The Gospel of the...

Second Coming. (Tim Freke & Peter Gandy. Hay House UK, Limited, 2007) Hieno kirja. Hauska ja syvällinen. Mestariteos. http://www.themysteryexperience.com/the-gospel-of-the-second-coming/

"Sivistynyt ihminen...

...on aina hyvällä tuulella." Kuulin tämän pari päivää sitten eräältä työkaveriltani. Hän oli puolestaan kuullut sen vuosia sitten. Mielenkiintoinen määritelmä sivistyksestä. Olla aina hyvällä tuulella... Usein sivistyksen ajatellaan liittyvän oppineisuuteen. Oppineisuus = kirjaviisaus? Ehkä. Joskus puhutaan "sydämensivistyksestä" kirjaviisauden vastakohtana. Sydämensivistys. Onko sydämensivistynyt ihminen aina hyvällä tuulella? Hyväntuulinen on onnellinen, joten voidaan kysyä myös: onko sivistynyt ihminen onnellinen? Onko kirjaviisas? Ehkä, mutta ei välttämättä. Entä sydämensivistynyt? Uskon niin. Mutta onko hän aina onnellinen? En tiedä. Mitä on onni? Ja mikä sisältö annetaan sydämensivistykselle? Onko se elämänkokemusta? Kyllä, eiköhän sydämensivistys edellytä elämänkokemusta. Mutta toisaalta, vaikka kaikilla ihmisillä on elämänkokemusta, tuskin kaikki kuitenkaan ovat sydämensivistyneitä. Sydämensivistys... se on elämänkokemuksen myötä karttunutta viisautta, myötätuntoa, lämpöä. Muodollinen koulutus ei ole tie sydämensivistykseen. Maisterin, diplomi-insinöörin tai tohtorin tutkinto taskussa ihminen voi olla täysi moukka.

Sydämensivistynyt sanoo elämälle: "Kyllä, kaiken tämän ihmeellisen äärellä olen lapsellisen utelias. Olen kiitollinen." Luulenpa että kiitollisuuden tuntemus on keskeinen tekijä. Kyky tuntea kiitollisuutta, valoisa elämänasenne elämän myrskyjenkin keskellä. Katkeroitunut ihminen ei ole kiitollinen. Katkera ihminen ei ole onnellinen. Sydämensivistynyt ihminen ei missään tapauksessa ole katkera.

Sydämensivistynyt ihminen on onnellinen, tasapainossa, valoisa, myötätuntoinen, viisas. "Onneni on olla Herraa lähellä", lauletaan eräässä hengellisessä laulussa. Voiko ateisti olla sydämensivistynyt? Voiko ateisti olla tasapainossa, valoisa, myötätuntoinen ja viisas. En tiedä, en tunne yhtään julkiateistia. Epäilen. Minä uskon Jumalaan - en kuitenkaan "olentoon" tai isähahmoon, joka on jossakin tuolla kaukana. Minä uskon Jumalaan, luotan Jumalaan, elän Jumalassa. Minun Jumalani on ihan lähellä. Koskaan en voi olla kaukana Jumalasta. Persoonallisen minäni perusta on Jumalassa. Tietoisen minäni ytimessä on puhdas tietoisuus, jota ei voi koskettaa, maistaa, haistaa tai muutenkaan käsitteellisesti "vangita". Tämä on credoni. Uskon että kyse on siitä Jumalan sisäisestä valtakunnasta, johon Kristus viittasi.

Minä arvelen että sydämensivistynyt ihminen elää Jumalassa. Hän elää totuudessa ja rakkaudessa ja hän on onnellinen. Pysyvästi. Sydämensivistys. Siinäpä elämälle tavoitetta.

Onni

Lounaskeskustelu rönsyili monenlaisissa teemoissa, taas. Ihmiselämästä puhuimme. Lapsista, varttumisesta, ajasta. Sivistyksestä. Onnesta. Kuinka tulla onnelliseksi? Sitähän ihminen haluaa. Onnea.

Tyypillisesti ihminen on lineaarisen aikakäsityksen "vanki"; murehtii mennyttä, pelkää tulevaa. Moni ajattelee löytävänsä onnen "jostakin tuolta", kulman takaa, ensi viikonlopusta, seuraavasta lomamatkasta, uudesta autosta, eläkeiästä, uudesta parisuhteesta, urheilusta, alkoholista... Lista on loputon. Ihminen etsii onnea jostakin toisaalta, ulkopuoleltaan, tulevaisuudesta... Eikä tavoita sitä koskaan. Kaikkialla on kuitenkin vain nykyhetkeä. Mennyttä ja tulevaa reflektoiva tietoisuus toimii nykyhetkessä. Aina. Nykyhetkessä, ikuisessa nykyhetkessä on ratkaisun avain. Avain onneen.

