perjantaina, toukokuuta 04, 2012
Linnut
En ole missään vaiheessa ymmärtänyt Angry Birds-hypetystä ja olen ollut suorastaan ällistynyt palstatilasta ja media-ajasta jota tämä joutavanpäiväinen ilmiö on saanut. Oli ilahduttavaa nähdä eilisessä Hesarissa joku toinenkin joka ei ole polvillaan vihaisten lintujen edessä. "Suomi on pähkinöinä Angry Birds -ilmiöstä, koska kaipaamme niin kovasti uutta Nokiaa. Nyt pitäisi herätä lumouksesta. Nämä linnuthan tahrivat Suomen maineen! Kohta tunnetuin Suomesta tuleva asia on viisivuotiaan aivokapasiteetille soveltuva kännykkäpeli, jossa aggressiiviset linnut tuhoavat possuja" - Sanna Hongisto, HS 3.5.2012
perjantaina, huhtikuuta 20, 2012
Maantiepyöräilyä
Maantiepyöräilykausi on avattu - 4 lenkkiä / 175 km. Kyllä pyörä liikahtaa iloisesti maastopyöräilyn jälkeen! Vauhdikkaimmat lenkit ovat kulkeneet hiukan yli 30 km/h-keskinopeudella (eilen 56.5 km / 1h50min / 30.7 km/h). - - - Ajankohtainen määritelmä egosta: "the part of the mind that believes it is separate from the Mind of Christ" (http://www.facim.org/acim/glossary.htm) -gs
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012
Exsultet
Exsultet (engl., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)
Rejoice, heavenly powers! Sing, choirs of angels!
Exult, all creation around God's throne!
Jesus Christ, our King, is risen!
Sound the trumpet of salvation!
Rejoice, O earth, in shining splendor,
radiant in the brightness of your King!
Christ has conquered! Glory fills you!
Darkness vanishes for ever!
Rejoice, O Mother Church! Exult in glory!
The risen Savior shines upon you!
Let this place resound with joy,
echoing the mighty song of all God's people!
My dearest friends,
standing with me in this holy light,
join me in asking God for mercy,
that he may give his unworthy minister
grace to sing his Easter praises.
Deacon: The Lord be with you.
People: And with your spirit.
Deacon: Lift up your hearts.
People: We lift them up to the Lord.
Deacon: Let us give thanks to the Lord our God.
People: It is right and just.
It is truly right
that with full hearts and minds and voices
we should praise the unseen God, the all-powerful Father,
and his only Son, our Lord Jesus Christ.
For Christ has ransomed us with his blood,
and paid for us the price of Adam's sin to our eternal Father!
This is our passover feast,
when Christ, the true Lamb, is slain,
whose blood consecrates the homes of all believers.
This is the night
when first you saved our fathers:
you freed the people of Israel from their slavery
and led them dry-shod through the sea.
This is the night
when the pillar of fire destroyed the darkness of sin!
This is the night
when Christians everywhere,
washed clean of sin and freed from all defilement,
are restored to grace and grow together in holiness.
This is the night
when Jesus Christ broke the chains of death
and rose triumphant from the grave.
What good would life have been to us,
had Christ not come as our Redeemer?
Father, how wonderful your care for us!
How boundless your merciful love!
To ransom a slave you gave away your Son.
O happy fault,
O necessary sin of Adam,
which gained for us so great a Redeemer!
Most blessed of all nights,
chosen by God to see Christ rising from the dead!
Of this night scripture says:
"The night will be as clear as day:
it will become my light, my joy."
The power of this holy night dispels all evil,
washes guilt away, restores lost innocence,
brings mourners joy;
it casts out hatred, brings us peace,
and humbles earthly pride.
Night truly blessed when heaven is wedded to earth
and man is reconciled with God!
Therefore, heavenly Father,
in the joy of this night,
receive our evening sacrifice of praise,
your Church's solemn offering.
Accept this Easter candle,
a flame divided but undimmed,
a pillar of fire that glows to the honor of God.
(For it is fed by the melting wax,
which the mother bee brought forth
to make this precious candle.)
Let it mingle with the lights of heaven
and continue bravely burning
to dispel the darkness of this night!
May the Morning Star which never sets
find this flame still burning:
Christ, that Morning Star,
who came back from the dead,
and shed his peaceful light on all mankind,
your Son, who lives and reigns for ever and ever.
Amen.
Exsultet (lat., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)
Exsúltet iam angélica turba cælórum:
exsúltent divína mystéria:
et pro tanti Regis victória tuba ínsonet salutáris.
Gáudeat et tellus, tantis irradiáta fulgóribus:
et ætérni Regis splendóre illustráta,
tótius orbis se séntiat amisísse calíginem.
Lætétur et mater Ecclésia,
tanti lúminis adornáta fulgóribus:
et magnis populórum vócibus hæc aula resúltet.
[Quaprópter astántes vos, fratres caríssimi,
ad tam miram huius sancti lúminis claritátem,
una mecum, quæso,
Dei omnipoténtis misericórdiam invocáte.
Ut, qui me non meis méritis
intra Levitárum númerum dignátus est aggregáre,
lúminis sui claritátem infúndens,
cérei huius laudem implére perfíciat.]
[V/ Dóminus vobíscum.
R/ Et cum spíritu tuo.]
V/ Sursum corda.
R/ Habémus ad Dóminum.
V/ Grátias agámus Dómino Deo nostro.
R/ Dignum et iustum est.
Vere dignum et iustum est,
invisíbilem Deum Patrem omnipoténtem
Filiúmque eius unigénitum,
Dóminum nostrum Iesum Christum,
toto cordis ac mentis afféctu et vocis ministério personáre.
Qui pro nobis ætérno Patri Adæ débitum solvit,
et véteris piáculi cautiónem pio cruóre detérsit.
