perjantaina, helmikuuta 18, 2011

Kuinka tappaa luovuus?

"The key question isn't 'What fosters creativity?' But it is why in God's name isn't everyone creative? Where was the human potential lost? How was it crippled? I think therefore a good question might be not why do people create, but why do people not create." - Abraham Maslow

Vanhempainillan yhteydessä selailin Montessori-lehteä. Silmiin osui mielenkiintoinen artikkeli luovuudesta. Siinä viitattiin professori Teresa M. Amabilen (Harvard Business School) tutkimuksiin ja todettiin että pahimmat lapsen luovuuden tappajat ovat

- odotettavissa oleva arviointi
- tiukka suoritusten kontrollointi
- kilpailuttaminen
- rajoitetut valinnan mahdollisuudet
- aikapaineet
- luovuudesta tarjotut palkkiot

-gs




kuva:
http://www.ideachampions.com/weblogs/archives/2010/11/25_awesome_quot.shtml

torstaina, helmikuuta 17, 2011

"Tunnelin päässä palaa valo"...

otsikoi Jukka Keskisalo blogissaan pari viikkoa sitten. Kuntoutuminen oli edennyt hyvin ja edessä oli paluu Suomeen ja kovatasoinen 3000 m Botniahallissa.



Sandells juoksi upeasti 7.57 - kun vain mies ehjänä pysyy eikä harjoittelu mene yli niin kesällä on luvassa lisää hienoja juoksuja. Kukaties tämä rekordi siirtyy historiaan:



Sen sijaan Keskisalon kisa keskeytyi mollitunnelmiin; jalkaterässä napsahti kahden kilometrin kohdalla ja juoksu päättyi siihen. Diagnoosi: poikittaismurtuma ja juoksutaukoa 6-8 viikkoa. Kovin koettelee Kessiä! Toivottavasti jaksaa vielä motivoitua - kesän 2012 olympia- ja em-mittelöihin on vielä rutkasti aikaa!

-gs

ps. Kestävyysurheilua käsittelevä uusi sivusto on nähnyt päivän valon. Poimitaan sieltä blogisti Timo Viljasen miete:

"Me kestävyysurheilijat olemme siitä onnekkaita, että voimme harrastaa filosofista etsintää ja flow-tilan metsästystä myös harjoitellessamme."

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

A Hard Day's Night in Mikkeli

Opiskelijat väsäsivät viime talvena videon. Genre ei ole suosikkini, mutta tyylikkäästi on tehty, vauhdikasta on meno ja nuoruuden into on kova. Ja on kylmä, -34C.

tiistaina, helmikuuta 08, 2011

Julma-Juha

Tänä vuonna täyttyy 40 vuotta näistä hetkistä kun kiri irtosi herkästi



Juha Väätäisen aatoksisiin voi syventyä hänen blogissaan.

Viikonlopun hallikisoissa Tampereella nähtiin hyviä suorituksia laajalla rintamalla; Åstrandin SE sekä Sandellsin komea suoritus kolmosella (ennätys parantui yli 10 sekuntia) lupaavat hyvää. Karin Storbacka ja Ella Räsänen osoittivat myös olevansa kunnossa. Riku Marttisen otteet 1500 metrillä viittaavat siihen että ulkoratojen ennätys paranee kesällä selvästi. Mogulin blogista löytyy kuvia tapahtumasta.

-gs

ps. Lunta, lunta aina vaan lisää... Jenkeissä juostiin viime viikonloppuna maastomestaruuksista San Diegon auringon alla. Kieltämättä olisi somaa noissa puitteissa juoksulenkille lähteä...

perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Syntymä & The Real Temple

Luin Heidi Rundgrenin esikoisrunokokoelman "Syntymä".

Luen runoja hyvin harvoin. Pidin Heidin teoksesta. Minua puhutteli erityisesti "Hän kulki jälkiä jättämättä".

