Mysteeri

"Supertietokone simuloi sekunnin pituista aivotoimintaa - urakka kesti 40 minuuttia" (http://yle.fi/uutiset/supertietokone_simuloi_sekunnin_pituista_aivotoimintaa_-_urakka_kesti_40_minuuttia/6762003). Mitä kaikkea pääkopassa tapahtuukaan yhdessä sekunnissa! Nyt. Nyt. N-y-t. Käsittämätöntä.

Kävin tuossa juuri koiraa ulkoiluttamassa, keräsin tatteja ja ihmettelin tätä hetkeä. Ihmettelen tätä yhä. Tämä hetki ei ole este, se ei ole väline, se ei ole toissijainen johonkin kuvitteelliseen tulevaisuudessa koittavaan hetkeen verrattuna. Tyypillisesti elän mielen automaatioiden ehdoilla. Mieli luokittelee ja nimeää tämän hetken salamannopeasti mieluisaksi, epämieluisaksi tai yhdentekeväksi. "Mutta kun... sitten kun... jos..." Mieli kuvittelee tietävänsä mistä tässä hetkessä on kysymys. "Been there... done that... haukotus... kerro minulle jotakin uutta..."


Mitä enemmän opin purkamaan näitä mielen automaatioita, sitä puhtaammin, paljaammin ja avoimemmin voin elää tässä hetkessä. Mitä vähemmän identiteettini samaistuu lokeroimista, käsitteellistämistä ja älyllistämistä rakastavaan mieleen, sitä syvemmin hengitän tämän hetken raikasta ilmaa ja syntyy tilaa intuitiolle, oivallukselle, luovuudelle. Todellinen viisaus ylittää moninkertaisesti käsitteellisen mielen kyvyt. Tämä hetki... tästä ei puutu mitään, tämä hetki on aina ihmeitä täynnä. Mysteeri. Nyt. Kotona. Terassilla. Kuulen tuulen. Tunnen tuulen ja auringon ihollani. Voin rakastua tähän hetkeen. Voitko sinä?

Vain olla

Kolmasluokkalainen aloittaa tänään. Minä jatkan. Loma päättyi, vuorotteluvapaa alkoi. Jotakin päättyy ja jotakin alkaa. Aina. Talossa on hiljaista. Ei sentään aivan äänetöntä. Kello raksuttaa. Jääkaappi surisee. Koira rapsuttaa korvaansa. Rauhallista.

Moni on kysynyt minulta, mitä aion tehdä vuorotteluvapaalla. Niin. Tekemisen kautta teet itsesi näkyväksi, hyväksytyksi, tunnetuksi. Länsimainen ihminen elää tekemisen todellisuudessa. Olet sitä mitä teet. Jos et tee mitään, et ole mitään. Tarkoitukseni on kuitenkin "vain olla". Uhkarohkeaa? Antaa asioiden tapahtua. Mahdotonta? Lähden kohta koiran kanssa kävelylle. Haistelen tuulta ja saattaapa olla että tunnin kuluttua löydän itseni pitkältä pyörälenkiltä. Mikä siinä on, että viihdyn niin hyvin polkupyörän satulassa? Ehkä sittenkin kirjoitan hiukan. Lueskelua? Saas nähdä. Iltapäivällä ajattelin laatia makaroonilaatikon perheen työtätekevälle ja koululaiselle.

Niin tai näin - vaistoan että puhtaan olemisen kautta syntyy tilaa jollekin syvemmälle, salaiselle. Löydän hiljaisuuden. Rauhan. Levon. Tyyneyden. Ihan läheltä. Tästä. Lepään. Tämä on todellinen kotini. Mielen hiljentyessä tunnen, että hiljaisuudella on jollakin merkillisellä tavalla oma äänensä.

Nyt-hetken mysteeri ei ole teoria. Se ei ole käsitteellinen malli. Se ei ole oppi. Mysteeri on jotakin käsittämätöntä. Se on tietämisen tuolla puolen, ei-tietämisen piirissä. Lokerointia rakastava mieli ei pysty hengittämään ei-tietämisen ilmapiirissä. Mieli elää nimeämisestä, luokittelusta, vertailusta, yhdistelystä. Nämä mielen toiminnot ovat toki monella tapaa ja monessa kohtaa hyödyllisiä. Elämän mysteerin voi kuitenkin vain tuntea. Kokea. Nähdä. Tuntija, kokija ja näkijä on yhtä tuntemansa, kokemansa ja näkemänsä kanssa. Mieli toki tykkää julistaa "minä tunsin, minä koin, minä näin...". Minä. Minä. Minä.

