Tuskaa

Hirvittävä tragedia Norjassa. Sairas ihminen teki sairaita tekoja. Järjetöntä. Käsittämätöntä. Siinä oikeastaan kaikki oleellinen. Siinä kaikki mitä tästä verilöylystä tarvitsee tietää.

Monia ihmisiä asia tuntuu kiinnostavan tavattomasti; luetaan, kauhistellaan, luetaan lisää, kauhistellaan lisää, luetaan vielä lisää... Miksi pahuus kiinnostaa? Miksi veriteko kiinnostaa? Itse olen lukenut tapahtumasta hyvin vähän mutta median uutisointitapa hiukan ihmetyttää. Vihdoin tänään jotakin viisasta:

"Suomalaisessa mediassa ampuja näyttää saaneen jälleen kerran hyvin keskeisen roolin, Norjassa samoin. Hänen manifestinsa ja valokuvansa on tuotu vahvasti esiin. Suurin kysymys mediaeettisesti on, miksi sankaruus tuotetaan näin"
Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Salli Hakala
http://www.yle.fi/uutiset/teemat/Norjan_tragedia/2011/07/suomalaismedialle_ruusuja_ja_risuja_norjan_tragedian_kasittelysta_2749194.html

Mr Breivik's lawyer, Geir Lippestad, told reporters: "This whole case indicated that he is insane."
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-14294251

Lukemattomat palstamillimetrit ja uutisointi eri medioissa ympäri maailman ovat täsmälleen sitä mitä tämä sairas ihminen halusi ja haluaa. Ymmärrän kyllä että sananvapauteen ja avoimeen tiedonkulkuun tässä taas vedotaan mutta vapaus ilman vastuuta on impulsiivista mielivaltaa. Vapaus ilman kestäviä arvoja on sokeaa. Tätä ei tunnu postmoderni maallistunut ajattelu ymmärtävän. Tätä ei businessvetoinen media tunnu käsittävän.



Myötätuntoni, ajatukseni ja rukoukseni ovat tämän mielettömän teon uhreiksi joutuneiden, heidän perheiden, omaisten, sukulaisten, ystävien ja tuttavien puolella. En usko että heidän paranemisprosessia edistää nähdynkaltainen mediasirkus.

-gs

Puolitoista viikkoa...

juoksematta. Enpä muista milloin näin pitkä breikki koettu. Loukkasin jalkaani puntarilla (!) ja tässä sitä kärvistellään. Ei ole helppoa mutta toisaalta mitätöntähän tämä isommassa mittakaavassa on.

I can't imagine living and not running - Paula Radcliffe

Juomalla kuolemattomuuteen?

"Ensimmäinen malja kostutti kitalakeni.

Toinen malja poistaa yksinäisyyteni.

Kolmas malja terävöitti mieleni,
jolloin ymmärsin kaikkien lukemieni kirjojen merkityksen.

Neljäs malja avasi huokoseni
ja elãmän huolet haihtuivat mielestäni.

Viides malja puhdisti koko olemukseni.

Kuudes malja teki minusta kuolemattoman kaltaisen.

Seitsemättä maljaa en pysty juomaan..."

- Lu Tong, kiinalainen teerunoilija

(Suomen Kuvalehti 23/2011
Seitsemän kuppia teetä, Silja Lanas Cavada)

Navitas puolimaraton / Merrell Trail Glove

Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.

Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat

5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)

Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.

Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).

Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.

Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.

Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.

-gs

- - -

Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.

Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!

"Juokse kuin Buddha!"

Zen-munkki Markus "Uku" Laitisen Opetuspuhe 25.5.2010: "Juokse kuin Buddha!"

Kevytkenkäisyys

Juoksukengän painolla on merkitystä ennen kaikkea sen vuoksi että kevyt kenkä on tyypillisesti raskasta ohuempi ja taipuisampi. Tämä mahdollistaa tarkemman tuntuman ja paremman juoksutekniikan. Ymmärrän toki että tätä näkemystä "kukin juoksee tyylillään ja kengän on tuettava ja ohjattava jalkaa" -koulukunta vastustaa. Mikäs siinä - mikäli juoksu kulkee eikä vammoja ole niin mitäpä sitä toimivaa kokonaisuutta muuttamaan.

