 12 minuuttia ja odotettavissa on että viimeiset viisi minuuttia ovat sangen epämiellyttäviä. Huhtikuussa pääsin 3230 metriä ja nyt lähden hakemaan jotakin tällaista...

3300 01:27 02:55 04:22 05:49 07:16 08:44 10:11 11:38
3400 01:25 02:49 04:14 05:39 07:04 08:28 09:53 11:18

Virtahepo juoksi muuten 3340 metriä elokuussa, joten siinähän sitä olisi tavoitetta...

-gs

edit: 3213 metriin oli tyytyminen. Kolmen päivän kuluttua juoksu kulki jo paremmin, 4.2 km 3.45-vauhtisena indikoi sitä että 33XX m pitäisi hyvänä päivänä mennä.

Pyhä köyhyys

2009-09-15T19:01:00.006+02:00

Heinäkuisen Kreetan matkan innoittamana lainasin kirjastosta Zorbasin, Nikos Kazantzakisin veijaritarinan kirjanoppineen ja luonnonlapsen ystävyydestä. Mainio kirja, vaikka Zorbasin tässä-ja-nyt -elämänasenne vaikuttikin välillä kovin väkinäiseltä enkä allekirjoita hänen projektiaan materiaan sukeltamisen autuudesta. Puutteistaan huolimatta Zorbas oli paikoitellen siinä määrin kiintoisa että päätin tutustua kirjailijaan tarkemmin. Osoittautui että kyllä vaan Nikos on paljon kirjoittanut!

Käteeni osui Franciscus Assisilaisen kuvitteellinen elämäkerta aikalaisen ja kanssakulkijan, Frate Leonen silmin nähtynä. Voi sitä askeesin määrää ja mielenlujuutta! Ja kerronta on komeaa. Pyhä köyhyys levittää eteen 1200-luvun Italian väreineen ja tuoksuineen, oliivilehtoineen ja viinitarhoineen. Kilvoittelu on ankaraa ja haltioitumiset korkeita niin korkeita.

"Keltasirkku yllämme oli vaiennut, sekin kuunteli. Aurinko, kuu, tuli ja vesi astuivat halpaan majaan ja asettuivat Francescon ympärille ja kuuntelivat. Myös kuolema oli tullut sisään niiden kanssa, pidätti henkeään ja kuunteli. Mutta Francesco ei nähnyt mitään eikä ketään. Hän lauloi pää taakse taipuneena, ja vankilan kalterit taipuivat ha sallivat sielun vapaasti lentää."

Franciscuksen agenda oli tinkimätön - "köyhyys, rauha, rakkaus", mutta toisaalta hän tunnusti mahdollisuuden että vuorelle vie muitakin teitä. Franciscus valitsi hyvin jyrkän ja vaikean polun.

"Julistakaa sanan voimalla, jos osaatte. Mutta ennen kaikkea julistakaa elämällänne ja teoillanne. Mikä on korkeampi kuin sanat? Teko. Mikä on tekoa korkeampi? Vaikeneminen. Kiivetkää, veljeni, kiivetkää niiden tikkaiden päähän saakka, jotka johtavat Jumalan luo. Julistakaa sanoilla, julistakaa teoilla ja viimein, kun jäätte yksin, astukaa pyhään hiljaisuuteen, siellä on Jumala."

-gs

Vera Lynn

2009-09-08T09:51:00.005+02:00

23 vuotta sitten törmäsin mestariteokseen - tupla-albumiin joka oli täynnä toinen toistaan hienompia sävellyksiä koskettavine lyriikkoineen. The Thin Ice, Mother, Goodbye Blue Sky ja monet muut osuivat pistoina suoraan sisimpääni. Ne koskettavat yhä.

Does anybody here remember Vera Lynn?
Remember how she said that
We would meet again
Some sunny day?
Vera! Vera!
What has become of you?
Does anybody else in here
Feel the way I do?

Muistan jääneeni miettimään kuka mahtoi olla Vera Lynn. Tänään Vera ilmestyi eteeni BBC:n verkkosivuilla; 92-vuotiaan teräsmummon kokoelmalevy on noussut brittien levylistan kakkoseksi.

-gs

Perinteitä

2009-09-01T15:17:00.004+02:00

Suomi-Ruotsi maaottelu, niin hieno ja perinnerikas tapahtuma kuin se onkin, osoitti Suomen yleisurheilun kehnon nykytilan. Kestävyysjuoksuissa ainoita valonpilkkuja olivat Jukka Keskisalon ja Matti Räsäsen esitykset. Naisten pitkillä matkoilla Annemari Sandell-Hyväristä olisi todella tarvittu. Lyhemmillä matkoilla Mari Järvenpää ja Karin Storbacka juoksivat hienosti. Karinin kehitys on ollut mukavan nousujohteista - voisiko hänestä tulla kasilla ensimmäinen suomalainen alle khden minuutin naisjuoksija?

