keskiviikkona, joulukuuta 28, 2011

eusebeia - godliness - jumalisuus - jumalanpelko?

Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä:

2. Pietarin kirjeestä

vuoden 1933 käännös
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

vuoden 1992 käännös
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.

jumalisuus vs. jumalanpelko!

Engl.kielisessä Raamatussa:

King James Version 1611
[5] And beside this, giving all diligence, add to your faith virtue; and to virtue knowledge;
[6] And to knowledge temperance; and to temperance patience; and to patience godliness;
[7] And to godliness brotherly kindness; and to brotherly kindness charity.

New International Version 2011
5 For this very reason, make every effort to add to your faith goodness; and to goodness, knowledge;
6 and to knowledge, self-control; and to self-control, perseverance; and to perseverance, godliness;
7 and to godliness, mutual affection; and to mutual affection, love.

alkukielinen kreikkal. käsite on

eusebeia

"Eusebeia is translated by a variety of English words such as piety, godliness, reverence, religion and devotion"
(http://www.joelstephenwilliams.com/whatiseusebeia.htm)

"Eusebeia is the idea of inner piety, spiritual maturity, or godliness (...) Godliness is the concept of the inward life and the outward appearance of the fruit of the Spirit"
(http://www.realtime.net/~wdoud/topics/godliness.html)

"Eusebeia relates to real, true, vital, and spiritual relation with God"
(http://en.wikipedia.org/wiki/Eusebeia)

esimerkkejä

* "Train yourself in godliness" (1 Timothy 4:7).
* "Godliness is valuable in every way" (1 Timothy 4:8).
* "Pursue righteousness, godliness, faith, love, endurance, gentleness"
(1 Timothy 6:11).
* "What sort of persons ought you to be in leading lives of holiness and
godliness?" (2 Peter 3:11).

maanantaina, joulukuuta 26, 2011

Know thyself - tunne itsesi

Man - know thyself. Gnothi seauton. Self-knowledge is not about selfishness. It is not about egoism. Through self-knowledge you will become small. You will become humble. You will become your true self in the mystical process where your ego vanishes and your true eternal self emerges.

Ihminen - tunne itsesi. Itsensä tunteminen ei ole itsekkyyttä. Itsensä tunteminen on pieneksi tulemista. Nöyräksi tulemista. Todelliseksi itsekseen tulemista Raamatun "Hänen tulee kasvaa, minun pienentyä" -hengessä.

perjantaina, joulukuuta 23, 2011

Johdatus joulun sisäiseen ihmeeseen

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.

Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:

Jeesus = Jumala
Jumala = Rakkaus.

Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että

Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.




Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Rauhallista Joulua!

-gs

(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)

keskiviikkona, joulukuuta 21, 2011

Uhmata painovoimaa?

Reason will say that becoming humble
means to become poor.

Reason does not understand
that you can have
all the money in the world
and still be humble,

that to be humble means

that no one scares you anymore,

that nothing in the outside world
scares you,

that you are the sort of person
that can walk among kings

and never ever fear
that they will
steal your soul

That is power.

And that's what a mystic understood.

That is what it means to
defy gravity,

to have more light than weight
in your soul

- Caroline Myss

tiistaina, joulukuuta 13, 2011

Ja sitten kun...

Kohdattuasi sisimmässäsi
armon ja rakkauden,

älä lörpöttele asiasta,
älä ylpeile asialla,
älä takerru kokemukseen.

Vaikeina aikoina,
koettelemuksen hetkinä muistat
totuuden välähdyksen sielussasi,

muistat 100% varmuuden hetken
kun tiesit että kukaan ei voi vahingoittaa sinua
ketään tai mitään ei tarvitse pelätä

Muistat,

kuitenkin elät tässä hetkessä,

ymmärrät että
mystisellä tiellä

Jumala puhuu
Jumala ilmenee

pienissä asioissa


- - -

"You need someone who believes you when you have a mystical experience."
- Caroline Myss

torstaina, joulukuuta 08, 2011

Paranemisen edellytykset

"You may live a perfectly ordinary life in the world,
but your interior life is anything but ordinary."