Hyvässä, luonnollisessa juoksutekniikassa vaimennus ei ole riippuvainen kengästä, vaan kyse on jalkaterän, akilleksen ja pohkeen luontaisesta toiminnasta (minkä kierto- ja vääntöjäykkä korkeakantainen kenkä estää tai tekee hyvin vaikeaksi).

Luonnollisen juoksun maakontaktissa on päkiäpaine (forefoot/midfoot-askellus) jolloin liike-energiaa varastoituu ja vapautuu seuraavaan askeleeseen.

Tutkimusten mukaan kanta-askellus tuottaa suuremmat kuormitukset (impact force) ja suuremman loukkaantumisriskin kuin forefoot/midfoot-askellus; Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon oli osallistunut 242 juoksijaa.

Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi kanta-askeltajilla kuin forefoot/midfoot-askeltajilla
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi

On huomattava että kevytrakenteiseen / minimalistiseen juoksukengään on maltettava totutella. Ei ole hyvä ajatus ensi töikseen vetäistä kympin lenkkiä Vibrameilla asvaltilla Jos jalkaterän on tuudittanut ruususen uneen jäykillä kengillä, on alkuun syytä pitäytyä kävelyssä ja muutamien satojen metrien juoksupätkissä jotta tekniikan saa kohdalleen ja jalkaterän lihakset ja jänteet heräteltyä. Siirtymävaihe voi kestää lähtötasosta ja juoksijan ominaisuuksista riippuen muutamista viikoista useisiin kuukausiin.

* * *

Joitakin esimerkkejä kenkien painosta (eilen keittiövaalla punnittuja), koko 41-42

- Vibram Fivefingers Bikila 154 g
- Adizero Pro 4 - 164 g
- Nike Free 3.0 - 192 g
- Merrell Trail Glove - 194 g
- Vivo Barefoot Neo - 240 g

-gs

Minimalismin lumoissa

Viikonloppuna tein hankintoja, Vivo Barefoot Neo & Merrell Trail Glove Olympia

Parin lenkin perusteella ei voi vielä pitkälle meneviä päätelmiä tehdä, mutta ensivaikutelma on positiivinen. Molemmilla kengillä on hauska juosta! Eilen tein n. 15 km lenkin maastossa Merrelleillä. Vivoilla olen tehnyt vasta yhden muutaman kilometrin kokeilun. Vivo tuntuu lestiltään leveämmältä kuin Merrell ja vaikuttaa olevan lähempänä paljasjalkailua. Matalia ja taipuisia molemmat. Vivoja olen pitänyt töissä pari päivää ja tuntuvat oikein mukavilta.

Viikonloppuna on tarkoitus juosta puolikas - edessä pieni pulma; juostako VFF Bikiloilla vai jommalla kummalla kuvan pareista? Valitsinpa minkä parin tahansa, vauhtikontrollia on tarkoitus harrastaa ja lähteä sitä kautta tekemään ehjää suoritusta. 1.35 minimitavoite.

-gs

- - -

Merrell Barefoot Education Series - hyviä vinkkejä, monipuolisia drillejä.

osa 1



osa 2



Merrell Trail Glove Review

Hulluttelua

Viivyin puolikkaalla 1.37, mikä oli pari minuuttia kauemmin kuin minimitavoite. Miksi näin?

* vauhtikontrolli ei pitänyt
* pottuvarpaat hiertyivät pahasti
* lämpötila

Väliajat kertovat karua kieltään - aloitin järjetöntä vauhtia ja eväät oli käytännössä syöty 6-7 km kohdalla. Polttava kipu pottuvarpaiden alla sotki askeleen ja kympin jälkeen meno oli hölkkäilyä maaliin kipua vastaan taistellen. Keskeyttäminenkin kävi mielessä mutta en antanut periksi vaan vääntäydyin perille.

