Kevään ensimmäinen kisa on aina pieni arvoitus. Viikon takaisen tempojuoksun perusteella ennakoin noin 4 min/km -vauhtista suoritusta ja melko tarkkaan siihen pääsin (7.9 km 31.53). Maltillisemmalla aloituksella olisin päässyt parempaan loppuaikaan (ja mahdollisesti sijoitukseenkin), mutta kelpo avaus tämäkin kaudelle. Hengitys pelasi vähän huonosti ja juoksutekniikassakin oli pientä säätämistä - tottumusta kisavauhteihin alan kevään edistyessä hakemaan intervalleilla. Kisan kärki oli iskuetäisyydellä, lähimmillään noin 10 metrin päässä, mutta en vaan saanut itsestäni tällä kertaa enempää irti. Parhaimmillani oli kakkosena ja maalissa neljäntenä. Vähän jäi jossiteltavaa.
Kisan jälkeen oli mukavaa paistatella päivää urheilutalon aurinkoisella seinustalla ja seurata pidemmillä matkoilla urakoivia. Puolimaratonilla pidettiin mukavaa vauhtia - kärkikolmikko juoksi 1.21-1.23 ajat. Maratonin voittaja alitti selvästi kolme tuntia (2.53). Puolimaratonin voittajan kanssa vaihdoimme ajatuksia harjoittelusta ja kauden kisaohjelmasta. Uskon, että Jarmo petraa kauden aikana sekä puolikkaan että maratonin ennätyksiään (1.19/2.53). Maratonilla viisikymppisten voittaja Sulo Lamu juoksi myös kelpo ajan - 3.01. Hänen vauhdinjakonsa tosin hieman hämmästytti, sillä hän juoksi ohitseni noin 3 km kohdalla kyynärpäällään kylkeäni kopistellen ja katosi horisonttiin (oma väliaika n 11.45). Järkevällä aloituksella olisi luultavasti mennyt alle kolmen.
Kotiinviemisiksi sain mojovan kimpaleen paikallisen meijerin edamjuustoa ja valokuvakehyksen. Seuraava kisa lienee parin viikon kuluttua.
-gs
maanantaina, maaliskuuta 30, 2009
maanantaina, maaliskuuta 16, 2009
"Jumalaa tuskin on olemassa..."
... Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Ateistit ja ns. vapaa-ajattelijat suunnittelevat mainoskampanjaa agendansa tueksi ja aikovat siis jäljitellä briteistä puolisen vuotta sitten alkunsa saanutta mallia. Tuolloin kritisoin kampanjan ilmentämää Jumala-kuvaa:
"Mistä lähtien uskonnosta on tullut synonyymi ilottomalle elämälle? Mistä lähtien teistinen maailmankuva on redusoitunut murehtimiseksi?
Katson että ilottomuus, kyynisyys, pessimismi ja murehtiminen ovat tyypillisiä virityksiä todellisuuden pyhälle ulottuvuudelle sokeutuneille.
Kampanjan taustalla häärii ateistien arvostama Richard Dawkins, jonka mukaan tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Dawkins väittää, että ajatteleminen on julistettu pannaan ("anathema") uskonnon toimesta. Kaikkea voi toki väittää. Mutta tämä väite on fantastinen. Siis mielikuvituksellinen.
Vaatimattomuudesta miestä ei voi syyttää. Onhan Dawkins nettisivujensa mukaan "selkeän ajattelun keidas" ("a clear-thinking oasis"). Ehkä niin onkin, mutta tässä kohtaa selkeys merkitsee asioiden yksiulotteistamista ja suoranaista vääristelyä.
Dawkins on varmasti fiksu mies ja hänen täytyy tietää, että maailmaan mahtuu monenlaisia uskontoja. Jotkut uskonnot varmaan ovat jäykkiä, dogmaattisia, fundamentalistisia, yksilön (ajattelun)vapautta rajoittavia. Mutta vain jotkut.
On paljon uskontoja, tai laajemmin ilmaistuna metafyysistä ulottuvuutta hahmottavia käsitejärjestelmiä, joissa ihminen nähdään moniulotteisena olentona, joka saavuttaa onnellisen elämän vain jos hän saavuttaa tasapainon päänsä ("äly") ja sydämensä ("tunne") välillä. Näissä skenarioissa ihminen on viisas, jos (ja vain jos) hänen ajattelunsa on saumattomasti yhdistyneenä tunteeseen. Näiden keitaiden vesi on kirkasta ja virvoittaa yksipuolisen älyn kuivaan erämaahan eksyneet.
Ymmärrän kyllä, että Dawkins, BHA ja muut uskontovastaiset ihmiset vaativat uskontojen kieltämistä. Ymmärrän, että heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja. Ymmärrän, mutta olen jyrkästi toista mieltä.
Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?
Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?
Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.
Dawkinsin, BHA:n, vapaa-ajattelijoiden ja muiden vastaavien instanssien (kyllä, Dawkins on käsite sokeine kelloseppineen) harjoittama uskontojen kirjojen latistaminen dogmaattiseksi monoliitiksi on häpeällistä älyllistä epärehellisyyttä."
Miten olisi:
"Jumala on - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."?
-gs
"Mistä lähtien uskonnosta on tullut synonyymi ilottomalle elämälle? Mistä lähtien teistinen maailmankuva on redusoitunut murehtimiseksi?