(Caroline Myss)

* * *

Caroline Myssin todellisen parantumisen (healing) askeleet ovat:

1. Tahto parantua (healing vs. curing)
-- ensiksimainitussa ihmisellä aktiivinen rooli, jälkimmäisessä medikalisoituminen, päätäntävallan (ja vastuun) ulkoistaminen lääkärille / lääkkeille (medikalisaatio)
2. Kyky ymmärtää sisäisen ja ulkoisen paranemisen ero
3. Anteeksianto, menneisyyden painolastista luopuminen
4. Anteeksipyyntö (nöyryys)
5. Tahto kehittyä hengellisessä näkökyvyssä

* * *

"Mystic's journey is a journey through
the narrow gate of the soul
the narrow gate of the heart."

(Caroline Myss)

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011

(Sielun) haavat vallankäytön välineenä

Eilen ymmärsin

Ihminen toimii
armon kanavana
sikäli kun
hän on nöyrä
ylpeys
sulkee kanavan

- - -

Caroline Myss on tuonut esiin merkittäviä oivalluksia sielullisten haavojen käytöstä vallankäytön välineenä ("street currency"). Caroline käyttää käsitettä "woundology" kuvaamaan tilannetta, jossa haavan saanut ei todellisuudessa halua parantua tai eheytyä. Tämä siksi että woundologiaa poteva on löytänyt haavansa kautta mukavuusalueen, josta hän ei halua poistua. Sen sijaan hän ajattelee että haava oikeuttaa käytöksen, jossa kanssaihmisten odotetaan, itse asiassa vaaditaan käyttäytymään juuri tietyllä tavalla, tavalla joka yhtäältä takaa sen että haavan omistaja saa jatkaa olemistaan mukavuusalueellaan ja toisaalta estää paranemisprosessin.

Caroline ei väheksy erilaisten tukiryhmien (AA yms.) merkitystä, mutta on huolissaan siitä että kovin usein näistä muodostuukin woundologiaa potevien seurustelupiirejä. Todellista paranemista ei tapahdu eikä sitä edes haluta. Woundologian kourissa oleva haluaa oikeuttaa huonon käytöksensä, ailahtelunsa haavaansa vedoten ja odottaa kanssaihmisten toimivan hänen haavansa, hänen kipunsa, hänen tuskansa, hänen menetyksensä ehdoilla.

Kannattaa varata hiukan aikaa ja lukea tämä Carolinen mainio teksti aiheesta:
Why People Don't Heal and How They Can
"In the late spring of 1988, I arrived at the Findhorn Community in northeastern Scotland to teach a healing workshop..."
(http://partners.nytimes.com/books/first/m/myss-heal.html)

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Näkökulma

Ylen uutinen 29.11.2011

"Syyttäjä Svein Holdenin mukaan loppupäätelmä oli, että Breivik elää omassa harhaisessa maailmassaan, joka hallitsee hänen ajatuksiaan ja tekojaan."

Caroline Myss 28.7.2011 (korostukset minun):

"Motivated by fear, racism, and hatred, his method of alerting people to the danger of Islamic infiltration into dominantly Christian Norway/Europe was to murder as many of his own countrymen, women, and children as he could.

He has been evaluated by a psychiatrist as insane. Is he really "insane"? By what definition do we decide "insanity" in these days of psychiatric jargon?

Standing back and observing cycles and patterns of social history, one pattern stands out to me - as the Western Christian society tossed out the language of evil, and thus one's ability to discern the presence of evil within the psyche of an individual, psychiatric terminology took its place. People were not longer driven by inner darkness. They were "psychotic" or "schizophrenic". They required drugs to repress them, tranquilize them, put their brains into low functioning states while the doctors excavated abusive childhoods.

I'm not discounting the role of abuse by any means. In fact, abuse and the absence of love needs to be put directly under the spot light of analysis.

(...)

Now - the absence of sacred teachings makes a person vulnerable to darkness, not just madness.

What happened in Norway is not the act of a madman. It is the act of evil, the act of hatred with a gun in its hand. Evil and hatred are capable of acts that the human mind cannot comprehend - the Holocaust, for example.

By calling just actions insane, we assume the position that they are freak incidents that cannot or might not happen again. Recognizing, however, that they are rooted in evil - actual evil - is another thing. You then realize not only can they happen again, they will happen again.

Evil looks for the mentally and emotionally vulnerable and unprotected, the individuals who are frightened and who nurture hatred in themselves and who have never learned to turn to a Higher Power for help.

People have frequently said to me that they do not believe in evil. For me, that is a foolish position if not a dangerous one. I offer the world as proof and events such as the one in Norway as proof that darkness not only exists but it is powerful. And each one of us is susceptible particularly those who think that darkness is a fantasy, a fiction, a lark.