Hæc sunt enim festa paschália,
in quibus verus ille Agnus occíditur,
cuius sánguine postes fidélium consecrántur.
Hæc nox est,
in qua primum patres nostros, fílios Israel
edúctos de Ægypto,
Mare Rubrum sicco vestígio transíre fecísti.
Hæc ígitur nox est,
quæ peccatórum ténebras colúmnæ illuminatióne purgávit.
Hæc nox est,
quæ hódie per univérsum mundum in Christo credéntes,
a vítiis sæculi et calígine peccatórum segregátos,
reddit grátiæ, sóciat sanctitáti.
Hæc nox est,
in qua, destrúctis vínculis mortis,
Christus ab ínferis victor ascéndit.
Nihil enim nobis nasci prófuit,
nisi rédimi profuísset.
O mira circa nos tuæ pietátis dignátio!
O inæstimábilis diléctio caritátis:
ut servum redímeres, Fílium tradidísti!
O certe necessárium Adæ peccátum,
quod Christi morte delétum est!
O felix culpa,
quæ talem ac tantum méruit habére Redemptórem!
O vere beáta nox,
quæ sola méruit scire tempus et horam,
in qua Christus ab ínferis resurréxit!
Hæc nox est, de qua scriptum est:
Et nox sicut dies illuminábitur:
et nox illuminátio mea in delíciis meis.
Huius ígitur sanctificátio noctis fugat scélera, culpas lavat:
et reddit innocéntiam lapsis
et mæstis lætítiam.
Fugat ódia, concórdiam parat
et curvat impéria.
O vere beáta nox,
in qua terrénis cæléstia, humánis divína iungúntur!¹
In huius ígitur noctis grátia, súscipe, sancte Pater,
laudis huius sacrifícium vespertínum,
quod tibi in hac cérei oblatióne solémni,
per ministrórum manus
de opéribus apum, sacrosáncta reddit Ecclésia.
Sed iam colúmnæ huius præcónia nóvimus,
quam in honórem Dei rútilans ignis accéndit.
Qui, lícet sit divísus in partes,
mutuáti tamen lúminis detrimenta non novit.
Alitur enim liquántibus ceris,
quas in substántiam pretiósæ huius lámpadis
apis mater edúxit.²
Orámus ergo te, Dómine,
ut céreus iste in honórem tui nóminis consecrátus,
ad noctis huius calíginem destruéndam,
indefíciens persevéret.
Et in odórem suavitátis accéptus,
supérnis lumináribus misceátur.
Flammas eius lúcifer matutínus invéniat:
ille, inquam, Lúcifer, qui nescit occásum.
Christus Fílius tuus,
qui, regréssus ab ínferis, humáno géneri serénus illúxit,
et vivit et regnat in sæcula sæculórum.
R/ Amen.
Exsultet (suom. http://katolinen.net/?page_id=3232
Riemuitkoot taivaassa enkelten joukot.
Riemuitkoot korkeuksissa Jumalan salaisuudet.
Soikoon pelastuksen torvi kuninkaamme voiton kunniaa.
Riemuitkoon myös maa jumalallisen loisteen valaisemana
ja tietäköön ikuisen kuninkaan kirkastamana,
että koko maailmasta on pimeys hälvennyt.
Iloitkoon äitimme kirkko
sädehtien ihanasti valkeuden loistoa
ja kaikukoon tämä Jumalan huone
kansan riemulaulun äänistä.
Totisesti on arvokasta ja oikein
koko sydämellään, sielullaan ja äänellään
ylistää näkymätöntä Jumalaa, kaikkivaltiasta Isää,
ja hänen ainokaista Poikaansa,
Herraamme Jeesusta Kristusta.
Hän on meidän puolestamme maksanut iankaikkiselle Isälle
Aadamin velan ja hävittänyt muinaisen synnin velkakirjan
omalla kalliilla verellään.
Tämä on se pääsiäisjuhla,
jolloin uhrataan se tosi Karitsa,
jonka veri pyhittää uskovaisten ovet.
Tämä on se yö,
jolloin sinä muinoin johdatit meidän isämme,
Israelin lapset, pois Egyptistä
ja kuljetit heidät kuivin jaloin halki Punaisen meren.
Tämä on se yö,
jona tulipatsaan hohde karkotti synnin pimeyden.
Tämä on se yö,
joka tänään erottaa kaikkialla
koko maan piirissä Kristukseen uskovat
maailman paheista ja synnin pimeydestä,
palauttaa heidät armoon ja yhdistää heidät pyhyyteen.
Tämä on se yö,
jona Kristus murrettuaan kuoleman kahleet
astui voittajana ylös tuonelasta.
Sillä mitä olisi syntymämme meitä hyödyttänyt,
ellei osaksemme olisi tullut lunastus?
Oi ihmeellistä laupeuttasi meitä kohtaan!
Oi äärettömän suurta rakkauttasi,
kun lunastaaksesi orjan annoit alttiiksi Poikasi.
Oi miten välttämätön olikaan Aadamin synti,
joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois.
Oi onnellinen syyllisyys,
joka ansaitsi tällaisen Lunastajan.
Oi totisesti autuas yö,
joka yksin sai tietää ajan ja hetken,
jolloin Kristus nousi ylös tuonelasta.
Tämä on se yö, josta on kirjoitettu:
“Yö on oleva valoisa kuin päivä”
ja “Yö kirkastuu riemukseni”.
Tämän yön pyhyys karkottaa rikokset,
pesee pois synnit, antaa langenneille
takaisin viattomuuden, tuo murheellisille ilon,
karkottaa vihan, luo yksimielisyyden
ja murtaa pahan vallat.
Tänä armon yönä ota vastaan, pyhä Isä,
tämä ylistyksen iltauhri, jonka pyhä kirkko
kantaa sinulle palvelijoittesi kätten kautta
uhratessaan juhlallisesti
tämän mehiläisen vahasta tehdyn kynttilän.