Tässä naisjuoksun perinteitä ylen elävästä arkistoista:

Nina Holmen 1974 Rooman EM 1., 3000 m
Päivi Tikkanen 1991 Tokion MM 4., 3000 m

-gs

Tänäänkö SE tapahtuu?

2009-08-28T11:25:00.005+02:00

"I often say God must be a lover of instant photography..."
(Florian Kaps)

Zürichin perjantai-ilta lupailee herkkuhetkiä yleisurheilun ystäville; Berliinin mestareista paikalla valtaosa. Suomalainen kestävyysjuoksun ystävä odottaa erityisesti 3000 metrin estekisaa, jossa Jukka Keskisalo yrittää hyvässä seurassa rikkoa Tapio Kantasen 33 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Alkuviikolla Eestissä juostu hieno 1500 m viittaa siihen että kuntokäyrä ei ole vielä kääntynyt laskuun, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn että rekordi syntyy!

- - -

Uskoa näemmä löytyy että digiaikana on vielä analogisen median mahtiin vannovia. "The Impossible Project" -niminen 12-henkinen ryhmä on vakuuttanut sijoittajia siinä määrin että sillä on käytössään 3.2 miljoonaa dollaria ja tehtävänä keksiä uudestaan Polaroid-pikafilmi. Filmin valmistus lopetettiin kesällä 2008 Meksikossa ja Hollannissa olevien tehtaiden sulkemisen myötä. Hullu ajatus? Ehkäpä - toisaalta jonkinlainen vertailukohta löytyy musiikin maailmasta kun CD-levyjen myötä vinyylien ajateltiin katoavan täysin. Yhä löytyy iso joukko hifistejä ja muita musiikin ystäviä jotka vannovat vinyylin nimeen.

-gs

(kuva http://www.the-impossible-project.com/)

Miksi juosta?

2009-08-26T14:46:00.004+02:00

HCM sujui tavoitteiden mukaisesti - hienoa oli pääkaupungin kaduilla kirmata ja Nike Free 3.0:t toimivat erinomaisesti. Loppuaika 3.28 alittaa 20 vuoden takaisen debyyttimaratonin tuloksen noin 9 minuutilla. Maksimisuoritusta en tehnyt eikä kelikään ollut optimaalinen ennätysjahtiin. Puolikkaat kulkivat melkoisen tasaisesti - ensimmäinen noin 1.43.30 ja jälkimmäinen noin 1.45. Tasainen vauhti merkitsi käytännössä sitä, että ensimmäisten parin kilometrin jälkeen sai tasaisesti ohittaa muita juoksijoita; väliaikojen perusteella 10 km kohdalta maaliin sijoitus parantui kaikkien juoksijoiden joukossa noin 330 pykälää ja omassa sarjassakin noin 40 pykälää.

Syksymmällä saatan vielä maratonin juosta tavoitteena ennätyksen (3.20) petraaminen 3.15-tasolle.

Tässä pätkässä monta hyvää vastausta otsikon kysymykseen.

Run free

2009-08-14T12:30:00.002+03:00

Huomenna HCM ja tarkoitus ottaa pieni riski ja laittaa alle Nike Freet. Ihan näin naturellina en sentään aio kirmaista.

Aikataulu tähtää 3.2X -loppuaikaan.

-gs

Vanhan liiton mies hykertelee

2009-08-11T14:13:00.005+03:00

Parin viikon Kreetan matkan aikana en uutisia seuraillut - uskokaa tai älkää, en edes yleisurheilua. Kotiin palattuani yksi ensimmäisistä asioista oli Jukka Keskisalon tilanteen selvittäminen. Kuinka juoksut ovat kulkeneet?

Mieltäni lämmitti kovasti havaita että Jukka on jatkanut siitä mihin alkukesästä jäi ja siis parantanut ennätyksiään!

Yleisurheilu ja erityisesti kestävyysjuoksu ovat lähellä sydäntäni ja niinpä on ollut upeata seurata Jukan juoksuja.