In any event - no matter what you believe, let me end by saying it is better to live within a field of grace than outside it. Let us hold the people of Norway in our prayers and the people of Europe. No doubt the pattern of fear this man set in motion is rapidly moving through the rest of Europe."

tiistaina, lokakuuta 11, 2011

Asioilla on yhteys

Pitkästä aikaa murunen metafysiikkaa;

Olen viime päivinä joutunut muutamia kertoja tilanteeseen, jossa minua vastaan hyökätään. En ensisijaisesti viittaa fyysiseen tasoon, vaikka viittaamani teot ovat myös sanojen muodossa ilmenneet. Puhun energiasta. Voidaan käyttää vaikkapa ilmaisua energian riistäminen tai negatiivisen energian suuntaaminen.

- - -

Kirjoitin yo. rivit aamulla. Teksti jäi kesken.

Kuinka ollakaan, puolenpäivän aikaan sain sähköpostitse anteeksipyynnön henkilöltä jota ajattelin yo. rivejä kirjoittaessani.

Anteeksipyydetty ja anteeksiannettu.

Vapauttava tunne. Mietin tapahtunutta viime yönä ja mielessäni annoin anteeksi jo silloin. Hyvä näin. Asioilla on taipumus järjestyä.

-gs

torstaina, syyskuuta 29, 2011

Mitäpä se hyvejää?

On positiivista, valosta ammentavaa ja siihen suuntautuvaa rakentavaa energiaa. Sitten on sitä toista. Sitä "mitäpä se hyvejää" -energiaa. "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -energiaa. "Pessimisti ei koskaan pety" -energiaa.

Pessimismin ilosanoma leviää. Ylen uutinen 29.9.2011

Puolangan pessimistit

Siitä kovin moni koettaa elämänvoimaa ammentaa. Kyllä, kiistämättä se jonkin aikaa ihmistä kantaa. Mutta väärään suuntaan se kantaa.

Ja jättää tyhjäksi.

- - -

Alkukesästä juoksuharjoitteluni meni vähän ylitse, kokonaiskuormitus kasvoi liian suureksi ja loukkasin jalkateräni.

Lupaavasti alkanut kausi pilalla?

Kyllä. Juoksuharjoittelu oli olematonta kesän aikana. Lähtöviivalle ei ole ollut mitään asiaa. Nyt jalkaterä tosin on kunnossa mutta juoksukunto on sillä tasolla että vielä ei tee mieli kisaamaan. Ehkä lokakuun lopulla kokeilen.

Ehdottomasti ei. Löysin uuden lajin. Maastopyöräily kolahti ihan täysillä. Edellisen polkupyöräni ostin 29 vuotta sitten. Elokuun alussa sattui sopivasti kohdalle pyörä, jolla pääsin hyvin alkuun.



Nyt tosin jo kiikarissa hiukan laadukkaampaa materiaalia mutta Jamiksen ulkoiluttamisen kautta löysin lähiympäristön uudestaan - mahtavia metsäpolkuja riittää pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Samalla oivalsin että samoilla poluilla voi myös juosta! Olenkin tehnyt upeita juoksulenkkejä haastavassa maastossa. Viimeksi eilen kävin illalla yhdeksän aikaan otsalampun valossa tunnin verran seikkailemassa. Upeaa! Mahtavaa! Voikin sanoa että löysin kaksi uutta lajia. Voin jopa sanoa että olipa hyvä juttu että loukkasin itseni. Muuten olisi nämä löydöt jäänyt tekemättä. Tämä on tällaista energiaa.

-gs

tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Tuskaa

Hirvittävä tragedia Norjassa. Sairas ihminen teki sairaita tekoja. Järjetöntä. Käsittämätöntä. Siinä oikeastaan kaikki oleellinen. Siinä kaikki mitä tästä verilöylystä tarvitsee tietää.