Sen liekki kohoaa Jumalan kunniaksi,
ja vaikka se kaikille jaetaan,
ei sen loiste siitä heikkene.
Se saa ravintonsa vahasta,
jonka ahkera mehiläinen on tuottanut
tämän kalliin soihdun aineeksi.
Oi tämä autuas yö,
joka yhdistää taivaan ja maan,
Jumalan ja ihmiset.
Rukoilemme siis sinua, Herra,
että tämä nimesi kunniaksi siunattu kynttilä
heikkenemättä alati loistaisi
karkottaen tämän yön pimeyden.
Ota se vastaan suloisena tuoksuna,
sen valo yhtyköön taivaallisiin valoihin.
Sen liekkiä tervehtiköön aamutähti,
se aamutähti, joka ei koskaan sammu,
Kristus, sinun Poikasi, joka palattuaan
tuonelasta on alkanut kirkkaana
valaista ihmiskuntaa
ja joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen.
(http://katolinen.net/?page_id=3232)
- - -
Pohdinta käynnistyi unessa annetusta käsitteestä "kultainen valontuoja". Assosiaationa lucifer, Aamutähti, jota käytetään yllä viittauksena Kristukseen.
-gs
Rejoice, heavenly powers! Sing, choirs of angels!
Exult, all creation around God's throne!
Jesus Christ, our King, is risen!
Sound the trumpet of salvation!
Rejoice, O earth, in shining splendor,
radiant in the brightness of your King!
Christ has conquered! Glory fills you!
Darkness vanishes for ever!
Rejoice, O Mother Church! Exult in glory!
The risen Savior shines upon you!
Let this place resound with joy,
echoing the mighty song of all God's people!
My dearest friends,
standing with me in this holy light,
join me in asking God for mercy,
that he may give his unworthy minister
grace to sing his Easter praises.
Deacon: The Lord be with you.
People: And with your spirit.
Deacon: Lift up your hearts.
People: We lift them up to the Lord.
Deacon: Let us give thanks to the Lord our God.
People: It is right and just.
It is truly right
that with full hearts and minds and voices
we should praise the unseen God, the all-powerful Father,
and his only Son, our Lord Jesus Christ.
For Christ has ransomed us with his blood,
and paid for us the price of Adam's sin to our eternal Father!
This is our passover feast,
when Christ, the true Lamb, is slain,
whose blood consecrates the homes of all believers.
This is the night
when first you saved our fathers:
you freed the people of Israel from their slavery
and led them dry-shod through the sea.
This is the night
when the pillar of fire destroyed the darkness of sin!
This is the night
when Christians everywhere,
washed clean of sin and freed from all defilement,
are restored to grace and grow together in holiness.
This is the night
when Jesus Christ broke the chains of death
and rose triumphant from the grave.
What good would life have been to us,
had Christ not come as our Redeemer?
Father, how wonderful your care for us!
How boundless your merciful love!
To ransom a slave you gave away your Son.
O happy fault,
O necessary sin of Adam,
which gained for us so great a Redeemer!
Most blessed of all nights,
chosen by God to see Christ rising from the dead!
Of this night scripture says:
"The night will be as clear as day:
it will become my light, my joy."
The power of this holy night dispels all evil,
washes guilt away, restores lost innocence,
brings mourners joy;
it casts out hatred, brings us peace,
and humbles earthly pride.
Night truly blessed when heaven is wedded to earth
and man is reconciled with God!
Therefore, heavenly Father,
in the joy of this night,
receive our evening sacrifice of praise,
your Church's solemn offering.
Accept this Easter candle,
a flame divided but undimmed,
a pillar of fire that glows to the honor of God.
(For it is fed by the melting wax,
which the mother bee brought forth
to make this precious candle.)
Let it mingle with the lights of heaven
and continue bravely burning
to dispel the darkness of this night!
May the Morning Star which never sets
find this flame still burning:
Christ, that Morning Star,
who came back from the dead,
and shed his peaceful light on all mankind,
your Son, who lives and reigns for ever and ever.
Amen.
Exsultet (lat., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)
Exsúltet iam angélica turba cælórum:
exsúltent divína mystéria:
et pro tanti Regis victória tuba ínsonet salutáris.
Gáudeat et tellus, tantis irradiáta fulgóribus:
et ætérni Regis splendóre illustráta,
tótius orbis se séntiat amisísse calíginem.
Lætétur et mater Ecclésia,
tanti lúminis adornáta fulgóribus:
et magnis populórum vócibus hæc aula resúltet.
[Quaprópter astántes vos, fratres caríssimi,
ad tam miram huius sancti lúminis claritátem,
una mecum, quæso,
Dei omnipoténtis misericórdiam invocáte.
Ut, qui me non meis méritis
intra Levitárum númerum dignátus est aggregáre,
lúminis sui claritátem infúndens,
cérei huius laudem implére perfíciat.]
[V/ Dóminus vobíscum.
R/ Et cum spíritu tuo.]
V/ Sursum corda.
R/ Habémus ad Dóminum.
V/ Grátias agámus Dómino Deo nostro.
R/ Dignum et iustum est.
Vere dignum et iustum est,
invisíbilem Deum Patrem omnipoténtem
Filiúmque eius unigénitum,
Dóminum nostrum Iesum Christum,
toto cordis ac mentis afféctu et vocis ministério personáre.
Qui pro nobis ætérno Patri Adæ débitum solvit,
et véteris piáculi cautiónem pio cruóre detérsit.
Hæc sunt enim festa paschália,
in quibus verus ille Agnus occíditur,
cuius sánguine postes fidélium consecrántur.
Hæc nox est,
in qua primum patres nostros, fílios Israel
edúctos de Ægypto,
Mare Rubrum sicco vestígio transíre fecísti.
