perjantaina, kesäkuuta 27, 2014

Todellisuus on ihmeellisempi

Ihastelen taivaallista näytelmää: kaksi valtaisaa ympyrää sateenkaaren väreissä komeilee auringon ympärillä. Ällistelen. Käyn välillä kaupassa ja ulos tullessa katse etsiytyy taas taivaalle. Siinä se yhä on. Vau! Tiedän, että tieteen näkökulmasta ilmiö ei ole arvoitus. Halo johtuu valon taittumisesta ja heijastumisesta ilmakehän jääkiteissä. Asia loppuunkäsitelty. Selitetty. Paketoitu ja purkitettu.

Mutta sittenkin... "valo", "ilmakehä", "heijastua", "taittua", "jääkiteet"... käsitteitä, malleja ja teorioita, kuin kokoelma toisiinsa kytkettyjä tarralappuja. Toki niillä on vaihteleva määrä selitys- ja ennustusvoimaa ja sen myötä oma tärkeä roolinsa. Viime kädessä ne ovat kuitenkin vain tarinoita, joilla rajatonta todellisuutta rajataan ja yksinkertaistetaan jostakin näkökulmasta. Todellisuutta luokitellaan, sanallistetaan ja kuvataan tieteen lisäksi mm. taiteen ja uskonnon keinoin. Mieli elää käsitteistä, selityksistä ja tarinoista. Mieli sepittää loputtomia tarinoita itsestä ja maailmasta. Ällistyminen, ihastuminen, mykistyminen tai haltioituminen voi toki tapahtua tieteellisen, taiteellisen tai uskonnollisen tarinan äärellä. Matemaattisen yhtälön eleganssi, van Goghin vehnäpellon värit ja inspiroituneen mystikon runolliset sanat voivat koskettaa, mutta kaikki kuvaukset kalpenevat tämän hetken tarinoista paljaan kauneuden rinnalla.

Katson kokosivun ilmoitusta Hesarissa. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää", julistaa muuan tiedettä tunnetuksi tekevä lehti. Se antaa ymmärtää, että sillä on tarujen sijaan avaimet todelliseen todellisuuteen. Todellisuus on jossakin tuolla ja tieteellinen lehti paljastaa mistä siinä oikeasti on kysymys. Lukemalla tätä lehteä en jää sivuraiteelle, vaan varmistan itselleni eturivin paikan, josta seurata todellisuuden spektaakkelia. Lehti mainostaa tarjoavansa ”elämyksiä uteliaalle”. Ymmärrän pointin.

Mutta sittenkin… todellisuus ei ole jossakin tuolla, vaan se tapahtuu nyt ja tässä. Tässä hetkessä ilmenevä todellisuus on enemmän kuin mikään tarina, teoria tai malli. Tämän hetken taianomaisuus laimentamattomana, paljaana, lisäaineettomana kokemuksena pysäyttää. Halo, juhannusruusun tuoksu, tuulen hiljainen henkäys, väriloisto niityn laidassa, lapsen kikatus, ventovieraan hymy, kosketus, auringonlasku, kyyneleet, tietokoneen jäähdyttimen hurina... Elämä liikkuu tässä hetkessä lukemattoman käsittämättömin tavoin. Tämä hetki yllättää. Tämä hetki sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä on avara. Tämä hetki on kuin iso ja varaukseton ”kyllä”. Se sallii mielen puuhastelun käsitteellisten lippusten ja lappusten, tieteellisten tarinoiden ja tarujen parissa. Tämä hetki sallii, sillä todellisuus on ihmeellisempi.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

torstaina, kesäkuuta 26, 2014

Koskaan ei voi tietää

Juhannuksen aikaan vietimme aikaa mökillä. Lapsen kalastusintoa oli hauska seurata. Samalla muistelin lapsuuteni kalareissuja. Saalista tuli toisinaan ja toisinaan taas ei - sillä ei itse asiassa ollut niin väliä. Oleellista oli läsnäolo. Tämä heitto. Siima juoksee iloisesti. Molskis. Rauhallista kelaamista. Maiseman ihailua. Nyt nappasi? Jännitys. Tarttuiko sittenkin pohjaan? Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

