torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Älä usko silmiäsi

hahmo kyseli kirjasuosituksia ja suosittelemastani Bachin vähemmän tunnetusta teoksesta nousi mieleen yleisesti tunnettu ongelma kirjailijapiireissä; toinen kirja on ensimmäistä vaikeampi kirjoittaa, jos ensimmäinen oli menestys. Varsinkin jos se oli jymymenestys. Tietysti toinen kirja voi olla vaikea kirjoittaa myös siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kirjailijalla ole enää mitään kiinnostavaa sanottavaa. Esikoiseen ladattiin kaikki.

Bachin lähes kulttimaineeseen noussut Lokki Joonatan (Jonathan Livingston Seagull) julkaistiin vuonna 1970. Bach oli 34-vuotias. Aluksi kirja niitti mainetta yliopistokampuksilla, mutta vähitellen sana levisi ja vuoteen 1972 mennessä kirjaa oli painettu yli miljoona kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Bach pääsi Times-lehden kanteen ja tie oli auki taivasta myöten.

Joissakin yhteyksissä Lokki Joonatan mainitaan Bachin esikoisteoksena - itsekin olen ollut tässä käsityksessä tähän päivään saakka. Todellisuudessa hän oli kirjoittanut mm. kaksi matkakirjaa kokemuksistaan lentäjänä. Lokki Joonatan on kuitenkin SE kirja, joka räjäytti pankin. Hankin kirjan seitsemän vuotta sitten. Olin kuullut siitä aiemmin ja se oli yksi niistä monista ”jossakin vaiheessa voisi lukea”-kirjoista. Saatuani kirjan viimein käsiini, muistan ihmetelleeni sen ohuutta. 93 sivua. Vain 93 sivua valokuvineen. Tarinan lomassa on Russell Munsonin mustavalkoisia lintuaiheisia valokuvia.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Pidin siitä.

Don’t believe what your eyes are telling you.
All they show is limitation.
Look with your understanding.


Se ei kuitenkaan ollut mikään järisyttävä kokemus. Bach tuntui Joonatanin suulla kertovan asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja. Kaikesta huolimatta oli mukava todeta, että joku muukin ajattelee ja on ajatellut ja on pitänyt tärkeinä itsellekin läheisiä asioita. Vähän kuin olisi tavannut vanhan tutun. Paljon tärkemmäksi kirjaksi oli jo muodostunut eräs toinen amerikkalainen klassikko. Siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

-gs

6 kommenttia:

Foxy kirjoitti...

>>Don’t believe what your eyes are telling you.
All they show is limitation.
Look with your understanding.>>

niin on jos siltä näyttää. uskon - näkemääni, ymmärryksellä.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Niinpä - amerikkalainen pragmatismi ilmaisee asian ytimen;

"When I see a bird that walks like a duck and swims like a duck and quacks like a duck, I call that bird a duck."

-gs

HeidiR kirjoitti...

Kiitos vinkistä! En ole muuten lukenut Bachia ollenkaan aikaisemmin. Kirjastosta löytyi hänen kirjat: Lokki Joonatan, Lähellä jokainen sydän sekä Kohoa siivillesi. Sitä Silta-kirjaa ei ollut hyllyssä. Mutta lainasin nuo muut. :)

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Lokki Joonatan voi olla eye-opener; on ihan kiinni lukijan virityksestä ja kehitysvaiheesta.

Bachin pari haastattelua;
http://www.intuition.org/txt/bach1.htm
http://www.intuition.org/txt/bach2.htm

-gs

sahrami kirjoitti...

hahmo: Se lähellä jokainen sydän oli muistaakseeni myös mukava kirja. Sain eräältä ystävältäni sitä mukaellen kirjoitetun kirjeen joskus muinoin. http://galeb.etf.bg.ac.yu/~becha/Text/Proza/bach.html
Hän ei voinut tulla syntymäpäivilleni, mutta lähetti tämän kirjeen ja oli lisäksi virkannut minulle sellaisen hienon perhosmagneetin. Oli hieno lahja. :)

HeidiR kirjoitti...

Nyt olen lukenut Lokki Joonatanin ja sehän kertoikin ihan muusta kuin lokeista ja lentämisestä. Vertauskuvallinen kertomus valaistumisesta ja oivaltamisesta.

Kuuluu samaan ryhmään kuin Coelhon Alkemisti. Lokki Joonatan on julkaistu 1970. Alkemisti julkaistiin 1988. Ehkäpä Lokki Joonatan oli jopa esikuva?

Minusta Joonatan muistutti kovasti kahta "ihmistä", jotka elivät pari tuhatta vuotta sitten... ;)