Kullervoa kohti

Toivottavasti lauantaina ei tarvitse nyrkkiä puida Kullervon tavoin. Jännitystä on kuitenkin luvassa, sillä ohjelmassani on perinteikäs, jo 27. kerran järjestettävä Kullervo-maraton. 42,195 kilometriä on siis edessä ja reitin pitäisi olla nopea. Sääennuste lupaili vielä eilen varsin haasteellista keliä vesisateen ja pohjoistuulen muodossa, mutta juuri nyt näyttää hyvältä; 10 astetta ja 3 m/s ovat optimilukemia.

Tavoite?

Katsoessani marraskuussa määrittämiäni tavoitteita voin todeta, että maratonia lukuunottamatta ne on saavutettu. Puolimaraton on kulkenut lähes kolme ja varttimaraton noin puolitoista minuuttia alle tavoitteen. Näiden perusteella pidän kautta erittäin onnistuneena.

Unohtumaton Pariisin maraton huhtikuussa toi uuden ennätyksen, mutta siitä pitäisi vielä viilata reilut 7 minuuttia pois. Ensisijainen tavoite on siis 3.14-3.15 -aika. Toisaalta maratonia lyhemmät matkat ovat sujuneet sen verran hyvin, etten pidä epärealistisena jopa 4.30 -kilometrivauhtista kokonaisuutta, mikä merkitsisi 3.10-tasoista aikaa.

Lähden liikkeelle siitä, että puolikkaan väliaika on 1.35-1.37 ja jos onnistuisin sen negatiivisen splitin kerrankin juoksemaan niin lopputulos olisi mitä mainioin.

Siis tavoitteet arvosanoin:

3.10.xx unelma
3.11-3.14.xx erinomainen
3.15-3.19.xx hyvä
3.20-3.21 tyydyttävä
3.22 - hylätty

-gs

(kuva Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Gallen_Kallela_Kullervos_Curse.jpg)

Perusasiat

Kauhajoen tragedia vetää hiljaiseksi. Voimia niille, jotka ovat joutuneet tapahtumista osallisiksi.

Mieleen tulee olemisen peruskysymykset - miksi täällä ollaan?

Viime viikolla totesin alituisesti uteliaalle nelivuotiaalle tytöllemme ettei lapsen tarvitse tietää kaikkea ja etteivät aikuisetkaan tiedä kaikkea. Tyttö totesi tähän, että hänpä tietää kaiken.

- Vai niin! No kerropas sitten, mikä on elämän tarkoitus!
- Elämän tarkoitus on kasvaa.

Pidin vastausta yksinkertaisuudessaan nerokkaana. Kasvaa. Tyttö vielä täydensi.

- Ja ettei saa lyödä ketään.

Pari vuotta sitten pyörittelin asiaa tässä blogissa monen kirjoituksen verran ja nelivuotiaamme tiivisti suuren kysymyksen kahteen virkkeeseen.

En sitten kuitenkaan malttanut olla jatkamatta.

- Erittäin hyvin sanottu! Entäpä elämä muualla - mitä luulet, onkohan maapallon ulkopuolella elämää?
- On. Afrikassa.
- Vai niin. Afrikka on kyllä maapallolla. Mutta maapallon ulkopuolella, avaruudessa, onkohan siellä elämää?
- Ei ole. Siellä on vähän populaa.

-gs

La Voie Royale

Flunssaa on perheessämme podettu vuoronperään. Ehdin jo ajatella ettei se minua kellistä, mutta niin vain on tämä viikko mennyt enemmän tai vähemmän kipeänä. Töissä olen punnertanut, mutta eipä ajatus ole ihan terävimmillään ollut. Lauantaiksi kaavailemani puolimaraton jää siis väliin, mutta onhan tässä vielä kautta jäljellä! Paras juoksusyksyhän on vasta alkamassa. Ja sokerina sen pohjalla on edessä juoksukauden päätös samassa kaupungissa kuin aloitus - lokakuun lopulla ollaan menossa kaupunkilomalle Pariisiin ja siinä sivussa on tarkoitus puolikas (La Voie Royale 2008) juosta.