Hæc ígitur nox est,
quæ peccatórum ténebras colúmnæ illuminatióne purgávit.
Hæc nox est,
quæ hódie per univérsum mundum in Christo credéntes,
a vítiis sæculi et calígine peccatórum segregátos,
reddit grátiæ, sóciat sanctitáti.
Hæc nox est,
in qua, destrúctis vínculis mortis,
Christus ab ínferis victor ascéndit.
Nihil enim nobis nasci prófuit,
nisi rédimi profuísset.
O mira circa nos tuæ pietátis dignátio!
O inæstimábilis diléctio caritátis:
ut servum redímeres, Fílium tradidísti!
O certe necessárium Adæ peccátum,
quod Christi morte delétum est!
O felix culpa,
quæ talem ac tantum méruit habére Redemptórem!
O vere beáta nox,
quæ sola méruit scire tempus et horam,
in qua Christus ab ínferis resurréxit!
Hæc nox est, de qua scriptum est:
Et nox sicut dies illuminábitur:
et nox illuminátio mea in delíciis meis.
Huius ígitur sanctificátio noctis fugat scélera, culpas lavat:
et reddit innocéntiam lapsis
et mæstis lætítiam.
Fugat ódia, concórdiam parat
et curvat impéria.
O vere beáta nox,
in qua terrénis cæléstia, humánis divína iungúntur!¹
In huius ígitur noctis grátia, súscipe, sancte Pater,
laudis huius sacrifícium vespertínum,
quod tibi in hac cérei oblatióne solémni,
per ministrórum manus
de opéribus apum, sacrosáncta reddit Ecclésia.
Sed iam colúmnæ huius præcónia nóvimus,
quam in honórem Dei rútilans ignis accéndit.
Qui, lícet sit divísus in partes,
mutuáti tamen lúminis detrimenta non novit.
Alitur enim liquántibus ceris,
quas in substántiam pretiósæ huius lámpadis
apis mater edúxit.²
Orámus ergo te, Dómine,
ut céreus iste in honórem tui nóminis consecrátus,
ad noctis huius calíginem destruéndam,
indefíciens persevéret.
Et in odórem suavitátis accéptus,
supérnis lumináribus misceátur.
Flammas eius lúcifer matutínus invéniat:
ille, inquam, Lúcifer, qui nescit occásum.
Christus Fílius tuus,
qui, regréssus ab ínferis, humáno géneri serénus illúxit,
et vivit et regnat in sæcula sæculórum.
R/ Amen.
Exsultet (suom. http://katolinen.net/?page_id=3232
Riemuitkoot taivaassa enkelten joukot.
Riemuitkoot korkeuksissa Jumalan salaisuudet.
Soikoon pelastuksen torvi kuninkaamme voiton kunniaa.
Riemuitkoon myös maa jumalallisen loisteen valaisemana
ja tietäköön ikuisen kuninkaan kirkastamana,
että koko maailmasta on pimeys hälvennyt.
Iloitkoon äitimme kirkko
sädehtien ihanasti valkeuden loistoa
ja kaikukoon tämä Jumalan huone
kansan riemulaulun äänistä.
Totisesti on arvokasta ja oikein
koko sydämellään, sielullaan ja äänellään
ylistää näkymätöntä Jumalaa, kaikkivaltiasta Isää,
ja hänen ainokaista Poikaansa,
Herraamme Jeesusta Kristusta.
Hän on meidän puolestamme maksanut iankaikkiselle Isälle
Aadamin velan ja hävittänyt muinaisen synnin velkakirjan
omalla kalliilla verellään.
Tämä on se pääsiäisjuhla,
jolloin uhrataan se tosi Karitsa,
jonka veri pyhittää uskovaisten ovet.
Tämä on se yö,
jolloin sinä muinoin johdatit meidän isämme,
Israelin lapset, pois Egyptistä
ja kuljetit heidät kuivin jaloin halki Punaisen meren.
Tämä on se yö,
jona tulipatsaan hohde karkotti synnin pimeyden.
Tämä on se yö,
joka tänään erottaa kaikkialla
koko maan piirissä Kristukseen uskovat
maailman paheista ja synnin pimeydestä,
palauttaa heidät armoon ja yhdistää heidät pyhyyteen.
Tämä on se yö,
jona Kristus murrettuaan kuoleman kahleet
astui voittajana ylös tuonelasta.
Sillä mitä olisi syntymämme meitä hyödyttänyt,
ellei osaksemme olisi tullut lunastus?
Oi ihmeellistä laupeuttasi meitä kohtaan!
Oi äärettömän suurta rakkauttasi,
kun lunastaaksesi orjan annoit alttiiksi Poikasi.
Oi miten välttämätön olikaan Aadamin synti,
joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois.
Oi onnellinen syyllisyys,
joka ansaitsi tällaisen Lunastajan.
Oi totisesti autuas yö,
joka yksin sai tietää ajan ja hetken,
jolloin Kristus nousi ylös tuonelasta.
Tämä on se yö, josta on kirjoitettu:
“Yö on oleva valoisa kuin päivä”
ja “Yö kirkastuu riemukseni”.
Tämän yön pyhyys karkottaa rikokset,
pesee pois synnit, antaa langenneille
takaisin viattomuuden, tuo murheellisille ilon,
karkottaa vihan, luo yksimielisyyden
ja murtaa pahan vallat.
Tänä armon yönä ota vastaan, pyhä Isä,
tämä ylistyksen iltauhri, jonka pyhä kirkko
kantaa sinulle palvelijoittesi kätten kautta
uhratessaan juhlallisesti
tämän mehiläisen vahasta tehdyn kynttilän.
Sen liekki kohoaa Jumalan kunniaksi,
ja vaikka se kaikille jaetaan,
ei sen loiste siitä heikkene.
