Viiltävä analyysi

Laitan tämän nyt sitten tänne - tuntuu vähän oudolta mutta menköön...



Vajaan kahden viikon takaisen 15 km vk-lenkin jälkeen rentoa juoksua kotipihalla. Kirmailtiin tytön (2v8kk) kanssa ja kauniimpi puolisko kuvasi.

Askel on muuttunut, uskoakseni parempaan suuntaan. Pose-tekniikan näkökulmasta kehitettävää olisi silti (paljonkin);

1. Maakontakti (3. ylärivillä). Askel tulee melko hyvin alle ja polvi oikeaoppisesti (posen näkökulmasta) koukussa. Kontakti päkiällä, mutta myös kantapää laskeutuu maahan, mikä on ihan ok. Lantio on kuitenkin hieman liian takana ja näin asento jää hieman pystyyn. Toisaalta uskon tämän johtuvan hitaasta vauhdista kuvaustilanteessa. Kovempivauhtisessa juoksussa askel terävöityy (kontaktiaika maahan lyhenee). Seuraavassa kuvassa (4. ylärivi) näyttää jo paremmalta, sillä nojaan eteen.

2. Irti (1. ja 2. alarivillä). Posen näkökulmasta nosto on myöhässä, jalka jää hieman taakse. Toisaalta polvikulma säilyy, mikä posen näkökulmasta on tavoiteltavaa.

Jossakin vaiheessa olisi mielenkiintoista kuvata kovavauhtista juoksua ja tiirailla kuinka tekniikka siinä toimii. Niin tai näin, toukokuun puolivälin kieppeillä on tarkoitus juosta puolimaraton ja näin testata missä mennään (vauhti)kestävyysosastolla ja kuinka tekniikka pysyy kasassa pitkäkestoisessa kovavauhtisessa juoksussa.

-gs

Heartbreak Hill

Tänään oli juhlapäivä; kolmen peruskestävyyslenkin jälkeen vuorossa oli mäkiharjoitus. Sain siis juosta kovaa ja vielä vähän kovempaa ja ihan luvan kanssa. Juu, tämä saattaa asiaan vihkiytymättömän korvissa kuulostaa oudolta. On kuitenkin upea tunne kun pääsee hidasvauhtisten lenkkien (ma 12.7 ti 10.0 ke 12.7 km) jälkeen kokeilemaan kuinka liukkaasti tossu liikahtaa. Ja liikahtihan se - parhaimmillaan kadenssi oli 104 (= 208 askelta minuutissa) joten ilmeisesti pyöräily ja drillit ovat tehneet tehtävänsä.

Juoksin 15.4 kilometriä, joka koostui noin 4 km alkuverryttelystä, 6 km loppuverryttelystä ja niiden väliin mahtui 14 kpl 100 - 160 metrin täysivauhtisia vetoja (4 kpl jyrkkenevään vastamäkeen ja 10 kpl loivaan myötämäkeen) niiden välisine palautusjuoksuineen. Juoksu tuntui vetojen aikana hyvältä (mäen päällä pahalta), vahvalta, rytmikkäältä.

Nyt sitten kevennetään huomenna (pk 12 km) ja lauantaina on tarkoitus tehdä pitkä (pk > 20 km, en ole vielä päättänyt pituutta). Sunnuntai on lepopäivä sikäli kuin päivän kestävää matkustusta voi levoksi kutsua. Vuonojen maa nimittäin kutsuu ja koko ensi viikko menee siellä. Kotiin palaan vasta lauantai-illaksi ja hieman askarruttaa kuinka saan ensi viikon treenit hoidettua. Konferenssissa on nimittäin luvassa ohjelmaa aamusta iltaan. Ja Tukholman maratonin kannalta seuraavat pari kolme viikkoa ovat hyvin tärkeitä. Tietysti otan juoksuvarusteet mukaan ja vakaa aikomukseni on skipata ainakin osa iltaohjelmasta ja livahtaa tunturiin juoksemaan...

Otsikko vaatinee selityksen. Vaikka mäen päällä välillä tuntui hieman pahalta niin mikään heartbreak -kokemus ei sentään ollut kysymyksessä. Ilmaisu vaan tuli mieleen mäkiharjoituksestani. Kyse on erään legendaarisen maratonin legendaarisesta mäestä, joka osuu 32-33 kilometrin kohdalle. Siis varsin tiukkaan paikkaan. Nimi juontaa vuoden 1936 kisaan, jolloin Bostonin maratonin edellisen vuoden mestari John Kelley tavoitti kisaa johtaneen Ellison Brownin juuri tässä mäessä. Kelley ohitti Brownin samantien ja taputti tätä samalla olkapäälle. Brown ei jäänyt elettä ihmettelemään, vaan sai jostakin lisää tarmoa, ohitti Kelleyn uudestaan ja rynnisti voittoon. Kelleyn näkökulmasta mäestä siis muodostui unelmien ja vertauskuvallisesti sydämen rikkoja.

Ja aloituskuvan mäki löytyy sielä vuonojen maasta, kaukaa pohjoisesta. Altassa on tullut muutamaan otteeseen käytyä ja kuva on vuoden 2000 prätkäreissulta Altan Komsafjelletilta. Hieno paikka ihan kaupungin kupeessa ja päälle (212 mmpy) kävelee vajaassa puolessa tunnissa. Nousu kannattaa, sillä huipulta avautuu upea näköala Altavuonolle ja tietysti myös kaupunkiin. Vuono suuntautuu pohjoiseen, joten ilta-auringon kulun seurantaan ei parempaa paikkaa voisi olla. Jos Altassa käyt, niin nouse ihmeessä Komsafjelletin päälle!

-gs

Nietzsche ja 1000-kuutioinen moottoripyörä

Eräässä toisessa yhteydessä keskustelin kirjoista ja esille nousi Nietzsche, traaginen hahmo joka liputti ihmisyyden ja rakkauden puolesta mutta eksyi lopulta pahasti, menetti tasapainonsa ja tippui hulluuden kuiluun.

Nietzsche kirjoitti paljon hienoja juttuja ja mutta toisaalta hänen teksteistään voi löytää katkeroituneen naisvihaajan jolla on megalomaaninen tarve korostaa ihmisyyden kaikkivoipuutta ja uskontojen (erityisesti kristinuskon) turmiollisuutta. Esimerkiksi antikristus -kirjasta näkee mielestäni surullisen selvästi, kuinka lähellä henkistä luhistumista Nietzsche oli tuossa vaiheessa (v. 1888).

Vuonna 1990 tai 1991 luin Zarathustran. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Hieman myöhemmin hankin divarista alkukielisen fraktuuralla painetun Zarathustran. Kirjan alkulause tuntui minusta hypnoottiselta ja jostakin syystä opettelin sen.

"Als Zarathustra dreissig Jahr alt war..."

En koskaan tavannut saksankielistä versiota paria sivua pidemmälle, mutta tuntui jotenkin hauskalta omistaa se ja silmäillä kirjaa. Kirjoitin päiväkirjaani jotenkin siihen malliin, että "Zarathustran antaminen epäkypsän käsiin on vähän sama kuin lainaisi 1000-kuutioista moottoripyörää 18-vuotiaalle".