Katson että ilottomuus, kyynisyys, pessimismi ja murehtiminen ovat tyypillisiä virityksiä todellisuuden pyhälle ulottuvuudelle sokeutuneille.
Kampanjan taustalla häärii ateistien arvostama Richard Dawkins, jonka mukaan tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Dawkins väittää, että ajatteleminen on julistettu pannaan ("anathema") uskonnon toimesta. Kaikkea voi toki väittää. Mutta tämä väite on fantastinen. Siis mielikuvituksellinen.
Vaatimattomuudesta miestä ei voi syyttää. Onhan Dawkins nettisivujensa mukaan "selkeän ajattelun keidas" ("a clear-thinking oasis"). Ehkä niin onkin, mutta tässä kohtaa selkeys merkitsee asioiden yksiulotteistamista ja suoranaista vääristelyä.
Dawkins on varmasti fiksu mies ja hänen täytyy tietää, että maailmaan mahtuu monenlaisia uskontoja. Jotkut uskonnot varmaan ovat jäykkiä, dogmaattisia, fundamentalistisia, yksilön (ajattelun)vapautta rajoittavia. Mutta vain jotkut.
On paljon uskontoja, tai laajemmin ilmaistuna metafyysistä ulottuvuutta hahmottavia käsitejärjestelmiä, joissa ihminen nähdään moniulotteisena olentona, joka saavuttaa onnellisen elämän vain jos hän saavuttaa tasapainon päänsä ("äly") ja sydämensä ("tunne") välillä. Näissä skenarioissa ihminen on viisas, jos (ja vain jos) hänen ajattelunsa on saumattomasti yhdistyneenä tunteeseen. Näiden keitaiden vesi on kirkasta ja virvoittaa yksipuolisen älyn kuivaan erämaahan eksyneet.
Ymmärrän kyllä, että Dawkins, BHA ja muut uskontovastaiset ihmiset vaativat uskontojen kieltämistä. Ymmärrän, että heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja. Ymmärrän, mutta olen jyrkästi toista mieltä.
Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?
Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?
Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.
Dawkinsin, BHA:n, vapaa-ajattelijoiden ja muiden vastaavien instanssien (kyllä, Dawkins on käsite sokeine kelloseppineen) harjoittama uskontojen kirjojen latistaminen dogmaattiseksi monoliitiksi on häpeällistä älyllistä epärehellisyyttä."
Miten olisi:
"Jumala on - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."?
-gs
torstaina, maaliskuuta 12, 2009
Hit the hills!
Kun juoksija kaipaa lajinomaista voimaa niin yksi vaihtoehto on juosta ylös mäkiä. Näin tein iltapäivällä. Juoksin aurinkoisessa kelissä vetoja 3.5 asteen mäkeen 8 x 400 m, hölkkäpalautuksella starttipaikalle. Voimaa tuntuu olevan ja polvi nousee, mutta vielä on matkaa kisakuntoon. Toisaalta tässä vaiheessa harjoittelukautta näin pitää ollakin. Leikki kesti vajaa 59 minuuttia ja kilometrejä kertyi 9.6 km. Noususumma 130 metriä.
-gs
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
Jäykkäniskainen juoksija
Pitäisikö malttaa mielensä ja pysyä pois ensisijaisesti lapsille tarkoitetuista vekottimista? Huomasin aamulla, että pääni kääntyy vain rajoitetusti vasemmalle. En oikein muuta syytä vaivaan keksi kuin eilisen vesiliukumäen. Puolustuksekseni todettakoon, että laskin mäen vain kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli kieltämättä vauhdikas. Ilmeisesti liian vauhdikas. Polskimme pari tuntia koko perhe ja hauskaa oli taas katsoa tyttären innostusta. Pari vuotta sitten hankituista Learn-to-swim-uimaliiveistä voisi ilmeisesti taas vähentää kellukkeita.
Tytär halusi tällä kertaa olla äitinsä kanssa naisten puolella, joten minulla oli hyvää aikaa istuskella kaikessa rauhassa höyrysaunan lämmössä. Korviin sattui keskustelu:
- Pitäisköhän sitä kerhon näkyvyyttä jotenkin parantaa? Voisi miettiä vaikka jotakin tarroja tai vastaavaa, jotka voisi vaikka laukkuun kiinnittää.
- Joo. Vois olla hyvä idea.
- Onkohan niitä kerhon logoja kenellekään tietokoneella?
- Minulla on kyllä se logo.
- Tietokoneella?
- Ei kun ihan paperiversiona.
- Minä voisin sen lukea koneelle, minulla on skanneri kotona. Lähetä se minulle sähköpostilla niin voin skannata sen.
- Joo.
Toisaalta saattoi olla vitsikin, sillä keskustelu soljui kuvaformaattien ja cad-ohjelmien ympärillä siinä määrin sujuvasti että jotakin hajua tietotekniikasta näillä motoristeilla tuntui olevan.
- - -
Treenit sujuivat viime viikolla varsin mallikkaasti. Olin tyttären kanssa Kuusamossa ja käytännössä se merkitsi sitä, että minulla oli hyvää aikaa treenata. Kuntosalia, juoksua ja hiihtoa kertyikin 8-9 tuntia ja niinpä tämän viikon olenkin ottanut hyvin rauhallisesti. Tähän mennessä ainoa liikuntasuoritus oli maanantaina (35 min kuntosali + 40 min juoksua). Nyt tuntuu vahvasti siltä, että pitäisi päästä kokeilemaan, miten tossu kulkee. Niskan jäykkyyden ei kai pitäisi juoksua haitata. Viime viikko tai oikeastaan sitä edeltävä viikko oli muuten sillä tavalla historiallinen, että Jemina meni mummon ja papan kanssa pohjoiseen jo edeltä ja oli mummolassa 4 yötä ennen kuin lomani alkoi ja menin perässä. Niin se lapsi kasvaa ja merkkinä siitä tämäkin.