Se saa ravintonsa vahasta,
jonka ahkera mehiläinen on tuottanut
tämän kalliin soihdun aineeksi.
Oi tämä autuas yö,
joka yhdistää taivaan ja maan,
Jumalan ja ihmiset.
Rukoilemme siis sinua, Herra,
että tämä nimesi kunniaksi siunattu kynttilä
heikkenemättä alati loistaisi
karkottaen tämän yön pimeyden.
Ota se vastaan suloisena tuoksuna,
sen valo yhtyköön taivaallisiin valoihin.
Sen liekkiä tervehtiköön aamutähti,
se aamutähti, joka ei koskaan sammu,
Kristus, sinun Poikasi, joka palattuaan
tuonelasta on alkanut kirkkaana
valaista ihmiskuntaa
ja joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen.
(http://katolinen.net/?page_id=3232)
- - -
Pohdinta käynnistyi unessa annetusta käsitteestä "kultainen valontuoja". Assosiaationa lucifer, Aamutähti, jota käytetään yllä viittauksena Kristukseen.
-gs
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
Elämän oppikoulun lopputyö
Eloa täällä maan päällä voi verrata kouluun; yksi aloittelee ja toinen on jo päättämässä. Enkä nyt tarkoita fyysistä ikää tai koulutusvuosia vaan henkistä kasvua. Elämän oppikoulun tärkein läksy on oppia sisäisesti tuntemaan ihmisen ja elämän kantava voima, joka on rakkaus. Haasteena on integroitua rakkauteen, tulla rakkaudeksi. Kun tämä on toteutunut, ihminen voi jatkaa muualla. Tai hän voi myös toimia täällä auttamassa muita.
Mikä rooli gurulla on tässä?
Guru-käsitettä voi käyttää monessa merkityksessä. Ensinnäkin, guru on opettaja. Gurun avulla me voimme oppia jotakin uutta itsestämme ja maailmasta. Oikealla asenteella jokaisen voi nähdä opettajana; kohtaamamme ihmiset, tässä elämässä meille annetut läheiset, sukulaiset, perhe… voimme oppia heiltä kaikilta. Meidän tarvitsee vain pitää silmät auki, tarvitsemme nöyryyttä myöntää että olemme vielä kovin tietämättömiä monessa asiassa. Olemme siis gurujen ympäröimiä. Myös täällä internetin ja blogien ihmeellisessä maailmassa.
Toisekseen, guru on opettaja joka on hyvin pitkällä – kenties jo perillä rakkaudessa. Guru saattaa olla boddhisattva – ihminen joka kieltäytyy astumasta nirvanaan niin kauan kuin yksikin elollinen olento vielä kärsii. Tällaisen gurun kohtaaminen merkitsee sitä, että saatamme saada erityisen tärkeää opastusta tai opetusta siitä kuinka päästä perille myös itse. Tällaisen gurun kohtaaminen saattaa merkitä ratkaisevaa impulssia vapauteen tai sitten saatamme torjua totuuden.
Ajatellaan vaikkapa Nasaretin Jeesusta. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, tämä merkitsi jonkinlaista käännekohtaa ihmiselle. Hän joko alkoi uskoa tai sitten hän saattoi mennä syvemmälle epäuskoon. Jeesusta ei voinut kohdata neutraalisti – hänessä oli jotakin, joka aiheutti ihmisessä voimakkaan reaktion; yksi rakasti, toinen vihasi. Ajattelen, että näin on asianlaita myös boddhisattva-gurun kohdatessamme.
Hyvä guru voi auttaa ihmistä virittymään rakkauteen. Viime kädessä työ on kuitenkin tehtävä itse, sisäisesti. Aivan kuten perhosen on itse läpikäytävä metamorfoosi kotelovaiheensa aikana, myös ihminen on kutsuttu muuttumaan; vanha minä katoaa ja uusi on syntynyt. Uusi minä on minättömyyttä, joka lausuu ”enää en elä minä, vaan Kristus minussa”, itsekäs minä on kuollut – ikuinen rakkausminä elää.
Kristinuskon nimissä on paljon korostettu Christo pro nobis –ajattelua – Kristus meidän puolestamme. Tämän on sanottu tarkoittavan, ettei meidän tarvitse tehdä yhtään mitään; kaikki on jo valmista, meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Vaikka tässä piilee tietty totuus, haluan kuitenkin korostaa myös Christo in nobis –ajattelua – Kristus meissä. Christo in nobis tarkoittaa, että ulkoisiin guruihin emme voi takertua. Sisältämme löytyy avain ikuiseen elämään, taivasten valtakuntaan. Christo in nobis on sisällämme oleva jumalallisen rakkauden kipinä. Magna opuksessa, metamorfoosissa ihmisestä tulee kipinä ja kipinästä ihminen. Elämän oppikoulun ratkaiseva päättötyö on valmis.
-gs
Mikä rooli gurulla on tässä?
Guru-käsitettä voi käyttää monessa merkityksessä. Ensinnäkin, guru on opettaja. Gurun avulla me voimme oppia jotakin uutta itsestämme ja maailmasta. Oikealla asenteella jokaisen voi nähdä opettajana; kohtaamamme ihmiset, tässä elämässä meille annetut läheiset, sukulaiset, perhe… voimme oppia heiltä kaikilta. Meidän tarvitsee vain pitää silmät auki, tarvitsemme nöyryyttä myöntää että olemme vielä kovin tietämättömiä monessa asiassa. Olemme siis gurujen ympäröimiä. Myös täällä internetin ja blogien ihmeellisessä maailmassa.