On kuitenkin niin, että mysteeri ei mahdu minään. Ajatus erillisestä minästä sen sijaan sopii mysteeriin. Siispä. Puhtaan, paljaan olemisen kautta. Elää mysteeriä todeksi. Ei huomenna. Ei ensi viikolla. Ainoastaan nyt. Siinä aavistus vuorotteluvapaan "tekemisestä". Kuten kuuluisa filosofi Jere Karalahti on viisaasti lausunut: "Mä en voi vaikuttaa menneeseen enkä tulevaan. Mä haluan vaikuttaa tähän hetkeen. Mä haluan elää nykyhetkessä."

Be you

The greatest thing

A friend of mine asked me today what is the greatest thing for me in this world? Well, that was a big question! I thought that there certainly are many great things that I appreciate and value. My family, friends, health, summer... Then I realized: the greatest thing is the absolute mystery of this moment. On one hand it is always this moment - nothing exists but this moment. On the other hand this moment is never the same. It's always new and fresh. I feel that this very moment is always like an invitation or a question: "would you like to be with me?", "would you like to stay with me?", "are you interested in me?" And what is my reply? What is yours? This moment is life itself. Would you like to hang around with it? Now.



(photo: Windmill in Hiiumaa, Estonia July 2013)

Aika ja ikuisuus

Tämä hetki on ohikiitävä. Asioita tapahtuu. Jotakin syntyy ja jotakin kuolee joka hetki. Ilmiöt tulevat ja menevät. Kaikki muuttuu. On kuitenkin ulottuvuus, jonka sisässä tämä kaikki tapahtuu. Kyseinen ulottuvuus on ajaton tila, jossa elämä tanssii.

Samat muutoksen ja ajattomuuden tasot löytyvät myös ihmisestä. Itsetuntemuksen tie vie ajattomuuden portille. Mitä syvemmin ihminen juurtuu ajattomuuteen, sitä rikkaammin hän toteuttaa itseään ajassa.

Tämä hetki, juhlahetki

Suhtautuessani tähän hetkeen kuin uuteen ystävään, halutessani tutustua tähän hetkeen, paljastuu etten tuntenutkaan tätä hetkeä. Sen sijaan olin automaattisesti luonut arjen tilanteista yksipuolisia kaavamaisia mielikuvia. Olin samalla sulkenut silmäni tämän hetken ainutlaatuisuudelle. Luopuessani mielikuvista ja ottaessani vastaan tämän hetken, paljastuu että tämä hetki on juhlahetki olla olemassa. Tämä hetki. Joka hetki.

Läsnäolo ja lapset

Massachusetts'issa (!) on intergoitu läsnäolotaitoja opetukseen.

"This is calmer choice"

Kotona

"Oma koti kullan kallis". Niinhän se on. Ajatuksesi lennähtää nykyiseen asuntoosi. Kenties mieleesi nousee muistoja lapsuuskodista. Saatat myös haaveilla unelmakodista, joka sijaitsee jossakin sinulle rakkaassa paikassa. Oma koti on turvapaikka, jossa saa olla rauhassa maailman melulta ja melskeeltä.

On eräs toinen paikka, jossa vietät aikaa vielä enemmän kuin kotonasi. Itse asiassa vietät siellä koko elämäsi. Kyse on tietysti tietoisuudesta. Tietoisuus on todellinen kotisi 24/7. Miltä siellä näyttää? Kuinka hyvin viihdyt siellä?

Tämä hetki

Mielesi levätessä olemisessa, pakonomainen tarve puuhastella sitä sun tätä vähenee ja näet tämän hetken niin kuin se on - kiehtovana arvoituksena.

Kuuletko?

Mielen melun hiljentyessä voit kuulla hiljaisuuden äänen.

Kuuntele tarkkaan, kuuntelet sieluasi.