Havahduin mietteistäni kun rannasta raikui iloisesti: "Minä sain hauen, minä sain hauen!" Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kalastat tai et. Tämä hetki on arvoitus. Kelaatko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

tiistaina, kesäkuuta 24, 2014

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)

lauantaina, toukokuuta 31, 2014

Oppiminen ei aina ole hauskaa

mutta ehkäpä suuren seikkailun tunnusmerkki on juuri tämä: unelma, epävarmuutta, jännitystä, onnistumisia, odottamattomia juonenkäänteitä, epäonnistumisia, läpimurto. Vaikeuksien kautta voittoon! Onnittelut kaikille koulunsa päättäville! Vaikka sinä et olisikaan päättämässä opintojasi jossakin tietyssä oppilaitoksessa, olet kuitenkin mukana siinä kaikkein ihmeellisimmässä koulussa. Viittaan tietysti elämänkouluun. Aina on jotakin uutta opittavaa. Jokainen päivä tarjoaa tukun mahdollisuuksia. Joskus suuria, joskus pienenpieniä. Tässä hetkessä ihme voi yllättää. Toisinaan suuri paljastuu pieneksi ja pieneksi luulemassasi avautuu loppumaton syvyys. Tänäänkin sinulla on mahdollisuus nauttia oppimisen seikkailusta!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

perjantaina, toukokuuta 30, 2014

Kuninkaallista valoa

Tänään on Pasin nimipäivä. Pasi on suomalainen muunnos muinaiskreikan kuningasta tarkoittavasta sanasta basileus. Tänään on siis erityisen hieno päivä olla viisaan kuninkaallinen tai kuningattarillinen.

Millaisena koet tämän hetken? Miellyttävä, epämiellyttävä, neutraali? Tyyntä, tuulista, myrskyä? Sinun ei tarvitse julistaa sotatilaa, vaikka saatatkin havaita epämiellyttäviä asioita, jopa epäkohtia ulkoisessa maailmassa tai sisäisessä mielen maisemassa. Sinun ei tarvitse olla diktaattori saadaksesi aikaan muutoksia.

Voit olla viisas hallitsija, rauhaa rakastava kuningas tai kuningatar, joka katsoo tätä hetkeä hyväntahtoisesti. Saatat sen myötä todistaa, millaisia muutoksia tapahtuu kun hyväntahtoisuutesi valo lankeaa sisäiseen ja ulkoiseen todellisuuteen. Voit nähdä jopa ihmeitä. Tämäkin hetki tarjoaa siihen mahdollisuuden. Tahdotko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

torstaina, toukokuuta 29, 2014

Rajat ja rajattomuus

"Jos kaikki, mitä ajattelet, olisi totta, olisiko elämäsi helpompaa?"

Kysymyksen esitti eräs ystäväni tänään. Miten on? Ajattelen kaunista menestystarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Vau! Ajattelen synkkää kauhutarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Kääk!

Tietoisuuden talossa asustava Ajattelija toimii niin kuin se toimii. Ajatuksia tulee ja menee. Toisinaan ne inspiroivat ja toisinaan lannistavat. Uskoessasi jokaiseen ajatukseesi olet kuin lastu laineilla. Yhtenä hetkenä olet onnen kukkuloilla ja toisena hetkenä epätoivon pimeässä poterossa.

Sinä et ole Ajattelija. Sinun ei kuitenkaan tarvitse taistella Ajattelijaa vastaan. Ajattelija on hyvä renki, mutta huono isäntä. Antaessasi Ajattelijalle sille kuuluvan roolin se rauhoittuu ja alkaa sen myötä toimia laadukkaammin. Mielen melu hiljenee. Märehtimisen ja murehtimisen tai toiveajattelun sijaan saat todistaa kuinka Ajattelija toimii syvällisesti ja myötätuntoisesti, yhteistyössä sydämesi kanssa.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014

Sielusi viisaus

Hyvää Alman päivää!