Onni on löydettävissä vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Juuri nyt. Itse asiassa sitä ei tarvitse edes etsiä sillä ei "se" ole koskaan mihinkään piiloutunut. Se on ollut tässä, ihan lähellä, koko ajan. Kestävä onni löytyy kääntymällä sisäänpäin. Ei käpertymällä. Mutta kääntymällä ja kuuntelemalla. Tunne itsesi ja tunnet kaiken. Tunne itsesi ja olet perillä, onnessa, rakkaudessa, totuudessa. Tunne itsesi ja olet kiitollinen. Opi tuntemaan itsesi ja opit tuntemaan kaikkeuden salaisuudet. "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä", sinussa ja minussa.

Minulla on suhde

Aamukävely koiran kanssa. Kuulas aamu. Ajatuksia tulee ja menee... Yhtäkkiä mieleen nousee Eppu Normaalin erään biisin aloitus "olen rakastunut, on tunne kaapannut mut kokonaan ja pyörteissä sen..." Laulusta tulee aina mieleen eräs puolimaraton vuosien takaa. Ajoin kisan jälkeen kotia kohti, endorfiinit jylläsivät kropassa ja stereoissa pauhasi Eppujen uusin. Tunnetila oli kohdallaan, koin ylitsevuotavaa onnea, elämä tuntui olevan kaikin tavoin kohdallaan. Etuoikeus olla olemassa. Elämä on mielenkiintoinen seikkailu jossa on yllättäviä juonenkäänteitä, vaaratilanteita ja vastoinkäymisiäkin, mutta lopulta kaikki on sittenkin hyvin, kaikki on varmoissa käsissä.

Muistan kirkkaasti tuon tunnetilan. Itse asiassa juuri nyt tunnen samoin. Onni. Kiitollisuus. Kaiken ja kaikkien rakastaminen. Syvälisen yhteyden tunteminen itseen ja maailmaan. Balanssi. Rauha. Elämäntahto. Tajuan taas että ihmisen olemassaolossa on pohjimmiltaan kyse juuri tästä. Ihminen haluaa olla onnellinen. Ihminen haluaa kokea rakkautta.

Jokaisella meillä on muistomme ensirakkaudesta. Muisto voi olla kipeäkin, katkeransuloinen. Rakastumisessa mielen valtaa tunne; rakastettu on ajatuksissa ja maailma näyttää kauniilta. Epäilemättä kehossa jyllää monenlaisia hormoneja tämän myötä mutta en näe niitä rakkauden tuntemuksen syynä vaan seurauksena. Ensin on rakkaus, sitten on joitakin kehossa tapahtuvia asioita, joita voidaan tieteellisesti havaita ja mitatakin. Mutta ne eivät selitä rakkauden olemusta, ne eivät ole rakkauden tuntemuksen primus motor.

Äkkiä ymmärrän ensimmäistä kertaa syvällisesti, siis oikeasti ymmärrän, että rakkaus voi jonkin tietyn ihmisen tai ihmisten lisäksi kohdistua myös elämään, maailmaan, olemassaoloon. Tämä tunnetila on onnea, tasapainoa. Tämä tunne voimaannuttaa. Tämä tunne on positiivista energiaa, joka vapauttaa ihmisen. Tämä tunne on ykseyttä. Tämä tunne on täyttä timanttia. Tämä tunne koukuttaa. Jos tämän tunteen voisi purkittaa ja tuotteistaa, käsissä olisi hitti jota jonotettaisiin. Ja mikä tärkeintä: tätä tunnetta nykyihminen usein tiedostamattaan hakee haaliessaan materiaa ympärilleen. Tätä tunnetta nykyihminen hakee avioliiton ulkopuolisista suhteista. Tätä tunnetta nykyihminen hakee "suorittaessaan" vapaa-aikaansa harrastustensa "vankina". Tätä tunnetta nykyihminen etsii matkustaessaan maailman eri kolkissa.