Tiedä sitten kuinka osuva vertaus on, mutta kyllä Zarathustra yli-ihmisideoineen ja Jumalan kuolemisfilosofioineen voi olla melkoisen rankkaa kamaa kokemattoman käsissä.

"...verliess er seine Heimath und..."

Saattaa se kuuluisa mopo keulia pahan kerran. Toisaalta kirja sisältää paljon runollista kauneutta ja rakkautta elämään.

"...das See seiner Heimaths und..."

Nietzsche edustaa mielessäni jonkinlaista surullisen hahmon ritaria - urhea ihmisyyden puolustaja, jonka perustassa oli kuitenkin niin vakavia puutteita että ne johtivat luovan ajattelijan traagiseen tuhoon.

"...ging in das Gebirke."

-gs, yli 18 vuotta ja alle tuhat kuutiota

kuva 1 http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche

kuva 2 http://www.accessoires-motos.com/images/accessoires-moto_22.jpg

Baarista baanalle

Vuonna 1978 kestävyysjuoksua seuraava maailma haukkoi henkeään kun 26-vuotias nandimies Keniasta murskasi maailmanennätykset 3000 - 10000 metrin matkoilla, esteet mukaanluettuna. Neljä maailmanennätystä, 81 päivää. Ainutlaatuinen saavutus, jota ei tähän päivään mennessä ole lyöty. 10000 metrin ME parani melkein 8 sekuntia, 5000 m ennätys 4.5 sekuntia, esteiden 3.6 ja 3000 m 3 sekuntia.

Mies oli nimeltään Henry Rono. Vielä vuonna 1981 hän paransi 5000 metrin maailmanennätystään, vaikka valmistautuminen kyseiseen Oslon kisaan oli perin omalaatuinen. Kerrotaan, että kisaa edeltävänä iltana Rono juhli varsin railakkaasti ja seuraavana aamuna hän teki tunnin lenkin selvittääkseen päänsä. Palattuaan hotelliin hän söi, otti nokoset ja juoksi illalla maailmanennätyksen.

Raskaat huvit kuitenkin vaativat vääjäämättömän veronsa ja Rono sukelsi syvälle alkoholismiin. 1990-luvun alkupuolella hän oli rahaton ja asui kodittomien majatalossa Washingtonissa. Tämä lienee ollut jonkinlainen herätys ja kulminaatiopiste Ronolle - hän raitistui ja hankki itselleen työpaikan. Vähitellen hän palasi rakkaan juoksuharrastuksensa pariin ja nykyään 55-vuotiaana hän harjoittelee säännöllisesti tähtäimessään ikäluokkansa mailin ME (4.40). Huhtikuun alussa Rono juoksi maantiellä vitosen aikaan 17.48 (kuva) ja seuraavaksi hän kisailee samalla matkalla Michiganissa 28.4.

Ronon nykyisiä kuulumisia ja hänen valmentautumistaan voi seurata hänen blogistaan sekä letsrunin keskustelufoorumilla. Tässä myös Steve Cramin mainio kirjoitus.

Go Henry Go!

-gs

(kuva http://www.letsrun.com/2007/carlsbad.php)

Seitsemän viikon countdown...

...alkoi tänään. Sen kunniaksi päivitin kuvani tuohon oikealle. Se on viikon takaisen hellepäivälenkin loppuverryttelystä...

Eilisellä junamatkalla lueskelin erästä juoksulehteä ja siinä sattui sopivasti olemaan kolme 8 viikon ohjelmaa eritasoisille juoksijoille. Tähtäimessä on siis Tukholman maraton 9. kesäkuuta.

Valitsin ohjelmista sopivaksi arvioimani ja leikki käynnistyi tänään 12 kilometrin pk-lenkillä (pk = peruskestävyys). Lenkki tehdään noin 60-65% teholla sykereservistä. Sykereservillä tarkoitetaan leposykkeen ja maksimisykkeen välistä aluetta. Minun kohdalla käytetään laskukaavaa (0.65 x (190-50)) + 50 (ns. Karvosen kaava) mikä antaa tulokseksi 141. Tuo maaginen 141 on siis tavoitesyke pk-lenkille. Ilman sykemittaria en olisi malttanut juosta riittävän hitaasti - nyt siinä onnistuin ja Polar kertoi keskisykkeeksi täsmälleen 141.

Aiemmin minun on ollut vaikea malttaa juosta riittävän paljon rauhallisia lenkkejä. Voi sanoa myös niin, että rauhallisena pitämäni lenkki onkin ollut keskisykealuetta vahvistava kohtalaisen kova lenkki. Gurut kuitenkin sanovat, että hidasvauhtisilla lenkeillä on hyvin tärkeä merkitys juoksukunnon rakentamisessa. Ehkäpä näin tosiaan on - nyt aion ottaa asiasta selvää. Huomenna on ohjelmassa 10 km pk-vauhtia.

-gs

gnothi seauton vuonna 1

Vai pitäisikö sanoa "vuonna 2"? Joka tapauksessa vuosi tuli täyteen kuin huomaamatta. Lyhyt oli ensimmäinen kirjoitukseni 28.3.2006;

Jos minun olisi lupa antaa vain yksi ohje ihmiselle;


gnothi seauton


Tämä olisi vahva kandidaatti.

Tai sitten;


rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi


Itse asiassa nuo täydentävät toisiaan.

Jotta voi aidosti (=pyyteettömästi) rakastaa,
on eheydyttävä.

Jotta voi eheytyä, on opittava tuntemaan itsensä.

Ei huono. Gnothi seauton. Lyhyestä virsi kaunis.

Apollonin temppelin sisäänkäynnin yhteydessä oli tämä kaiverrus.
Gnothi seauton.
Itsestään selvältä vaikuttava kehotus tuntea itsensä.
Tokihan jokainen itsensä tuntee. Vai tunteeko sittenkään?

Aiemmin kirjoitin uneksineeni delfiinistä. Delfiinit. Miten mahtaa olla niiden (heidän?) itsetuntemuksen laita? Hiljattain katsoin BBC:n Sininen planeetta sarjan erään jakson, jossa kuvattiin mm. delfiinien yhteistoimintaa. Ryhmä delfiinejä saartoi kalaparven matalaan veteen. Tämän jälkeen yksi delfiineistä kiersi kalaparven ympäri pohjamutia pöllytellen niin että panikoituneet kalat yrittivät hyppäämällä paeta. Ryhmän muut delfiinit odottelivat suut ammollaan saartorenkaan ulkopuolella ja nappasivat pakenevia kaloja suoraan ilmasta. Jokainen delfiiniryhmän jäsen toimi vuorollaan saartotehtävässä muiden nauttiessa tuoreesta kalasta. Surman kitoihin joutuneiden kalojen kannalta kohtalokasta. Delfiinien kannalta menestyksekästä toimintaa ryhmänä itsensä ja toisten puolesta. Älykästä? Mielestäni kyllä. Itsetuntemusta edellyttävää? Ehkä.