Tässä Keskisalon komea kaksiviikkoinen:

18.7.2009 Pariisi 3000 m esteet 8.15,59 (oma ennätys ja kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaisaika)

22.7.2009 Joensuu 3000 m 7.49,05

26.7.2009 Lapinlahti 2000 m 5.00,32 (SE, entinen oli vuodelta 1989!)

29.7.2009 Monaco 3000 m esteet 8.12,93 (oma ennätys, jäi 33 sadasosasekuntia päivälleen 33 vuotta vanhasta Tapio Kantasen SE:stä)

1.8.2009 Espoon Leppävaara, Kalevan kisat 1500 m 3.39,65 (oma ennätys)

Kyllä vanhan liiton miestä lämmittää suuresti, että Suomessa on pitkästä aikaa legendaarisen 70-luvun tasolle yltävä juoksija! Göteborgin EM-juoksun jälkeen 2006 oli pari vaikeaa vuotta ja epäonnen kruunasi vuosi sitten Pekingin olympialaisten viimeistelyharjoituksessa tapahtunut loukkaantuminen. Heikkohermoisempi olisi jo heittänyt pyyhkeen kehiin, mutta onneksi Jukka jaksoi uskoa mahdollisuuksiinsa. Yhteistyö uuden valmentajan, Risto Ulmalan kanssa on kaikesta päätellen sujunut erinomaisesti. Itse asiassa kaksinkertainen Euroopanmestari Helsingin kisoista 28 vuoden takaa on sitä mieltä, että Ulmalan näyttö on nyt niin vahva että SUL:n puheenjohtaja Antti Pihlakosken tulisi välittömästi palkata Ulmala.

"Julma-Juha on tehnyt sen mitä me rohkenimme odottaa, mutta jota me pelkäsimme..."

Jukka Keskisalon www-sivut
Wikipedia
Tilastopaja

-gs

20-vuotisjuhlajuoksu

2009-08-10T11:56:00.005+03:00

Lähes päivälleen 20 vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin. Keksin että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ole 42,195 km mittaista matkaa juossut ennen avioliittoon astumista. Niinpä harjoittelin kolmisen kuukautta ja 12.8.1989 Helsinki City Marathon taittui aikaan 3.37. Kehitys on ollut tuskallisen hidasta, sillä tällä hetkellä paras aikani on 3.20 - viime vuoden syyskuulta. Toisaalta en ole koskaan erityisesti maratonille panostanutkaan, sillä lyhemmät matkat tuntuvat sopivan minulle paremmin.

Viiden päivän kuluttua juostaan 29. Helsinki City Marathon - tarkoitus on olla mukana ja juosta seitsemäs maratonini. Jos homma toteutuu, niin samalla tulen juosseeksi Helsinki City Maratonin kolmella vuosikymmenellä (aiemmat 1989 ja 1994). (Kääk - olenko todella niin vanha?)

Pitkät lenkit ovat jääneet luvattoman vähiin viimeisten parin kuukauden aikana, joten ennätyshaaveet lienee syytä unohtaa tällä kertaa. Joskin minua kyllä houkuttelee ajatus juosta hiukan kovempaa kuin 20 vuotta sitten. Pitäisi kyllä onnistua, jos ei vain ole liian kuuma.

-gs

Raimo sydämessäni

2009-06-08T16:11:00.003+03:00

Pitkän ja vakavan sairauden myötä tähän on osaksi jo valmistautunut. Appeni oli kuitenkin viime päiviin asti pystynyt toimimaan vaimonsa omaishoitajana ja niinpä kunnon äkillinen romahdus tuli täytenä yllätyksenä. Nyt toivoa ei juuri ole.

Tällaisina hetkinä parasta balsamia on kiitollisena muistella monia hyviä yhteisiä hetkiä sekä katsoa elämäniloa pursuavaa lasta.

Olla olemassa. Tuntea.

Kiitos Elämä.

-gs

Kiina sydämessäni

2009-06-03T22:45:00.008+03:00

4.6.1989 Kiinan kansanarmeija käänsi aseiden piiput opiskelijoita kohti ja avasi tulen. Satoja, joidenkin arvioiden mukaan tuhansia ihmisiä sai surmansa. Taivaallisen Rauhan aukiolla virtasi veri.

Menin naimisiin 3 kuukautta myöhemmin.

15 vuotta myöhemmin eteläisessä Kiinassa, lähellä Vietnamin rajaa syntyi eräs lapsi.

Pidin häntä ensi kertaa sylissäni eräänä marraskuisena päivänä 2005. Kun hän samana päivänä ensi kertaa nukahti syliini, ajattelin että minä suojelen tätä lasta. Minä rakastan tätä lasta. Minä olen valmis vaikka kuolemaan tämän lapsen puolesta.

Kiinan lapsi. Minun lapsi. Kaikkeni.