Alma tarkoittaa espanjan kielessä sielua. Sielu ei tunne aikaa. Se rakastaa hitautta. Se viihtyy tässä hetkessä. Maltatko sinä pysähtyä hetkeksi ja kuunnella sielusi ajatonta viisautta?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

tiistaina, toukokuuta 27, 2014

Heijastus

Tämä päivä, tämä hetki - opettaja.
Tämä kohtaaminen - mahdollisuus.
Lähimmäinen - peili.
Sinä. Minä. Nyt. Tässä.
Katsotaanko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

sunnuntai, toukokuuta 25, 2014

Sitä ei voi ylittää

Eilen sain yllättäen puhelun Ranelta, lapsuudenystävältäni. Olimme mukana partiolaistoiminnassa kauan sitten, 70-luvulla. Viikottaisia kokoontumisia, retkiä, partiotaitokilpailuja... Oli kiva vaihtaa kuulumisia.

Mielessä on nyt pyörinyt partiossa oppimani laulu leijonanmetsästyksestä. Sanat kertovat matkan varrella eteen tulevista vaikeuksista. Olipa vastassa sitten korkea ruohikko, upottava suo, pitkä silta tai pimeä luola - jokaisen kohdalla lauletaan:

"Sitä ei voi ylittää
sitä ei voi alittaa
sitä ei voi kiertää
täytyy mennä läpi"

Hauskassa lastenlaulussa avautuu nyt odottamaton syvyys. Kokemus tästä hetkestä, kokemus elämästä ei aina ole mieluisa. Toisinaan kohtaa epävarmuutta, jännitystä, pelkoa - joskus jopa paniikkia. Mitä on edessä? Paluuta vanhaan ei ole. Maisema katoaa sumuun. Hämärtää. Polkua ei ole näkyvissä. Maa tuntuu katoavan jalkojen alta. Ahdistaa. Mitä tehdä?

Epämieluisa kokemus tästä hetkestä on ongelma tekemiseen ehdollistuneelle mielelle. Pulma on ratkaistava tavalla tai toisella. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat mm. älyllinen ja/tai emotionaalinen luokittelu ja lokerointi, diagnosointivimma, lääkitys (shoppailu, syöminen, juominen...), vähättely, mitätöinti ja kieltäminen. Mieli toimii niin kuin se toimii. Sitä ei ole tarve tuomita. Monet mielen ja kehon reaktiot ovat tarkoituksenmukaisia, ne varjelevat sinua. Kosketat tulikuumaa esinettä. Ei ole tarvetta analysoida ja pohtia. Ote kirpoaa automaattisesti. On kuitenkin paljon kokemuksia, joille ei tarvitse tehdä mitään. Tietoisuuden talo on avara ja siellä kohtaa monenlaisia kulkijoita, tuttuja ja tuntemattomia. Epämieluisa kokemus voi olla kaukaa tullut vieras, joka ei tahdo mitään pahaa. Se vain haluaa levätä suojassasi. Se toivoo, että se hyväksytään sellaisena kuin se on - nukkavieruna, nälissään, janoissaan. Pelottavalta vaikuttava vieras saattaa myötätuntoisen huomiosi lämmössä paljastua vanhaksi ystäväksi. Olit jo tyystin unohtanut hänet. Et lapsena ymmärtänyt hänen tarinoitaan, mutta nyt korvasi avautuvat kuulemaan. Ystävälläsi on jotakin arvokasta kerrottavaa elämästä. Oivallat, että hänen matkakertomus on itse asiassa kertomus sinusta. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Tämä kokemus ei ole virhe. Tämä hetki ei ole ongelma. Olet vain se mitä olet. Rajaton läsnäolo.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

perjantaina, toukokuuta 23, 2014

Nyt

Olet suorassa lähetyksessä.

Valoa ja varjoa.

Ennustettavuutta ja arvaamattomuutta.

Olet.

Elät.

Tunnetko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2014

Hitunen

Se ei maksa mitään, mutta sen arvo voi osoittautua mittaamattomaksi. Oma tai lähimmäisen elämä voi sävyttyä arvaamattomalla rikkaudella.