Antiikin aikaan maailman keskipisteen ajateltiin sijaitsevan Delfissä. Ja edellämainittu Apollonin temppeli... Kreikkalaisen mytologian Apollonille on perustettu useita temppeleitä, mutta se kuuluisin sijaitsee Delfissä.

Delfi on nimetty delfiinien mukaan. Tai tarkemmin sanottuna erään tietyn delfiinin mukaan. Kerrotaan nimittäin, että Apollon olisi ammoisina aikoina ilmestynyt delfiinin hahmossa kreetalaisille merimiehille ja kehottanut näitä rakentamaan Apollonin temppelin paikkaan, jota alettiin kutsua Delfiksi.



Temppelin sisällä oli marmorista tehty puolipallo - maailman napa, jonka äärellä ylipapitar Pythia vastasi kysymyksiin. Kaikenlaisiin kysymyksiin maan ja taivaan välillä. Ja tämän temppelin ulkopuolella oli siis se kuuluisa kaiverrus. Gnothi seauton.

Blogini ensimmäistä tekstiä kirjoittaessani ajattelin olla mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs. Monisanaisuus onnistuu minulta varsin hyvin. Ehkä liiankin hyvin. Niinpä ajattelin, että ehkäpä vähemmän on enemmän. Joten

gnothi seauton
rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi

Ei uutta. Vanhoja totuuksia. Ikiaikaisia.

Ulkokohtaisesti vain sanoja.

Mutta sisäisesti kohdattuna ne ovat
ikuinen
tie, totuus ja elämä

eikä siinä ikuisuudessa enää
ole erillisyyttä tietäjän ja totuuden
välillä

- - -

Lämmin kiitos blogin lukijoille, lukijalle,
juuri Sinulle tässä ja nyt.

-gs

(kuva http://en.wikipedia.org/wiki/Image:721-Grece.jpg)

85 dagar kvar

Projekt Stockholm on sujunut onnellisten tähtien alla. Toistaiseksi ainoa vastoinkäyminen sattui pari päivää sitten. 5 min/km-vauhtisen juoksulenkin loppuvaiheilla, 19 kilometrin kohdalla reitti kääntyi tiukasti vasemmalle vastamäkeen. Pohje siinä kääntyessä jotenkin venähti ja nyt ohjelmassa on korvaavia harjoitteita kunnes jalka on kunnossa. Toisinsanoen kuulen kuntopyörän sulokutsun... Itse asiassa kuulin kutsun tänään; 25,6 kilometriä / 45 min mäkiohjelmaa teki oikein hyvää. Suorastaan mannaa.

Vaihe voi viedä muutamia päiviä, mutta voi viedä myös viikon tai kaksi. Malttia tarvitaan etten riko jalkaa enempää.




Toisena vastoinkäymisenä voi toki pitää vanhan sykemittarin rikkoutumista. Onnistuin tiputtamaan sen lattiaan ja se ei tykännyt siitä. Heh - mieleen tulee Röllipeikon "se ei tykännyt siitä, sen huomasin äänestä". Tänään kiersin muutamassa paikassa kysymässä tarjouksia ja kun yksi nousi selvästi yli muiden, päätös oli helppo tehdä. Mittari tai hienommin sanottuna juoksutietokone laitettiin tilaukseen ja pääsen leikkimään uudella lelulla ensi viikolla. Lapsi on terve kun se leikkii, kyllä vaan ja kovin olen yhä lapsenmielinen. Lelut on nykyään vaan kalliimpia kuin silloin joskus.



Positiivisesti ajateltuna em. vastoinkäymiset voivat tuoda mukanaan hyviä asioita. Ensiksimainittu palauttaa mieleen ainakin lihashuollon tärkeyden sekä juoksuvauhdin maltillisen noston talvikelien jälkeen. Jälkimmäiseen saattaa liittyä useampikin mahdollisuus - arvelen varsin tärkeäksi askeltiheyden entistä systemaattisemman kehittämisen. Se on nimittäin yksi keskeinen osa uutta juoksutekniikkaani ja kyseessäolevalla Polarin mallilla (RS800sd) sen seuraaminen ja kehittäminen on mahdollista.




-gs

Didgeridoo ja turttulaulu

Matkailu avartaa, kuten ritan kampaajakin epäsuorasti kertoo. Lueskelin tuossa erään Kiinassa asuvan suomalaisperheen lomamatkasta Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Varmasti unohtumaton reissu! Parastaikaa he ovat Sydneyssä, josta löytyi aboriginaalien didgeridoo.

Didgeridoon soitantoa en ole monesti kuullut, mutta se ensimmäinen kerta livenä on jäänyt vahvasti mieleen. Vuosi oli 1996 ja tapahtumapaikkana aurinkoinen Amsterdam. Montrealin lentoa odotellessa meillä oli puolisen päivää aikaa joten ajoimme junalla Schipholin kentältä kanavien, asuntolaivojen ja polkupyörien kaupunkia ihmettelemään. Rautatieaseman liepeiltä löytyi sitten tämä mainio veikko joka putkeen puhalteli. Matala oli se ääni ja jotenkin alkuvoimainen. Ja rauhoittava. En osaa sanoa, siirtyikö soittaja toiseen ulottuvuuteen ja näimmekö hänen paikallaan jonkinlaisen kaksoisolennon. Joka tapauksessa alkuvoimaista ja aitoa.

Jotenkin samalla tavalla kuin kurkkulaulu. Sitä taas tuli kuultua ensimmäisen kerran livenä viime joulukuussa kauniimman puoliskon veljen karonkassa. Kaikki, lapset mukaanluettuna, olivat ällikällä lyötyjä ja kuuntelivat hiirenhiljaa. Vahva oli elämys myös tyttärellemme, sillä hän puhui "turttulaulusta" pitkään tilaisuuden jälkeen ja minunkin tuli luonnollisesti turttulaulua esittää. Ja minä tietysti esitin. Lieneekö ollut alkuvoimaista tai aitoa, mutta ainakin tytär piti kuulemastaan. Ja se on paras tunnustus isälle.

-gs

kuva http://fi.wikipedia.org/wiki/Didgeridoo

Jackpot

Viime yönä uneksin olevani delfiini. Sulava delfiini. Välillä ponnahdin ylös vedestä havaitakseni vankilani rajat myös ilmasta. Allas. Sirkustemppuja. Loputon kasvoton yleisömeri. Äkkiä olin mies. Delfiini, ystäväni, ui vieressäni, pinnassa. Harmaa märkä iho kiilsi auringossa. Pidin kiinni evistä ja kiersimme ympäri ja ympäri allasta. Sirkustemppuja. Vielä tänään. "Ensi yönä, ystäväni. Ensi yönä vien sinut kotiisi."

Miksi bloggaan?