-gs
Tytär halusi tällä kertaa olla äitinsä kanssa naisten puolella, joten minulla oli hyvää aikaa istuskella kaikessa rauhassa höyrysaunan lämmössä. Korviin sattui keskustelu:
- Pitäisköhän sitä kerhon näkyvyyttä jotenkin parantaa? Voisi miettiä vaikka jotakin tarroja tai vastaavaa, jotka voisi vaikka laukkuun kiinnittää.
- Joo. Vois olla hyvä idea.
- Onkohan niitä kerhon logoja kenellekään tietokoneella?
- Minulla on kyllä se logo.
- Tietokoneella?
- Ei kun ihan paperiversiona.
- Minä voisin sen lukea koneelle, minulla on skanneri kotona. Lähetä se minulle sähköpostilla niin voin skannata sen.
- Joo.
Toisaalta saattoi olla vitsikin, sillä keskustelu soljui kuvaformaattien ja cad-ohjelmien ympärillä siinä määrin sujuvasti että jotakin hajua tietotekniikasta näillä motoristeilla tuntui olevan.
- - -
Treenit sujuivat viime viikolla varsin mallikkaasti. Olin tyttären kanssa Kuusamossa ja käytännössä se merkitsi sitä, että minulla oli hyvää aikaa treenata. Kuntosalia, juoksua ja hiihtoa kertyikin 8-9 tuntia ja niinpä tämän viikon olenkin ottanut hyvin rauhallisesti. Tähän mennessä ainoa liikuntasuoritus oli maanantaina (35 min kuntosali + 40 min juoksua). Nyt tuntuu vahvasti siltä, että pitäisi päästä kokeilemaan, miten tossu kulkee. Niskan jäykkyyden ei kai pitäisi juoksua haitata. Viime viikko tai oikeastaan sitä edeltävä viikko oli muuten sillä tavalla historiallinen, että Jemina meni mummon ja papan kanssa pohjoiseen jo edeltä ja oli mummolassa 4 yötä ennen kuin lomani alkoi ja menin perässä. Niin se lapsi kasvaa ja merkkinä siitä tämäkin.
-gs
tiistaina, helmikuuta 17, 2009
Uskonvahvistuslenkki
Tänään tein hiukan pidemmän tempojuoksun - 13 km lenkin jälkipuoliskon vedin anakynnyksen tuntumassa valtatiellä rekkoja väistellen, mutta hyvästä pidosta nauttien. 6.2 km kulki mukavasti 4.18 min/km-vauhtisena. Katsoin arkistoja vuoden taakse ja tuolloin sama harjoitus sujui 30 sek/km hitaammin. Joten hyvältä näyttää, vaikka juoksu pahalta tuntui. Oli uskoa vahvistava kokemus - sen perusteella voi odottaa kelvollisia suorituksia heti huhti/toukokuulla. Tietysti vain sikäli kun ehjänä pysyn.
Juoksukenkien (ja miksei muidenkin urheiluvarusteiden) hankintaa suunnittelevalle vinkki: Brittipunnan kurssi on kehittynyt sillä tavalla euroon nähden että kenkien tilaaminen briteistä on edullista. Pari kenkäparia on tullut hommattua prodirectrunning.com-nettikaupasta ja homma toimii mainiosti. Hankin itselleni räyhäkkäät kisakengät, postikuluineen 31 puntaa (ja laadukkaanoloinen tekninen t-paita kaupanpäälle). Kauniimpi puolisko omistaa nyt Free 3.0:t ja niille hintaa kertyi postikuluineen 41 puntaa. Näidenkin mukana tuli paita. Tilauksen tekemisestä kului 5 päivää siihen kun saapumisilmoitus tuli postista.
-gs
Juoksukenkien (ja miksei muidenkin urheiluvarusteiden) hankintaa suunnittelevalle vinkki: Brittipunnan kurssi on kehittynyt sillä tavalla euroon nähden että kenkien tilaaminen briteistä on edullista. Pari kenkäparia on tullut hommattua prodirectrunning.com-nettikaupasta ja homma toimii mainiosti. Hankin itselleni räyhäkkäät kisakengät, postikuluineen 31 puntaa (ja laadukkaanoloinen tekninen t-paita kaupanpäälle). Kauniimpi puolisko omistaa nyt Free 3.0:t ja niille hintaa kertyi postikuluineen 41 puntaa. Näidenkin mukana tuli paita. Tilauksen tekemisestä kului 5 päivää siihen kun saapumisilmoitus tuli postista.
-gs
maanantaina, helmikuuta 09, 2009
Piispan ja kirkon haasteista
Komeasti paistelee aurinko - piti oikein kaivaa aurinkolasit esille kun pyörähdin postissa! Linnut laulaa ja vesi tippuu räystäästä - keväistä, vaikka eihän vielä voi kevät tulla. Toisenlaista oli eilen - yöllinen lumisade teki juoksukelin raskaaksi ja vesisade lisäsi vaikeusastetta sopivasti. En kuitenkaan antanut periksi, vaan juoksin 20 km noin 5.15 min/km-vauhtia. Kesällä sitten nautitaan näiden punnerrusten hedelmistä... Lenkin jälkeen oli sankarifiilis.
