Amat victoria curam

Pari postausta sitten toivoin pohkeitteni kestävän.

Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Vasen pohje kesti maaliin asti.

Matka oli neljännesmaratoni.

Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.



Keli oli raskas helteen vuoksi.

Oli pakko hidastaa.

Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.

Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.



Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.

Juoksin kuitenkin maaliin asti.

Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.

-gs

Kyllä

luminousin mainio teksti kyllä-menetelmästä kirvoitti mieleeni...

John Lennonin kerrotaan 60-luvun lopulla menneen erääseen taidenäyttelyyn. Uteliaisuuttaan, tietysti. Näyttelyssä esiteltiin erään taiteilijan avantgardistista, postmodernia, abstraktia tuotantoa. Lennon piti näkemästään.


Sitten hän näki teoksen, joka koostui tikkaista, korkealle ripustetusta valkoisesta taulusta ja siihen kiinnitetystä suurennuslasista. Tikkaisiin kiipeämällä pääsi taulun lähelle. Valkoinen, tyhjä taulu.

Ei sittenkään, sillä taulun keskellä oli pieni täplä.

John otti suurennuslasin käteensä ja katsoi tarkemmin.

Täplä koostui kolmesta kirjaimesta.

yes

Myyty mies oli hän.

-gs

Think positive

Auringonlasku mökillä.

Myönteinen asenne on siinäkin mielessä hyvä projekti että silloin myös kehon tasolla menee paremmin - ihminen sairastaa vähemmän. Kääntäen: ihminen voi murehtia itsensä sairaaksi.

Tästähän on paljon myös tutkimustietoa olemassa.

Esimerkiksi: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3642356.stm
(Positive attitude delays ageing)

Iloista heinäkuuta!

-gs

Neljän ja puolen

minuutin kilometrivauhtia jos pystyn pitämään yllä, on se näillä pohjilla hyvä suoritus. Siispä päätin kokeilla varttimaratonia. Kunpa vain pohkeet kestävät!

-gs

Aamu

Toukokuinen aamuhetki klo 5:53 Välimeren rannalla. Zenhenkinen kuvatarina aamun ihanuudesta.


(Valokuvatorstain aiheena aamu.)

-gs

Hiljaiseksi

beatleksi kutsuttu teki hienoja lauluja. Television kautta kokemastani Lontoon muistokonsertista jäi erityisesti mieleen Inner Light.

Biisi täynnä sataprosenttista läsnä- ja perilläoloa. Ikuista nykyisyyttä.


Without going out of my door

I can know all things on earth
Without looking out of my window
I could know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking

Without going out of my door
You can know all things on earth
Without looking out of your window
You can know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking


Kiitos, George.

-gs

Älä usko silmiäsi

hahmo kyseli kirjasuosituksia ja suosittelemastani Bachin vähemmän tunnetusta teoksesta nousi mieleen yleisesti tunnettu ongelma kirjailijapiireissä; toinen kirja on ensimmäistä vaikeampi kirjoittaa, jos ensimmäinen oli menestys. Varsinkin jos se oli jymymenestys. Tietysti toinen kirja voi olla vaikea kirjoittaa myös siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kirjailijalla ole enää mitään kiinnostavaa sanottavaa. Esikoiseen ladattiin kaikki.

Bachin lähes kulttimaineeseen noussut Lokki Joonatan (Jonathan Livingston Seagull) julkaistiin vuonna 1970. Bach oli 34-vuotias. Aluksi kirja niitti mainetta yliopistokampuksilla, mutta vähitellen sana levisi ja vuoteen 1972 mennessä kirjaa oli painettu yli miljoona kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Bach pääsi Times-lehden kanteen ja tie oli auki taivasta myöten.