3 km 12.05
5 km 20.28
10 km 42.55 (edell. 5 km 22.27)
15 km 1.07.01 (edell. 5 km 24.06)
20 km 1.32.05 (edell. 5 km 25.04)
maali 1.37.51



(kuva: maaliin 50 metriä)

Viikko aiemmin olin tehnyt pitkän lenkin VFF Bikiloilla - homma toimi maastossa mutta en arvannut että asvaltilla on luvassa hiertymiä varpaisiin. Seuraavaksi kokeilen varvassukkien käyttöä ja jos tämä ei auta, tyydyn käyttämään Bikiloita lyhemmillä matkoilla ja koetan löytää jonkin toisen minimalistisen kengän.

Minulla on kohtuullisen tarkka mielikuva lihasmuistissa siitä miltä hyvä askellus tuntuu ja siitä aion myös pitää kiinni vaikka tämä juoksu pieleen menikin.



(kuva: kisan jälkeen matkailuvaunussa varpaitten ihmettelyä)

Rakot eivät onneksi puhjenneet juoksun aikana - seuraavana päivänä päästin nesteen pois ja nyt näyttää siltä että iho on kiinnittynyt takaisin.

Siispä vaikeuksista huolimatta - uutta matoa koukkuun...

-gs



(juttelin maalissa ontuvan uunon kanssa - yo. kuva hänen ottama)

Pitkis Vibrameilla

Hauskaa oli eilen kesäisessä säässä juosta pitkä lenkki kuntopoluilla. Käytin aikaa tunnin ja 47 minuuttia ja kilometrejä kertyi noin 21. Meno tuntui kevyeltä, herkältä, kimmoiselta ja VFF Bikilat pelitti hienosti lukuunottamatta paria hiertymää varpaissa. Nyt on hieman jalkapohjat hellinä, mutta muuten kaikki ok. Sitten vaan kevennellään kohti viikonloppua - lauantaina on tarkoitus kiskaista puolimaraton Kouvolassa.

Olen nyt testannut kahta eri Bikilan versiota - naisten ja miesten mallia. Miesten mallissa on selvästi kovempaa kumimateriaalia pohjassa ja tämä aiheutti em. hiertymät.

-gs

ps. Paljasjalkamatti kiskaisi HCR:n alle kahden tunnin. Paljain jaloin. Cool!

Olemme syntyneet juoksemaan - baby we were born to run

Baby this town rips the bones from your back
Its a death trap, it's a suicide rap
We gotta get out while were young
`cause tramps like us, baby we were born to run



Bruce viittaa biisissään muunlaiseen juoksemiseen kuin mikä on mielessäni. Luin Christopher McDougallin vuonna 2009 julkaistun hienon kirjan "Born to Run". On suositeltavaa luettavaa, suorastaan must, jokaiselle juoksusta ja ihmisen evoluutiosta kiinnostuneelle.



Kirjassa on monen monta kiinnostavaa pointtia - ehkä keskeisimpänä tämä:

evoluutiobiologisesta näkökulmasta ihminen näyttää olevan syntynyt juoksemaan

Tyypillisesti miellämme että ihminen on surkea juoksija (muihin) eläimiin verrattuna. Näin minäkin ajattelin. Jos kuitenkin tarkastelemme kestävyysjuoksua (vaikkapa tunnin, kolmen tunnin tai kuuden tunnin mittaista suoritusta), paljastuu että ihminen on loistava suoriutuja. Kuumalla savannilla ihminen voi juosta kiinni antiloopin - kyse ei ole absoluuttisesta nopeudesta, vaan kestävyydestä, kyvystä hikoilla ja kestää kuumuutta. Tämä ominaisuus takasi muinaiselle ihmiselle (kauan ennen keihäiden ja jousipyssyjen keksimistä) varman tavan hankkia proteiinia (mitä kasvavat ja kehittyvät eläinkuntaan nähden suorastaan ylisuuret aivot tarvitsivat).