Mikkelin hiippakunta sai sitten uuden piispan - seurasin toimituksen televisiosta ennen juoksulenkkiä ja satuin bongaamaan juhlaväkeä ja pari tuttua pappia juoksulenkin aikana Tuomiokirkon ja Kenkäveron tuntumassa. Tuore piispa pohti saarnassaan kirkon haasteita moniarvoisessa ja -uskontoisessa yhteiskunnassa. Pohdittavaa varmasti riittää - kuinka pitää kiinni kirkon perinteisestä (ja joidenkin mielestä vanhentuneesta) sanomasta ja samalla tavoittaa kirkosta vieraantuneet?
Kauan sitten pohdin dogmien merkitystä (kritillisessä) metafysiikassa ja tulin siihen tulokseen, että dogmeja on määritetty jotta ihmiset muistaisivat tärkeitä asioita. Dogmit siis parhaimmillaan auttavat muistamaan. Dogmeista ei kuitenkaan saisi tulla ajattelua kahlitsevia kieltoja. Vilpittömän totuudenetsijän on sallittava löytää, eksyä, erehtyä ja taas löytää. On ikään kuin löydettävä oma totuus. Kannettu vesi ei tunnetusti kaivossa pysy. Nasaretin miehen sanoma avautuu etsijöille eri aikakausina ja eri elämäntilanteissa eri tavoin. Joissakin tilanteissa saattaa painottua Christo pro Nobis, Kristus meidän puolestamme ja toisissa Christo in Nobis, Kristus meissä. Dogmiksi kiteytetty totuus on elävä totuus vain sikäli kun etsijä kokee löytämisen iloa ja sisäistä yhteyttä mysteerin ääressä.
-gs
Mikkelin hiippakunta sai sitten uuden piispan - seurasin toimituksen televisiosta ennen juoksulenkkiä ja satuin bongaamaan juhlaväkeä ja pari tuttua pappia juoksulenkin aikana Tuomiokirkon ja Kenkäveron tuntumassa. Tuore piispa pohti saarnassaan kirkon haasteita moniarvoisessa ja -uskontoisessa yhteiskunnassa. Pohdittavaa varmasti riittää - kuinka pitää kiinni kirkon perinteisestä (ja joidenkin mielestä vanhentuneesta) sanomasta ja samalla tavoittaa kirkosta vieraantuneet?
Kauan sitten pohdin dogmien merkitystä (kritillisessä) metafysiikassa ja tulin siihen tulokseen, että dogmeja on määritetty jotta ihmiset muistaisivat tärkeitä asioita. Dogmit siis parhaimmillaan auttavat muistamaan. Dogmeista ei kuitenkaan saisi tulla ajattelua kahlitsevia kieltoja. Vilpittömän totuudenetsijän on sallittava löytää, eksyä, erehtyä ja taas löytää. On ikään kuin löydettävä oma totuus. Kannettu vesi ei tunnetusti kaivossa pysy. Nasaretin miehen sanoma avautuu etsijöille eri aikakausina ja eri elämäntilanteissa eri tavoin. Joissakin tilanteissa saattaa painottua Christo pro Nobis, Kristus meidän puolestamme ja toisissa Christo in Nobis, Kristus meissä. Dogmiksi kiteytetty totuus on elävä totuus vain sikäli kun etsijä kokee löytämisen iloa ja sisäistä yhteyttä mysteerin ääressä.
-gs
perjantaina, helmikuuta 06, 2009
Matkalla
Tiistaina minulle nousi pitkästä aikaa kuume. Iltalukema oli 38 astetta ja olo melkoisen rento. Seuraavana aamuna löysin notkean jäätelön jääkaapista. Olimme herkutelleet illalla Jempsun kanssa ja ajatus ei ilmeisesti parhaalla mahdollisella tavalla ollut kulkenut kun lopun pakettijäätelön jääkaappiin olin tuupannut. Vein Jempsun hoitopaikkaan ja palasin kotiin lepäilemään. Kerouacin klassikkoa tavailin ja nukuin parin tunnin päiväunet.Matkalla on kiehtova ja samalla vieras kirja. Tarina kulkee ja sankareille sattuu ja tapahtuu mutta toisaalta vastuuntunnottomuus, näköalattomuus, juurettomuus, relativismi - kypsän metafysiikan puute aiheuttaa onttouden vaikutelman. Tyhjää niin tyhjää.
Älyä kyllä olisi mutta mitä sillä tekisi. Äly on hyvä renki mutta huono isäntä. Tarvitaan näkemystä, kokemusta. Tarvitaan ennen kaikkea sydäntä, jonka ohjauksessa äly varttuu viisaudeksi. Toivottavasti kirjan älykkäät ajelehtijat lopulta löysivät tiensä. Ja itsensä.
-gs
(kuva http://www.bookplus.fi/jackets/95/9789513140625.JPG)
maanantaina, helmikuuta 02, 2009
Fame
Muunmuassa näiden tahtiin sitä 80-luvun alussa vartuttiin. Ensimmäisen tuotantokauden TV-sarjaa liimauduttiin katsomaan ja ihmettelemään amerikkalaisten nuorten laulu- ja tanssitaitoja. Jostakin syystä sarja nousi tänään mieleen ja kun youtubeen kurkistin niin tietysti sieltä nämäkin sarjan klassikkobiisit löytyy...