Joissakin yhteyksissä Lokki Joonatan mainitaan Bachin esikoisteoksena - itsekin olen ollut tässä käsityksessä tähän päivään saakka. Todellisuudessa hän oli kirjoittanut mm. kaksi matkakirjaa kokemuksistaan lentäjänä. Lokki Joonatan on kuitenkin SE kirja, joka räjäytti pankin. Hankin kirjan seitsemän vuotta sitten. Olin kuullut siitä aiemmin ja se oli yksi niistä monista ”jossakin vaiheessa voisi lukea”-kirjoista. Saatuani kirjan viimein käsiini, muistan ihmetelleeni sen ohuutta. 93 sivua. Vain 93 sivua valokuvineen. Tarinan lomassa on Russell Munsonin mustavalkoisia lintuaiheisia valokuvia.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Pidin siitä.

Don’t believe what your eyes are telling you.
All they show is limitation.
Look with your understanding.

Se ei kuitenkaan ollut mikään järisyttävä kokemus. Bach tuntui Joonatanin suulla kertovan asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja. Kaikesta huolimatta oli mukava todeta, että joku muukin ajattelee ja on ajatellut ja on pitänyt tärkeinä itsellekin läheisiä asioita. Vähän kuin olisi tavannut vanhan tutun. Paljon tärkemmäksi kirjaksi oli jo muodostunut eräs toinen amerikkalainen klassikko. Siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

-gs

Uusi tasapaino

”ieno kello”, tytär toteaa ja osoittaa rannettani. Pontevasti ja monesti. Kyllä kai tätä voi hienoksi sanoa.

Ranteessani on Polar Accurex Plus. Itse asiassa tämä on enemmän kuin kello. Tämä on sykemittari monipuolisine harjoittelun suunnittelu- ja seurantatoimintoineen. Syntymäpäivälahja Annelta kahdeksan vuoden takaa.

Vaihdatin tänään pariston ja nyt, puolenkymmenen vuoden tauon jälkeen, Accurex on taas ranteessani. Valmiina uusiin seikkailuihin.

Toukokuisella Kreetan matkalla muistiini palautui jälleen aamulenkkien upeus. Juoksemisen ilo.

Viimeisin juoksukisani oli kahdeksan vuotta sitten. Liikuntaa olen toki harrastanut, vaikka juokseminen onkin jäänyt vähemmälle. Hiihtoa, sauvarullaluistelua, kuntosalia, sauvakävelyä (se keski-ikä?) ja muutama Sulkavan soutukin.

Kreetan aamulenkit herättivät minussa torkkuvan vanhan juoksijan. Vaikka pohkeet olivat jumissa monta päivää vielä Suomeen palattuanikin. ”Jos sitä taas innostuisi?”

Ilmeisesti sitten innostuin. Puolitoista viikkoa sitten ostin uudet juoksukengät. NB 1023. Kenkämerkki on minulle nostalginen. Se symboloi jonkinlaista paluuta juurille, sillä kahdeksankymmentäluvun alussa juoksin samanmerkkisillä kengillä. New Balance. Pidän nimestä. Pidin siitä silloin ja pidän siitä nyt. Tasapaino. Uusi tasapaino. Uusi adjektiivina ja imperatiivina. Siitähän on kysymys. Siitähän oli kysymys.


Tasapaino sisäisen ja ulkoisen, minän ja maailman, fyysisen ja henkisen, ihmisen ja jumalan välillä. Tasapaino on harmoniaa. Tasapainon saavuttaminen.
Viisasten kiven löytäminen. Ne ovat samoja asioita.

Viisasten kiven löytäminen ei välttämättä ole vaikeaa. Sen sijaan sen käyttäminen voi olla.

-gs

Pylkönmäki here I come

Gurun kohtaamisesta ja buddhan tap(p/a)amisesta on kirjoittanut moni, mm. allaolevat tekstit herättävät mukavasti ajatuksia:
rita mentor 1
rita mentor 2
sahrami
hahmo

Taidamme olla samaa mieltä siinä, ettei guruun tai opettajaan tule takertua. Onhan sanottu, että totuus tekee vapaaksi – ehkäpä gurun rooli voi olla myötävaikuttamassa meitä löytämään vapauttava totuus.

