tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Viisasten kivi

Lauantaina iltapäivällä kävelin Kreetalla Hanian lähellä meren rannalla; katsoin, kuuntelin, haistelin, nautin. Halusin painaa näkymän mieleeni. Olin jättämässä hyvästejä Välimerelle. Usean aamulenkin yhteydessä olin ihaillut upeita auringonnousuja ja nyt viikon mittainen loma oli päättymässä, enkä tiennyt milloin näkisin Mare Nostrumin uudestaan. Ajattelin, että ehkäpä poimisin jonkun kiven mukaani muistoksi. Samassa silmiini osui vetäytyvässä aallossa pyörivä valkoinen kivi. Nostin sen käteeni ja tunsin heti että tässä se on; virtaavan veden, hiekan ja lukemattomien aaltojen yhteistuloksena muotoutunut käteen sopiva kaunis kivi. Jatkoin matkaani, pyörittelin kiveä kädessäni ja kuuntelin mitä se kertoisi minulle.

Viitisentoista vuotta sitten totesin tutkimusseminaarissa graduaihettani esitellessäni, etten väitä mitään viisasten kiveä löytäneeni. Alkujaan olin mielessäni ajatellut määrittäväni koko tieteenalan paradigman uudestaan. Normaalitieteen kriisi ja kuhnilainen kumous! Prosessin aikana huomasin asettaneeni riman liian korkealle. Muistan erään uneni tuolta ajalta. Siinä graduni ohjaaja totesi työni keskeneräisen version luettuaan sen olevan ”ihastuttava” ja ”nerokas”. Jälkikäteen ymmärrän, että unen tarkoitus oli valaa minuun uskoa, sillä alkuhuuman jälkeen kyseenalaistin varsin rajusti tutkimukseni mielekkyyden. Pelkäsin haukanneeni liian ison palan. Pelkäsin rajanneeni työni epämielekkäästi. Pelkäsin asettaneeni tutkimusongelman epämääräisesti. Pelkäsin etten saa gradua valmiiksi. Pelkäsin.

Kontemplaatioiden ja vaimoni rohkaisun myötä työ tuli kuitenkin tehtyä. Ei tullut viisasten kiveä. Tuskin tuli ”ihastuttava” tai ”nerokas” työ. Kohtalainen taisi sentään tulla, sillä eximia cum laude approbatur oli laitoksellamme varsin harvoin annettu arvosana.

”Viisasten kivi”. Varsin yleinen käsitys on, että alkemian tavoitteena oli valmistaa ainetta, viisasten kivi, jonka avulla voitaisiin muista metalleista valmistaa kultaa. Todellinen alkemia on kuitenkin luonteeltaan henkistä. Siinä on kyse sielullisesta prosessista, jossa pyritään ratkaisemaan ihmisyyden ongelma; kuka olen, mistä tulen ja minne menen. Ongelman ratkaisu on viisasten kivi, jonka avulla vastaus voidaan käytännössä elää todeksi. Henkisen alkemian viisasten kivi on elävä vastaus ihmisyyden ongelmaan. Kyllä, sen avulla voidaan valmistaa kultaa - sielun kultaa.

Tänään ymmärsin, että se mitä olen löytänyt, on juuri se. Viisasten kivi.

Entäpä Kreetan kiveni, mitä se kertoi? Ehkäpä se sysäsi liikkeelle prosessin, jonka tuloksena syntyi tämä kirjoitus. Rannalla kävellessäni, kiveä tunnustellessani ja merta katsellessani mieleeni nousi kolme teemaa; kiven alkuperä, sen muoto ja sen väri. Näistäkin syntynee kirjoitus. Kiitos kivi.

rakkaudessa,
-gs

11 kommenttia:

Hahmo kirjoitti...

Toinenkin etsijä?

Puhuinkin juuri totuudesta ja sen etsimisestä eilen blogissani.

Mielessäni oli lisäksi aiheeseen liittyviä ajatuksia, jotka voisin laittaa blogiini.

Mitä tapahtuu sen jälkeen kun on löytänyt viisasten kiven? :)

ulkopuolinen kirjoitti...

Yksinkertaiset asiat muistuttavat meitä elämän yksinkertaisuudesta.

Me olemme tekemässä sitä, mihin taitomme on tarkoitettu.

Meressä hioutunut valkoinen kivi toteuttaa itseään, tehtävässään se on täydellinen.

Miksi me ihmiset emme sitä olisi?

Meillä on taitomme, jokaisella hieman erilainen. Sen myötä meillä on tehtävämme, suoritamme sen niillä taidoilla, joita meillä on.

Jostain syystä teemme asiasta vaikeamman, epäilemme itseämme, kadotamme taitomme, emme edes näe omia kykyjämme. Tai kuvittelemme omaavamme taitoja, joita meillä ei edes ole ja seuraamme niitä unohtaen alkuperäisen tarkoituksen.