Starmaker
It's Gonna Be a Long Night (Texasin Corpus Christissä vuonna 1957 syntynyt näyttelijä, sellisti ja laulaja Lori Singer teki muutamaa vuotta myöhemmin merkittävän roolin elokuvssa Foot Loose ja syrjäytti valintaprosessissa Madonnan).
Life is a celebration
Desdemona
Be my music
(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/63/Famedvd.JPG)
torstaina, tammikuuta 29, 2009
Katse kisakauteen 2009!
Hyvinhän siinä sitten kävi. Sis taitoluistelussa. Kisan seuraaminen jäi kuitenkin väliin sillä esittelimme San Diegosta asti saapuneelle amerikanvieraalle laavulla tulistelun autuutta. Opetin Kalifornian miehelle myös murtomaahiihtoa - hyvin sujui, vaikka mies oli ensi kertaa suksien päällä!
Omat treenit on sujuneet mukavasti; kuntosalia 2 - 3 krt viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan kiertoharjoitteluperiaatteella (= tehdään eri liikesarjoja peräkkäin ilman pidempää palautusaikaa) ja tietysti juoksu- sekä hiihtotreeniä. Vakaa usko ja viime kauden osalta kokemusperäinen tietokin on, että kuntosaliharjoitteet antavat potkua juoksuun (kuvan tilanteessa juoksen järven jäällä ym. hiihto-opetustuokion tiimoilla, lunta n 30 cm ja polvi nousee erittäin kevyesti osin juuri punttikuurin ansiosta).
Kisakaudella (eka kisa lienee toukokuussa) pääpaino tulee olemaan nopeusominaisuuksien kehittämisessä niin että klassinen kymppi kulkisi samoihin aikoihin (tai jopa kovempaa) kuin nuorena miehenä 20 vuotta sitten. Haaveissa siis 37-alkuinen aika. Siinä sivussa uskon puolimaratonin ennätyksen petraantuvan 1.26-, jopa 1.25-tasolle.
Maratonin ajattelin juosta vain kerran - HCM:lle orientoidun juhlajuoksuna, sillä 20 vuotta aiemmin juoksin elämäni ensimmäisen maratonin juuri Helsingissä. Tuloksen osalta ajattelin tyytyä siihen, että kunhan kulkee kovempaa kuin debyytissä nuorena - siis alle 3.39, minkä pitäisi olla piece of cake jos ei hirmuhellettä pukkaa juoksupäiväksi.
-gs
Omat treenit on sujuneet mukavasti; kuntosalia 2 - 3 krt viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan kiertoharjoitteluperiaatteella (= tehdään eri liikesarjoja peräkkäin ilman pidempää palautusaikaa) ja tietysti juoksu- sekä hiihtotreeniä. Vakaa usko ja viime kauden osalta kokemusperäinen tietokin on, että kuntosaliharjoitteet antavat potkua juoksuun (kuvan tilanteessa juoksen järven jäällä ym. hiihto-opetustuokion tiimoilla, lunta n 30 cm ja polvi nousee erittäin kevyesti osin juuri punttikuurin ansiosta).Kisakaudella (eka kisa lienee toukokuussa) pääpaino tulee olemaan nopeusominaisuuksien kehittämisessä niin että klassinen kymppi kulkisi samoihin aikoihin (tai jopa kovempaa) kuin nuorena miehenä 20 vuotta sitten. Haaveissa siis 37-alkuinen aika. Siinä sivussa uskon puolimaratonin ennätyksen petraantuvan 1.26-, jopa 1.25-tasolle.
Maratonin ajattelin juosta vain kerran - HCM:lle orientoidun juhlajuoksuna, sillä 20 vuotta aiemmin juoksin elämäni ensimmäisen maratonin juuri Helsingissä. Tuloksen osalta ajattelin tyytyä siihen, että kunhan kulkee kovempaa kuin debyytissä nuorena - siis alle 3.39, minkä pitäisi olla piece of cake jos ei hirmuhellettä pukkaa juoksupäiväksi.
-gs
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Taitoluistelua
Toivottavasti Kiira, Susanna ja Laura onnistuvat - urheilijan näkökulmasta on varmasti hieno tilaisuus päästä näyttämään osaamistaan kotiyleisön edessä!
Piruetin mallia voi ottaa sitten vaikka näistä legendaarisista Walt Disneyn pätkistä;
Tässä 70 vuoden (!) takaisessa animaatiossa Aku esittää huiman soolon alkuun ja sitten mennään jääkiekko-osastolle.
Tässä pätkässä vuodelta 1935(!) Mikki, Hessu ja Aku esittävät osaamistaan. Myös Pluto pääsee luistelun makuun. Tahtomattaan. :-)
Kyllä wanhan ajan käsinpiirretyt hakkaavat nykyajan tietokoneella tehdyt animaatiot mennentullen!
-gs
Piruetin mallia voi ottaa sitten vaikka näistä legendaarisista Walt Disneyn pätkistä;
Tässä 70 vuoden (!) takaisessa animaatiossa Aku esittää huiman soolon alkuun ja sitten mennään jääkiekko-osastolle.
Tässä pätkässä vuodelta 1935(!) Mikki, Hessu ja Aku esittävät osaamistaan. Myös Pluto pääsee luistelun makuun. Tahtomattaan. :-)
Kyllä wanhan ajan käsinpiirretyt hakkaavat nykyajan tietokoneella tehdyt animaatiot mennentullen!