Monia ihmisiä asia tuntuu kiinnostavan tavattomasti; luetaan, kauhistellaan, luetaan lisää, kauhistellaan lisää, luetaan vielä lisää... Miksi pahuus kiinnostaa? Miksi veriteko kiinnostaa? Itse olen lukenut tapahtumasta hyvin vähän mutta median uutisointitapa hiukan ihmetyttää. Vihdoin tänään jotakin viisasta:

"Suomalaisessa mediassa ampuja näyttää saaneen jälleen kerran hyvin keskeisen roolin, Norjassa samoin. Hänen manifestinsa ja valokuvansa on tuotu vahvasti esiin. Suurin kysymys mediaeettisesti on, miksi sankaruus tuotetaan näin"
Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Salli Hakala
http://www.yle.fi/uutiset/teemat/Norjan_tragedia/2011/07/suomalaismedialle_ruusuja_ja_risuja_norjan_tragedian_kasittelysta_2749194.html

Mr Breivik's lawyer, Geir Lippestad, told reporters: "This whole case indicated that he is insane."
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-14294251

Lukemattomat palstamillimetrit ja uutisointi eri medioissa ympäri maailman ovat täsmälleen sitä mitä tämä sairas ihminen halusi ja haluaa. Ymmärrän kyllä että sananvapauteen ja avoimeen tiedonkulkuun tässä taas vedotaan mutta vapaus ilman vastuuta on impulsiivista mielivaltaa. Vapaus ilman kestäviä arvoja on sokeaa. Tätä ei tunnu postmoderni maallistunut ajattelu ymmärtävän. Tätä ei businessvetoinen media tunnu käsittävän.



Myötätuntoni, ajatukseni ja rukoukseni ovat tämän mielettömän teon uhreiksi joutuneiden, heidän perheiden, omaisten, sukulaisten, ystävien ja tuttavien puolella. En usko että heidän paranemisprosessia edistää nähdynkaltainen mediasirkus.

-gs

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Puolitoista viikkoa...

juoksematta. Enpä muista milloin näin pitkä breikki koettu. Loukkasin jalkaani puntarilla (!) ja tässä sitä kärvistellään. Ei ole helppoa mutta toisaalta mitätöntähän tämä isommassa mittakaavassa on.

I can't imagine living and not running - Paula Radcliffe

maanantaina, kesäkuuta 13, 2011

Juomalla kuolemattomuuteen?

"Ensimmäinen malja kostutti kitalakeni.

Toinen malja poistaa yksinäisyyteni.

Kolmas malja terävöitti mieleni,
jolloin ymmärsin kaikkien lukemieni kirjojen merkityksen.

Neljäs malja avasi huokoseni
ja elãmän huolet haihtuivat mielestäni.

Viides malja puhdisti koko olemukseni.

Kuudes malja teki minusta kuolemattoman kaltaisen.

Seitsemättä maljaa en pysty juomaan..."

- Lu Tong, kiinalainen teerunoilija

(Suomen Kuvalehti 23/2011
Seitsemän kuppia teetä, Silja Lanas Cavada)

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Navitas puolimaraton / Merrell Trail Glove

Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.

Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat

5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)

Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.

Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).

Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.

Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.

Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.

-gs

- - -

Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.

Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Kevytkenkäisyys

Juoksukengän painolla on merkitystä ennen kaikkea sen vuoksi että kevyt kenkä on tyypillisesti raskasta ohuempi ja taipuisampi. Tämä mahdollistaa tarkemman tuntuman ja paremman juoksutekniikan. Ymmärrän toki että tätä näkemystä "kukin juoksee tyylillään ja kengän on tuettava ja ohjattava jalkaa" -koulukunta vastustaa. Mikäs siinä - mikäli juoksu kulkee eikä vammoja ole niin mitäpä sitä toimivaa kokonaisuutta muuttamaan.

Hyvässä, luonnollisessa juoksutekniikassa vaimennus ei ole riippuvainen kengästä, vaan kyse on jalkaterän, akilleksen ja pohkeen luontaisesta toiminnasta (minkä kierto- ja vääntöjäykkä korkeakantainen kenkä estää tai tekee hyvin vaikeaksi).

Luonnollisen juoksun maakontaktissa on päkiäpaine (forefoot/midfoot-askellus) jolloin liike-energiaa varastoituu ja vapautuu seuraavaan askeleeseen.

Tutkimusten mukaan kanta-askellus tuottaa suuremmat kuormitukset (impact force) ja suuremman loukkaantumisriskin kuin forefoot/midfoot-askellus; Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon oli osallistunut 242 juoksijaa.

Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi kanta-askeltajilla kuin forefoot/midfoot-askeltajilla
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi

On huomattava että kevytrakenteiseen / minimalistiseen juoksukengään on maltettava totutella. Ei ole hyvä ajatus ensi töikseen vetäistä kympin lenkkiä Vibrameilla asvaltilla Jos jalkaterän on tuudittanut ruususen uneen jäykillä kengillä, on alkuun syytä pitäytyä kävelyssä ja muutamien satojen metrien juoksupätkissä jotta tekniikan saa kohdalleen ja jalkaterän lihakset ja jänteet heräteltyä. Siirtymävaihe voi kestää lähtötasosta ja juoksijan ominaisuuksista riippuen muutamista viikoista useisiin kuukausiin.