Skeptikko saattaa tähän tietysti todeta, että toisen ihmisen vaikutuksella löydetty totuus on suodattunut tai jotenkin värittynyt, siinä on toisen ihmisen jälki. Ja jos puhutaan Suurista asioista, kuten vaikkapa Jumala tai Rakkaus – emme löydäkään todellista Jumalaa tai Rakkautta itseään, vaan ainoastaan gurun käsityksen siitä.

Miten on?

Kuvitellaanpa, että joku etsii tietä Pylkönmäelle ja minä satun tietämään tien ja neuvon sen hänelle, niin minkä Pylkönmäen hän löytää? Minun Pylkönmäkeni? Oman Pylkönmäkensä? "Pelkän" Pylkönmäen? Vai eksyykö hän matkalla?

Ohjeideni perusteella Pylkönmäki saattaa löytyä tai sitten matkalainen kysyy lisäohjeita joltakin toiselta. Saattaapa matkalaisella olla kartta, jonka perusteella suunnistus sujuu - sikäli kun kartta on totuudenmukainen.

Pylkönmäen löytäminen on yksi juttu ja Jumalan ja Rakkauden löytäminen on toinen juttu. Onko Jumalan luo pitkästi? Missä Rakkaus majaansa pitää? Kokemukseni sekä viisaitten todistuksen perusteella totean, että Jumala on paljon lähempänä meitä ja paljon todellisempi meille kuin Pylkönmäki. Jumalassa, ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme” (Apt. 17:27-28). Pylkönmäki sen sijaan – se on kuulemma jossakin Karstulan eteläpuolella – sinne pitää matkustaa. Kuinka todellinen paikka se on? Minä olen käynyt siellä – viime sunnuntaina ajoin uneliaan Pylkönmäen kirkonkylän läpi moottoripyörälläni. Hiljaista, hyvin hiljaista oli, mutta siellä se kylä oli ja uskon, että se löytyy tälläkin hetkellä ihan siitä samasta paikasta. Uskotko minua? On monia, jotka uskovat Pylkönmäen olemassaoloon, vaikka eivät ole koskaan siellä käyneet. On monia, jotka eivät usko Jumalan tai Rakkauden olemassaoloon, vaikka sen perustan varassa tiedostamattaan joka hetki elävät, ovat ja liikkuvat.

Kohtaammepa Jumalan yksinäisen vaelluksen myötä tai gurun opastusta hyödyntäen, itse kohtaaminen on sisäisyydessä tapahtuva henkilökohtainen kokemus. Kukin kohtaa Jumalan yksilöllisesti – meitä ei pakoteta tiettyyn muottiin. Samalla tavalla kuin jokainen voi löytää oman Pylkönmäkensä, jokainen kohtaa Jumalan yksilöllisesti. Sinulle Pylkönmäki on jotakin muuta kuin minulle. Jotakin yhteistä voimme Pylkönmäki-käsityksistämme löytää, mutta paljon on yksilöllistä.

Samalla tavalla Jumalan, joka on jotakin äärettömän suurta, voi kokea monella tavalla – ehkäpä kokemuksia yhdistävänä tekijänä voisi kuitenkin olla kokemus Rakkaudesta, kokemus anteeksiannosta, hyväksymisestä?

-gs

blogger.com vs. vuodatus.net

Blogini sijaitsee osoitteissa ihmisen.vuodatus.net (vn) sekä gnothiseauton.blogspot.com (bc).

Bloggailun aloitin bc:n puolella muutama kuukausi sitten. Muutama päivä sitten kyllästyin bc:n käyttökatkoksiin kommentointi- sekä ylläpitotoimintojen kohdalla. Päätin ikään kuin monistaa blogini vn-palveluun.

Muutaman päivän perusteella muutamia hajahuomioita;

vn käyttöliittymä miellyttävämpi
vn suomenkielinen
vn konfiguroitavuus toimivan oloinen
vn graafinen ilme raikas
vn vasteajat nopeat
bc hidas
bc hidas
bc hidas

-gs

E pur si muove...