-gs
torstaina, tammikuuta 15, 2009
No mitä se on...
se henkinen kasvu? Siis se että "aikuinenkin kasvaa", kuten nelivuotiaamme lausui (ks. edellinen postaus)?
Eilen ennen nukahtamista mietin asiaa hetkisen; kuinka määrittää tai luonnehtia asiaa, jonka jotkut perinteet sanovat määrittämättömäksi. Esimerkiksi zen-viisauden jossakin ajatelmassa todetaan että "ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu". Tämän valossa osoitan siis tietämättömyyttäni kun koetan asiaa jotenkin luonnehtia.
Ajattelin, että asetelmaa voidaan hahmottaa paradoksaalisten jännitteiden kautta:
Henkinen kasvu on
- pienemmäksi tulemista
- egon pienenemistä ja todellisen itseyden kasvamista
- luopumisen kautta saavuttamista
Ehkäpä Nasaretin miehen kehotus ottaa risti ja seurata häntä viittaa jossakin määrin samaan?
-gs
Eilen ennen nukahtamista mietin asiaa hetkisen; kuinka määrittää tai luonnehtia asiaa, jonka jotkut perinteet sanovat määrittämättömäksi. Esimerkiksi zen-viisauden jossakin ajatelmassa todetaan että "ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu". Tämän valossa osoitan siis tietämättömyyttäni kun koetan asiaa jotenkin luonnehtia.
Ajattelin, että asetelmaa voidaan hahmottaa paradoksaalisten jännitteiden kautta:
Henkinen kasvu on
- pienemmäksi tulemista
- egon pienenemistä ja todellisen itseyden kasvamista
- luopumisen kautta saavuttamista
Ehkäpä Nasaretin miehen kehotus ottaa risti ja seurata häntä viittaa jossakin määrin samaan?
-gs
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
Mitä on henkinen kasvu?
Eilisaamuna juttelimme aamiaispöydässä niitänäitä kun keskustelu johti jotenkin henkisen kasvun käsitteeseen. Kysäisin nelivuotiaaltamme, mitä henkinen kasvu tarkoittaa.
- Se on sitä että aikuinenkin kasvaa.
Mitäpä tuohon lisäämään.
-gs
ps. kiitos edellisen postauksen palautteista, saatan niitä vielä kommentoida hiukan myöhemmin.
- Se on sitä että aikuinenkin kasvaa.
Mitäpä tuohon lisäämään.
-gs
ps. kiitos edellisen postauksen palautteista, saatan niitä vielä kommentoida hiukan myöhemmin.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Joulun jumalallinen yhtälö
Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?
Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)
Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.
Tarkastellaan kuitenkin asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin: Jeesus = Jumala, Jumala = Rakkaus. Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että Jeesus = Rakkaus.
Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon ”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.” Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.
Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.
Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.
Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.
Rauhallista Joulua!
-gs
(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)
Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)
Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.
Tarkastellaan kuitenkin asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin: Jeesus = Jumala, Jumala = Rakkaus. Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että Jeesus = Rakkaus.
Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon ”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.” Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.
Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.
Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.
Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.
Rauhallista Joulua!
-gs
(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Helmi Mumbaista 40 vuoden takaa
Tämän mestariteoksen levytyksestä tuli tänä vuonna täyttyneeksi pyöreät 40 vuotta. Kappale oli ensimmäinen Harrisonin teos, joka otettiin mukaan Beatlesin singlelle. A-puolella Lady Madonna ja B-puolella Inner Light. Biisi levytettiin osin Mumbaissa ja osin Lontoossa. Mukana intialaisia muusikkoja ja saundi sen mukainen. Hieno biisi!
Sanat mukailevat Tao Te Chingin 47. kappaletta.
Without going out of my door
I can know all things of earth
With out looking out of my window
I could know the ways of heaven
The farther one travels
The less one knows
The less one really knows
Without going out of your door
You can know all things of earth
With out looking out of your window
You could know the ways of heaven
The farther one travels
The less one knows
The less one really knows
Arrive without travelling
See all without looking
Do all without doing
Mutta joskus (monestikin?) on niin että on matkustettava kauas jotta näkee lähelle. Näkee todellisen itsensä. Kiitos Tao Te Ching ja George tästä helmestä.
-gs
Sanat mukailevat Tao Te Chingin 47. kappaletta.
Without going out of my door
I can know all things of earth
With out looking out of my window
I could know the ways of heaven
The farther one travels
The less one knows
The less one really knows
Without going out of your door
You can know all things of earth
With out looking out of your window
You could know the ways of heaven
The farther one travels
The less one knows
The less one really knows
Arrive without travelling
See all without looking
Do all without doing
Mutta joskus (monestikin?) on niin että on matkustettava kauas jotta näkee lähelle. Näkee todellisen itsensä. Kiitos Tao Te Ching ja George tästä helmestä.