Tämäkin hetki on mahdollisuus harjoittaa hyväntahtoisuutta. Tahdotko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

maanantaina, toukokuuta 19, 2014

Rakkaustarina

Mikä tv-sarjoissa ja elokuvissa viehättää? Mikä on parasta keskusteluohjelmissa? Miksi piilokameraohjelmat ovat niin suosittuja? Oleellinen elementti taitaa olla yllätyksellisyyden ja ennustettavuuden värikkäästi pirskahteleva cocktail. Katsojassa herää erilaisia tunteita; myötätuntoa, innostusta, iloa, toivoa, jännitystä, pelkoa, surua, häpeää...

Katsoja ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mielenkiinto herää. Miten keskusteluohjelman vieras vastaa tähän kysymykseen? Mitä elokuvan tai tv-sarjan roolihahmolle nyt tapahtuu? Miten hän toimii kiperässä paikassa? Miten piilokameraan joutunut reagoi epätavallisessa tilanteessa? Kotisohva tai elokuvateatteri on turvasatama, josta käsin voi luottavaisesti antautua tarinan kuljetettavaksi. Hyvä draama on kuin huima vuoristoratakyyti. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. ”Haluan pois!” ”Vau!” ”Ei koskaan enää!” ”Uudestaan!” Parhaimmillaan kyse on puhdistavasta kokemuksesta, joka elvyttää elämänhalun. Toivo ja luottamus vahvistuvat. Valo sarastaa. Elämä on sittenkin ihanaa.

Viihteen suurkuluttajat saattavat paeta mediateollisuuden tuottamaan ärsykevirtaan. Se kiinnostaa ja koukuttaa kun taas elävä elämä koetaan ahdistavaksi sekoitukseksi tylsyyttä, toivottomuutta, pelkoa ja pettymyksiä. Sattuman sokeaa leikkiä. Linnatuomio. Elinkautinen.

Mitä on elämä? Nyt se tapahtuu. Onni ja epäonni on mahdollista kokea vain tässä hetkessä. Kiinnostuminen tai tylsistyminen voi tapahtua vain nyt. Katson mökin ikkunasta avautuvaa järvinäkymää ja kirjoitan näitä sanoja. Sinä luet näitä nyt. On vain nyt. Mennyt ja tuleva voivat ilmentyä vain tässä hetkessä muistoina, ajatuksina, odotuksina ja toiveina. Todellisuus on tämä hetki. Elämä on suora lähetys. Et voi varmuudella tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Elämässä on ennustettavuutta, joka on toisinaan ihanaa ja toisinaan kauheaa. Elämässä on arvaamattomuutta, joka itkettää ja ihastuttaa. Et tiedä miten tämä teksti päättyy. Minäkään en tiedä. Kaikki aistiminen, kokeminen, pohdinta, itsetutkiskelu, muistaminen, suunnittelu, haluaminen, pelkääminen, rakastaminen, vihaaminen, innostuminen ja tylsistyminen voi tapahtua vain nyt.

Tämä hetki ilmenee aistimusten, värien, muotojen, äänien, tunteiden ja ajatusten virtana. Mieli tykkää luokitella ja arvottaa. Se analysoi ja vertailee. Tuttu vai tuntematon, vaaraton vai vaarallinen, hyvä vai huono, hyödyllinen vai hyödytön, kiinnostava vai yhdentekevä... Mieli liimailee käsitteellisiä tarralappuja kaiken päälle. Tarralapuista on monesti hyötyä, mutta kovin usein niistä tulee kärpäspaperia. Mieli kieppuu käsitteestä käsitteeseen. Se takertuu sanoihin. Se pitää tarralappuja todempana kuin tätä hetkeä. Mieli pureskelee elottomia sanoja ja ihmettelee elämän mauttomuutta. Mieli kerää syliinsä pahvisia kulisseja ja kummastelee olemisen onttoutta. Mieli määrittää minäkuvan tarralappukokoelman varaan ja koettaa varjella sitä maailman tuulilta.

Irti?