Toisekseen, guru on opettaja joka on hyvin pitkällä – kenties jo perillä rakkaudessa. Guru saattaa olla boddhisattva – ihminen joka kieltäytyy astumasta nirvanaan niin kauan kuin yksikin elollinen olento vielä kärsii. Tällaisen gurun kohtaaminen merkitsee sitä, että saatamme saada erityisen tärkeää opastusta tai opetusta siitä kuinka päästä perille myös itse. Tällaisen gurun kohtaaminen saattaa merkitä ratkaisevaa impulssia vapauteen tai sitten saatamme torjua totuuden.
Ajatellaan vaikkapa Nasaretin Jeesusta. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, tämä merkitsi jonkinlaista käännekohtaa ihmiselle. Hän joko alkoi uskoa tai sitten hän saattoi mennä syvemmälle epäuskoon. Jeesusta ei voinut kohdata neutraalisti – hänessä oli jotakin, joka aiheutti ihmisessä voimakkaan reaktion; yksi rakasti, toinen vihasi. Ajattelen, että näin on asianlaita myös boddhisattva-gurun kohdatessamme.
Hyvä guru voi auttaa ihmistä virittymään rakkauteen. Viime kädessä työ on kuitenkin tehtävä itse, sisäisesti. Aivan kuten perhosen on itse läpikäytävä metamorfoosi kotelovaiheensa aikana, myös ihminen on kutsuttu muuttumaan; vanha minä katoaa ja uusi on syntynyt. Uusi minä on minättömyyttä, joka lausuu ”enää en elä minä, vaan Kristus minussa”, itsekäs minä on kuollut – ikuinen rakkausminä elää.
Kristinuskon nimissä on paljon korostettu Christo pro nobis –ajattelua – Kristus meidän puolestamme. Tämän on sanottu tarkoittavan, ettei meidän tarvitse tehdä yhtään mitään; kaikki on jo valmista, meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Vaikka tässä piilee tietty totuus, haluan kuitenkin korostaa myös Christo in nobis –ajattelua – Kristus meissä. Christo in nobis tarkoittaa, että ulkoisiin guruihin emme voi takertua. Sisältämme löytyy avain ikuiseen elämään, taivasten valtakuntaan. Christo in nobis on sisällämme oleva jumalallisen rakkauden kipinä. Magna opuksessa, metamorfoosissa ihmisestä tulee kipinä ja kipinästä ihminen. Elämän oppikoulun ratkaiseva päättötyö on valmis.
-gs
keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2012
Todellinen Aikuisuus
Aikuisuus, a-ikuisuus, se on ensimmäistä ikuisuutta.
Se ei ole ikävuosiin yhteydessä.
Todellinen Aikuisuus on täysi-ikäisyyttä, jossa ihminen ei enää ole "kaikenlaisten opin tuulien heiteltävinä" (Ef. 4:14).
Todellisessa Aikuisuudessa ollaan tultu täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa (Kol. 1: 28).
Todellisessa Aikuisuudessa ei enää ole egominää.
Todellinen Aikuisuus on Valominuutta. Kristusminuutta. Rakkausminuutta. Todellista alkuperäistä ihmisyyttä.
-gs
Se ei ole ikävuosiin yhteydessä.
Todellinen Aikuisuus on täysi-ikäisyyttä, jossa ihminen ei enää ole "kaikenlaisten opin tuulien heiteltävinä" (Ef. 4:14).
Todellisessa Aikuisuudessa ollaan tultu täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa (Kol. 1: 28).
Todellisessa Aikuisuudessa ei enää ole egominää.
Todellinen Aikuisuus on Valominuutta. Kristusminuutta. Rakkausminuutta. Todellista alkuperäistä ihmisyyttä.
-gs
tiistaina, maaliskuuta 13, 2012
Kuolemanjälkeinen elämä
Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 tekemän kyselyn perusteella suomalaisten usko kuolemanjälkeiseen elämään on vähentynyt. Yli kolmasosa vastanneista ajattelee että kuoleman jälkeen ei ole elämää.
Uutinen Kotimaan sivuilla
Uutinen Ylen sivuilla
Todellakin, materialistisen ihmiskäsityksen kannalta näin on. Kuolema on tiedostavan minän päätepiste. Materialisti redusoi minuuden eläviin aivoihin ja kun aivot kuolevat, minuuden oleminen lakkaa.
Henkisen ihmiskäsityksen valossa kuolema on portti johonkin toiseen tilaan jossa ihminen jatkaa olemassaoloaan jossakin toisessa muodossa, sillä minuus on jotakin muuta(kin) kuin elävien aivojen tila.
Ihmiskäsitykseni perusteella pätee
- kuolema on minän päätepiste
- kuolema ei ole minän päätepiste
Ristiriitaista?
Siinä määrin kun ihminen elää kiinni egossa, egotietoisuudessa, hän on kuolevainen. Siinä määrin ihminen on ikuinen, kun hän elää todellisessa itsessään. Todellinen itseys on Kristustietoisuutta/minuutta. Voidaan puhua myös vaikkapa rakkaustietoisuudesta/minuudesta. Jälkimmäinen olemisen tapa on persoonatonta (lat. persona = naamio; siis aitoa olemista), egon pauloista vapautunutta olemista.
Ihmisen haaste on kasvaa persoonaminän ylitse rakkausminuudeksi. Tässä kasvussa tulee todeksi Paavalin ajatus "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Tämä ei ole helppo tie - se on ristin tie, itsensä kieltämisen tie (Lk. 9:23). Tällä tiellä ego tulee panemaan vastaan viimeiseen saakka. Se on kuitenkin tie, joka totuutta janoavan on kuljettava. Se on ikuiseen elämään vievä tie. Paluutie kotiin.
-gs
Uutinen Kotimaan sivuilla
Uutinen Ylen sivuilla
Todellakin, materialistisen ihmiskäsityksen kannalta näin on. Kuolema on tiedostavan minän päätepiste. Materialisti redusoi minuuden eläviin aivoihin ja kun aivot kuolevat, minuuden oleminen lakkaa.