Antropologian professori Daniel Lieberman Harvardin yliopistosta listaa mm. tällaisia ihmisen ominaispiirteitä, jotka mahdollistavat upeat kestävyysjuoksuominaisuudet:

- jalkaterän jousimaiset kaaret
- lyhyet varpaat
- jalkojen pitkät jänteet
- iso gluteus maximus (pakaralihas)
- jalkojen ja selkärangan isot nivelet
- pään ja kaulan kiinnityskohdan vakautusmekanismi (nuchal ligament)
- hikirauhaset
- karvapeitteen puuttuminen

Lisäksi on mielenkiintoista havaita, että kestävyysominaisuudet säilyvät pitkälle vanhuuteen saakka; tutkailin New York City -maratonin tuloksia viime syksyltä. Kävin läpi sarjojen kymmenen parasta ja laskin heidän keskiarvonsa. Tulokset:

Miehet 19v (107 osall.): 10 parhaan ka. 3:07:04
Miehet 20-24v (695 osall.): 10 parhaan ka. 2:33:17
Miehet 25-29v (2468 osall.): 10 parhaan ka. 2:17:32
Miehet 30-34v (3850 osall.): 10 parhaan ka. 2:16:00
Miehet 35-39v (4988 osall.): 10 parhaan ka. 2:27:41
Miehet 40-44v (5752 osall.): 10 parhaan ka. 2:30:34
Miehet 45-49v (4279 osall.): 10 parhaan ka. 2:40:13
Miehet 50-54v (3434 osall.): 10 parhaan ka. 2:47:56
Miehet 55-59v (1642 osall.): 10 parhaan ka. 2:59:27
Miehet 60-64v (1044 osall.): 10 parhaan ka. 3:13:32
Miehet 65-69v (319 osall.): 10 parhaan ka. 3:29:15
Miehet 70-74v (144 osall.): 10 parhaan ka. 3:52:11
Miehet 75-79v (36 osall.): 10 parhaan ka. 4:59:33
Miehet 80-89v (10 osall.): 10 parhaan ka. 6:08:33

Kuten odotettua, keskiarvo paranee nuorista yleiseen sarjaan siirryttäessä. Paras keskiarvo on ikäryhmällä 30-34 vuotta. Keskiaika hidastuu jälleen, mutta vasta 60-64 vuotiaiden sarjassa kymmenen parhaan keskiarvo on heikompi kuin nuorilla.

- - -

Jalkaterän anatomia ja biomekaniikka on alkanut kiinnostaa ja mitä enemmän asiaan olen perehtynyt niin sitä vaikuttuneemmaksi olen tullut. Kyseessä on miljoonien vuosien evoluution tuloksena muotoutunut nerokas dynaaminen kokonaisuus, jonka toimintaa ei tule blokata vääntö- ja kiertojäykällä korkeakantaisella kengällä.

26 luuta (joidenkin lähteiden mukaan 28; neljäsosa ihmisen luista on jalkaterissä), 33 niveltä, yli sata nivelsidettä, jännettä ja lihasta sekä tietysti verisuonisto, hermot (tuhansia hermopäätteitä!), pehmytkudosta ja koko komeus ympäröity ihokerroksella.





Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon osallistui 242 juoksijaa. Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus, impact force) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- loukkaantuneilla maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi (on huomattava, että kanta-askelluksen voi tehdä myös pehmeällä maakontaktilla, ikään kuin nopeutettuna kävelynä, jossa askel pidetään erittäin matalana, joskus olen kuullut puhuttavan "hiipivästä juoksutekniikasta")

Humans really are obligatorily required to do aerobic exercise in order to stay healthy, and I think that has deep roots in our evolutionary history. If there' s a magic bullet to make human beings healthy, it is to run. (antropologian prof. Daniel Lieberman, Harvardin yliopisto)

George Bernard Shaw on joskus todennut ettemme lopeta leikkimistä, koska tulemme vanhoiksi, vaan että tulemme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen. Born to Run -teesin myötä tämä viisaus on saanut uuden muodon

We don't stop running because we grow old; we grow old because we stop running.

Juoskaamme!

