Tietoinen tie toinen

Ideat tai ajatukset eivät ole minun tai kenenkään muunkaan. Koskaan. Ajatukset ilmenevät tietoisuudessa, ajatus "minuudesta" ja "minun ajatuksesta" mukaanlukien. Sen sijaan, että jokin ajatus tai idea olisi sinun tai minun, se on tietoisuuden avaralla, rajattomalla ja loputtomalla kentällä ilmenevä käsitteellinen epäjatkuva ilmiö. Tämä ilmiö tulee tai on tulematta "julkiseksi". Se tulee tai ei tule lihaksi. Manifestaatio tapahtuu jos on tapahtuakseen jonkun persoonan kautta.

testing 360 panorama ipad

1st test @work http://360.io/9hD9LQ

Herääminen

Tietoisuuden varjot ovat pelottavia niin kauan kuin niitä pakenee. Varjojen kohtaaminen (tai dramaattisemmin ilmaistuna demonien katsominen silmästä silmään) johtaa katharsikseen, puhdistumiseen. Se on pelottavaa. Mutta se on vapauttavaa. Siihen voi tarvita kanssakulkijan apua tai sen voi tehdä yksin. Se on heräämistä. Se on valaistumista, sillä valo tuodaan pimeyteen.

Stand up and sit down. Olet perillä.

Tietoisuuden luotaamista; tuntemukset, ajatukset, identiteetti. Eheytyminen. Vapaus.

iMovie, iPad ja leikkisä mä

Mitä filosofia on? Mitä se ei ole?

Sit-down filosofiaa.

Viha ja anteeksianto

Avainkysymys: mitä on "rakentava" vihan purkaminen? Viha ei kohdistu Toiseen. Rakentava vihan purkaminen on ennen kaikkea sisäinen prosessi. Se on anteeksiantamista. Anteeksiantamisen voima on mykistävä. Vihan ja katkeruuden hautominen sairastuttaa mielen ja lopulta myös kehon. Anteeksiantaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä, kaiken "nielemistä". Se on irti päästämistä: En vaadi henkilöä x tilille näistä minuun kohdistuneista iskuista, vaikka ne satuttivat minua joskus. Ne eivät satuta minua enää tässä hetkessä, minä jatkan matkaani rauhassa. Toivon kaikesta sydämestäni, että myös Toinen löytää rauhan, sillä rauhattomuudesta ja tietämättömyydestä käsin hän minua kohtaan toimi niin kuin toimi.

Mitä enemmän valo saa meissä sijaa, sitä vähemmän kenenkään tekemiset tai sanomiset voivat meitä satuttaa.

Rakkaus ja onni

Mietin rakkautta nyt laajimmassa mahdollisessa merkityksessä... Minun on todettava, että mikään oleva ei ole olemassa ilman rakkautta. Todellisuus on itseään olevassa ja olevan kautta tiedostava Rakkaus. Ihminen voi tiedostaa kaikkiallisen rakkauden tai hän voi olla tiedostamatta sitä. Molemmissa tapauksissa oleminen on silti rakkaudesta riippuvainen.

Mitä on onni? Näen että kestävä onni on tiedostettu yhteys rakkauteen. Epäonnen, onnettomuuden kokemus on puolestaan tietoisuuden tila, jossa yhteyttä rakkauteen ei tunnisteta eikä tiedosteta.

Sinulla on siivet

Mitä on unelmointi? Mitä on haaveilu? Joskus se on eskapismia, pakoa todellisuudesta, harmaasta arjesta. Joskus se on vain sitkuttelua, "sitten kun joskus tulevaisuudessa... niin sitten olen vihdoinkin onnellinen."

Unelmat ja haaveet todistavat meidän hienosta kyvystä nähdä jotakin, jota muut eivät vielä näe. Parhaimmillaan ne inspiroivat ja kirjaimellisesti siivittävät meidät tilaan, jossa unohdamme erillisyyden idean ja lennämme hengen siivin unelmiamme kohti. Se ei ole pakenemista nyt-hetkestä, sillä lentämään me olemme tarkoitetut. Silloin elämästämme tulee lentämistä unelmassa kohti unelmaa. Unelmasta tulee totta tässä hetkessä. Siinä on onni.