-gs

ps. Pariisin kirjeenvaihtajamme on innostunut videobloggauksesta - käykäähän tutustumassa mm. ranskalaiseen nykymusaan!

Kippurasarvelle kyytiä - nyt ja silloin...

Kolme päivää kotona sairaan lapsen kanssa alkoi jo hiukan puuduttamaan. No joo, kyllähän niitä olympialaisia oli iltapäivisin kiva seurata, mutta kuitenkin. Menin sitten tänään töihin ja kulta jäi Jempsun kanssa kotiin. Tytöllä oli tänään nelivuotisneuvola. Terveydenhoitaja kuvasi tyttöämme "toimeliaaksi ja iloiseksi" ja kirjasi lisäksi terveyskorttiin, että "puhe selvää, kasvu sopusuhtaista ja liikkuminen ketterää". Hyvä niin!

- - -

Viime viikolla juoksukilometrejä ja tehoharjoituksia kertyi sen verran paljon, että tämä viikko on menty juoksun osalta erittäin matalalla profiililla. Vain yhden kevyen kympin olen juossut. Tänään keksin tehdä vauhdikkaan pyörälenkin 26 vuotta vanhalla kippurasarvellani; 46.3 kilometriä mäkisellä reitillä kulki vauhdikkaanoloisesti 1.46-ajassa ja mielessä kävi että niinkö tässä innostuu vielä kunnollisen pyörän hankkimaan.

Kippurasarvesta tuleekin mieleen yksi takavuosien tempaus; lokakuun lopulla 1994 luovuimme Helsingin asunnostamme, joten edessämme oli tavaroiden siirtäminen Kouvolaan. Hoidimme muutto-operaatiota pikku hiljaa kesän aikana, mutta kippurasarvea en alkanut autoon pakkaamaan. Keksin nimittäin kuningasajatuksen: minähän ajan sen pyörän sinne! Jonakin viikonloppuna. Kun kelit on kohdallaan.

Eräänä heinäkuisena päivänä kelit olivat kohdallaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Kouvolaa kohti. Ajelin ilman paitaa helteisessä säässä ja ajattelin ettei elämä tästä enää parane. Viuhdoin vanhaa Porvoontietä ensin Porvooseen, jossa söin lounaan. Jossakin vaiheessa olin sitten pakotettu ajamaan kapeaa valtatietä (VT6), jossa siihen aikaan oli piennarta tarjolla noin 20 senttimetriä. Vierestä pyyhkivien venäjänrekkojen myötä homma alkoi tuntumaan epäterveelliseltä ja niinpä Elimäen tienoilla koetin hakea vaihtoehtoisia ajoreittejä, mutta enpä oikein järkeviä ratkaisuja enää löytänyt (tai väsymyksen sumentamilla aivoilla keksinyt), joten päädyin takaisin valtatielle. Sinnikkäästi väänsin perille saakka; väsyneenä, mutta onnellisena ja ennen kaikkea ehjänä saavuin Kouvolaan.

Selkänahka oli jo ajon aikana tuntunut vähän kireältä ja syy selvisi - olin hikoillut aurinkovoiteet pois, joten selkä punoitti vahvasti. Nukuin yön vatsallani märkä pyyhe selkäni päällä ja selvisin kuin selvisinkin ilman nahanluontia.

140-150 kilometrin lenkki ei ehkä ollut parasta mahdollista valmistautumista parin viikon kuluttua juoksemalleni Helsinki City maratonille, mutta tulipahan pyöräiltyä.

-gs

ps. Se maraton meni sitten aikaan 3.32, missä oli viisi minuuttia parannusta edelliseen, elämäni ensimmäiseen maratoniin, jonka olin juossut viisi vuotta aiemmin. Kun olin keksinyt että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ennen naimisiinmenoa ole maratonia juossut.