-gs

(1. kuvassa Wroclawissa Puolassa sijaitseva Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten 10-vuotismuistomerkki,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaallisen_rauhan_aukion_mielenosoitus
2. kuvassa unohtumaton hetki eteläisessä Kiinassa)

Elämä ja kuolema

2009-05-28T15:58:00.003+03:00

kohtaavat joskus merkillisellä tavalla. Eilen kuulin pikkuserkkuni saaneen lapsen ja siinä samassa kun olin todennut että sepäs hienoa niin kuulin toiselta henkilöltä että eräs lähisukulaiseni on yllätten kuollut.

Elämä jatkuu.

-gs

Paljasjalka-Budd

2009-05-26T12:57:00.006+03:00

"Coming from a farming background, I saw nothing out of the ordinary in running barefoot, although it seemed to startle the rest of the athletics world. I have always enjoyed going barefoot and when I was growing up I seldom wore shoes, even when I went into town."

Zola Pieterse täyttää tänään 43 vuotta. Onnittelut! Juoksumaailmaa 80-luvulla seuranneille Etelä-Afrikan Zola tuli tutuksi tyttönimellään Budd, paljaista jaloistaan, edustusoikeuskiistoista, dramaattisesta yhteenotosta Mary Deckerin kanssa Los Angelesin olympiakisojen 3000 metrillä sekä tietysti 5000 metrin maailmanennätyksistään sekä maastojuoksun maailmanmestaruuksistaan.

Pieterse juoksee edelleen, tosin kilpailullisia tavoitteita hänellä ei enää ole ja hän käyttää nykyään juoksukenkiä. Viime vuonna Pieterse osallistui New Yorkin maratonille ja kellotti kelpo ajan - 2.59.53. Maratonin yhteydessä julkaistussa haastattelussa hän ihmettelee, mitä kummallista paljasjalkajuoksussa on.

Niinpä. Nykyjuoksukenkiä kun käsissään kääntelee niin tavattoman jäykiltä ne vaikuttavat. Muutamia poikkeuksia toki on - esimerkiksi Nike Free joustavine palapohjarakenteineen perustuu idealle, jonka mukaan kengän tulee sallia jalkaterän luonnollinen liike.

Pieterse juoksi ensimmäisen maailmanennätyksensä 17-vuotiaana - 15:01.83 oli lähes 7 sekunnin parannus Mary Deckerin nimissä olleeseen ennätykseen. Zolan epäonneksi kisa juostiin Etelä-Afrikassa. Maan harjoittaman apartheid-politiikan vuoksi ennätystä ei kirjattu IAAF:n virallisiin tilastoihin. Saman syyn takia Etelä-Afrikan urheilijoilta evättiin edustusoikeus mm. olympialaisiin. Los Angelesin kisat olivat tulossa ja Daily Mail keksi, että Zola Budd voi anoa Iso-Britannian kansalaisuutta sillä perusteella että hänen isoisä on britti. Asia hoidettiin kuntoon nopeassa aikataulussa ja Zola muutti Britanniaan.

Los Angeles 10.8.1984; kaiken piti olla pedattu Mary Deckerille. Edellisvuoden MM-kisojen tuplavoittaja, "double-Decker" halusi voittaa olympiakultaa kotiyleisön edessä. Puolimatkassa Budd juoksi kärjessä, hieman ulkona ja Decker hänen takanaan sisäradan reunassa. Etusuoran alussa Budd leikkasi sisälle, jolloin Decker törmäsi häneen, kaatui ja joutui keskeyttämään. Budd jatkoi kisaa, mutta menetti otteensa yleisön buuatessa ja hiipui seitsemänneksi. Decker syytti alkuun Buddia mutta on sittemmin myöntänyt että kaatuminen johtui hänen kokemattomuudestaan juosta ryhmässä. Kisa on nähtävissä youtubessa:

-gs

ps. Vuonna 1985 Budd paransi 10 sekunnilla 5000 m maailmanennätystä - 14.48 on muuten tulos, jolla esimerkiksi viime vuonna olisi sijoituttu Suomessa miesten tilastossa sijalle 13. Nykyennätys on kivenkova, Tirunesh Dibaba juoksi vuosi sitten Oslossa 14.11. Tämä puolestaan olisi riittänyt samaisessa tilastossa kolmannelle sijalle. Eikä siis tässä ole tarkoitus väheksyä Suomen miesjuoksun tasoa vaan osoittaa, että kovaa vauhtia on menty ja mennään - käsittämättömän kovaa.