-gs

paljasjalka-Budd, osa 2

Kaksi vuotta sitten kirjoitin 80-luvun komeetasta, Zola Buddista. Paljasjalkajuoksua ja minimalistista juoksua tutkaillessani törmäsin jälleen häneen;

Boulderissa järjestettiin elokuussa 2010 keskustelupaneeli luonnollisesta juoksusta (natural running). Keskustelussa mukana mm. Zola Budd. Muita osallistujia; Dr. Irene Davis PhD, PT (Director of the Running Injury Lab, University of Delaware), Dr. Mark Cucuzzella MD (Associate Professor, University of West Virginia, elite masters runner), Danny Abshire (multisports.com form coach, co-founder Newton Running), Danny Dreyer (founder/author of Chi Running), Jay Dicharry, MPT, CSCS (Director of the SPEED Performance Clinic and the Motion Analysis Lab Coordinator at the University of Virginia).



Tässä hieno näyte Zola Buddia parhaimmillaan - 2000 metriä kulkee ME-aikaan 5.31 heinäkuussa 1984 juuri ennen Los Angelesin olympialaisia. Paljain jaloin. 18-vuotiaana.



Aiemmin samana kesänä 1500 metriä kulki Iso-Britannian mestaruuskisoissa murhaavasti - Zola musersi itseään kokeneemmat. Hän siirtyy kärkeen 700 metrin kohdalla ja kiihdyttää kaksi kierrosta maaliin huippuajalla 4.04.39 (juoksi seuraavana kesänä 3.59.96).



- - -

En malta olla palaamatta vielä viikonlopun testikisaani VFF Bikiloilla; kokemusta on tällä hetkellä nelisen viikkoa tästä minimalistisesta varvastossusta. Koen löytäneeni jälleen juoksemisen ilon. VFF:n avulla on perinteistä juoksukenkää merkittävästi helpompi tuoda jalkaterä esijännityksessä maakontaktiin, jolloin ponnistus tapahtuu kuin itsestään potentiaalienergian vapautuessa mm. plantar fasciasta ja akillesjänteestä.



Pystyin kisan ajan pitämään hyvän frekvenssin (ka. 182 askelta/min) ja kiristämään vauhtia (myötätuuli toki auttoi, toisaalta kääntöpaikka lähtöpaikkaa alempana) jälkimmäisellä puoliskolla (12.15+11.43). Jälkiviisaana voisi sanoa että kenties rohkeampi aloitus olisi johtanut parempaan tulokseen, sillä olisin päässyt peesaamaan 4-5 juoksijan ryhmää, joka saapui maaliin 30s-1min ennen minua.

Palautuminen tapahtui nopeasti - pian kisan jälkeen tuntui että voisi kirmaista uudestaan. Lihasten kipeytymistä ei tapahtunut. Ero parin viikon takaiseen 8km kisaan (34.XX) oli merkittävä. On mielenkiintoista nähdä, miten juoksu toimii jatkossa hieman pidemmillä matkoilla (10km - puolimaraton).

-gs

Haave täydellisestä askeleesta

Kolmisen viikkoa sitten aloin käyttämään Vibram FiveFingers Bikila -merkkisiä "juoksujalkineita". Lainausmerkit ovat tarpeen, sillä kyseessä ei ole perinteinen juoksukenkä tai -jalkine, vaan paljasjalkatuntuman ja minimalistisen suojan jalkaterälle tarjoava sukkamainen kenkä.



Tilasin Bikilat Brandosilta (http://www.brandos.fi/vibram-fivefingers/). Itse asiassa tilasin kaksi paria - itselleni ja kauniimmalle puoliskolle. Rouvan pari oli numeroa liian pieni.

Palautus ja vaihto sopivaan kokoon sujui ongelmitta. Kiitokset Brandosille hyvästä ja nopeasta palvelusta.

Olen ihastunut Bikiloihin - mainio minimalistinen juoksukenkä! Alustaan saa loistavan tuntuman, maakontakti tulee luonnostaan päkiälle, kantapää käy maassa kevyesti, jalkaterä tuntuu luontevasti toimivan jousen tavoin. Riittävän korkea askeltiheys tuntuu myös löytyvän helposti.