Toipilaan kanssa kotona

Jempsulle nousi lauantai-iltana kova kuume - 39.9 oli jo sen verran raju lukema, että annettiin lääkettä. Niin vain tyttö jaksoi ja halusi olla jalkeilla, tosin toiminta oli poikkeuksellisen rauhallista... Ja päiväunetkin piti pitkästä aikaa ottaa. Eilen oli vielä lämpöä 37.8 astetta ja vaikka tänä aamuna kuumetta ei enää ollut, katsoimme parhaaksi pitää kuumeettoman päivän kotona. Vähän väsyneeltä tyttö vielä vaikuttaa. Töiden osalta minun oli helpompi jäädä kotiin, sillä tänään olisi ollut rauhallinen päivä.

- - -

Viime viikolla juoksukilometrejä kertyi reilut 85. Kova viikko, sillä tein kolme kovaa harjoitusta - maanantaina vauhtikestävyyttä (vk) 18 km (4.45 min/km), tiistaina vk 15 km (4.30 min/km), torstaina intervallikokonaisuus radalla (5 x 1000 m 3.42-3.48 ja eilen taas vk 15 km (4.30 min/km). Muut kolme lenkkiä juoksin palautellen noin 5.00 - 5.15 min/km -vauhdilla. Kunto tuntuu olevan lupaavassa nousussa ja kahden viikon kuluttua sopii odottaa hyvää tulosta puolimaratonilta. 1.27 -alkuinen tulos pitäisi olla mahdollinen, jos vain keli on kohdallaan.

-gs

Uutta arkea

Jempsu siis aloitti päiväkodissa ja minä palasin työhön. Isoja muutoksia. Kuten ounastelimme, homma lähti sujumaan hyvin; tyttö jäi päiväkotiin hyvillä mielin ja sujahti nopeasti ryhmään mukaan. Taisi olla kovempi paikka minulle kuin hänelle... Valitsimme työpaikkojemme vieressä sijaitsevan leikkikoulun, joten aamut ovat varsin selkeitä - samaa matkaa mennään ja tyttö tietää, että isä ja äiti ovat lähellä. Leikkikoulun toiminta perustuu montessoripedagogiikkaan ja ihan fiksun oloisista prinsiipeistähän siinä on kyse;

"...ytimenä on lapsen tarkka havainnointi ja huomioiden teko hänen kehityksestään. Tarkkailun ja tehtyjen huomoiden avulla ohjaaja saa oleellisen tiedon lapsen kehitystasosta ja siitä miten hänen tulee ohjata lasta kehittymään ja millaisia oppimivälineitä hänen tulee lapsen oppimisen tueksi tarjota."
(lähde http://fi.wikipedia.org/wiki/Montessoripedagogiikka)

Pari ensimmäistä päivää vedettiin lyhyemmän kaavan mukaan ja hakiessa Jempsu ihmetteli että joko nyt pitää lähteä... Kun sitten lupasin että seuraavana päivänä haen hänet vasta puoli neljältä niin ilme kirkastui ja tuuletus oli näyttävä. Näinköhän sitä isä ja äiti jäivät samantien toiselle sijalle leikkikoulun jälkeen...

- - -

Juoksukisoja on tässä kuussa luvassa vähemmän ja harjoittelua sitäkin enemmän. Tai niin on ainakin tarkoitus. Pitkähkön arpomisen jälkeen päätin jättää Helsinki City Marathonin väliin ja juosta täysmatkan vasta syyskuun puolella. Lyhempiä matkoja otan toki ohjelmaan ennen sitä. Viikko sitten meni 6 km 24.05 ja kuun lopulla saatan juosta puolikkaan.

Nopeutta haikailen lisää ja niinpä ohjelmassa on myös vauhdikkaampia harjoituksia. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa radalla juoksemassa intervalleja; verryttelyn jälkeen 5 x 1000 m 200 metrin kävelypalautuksella sujui mukavasti. Tai pahaltahan se tuntui etenkin kahdessa viimeisessä kun rypistin hiukan kovempaa. Ajatus oli juosta 3.45 tonneja ja kolme ensimmäistä menikin parin sekunnin tarkkuudella tavoitteeseen. Neljännen vedin 3.38 ja viimeisen 3.35. Päälle kun vielä tempaisin 5 x 200 metriä 36-37 sekuntiin (juu, nopeus on kovin suhteellinen käsitä mutta näillä eväillä mennään) niin tuntui että homma alkoi muistuttaa treenausta.