-gs
perjantaina, marraskuuta 21, 2008
Metafysiikkaa - yleisön pyynnöstä :-)
Peräti 60% kyselyyn vastanneista on sitä mieltä että metafysiikan määrä blogissa on nykyään liian vähäinen ja jopa 40% ihmettelee että mikä ihmeen metafysiikka. Joten tämän postauksen aihe on ehdottomasti metafysiikka. *)
Googlettamalla on toki helppo löytää monta erilaista metafysiikan määritelmää, mutta en lähde sille tielle vaan katson miten käsite näyttäytyy minulle juuri tässä ja nyt. Luin 90-luvulla filosofiaa sivuaineena (pääaine tietojenkäsittely) ja perehdyin aiheeseen kohtuullisen paljon myös opintojen jälkeen. Sittemmin filosofia (ja metafysiikka) on jäänyt ikään kuin taustalle; erilaiset teoriat, ajatukset, viitekehykset ovat varmasti vaikuttaneet ja yhä vaikuttavat tapaani nähdä ja kokea. Tämä on toisaalta kätevää ja toisinaan ei. Lapsenomainen (ja zeniläinen) suoran näkemisen, suoran havaitsemisen, mutkattomuuden idea voi viitekehysten varjossa unohtua. Toisaalta erilaisten ajatusmallien ytimeen näkeminen voi helpottua kun niitä maadoittaa esimerkiksi erilaisten filosofisten rakenteiden kautta. Filosofian ohella myös psykologian suuriin linjoihin (Freud, Jung) perehtyminen on auttanut ja auttaa yhä ihmisyyden ihmeellisyyksiä ihmetellessä.
Mutta se metafysiikka... Meta tarkoittaa jotakin joka menee yli tai tuolle puolen, joten kirjaimellisesti metafysiikka viittaa fysiikan ylitse tai tuolle puolen. Kyse on todellisuuden luonteen pohdinnasta. Mitä todellisuus pohjimmiltaan on? Asetelmaa voidaan puntaroida esimerkiksi materialismi - idealismi tai vaikkapa monismi - pluralismi -asteikoilla. Onko todellisuus pohjimmiltaan materiaalista vai henkistä? Koostuuko todellisuus pohjimmiltaan jostakin yksittäisestä prinsiipistä, kahdesta (dualismi) vai useasta? Metafysiikan rinnalla käytetään myös ontologian käsitettä - ontologia, oppi olevasta käsittelee samoja kysymyksiä kuin metafysiikka, mutta on luonteeltaan vähemmän arvoladattu. Metafysiikan tai ontologian "tuloksena" ihmisellä on todellisuuskäsitys ja maailmankuva. Pohtipa ihminen metafysiikkaa tai ei, ihmisellä on aina jonkinlainen todellisuuskäsitys ja maailmankuva.
Metafysiikka kytkeytyy läheisesti toiseen tärkeään filosofian osa-alueeseen, tietoteoriaan (epistemologia). Tietoteorian keskeiset kysymykset liittyvät tietämisen mahdollisuuksiin; mitä on tieto, kuinka ihminen voi hankkia tietoa... Asetelma on klassisesti kiteytynyt rationalismin ja empirismin väliseksi jännitteeksi. Ensiksimainitun valossa tietoa voidaan hankkia puhtaasti ajattelemalla ja päättelemällä ja toisessa korostetaan havaintojen merkitystä. Kant mursi jännitteen kuuluisalla teesillään: "käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä, havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita". Tarvitaan siis sekä käsitteenmuodostusta (ajattelua) että havaintoja. Järkeenkäypää, vai kuinka. :-) Tietoteoreettinen kantamme ratkaisee, kuinka metafysiikan piirissä toimitaan. Platonista juontava rationalismiin nojautuva perinne korostaa ajattelun mahdollisuuksia kun taas aritotelisessa mallissa nojataan havaintoihin. Kantilaisen kumouksen myötä tuntuu fiksulta hyödyntää molempia.
Mitä on sitten minun metafysiikka? Tai mitä on minun tietoteoria?
Tuntuu viisaalta tähdätä ajattelun ja havaintojen monipuoliseen käyttöön. Toisinaan havainnot vievät harhaan; esimerkiksi aurinko ei (objektiivisesti ottaen) nouse eikä laske. Toisinaan taas ajattelun ja luovan mielikuvituksen villi laukka synnyttää teorioita, joiden yhteyttä reaalimaailmaan on kovin vaikea nähdä.
Todellisuuskäsitykseni ytimessä on kokemuksiin pohjautuva näkemys maailman, ihmisen ja elämän moniulotteisuudesta. Maailma on merkillisen kiehtova paikka, ihminen (toisinaan raivostuttavan) ihmeellinen otus ja elämä kirpeän suolaisen makeaa. Elämän arkisuus ja salaisuudet kietoutuvat toisiinsa lukemattomin tavoin ja meille avautuu jatkuvasti mahdollisuuksia kokea upeita ainutlaatuisia hetkiä, joissa olemme läsnä, hereillä, ulkoisesti monesti arkisessa tilanteessa ja samalla kuitenkin koemme olevamme oleellisen äärellä. Asetelma on ei-dualistinen (ei kokemusta erillisestä minästä, havainnosta ja havaittavasta), ehjä, kaunis ja tosi. Aamupuuron äärellä, työmatkalla, tietokoneen näppäimistön Näitä Näppäimiä Koskettaessa, musiikkia kuunnellessa (juuri nyt Beatles, Abbey Road), missä ja milloin vain... Elämme jatkuvien mahdollisuuksien virrassa. Tässä. Nyt. Sinä. Minä. Ei sinua. Ei minua. Ei erillisyyttä. Tässä.
-gs
*) Prosentit ovat sikäli hämääviä, että vastanneita oli viisi.