Bloggaan, koska kirjoittaminen on yksi luonnollinen tapani ilmaista itseäni. Usein kyse on jo aiemmin jäsentyneiden asioiden pukemisesta käsitteelliseen asuun. Kirjoittamisen varsinainen suola piilee kuitenkin uusien asioiden löytämisestä kirjoittamisprosessin myötä. Kirjoittaminen toimii ajattelun apuvälineenä, itseni ja maailman löytämisen ja määrittämisen välineenä. Kirjoittaminen on oleellinen osa olemistani. Kuka olen, miksi olen, miten olen, mistä tulen, minne menen? Määritän vastauksia kirjoittamalla.

Miksi bloggaan?

Todellisuus- ja ihmiskäsitykseni perusteella tarvitsen sekä (teoreettis)älyllisen että käytännöllisen otteen. Ennen kaikkea tarvitsen elävää yhteyttä tunteisiini. Usein näitä pidetään toisilleen vastakkaisina asenteina, mahdottomina yhteensovittaa.

Osa on ratkaissut yhtälön kiistämällä tunteensa, korostamalla järjen ylivertaisuutta. Luultavasti me kaikki tunnemme lähipiiristämme henkilöitä, jotka älyllistävät kaiken. He saattavat toki välillä olla hyvin kiivaitakin, mutta keskeistä heidän todellisuuskäsitykselleen on, että järjen piirissä olevat asiat ovat totta, tosiasioita, joista maailmaa koostuu kun taas tunteen asiat ovat vain välttämätön paha, merkityksetöntä poreilua tai kuona-aineita, joihin ei kannata kiinnittää huomiota.

Jotkut puolestaan ovat päättäneet väheksyä järjen merkitystä - tunnemme varmasti näitä räiskyviä taiteilijaluonteita, originelleja jotka kokevat olevansa elossa vain sikäli kuin heillä on intohimoja, tunteita. Taiteilijaluonne ei halua älyllistää, koska se on kuin tukahduttava pakkopaita, joka piilottaa todellisuuden ja ihmisyyyden monimuotoisuuden kaavamaisen hajuttoman mauttoman ja värittömän
valepuvun alle.

Miksi bloggaan?

Järki, käytäntö, tunteet - Bermudan kolmio, jonne moni on hukannut itsensä. Ajattelen, että ihmiseksi kasvun haaste on löytää ratkaisu - viisautta janoavan ihmisen on saavutettava dynaaminen tasapaino, ylitettävä ristiriidat, voitettava vastakkainasettelut. Viisauden löytäminen edellyttää tähtäämistä järjen ja tunteen vastakkainasettelun väliin. Meidän ei ole syytä kiistää tunteitamme eikä meidän ole tarve väheksyä järkeämme.

Viisasten kiven löytänyt ei löydä jotakin ulkoista ratkaisua olemisen mysteeriin. Viisasten kivessä on kyse metamorfoosista - muutoksesta. Viisasten kivi piilee sisällämme. Se on sisäinen muutospotentiaali, joka mahdollistaa järjen ja tunteen vastakkainasettelun ylittämisen.

Miksi bloggaan?

Tyypillisesti bloggari toivoo myös saavansa lukijoita. Olen ollut onnekas - laskurin asentamisesta lähtien blogini on ladattu 7321 kertaa. Se merkitsee keskimäärin noin 700 latausta kuukaudessa, reilua kahtakymmentä kertaa päivässä. Kiitos Sinulle, joka luet tätä juuri nyt! Kiitos teille kaikille.

Todellinen jackpot osui kohdalle, kun edellisessä postauksessani noin kuukausi sitten raportoin erikoisesta kokemuksestani nettikaupankäynnissä. Oli mukava yllätys, että teksti herätti paljon kiinnostusta. Sana levisi nopeasti ja blogini sai ainakin tilapäisesti monta uutta lukijaa. Tekstin julkaisupäivänä laskuri tikkasi 204 kertaa ja seuraavina päivinä 301, 198, 138 latausta. Piikki näkyi viikkotasolla vielä selvemmin; 101, 659, 570, 406, 257.

Tilastoinnista on hauska katsoa myös se, kuinka blogiin on löydetty. Millaisia hakusanoja käyttäen tai millaisen linkin kautta - kanssabloggarit ymmärtävät varmasti, että tämä on kiintoisaa. Huomasin, että 15.2. Poliisi-tv:n lähetyksessä käsiteltiin nettihuijauksia ja että blogini oli linkitetty ylen kyseistä ohjelmaa mainostavalle sivulle. Minulla ei ole tapana seurata kyseistä ohjelmaa enkä siis tiedä, millainen tv:ssä esitetty juttu oli - joka tapauksessa em. linkin kautta tulee yhä käyntejä, esimerkiksi viimeisestä sadasta latauksesta 20 tuota kautta.

Miksi bloggaan?

Tämä on luonnollinen osa minun olemassaoloani. Huomisesta en tiedä, mutta ikuisessa tässä ja nyt -hetkessä elän olen hengitän ajattelen tunnen rakastan.




Siksi bloggaan.

-gs

kuvat
kuva1: http://www.billybear4kids.com/animal/whose-toes/wallpaper-dolphin.html
kuva2: http://www.3d-screensaver-downloads.com/images/free-dolphin-screensaver/big1.jpg

Kaupantekoa Internetin ihmeellisessä maailmassa

Pari postausta sitten totesin vääntäneeni ja kääntäneeni eräälle moottoripyöräänsä kaupittelevalle saksankielistä (doch doch) viestiä, jossa ilmaisin kiinnostukseni ja esitin pyörästä joitakin tarkentavia kysymyksiä.

Todettakoon, että jo lähtötilanteessa olin hieman skeptinen, sillä pyörän hinta oli noin puolet siitä mitä vastaavista yleensä Saksan markkinoilla pyydetään. Kuvauksen perusteella pyörä oli loistokunnossa ja hyvin varustein joten ajattelin kuitenkin katsoa tämän kortin.

Vastaus tuli pian. Englanniksi.

"Hello,
I still have the bike for sale. Overall condition is excellent and runs great. Always garage kept. Never been dropped or down. Very well maintained. The bike was bought for personal use. Never been raced. Mechanically this bike is excellent and all systems are fully functional.
This bike is a one owner. It comes with all the manuals, records, receipts, keys and tools. Total price is xxxx Euro NOT negotiable, with all shipping taxes included.
Contact me soon."

Äkkiseltään kuulosti ihan hyvältä. Pari ihmetyksen aihetta kuitenkin. Ensinnäkin maininta siitä ettei pyörällä ole kisattu. Nyt on niin, että kyseisellä pyörämallilla ei todellakaan ole tapana kisailla (luksus cruiser -tyyppinen matkapyörä).

Toinen ihmettelyn aihe oli tietysti hinta.

Ja kolmanneksi luonnollisesti ihmetytti saksankielisen ilmoituksen laatijan rennon letkeä englannin kielentaito.

Well - maailmaan mahtuu monenlaista, joten lisätiedusteluja laitoin herra x:lle, kutsukaamme häntä vaikkapa Wilhelmiksi...