Freudin kompastuskivi

Freud teki ihan hyviäkin juttuja, mutta minusta hänen ajattelunsa rajoittuneisuus kiteytyy neuroottisessa (pakkomielteen omaisessa) suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Freud oli aikansa vanki siinä mielessä, että puritaanisen (tai "viktoriaanisen") ajan maailmassa 1800-luvun lopulla seksuaalisuudesta vaiettiin ja tämä tietysti johti erilaisiin patoutumiin ja pahoinvointiin.

Freud teki näistä havaintoja ja päätteli (mielestäni virheellisesti), että kaikki inhimillinen toiminta on seksuaalivietin sublimaatiota, siis verhottua tai peiteltyä seksuaalisuutta. Kaikki inhimillinen kulttuuri, tiede ja taide on seksuaalisuuden sublimaatiota. Kaikki. Minusta tämä on järjetön olettamus. Tämä Freudin dogmatisoima ajatus johti Freudin ja Jungin välirikkoon.

Tieteellinen ote ideologiana

Tieteellinen metodi on kovin monelle ideologinen valinta. Se ei siinä tapauksessa oikeastaan eroa mitenkään mistään muusta ideologiasta. Ideologialla tarkoitan tässä kohtaa dogmaattista ajattelua. Dogmaattisuus on kivettymistä vastakohtana avoimelle ja dynaamiselle otteelle.

Tieteen rajat asettuvat heti lähtökohdissaan. En tietenkään kiistä tieteen upeita saavutuksia, se olisi järjetöntä. Kritiikkin ydini kohdistuu tieteelliseen metodiin ja tieteelliseen tapaan määrittää rationaliteetti (järki) - tiede on ikään kuin monopolisoinut rationaliteetti-käsityksen. Toiminta ja ajattelu on rationaalista, jos vain jos se on harmonista tieteellisen otteen kanssa. On syytä käsittää, että tieteellinen ote pohjautuu dualistiseen tapaan käsittää todellisuus. Dualismi on hyödyllinen ajatusmalli monessa kohtaa, mutta jos takertuu dualismiin, menettää todellisuudesta ja ihmisyydestä olennaisia ulottuvuuksia. Dualismilla tarkoitan tässä kohtaa olevan jakamista minään ja ei-minään.

Suosittelen lämpimästi kvanttifysiikan perusteisiin tutustumista. Siinä maastossa yhä useampi tutkija on oivaltanut todellisuuden nondualistisen luonteen. Dualistinen ajatteluharha subjekti vs. objekti (tutkija vs. tutkittava) osoittautuu vain kivettyneeksi ajattelutavaksi.

Ensin on tietoisuus

Silmiin osui Ylen uutissivujen otsikko "Tähtitietelijät löysivät maailmankaikkeuden suurimman asian" (http://yle.fi/uutiset/tahtitieteilijat_loysivat_maailmankaikkeuden_suurimman_asian/6448376) "Avaruudesta on löydetty kvasaariryhmä, jota pidetään maailmankaikkeuden suurimpana rakenteena. Sen koko voi rikkoa jopa Einsteinin kosmologista periaatetta."

Niin. "Maailmankaikkeuden suurin asia" on olemassa vain sikäli kun joku tulee siitä tietoiseksi. Sinulle tämä tuli olevaksi, todeksi nyt ellet sitten aiemmin tästä ollut kuullut. Korostan, että kantani ei ole solipsistinen siinä mielessä että uskoisin asioiden lakkaavan olemasta jos en niitä ajattele. Tämä on muuten professori Esko Valtaojan naiivi käsitys solipsismista, jonka hän täräyttää lukijan silmille "Kaiken käsikirjan" alussa. Valtaoja väärinkäsittää solipsismin ajattelumallina, jossa kaikki on "vain mielikuvituksen" tuotetta. Tämä on klassinen olkinukkestrategia, jossa ajattelumallista kyhätään (tahallaan) väärinkäsitetty irvikuva ja osoitetaan sen onttous.