(kuva Rokansaari, Puumala elokuu 2008)
Googlettamalla on toki helppo löytää monta erilaista metafysiikan määritelmää, mutta en lähde sille tielle vaan katson miten käsite näyttäytyy minulle juuri tässä ja nyt. Luin 90-luvulla filosofiaa sivuaineena (pääaine tietojenkäsittely) ja perehdyin aiheeseen kohtuullisen paljon myös opintojen jälkeen. Sittemmin filosofia (ja metafysiikka) on jäänyt ikään kuin taustalle; erilaiset teoriat, ajatukset, viitekehykset ovat varmasti vaikuttaneet ja yhä vaikuttavat tapaani nähdä ja kokea. Tämä on toisaalta kätevää ja toisinaan ei. Lapsenomainen (ja zeniläinen) suoran näkemisen, suoran havaitsemisen, mutkattomuuden idea voi viitekehysten varjossa unohtua. Toisaalta erilaisten ajatusmallien ytimeen näkeminen voi helpottua kun niitä maadoittaa esimerkiksi erilaisten filosofisten rakenteiden kautta. Filosofian ohella myös psykologian suuriin linjoihin (Freud, Jung) perehtyminen on auttanut ja auttaa yhä ihmisyyden ihmeellisyyksiä ihmetellessä.
Mutta se metafysiikka... Meta tarkoittaa jotakin joka menee yli tai tuolle puolen, joten kirjaimellisesti metafysiikka viittaa fysiikan ylitse tai tuolle puolen. Kyse on todellisuuden luonteen pohdinnasta. Mitä todellisuus pohjimmiltaan on? Asetelmaa voidaan puntaroida esimerkiksi materialismi - idealismi tai vaikkapa monismi - pluralismi -asteikoilla. Onko todellisuus pohjimmiltaan materiaalista vai henkistä? Koostuuko todellisuus pohjimmiltaan jostakin yksittäisestä prinsiipistä, kahdesta (dualismi) vai useasta? Metafysiikan rinnalla käytetään myös ontologian käsitettä - ontologia, oppi olevasta käsittelee samoja kysymyksiä kuin metafysiikka, mutta on luonteeltaan vähemmän arvoladattu. Metafysiikan tai ontologian "tuloksena" ihmisellä on todellisuuskäsitys ja maailmankuva. Pohtipa ihminen metafysiikkaa tai ei, ihmisellä on aina jonkinlainen todellisuuskäsitys ja maailmankuva.
Metafysiikka kytkeytyy läheisesti toiseen tärkeään filosofian osa-alueeseen, tietoteoriaan (epistemologia). Tietoteorian keskeiset kysymykset liittyvät tietämisen mahdollisuuksiin; mitä on tieto, kuinka ihminen voi hankkia tietoa... Asetelma on klassisesti kiteytynyt rationalismin ja empirismin väliseksi jännitteeksi. Ensiksimainitun valossa tietoa voidaan hankkia puhtaasti ajattelemalla ja päättelemällä ja toisessa korostetaan havaintojen merkitystä. Kant mursi jännitteen kuuluisalla teesillään: "käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä, havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita". Tarvitaan siis sekä käsitteenmuodostusta (ajattelua) että havaintoja. Järkeenkäypää, vai kuinka. :-) Tietoteoreettinen kantamme ratkaisee, kuinka metafysiikan piirissä toimitaan. Platonista juontava rationalismiin nojautuva perinne korostaa ajattelun mahdollisuuksia kun taas aritotelisessa mallissa nojataan havaintoihin. Kantilaisen kumouksen myötä tuntuu fiksulta hyödyntää molempia.
Mitä on sitten minun metafysiikka? Tai mitä on minun tietoteoria?
Tuntuu viisaalta tähdätä ajattelun ja havaintojen monipuoliseen käyttöön. Toisinaan havainnot vievät harhaan; esimerkiksi aurinko ei (objektiivisesti ottaen) nouse eikä laske. Toisinaan taas ajattelun ja luovan mielikuvituksen villi laukka synnyttää teorioita, joiden yhteyttä reaalimaailmaan on kovin vaikea nähdä.
Todellisuuskäsitykseni ytimessä on kokemuksiin pohjautuva näkemys maailman, ihmisen ja elämän moniulotteisuudesta. Maailma on merkillisen kiehtova paikka, ihminen (toisinaan raivostuttavan) ihmeellinen otus ja elämä kirpeän suolaisen makeaa. Elämän arkisuus ja salaisuudet kietoutuvat toisiinsa lukemattomin tavoin ja meille avautuu jatkuvasti mahdollisuuksia kokea upeita ainutlaatuisia hetkiä, joissa olemme läsnä, hereillä, ulkoisesti monesti arkisessa tilanteessa ja samalla kuitenkin koemme olevamme oleellisen äärellä. Asetelma on ei-dualistinen (ei kokemusta erillisestä minästä, havainnosta ja havaittavasta), ehjä, kaunis ja tosi. Aamupuuron äärellä, työmatkalla, tietokoneen näppäimistön Näitä Näppäimiä Koskettaessa, musiikkia kuunnellessa (juuri nyt Beatles, Abbey Road), missä ja milloin vain... Elämme jatkuvien mahdollisuuksien virrassa. Tässä. Nyt. Sinä. Minä. Ei sinua. Ei minua. Ei erillisyyttä. Tässä.
-gs
*) Prosentit ovat sikäli hämääviä, että vastanneita oli viisi.
(kuva Rokansaari, Puumala elokuu 2008)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)