Kuinka minä tunnen näin? Miksi? Mistä tämä tunnetila syntyy? Minä tunnen näin, koska koen olevani yhteydessä elämään itseensä. Valoon. Koen että vaikka toisaalta olen erillinen persoona maailmassa, ainutlaatuisen henkilöhistorian omaava toimija monimutkaisessa arjessa, toisaalta sisältäni löytyy myös ulottuvuus, joka jollain käsittämättömällä tavalla on ajaton, ikuinen, kaikkiallinen. Tämä sama ulottuvuus löytyy myös maailmasta. Se löytyy toisesta ihmisestä. Tämän ulottuvuuden kokeminen on rakkauden kokemista. Tämä ulottuvuus on mysteeri, jota ei käsitteellisesti voi tyhjentää. Tämä ulottuvuus on elettävä ja koettava. Se on ehtymätön dynamo, jonka varassa oleva on. On siis aika tunnustaa. Minulla on suhde. Minulla on suhde rakkauteen. Ihmeellistä? Ehdottomasti! Käsittämätöntä? Kyllä! Parasta? Paranee koko ajan.

Oli upea aamulenkki.

Joskus se tapahtuu

Myöhään eilisiltana menin ulos pimeään metsään pikku iltakävelylle koiran kanssa. Ja aivan yllättäen. Tähtitaivas! Havaitsin käsittämättömän upeuden jonka alla, sisällä, keskellä saan olla. Pieni ihminen suuren tuntemattoman ja jotenkin samanaikaisesti tutun ja turvallisen sylissä. Olemassaolon ihanan mysteerin pauloissa. Hymyilin taivaalle, kaikkeudelle - ja jokin hymyili minulle takaisin. Ihmeellistä, sanoinkuvaamatonta. Vaikenen.

- - -

Sanoja. Joilla viitataan huomiota johonkin suuntaan. Ulkoiseen ja sisäiseen. Samanaikaisesti. Niiden yhteyteen. Suureen ykseyteen. Joku viisas sanoi joskus jotakin sormesta joka osoittaa kuuta. Aamulenkillä ihailin kuunsirppiä. Kaunista.

Love <-> Wisdom

Love says "I am everything" Wisdom says "I am nothing" Between the two my life flows Nisargadatta

Minä rakastan

(kuvassa mökkiranta pakkasyön jälkeen)

Oli upeaa viettää viikko perheen kanssa mökillä. Vaatimattomat olot; pesuveden lämmitys, savusauna, hiljaisuus, pyörälenkit... Täydellistä. Noissa oloissa jotenkin helposti virittyy tässä ja nyt -tietoisuuteen, jossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, aikakäsitys muuttuu, levollisuus täyttää mielen.

Haaste on säilyttää mielentyyneys hektisessä arjessa.

Se on mahdollista.

(kuvassa mökkiranta auringonlaskun aikaan)

Se on välttämätöntä. Se on. Ei hampaat irvessä.

Vaan antamalla rauhan nousta sisimmästä. Heräämällä huomaamaan että sisäisesti rauha on koko ajan läsnä, lähellä. Sitä on vain ollut liian kiireinen, huolimaton, nukuksissa...

Tässä ja nyt on kätkettynä kaikki upeudet. Ilmaiseksi.

Just open up and see for yourself. The Light within. The Love within. The Wisdom within. The perennial wisdom. Sofia. Universal Sofia. I am in this world to have an love affair with you. I am a philosopher. Lover of Wisdom. Lover of Sofia. I am so thankful. This is the true philosopher's stone - to find out that it's all here, all is set up for you and me to love our life, to be our true selves, to wake up and find out that there is a deeper meaning in our life.

Do you hear me?

Hän tuli luokseni ja sanoi, -You sure can talk the talk but can you walk the walk? -No sir. I have to admit. I cannot walk the walk. Not by myself. -What are you going to do about it? -I believe that there is the eternal light, Christ within me. Everything is possible as long as I keep on trusting this. - - - Pitkästä aikaa palasin tähän hienoon kirjaan. Timothy Freke ja Peter Gandy, "Jesus and the loss goddess". Suosittelen.

Kaupunki metsässä

Maastopyöräilijän maailma näyttää erilaiselta; sitä tutkii karttoja, tekee havaintoja poluista - silloinkin kun on pakotettu liikkumaan autolla. "Tuosta lähtee mielenkiintoinen ura... tuo polku pitää käydä tsekkaamassa... minnehän tuo ura menee... onkohan tuo ajettavissa..." 