* * *

Joitakin esimerkkejä kenkien painosta (eilen keittiövaalla punnittuja), koko 41-42

- Vibram Fivefingers Bikila 154 g
- Adizero Pro 4 - 164 g
- Nike Free 3.0 - 192 g
- Merrell Trail Glove - 194 g
- Vivo Barefoot Neo - 240 g

-gs

tiistaina, toukokuuta 24, 2011

Minimalismin lumoissa



Viikonloppuna tein hankintoja, Vivo Barefoot Neo & Merrell Trail Glove Olympia

Parin lenkin perusteella ei voi vielä pitkälle meneviä päätelmiä tehdä, mutta ensivaikutelma on positiivinen. Molemmilla kengillä on hauska juosta! Eilen tein n. 15 km lenkin maastossa Merrelleillä. Vivoilla olen tehnyt vasta yhden muutaman kilometrin kokeilun. Vivo tuntuu lestiltään leveämmältä kuin Merrell ja vaikuttaa olevan lähempänä paljasjalkailua. Matalia ja taipuisia molemmat. Vivoja olen pitänyt töissä pari päivää ja tuntuvat oikein mukavilta.

Viikonloppuna on tarkoitus juosta puolikas - edessä pieni pulma; juostako VFF Bikiloilla vai jommalla kummalla kuvan pareista? Valitsinpa minkä parin tahansa, vauhtikontrollia on tarkoitus harrastaa ja lähteä sitä kautta tekemään ehjää suoritusta. 1.35 minimitavoite.

-gs

- - -

Merrell Barefoot Education Series - hyviä vinkkejä, monipuolisia drillejä.

osa 1



osa 2



Merrell Trail Glove Review

tiistaina, toukokuuta 17, 2011

Hulluttelua

Viivyin puolikkaalla 1.37, mikä oli pari minuuttia kauemmin kuin minimitavoite. Miksi näin?

* vauhtikontrolli ei pitänyt
* pottuvarpaat hiertyivät pahasti
* lämpötila

Väliajat kertovat karua kieltään - aloitin järjetöntä vauhtia ja eväät oli käytännössä syöty 6-7 km kohdalla. Polttava kipu pottuvarpaiden alla sotki askeleen ja kympin jälkeen meno oli hölkkäilyä maaliin kipua vastaan taistellen. Keskeyttäminenkin kävi mielessä mutta en antanut periksi vaan vääntäydyin perille.

3 km 12.05
5 km 20.28
10 km 42.55 (edell. 5 km 22.27)
15 km 1.07.01 (edell. 5 km 24.06)
20 km 1.32.05 (edell. 5 km 25.04)
maali 1.37.51



(kuva: maaliin 50 metriä)

Viikko aiemmin olin tehnyt pitkän lenkin VFF Bikiloilla - homma toimi maastossa mutta en arvannut että asvaltilla on luvassa hiertymiä varpaisiin. Seuraavaksi kokeilen varvassukkien käyttöä ja jos tämä ei auta, tyydyn käyttämään Bikiloita lyhemmillä matkoilla ja koetan löytää jonkin toisen minimalistisen kengän.

Minulla on kohtuullisen tarkka mielikuva lihasmuistissa siitä miltä hyvä askellus tuntuu ja siitä aion myös pitää kiinni vaikka tämä juoksu pieleen menikin.



(kuva: kisan jälkeen matkailuvaunussa varpaitten ihmettelyä)

Rakot eivät onneksi puhjenneet juoksun aikana - seuraavana päivänä päästin nesteen pois ja nyt näyttää siltä että iho on kiinnittynyt takaisin.

Siispä vaikeuksista huolimatta - uutta matoa koukkuun...

-gs



(juttelin maalissa ontuvan uunon kanssa - yo. kuva hänen ottama)

maanantaina, toukokuuta 09, 2011

Pitkis Vibrameilla

Hauskaa oli eilen kesäisessä säässä juosta pitkä lenkki kuntopoluilla. Käytin aikaa tunnin ja 47 minuuttia ja kilometrejä kertyi noin 21. Meno tuntui kevyeltä, herkältä, kimmoiselta ja VFF Bikilat pelitti hienosti lukuunottamatta paria hiertymää varpaissa. Nyt on hieman jalkapohjat hellinä, mutta muuten kaikki ok. Sitten vaan kevennellään kohti viikonloppua - lauantaina on tarkoitus kiskaista puolimaraton Kouvolassa.