(kuva1 http://womenshistory.about.com/od/olympics/ig/Pictures--Olympics-and-Women/1984---Zola-Budd.htm
kuva 2 http://www.eok.ee/est/olympiamangud/1984_losangeles_decker.jpg)

Eläviä aikuisia

2009-05-22T12:24:00.007+03:00

Komeaa askellusta Helsingin MM-kisoissa 26 vuotta sitten. Decker rutistaa kaksoismestariksi viimeisten kymmenien metrien sprintillä.

Eilen pohdiskelin puoliääneen että mikäs se helatorstain uskonnollinen ulottuvuus mahtoikaan olla. Tytär totesi

- Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta.
- Ahaa. Mitäs se tarkoittaa?
- Silloin kun Jeesus oli vielä elossa, ei vielä ollut eläviä aikuisia eikä lapsia.

Wikipediassa helatorstai määritetään kristilliseksi juhlaksi, "jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi."

-gs

Kuumetta

2009-05-21T14:09:00.004+03:00

Autokuumeen riivaama forrestg törmäsi mainioon pätkään - mikäs on ajellessa kun aurinko paistaa ja alla on avaruusajan tekniikkaa...

- - -

Flunssa iski koko perheen kimppuun ja seuraava kisa siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Hommasin eilen uuden lelun Polarin juoksutietokoneeseen (RS800sd) ja pitihän sitä testata, vaikka kurkku vähän kipeä olikin. S3-footpod toimii kyllä moitteetta kun saa kalibroinnit kohdalleen, mutta päätin nyt kokeilla myös tällaista vaihtoehtoa. Toki GPS mahdollistaa lisäksi vauhdin ja matkan mittauksen myös muissa lajeissa.

-gs

Epäonnistuminen

2009-05-18T10:58:00.003+03:00

Mukava oli käydä Porissa, vaikka juoksukisa pieleen menikin. Homma sujui jokseenkin suunnitelmien mukaan reiluun 6 km:iin saakka. Vaikeudet alkoivat juotuani hiukan vettä - vatsa reagoi voimakkaasti ja jouduin tiputtamaan vauhtia. Sinnittelin vielä muutaman kilometrin ja sitten oli annettava periksi. Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta päätin ottaa kisan harjoituksen kannalta. Muutaman kerran yritin nostaa vauhtia, mutta vatsa pakotti nopeasti hiljentämään tahdin takaisin 4.30-4.40 min/km-tasolle. Viimeisellä vitosella jouduin kävelemäänkin ja kaikki tämä huomioiden 1.35 on ihan hyvä treeniaika puolimaratonin mittaiselle vk-lenkille. Haaveissa tosin oli juosta 7-9 minuuttia kovempaa.

Palautuminen tapahtui nopeasti ja saatan innostua kisaamaan jo ensi viikonloppuna. Tällaista leikkiä tämä on - aina ei onnistu. Sunnuntain palauttavat lenkit Porin Kirjurinluodossa ja iltasella kotona antoivat kuitenkin uskoa siihen, ettei kunto ole mihinkään kadonnut.

Väliajat:

2K 7.55
3K 12.04 (4.09),
4K 16.13 (4.09),
5K 20.21 (4.08),
6K 24.32 (4.11),
7K 28.48 (4.16),
8K 33.04 (4.16),
9K 37.23 (4.19),
10K 41.50 (4.27),
11K 46.24 (4.34),
12K 50.58 (4.34),
13K 55.24 (4.26),
14K 1.00.00 (4.36),
15K 1.04.36 (4.36),
16K 1.09.09 (4.33),
17K 1.14.18 (5.09),
20K 1.30.46 (3K 16.28, (5.30)),
1.35.17 (4.30)

-gs

Wappukirmaisun jälkipuintia

2009-05-06T20:35:00.009+03:00

Vappu tuli ja meni. Mukavissa merkeissä ja kauniissa kelissä kelpasi pidennettyä viikonloppua viettää.

Lauantain kisan loppuaika 40.17 ei tosiaankaan ollut mitä lähdin hakemaan. Ennakkoon ajattelin että normisuoritus riittäisi 39.xx aikaan. Mittasin reitin gmapsilla ja sen perusteella reitti oli noin 150 m yli kympin mittainen. Sen perusteella ylsin sittenkin normisuoritukseen, alle 4 min/km -vauhtiin. Väkinäistä oli meno eikä sen perusteella uskalla mitään ihmeellistä odottaa parin viikon kuluttua puolikkaalta. Toisaalta ikuisena optimistina voin ajatella että meno tästä huomattavasti kevenee kisaa kohti mentäessä. Toivottavasti keli on silloin parempi (= alle 15 astetta, nyt oli noin 20 mikä on minulle juoksukisaan liikaa) ja vauhdinjako viisaampi. Tytöllä kisa sujui huomattavasti iloisemmissa merkeissä:

Omaa puurtamista 2.5 km:

5.0 km, kannustus auttaa aina!