Fillarifoorumilla (fillarifoorumi.fi) tuli vastaan oiva kiteytys: 

"Kaupunki muuttuu yhtäkkiä metsäksi, 
jossa nyt vaan sattuu olemaan taloja ja katuja siellä täällä."

 -gs

Sossutädin testamentti

Päivi Ängeslevän oivallinen kirjoitus sunnuntain 22.4.2012 Helsingin Sanomissa toi esiin pitkän linjan sosiaalityöntekijä Gunnel Gustafssonin huolia nykyperheiden tilanteesta. Kasvatusperiaatteet ovat hukassa, lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Gustafsson esittää, että "lapsilta pitäisi vaatia aikuisten ja sääntöjen kunnioittamista. Lastensuojelulaissa on lueteltu lasten oikeuksia, mutta miksei lakiin voisi lisätä myös lasten velvollisuuksia? (...) Lasten on noudatettava kodin sääntöjä, jotka aikuiset asettavat. (...) aikuisia ja auktoriteetteja, kuten opettajaa, on kunnioitettava".

Jäin miettimään kunnioituksen käsitettä. Kunnioitus, kunnian antaminen jollekin asialle, henkilölle... Missä määrin kunnioitus on synnynnäinen ominaisuus ja missä määrin siihen on opittava? Millaisia asioita nykyajassa kunnioitetaan? Mitä asioita arvostetaan? Minusta näyttää, että kovat, materialistiset arvot ovat pinnalla. Gustafssonin mukaan "aineellisen hyvän tavoittelu on syrjäyttänyt henkiset arvot".


-gs

Bicycle fever

Myönnän. Pyöräilykärpänen on puraissut pahemman kerran. Vuosi sitten ostin maastopyörän (Jamis Komodo 1, kuva: isänpäivälenkillä 2011).

Edellisestä pyörähankinnasta oli vierähtänyt 30 vuotta. Myöhemmin syksyllä ostin myös maantiepyörän, käytettynä (Corratec Dura-Ace). Talvi sujui ahkeran pyöräilyn merkeissä (marras-huhtikuu 2100 km).

Toukokuussa päivitin maastopyörän pari luokkaa laadukkaampaan (Specialized Carve Pro 29, kuva: Smögen, Sverige, juni 2012)

ja syyskuussa tein saman tempun maantiepyörän osalta (Ghost Race Lector Pro Di2, kuva: Mikkeli syyskuu 2012).

Touko-syyskuun aikana pyöräilykilometrejä on kertynyt 2817. On tunnustettava että entinen lempilaji, juoksu, on jäänyt toiselle sijalle.

Autotallista löytyy maastopyörät jokaiselle perheen jäsenelle; rouvalla on Cube Ltd Comp (kuva: Kuusamon Petäjälampi, kesä 2012)

ja lapsella Cube Team Kid 240 Race.

Kesän lomareissuilla pyörät kulkivat mukana.

Mikäs sen mukavampaa kuin pyöräillen tutustua ympäristöön!

Pyörälenkit voi mukavasti yhdistää työmatkoihin; suorin reitti kodin ja työpaikan välillä vie noin 10 minuuttia mutta harvoinpa tuohon aikaan suoriudun. Kuljen yleensä maastopyörällä ja niin paljon löytyy kivoja polkuja tästä kaupungista että työmatkat venyvät puolen tunnin, tunnin ja toisinaan kahdenkin tunnin mittaisiksi.

Tour de Helsinki syyskuun alussa oli ensimmäinen kokemukseni pyöräkilpailusta (Luonteri-pyöräilynkin ehkä voi laskea mukaan vaikka siellä ei ajanottoa ollutkaan). 140 km matka sujui hyvin, saattoajon jälkeen vapaan vauhdin keskinopeus oli noin 34.5 km/h, ihan kelvollinen vasta-alkajalle. Tuota on hyvä lähteä seuraavassa mittelössä parantamaan!

- "On" (Facebook)

Tie vie

kohti Valoa. Valossa. Se on ihmisen tarkoitus. Tulla Valoksi. Itsettömyyden kautta todelliseksi itseksi. The real me. I believe that the ego is the one that has to go down so that the real self can emerge. That is the meaning of existence. To become love and light, to shine truth, love and mercy. That is why we were born in this world. Simple? Yes. And no. Ego will do anything for its survival. It will trick you with all its might and wit. It will persuade you to believe in selfishness. Its existence is based on fear and distrust. In Light, in Love and in Jesus there is no fear. There is oneness. When Christ lives in your heart, you will become smaller and smaller and at the very same time you will become the real you. That is the Path we all are invited to. Path of Love, the only Path that is worth walking.