Valokuvatorstain kolmannen viikon teema on pyöriä, pyöreä, pyörä.

Musiikkimuistoja 1

Viides- tai kuudesluokkalaisena törmäsin erääseen ilmiöön.

Kaverillani Mankalla oli kaksi vanhempaa veljeä, joiden kasettikokoelmia toisinaan tutkimme. Muistan hyvin sen kerran kun Mankka syötti kasettisoittimeen jonkin valkoisen kasetin ja ilmoille tulvi Rock'n Roll Music. Minusta tuli Beatlesin ystävä. Yhtye oli jo hajonnut, mutta tietenkään se ei faniutta estänyt.

Just let me hear some of that rock and roll music,
Any old way you choose it.
It's got a back beat, you can't lose it,
Any old time you use it.
It's gotta be rock and roll music,
If you wanna dance with me.
If you wanna dance with me.

Yläasteella muut kuuntelivat Ramonesia tai AC/DC:tä tai Rainbowta. Minä ja pari muuta digattiin Beatlesia. Strawberry Fields forever, yeah! Oli coolia olla vähän erilainen.

Eräänä joulukuisena aamuna kouluun tultuani kuulin kavereiltani, että Lennon oli ammuttu. Ensin luulin heidän pilailevan. Kun useampi vakuutti että näin on käynyt, uskoin. Tuli vähän outo olo.



Illalla kuuntelin huoneessani vastanauhoittamaani Beatlesin levyä kun eräs biisi kolahti. Kappaleen aluksi kuuluu lintujen laulua, sitten linnut nousevat lentoon ja yksinkertainen mutta tehokas kitaraintro alkaa. Across the universe kuulosti ja tuntui niin hyvältä, että minun oli kaivettava esiin paperia ja kirjoitettava sanat ylös heti.

Words are flowing out
Like endless rain into a paper cup
They slither while they pass
They slip away, across the universe

Pools of sorrow waves of joy
Are drifting through my open mind
Possessing and caressing me



Lukiossa musiikkimakuni laajeni. Hieman. Kelpuutin CCR:n sekä Simon and Garfunkelin. Mutta Beatles pysyi ykkösenä. Meillä ei kotona vielä edes ollut levysoitinta, kun ostin ensimmäisen vinyylilevyni. Abbey Road. Ei huono valinta ensimmäiseksi.



He wear no shoeshine he got toe-jam football
He got monkey finger he shoot coca-cola
He say "I know you, you know me"
One thing I can tell you is you got to be free
Come together right now over me


Musiikkitunnilla jokaisen täytyi vuorollaan pitää esitelmä jostakin musiikillisesta aiheesta.
Suurin osa taisi valita jonkun yhtyeen. Mieleeni on jäänyt että Virpi piti esitelmänsä Dire Straitsistä. Jonkun biisinkin hän soitti. Making Movies -levyltä. Nyt muistan.

and girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids
oh girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids



Beatlesistä omani pidin. Tietysti. Pidin sen yhdessä Tapsan kanssa. Vietimme kirjastossa monta tuntia ja kirjoitimme. Pitkän tarinan. Tärkein lähteemme taisi olla Jake Nymanin joku pop-musiikin historiaa käsittelevä teos. Jaoimme esitelmän sopivan mittaisiin osiin ja valitsimme biisit, jotka soittaisimme. Esitelmä kesti toista tuntia. Luin omat osuuteni lähes suoraan paperista. Tapsa sen sijaan oli opetellut omansa ulkoa. Olin äimän käkenä! Tapsa puhui pitkät tarinat ja silloin tällöin vain hieman vilkaisi papereihinsa. Strawberry Fields oli yksi soittamistamme kappaleista.

Living is easy with eyes closed
Misunderstanding all you see
It's getting hard to be someone but it all works out
It doesn't matter much to me.

Englannin kuullunymmärtämisen yo-kokeeseen valmistauduin makoilemalla kotona olohuoneen sohvalla Beatlesiä kuunnellen. Tunti, pari siinä vierähti. Metodi oli onnistunut - pisteet olivat korkeat. Samalla tavalla valmistauduin myös kirjoitusosuuteen. Laudatur tuli.