Maalissa:

Kisan jälkeen fiilis on hyvä - molemmat ykkösiä sarjassaan.

-gs

Hauskaa vappua!

2009-05-01T10:14:00.004+03:00

Se on sitten valpuri taas... Kukin viettää juhlaa tavallaan. Jotkut huimapäät juoksevat tänään maratonin Summassaarella ja toiset keskittyvät toisenlaisiin rientoihin.

Alkuviikosta juoksin Cooperin testin - edelliskerrasta olikin päässyt vierähtämään 22 vuotta. Armeijan jälkeen meni 3100 m ja maanantaina 130 metriä enemmän, joten kehitystähän on tapahtunut. Tätä vauhtia kuusvitosena menee melkein 3400 m... Juoksu oli tasapaksua vääntöä eikä mikään huippuisku siis ollut päällä. Hyvänä päivänä pitäisi mennä yli 3300 m. "Koko kansan Cooper" keräsi mukavasti satakunta ihmistä urheilukentälle ja mikäs oli kauniissa säässä kuntoa testailla.

Huomenna on ajatus juosta kauden ensimmäinen kymppi - alle 4 min/km -vauhtia pitäisi mennä ja mahdollisuuksia lienee 38.xx -aikaankin jos kaikki sujuu ok.

-gs

ps. mogulin pätkä Lontoosta - check it out!

Polkuisipyörän pääsiäisjytinät

2009-04-13T18:28:00.005+02:00

Jonakin viime viikon aamuna perheemme suunnatessa töihin ja leikkikouluun sanoin jostakin syystä jotakin englanniksi ja sanomiseen sisältyi sana "bicycle". Tyttö ihmetteli takapenkiltä että "mikä isi"? Kerroin mitä sana tarkoittaa ja että "kyllä, sanan keskelle tosiaan sisältyy moinen äänne". Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten kuului takapenkiltä "polkuisipyörä".

Pääsiäistä vietimme Keski-Suomessa mökin rauhassa. Savusaunaa lämmitettiin ja avannossakin tuli käytyä. Pilkkionnea testasimme lauantaina ja kyllä vain ruokakalat saimme. Purtavaa riitti kissallekin. Pääsiäisen aika päättyi omalla kohdalla varsin urheilullisissa merkeissä, kun kirmasin Alavuden Jokivarressa järjestetyssä Jytinän hölkässä 8.5 km. Kisa on muhkeine palkintoineen varsin suosittu eikä 25-vuotisjuhlahölkkä tehnyt poikkeusta; noin 450 osallistujaa. Tapahtuma osoittautui oikein mukavahenkiseksi ja voin suositella sitä muillekin. Parin viikon takaisen Toholammin kisan opetukset olivat mielessäni, joten päätin kokeilla konservatiivista taktiikkaa; alkuun hyvä rytmi ja pidetään sitten vauhti kurissa. Lisätään painetta vasta 3-4 km jälkeen ja loppu täysillä. Onnistuin taktiikassa varsin hyvin, mistä kertoo myös sykekehitys (178/185 ja nouseva trendi kertovat että hyvin sain laitettua itseni likoon, myös askeltiheysdatan valossa juoksu pysyi hyvin kasassa). Loppuaika 33.19 kertoo että eteenpäin mentiin Toholammin kisasta (7.9 km 31.56). Neljäs tila osoittautui myös pokaalisijaksi ja halogeenilamppu annettiin mukaan hämäräpuuhia (?) valaisemaan. Arvonnassa oli vielä tarjolla kaksi polkupyörää ja komea kaappikello, mutta tällä kertaa ei tärpännyt. Tästä on pienen palauttelun jälkeen hyvä jatkaa kevään seuraaviin kisoihin.