Kysyin Wilhelmiltä miksi hän on pyöräänsä myymässä. Ihmettelin myös hintaa ja ilmoitin paljon yleensä vastaavista pyydetään. Lisäksi toivoin saavani pyörästä lisäkuvia. Lopuksi sanoin että mikäli pyörä on kunnossa, matkustan tapaamaan Wilhelmiä, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen.

Wilhelm vastasi varsin pian.


Hello,

First of all i have to tell you that you have missed understood. Location of the bike is London, United Kingdom but it can be shiped through a local shipping service to Germany. Because i do not have plenty time at my disposal and i`m always very busy with my work i will make arrangements for delivery thorugh a shipping service.

Also my main reason for selling my bike over the Internet is that i am a very busy man. So the bike will be shipped from here trough a local shipping company. As i`ve told you i will cover all the shipping fees and i think you will receive it in aprox. 5 working days at your home address.

The bike was purchased in Germany so it has german papers. You will not have problems to register it in Germany on your name. I will send you once with the bike all the receipts and papers needed. I wish it could have been possible to meet you in person and arrange this transaction but at this moment this is not possible.
Contact me soon."


Kävi siis ilmi, että pyörä onkin Lontoossa. Ja että Wilhelm on hyvin kiireinen mies.

Lisäkuvia en saanut. Enkä selitystä siitä, miksi Wilhelm on pyöräänsä myymässä. Enkä selitystä myyntihinnan roimasta alennuksesta yleiseen hintatasoon nähden.


Mutta Wilhelm lupasi lähettää pyörän minulle. Saksaan. Vaikka ensimmäisessä viestissäni olin todennut asuvani Suomessa. Hmmm... Wilhelm taitaa olla todella kiireinen mies. Ehtiikö hän edes lukea ajatuksella aiemmin lähetettyjä viestejä?

Vastauksessani totesin asuvani Suomessa, en Saksassa. Totesin myös, että minun on luonnollisesti nähtävä pyörä ennen ostopäätöstä. Totesin, että voin kaikin mokomin matkustaa Lontooseen katsomaan pyörää ja että jos kaikki on ok, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen. Pyysin uudestaan lisäkuvia pyörästä. Kysyin myös, voisiko Wilhelm kertoa tarkan ajankohdan pyörän hankinnalleen sekä paikan josta hän pyörän osti.

Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen varsin pian.

Hello,
I`ve attached you some photos with my bike. But there is a small problem. Because i`m very busy at work i don't have time for unexpected meetings. This is also the reason of selling my bike over the Internet. Please try to understand me about this matter. So i will have to ship you the bike if you want to purchase it. I need to sell my bike because of some health problems with my spinal column. I can't ride it anymore. So there is no reason to keep a bike i can't use it.
Contact me soon.

Viestin ohessa ei mitään lisäkuvia ollut.

Ongelmana on edelleen se, että Wilhelm on erittäin kiireinen mies. Hän ei ehdi tapaamaan minua, joten hän edelleen ehdottaa pyörän laivaamista minulle. Pyörästä luopumisen syyksi hän kertoo selkävaivat.

Vastasin Wilhelmille, etten edelleenkään voi ostaa pyörää jota en ole nähnyt ja josta en pyynnöstä huolimatta ole saanut lisäkuvia. Totesin, että eiköhän ole mahdollista sopia jokin päivämäärä, jolloin voisimme tavata Lontoossa.

Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen nopeasti (parin tunnin viiveellä). Hän totesi olevansa kovin kiireinen ja matkustavansa paljon, joten ei olisi kerta kaikkiaan mahdollista järjestää tapaamista. Hän myös väitti lähettäneensä minulle lisäkuvia pyörästä.

Päätin sitten heittää pallon Wilhelmille. Totesin, että minun puolesta hinta on ok ja että mikäli pyörä on kuvauksen mukainen, olen valmis ostamaan sen. Kysyin Wilhelmiltä, millaista menettelytapaa hän ehdottaa.

Kiireiseltä Wilhelmiltä tuli vastausviesti jälleen perin nopeasti. Kahden tunnin kuluttua. Proseduuri oli valmiiksi mietitty. Kas näin kätevästi se sujuisi, kuin tanssi:

Hello,
This is how i propose you to complete a safe transaction for both sides. I`m going to make arrangements for shipment using a local shipping company wich will be responsable for delivery of the bike, all papers needed and also the sale contract.

I think it could be arranged to provide you the tracking number of the shipment so you will be able to check all the delivery details, so you will have proof of shipment and see that everything is OK.

The shipping company who will take care of the shipment is BIDTrans (http://www.bidtrans.com/). I`ve used them a couple of times and i trust them. Now if you will enter on their website you will see that they act also as a Third Party service (http://www.bidtrans.com/services.php.htm).

So if you want to purchase my bike, you can send the money at the company. They will keep the money untill you will receive the bike, and if you decide to keep it, than you will have to instruct them to release the money to me. Like this you will have the chance to check the bike in person and i will see that you are a serious buyer.
So let me know what do you think about this.

Contact me soon.

Kovin olisi siis helppoa. Laitan rahat bidtrans-nimiselle kolmannelle osapuolelle, joka huolehtii pyörän kuljetuksen minulle ja Wilhelm saa rahat vain jos päätän pitää pyörän.

But it takes two to tango.

Joten luonnollisesti tutustuin Bidtransin sivuihin ja nehän osoittautuivat ihan tyylikkäiksi. Sopivilla työkaluilla niiden väsäämiseen saattaa kulua jopa kokonainen päivä tai kaksikin. Sivuillaan bidtrans totesi toimineensa alalla vuodesta 1997 asti.

Bidtrans? Tokihan tällaisesta toimijasta löytyy tietoa netistä... Google auttanee, ajattelin. Haun tulokset olivat odotetut. Firman omien nettisivujen lisäksi referenssejä ei löytynyt. Kävi ilmi, että jossakin vaiheessa bidtrans-domainnimi oli vanhentunut. Mielenkiintoista.

Vastauksessani Wilhelmille totesin bidtransin olevan perin kiintoisa yritys. Kysyin, kuinka on mahdollista ettei kymmenen vuotta toimineesta yrityksestä löydy referenssejä. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että olin saanut Wilhelmistä hupia riittävästi ja totesin että kaupanhierominen taitaa päättyä tähän ja että hankin pyörän toisten kanavien kautta.

Tätä kirjoitettaessa bidtransin sivuille ei pääse lainkaan. Villi arvaukseni on, että sivuja muokataan sen verran, että firman nimi seuraavassa kaupantekotilanteessa on jotakin muuta.

Monenlaisia sankareita maailmaan mahtuu.




-gs

kuva 1: http://www.usps.com/postalinspectors/intscamr2.jpg
kuva 2: http://www.msnbc.com/news/269673.jpg

To pose or not to pose?

I have faith. Minulla on luottamusta ja tietoa pose-tekniikan toimivuudesta. Olen tutkinut pose-juoksutekniikkaa vajaan kahden kuukauden ajan niin teoreettisesti kuin käytännön tasollakin ja kaikki viittaa siihen että kyseessä on käänteentekevä tapa tarkastella juoksua. Ja ennenkaikkea kyseessä on käänteentekevä tapa juosta. Nopeasti, tehokkaasti, vammoitta.