- - -

Kirjan innoittamana laitan tähän nelisen vuotta sitten erään vaikuttavan uneni perusteella kirjoittamani runon

The Real Temple

I

paita selkään
”sir, you need a room?”
liimautuneena
”taxi?”
temppeli näkyy
”sir?”
heti juna-asemalta
”please sir?”
riksalla
torin
”fresh fruits, sir?”
kuhisevan
”rolex, special price for you”
ohi ylös

temppelimäelle
käännös
kujalle
käännös?
”excuse me but…”
kohti aurinkoa
”sir, this is the
right place”

vaatimattoman talon eteen
“exuce me but”
ovi avoinna
”sir, just step in please”
hämärää ilmaa
leikkaava
valokiila osuu
lattialla istuvaan
mieheen

lähemmäksi
arkana
avaa silmänsä
tarttuu käsiini
vetää minut lempeästi
alas
painaa otsansa
otsaani vasten
”relax
i’m just an
ordinary man”

ulkona haukkuu koira

II

mies iätön
katsoo lempeästi
”looking for the temple?
buddha?
christ?
truth? wisdom?”

mies iätön
vanhus?
hymyilee
“the temple
the real temple
the only real temple
is right here”

koskettaa rintaani
“it’s in your
heart”

”yes but…”

”the peace
the wisdom
the love you
hunger for
wait for
you
in there”

“yes but…”

”and to get in,
to get in”

”yes?”

”you have to be
small enough
humble enough
to enter the
inner temple”

“yes”

“and in that very
temple
you will meet
the eternal
light”

räpyttelen silmiäni
kirkkaassa
valossa

hotellihuoneessa
teetä
hedelmiä

III

temppeli kylpee
auringossa
täynnä valoa
totuutta
rakkautta
ulkona musta
joulukuu

temppeli
ei-kenenkään
maalla
ulkona musta
märkyys
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

-gs

sunnuntai, tammikuuta 30, 2011

Hapokasta menoa

oli tarjolla eilen - kympin testijuoksu kulki 48 sekuntia kovempaa kuin marraskuussa, joten oikeaan suuntaan mennään. 43.10 ei sinällään anna aihetta hurraahuutoihin, mutta olosuhteet ja ajankohta huomioiden meno oli ihan kelvollista. Vauhdinjako onnistui mäkisellä reitillä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Raaston ansiosta tulin tietoiseksi siitä että jenkeissä ratkottiin tänään puolimaratonin mestaruudet.


Tulokset

Miehet
1 Mohamed Trafeh 1:02:17
2 Ryan Hall 1:02:20
3 Patrick Smyth 1:02:32
4 Fasil Bizuneh 1:02:47
5 Jason Lehmkuhle 1:02:49
6 Ryan Vail 1:02:51
7 Scott MacPherson 1:04:03
8 Jorge Torres 1:04:18
9 Mike Sayenko 1:04:20
10 Joseph Driscoll 1:04:23

Naiset
1 Jennifer Rhines 1:11:14
2 Serena Burla 1:11:38
3 Nan Kennard 1:12:03
4 Katie McGregor 1:12:13
5 Tera Moody 1:12:30
6 Clara Grandt 1:13:13
7 Lindsey Scherf 1:13:40
8 Amy Hastings 1:14:07
9 Magdalena Boulet 1:14:28
10 Melissa White 1:14:50

Video kisan jälkitunnelmista

perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Kaksi tapaa elää - Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäsi?

"You can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."

Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.

Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.



Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...

Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.

Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.

Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:

- Rakkaus

Konkreettisemmin:

- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus

Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.

Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.

Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.

Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.

-gs

"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Onnellisuuden nelikenttä

Rajankävijä pohtii ystävyys- ja tuttavuussuhteitaan; kuinka päästä sosiaaliseen ympäristöön, "jossa kukoistaa sekä parisuhde, että sen ulkopuoliset ystävyyssuhteet?"

Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.

Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:



Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.



Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.

Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.

Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.



Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!

-gs

torstaina, tammikuuta 20, 2011

maanantaina, tammikuuta 17, 2011

Elämän alku



Luin eilen lapselle iltasatua jossa mainittiin jotakin kaloista.