Born a poor young country boy--Mother Nature's sonAll day long I'm sitting singing songs for everyone.

Sit beside a mountain stream--see her waters rise
Listen to the pretty sound of music as she flies.
Find me in my field of grass--Mother Nature's son
Swaying daises sing a lazy song beneath the sun.

Mother Nature's son.

ihmisen.vuodatus.net

blogger/blogspot -palvelussa toistuvasti ilmenevien ylläpito- ja kommentointitoimintoihin liittyvien käyttökatkosten vuoksi monistin blogini kahdesta viimeisimmästä tekstistäni alkaen suomalaiseen vuodatus.net -palveluun.

Toistaiseksi tulen julkaisemaan tekstini molemmissa paikoissa.

Siispä mikäli tässä palvelussa kommentointi ei toimi, kannattaa kokeilla tuota toista paikkaa.

Tervetuloa!

-gs, ihmisen.vuodatus.net

Kolme kysymystä rakkaudesta

Pastori Ansku kyselee ja minussa herää ajatuksia...

1. Mitä rakkaus sinun mielestäsi on?

Rakkaus isolla R-kirjaimella on todellisuuden salattu sisin olemus. Jumala on Rakkaus, kaikenkattava, universaali rakkaus.

Universaalilla tarkoitan yleispätevää, todellisuuden läpäisevää periaatetta, elävää energiaa. Universaali (jumalallinen) rakkaus on hienointa mitä on, jotakin joka on käsitteellisen otteen tavoittamattomissa. Sitä ei voi määrittää. Meidät on kutsuttu elämään sitä todeksi.

Sanat ja käsitteet ovat pointtereita konkreettisiin ja abstrakteihin asioihin. Käsitämme monet sanat eri tavoin ja etenkin metafysiikassa tämä on suuri ongelma. Esimerkiksi Rakkauden käsite tarkoittaa minulle jotakin ja ehkä oleellisesti jotakin muuta jollekin toiselle. Pitäisi jotenkin pystyä näkemään käsitteiden viitoittamaan suuntaan - vain tyhmä jää katsomaan sitä kuuluisaa sormea joka osoittaa kuuta.

Minulle universaali rakkaus on kokemuksellinen asia. Ei sillä tavalla että sen läpikotaisin tuntisin – ei sinne päinkään. Mutta jotakin olen saanut siitä kokea. Se kaikki on hyvin vaikuttavaa ja yhä läsnä elämässäni, minuudessani, todellisuudessani.

Järjen ehdoilla ei universaaliin rakkauteen ylety. Tarvitaanko (sokeaa) uskoa? Jokainen on kutsuttu ylittämään järki, kasvamaan viisauteen, jossa pää ja sydän yhdistyvät. Viisas ei tarvitse sokeaa uskoa. Viisas luottaa universaaliin Rakkauteen. Aivan kuten totuus on, myös universaali Rakkaus on. Sillä se on totuus, se on eksistenssin ydin.

2. Mikä saa sinut kokemaan itsesi todella rakastetuksi?

Kun koen olevani sovussa itseni ja Jumalan kanssa, olen Rakkaudessa, olen rakastettu ja rakastan.

Katson ihmisen sisimmästä löytyy em. Universaali Rakkaus ja haasteenamme on integroitua tuohon ikuiseen meissä. Egoistinen minä on kuitenkin kantona kaskessa – portti ikuisuuteen on suljettu kunnes osaamme tulla riittävän pieniksi, kunnes tajuamme että egoistinen persoonamme on este todellisen minuuden synnylle.

3. Miten ihminen löytää/kokee Jumalan rakkauden?

Sen voi kokea joka hetki, sillä “hänessä me elämme, olemme ja liikumme”.

Sen voi kokea kun elää todeksi Mestarimme ohjetta rakastaa lähimmäistä kuin itseämme ja Jumalaa kaikesta sydämestämme ja mielestämme.