Totutteluvaiheen jälkeen olen tehnyt muutamia aikakokeita ja vaikuttaa siltä että Bikiloilla on kiva juosta - rauhallisesti, kovempaa ja vieläkin kovempaa. Radalla olen tehnyt 200 - 1000 m vetoja ja maantiellä pisin vauhdikas pätkä on ollut 3.2 km. Pisin lenkkini Bikiloilla on kestänyt hieman yli tunnin. Kukaties testaan kenkiä seuraavassa juoksukisassa.

- - -

lisäys 2.5.2011; testasin Bikiloiden toimivuuden 6 km kisassa hyvin tuloksin. Suoriuduin aikaan 23.58 ja samalla reitillä vuosi sitten juoksemani aika parani 1.32. Askel pysyi koko kisan hyvin kasassa (kuvassa maaliin matkaa pari sataa metriä).



- - -

On selvää, että jalkaterät, akillesjänteet ja pohkeet kuormittuvat oleellisesti rajummin kun juostaan päkiäpaineella. Toisaalta ne ovat miljoonien vuosien evoluution tulosta. Hyvällä juoksutekniikalla ne varastoivat ja vapauttavat liike-energiaa joka askeleella. Koen Bikiloilla ikään kuin leijuvani eteenpäin - lähes äänettömästi. Nykyajan ihmisen ongelma onkin se, että laiskaksi oppineet (tai opetetut) jalkaterät herätellään uuteen tapaan juosta. Maltti on valttia! Siirtyminen voi joillakin onnistua muutamassa viikossa, toisilla se kestää useita kuukausia ja joillakin jopa vuosia. Toivottavasti myös itselläni maltti riittää.

Minimalistinen juoksu, luonnollinen juoksu, paljasjalkajuoksu (minimalist / natural / barefoot running) - vaikuttaa siltä että yhä useampi juoksija innostuu luopumaan kierto- ja vääntöjäykistä, isolla kantakorotuksella varustetuista juoksukengistä.

Itselläni juoksutekniikan muutos käynnistyi toukokuussa 2006 kun palasin muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllisen juoksuharrastuksen pariin Kreetalla. Varhaiset aamulenkit merenrannalla palauttivat taas vahvasti mieleeni, kuinka upeaa juoksu on. Syksyllä kärsin jalkavaivoista ja pelkäsin ettei vanha enää juoksua kestä. Törmäsin netissä ajatuksiin juoksutekniikan merkityksestä ja mietin että kenties omassani on tarkistamista. Päätin tehdä muutoksia pyrkimällä pitämään askeleen päkiäpainotteisena, maakontaktin vartalon alla ja frekvenssin (askeltiheys) riittävän korkeana.

Kesällä 2007 askel näytti tältä (kenkä Nike Free 7.0)



Tekniikkamuutokset johtivat hyviin tuloksiin; syksyllä 2007 maratonennätys parani 3.23:een ja puolikaskin kulki 1.33. Kesä 2008 sujui vielä paremmin; Pariisin maraton sujui ajassa 3.21 ja puolikkaan ennätys parani aikaan 1.28.19. Syksyllä 2008 paransin maratonaikaani - 3.20.27 oli kelpo tulos vaikka kisa ei mikään täysosuma ollutkaan energiaongelmien vuoksi. Syödessä nälkä kasvaa - syksyn 2008 jälkeen tekniikkani muuttui ja tällä kertaa huonompaan suuntaan; askeleesta katosi kepeys. Kesä 2009 sujui vielä tyydyttävästi (esimerkiksi maraton aikaan 3.22.20) mutta viime kesänä askel oli täysin hukassa.

Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Toivottavasti se ei ole juna.

Olen innostunut paljasjalkajuoksun ideasta - en kuitenkaan juokse paljain jaloin. Pyrin juoksemaan paljasjalkatekniikalla. Tässä hieno video aiheesta



-gs

Asiaa

"Se alkoi 1990-luvulla Heikoin lenkki -tyyppisinä pudotuspeleinä ja tosi-tv-ohjelmina. Ne antoivat luvan vihata, nöyryyttää ja häpäistä julkisesti.