- Isi, mistä ne kalat ovat tulleet?
- Siis tuohon jokeenko?
- Ei vaan mistä se ensimmäinen kala on tullut?
- Biologiassa ajatellaan että elämä kehittyi meressä. Alkuun oli yksinkertainen molekyyli josta sitten kehittyi kaikki muu. Kalatkin.
- Mistä se ensimmäinen juttu tuli?
- Se molekyyli sinne mereen?
- Niin.
- Tieteessä ajatellaan että se vain muodostui itsestään ja sitten pitkän pitkän ajan kuluessa kehittyi kaikki muu elämä. Uskonnollisesta näkökulmasta ajatellaan elämän ilmestyneen maapallolle Jumalan vaikutuksesta.

-gs

(kuva http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/2856/4905)

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Kahvikutsut

Jempsu tykkää kirjoittaa viestejä. Hiljattain sain kutsun;

KAVIKUS
TSUTTU
NYTENE
PORKA
NAPOL
ULTA

JOSEKSYT
ESOITAKA
NUMERO
4078991
787

Sananvälit ja rivijaot siis vielä hakusessa mutta eiköhän nuo sitten alla viimeistään syksyllä kirkastumaan kun ensimmäiselle luokalle tie vie.

Sing It Back To Me (Bring It Back)

Alla letkeät joulupäivän videoterveiset kolmen viikon takaa Las Palmasista. Espanjankielen taitoiset voivat minua paremmin tulkita Luisin aloitusspiikin. Facebookin hän siinä mainitsee. Ni Funk Ni Fank löytyy naamakirjasta, sinne siis tykkäämään jos tykkäätte. Me tykättiin. Video todistaa että moni muukin tykkäsi. Kauniimman puoliskon eläytyminen esitykseen ilmenee myös.



-gs

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Ni Funk Ni Fank - Blame It On The Boogie

Jatketaan videolinjalla ja musiikkimuistolla Las Palmasista.

Joulupäivänä saimme nauttia Ni Funk Ni Fank -nimisen ryhmän mainiosta esityksestä kävelykadulla. Konsertin jälkeen juttelimme bändin sielun, kitaristi Luis Merinon sekä upeaäänisen laulajan, Esther Suarezin kanssa. Sympaattisia ihmisiä! Viime viikolla Luis otti yhteyttä ja pyysi minua lataamaan nettiin keikalta kuvaamaani materiaalia.

Tässä ensimmäiset maistiaiset:



-gs

maanantaina, tammikuuta 10, 2011

How the Finns do it?



Joululoma tuli ja meni, mukavissa merkeissä. Vietimme aikaa niin pohjoisessa kuin myös etelän lämmössä. Jouluaattoa vietimme epätavallisesti vuoristossa; aatonaattona patikoimme noin 3 tuntia 800 metrin korkeudesta (San Bartolome de Tirajana, Gran Canaria) 1600 metriin. Yövyimme pienessä luolassa ja aattona nautimme huikeista näkymistä ja auringosta.



Iltapäivällä nousimme saaren korkeimpaan kohtaan (n 1970 metriä merenpinnasta) ja lähdimme sitten laskeutumaan ylängön pohjoispuolelta San Mateoon. 800 korkeusmetriä alaspäin osoittautui kovemmaksi urakaksi kuin samat metrit ylöspäin. Reisien etuosat joutuivat todella koville!

Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme San Mateoon, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Las Palmasiin.

Las Palmas on oiva kohde. Siinä yhdistyy kaupunkiloman, rantaloman sekä patikoinnin mahdollisuudet. Juoksun harrastajalle kohde on loistava. Lämpötila ja ilman kosteus ovat sopivat ja tiivishiekkainen 3 km pitkä Canterasin uimaranta ja sen pohjoispuolelle jatkuva hiekkatie tarjoavat mahdollisuuden noin 13.5 kilometrin juoksulenkkiin.