On ihmisiä, jotka itsensä löytävät, jotka luottavat alitajuntansa sanomaan. He ovat kuin valkoisia kiviä, toteuttamassa elämäänsä juuri sellaisena kuin se on tarkoituskin toteuttaa.

Mutta miksi on niin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä tee?

Rita kirjoitti...

Tervetuloa takaisin. Kreetan loma kirkasti ilmeisesti ajatteluasi entisestään. :)

sahrami kirjoitti...

Niin kuin Rita blogissaan sanoi, sinua on odotettu - tervetuloa takaisin ja kiitos tuliaisista :)

Kivestä tuli mieleeni, kun lapseni painoi viime viikolla käteeni keittiössä pienen kiven (ehkä lauantaina iltapäivällä? :) ) ja sanoi, että toin sinulle äiti kiven. Se on ihan lämmin ja tuntuu hyvältä kädessä. Kokeile!

Kivi oli tosiaan hyvän muotoinen kädessä ja tuntui melkein kuumalta kun lapsi oli puristanut sitä niin kauan kädessään.

Mitäkö halusin tällä sanoa? En mitään, kerroin vain tarinan.


Gradua tai diplomityötä tehdessä on kai aika yleinen ongelma, että rima nousee huomaamattomasti koko ajan sitä mukaa kun ymmärrys kasvaa.

Gradu on hetken häpeä ja ikuinen kunnia, sanoo äitini. :)

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos tervetulotoivotuksista! Reissuun oli mukava lähteä, reissussa oli mukava olla ja erittäin mukava oli reissusta kotiin palata - myös tänne kodikkaaseen blogimaailmaan.

Myöhään eilisiltana lueskelin mitä olette viikon aikana kirjoitelleet - paljon mielenkiintoisia ajatuksia jotka nostavat monenlaista mieleen. Paljon olisi siis kommentoitavaa.

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

hahmo; mitäkö tapahtuu? Voisin vastata monella tavalla, jotka kaikki olisivat oikeita ja samalla yksikään ei kertoisi koko totuutta.

Zeniläisesti virittyneelle vastaisin, että viisauden kiven löydettyään vuoret ovat taas vuoria ja järvet järviä - tai että ihminen elää buddhaluontoaan todeksi. Samalla olisi sanottava, että tämä vastaus on harhaanjohtava sillä se perustuu dualismiin ja symbolien käyttöön - zenissähän on keskeistä suoran osoittamisen periaate.

Kristillisesti virittyneelle vastaisin, että viisasten kiven löydettyään ihminen on saanut sisäisen oppaan ja kantaa ristinsä rakkauden hengessä.

Materialistiselle virittyneelle agnostikolle vastaisin, että viisasten kiven löydettyään ihmisellä on mahdollisuus sisäiseen tasapainoon ja onneen.

Gnostikko ei minulta asiaa kysyisi - gnostista viritystä omaavana sanon kuitenkin, että viisasten kiven löydettyään ihminen voi aloittaa transfiguristisen paluun kotiin.

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

ulkopuolinen; hyvin sanottu! Moni pakenee sisäistä tyhjyyttään viihdeteollisuuden ja lööppien juorumaailman tarjoamaan unohdukseen. Sisäisen tyhjyyden tunne johtuu siitä, että on menettänyt yhteytensä todelliseen itseensä. Vaatii uskallusta sanoutua irti turhuuksien kyllästämästä henkisestä ilmastosta, pysähtyä ja tutustua itseensä.

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

rita mentor; kiitos!

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

sahrami; lieneekö tapahtuneella synkronisiteetin idean kaltainen yhteys, en tiedä. (Todettakoon etten ole kivimaagikko - en siis usko että kivessä itsessään olisi "voima", sen sijaan kivi tai joku muu sopiva asia tai esine voi toimia mielenkeskittämisen ja ajattelun apuvälineenä. Kyse on siis meissä jo olemassaolevan (uinuvan) tiedon nostamisesta tietoisuuteen.)

-gs

sahrami kirjoitti...

gs: minäkin koen löytäneeni Viisasten kiven, vaikka en voi sanoa, että se on objektiivista totuutta, vaan minun subjektiivinen totuuteni. Se riittää. Uskokoon ken haluaa.

Se mitä vielä mietin, on mitä sillä pitäisi tehdä, mutta otan askeleen kerrallaan ja tunnen, että menen ainakin oikeaan suuntaan.

Minusta nuo kaikki mitäkö tapahtuu? -kohtasi ovat totta, ne vain tarkastelevat samaa asiaa eri puolilta.

Kiitos kun tulit takaisin muistuttamaan kivestäni. :)

gnothi seauton kirjoitti...

sahrami;
kyllä, jokainen löytää oman totuutensa ja etenee sen osoittamaan suuntaan. Elämä punnitsee löydetyn totuuden ja etenemissuunnan. Huomaamme harha-askeleemme, opimme niistä. Iloitsemme oikeamielisyydestä, rakkaudesta.

-gs