Mikään tarralappukokoelma ei määritä sinua. Mitkään tarralaput eivät kata tämän hetken rajattomuutta. Voit katsoa tarralappujen parissa puuhastelevaa mieltä tuomitsematta, myötätunnolla. Kyllä sille tilaa löytyy. Tarralapuilla on aikansa ja paikkansa. Viihdeteollisuuden tuotteilla on oma roolinsa. Tarralappujen alla sykkivä elämä on kuitenkin enemmän. Tämän hetken paljaus kutsuu sinua. Tämä hetki ja sinä - enemmän kuin mikään ajatus, käsitys tai oppi. Tämän hetken rajattomaan tilaan sopii valoa ja varjoja, vuoristoratakyytejä ja huvipuistoja, kohtaamisia ja eroja, loppuja ja alkuja, kulisseja ja käsityksiä, hämmästystä ja tylsistymistä. Tämä hetki on. Tämä hetki on tässä. Tämä hetki on nyt. Olet aina perillä. Mitä syvemmin antaudut tämän hetken syvyydelle, sitä lähemmäksi toisiaan tavanomaiselle älylle vastakohtaiset näkökulmat asettuvat. Mysteerin ytimessä kyllä ja ei syleilevät toisiaan, valo ja varjo tanssivat keskenään.

Sanoja ei tarvita.

Olet vain.

Tämä hetki ja sinä.

Rakkaustarina.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

sunnuntai, toukokuuta 18, 2014

Sallitko sinä?

Sinun ei tarvitse rakastaa tätä hetkeä. Kokemus tästä hetkestä ei aina tunnu miellyttävältä. Joskus se saattaa tuntua jopa sietämättömältä. Tämä hetki on kuitenkin aina tarjolla. Huomaatko, miten helposti peität sen arvostelevilla käsitteillä ja tulkinnoilla? Tämä hetki sallii sen. Huomaatko, kuinka usein mielesi vaeltaa eilisessä ja huomisessa? Tämä hetki sallii senkin.

Voit kuitenkin opetella päästämään irti käsitteellisestä kärpäspaperista. Voit tunnustella tätä hetkeä niin kuin se on käsitteistä paljaana - alkuperäisenä, laimentamattomana, puhtaana. Tämän hetken elävyys voi lyödä sinut ällikällä. Elämän energia värähtelee tässä hetkessä. Tunnetko miten elämä liikkuu sinussa juuri nyt? Saatat kohdata ilon. Voit kokea surua. Tämä hetki sallii sen.

Sallitko sinä?

tiistaina, toukokuuta 13, 2014

Ihme

Tämä hetki.

Voit suunnata huomion ulospäin ja sisäänpäin.

Tämän hetken ulkopuoli: ääniä, värejä, muotoja, liikettä. Ihmisiä. Kohtaamisia. Eroja. Yksinäisyyttä. Sadetta, paistetta, tyyntä, myrskyä. Ulkoinen maailma on.

Tämän hetken sisäpuoli: ajatuksia, tunteita, tuntemuksia. Iloa, surua, välinpitämättömyyttä, innostusta, muistoja, odotusta, pelkoa, toivoa. Mielen maisema on.

Sinä: tämän kaiken todistaja. Tila, jossa tämä hetki, sen ulkopuoli ja sisäpuoli ilmenee. Rajattomuus, johon kaikki piirtyy. Tietoisuus, jonka valossa kaikki on.

Sinä ja tämä hetki yhdessä.

Ihme.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

maanantaina, toukokuuta 12, 2014

Mitä on onni?

Menestystä ja mammonaa? Rauhaa ja rakkautta? 150 vuotta sitten J.V. Snellman esitti, että "onni on oppimista".

Oppiminen on muutosta asenteissa, ajattelussa ja toiminnassa. Tällä sivulla esittämieni mietteiden keskeinen viesti on tämän hetken ikuisuus ja täyteys. Aina on tämä hetki. Tämä hetki on runsaudessaan enemmän kuin mikään siitä laadittu älylliskäsitteellinen selitys. Tällä hetkellä on loppumaton syvyys. Käsittämätön elämä ilmenee aina nyt. Eilisen muistelu ja huomisen kuvittelu voi tapahtua vain nyt. Iloa ja surua, onnea ja epäonnea voi kokea vain nyt.

Oppiminen - sekin voi tapahtua vain nyt. Tämä hetki on mahdollisuus oppia. Tahdotko? Aina ei jaksa innostua - sekin on ok, sillä tämä hetki on kärsivällinen.

Hyvää ja opettavaista Snellmanin ja suomalaisuuden päivää!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)