-gs

Viimeistä viikkoa viedään...

Alkaa vuoden mittainen, merkittävä vaihe elämässä olla päätöksessä. Jempsu menee ensi viikolla leikkikouluun ja minä alan orientoitua koti-isästä työmaailmaan...

Kuten eräälle ystävälle totesin, isolta muutos tuntuu. Ja tunteet vähän ambivalentit. Toisaalta en mitään valtavan suurta poltetta työtä kohtaan tunne, vaikka ihan kiva onkin palata. Mukavia työkavereita, opiskelijoita ja mielekäs työn sisältö, joten tyytyväinen ja kiitollinen olen. Samaan aikaan tunnen jonkinlaista haikeutta tmv. sillä onhan yksi ainutlaatuinen vaihe päättymässä - vastedes tyttö on ison osan (valtaosan?) päivästä "muissa käsissä" tai miten tuon sanoisi. No, luonnollisen itsenäistymisen ja kehityksen askeleistahan tässä on kyse ja varmasti on hyväksi ensi viikolla neljä vuotta täyttävälle tytölle päästä leikkikouluun. Niinhän sanotaan, että lapset on lainaa vain... Sitä on vaan aika kiinni tytössä ja tietyllä tapaa on hiukan haasteellista "päästää irti", vaikkei ihan oudosta jutusta olekaan kyse kun on seurakunnan päiväkerhoa ja muskaria ohjelmassa ollut jo aiemmin.

Työt aloitan pehmeällä laskulla, alkuun muutama tunti päivässä ja todennäköisesti juoksutreeniä on ohjelmassa kohtuullisen paljon elokuun aikana. HCM:n jätän väliin ja paremmissa keleissä syyskuussa hyökkään maratonennätyksen kimppuun - Pariisin noteerausta on tarkoitus parantaa selvästi.

-gs

ps. Ja vielä on kesää jäljellä! Sen kunniaksi vaihdoin tuohon tytön ottaman kuvan - muisto Mallorcalta parin viikon takaa...

Karhujuoksu

Aamupäivän teema oli Karhujuhlat ja puolimaraton vanhoissa kotimaisemissa. Starttasin rekordi mielessä, sillä tiesin kuntoni hyväksi ja reitin nopeaksi. Kun kelikin oli sopivan viileä niin johan kelpasi baanalle lähteä!

Ennen kisaa pukuhuoneessa näin vanhan biologianopettajani yläasteelta, siis noin 25 vuoden takaa. Menin paiskaamaan kättä ja ehdin tuskin päivää sanoa, kun Virtasen Pekka sanoi kenenkä poika olen ja mikä on nimeni. Sain kuulla myös vuodet, jolloin yläastetta kävin sekä isäni syntymävuoden. Totesin Pekalle että muistan hänen vetäneen kovia Coopereita 80-luvulla - 3600 metriä. "3520 metriä", oli Pekan vastaus.

Alkuverryttelyn ja muutaman avauksen jälkeen viivalle ja menoksi. Korhosen Kari - koko kisan nopein irtosi heti alussa, enkä siihen kyytiin uskaltanut lähteä vaikka juoksu kepeältä tuntuikin. Seurasin Karia muutaman kymmenen metrin päässä kahden muun juoksijan kanssa (M50- ja M60-sarjojen nopeimmat). Kaksi kilometriä noin 7.53 ja kolme kilometriä 11.53. Noin neljän minuutin kilometrivauhdilla jatkettiin 8 km saakka (32.12), sitten aavistuksen rauhallisemmin. Näillämain M60-sarjan voittaja alkoi jäädä matkasta ja jatkoimme kahden. Mikäs oli juostessa, kun kotijoukkoja ja monia muita vanhoja tuttuja oli kannustamassa pitkin matkaa!