Kuhn lanseerasi aikoinaan paradigman käsitteen ja näkemyksen tieteen kehittymisestä ns. normaalitieteen tasolla ja toisinaan tapahtuvista hyppäyksellisistä kehitysaskeleista paradigmavaihdoksen kautta. Paradigmalla tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä käsitystä asioiden olemuksesta, menettelytavoista, ohjeista. Se on siis eräänlainen status quo. Yleisesti hyväksytty käsitys asioiden tilasta. Paradigmaan sopimattomia tapauksia pidetään normaalitieteellisessä kehitysvaiheessa "vain" poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön.

Joskus käy kuitenkin niin, että poikkeustapauksia, malliin sopimattomia havaintoja kertyy niin paljon, että ne edellyttävät tieteenalan peruskysymysten rakentavankriittistä uudelleenarviointia. Tämän tuloksena voi muotoutua kokonaan uusi tapa, uusi teoria, uusi paradigma. Se on jossakin kohtaa vanhaa näkökantaa kattavampi, totuudellisempi. Sen puitteissa käsitetään aiemmat, vanhat tutkimukset ja sen puitteissa selittyvät myös aiemmin "poikkeuksina" pidetyt havainnot.


Klassinen esimerkki on tietysti maailmankuvan muuttuminen geosentrisestä heliosentriseksi - kopernatiivinen kumous siirsi maapallon kiertämään aurinkoa. "Roskaa", sanoi kirkko ja sen edustama vanhakantainen ajattelu. Mutta murros oli tosiasia ja vuosisatoja myöhemmin kirkkokin myönsi erehtyneensä ja pyysi postuumisti anteeksi esimerkiksi Galileo Galilein kohtelua. Urheilun saralla voidaan nostaa esiin vaikkapa mäkihyppy ja siirtymä v-tyyliin. Boklövin viritykselle naurettiin aluksi, mutta niin vain oli taivuttava myöntämään, että v-tyylille mennään pidemmälle.

Nähdäkseni juoksutekniikkaa koskevassa tietämyksessä eletään murrosvaihetta. Olemme paradigmaattisen muutoksen ääressä - kenties sen sisässäkin. Juoksua harrastamattomalle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sadoille miljoonille juoksua harrastaville tämä on mullistavaa. Useiden tutkimusten valossa kaksi kolmesta juoksua harrastavasta kärsii eriasteisista vammoista joka vuosi. Kaksi kolmasosaa. Tämä oli fakta 70-luvulla ja sama fakta pätee nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä on hämmästyttävää, kun ottaa huomioon huiman kehityksen valmennustiedossa ja ennen kaikkea juoksukengissä. Nykyiset kengät ovat moninverroin kestävämpiä, iskuavaimentavampia, tukevampia, kuin 70-luvun tennarit. Tästä huolimatta kaksi kolmasosaa juoksijoista kärsii vammoista joka vuosi.

Ja sitten väitetään, että juoksu olisi ihmiselle hyväksi.

Pose-tekniikka ("pose method of running) on venäläissyntyisen, 1990-luvulla amerikkalaistuneen Nicholas Romanovin kehittämä kokonaisvaltainen teoria juoksusta. Romanov alkoi pohtia juoksuvalmennuksen problematiikka 1970-luvun puolivälissä kokiessaan turhautumista yleisesti hyväksytyn juoksuteorian puuttumisesta.

Onko todella niin, että jokaisella on oma yksilöllinen, luontainen juoksutyyli, joka parhaiten sopii juuri hänelle?

Olisiko sittenkin niin, että juoksu onkin taitolaji siinä missä vaikkapa korkeushyppy? Olisiko sittenkin muodostettavissa yleinen teoreettisesti pätevä malli, jonka voisi myös käytännössä osoittaa olevan optimaalinen kaikille juoksijatyypeille kaikilla matkoilla?

Pose-tekniikka on yritys osoittaa, että jälkimmäinen pitää paikkansa.

Jokainen juoksua harrastava ymmärtää, että tämä on mullistava näkemys.

Pose-tekniikassa askelrytmi on korkea (vähintään 180 askelta minuutissa), maakosketus tapahtuu päkiällä vartalon alla (paino päkiällä, kantapää voi koskettaa maahan) ja jalkaterä nostetaan mahdollisimman pian suoraan ylös (lantiota kohti) maakontaktin jälkeen.

Posen idean voi kiteyttää kolmeen avainsanaan; pose, fall, pull. Tekniikka perustuu perusasentoon (pose), jossa paino on päkiällä, tukijalka on hieman taivutettu. Juoksu perustuu hallittuun kaatumiseen (fall), jolloin hyödynnetään painovoimaa. Kaatuminen käynnistyy nojaamalla eteenpäin - kasvoilleen ei sentään kaaduta, sillä tukipistettä vaihdetaan nostamalla (pull) tukijalka ylös toisen jalan tipahtaessa alas. Kevyttä etunojaa (ei lantio, vaan koko vartalo nojaa) ylläpidetään ja jalkoja nostetaan vuorotellen takareisilihaksilla (hamstrings) ylös -> matka etenee vaivattomasti, tehokkaasti, kevyesti, herkästi.

Pose-tekniikka vs. non-pose



Pysäytyskuvassa näkyy oleellinen.

Koko video (15 Mb) löytyy täältä.

Mielenkiintoinen arvio Jesse Owensin, Bob Beamonin ja Michael Johnsonin juoksutekniikasta tästä.

-gs

Tuhkaa ja timantteja

I'm a believer...

ja vahvistun uskossani. Uskoni ei ole sokeaa, sillä se perustuu omakohtaisesti ajateltuun ja koettuun. Onko se siis uskoa lainkaan?

Englannin kielessä on belief ja faith -käsitteet. To believe in something vs. to have faith in something. Olisiko sitten believe enemmän uskomista kun taas faith perustuu johonkin?

Kenties uskomisen sijaan olisikin kuvaavampaa puhua luottamisesta. Uskomisen käsite kun on kovin arvoladattu ja synnyttää helposti harhaanjohtavia mielikuvia. Metafysiikan tasolla (= todellisuuden ja ihmisen luonnetta koskeva näkökulma) minä voin todeta olevani luottavainen, vakuuttunut siitä, että maailma ja ihminen on perin ihmeellinen. It's a wonderful world.

Ihmiskäsitykseni mukaan ihminen ei ole pelkästään biologinen olento, jolla on evoluution myötä kyky käsitteelliseen ajatteluun. Ihminen on myös henkinen olento, jolla on kyky ylittää biologismateriaalinen taso - kyky ylittää rajallisuus, kuolema. Ihmisellä on kyky saavuttaa olemisen taso, jossa hänestä tulee ikuisuusolento. En pidä näkemystäni eskapismina enkä toiveajatteluna, vaan se perustuu ajateltuun ja koettuun. Toki siinä on oleellisena osana mukana luottamus - siihen sisältyy epävarmuustekijöitä.