Nuoret oppivat vihapuheen ennen aikuisia. Läpänheitto muuttui heittaamiseksi, viihteelliseksi vihapuheeksi. Samalla piti oppia sietämään itseen kohdistuvaa vihapuhetta ja kaikkinaista vittuilua – ”trollaamista” – ikäänkuin asiaan kuuluvana ilmiönä.

Mutta ei vihapuhe ole koskaan viatonta. Jokainen nuori kaipaa rohkaisua, kehuja, kannustusta, kiitosta, arvostusta, ei ilkeyksiä navan alle, korvien väliin, kaikkein arimpiin.

Aikuisten pitäisi ottaa käyttöön se viisaus ja kokemus, joka heillä vielä on ja viheltää vihapuhe poikki.

Mutta ei. Helpompi on vihata. Nuoria. Ja niinhän siinä käy, että lopulta alamme vihata itseämme.

Minä vihaan eniten niitä idiootteja, jotka puolustavat vihapuhetta sananvapaudella."

(http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Vaalit/1194674174480/artikkeli/puheenaihe%20suomi%20on%20taynna%20vihaa.html)

April Fool?

Kuva: http://4.bp.blogspot.com/-GSvdVwSh_oI/TZSH9tQn1qI/AAAAAAAABAQ/bE50o6jVxCY/s1600/sad_clown.jpg

Joskus kuulin tarinan;

teatterisali oli täpötäysi ja tarinan klovni kirvoitti makeat naurut joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Kävi sitten niin että syttyi tulipalo ja klovni säntäsi jälleen näyttämölle - tällä kertaa yleisöä varoittamaan. Yleisö nauroi ratketakseen kun klovni yritti epätoivoisesti selittää että ihan oikeasti kyse on vaaratilanteesta. Tarina päättyi surullisesti - kun lopulta yleisö ymmärsi että nyt on tosi kyseessä, syntyi paniikki ja moni menehtyi liekkeihin.

Tämä tuli mieleeni aamulla kun lapsi alkoi kyselemään aprillipäivästä. Hän totesi, että silloin voi huijata. Hoitopaikassa Aksel oli kuulemma näin kertonut edellisenä päivänä. Kerroin klovnitarinan ja koetin selittää että harmittomat pilat ja huumori on ihan mukava asia mutta kohtuus kaikessa. Jatkuva ilveily ja vitsin vääntäminen ei ole viisasta. Siitä seuraa uskottavuusvaje. Sanoin myös että huijaamisessa on itse asiassa kyse valehtelemisesta ja valehteleminen on väärin.

Tunnen joitakin henkilöitä, joita kuunnellessa tulee aina vähän sellainen olo että nyt on kyse, jos nyt ei suorastaan valehtelusta, niin muunnetusta totuudesta, liioittelusta. Kurja tunne. Lähtökohtaisesti asennoidun niin että ihmiset puhuvat totta. Totuus on hyvä asia. Tätäkin on lapselle koetettu selittää. Totuus on hyvä asia. Ikävätkin asiat, möhläykset on tärkeä kertoa vanhemmille. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin toisaalta hienotunteisuus, kohteliaisuus, sivistynyt käytös tarkoittavat sitä, että joissakin tilanteissa on viisasta vaieta. Ei ole sivistynyttä esimerkiksi huomauttaa kanssaihmiselle tämän lihavuudesta/laihuudesta/kierosilmäisyydestä jne. - vaikka ne tosiasioita olisivatkin.



"The April 31, 1946 Aleutian Island earthquake tsunami that killed 165 people in Hawaii and Alaska resulted in the creation of a tsunami warning system, the Pacific Tsunami Warning Centre, established in 1949 for Pacific Ocean countries. The tsunami in question is known in Hawaii as the "April Fools' Day Tsunami" due to people drowning because of the assumptions that the warnings were an April Fools' prank".

(http://en.wikipedia.org/wiki/April_Fools%27_Day)

Kaikesta huolimatta - hyvää huhtikuun ensimmäistä! Eikös tämä olekin jo kevätkuukausi joten samalla voinee toivottaa myös hyvää kevättä?

-gs

The Rivalry: Shalane vs. Kara

Jäätäviä viiltoja vai pelkkää showta?



-gs