- - -

Pari päivää sitten juostiin Californian Carlsbadissa klassinen 5 km katujuoksukisa, Carlsbad 5000. Kisaa mainostetaan maailman nopeimmaksi (reitillä juostu 16 ME:tä) ja kyllähän siellä taas kovaa mentiin:

Elite men
1) Daba Bekana (ETH), 13:19, $5000
2) Abreham Cherkos (ETH), 13:19, $3500
3) Maregu Zewdie (ETH), 13:24, $2000
4) Ali Abdosh (ETH), 13:25, $1000
5) Collis Birmingham (AUS), 13:27, $800
6) Anthony Famiglietti (USA / NY), 13:28, $700
7) Ibrahim Jeilen (ETH), 13:30, $500

MASTERS MEN 40+
1) Christian Cushing-Murray, 41, Santa Ana, CA, 14:55, $1000
2) Alejandro Salvador, 42, Newport Beach, CA, 14:57, $500
3) Simon Gutierrez, 42, Alamosa, CO, 14:58, $200

ELITE WOMEN
1) Aheza Kiros (ETH), 15:38, $5000
2) Shannon Rowbury (USA / CA), 15:41, $3500
3) Lara Tamsett (AUS), 15:42, $2000
4) Katie McGregor (USA / MN), 15:58, $1000
5) Jane Kibii (KEN), 16:04, $800
6) Malindi Elmore (CAN), 16:07, $700
7) Christin Wurth-Thomas (USA / AR), 16:09, $500

MASTERS WOMEN 40+
1) Sylvia Mosqueda, 42, Los Angeles, CA, 16:56, $1000
2) Tania Fischer, 43, Santa Monica, CA, 17:18, $500
3) Patty Murray-Albo, 43, Boulder, CO, 17:34, $200

- - -

Tässäkö seuraava amerikkalainen suurjuoksija? Tammikuussa 18-vuotias German Fernandez murskasi ensimmäisellä hallimailillaan Jim Ryunin junioreiden ME:n (3:59.60 / 3:56.50) ja lisää oli tulossa. Helmikuun lopussa hän paransi ennätyksen lukemiin 3:55.02. Mielenkiintoisia vertailukohtia riittää kosolti - suomalaisesta näkökulmasta on hauska verrata nuorten 1500 m Euroopan mestariin Ari Paunoseen. Hän juoksi 19-vuotiaana kesällä 1977 Lontoossa yhä voimassa olevan mailin SE:n 3:55.65. Reilu kuukausi myöhemmin Ari jysäytti Kalevan kisoissa Tampereella 1500 m 3:38.07 (on yhä 19-vuotiaitten SE). Kaukana takana Juhani Sams ja Antti Loikkanen väänsivät muista mitaleista, ajat 3:42.53 ja 3:42.64.

- - -

Paula Radcliffiä ei sitten nähdäkään parin viikon kuluttua juostavalla Lontoon maratonilla. Vaivaisenluu leikattiin, mutta toiveissa on silti kuntoutua Berliinin MM-maratonille. Lontoon maratonin lista on ilman ME-Paulaakin kivenkova niin miehissä kuin naisissa:

Irina Mikitenko GER 2:19:19
Catherine Ndereba KEN 2:18:47
Zhou Chunxiu CHN 2:19:51
Berhane Adere ETH 2:20:42
Lyudmila Petrova RUS 2:21:29
Constantina Dita ROM 2:21:30
Svetlana Zakharova RUS 2:21:31
Gete Wami ETH 2:21:34
Yuri Kano JPN 2.24.27
Tomo Morimoto JPN 2.24.33
Mara Yamauchi GBR 2:25:03
Martha Komu KEN 2:25:33
Mika Okunaga JPN 2.27.52
Kirsten Melkevik Otterbu NOR 2:29:12
Inga Abitova RUS 2:33:55
Kate O’Neill USA 2:34:04

Paulan poissaollessa brittien toiveita pitää yllä Jo Pavey, joka juoksee debyyttimaratoninsa.

Miesten osalta luvassa on myös kovaa vauhtia. Nelinkertainen Lontoon maratonin voittaja Martin Lelillä (2:05:15) on monta kovaa haastajaa, etunenässä Pekingin olympiavoittaja Sammy Wanjiru (2:05:24). Muut haastajat:

Abderrahim Goumri MAR 2:05:30
Khalid Khannouchi USA 2:05:38
Felix Limo KEN 2:06:14
Emmanuel Mutai KEN 2:06:15
Tsegaye Kebede ETH 2:06:40
Hendrick Ramaala RSA 2:06:55
Jaouad Gharib MAR 2:07:02
Viktor Röthlin SUI 2:07:23
Yonas Kifle ERI 2:07:34
Tessema Abshiro ETH 2:08:26
Dathan Ritzenhein USA 2:11:06

Mielenkiintoista on nähdä, millaista jälkeä puolimaratonin kaksinkertainen maailmanmestari Zersenay Tadese tekee ensimaratonillaan.