Minulla on enemmän tai vähemmän subjektiivinen näkemys siitä, että asenteeni on oikeutettu. Onko se objektiivisesti ottaen tosi? Riippuu subjektiivisen asenteeni perusteesta. En siis pidä tätä mielipideasiana - en ajattele että jokainen mielipide on yhtä oikea. Mielipide voi olla lähempänä tai kauempana totuutta.

Olen pragmatisti; käytäntö on teorian koetinkivi. Ihmis- ja todellisuuskäsitykseni totuudellisuuden mittari on maailma, todellisuus. Sikäli kun ymmärrän ihmisyyttä, minuutta, maailmaa ja koen oppivani, edistyväni, viisastuvani - käsitän olevani oikeilla jäljillä. Sikäli kun koen vapautuvani tunteen ja järjen dualismin puristavasta otteesta, käsitän olevani oikeilla jäljillä.

Ihmiskäsityksessäni meidät on kutsuttu eheytymään, viisastumaan. Tähän prosessiin sitoutumisen myötä sisimmässämme tapahtuu monenlaisia asioita - merkillisiä asioita, iloisia asioita, mutta myös raskaita asioita. On erittäin tyypillistä, että joudumme käymään läpi erämaavaelluksen - keskiajan mystikot kutsuivat tätä jaksoa sielun pimeäksi yöksi. Erämaa, pimeys, yö - ne ovat osa sisimpäämme. Voi sanoa, että sisäinen totuutemme on niiden verhoama.



Todellista minuuttamme, ikuisuutta meissä, voi verrata sädehtivään jalokiveen. Sopivissa olosuhteissa saatamme nähdä vilahduksen kiven kauneudesta. Moni jatkaa elämäänsä vanhaan tapaan.

Mutta näky ei jätä rauhaan niitä, joiden sielun janoa totuuteen ja kauneuteen maailma ei pysty sammuttamaan. Joku jättää kaiken ja lähtee etsimään näkemäänsä. Jonkun etsintä suuntautuu maailmaan, toinen ymmärtää työn tapahtuvan sisältä käsin. Moni turhautuu, väsyy, unohtaa. Moni alkaa pitää näkemäänsä harhana, toiveajatteluna, illuusiona. On myös niitä, jotka jaksavat tehdä sisäisen erämaavaelluksen, jaksavat valvoa sielun pimeän yön, eivät pelkää sielustaan löytyvää palanutta maata, tuhkaa, ylittävät vanhan itsekkään minänsä ja saavuttavat timantin, todellisen itsensä, rakkausminuuden, joka säihkyy sateenkaaren kaikissa väreissä. He ovat kulkeneet ristin tien, päässeet perille, heistä on tullut nöyriä mutta lujia, vaatimattomia viisaita joilla on sisäinen yhteys elävään tietoon, gnosikseen.

Kuuletko kutsun?

-gs

(kuva http://www.chm.bris.ac.uk/pt/diamond/)

...heizbare Griffe und Cruise Control...

Väänsin juuri viestin eräälle keskisessä Saksassa asuvalle herralle, joka on pyöräänsä myymässä. Mit freundlichen Grüßen, tietysti. Ruosteessa se on. Sehr ruosteessa.

Ei pyörä.

Mutta viestin väsääjä.
Saksan kielen osalta. Entschuldigen. Mutta sanakirjaa kääntelin ja saksaksi vääntelin; dürch für gegen ohne um herum ja kiinnostukseni osoitin aus bei mit nach ja muutamia tarkentavia zeit von zu kysymyksiä tein. Saa nähdä, kehkeytyykö tästä jotakin. Pyörän malli on kohdallaan kuin myös varustelu. Väri ei ole suosikki, mutta kelpaa sekin. Sehr interessiert.

Jonkinmoinen kuume pyörän vaihtamisesta isompaan on siis noussut. Nykyinen on hyvä ja mieleinen, eikä sitä periaatteessa tarvitsisi vaihtaa. Niinsanottu järkisyy vaihtoon (sikäli kun moottoripyöräilyssä koskaan kyse on järkiasioista - fiiliksiä, hyviä reissufiiliksiä siinä koetaan) liittyy tyttäreen ja hänen jo nyt osoittamaan suureen kiinnostukseen moottoripyöräilystä - isin ja äitin pyörät vaikuttavat kovin houkuttelevilta ja pitäähän pyörä tietenkin sellainen olla, että tytön voi hyvin kyytiin ottaa (muutaman vuoden kuluttua). Niinpä uskollinen rautainen ratsu on vaihtumassa. Ajattelemaani mallia on Suomessa olemattoman vähän tarjolla, joten katseeni on suuntautunut Ruotsiin ja Saksaan.

Kaikkea se teettää. Pyöräkuume.

-gs

Talisker 18 years old and Nike Free 7.0

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2007! Olkoon tämä vuosi hyvä meille kaikille!

1. tammikuuta 2006 - siis reilu vuosi sitten tulin aloittaneeksi tipattoman tammikuun ja niinhän siinä kävi kuten arvelin...

Helmikuussakaan ei tehnyt mieli ja samoissa merkeissä meni loppuvuosi. Tämän vuoden ensi minuuteilla harkitsin otsikossa mainitun marraskuun alussa Brysselin lentoasemalta vaimolleni ostaman jalon juoman maistamista, mutta jäi tekemättä. Ja nyt tuntuu, että taitaa mennä toinenkin vuosi perään. Tipattomana siis.

Mukavalta on tuntunut; energiataso on pysynyt tasaisesti ylhäällä koko ajan, yöuni on ollut laadukasta, aamut (myös ne maanantait) helppoja (sikäli kun joku kaamosajan aamu voi helppo olla) - ylipäätään elämisen laatu on pysynyt korkeana koko ajan. En toki väitä, että tuo kaikki olisi raittiuden seurausta. Pikemminkin on niin, että pitkien henkisten löytöretkien tulokset ovat vähitellen jalostuneet siihen muotoon, että nykyisen kaltainen olemisen tapa on mahdollistunut. Ja raittius on ollut "vain" yksi luonteva seuraus niille asioille ja arvoille, joita olen oppinut pitämään arvossa.

- - -


Toinen otsikon tuote liittyy tietysti(?) juoksemiseen. Löysin eilen alennusmyynnistä itselleni aivan uuden tyyppisen juoksukengän. Ideana on mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta joustavan pohjarakenteen avulla ja sitä kautta tukea hyvää juoksutekniikkaa. Keskeinen tavoite on ollut jäljitellä paljasjalkajuoksua, jonka edut on todettu moneen kertaan. On mielenkiintoista, että vaikka juoksukengät ovat kehittyneet valtavasti kestävyyden ja iskunvaimennuskyvyn suhteen 1970-luvulta alkaen, juoksijoiden erilaiset jalkavaivat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Onkin aiheellisesti esitetty kysymys; ehkäpä nykykengät aiheuttavat ongelmia ruokkimalla virheellistä juoksutekniikkaa? Jalkavaivoja ei ensisijaisesti ratkaista erilaisia pronaatiotukia omaavilla kengillä, vaan korjaamalla virheet askelluksessa.