Olen nyt testannut kahta eri Bikilan versiota - naisten ja miesten mallia. Miesten mallissa on selvästi kovempaa kumimateriaalia pohjassa ja tämä aiheutti em. hiertymät.

-gs

ps. Paljasjalkamatti kiskaisi HCR:n alle kahden tunnin. Paljain jaloin. Cool!

perjantaina, toukokuuta 06, 2011

Olemme syntyneet juoksemaan - baby we were born to run

Baby this town rips the bones from your back
Its a death trap, it's a suicide rap
We gotta get out while were young
`cause tramps like us, baby we were born to run



Bruce viittaa biisissään muunlaiseen juoksemiseen kuin mikä on mielessäni. Luin Christopher McDougallin vuonna 2009 julkaistun hienon kirjan "Born to Run". On suositeltavaa luettavaa, suorastaan must, jokaiselle juoksusta ja ihmisen evoluutiosta kiinnostuneelle.



Kirjassa on monen monta kiinnostavaa pointtia - ehkä keskeisimpänä tämä:

evoluutiobiologisesta näkökulmasta ihminen näyttää olevan syntynyt juoksemaan

Tyypillisesti miellämme että ihminen on surkea juoksija (muihin) eläimiin verrattuna. Näin minäkin ajattelin. Jos kuitenkin tarkastelemme kestävyysjuoksua (vaikkapa tunnin, kolmen tunnin tai kuuden tunnin mittaista suoritusta), paljastuu että ihminen on loistava suoriutuja. Kuumalla savannilla ihminen voi juosta kiinni antiloopin - kyse ei ole absoluuttisesta nopeudesta, vaan kestävyydestä, kyvystä hikoilla ja kestää kuumuutta. Tämä ominaisuus takasi muinaiselle ihmiselle (kauan ennen keihäiden ja jousipyssyjen keksimistä) varman tavan hankkia proteiinia (mitä kasvavat ja kehittyvät eläinkuntaan nähden suorastaan ylisuuret aivot tarvitsivat).

Antropologian professori Daniel Lieberman Harvardin yliopistosta listaa mm. tällaisia ihmisen ominaispiirteitä, jotka mahdollistavat upeat kestävyysjuoksuominaisuudet:

- jalkaterän jousimaiset kaaret
- lyhyet varpaat
- jalkojen pitkät jänteet
- iso gluteus maximus (pakaralihas)
- jalkojen ja selkärangan isot nivelet
- pään ja kaulan kiinnityskohdan vakautusmekanismi (nuchal ligament)
- hikirauhaset
- karvapeitteen puuttuminen

Lisäksi on mielenkiintoista havaita, että kestävyysominaisuudet säilyvät pitkälle vanhuuteen saakka; tutkailin New York City -maratonin tuloksia viime syksyltä. Kävin läpi sarjojen kymmenen parasta ja laskin heidän keskiarvonsa. Tulokset:

Miehet 19v (107 osall.): 10 parhaan ka. 3:07:04
Miehet 20-24v (695 osall.): 10 parhaan ka. 2:33:17
Miehet 25-29v (2468 osall.): 10 parhaan ka. 2:17:32
Miehet 30-34v (3850 osall.): 10 parhaan ka. 2:16:00
Miehet 35-39v (4988 osall.): 10 parhaan ka. 2:27:41
Miehet 40-44v (5752 osall.): 10 parhaan ka. 2:30:34
Miehet 45-49v (4279 osall.): 10 parhaan ka. 2:40:13
Miehet 50-54v (3434 osall.): 10 parhaan ka. 2:47:56
Miehet 55-59v (1642 osall.): 10 parhaan ka. 2:59:27
Miehet 60-64v (1044 osall.): 10 parhaan ka. 3:13:32
Miehet 65-69v (319 osall.): 10 parhaan ka. 3:29:15
Miehet 70-74v (144 osall.): 10 parhaan ka. 3:52:11
Miehet 75-79v (36 osall.): 10 parhaan ka. 4:59:33
Miehet 80-89v (10 osall.): 10 parhaan ka. 6:08:33

Kuten odotettua, keskiarvo paranee nuorista yleiseen sarjaan siirryttäessä. Paras keskiarvo on ikäryhmällä 30-34 vuotta. Keskiaika hidastuu jälleen, mutta vasta 60-64 vuotiaiden sarjassa kymmenen parhaan keskiarvo on heikompi kuin nuorilla.