Linnut

En ole missään vaiheessa ymmärtänyt Angry Birds-hypetystä ja olen ollut suorastaan ällistynyt palstatilasta ja media-ajasta jota tämä joutavanpäiväinen ilmiö on saanut. Oli ilahduttavaa nähdä eilisessä Hesarissa joku toinenkin joka ei ole polvillaan vihaisten lintujen edessä. "Suomi on pähkinöinä Angry Birds -ilmiöstä, koska kaipaamme niin kovasti uutta Nokiaa. Nyt pitäisi herätä lumouksesta. Nämä linnuthan tahrivat Suomen maineen! Kohta tunnetuin Suomesta tuleva asia on viisivuotiaan aivokapasiteetille soveltuva kännykkäpeli, jossa aggressiiviset linnut tuhoavat possuja" - Sanna Hongisto, HS 3.5.2012

Maantiepyöräilyä

Maantiepyöräilykausi on avattu - 4 lenkkiä / 175 km. Kyllä pyörä liikahtaa iloisesti maastopyöräilyn jälkeen! Vauhdikkaimmat lenkit ovat kulkeneet hiukan yli 30 km/h-keskinopeudella (eilen 56.5 km / 1h50min / 30.7 km/h). - - - Ajankohtainen määritelmä egosta: "the part of the mind that believes it is separate from the Mind of Christ" (http://www.facim.org/acim/glossary.htm) -gs

Exsultet

Exsultet (engl., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)

Rejoice, heavenly powers! Sing, choirs of angels!
Exult, all creation around God's throne!
Jesus Christ, our King, is risen!
Sound the trumpet of salvation!

Rejoice, O earth, in shining splendor,
radiant in the brightness of your King!
Christ has conquered! Glory fills you!
Darkness vanishes for ever!

Rejoice, O Mother Church! Exult in glory!
The risen Savior shines upon you!
Let this place resound with joy,
echoing the mighty song of all God's people!

My dearest friends,
standing with me in this holy light,
join me in asking God for mercy,
that he may give his unworthy minister
grace to sing his Easter praises.

Deacon: The Lord be with you.
People: And with your spirit.
Deacon: Lift up your hearts.
People: We lift them up to the Lord.
Deacon: Let us give thanks to the Lord our God.
People: It is right and just.

It is truly right
that with full hearts and minds and voices
we should praise the unseen God, the all-powerful Father,
and his only Son, our Lord Jesus Christ.

For Christ has ransomed us with his blood,
and paid for us the price of Adam's sin to our eternal Father!

This is our passover feast,
when Christ, the true Lamb, is slain,
whose blood consecrates the homes of all believers.

This is the night
when first you saved our fathers:
you freed the people of Israel from their slavery
and led them dry-shod through the sea.

This is the night
when the pillar of fire destroyed the darkness of sin!

This is the night
when Christians everywhere,
washed clean of sin and freed from all defilement,
are restored to grace and grow together in holiness.

This is the night
when Jesus Christ broke the chains of death
and rose triumphant from the grave.

What good would life have been to us,
had Christ not come as our Redeemer?
Father, how wonderful your care for us!
How boundless your merciful love!
To ransom a slave you gave away your Son.

O happy fault,
O necessary sin of Adam,
which gained for us so great a Redeemer!

Most blessed of all nights,
chosen by God to see Christ rising from the dead!

Of this night scripture says:
"The night will be as clear as day:
it will become my light, my joy."

The power of this holy night dispels all evil,
washes guilt away, restores lost innocence,
brings mourners joy;
it casts out hatred, brings us peace,
and humbles earthly pride.

Night truly blessed when heaven is wedded to earth
and man is reconciled with God!

Therefore, heavenly Father,
in the joy of this night,
receive our evening sacrifice of praise,
your Church's solemn offering.

Accept this Easter candle,
a flame divided but undimmed,
a pillar of fire that glows to the honor of God.

(For it is fed by the melting wax,
which the mother bee brought forth
to make this precious candle.)

Let it mingle with the lights of heaven
and continue bravely burning
to dispel the darkness of this night!