Marrasjoulukuussa pitämäni kuuden viikon juoksutauon (ylimenokausi pienen jalkavamman vuoksi, korvaavina harjoitteina kuntopyöräily ja painoharjoittelu)aikana tutustuin POSE-juoksutekniikkaan ja heräsin pohtimaan omaa (aiemmin hyvänä pitämääni) juoksutekniikkaani. Tulin siihen tulokseen (ja vahvistin tämän videoanalyysillä) että olen käyttänyt liian pitkää ja pomppivaa ja klassista kestävyysjuoksijalle oikeaoppisena pidettyä kantapäätekniikkaa. POSE-koulukunnassa kyseenalaistetaan tämä oppi ja esitetään, että juoksutekniikka on perusidealtaan samanlainen niin pika- kuin kestävyysjuoksussa; askelfrekvenssi, ei -pituus on ensisijainen kriteeri.


Kaikkein mullistavin näkemys liittyy jalan maakontaktiin. Perinteisesti on ajateltu, että jalkaterä rullaa kantapäältä päkiän kautta varpaille, ja loppuponnistus tehdään varpailla nilkan ojentuessa suoraksi. POSE-tekniikassa sen sijaan maakontaksi tapahtuu pikajuoksunomaisesti päkiällä (kantapää voi kosketaa maata) ja juoksussa pyritään mahdollisimman lyhyeen maakontaksiin nostamalla jalkaterä välittömästi ylös maasta - juokseminen on jalkojen nostelua. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta itse koettuna avaa aivan uudenlaisen tuntuman juoksuun. Biomekaanisena mallina POSE-tekniikka tarjoaa parhaan (ja ainoan) johdonmukaisen mallin juoksun pohjaksi.

Juoksutauon jälkeiset lenkit (noin 10 kpl) olen pyrkinyt tekemään POSE-tekniikalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että lupaavasti sujuu ja jos ehjänä pysyn, niin mielenkiintoista on nähdä kuinka ensi kesänä maantiekisoissa kulkee. Ja tietysti mielessä on myös se Tukholman maraton, jonne ilmoittauduin jo syksyllä.

Tähänastisen POSE-kokemuksen perusteella uskallan todeta, että mikäli harrastat juoksua ja olet valmis rakentavan kriittisesti arvioimaan nykyistä tekniikkaasi, kannattaa aiheeseen tutustua esimerkiksi Runner's Worldissä pari vuotta sitten julkaistun artikkelin kautta. POSE-vaihtoehto on erityisen mielekäs, mikäli erilaiset jalkavaivat ovat ongelmasi ja/tai et ole tyytyväinen juoksutulostesi kehittymiseen. Tieteellistä näyttöä vaativalle löytyy myös materiaalia POSE-tekniikan toimivuudesta.

-gs

Joulun jumalallinen yhtälö (Jesus Christ Superstar 2/2)

Mikä tai kuka oli tämä mies Nasaretista?

On olemassa useita erilaisia näkemyksiä ja osa näistä on keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Ihminen? Jumala? Nero? Ihmisjumala? Hullu? Syntien sovittaja? Roolimalli? Jumalihminen? Rakkauden lähettiläs? Uhri? Vallankumouksellinen?

Mikä ylipäätään oli Jeesuksen tärkein viesti? Miksi hän täällä eli?

Olen tutkaillut asiaa reilun viidentoista vuoden ajan ja parisen vuotta sitten päädyin seuraavaan käsitykseen. Jeesuksen tärkein opetus on Rakkauden merkitys kaikessa ja kaikelle; Hän kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä ja mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt 22:37). Tässä on huomattava, ettei kyse ole ”joko tai” –asetelmasta, vaan ”sekä että”; Jumalaa ja lähimmäistä. Ja kuka on lähimmäinen? Jokainen. Rakkauteen sisältyy kaikki, sillä Jumala on rakkaus ja ”joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa (1. Joh 4:8 ).

Mikä tarkkaan ottaen oli tai on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus oli yhtä Jumalan kanssa (Joh. 10:30). Jeesus oli Jumalassa ja Jumala oli Jeesuksessa. Tai kuten 300-luvulta peräisin olevassa Nikaian uskontunnustuksessa todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta.

Jumalan ja Jeesuksen ykseyttä siis korostetaan. Toisaalta korostetaan Jeesuksen ihmisyyttä. Esimerkiksi luterilaisen kirkon 1500-luvulla laadittujen tunnustuskirjojen mukaan Jeesuksella tosin on yksi persoona, mutta kaksi luontoa – jumalallinen ja inhimillinen. Nämä kaksi luontoa eivät ole toisistaan erotettavissa eivätkä toisiinsa sekoitettavissa. Tässä kohtaa klassiseen kaksiarvologiikkaan sitoutuva järki isketään köysiin. Tai jopa kanveesiin. Logiikan tasolla on mahdotonta käsittää että luontoja on kaksi mutta kuitenkin yksi.

Mikäli kaksinaisesta luonnosta huolimatta pidetään kiinni Jeesuksen jumalallisuudesta ja otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä esitetyn määrityksen Jumalasta rakkautena, niin loogista on sanoa, että Jeesus on Rakkaus. Onhan Jeesus = Jumala = Rakkaus. Siis Jeesus = Rakkaus.

Pidetään tämä mielessä ja tarkastellaan Jeesuksen kenties radikaaleinta lausumaa, jokaiselle tuttua;

”minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6)

Tämä on radikaalia. Totuutta, elämää, tietä etsivä kohtaa Jeesuksen sanat, joiden mukaan Hän on vastaus. Ja vielä hämmästyttävämpää on Johanneksen evankeliumin jatko;

”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tämä lienee yksi UT:n eniten siteerattuja kohtia; Jeesus vastauksena, ainoana vastauksena.

Hämmentävää. Tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle, mutta perin hämmentävää vaikkapa muslimille tai hindulle tai buddhalaiselle tai monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Tämä on virallisena, oikeana pidetyn kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Perin hämmentävää.

Mitä tapahtuu, jos edellä kuvattuun yhtälöön nojautuen tarkastelemme uudestaan edellä lainattua Raamatun kohtaa? Yhtälön perusteellahan Jeesus on Rakkaus. Niinpä:

Rakkaus on Tie, Rakkaus on Totuus, Rakkaus on Elämä.

Ei kukaan pääse Jumalan luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Miltä sydämessäsi tuntuu? Mitä järkesi sanoo?

Minun sydämessäni tämä tuntuu todelta ja oikealta. Minun järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is Love”, kuten Liverpoolin nelikko julisti.

Tämän valossa myös joulun ydintä voi pohtia toisella painotuksella:


Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Jospa tämä onkin kuva rakkauden syntymisestä? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä, sinusta ja minusta? Jospa siirrämme mielessämme seimen ja tallin sisällemme, sydämeemme? Tällä sisäisellä rakennustyömaalla voi tapahtua joulun ihme - meissä syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sydämessämme syntyy rakkaus.


Tulkoon joulun ihme todeksi,

-gs