Kymppi tuli täyteen 40.32 ja 12 km 48.35. Laskin että ennätysvauhtia mennään, jopa 1.26.xx mahdollinen ja juoksu tuntui edelleen hyvältä. Vedin koko ajan ja muutin muutamaan otteeseen juoksulinjaani tarjoten myös kaverille vetojuhdan tehtävää, mutta eipä kelvannut (kuvassa Hotelli Kuusamon kohdalla eka kierroksella noin 10 kilometrin kohdalla heitän juuri tyhjän juomapullon isälleni).

Noin 14 kilometrin kohdalla Haatajan Aki (puolikkaan rekordi 1.20 ja mara 2.58) saavutti meidät ja jatkoimme kolmisin. 15 kilometriä täyttyi 1.01.09, siis 4.05 min/km-vauhtia ja edelleen noin 1.26:10 -loppuaikaa enteillen. Juoksu alkoi hiukan painamaan ja Aki nykäisi pari kertaa pikkunousuissa. Vastasin vauhdinlisäyksiin välittömästi, mikä saattoi olla virhe. Jalat alkoivat tuntua varsin painavilta ja kun Aki nykäisi muutama sata metriä ennen Karhuntassua, vastaukseni oli ponneton. Eroa syntyi hetkessä kymmenkunta metriä ja Karhuntassun jälkeen vauhtini selvästi hidastui niin että myös M50-voittaja meni menojaan.

16 km tuli vastaan ajassa 1.05.29 ja 18 km 1:14:03 (edellinen 2 km 8.34) eli kelvollista vielä, mutta pahempaa oli tulossa. Seuraava kilometri vei jo 4.25 (19 km 1:18:29) ja nyt alkoi olla jo kiire ennätyksen kanssa. Keskityin lähinnä pitämään juoksun jotenkuten kasassa, mutta vaikeaa oli. Kirkkotien loiva ylämäki oli pehmeää menoa kirkolle saakka ja niinpä 20 km oli vastassa ajassa 1.23.59 (tosin epäilyttää kilometritolppien väli tässä kohtaa - väsynyt toki olin, mutta että 5.30-kilometri - no way!). Lopun taistelin sen minkä pystyin ja jonkinlaisen kirinkin sain aikaiseksi.



(kuvassa maalisuoran raastoa äitini ja tyttäreni kannustaessa)

Aika oli hyvä (toiseksi parhaani), mutta kuitenkin nelisenkymmentä sekuntia ennätyksestä.



(kuvassa helpottunut tunne kun tuska on ohi, toisaalta...)

On myönnettävä että vähän jäi hampaankoloon... Menetin arviolta minuutin verran loppukilometreillä, sillä Aki juoksi alle 1.28... Kari koko porukan nopeimpana juoksi 1.24.xx.

Kisan jälkeen oli mukava vaihtaa kuulumisia kisakavereiden ja tuttujen kanssa. Palkinnot jaettiin jäähallissa muun Karhujuhlaohjelman lomassa ja pokaalien sijaan tarjolla olikin valkoisia kirjekuoria. Lahjakortti paikalliseen Elmo-Sporttiin oli ihan hyvä veto, mutta olisipa tuonne palkintokaappiin vielä yksi pyttykin mahtunut...

Keli oli hyvä, 7-8 astetta sopii minulle. Paikoitellen tuuli hieman haittasi ja korosti loppukilometreillä väsymyksen tunnetta.

-gs

ps. Vanha bilsanopettajani veti 60-sarjassa 1.52. Juttelin hänen kanssaan vielä kisan jälkeen ja hän nauratti minua toteamalla peesanneensa koko matkan tyttöjen liikunnnanopettajaa ja kirimällä lopussa ohitse. Kun totesin että temppu oli törkeä niin Pekka vain naureskeli että tällä iällä alkaa olemaan erivapauksia...

Ruma ruumis?