May the Morning Star which never sets
find this flame still burning:
Christ, that Morning Star,
who came back from the dead,
and shed his peaceful light on all mankind,
your Son, who lives and reigns for ever and ever.

Amen.

Exsultet (lat., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)

Exsúltet iam angélica turba cælórum:
exsúltent divína mystéria:
et pro tanti Regis victória tuba ínsonet salutáris.


Gáudeat et tellus, tantis irradiáta fulgóribus:
et ætérni Regis splendóre illustráta,
tótius orbis se séntiat amisísse calíginem.


Lætétur et mater Ecclésia,
tanti lúminis adornáta fulgóribus:
et magnis populórum vócibus hæc aula resúltet.


[Quaprópter astántes vos, fratres caríssimi,
ad tam miram huius sancti lúminis claritátem,
una mecum, quæso,
Dei omnipoténtis misericórdiam invocáte.
Ut, qui me non meis méritis
intra Levitárum númerum dignátus est aggregáre,
lúminis sui claritátem infúndens,
cérei huius laudem implére perfíciat.]

[V/ Dóminus vobíscum.
R/ Et cum spíritu tuo.]
V/ Sursum corda.
R/ Habémus ad Dóminum.
V/ Grátias agámus Dómino Deo nostro.
R/ Dignum et iustum est.

Vere dignum et iustum est,
invisíbilem Deum Patrem omnipoténtem
Filiúmque eius unigénitum,
Dóminum nostrum Iesum Christum,
toto cordis ac mentis afféctu et vocis ministério personáre.

Qui pro nobis ætérno Patri Adæ débitum solvit,
et véteris piáculi cautiónem pio cruóre detérsit.

Hæc sunt enim festa paschália,
in quibus verus ille Agnus occíditur,
cuius sánguine postes fidélium consecrántur.

Hæc nox est,
in qua primum patres nostros, fílios Israel
edúctos de Ægypto,
Mare Rubrum sicco vestígio transíre fecísti.

Hæc ígitur nox est,
quæ peccatórum ténebras colúmnæ illuminatióne purgávit.

Hæc nox est,
quæ hódie per univérsum mundum in Christo credéntes,
a vítiis sæculi et calígine peccatórum segregátos,
reddit grátiæ, sóciat sanctitáti.

Hæc nox est,
in qua, destrúctis vínculis mortis,
Christus ab ínferis victor ascéndit.

Nihil enim nobis nasci prófuit,
nisi rédimi profuísset.
O mira circa nos tuæ pietátis dignátio!
O inæstimábilis diléctio caritátis:
ut servum redímeres, Fílium tradidísti!

O certe necessárium Adæ peccátum,
quod Christi morte delétum est!
O felix culpa,
quæ talem ac tantum méruit habére Redemptórem!

O vere beáta nox,
quæ sola méruit scire tempus et horam,
in qua Christus ab ínferis resurréxit!

Hæc nox est, de qua scriptum est:
Et nox sicut dies illuminábitur:
et nox illuminátio mea in delíciis meis.

Huius ígitur sanctificátio noctis fugat scélera, culpas lavat:
et reddit innocéntiam lapsis
et mæstis lætítiam.
Fugat ódia, concórdiam parat
et curvat impéria.

O vere beáta nox,
in qua terrénis cæléstia, humánis divína iungúntur!¹

In huius ígitur noctis grátia, súscipe, sancte Pater,
laudis huius sacrifícium vespertínum,
quod tibi in hac cérei oblatióne solémni,
per ministrórum manus
de opéribus apum, sacrosáncta reddit Ecclésia.

Sed iam colúmnæ huius præcónia nóvimus,
quam in honórem Dei rútilans ignis accéndit.
Qui, lícet sit divísus in partes,
mutuáti tamen lúminis detrimenta non novit.

Alitur enim liquántibus ceris,
quas in substántiam pretiósæ huius lámpadis
apis mater edúxit.²

Orámus ergo te, Dómine,
ut céreus iste in honórem tui nóminis consecrátus,
ad noctis huius calíginem destruéndam,
indefíciens persevéret.
Et in odórem suavitátis accéptus,
supérnis lumináribus misceátur.

Flammas eius lúcifer matutínus invéniat:
ille, inquam, Lúcifer, qui nescit occásum.
Christus Fílius tuus,
qui, regréssus ab ínferis, humáno géneri serénus illúxit,
et vivit et regnat in sæcula sæculórum.

R/ Amen.