-gs

Kevään merkkejä

2009-04-03T09:56:00.005+02:00

Pari viikkoa sitten juostiin maraton ikuisessa kaupungissa ja tulevana viikonloppuna mm. Pariisissa ja Rotterdamissa mennään varmasti lujaa. Bostonin klassikko on ohjelmassa 20.4. ja Euroopassa on loppukuusta vielä tarjolla maratonit mm. Wienissä, Zürichissä, Madridissa, Hampurissa ja Krakovassa. Osaan ehtii vielä ilmoittautua. Mikäpä sen hienompaa kuin yhdistää kaupunkiloma ja -maraton mukavaksi pikku irtiotoksi arjesta!

Koin Pariisin kevään ja maratonin vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten ajatukset suuntautuivat Tukholman maratonille kesäkuun alkuun - nyt on hiukan outo olo kun kevätmaratoni ei ohjelmaani kuulu. Keskityn nopeusominaisuuksien kehittämiseen ja ohjelmassani on vain alle 10 km kisoja alkukeväällä. Ajatuksena on saada uutta vauhtia siirrettyä myös puolikkaalle (ja pidemmällä tähtäimellä ehkä myös maratonille).

Olen jo jonkin aikaa harkinnut johonkin urheiluseuraan liittymistä - mm. sen vuoksi että jos innostun johonkin veteraanien arvokisaan osallistumista, on minun kuuluttava johonkin seuraan joka on Veteraaniurheiluliiton jäsen. (jenkeissä muuten puhutaan masters-sarjasta ja käsitteenä se miellyttää minua huomattavasti enemmän kuin veteraani). Lähestyin tämän tiimoilta erästä seuraa ja kun asia ei muutaman yrityksenkään jälkeen lähtenyt liikkeelle, oli helppo valita Kalvitsan Urheilijat, josta minuun oltiin aktiivisesti yhteydessä. Muutama viikko sitten eräs koulutuksessani ollut (osoittautui sittemmin seuran aiemmaksi puheenjohtajaksi) pyysi minua jäseneksi ja ratkaiseva hetki koitti eilisellä juoksulenkillä, kun joku entuudestaan tuntematon henkilö pysäytti minut kysymällä kuulunko mihinkään seuraan ja kieltävän vastauksen kuultuaan kehotti liittymään Kalvitsan Urheilijoihin. Henkilö osoittautui seuran puheenjohtajaksi ja nyt sitten olen mukana pienessä mutta pippurisessa porukassa.

-gs

Kausi avattu Toholammilla

2009-03-30T14:42:00.003+02:00

Kevään ensimmäinen kisa on aina pieni arvoitus. Viikon takaisen tempojuoksun perusteella ennakoin noin 4 min/km -vauhtista suoritusta ja melko tarkkaan siihen pääsin (7.9 km 31.53). Maltillisemmalla aloituksella olisin päässyt parempaan loppuaikaan (ja mahdollisesti sijoitukseenkin), mutta kelpo avaus tämäkin kaudelle. Hengitys pelasi vähän huonosti ja juoksutekniikassakin oli pientä säätämistä - tottumusta kisavauhteihin alan kevään edistyessä hakemaan intervalleilla. Kisan kärki oli iskuetäisyydellä, lähimmillään noin 10 metrin päässä, mutta en vaan saanut itsestäni tällä kertaa enempää irti. Parhaimmillani oli kakkosena ja maalissa neljäntenä. Vähän jäi jossiteltavaa.

Kisan jälkeen oli mukavaa paistatella päivää urheilutalon aurinkoisella seinustalla ja seurata pidemmillä matkoilla urakoivia. Puolimaratonilla pidettiin mukavaa vauhtia - kärkikolmikko juoksi 1.21-1.23 ajat. Maratonin voittaja alitti selvästi kolme tuntia (2.53). Puolimaratonin voittajan kanssa vaihdoimme ajatuksia harjoittelusta ja kauden kisaohjelmasta. Uskon, että Jarmo petraa kauden aikana sekä puolikkaan että maratonin ennätyksiään (1.19/2.53). Maratonilla viisikymppisten voittaja Sulo Lamu juoksi myös kelpo ajan - 3.01. Hänen vauhdinjakonsa tosin hieman hämmästytti, sillä hän juoksi ohitseni noin 3 km kohdalla kyynärpäällään kylkeäni kopistellen ja katosi horisonttiin (oma väliaika n 11.45). Järkevällä aloituksella olisi luultavasti mennyt alle kolmen.

Kotiinviemisiksi sain mojovan kimpaleen paikallisen meijerin edamjuustoa ja valokuvakehyksen. Seuraava kisa lienee parin viikon kuluttua.

-gs