Henkisen ihmiskäsityksen valossa kuolema on portti johonkin toiseen tilaan jossa ihminen jatkaa olemassaoloaan jossakin toisessa muodossa, sillä minuus on jotakin muuta(kin) kuin elävien aivojen tila.
Ihmiskäsitykseni perusteella pätee
- kuolema on minän päätepiste
- kuolema ei ole minän päätepiste
Ristiriitaista?
Siinä määrin kun ihminen elää kiinni egossa, egotietoisuudessa, hän on kuolevainen. Siinä määrin ihminen on ikuinen, kun hän elää todellisessa itsessään. Todellinen itseys on Kristustietoisuutta/minuutta. Voidaan puhua myös vaikkapa rakkaustietoisuudesta/minuudesta. Jälkimmäinen olemisen tapa on persoonatonta (lat. persona = naamio; siis aitoa olemista), egon pauloista vapautunutta olemista.
Ihmisen haaste on kasvaa persoonaminän ylitse rakkausminuudeksi. Tässä kasvussa tulee todeksi Paavalin ajatus "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Tämä ei ole helppo tie - se on ristin tie, itsensä kieltämisen tie (Lk. 9:23). Tällä tiellä ego tulee panemaan vastaan viimeiseen saakka. Se on kuitenkin tie, joka totuutta janoavan on kuljettava. Se on ikuiseen elämään vievä tie. Paluutie kotiin.
-gs
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2012
Jaakobin paini
(maalaus: Gustave Doré http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Jacob_Wrestling_with_the_Angel.jpg)
Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." (1. Moos. 32:27)
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Yhteys sisimpään
"The soul always knows what to do to heal itself. The challenge is to silence the mind." - Caroline Myss
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
Hän
- Mitä ihmettä hän oikein haluaa?
- Hän tahtoo palvella. Jumalaa.
- Miksi?
- Koska se on hänen elämänsä tarkoitus.
- Mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
- Hän tahtoo auttaa. Olla parantaja. Tai ehkä sittenkin hän haluaa itse oppia.
- Oppia mitä?
- Oppia tuntemaan itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Miksi?
- Hän haluaa auttaa ihmistä.
- Millä tavalla?
- Hän haluaa auttaa ihmistä löytämään itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Kuulostaa kovin lennokkaalta.
- Ei ollenkaan. Se on päinvastoin hyvin käytännöllistä.
- Selitätkö?
- Toki. Hän haluaa auttaa ihmistä olemaan hereillä.
- Mitä?
- Ihminen on hereillä kun hän on läsnä tässä hetkessä. Epäitsekkäänä, minättömänä, totuutta, rakkautta ja armoa loistavana, nöyränä Jumalan palvelijana hän haluaa herättää ihmisen ymmärtämään langenneen tilansa.
- Ihminen on langennut?
- Ihminen on unohtanut miksi hän on täällä. Ihminen nukkuu. Hän on syvässä unessa, egonsa pauloissa.
- Mutta millä tavalla langennut?
- Ihminen elää erossa Jumalasta.
- Mistä sinä sen tiedät?
- Katso ihmistä. Katso maailmaa.
- Hän tahtoo palvella. Jumalaa.
- Miksi?
- Koska se on hänen elämänsä tarkoitus.
- Mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
- Hän tahtoo auttaa. Olla parantaja. Tai ehkä sittenkin hän haluaa itse oppia.
- Oppia mitä?
- Oppia tuntemaan itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Miksi?
- Hän haluaa auttaa ihmistä.
- Millä tavalla?
- Hän haluaa auttaa ihmistä löytämään itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Kuulostaa kovin lennokkaalta.
- Ei ollenkaan. Se on päinvastoin hyvin käytännöllistä.
- Selitätkö?
- Toki. Hän haluaa auttaa ihmistä olemaan hereillä.
- Mitä?
- Ihminen on hereillä kun hän on läsnä tässä hetkessä. Epäitsekkäänä, minättömänä, totuutta, rakkautta ja armoa loistavana, nöyränä Jumalan palvelijana hän haluaa herättää ihmisen ymmärtämään langenneen tilansa.
- Ihminen on langennut?
- Ihminen on unohtanut miksi hän on täällä. Ihminen nukkuu. Hän on syvässä unessa, egonsa pauloissa.
- Mutta millä tavalla langennut?
- Ihminen elää erossa Jumalasta.
- Mistä sinä sen tiedät?
- Katso ihmistä. Katso maailmaa.
perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Healing
'Healing requires a willingness to make changes in both your physical and your spiritual way of life.' - Caroline Myss
Katson, että sairaudet ovat merkittävissä määrin heijastumia henkisen tason ongelmista.
-gs
Katson, että sairaudet ovat merkittävissä määrin heijastumia henkisen tason ongelmista.
-gs
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
Ryhmätyön sudenkuopat
Mainio artikkeli New York Timesissa
http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all
Aika moni meistä on "aivopesty" ajatuksella ryhmätyön autuudesta. Varmasti on niin että monia hyviä juttuja ryhmässä saadaan aikaan.
(kuva http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all)
Artikkelissa tuodaan kuitenkin esiin toinen näkökulma; ihminen tarvitsee yksinäisyyttä, työrauhaa. Luova työ on vaikeaa ryhmässä. Esimerkiksi ohjelmointityö on huomattavasti tehottomampaa avokonttorissa.
-gs
http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all
Aika moni meistä on "aivopesty" ajatuksella ryhmätyön autuudesta. Varmasti on niin että monia hyviä juttuja ryhmässä saadaan aikaan.
(kuva http://www.nytimes.com/2012/01/15/opinion/sunday/the-rise-of-the-new-groupthink.html?_r=2&pagewanted=all)
Artikkelissa tuodaan kuitenkin esiin toinen näkökulma; ihminen tarvitsee yksinäisyyttä, työrauhaa. Luova työ on vaikeaa ryhmässä. Esimerkiksi ohjelmointityö on huomattavasti tehottomampaa avokonttorissa.