-gs

Gurut ja elämän oppikoulu

Sahrami on kirjoittanut mielenkiintoisen tekstin ihmisen henkisestä tiestä ja opettajuudesta. Käykäähän lukemassa ja kommentoimassa.

Eloa täällä maan päällä voi verrata kouluun; yksi aloittelee ja toinen on jo päättämässä. Enkä nyt tarkoita fyysistä ikää tai koulutusvuosia vaan henkistä kasvua. Elämän oppikoulun tärkein läksy on oppia sisäisesti tuntemaan ihmisen ja elämän kantava voima, joka on rakkaus. Haasteena on integroitua rakkauteen, tulla rakkaudeksi. Kun tämä on toteutunut, ihminen voi jatkaa muualla. Tai hän voi myös toimia täällä auttamassa muita.


Mikä rooli gurulla on tässä?
Guru-käsitettä voi käyttää monessa merkityksessä. Ensinnäkin, guru on opettaja. Gurun avulla me voimme oppia jotakin uutta itsestämme ja maailmasta. Oikealla asenteella jokainen voi toimia toisensa guruna; kohtaamamme ihmiset, tässä elämässä meille annetut läheiset, sukulaiset, perhe… voimme oppia heiltä kaikilta. Meidän tarvitsee vain pitää silmät auki, tarvitsemme nöyryyttä myöntää että olemme vielä kovin tietämättömiä monessa asiassa. Olemme siis gurujen ympäröimiä. Myös täällä blogilandissa.

Toisekseen, guru on opettaja joka on hyvin pitkällä – kenties jo perillä rakkaudessa. Guru saattaa olla boddhisattva – ihminen joka kieltäytyy astumasta nirvanaan niin kauan kuin yksikin elollinen olento vielä kärsii. Tällaisen gurun kohtaaminen merkitsee sitä, että saatamme saada erityisen tärkeää opastusta tai opetusta siitä kuinka päästä perille myös itse. Tällaisen gurun kohtaaminen saattaa merkitä ratkaisevaa impulssia vapauteen tai sitten saatamme torjua totuuden.

Ajatellaan vaikkapa Nasaretin Jeesusta. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, tämä merkitsi jonkinlaista käännekohtaa ihmiselle. Hän joko alkoi uskoa tai sitten hän saattoi mennä syvemmälle epäuskoon. Jeesusta ei voinut kohdata neutraalisti – hänessä oli jotakin, joka aiheutti ihmisessä voimakkaan reaktion; yksi rakasti, toinen vihasi. Ajattelen, että näin on asianlaita myös boddhisattva-gurun kohdatessamme.

Hyvä guru voi auttaa ihmistä virittymään rakkauteen. Viime kädessä työ on kuitenkin tehtävä itse, sisäisesti. Aivan kuten perhosen on itse läpikäytävä metamorfoosi kotelovaiheensa aikana, myös ihminen on kutsuttu muuttumaan; vanha minä katoaa ja uusi on syntynyt. Uusi minä on minättömyyttä, joka lausuu ”enää en elä minä, vaan Kristus minussa”, itsekäs minä on kuollut – ikuinen rakkausminä elää.

Kristinuskon nimissä on paljon korostettu Christo pro nobis –ajattelua – Kristus meidän puolestamme. Tämän on sanottu tarkoittavan, ettei meidän tarvitse tehdä yhtään mitään; kaikki on jo valmista, meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Vaikka tässä piilee tietty totuus, haluan kuitenkin korostaa myös Christo in nobis –ajattelua – Kristus meissä. Christo in nobis tarkoittaa, että ulkoisiin guruihin emme voi takertua. Sisältämme löytyy avain ikuiseen elämään, taivasten valtakuntaan. Christo in nobis on sisällämme oleva jumalallisen rakkauden kipinä. Magna opuksessa, metamorfoosissa ihmisestä tulee kipinä ja kipinästä ihminen. Elämän oppikoulun ratkaiseva päättötyö on valmis.

-gs