- - -

Jalkaterän anatomia ja biomekaniikka on alkanut kiinnostaa ja mitä enemmän asiaan olen perehtynyt niin sitä vaikuttuneemmaksi olen tullut. Kyseessä on miljoonien vuosien evoluution tuloksena muotoutunut nerokas dynaaminen kokonaisuus, jonka toimintaa ei tule blokata vääntö- ja kiertojäykällä korkeakantaisella kengällä.

26 luuta (joidenkin lähteiden mukaan 28; neljäsosa ihmisen luista on jalkaterissä), 33 niveltä, yli sata nivelsidettä, jännettä ja lihasta sekä tietysti verisuonisto, hermot (tuhansia hermopäätteitä!), pehmytkudosta ja koko komeus ympäröity ihokerroksella.





Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon osallistui 242 juoksijaa. Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus, impact force) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- loukkaantuneilla maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi (on huomattava, että kanta-askelluksen voi tehdä myös pehmeällä maakontaktilla, ikään kuin nopeutettuna kävelynä, jossa askel pidetään erittäin matalana, joskus olen kuullut puhuttavan "hiipivästä juoksutekniikasta")

Humans really are obligatorily required to do aerobic exercise in order to stay healthy, and I think that has deep roots in our evolutionary history. If there' s a magic bullet to make human beings healthy, it is to run. (antropologian prof. Daniel Lieberman, Harvardin yliopisto)

George Bernard Shaw on joskus todennut ettemme lopeta leikkimistä, koska tulemme vanhoiksi, vaan että tulemme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen. Born to Run -teesin myötä tämä viisaus on saanut uuden muodon

We don't stop running because we grow old; we grow old because we stop running.

Juoskaamme!

-gs

tiistaina, toukokuuta 03, 2011

paljasjalka-Budd, osa 2

Kaksi vuotta sitten kirjoitin 80-luvun komeetasta, Zola Buddista. Paljasjalkajuoksua ja minimalistista juoksua tutkaillessani törmäsin jälleen häneen;

Boulderissa järjestettiin elokuussa 2010 keskustelupaneeli luonnollisesta juoksusta (natural running). Keskustelussa mukana mm. Zola Budd. Muita osallistujia; Dr. Irene Davis PhD, PT (Director of the Running Injury Lab, University of Delaware), Dr. Mark Cucuzzella MD (Associate Professor, University of West Virginia, elite masters runner), Danny Abshire (multisports.com form coach, co-founder Newton Running), Danny Dreyer (founder/author of Chi Running), Jay Dicharry, MPT, CSCS (Director of the SPEED Performance Clinic and the Motion Analysis Lab Coordinator at the University of Virginia).



Tässä hieno näyte Zola Buddia parhaimmillaan - 2000 metriä kulkee ME-aikaan 5.31 heinäkuussa 1984 juuri ennen Los Angelesin olympialaisia. Paljain jaloin. 18-vuotiaana.



Aiemmin samana kesänä 1500 metriä kulki Iso-Britannian mestaruuskisoissa murhaavasti - Zola musersi itseään kokeneemmat. Hän siirtyy kärkeen 700 metrin kohdalla ja kiihdyttää kaksi kierrosta maaliin huippuajalla 4.04.39 (juoksi seuraavana kesänä 3.59.96).



- - -

En malta olla palaamatta vielä viikonlopun testikisaani VFF Bikiloilla; kokemusta on tällä hetkellä nelisen viikkoa tästä minimalistisesta varvastossusta. Koen löytäneeni jälleen juoksemisen ilon. VFF:n avulla on perinteistä juoksukenkää merkittävästi helpompi tuoda jalkaterä esijännityksessä maakontaktiin, jolloin ponnistus tapahtuu kuin itsestään potentiaalienergian vapautuessa mm. plantar fasciasta ja akillesjänteestä.



Pystyin kisan ajan pitämään hyvän frekvenssin (ka. 182 askelta/min) ja kiristämään vauhtia (myötätuuli toki auttoi, toisaalta kääntöpaikka lähtöpaikkaa alempana) jälkimmäisellä puoliskolla (12.15+11.43). Jälkiviisaana voisi sanoa että kenties rohkeampi aloitus olisi johtanut parempaan tulokseen, sillä olisin päässyt peesaamaan 4-5 juoksijan ryhmää, joka saapui maaliin 30s-1min ennen minua.