Miten ilmaisisin ajatukseni niin että Valtaojakaan ei väärin ymmärtäisi... Ilman havaintoa meillä ei ole mitään. Ilman havaintoa yllämainitusta kvasaariryhmästä meillä ei olisi siitä mitään tietoa. Tämän empiristinen tiedekin myöntää. So far so good. Sitten. Mitä on havainto, havaitseminen? Nyt ihan hitaasti. H-i-t-a-a-s-t-i. Havainto edellyttää tietoisuuden olemassaoloa. Professori Valtaojan tietoisuus on edellytys sille että professori Valtaoja pystyy sanomaan yhtään mistään yhtään mitään. Tämä on kirkasta logiikkaa eikä "mielikuvituksen tuotetta". Tietoisuus on edellytys sille että "todellisuus" on. Tietoisuus on edellytys sille, että "oleminen" on. Primääri puhdas tietoisuus on jakamaton yksi. Mysteeri. Sekundäärisenä tulee sitten käsitteellinen analysoiva lokeroiva mieli joka keksii subjektit, objektit, minän, ei-minän...

Puhua ja vaieta

Att tala är silver men att tiga är guld. Tuli mieleen lukion ruotsin tunnit ja opettaja K. Hämäläinen. Joissakin tilanteissa kultaa on avata suunsa eikä vaieta ja hiljaisesti hyväksyä vääryys ja toisinaan taas viisautta on vaieta. Zen-filosofian viisaat sanovat että ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu. Kyse on mystisestä kokemuksesta jumaluudesta ja oivalluksesta, joka ei käsitteelliselle lokerointia rakastavalle mielelle avaudu, mystinen kokemus on käsitteellisen otteen tuolla puolella. Tällä puolella? Sillä puolella? Millä puolella? Joka puolella. Käsitteellinen ote ja käsitteelliseen otteeseen samastuva mieli (persoona, ego) on Tietoisuuden osajoukko. Käsitteellinen ote sisältyy tietoisuuteen, mutta tietoisuus ei ole yhtä kuin käsitteellinen ote.

Käsitteellistä otetta ja kieltä voi käyttää viisaasti ja hauskasti ja rakkaudella tai sitä voi käyttää repimiseen, raastamiseen, rikkomiseen ja nokkelaan tyhjäkäyntiin. Egon elinehto on jälkimmäinen, ensimmäinen taas happea sielulle.

- - -

Mistä nousee pelko? Pelko on nyt-hetken kieltämistä niin kuin se on. Pelko perustuu ajatukseen / kokemukseen siitä, että nyt-hetkessä on jotakin liikaa / liian vähän. Pelko (ja kärsimys) vahvistuu ja elää kun alamme sitkuttelemaan; sitten kun huomenna / ensi kesänä / eläkkeellä saan / pääsen / ostan sitä / tätä / tuota, sitten olen ehjä, olen onnellinen, mitään ei puutu. Tätä sitkuttelun tietä saa juosta maailman tappiin asti eikä kärsimys eikä pelko eikä viha lopu sen tien juoksijalla. Kääntäen, läsnäolo nykyisyydessä, nyt-hetken hyväksyminen valoineen ja varjoineen niin kuin se on nyt, on ikuinen tie rauhaan ja rakkauteen ja eheyteen. Nyt.

Lokeroiva mieli kompastelee

Rasismikeskusteluun löyhästi liittyen tuli mieleen eräs hupaisa kokemus 25 vuoden takaa, 80-luvun lopulta. Tämä ei ole rasismin kokemus, vaan liittyy stereotypioihin. Oltiin tyttöystävän kanssa reilattu reilut kaksi viikkoa Saksassa ja Kreikassa eikä oltu muihin suomalaisiin törmätty. Matkustimme laivalla Italian Brindisiin ja sieltä Roomaan. Hieno kaupunki, Roman Forum, Colosseum, Vatikaani... Eräänä iltana kävelimme rautatieasemalle selvittämään aikatauluja Pariisin suuntaan. Huomioni kiinnittyi pitkään tummaihoiseen mieheen, joka käveli meitä vastaan ja tuntui jotenkin tuijottavan. Olin hieman varuillani, kun hän pysähtyi kohdallamme, avasi suunsa ja sanoi...