Eräänä päivänä tapasimme kaupungilla todellisen maailmanmatkaajan.



Vladimir Yarets on kiertänyt maailmaa maan perusteellisesti! Oli oikein sympaattisen oloinen kaveri ja asiat tulivat selviksi huolimatta siitä että hän on kuuromykkä. Vladimirin seikkailuista voi lukea hänen sivuiltaan.

Canterasin rannalla ihailimme hiekkataidetta - jokin ryhmä oli tehnyt kokonaisen kylän Beetlehem-teemaan liittyen. Uskomattoman taidokasta työtä!



Suomeen palattuamme vietimme aikaa mökillä. Tulipa siinä sitten loppiaisena leikittyä oikein kameran edessä... teemana suomalaiset ja mökkielämä;

Finns love to be at their cottages - be it summer or winter! But what do they do there? How do they survive in wintertime when the ground is covered with plenty of snow and it's dark and cold? What is the secret recipe for staying alive in such hostile conditions? These and other mind-boggling questions are answered in this video.



Lapsi on terve kun se leikkii!

-gs

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Peekoota, vähän veekootakin sekä Voimaa

Valtavirrasta poikkeavien jouluperinteidemme mukaisesti kuusi on nyt sisällä, tähti latvassa ja varsinainen koristelu on ohjelmassa huomenna. Komea on kuusi - symmetrinen, kauniin kartiomainen ja tuuhea! Pihtakuusi. Ja pituuttakin sen verran (n. 240 cm) että tekee vaikutuksen.

Viimeisen juoksukisan jälkeen marraskuun alussa pidin viikon verran juoksutaukoa. Täysin ilman liikuntaa en tietenkään ollut, vaan aloitin lihaskuntoharjoittelun. Rytmitän tekemistäni suunnilleen niin että vuoropäivin ohjelmassa on juoksulenkki tai kuntosalikeikka. Jälkimmäinen vie tyypillisesti 30-45 minuuttia ja käytän sen tehokkaasti lihaskuntopiiriharjoitteluun, so. teen noin kymmentä eri liikettä ilman palautuksia. Neljän viikon kokemuksen pohjalta tuntuu antavan mukavasti potkua ja ryhtiä juoksemiseen.

Juoksulenkit vaihtelevat 8-20 km välillä, suunnilleen kerran viikossa ohjelmassa on pk-lenkkiin upotettu tempojuoksu, pituudeltaan 4-8 km. Pitkistä on ajatus pidentää vähitellen 25-30 km mittaiseksi. Tarkoitus on osallistua myös paikalliseen talvijuoksusarjaan silloin tällöin. Ensimmäisessä kymppi kulki harjoittelun jäykistämin väsynein jaloin hiukan alle 44 minuuttiin millä mogulia siteeraten ei todellakaan pääse kuuhun. Jostakin on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja tarkoitus on hilata aikaa talven mittaan kohti 40-alkuista ja josko sitten ensi keväänä/kesänä vanha pääsisi kolmosella alkavaan loppuaikaan. Aina pitää olla unelmia.

Talvijuoksusarjan joulukuiseen kirmailuun en pääse mukaan työkiireiden vuoksi, joten seuraava kovempi testi lienee uudenvuoden juoksu, ehkäpä Keskipohjanmaan suunnalla.

-gs

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Ohjeiden noudattamisesta

- Isi, ketä pitää totella eniten? Sinua, äitiä vaiko hoitopaikan ohjaajia?
- Sanotaan nyt niin että jos kuka tahansa antaa viisaita ohjeita niin niitä kannattaa noudattaa ja jos kuka tahansa antaa huonoja ohjeita niin ei kannata totella. Jos esimerkiksi minä annan huonon ohjeen niin ei kannata totella. Pyrin tietenkin antamaan viisaita ohjeita.
- Minä en tottele jos annat viisaan ohjeen ja tottelen jos annat huonon ohjeen.
- Jaaha.

-gs