- - -

ps. minut löytää myös facebookista ja youtubesta, linkit blogissa :-)

Nyt

Suurin osa ihmisistä suodattaa kaiken kokemansa automaattisesti, menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden odotusten ehdoilla. Konkreettisen nykyhetken sijaan he elävät abstrakteissa käsityksissä, tulkinnoissa ja malleissa. Henkinen vapaus piilee tämän hetken hyväksymisessä niin kuin se on. Tässä hetkessä ilmenevät ajatukset ja emootiot ovat tosiasioita, mutta minun ei ole tarpeen samaistua niihin. Sen sijaan että ajattelisin esimerkiksi "olen loukkaantunut", voin todeta "havaitsen tunteen, jota voi kutsua loukkaantumiseksi". Voin edetä tutkimalla tuntemusta tarkemmin. Miksi liitän siihen käsitteen "loukkantunut"? Entä jos tiputan senkin pois ja tarkastelen tuntemusta mahdollisimman paljaana? Miltä se tuntuu? Missä kohtaa kehoa emootio sijaitsee? Tämän myötä saatan kokea, että en ole sama asia kuin emootio. En enää ole emootion vietävänä.

Pakkomielteinen ehdollistunut kaavamainen ajattelu, joka koostuu suurimmaksi osaksi uusinnoista on modernin ihmisen sairaus. Mitä on tapahtunut? Ajattelusta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. On aika herätä. Nyt. Heräämisen myötä ihminen ajattelee vähemmän ja hitaammin. Kun on tarve ajatella, niin ajatellaan - syvällisesti, pitkäjänteisesti, loogisesti. Kun ei ole tarve ajatella, ei ajatella. Heräämisen myötä ihminen oppii lepäämään ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa. Intuition äänen voi kuulla vasta kun mielen melu hiljenee.

Kun avaudut mahdollisuudelle, että elämä ja sinä on paljon enemmän ja ihmeellisempää kuin mikään oma tai tieteellinen tai taiteellinen tai uskonnollinen käsitys tai ajatus, alat todistaa jokapäiväisiä ihmeitä. Merkillisiä yhteensattumia. Odottamattomia haltioitumisia arkisten asioiden äärellä. Kiitollisuuden tunne ilman mitään erityistä syytä. Silmät avautuvat havaitsemaan ihmeitä, jotka ympäröivät meitä. Koemme ihmeen, joka me itse olemme.

Kärsitkö?

Tapahtunutta voi tarkastella mahdollisimman suoraan, paljaana, ilman arvottamista. On paljon ihmisiä, joiden elämässä ns. ikävät asiat kuten oma tai läheisen vakava sairaus, onnettomuus tai muu tragedia osoittautuu elämän käännekohdaksi. Ihminen alkaa heräämään, kun menneisyyden ehdollistamat tarinat identiteetistä ja elämän tarkoituksesta osoittautuvat merkityksettömiksi. Ihminen ymmärtää eläneensä kulissiminuutta, roolien ehdoilla, vailla elävää yhteyttä sisimpään. Kysymykset kuka olen ja miksi olen nousevat syvällisesti pohdittavaksi. Oivallus, että ihmisyys ja elämä ovat paljon enemmän kuin mikään ajattelun kautta muodostettu käsitys, malli tai teoria avaa näköalan elämän syvyyteen, olemisen mysteeriin, joka ei ole koskaan älyllisesti käsitteellistettävissä. Se on ainoastaan koettavissa oleva tosiasia. Käsitys ei itsessään ole koskaan tosiasia. Kokemus itsessään on aina tosiasia. Kärsitkö? Kärsimys on herätyskello. Nukut ja on aika herätä kokemaan olemisen ilo.

gnothi seauton

Like the empty sky it has no boundaries,
Yet it is right in this place, ever profound and clear.
When you seek to know it, you cannot see it.
You cannot take hold of it,
But you cannot lose it.
In not being able to get it, you get it.
When you are silent, it speaks;
When you speak, it is silent.
The great gate is wide open to bestow alms,
And no crowd is blocking the way.