-gs
torstaina, tammikuuta 12, 2012
Rakkaudessa vai pelossa?
"There are only two emotions in this reality--Love and Fear. What is not an expression of Love is an expression of Fear. Whichever core emotion we express-- whether it be love or fear-- we put into motion. In other words, if it is an aspect of fear that we feel then it is that energy which is moving forward and bringing us more of it to experience.
Like does attract like. Fear breeds more fear. Love creates more love and draws more loving experiences into your life in the same way that being in a state of fear attracts more fearful or negative experiences to you."
(http://ascension-temple.com/there-are-only-two-emotions.html)
Like does attract like. Fear breeds more fear. Love creates more love and draws more loving experiences into your life in the same way that being in a state of fear attracts more fearful or negative experiences to you."
(http://ascension-temple.com/there-are-only-two-emotions.html)
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2011
eusebeia - godliness - jumalisuus - jumalanpelko?
Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä:
2. Pietarin kirjeestä
vuoden 1933 käännös
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
vuoden 1992 käännös
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
jumalisuus vs. jumalanpelko!
Engl.kielisessä Raamatussa:
King James Version 1611
[5] And beside this, giving all diligence, add to your faith virtue; and to virtue knowledge;
[6] And to knowledge temperance; and to temperance patience; and to patience godliness;
[7] And to godliness brotherly kindness; and to brotherly kindness charity.
New International Version 2011
5 For this very reason, make every effort to add to your faith goodness; and to goodness, knowledge;
6 and to knowledge, self-control; and to self-control, perseverance; and to perseverance, godliness;
7 and to godliness, mutual affection; and to mutual affection, love.
alkukielinen kreikkal. käsite on
eusebeia
"Eusebeia is translated by a variety of English words such as piety, godliness, reverence, religion and devotion"
(http://www.joelstephenwilliams.com/whatiseusebeia.htm)
"Eusebeia is the idea of inner piety, spiritual maturity, or godliness (...) Godliness is the concept of the inward life and the outward appearance of the fruit of the Spirit"
(http://www.realtime.net/~wdoud/topics/godliness.html)
"Eusebeia relates to real, true, vital, and spiritual relation with God"
(http://en.wikipedia.org/wiki/Eusebeia)
esimerkkejä
* "Train yourself in godliness" (1 Timothy 4:7).
* "Godliness is valuable in every way" (1 Timothy 4:8).
* "Pursue righteousness, godliness, faith, love, endurance, gentleness"
(1 Timothy 6:11).
* "What sort of persons ought you to be in leading lives of holiness and
godliness?" (2 Peter 3:11).
2. Pietarin kirjeestä
vuoden 1933 käännös
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
vuoden 1992 käännös
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
jumalisuus vs. jumalanpelko!
Engl.kielisessä Raamatussa:
King James Version 1611
[5] And beside this, giving all diligence, add to your faith virtue; and to virtue knowledge;
[6] And to knowledge temperance; and to temperance patience; and to patience godliness;
[7] And to godliness brotherly kindness; and to brotherly kindness charity.
New International Version 2011
5 For this very reason, make every effort to add to your faith goodness; and to goodness, knowledge;
6 and to knowledge, self-control; and to self-control, perseverance; and to perseverance, godliness;
7 and to godliness, mutual affection; and to mutual affection, love.
alkukielinen kreikkal. käsite on
eusebeia
"Eusebeia is translated by a variety of English words such as piety, godliness, reverence, religion and devotion"
(http://www.joelstephenwilliams.com/whatiseusebeia.htm)
"Eusebeia is the idea of inner piety, spiritual maturity, or godliness (...) Godliness is the concept of the inward life and the outward appearance of the fruit of the Spirit"
(http://www.realtime.net/~wdoud/topics/godliness.html)
"Eusebeia relates to real, true, vital, and spiritual relation with God"
(http://en.wikipedia.org/wiki/Eusebeia)
esimerkkejä
* "Train yourself in godliness" (1 Timothy 4:7).
* "Godliness is valuable in every way" (1 Timothy 4:8).
* "Pursue righteousness, godliness, faith, love, endurance, gentleness"
(1 Timothy 6:11).
* "What sort of persons ought you to be in leading lives of holiness and
godliness?" (2 Peter 3:11).
maanantaina, joulukuuta 26, 2011
Know thyself - tunne itsesi
Man - know thyself. Gnothi seauton. Self-knowledge is not about selfishness. It is not about egoism. Through self-knowledge you will become small. You will become humble. You will become your true self in the mystical process where your ego vanishes and your true eternal self emerges.
Ihminen - tunne itsesi. Itsensä tunteminen ei ole itsekkyyttä. Itsensä tunteminen on pieneksi tulemista. Nöyräksi tulemista. Todelliseksi itsekseen tulemista Raamatun "Hänen tulee kasvaa, minun pienentyä" -hengessä.
Ihminen - tunne itsesi. Itsensä tunteminen ei ole itsekkyyttä. Itsensä tunteminen on pieneksi tulemista. Nöyräksi tulemista. Todelliseksi itsekseen tulemista Raamatun "Hänen tulee kasvaa, minun pienentyä" -hengessä.
perjantaina, joulukuuta 23, 2011
Johdatus joulun sisäiseen ihmeeseen
Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?
Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)
Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.
Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:
Jeesus = Jumala
Jumala = Rakkaus.
Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että
Jeesus = Rakkaus.
Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon
”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”
Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.
Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.
Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.
Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.
Rauhallista Joulua!
-gs
(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)
Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)
Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.
Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:
Jeesus = Jumala
Jumala = Rakkaus.
Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että
Jeesus = Rakkaus.
Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon
”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”
Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.
Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.
Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.
Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.
Rauhallista Joulua!
-gs
(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)