Exsultet (suom. http://katolinen.net/?page_id=3232

Riemuitkoot taivaassa enkelten joukot.
Riemuitkoot korkeuksissa Jumalan salaisuudet.
Soikoon pelastuksen torvi kuninkaamme voiton kunniaa.
Riemuitkoon myös maa jumalallisen loisteen valaisemana
ja tietäköön ikuisen kuninkaan kirkastamana,
että koko maailmasta on pimeys hälvennyt.
Iloitkoon äitimme kirkko
sädehtien ihanasti valkeuden loistoa
ja kaikukoon tämä Jumalan huone
kansan riemulaulun äänistä.
Totisesti on arvokasta ja oikein
koko sydämellään, sielullaan ja äänellään
ylistää näkymätöntä Jumalaa, kaikkivaltiasta Isää,
ja hänen ainokaista Poikaansa,
Herraamme Jeesusta Kristusta.
Hän on meidän puolestamme maksanut iankaikkiselle Isälle
Aadamin velan ja hävittänyt muinaisen synnin velkakirjan
omalla kalliilla verellään.
Tämä on se pääsiäisjuhla,
jolloin uhrataan se tosi Karitsa,
jonka veri pyhittää uskovaisten ovet.
Tämä on se yö,
jolloin sinä muinoin johdatit meidän isämme,
Israelin lapset, pois Egyptistä
ja kuljetit heidät kuivin jaloin halki Punaisen meren.
Tämä on se yö,
jona tulipatsaan hohde karkotti synnin pimeyden.
Tämä on se yö,
joka tänään erottaa kaikkialla
koko maan piirissä Kristukseen uskovat
maailman paheista ja synnin pimeydestä,
palauttaa heidät armoon ja yhdistää heidät pyhyyteen.
Tämä on se yö,
jona Kristus murrettuaan kuoleman kahleet
astui voittajana ylös tuonelasta.
Sillä mitä olisi syntymämme meitä hyödyttänyt,
ellei osaksemme olisi tullut lunastus?
Oi ihmeellistä laupeuttasi meitä kohtaan!
Oi äärettömän suurta rakkauttasi,
kun lunastaaksesi orjan annoit alttiiksi Poikasi.
Oi miten välttämätön olikaan Aadamin synti,
joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois.
Oi onnellinen syyllisyys,
joka ansaitsi tällaisen Lunastajan.
Oi totisesti autuas yö,
joka yksin sai tietää ajan ja hetken,
jolloin Kristus nousi ylös tuonelasta.
Tämä on se yö, josta on kirjoitettu:
“Yö on oleva valoisa kuin päivä”
ja “Yö kirkastuu riemukseni”.
Tämän yön pyhyys karkottaa rikokset,
pesee pois synnit, antaa langenneille
takaisin viattomuuden, tuo murheellisille ilon,
karkottaa vihan, luo yksimielisyyden
ja murtaa pahan vallat.
Tänä armon yönä ota vastaan, pyhä Isä,
tämä ylistyksen iltauhri, jonka pyhä kirkko
kantaa sinulle palvelijoittesi kätten kautta
uhratessaan juhlallisesti
tämän mehiläisen vahasta tehdyn kynttilän.
Sen liekki kohoaa Jumalan kunniaksi,
ja vaikka se kaikille jaetaan,
ei sen loiste siitä heikkene.
Se saa ravintonsa vahasta,
jonka ahkera mehiläinen on tuottanut
tämän kalliin soihdun aineeksi.
Oi tämä autuas yö,
joka yhdistää taivaan ja maan,
Jumalan ja ihmiset.
Rukoilemme siis sinua, Herra,
että tämä nimesi kunniaksi siunattu kynttilä
heikkenemättä alati loistaisi
karkottaen tämän yön pimeyden.
Ota se vastaan suloisena tuoksuna,
sen valo yhtyköön taivaallisiin valoihin.
Sen liekkiä tervehtiköön aamutähti,
se aamutähti, joka ei koskaan sammu,
Kristus, sinun Poikasi, joka palattuaan
tuonelasta on alkanut kirkkaana
valaista ihmiskuntaa
ja joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen.

(http://katolinen.net/?page_id=3232)

- - -

Pohdinta käynnistyi unessa annetusta käsitteestä "kultainen valontuoja". Assosiaationa lucifer, Aamutähti, jota käytetään yllä viittauksena Kristukseen.

-gs