~Cheng-tao Ke, translated by Alan Watts in The Way of Zen

Aika ja ego

Ilmöiden tasolla asiat ovat jatkuvassa liikkeessä ja voimme vaikkapa lakastunutta kukkaa katsoessamme todeta, että näin on käynyt. Aika on tehnyt tehtävänsä. Toisaalta kaikki ajattelu ja havainnointi tapahtuu aina tässä hetkessä, nyt. Aina on nyt. Mitään muuta ei ole kuin nyt. En koskaan tiedä, mitä tapahtuu vaikkapa minuutin kuluttua. En koskaan. Sillä kaikki tapahtuu nyt. Aina. Minuutin kuluttua kellon minuuttiviisari on jossakin kohtaa, mutta silloinkin on nyt, enkä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu minuutin kuluttua. Monet käsittävät tämän kyllä pinnallisesti, älyllisesti, mutta eivät ymmärrä ikuisen tämän hetken syvällistä merkitystä. Miksi eivät? Koska suurin osa ihmiskunnasta elää kiinni egossa ja egon elinehto on tämän hetken pakeneminen eiliseen ja huomiseen. Ego elää ikään kuin eilinen ja varsinkin huominen olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin tämä hetki. Hassua. Mutta ymmärrettävää. Ego sulaa tässä hetkessä ja niinpä se on addikti. Se on addiktoitunut eiliseen ja huomiseen, ajatuksiin ja ajatteluun.

Joku saattaa kysyä, "entä sitten?". Niin, entä sitten? Ego pelkää ja vihaa, pakenee ja haluaa. Ego on onneton. Ego hakee onnellisuutta ja täyttymystä, aina jostakin ulkoisesta. Se voi olla materiaa tai henkinen saavutus. Molemmissa tapauksissa ego kokee lisänneensä jotakin itseensä, ego kokee saavuttaneensa jonkin aseman suhteessa toisiin ihmisiin. Ego elää kaikesta tästä. Ego on hetken aikaa tyytyväinen ja sitten etsintä jatkuu. Loputon etsintä.

Kuka sinä olet?

Automaattinen reagointi on luonteenomaista egominälle. Ego reagoi aina automaattisesti puolustaakseen ja vahvistaakseen minätunnettaan. Tämä ajatusten, emootioiden, puheen tai toiminnan tasolla ilmenevä reaktio voi olla primitiivisen raivokas, jos ego kokee tilanteen uhkaavaksi. Kyse ei siis ole konkreettisesta hengenvaarasta, vaan egon olemassaolon perustana olevaan ajatusten, muistojen ja odotusten kokoelmaan kohdistuvasta uhkasta. Kyse on minuudeksi uskotun käsitteellisen mielen mentaalisten mallien luhistumisvaarasta. Egominän näkökulmasta kyse on hengenvaarasta.

Todellista itseyttä voidaan verrata lepäämiseen. Se on tyyneyttä. Kaikki ajattelu, puhuminen ja tekeminen nousee levollisuudesta käsin. Kaikkea tekemistä taustoittaa koko ajan tyyneyden tuntemus, riippumatta siitä kuinka paljon turbulenssia ulkoisissa olosuhteissa on.

Egotietoisuus sen sijaan elää jatkuvassa sotatilassa sisäisesti ja ulkoisesti. Egotietoisuus elää pelkäämisen, haluamisen ja vihaamisen emootioissa ja ajatuksissa. Se on riippuvainen niistä. Se samaistuu niihin.

Todellinen itseys on perillä olemista, hetkessä elämistä. Egotietoisuus on sen sijaan kiinni eilisessä ja/tai huomisessa. Tämä hetki on egotietoisuudelle aina vain väline vahvistaa itseään eilisen/huomisen -illuusioiden kautta.

Egotietoisuus joko "sitkuttelee" huomisen suuntaan (sitten kun ensi viikonloppuna tai kesälomalla tai eläkkeellä saan sitä tai tätä tai tuota, sitten olen onnellinen) tai "mutkuttelee" eilisen suuntaan (mutta kun eilen tai viime viikolla tai lapsuudessa joku teki tai sanoi tai jätti tekemättä tai jätti sanomatta).

Egotietoisuus on addiktoitunutta minuutta. Egotietoisuus on aina kehittänyt riippuvuuden johonkin. Egotietoisuus ajattelee olevansa onnellinen vasta sitten kun tekee tai saa tai ottaa jotakin. Tämä hetki on täysi, vasta kun tuo jokin on läsnä. Egotietoisuuden addiktion kohteena voivat olla myös menneessä koetut asiat. Ne voivat olla tarinoita menestyksestä (egoidentiteetti saavutuksina, suorituksina, pätemisenä) tai vääryyksistä (minuus uhri-identiteettinä).

Kuka sinä olet?