"Moi, ootteko te Suomesta?". Siinä sitten kuulumisia vaihdettiin. Ilmeni, että mies oli kotoisin Tampereelta ja oli juuri tullut Senegalista sukuloimasta. Oli kuulemma ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Mansen murre soljui mieheltä sujuvasti samalla kun lokerointia rakastavasta kulmikkaasta älystäni lohkesi taas yksi kulma.

Being conscious - here and now

This is a test. I want to check if I'm able to think and express my thoughts in English. I'll also try to describe my thinking process. What is happening in my mind right now?

First some background. I've been using this iPad for a month. It seems that this provides me the sufficient computational needs so that I don't need any other computers at home. User experience is very satisfactory indeed and writing even longer texts is nice and easy as I have a separate keyboard (Logitech Ultrathin). My previous computer was a Windows laptop and as it broke I decided to try something completely different. At first I was about to buy a Win8 hybrid laptop (tablet+keyboard) but as they were sold out I chose iPad.

I've been using Facebook for 5 years and naturally I downloaded FB application for my iPad. A couple of days ago I noticed that Facebook asked me "What is on your mind?" Well, that is a serious question and as I love philosophy I started thinking seriously. What is on my mind?

At the present moment there are some perceptions of colours and shapes and with my conceptual mind I can refer to them as a "keyboard", "iPad", "cup of tea", "fingers dancing on the keyboard", "feeling the chair my body is sitting on", "feeling the table" etc. All these among many other things can be grasped within the conceptual mind.

But there is more in "me" or in "consciousness". I feel that my mind or my consciousness is not identical with its the contents. I can feel the "background" or the "space" within which the thoughts created by my conceptual mind arise. This means that the consciousness or "me" is more than the thoughts or feelings or sensations that arise. Actually the whole idea of individual or separate "me" or "self" or "I" is just a pattern of thought the conceptual mind loves to maintain. The ego identifies with the conceptual mind. It clings to it. The consciousness that is the "vessel" or "background" for all this is the real "me". This is a paradox because there is no "me" in the core of this being. "Me" or "I" is a concept that operates within the idea of duality; me - not me, I - not I etc. The pure consciousness beyond the conceptual mind is the true core of this being that you, dear reader, refer to as "gnothi seauton" and who sits here and writes these letters and words and sentences at this very moment.

So these thoughts were on my (conceptual) mind. These thoughts arised and were identified as I reflected the contents of this consciousness at this very moment. Now I sip some tea... wait a moment... Warm tea feels pleasant in my mouth. By the way, I wonder if it is really "my" mouth or is it more proper to say that it's a mouth that is an essential part of this body that this consciousness occupies? Anyway, it is very nice indeed to just sit here and enjoy the peace within. I hear some sounds, I hear the clock ticking. Actually I can hear two clocks. Second by second they both make a sound. These sounds don't mean anything. They're just sounds. Within the conceptual mind I can refer to them as "seconds" and "time is passing". But when I'm fully present here and now, time becomes irrelevant. Time is merely a convenient concept for reorganizing or memorizing things that someday were reality in the now or for planning things and ideas that are yet to come true in the now.

The only real reality (sic!) is the mysterious and miraculous now. Being present in the now somehow makes it possible to open a door that was and is always here within. Actually the door was always open, all I have to do is enter. I find myself in space within that is not comprehensible for the conceptual mind. Only some indirect sign posts or pointers can be said or written or thought about this core of my being. It appers to be nondual, timeless and eternal dimension of this being and the reality.

Läsnäolon taikuus

Huomaan merkillisen voiman läsnäolossa. Jos olen aidosti läsnä Toiselle, vuorovaikutuksella on taipumus nousta korkeammalle tasolle. Valitettavan usein kohtaamiset ovat kuitenkin kulissien ja roolien tyhjää kolinaa. Jos sen sijaan uskallan olla "auki", saattaa se rohkaista Toistakin avautumaan. En tarkoita, että tämän myötä kertoisimme aina jokaiselle kaikki salaisuutemme, vaan että herkistymme havaitsemaan Nyt-hetken ja Toisen ainutlaatuisuuden, taikuuden ja ihanuuden. Se jos mikä on maagista, se on arjen lattean harmauden osoittautumista värikylläiseksi kolmiulotteiseksi seikkailuksi.