Toissapäivänä pyöräilin kylällä ristiinrastiin vanhoja, muistorikkaita teitä; Vanttajantie, alas liikennepuiston ohi liikuntakeskukseen, Kitkantie, Maaseläntie, vanha lukio, kirjaston takaa Joukamontielle, Maaseläntie, Vienantie, Kaiterantie... Niin monenlaisia muistoja monelta vuosikymmeneltä. Mietteeni keskeytyivät kun kolmen hengen romaniseurueesta yksi lähti sivuilleen katsomatta ylittämään katua edessäni. Yhteentörmäyksen vaaraa ei ollut, sillä vauhtini oli hiljainen. Siitä huolimatta toiset varoittivat "varo pyöräilijää!". Pitkä ja näyttävä romaninainen totesi vain: "Ei se minun päälle aja. Tulee niin ruma ruumis." Hymyilin vain jatkaessani matkaa. "Eikö vain?" kuului vielä takaani. Pudistelin päätäni.

- - -

Huomenna sitten kisaillaan. Keli viilenee sopivasti, joten ennätystä lähden tavoittelemaan;

< 1.28.19 = loistotulos
1.28.19-1.28.59 = hyvä tulos
1.29.00-1.29.59 = perusjuoksu
>1.29.59 = selityksen paikka

-gs

Alkaako filosofiksi,

pohti eräs tuttava hiljattain. Mikä ettei. Mutta millaiseksi filosofiksi alkaisi? Arkiajattelussa filosofin käsitteellä viitataan yleensä jalat-irti-maasta-haihatteluun, joutavaan käsitteiden pyörittelyyn, joka ei johda mihinkään hyödylliseen.

Etymologisesti filosofin käsite juontaa kreikan kielen rakastamisen ja viisauden käsitteistä - filosofi on kirjaimellisesti viisauden rakastaja, siis

1. filosofi
2. rakastaa
3. viisautta

1. Pidän jokaista ihmistä filosofina. Ihmiset eroavat toisistaan siinä, että osa jo toteuttaa filosofiuttaan ja osalla filosofius on vielä potentiaalisena mahdollisuutena, uinuvana kykynä. Filosofi on totuuden etsijä. Filosofi kokee olemassaolon ydinkysymyksiksi klassiset kuka olen, mistä tulen, minne menen ja miksi. Jokainen ihminen vastaa näihin kysymyksiin elämäntavallaan, arvoillaan, ajattelullaan, sanoillaan ja teoillaan. Monet vastaavat tiedostamattaan, mutta filosofi haluaa vastata kysymyksiin tietoisesti. Johdonmukaisesti. Sitoutuen. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

2. Seksismin läpäisemässä ajassa moni sekoittaa toisiinsa rakkauden ja himon. Erotisoituneella ja esineellistävällä medialla ruokittu mieli turtuu. Kaikki maistuu samalle eikä mikään tunnu miltään. Tarvitaan yhä kovempia ja isompia annoksia. Todellinen rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta. Se on toimintaa. Se on kanssaihmisen huomioimista. Todellinen rakastaminen on herkäksi tulemista. Herkältä ei jää mitään havaitsematta. Herkkä kuulee viisauden kuiskauksen. Herkkä näkee arkeen kätkeytyneen kauneuden. Todellinen rakastaminen on myös vahvaksi tulemista. Vahva kestää koettelemukset ja kiusaukset. Vahva on juurtunut klassisiin totuuden, hyvyyden ja kauneuden perusarvoihin ja ilmentää niitä. Todellisen rakastamisen paradoksi on siis olla vahva ja herkkä samanaikaisesti. Filosofi kykenee rakkaudessaan ratkaisemaan tämän paradoksin. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3a. Dualismin ansakuopassa tunteet ja järki käyvät ikuista painia keskenään. Tunteet vievät ihmistä tuonne ja järki tänne. Älykkäänä itseään pitävä dualisti pyrkii ratkaisemaan dilemman turvautumalla järkeen ja alentamalla tunteet ”vain tunteiksi”. Älykäs dualisti toteaa vakavina pitämiensä asioiden äärellä mielellään, että ”tässä ei ole tunteilulle sijaa”. Älykäs dualisti tulee kovaksi tukahduttamalla tunteet. Viisauden löytänyt sen sijaan ylittää tunteen ja järjen välisen ristiriidan. Viisaus on tunteen ja järjen harmoniaa. Viisaudessa tunne ja järki eivät sekoitu, vaan ne yhdistyvät ja syntyy jotakin uutta. Tunteen ja järjen välisen ristiriidan ylittämiseen sisältyy ylimatemaattinen yhtälö; yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Filosofi kykenee viisaudessaan ratkaisemaan tämän yhtälön. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3b. Viisaus ei ole abstraktia käsiterunoutta, vaan se on konkretiaa. Viisaina hallitsijoina pidettyjen Salomonin ja Hesekiaan kokoamissa Sananlaskuissa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus esitellään useassa yhteydessä persoonana, joka tahtoo olla yhteydessä ihmiseen; "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini" (Snl. 8: 12). Vanhan testamentin yleensä kovin patriarkkinen ajattelu maskuliinisine jumalakuvineen murtuu tässä kohtaa. Viisauteen nimittäin viitataan feminiinipronominilla. Kreikankielisessä vanhassa testamentissa, Septuagintassa, tämä älyn seurassa viihtyvä viisaus on nimeltään Sofia. Kyllä, se sama Sofia, josta filoSofiassa alkujaan oli kysymys. Niinpä on ymmärrettävää, että filosofi rakastaa viisautta.

Alkaako filosofiksi? Siinä vasta kysymys.

-gs

Kisoja

10.5 km kulki mukavasti lauantaina - 42.07 ja toinen sija. Alkuvauhti oli varsin reipasta - 3 kilometriä tuli vastaan noin 11.30. 5 km väliaika 19.39, 7 km 28.04, 8 km 32.03, 9 km 36.07 ja 10 km 40.06. Reitti oli pääosin nopea - reilun kahden kilometrin pehmeä hiekkatiepätkä söi ajasta ehkä puolisen minuuttia. Tein kolme päivää ennen kisaa kauden ensimmäisen rataharjoituksen (5 x 1000 m + 5 x 200 m) ja kun se sujui yllättävänkin hyvin, ennakoin 42-43 minuutin loppuaikaa.

Legendaarisen maratonmiehen kanssa juoksin lähes koko matkan. Viimeisellä puolella kilometrillä rutistin vähän kovempaa ja kun maalissa puhaltelin niin Risto Laitinen jatkoi toiselle kierrokselle...

- - -

Seuraava kisa onkin jo ensi lauantaina - puolimaratonkunto mitataan vanhoissa kotimaisemissa Karhujuhlien yhteydessä. Jos ei ole liian kuuma ja maltan pitää vauhdin kurissa ensimmäiset 5 kilometriä niin ennätys ja 1.28 alitus lienee mahdollinen. 1.28.xx olisi myös hyvä suoritus. Perusjuoksun pitäisi riittää 1.29.xx tulokseen.

-gs

Lomaillaan - viisaasti

Mukavaa oli Kiila08:ssa tavata vanhoja ja uusia tuttuja. Juoksemaankin ehdin - noin 60 kilometrin verran hikoilin Vekarajärven mainioilla kuntopoluilla. Viiden kilometrin reitti on hyvin mäkinen ja käy mainiosta voimaharjoittelusta. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka juoksu kulkee seuraavissa kisoissa - jos vaikka kymppiä kokeilisi tulevana viikonloppuna ja puolikasta seuraavana.

Juoksu ja erityisesti maraton vaikutti olevan varsin kova juttu niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan keskuudessa. Tervehenkistä menoa!

Kultakin jäi lomille, joten nyt on aikaa... Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan mökillä ja nyt olemme Keski-Pohjanmaalla. Loma ja mahdollisuudet - voi tehdä sitä sun tätä ja myös olla ihan joutilaana. Vaikka muistan joskus kuulleeni että "idle mind is a devil's playground", pidän vapausasteita luovan ajattelun edellytyksenä. Tuossa kun aamupäivällä sohvalla lojuin, monenlaisia kirjoitusideoita päähän putkahti. Merkitsin pääkohtia ylös ennen kuin unohtuu - jospa niistä jotakin jatkossa syntyy.

Jaana Venkulan mietteitä lomasta:

Tee toisenlaista! Lomalla kannattaa tehdä jotakin ihan muuta kuin työssään tekee. Kännykkää ja sähköpostia ei lomalla pitäisi pitää auki, eikä työasioista puhua.
Käytä aistejasi mahdollisimman monipuolisesti. Levitä lantaa tai tyhjennä ulkohuussi. Kun hoidat kukkapenkkiä tai kasvimaata, unohda suojakäsineet. Kulje metsässä, jossa maasto on epätasaista. Ryömi, konttaa.
Seuraa päivittäin jotakin luonnonilmiötä, esimerkiksi lintujen pesimäpuuhia tai jonkun kasvin kasvua. Tee havaintosi aina samaan aikaan päivässä. Parissa viikossa huomaat, että siitä on tullut tapa.
Aloita jonkun uuden taidon opetteleminen. Jos et ole koskaan esimerkiksi ommellut, ompele vaikka mökille verhot.
Tee jotain mitä inhoat, mutta mikä olisi hyödyllistä. Noudata vaikka säännöllistä päivärytmiä tai opettele heräämään aikaisin aamulla.
Kokeile toisenlaisia asioita. Aamu-unisen kannattaa edes muutaman kerran kesässä kokea aamun ihanuus, linnunlaulu ja raikkaus.
Ole rauhassa. Unohda puuhamaat ja ostoskeskukset.
Lue jotakin syvällistä, ei pelkkiä lehtiä. Kuuntele hyvää musiikkia ja hiljaisuutta.
Puno lomaasi joku ylevä säie: kata pöytä juhlavasti tai sijaa vuoteeseen kauniit lakanat.
Perheriidan uhatessa on luultavasti laiskoteltu liikaa. Keksikää jotakin yhteistä tekemistä, rakentakaa vaikka uusi laituri. Lapset ovat luonnollisesti hommassa mukana jo suunnitteluvaiheessa.

-gs

Tunnelmasta toiseen

Tuli sitten tehtyä historiallinen Helsingin reissu - tyttö jäi ensimmäistä kertaa yön yli isovanhempien huostaan meidän ihmetellessä ison maailman show-menoa Hartwall Areenalla. Celine Dionin konsertti oli ihan hieno kokemus, mutta upeasta äänestä ja hienoista biiseistä huolimatta meistä ei ainakaan vielä tainnut varsinaisia faneja tulla. Oltiin saatu liput lahjaksi - kiitos vielä kerran Ullalle ja Pertille!

Tänään sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa Joutsan seudulla - Suomi meloo jo 24. kerran ja hauska oli ilmapiiriä haistella. Vesisade antoi sopivaa haastetta (?) hommaan ja kieltämättä oli mukava vetäytyä kuivaan ja lämpimään autoon saateltuani Annen matkaan...

Ja huomenna something completely different - lähden sotimaan viikoksi joten blogin päivittyminen on epätodennäköistä vaikka tietokoneen ääressä olenkin. Optimistina otan juoksukamppeet mukaan - toivon mukaan ainakin alkupäivinä pääsisi juoksemaan... Lauantain kisasta jäi hampaankoloon sen verran että motivaatio on korkealla ja kolmen viikon päästä pitäisi päästä mittaamaan todellinen suoritustaso.

-gs

Aina ei onnistu...

Puolikas ei tänään sujunut suunnitelmien mukaan - 1.30.xx ei todellakaan ole sitä mitä lähdin hakemaan.

Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;

a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)

b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä

Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!

-gs

Spiraali ja Tyrsky - liikenneturvallisuuden puolesta?

Pari viikkoa sitten Mikkelin ainoaan (?) liikenneympyrään pystytettiin 60 000 euroa maksanut taideteos, Suuri Spiraali. Talousvaikeuksissa painivan kaupungin toimintaa on kritisoitu ankarasti. Teosta on moitittu rumaksi ja kalliiksi.



(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)

Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."

Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.

Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.



Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.

- - -

Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)

1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista

2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos

3. alle 1.30 hyvä tulos

Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...

-gs