Palautuminen tapahtui nopeasti - pian kisan jälkeen tuntui että voisi kirmaista uudestaan. Lihasten kipeytymistä ei tapahtunut. Ero parin viikon takaiseen 8km kisaan (34.XX) oli merkittävä. On mielenkiintoista nähdä, miten juoksu toimii jatkossa hieman pidemmillä matkoilla (10km - puolimaraton).

-gs

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Haave täydellisestä askeleesta

Kolmisen viikkoa sitten aloin käyttämään Vibram FiveFingers Bikila -merkkisiä "juoksujalkineita". Lainausmerkit ovat tarpeen, sillä kyseessä ei ole perinteinen juoksukenkä tai -jalkine, vaan paljasjalkatuntuman ja minimalistisen suojan jalkaterälle tarjoava sukkamainen kenkä.



Tilasin Bikilat Brandosilta (http://www.brandos.fi/vibram-fivefingers/). Itse asiassa tilasin kaksi paria - itselleni ja kauniimmalle puoliskolle. Rouvan pari oli numeroa liian pieni.

Palautus ja vaihto sopivaan kokoon sujui ongelmitta. Kiitokset Brandosille hyvästä ja nopeasta palvelusta.

Olen ihastunut Bikiloihin - mainio minimalistinen juoksukenkä! Alustaan saa loistavan tuntuman, maakontakti tulee luonnostaan päkiälle, kantapää käy maassa kevyesti, jalkaterä tuntuu luontevasti toimivan jousen tavoin. Riittävän korkea askeltiheys tuntuu myös löytyvän helposti.

Totutteluvaiheen jälkeen olen tehnyt muutamia aikakokeita ja vaikuttaa siltä että Bikiloilla on kiva juosta - rauhallisesti, kovempaa ja vieläkin kovempaa. Radalla olen tehnyt 200 - 1000 m vetoja ja maantiellä pisin vauhdikas pätkä on ollut 3.2 km. Pisin lenkkini Bikiloilla on kestänyt hieman yli tunnin. Kukaties testaan kenkiä seuraavassa juoksukisassa.

- - -

lisäys 2.5.2011; testasin Bikiloiden toimivuuden 6 km kisassa hyvin tuloksin. Suoriuduin aikaan 23.58 ja samalla reitillä vuosi sitten juoksemani aika parani 1.32. Askel pysyi koko kisan hyvin kasassa (kuvassa maaliin matkaa pari sataa metriä).



- - -

On selvää, että jalkaterät, akillesjänteet ja pohkeet kuormittuvat oleellisesti rajummin kun juostaan päkiäpaineella. Toisaalta ne ovat miljoonien vuosien evoluution tulosta. Hyvällä juoksutekniikalla ne varastoivat ja vapauttavat liike-energiaa joka askeleella. Koen Bikiloilla ikään kuin leijuvani eteenpäin - lähes äänettömästi. Nykyajan ihmisen ongelma onkin se, että laiskaksi oppineet (tai opetetut) jalkaterät herätellään uuteen tapaan juosta. Maltti on valttia! Siirtyminen voi joillakin onnistua muutamassa viikossa, toisilla se kestää useita kuukausia ja joillakin jopa vuosia. Toivottavasti myös itselläni maltti riittää.

Minimalistinen juoksu, luonnollinen juoksu, paljasjalkajuoksu (minimalist / natural / barefoot running) - vaikuttaa siltä että yhä useampi juoksija innostuu luopumaan kierto- ja vääntöjäykistä, isolla kantakorotuksella varustetuista juoksukengistä.

Itselläni juoksutekniikan muutos käynnistyi toukokuussa 2006 kun palasin muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllisen juoksuharrastuksen pariin Kreetalla. Varhaiset aamulenkit merenrannalla palauttivat taas vahvasti mieleeni, kuinka upeaa juoksu on. Syksyllä kärsin jalkavaivoista ja pelkäsin ettei vanha enää juoksua kestä. Törmäsin netissä ajatuksiin juoksutekniikan merkityksestä ja mietin että kenties omassani on tarkistamista. Päätin tehdä muutoksia pyrkimällä pitämään askeleen päkiäpainotteisena, maakontaktin vartalon alla ja frekvenssin (askeltiheys) riittävän korkeana.

Kesällä 2007 askel näytti tältä (kenkä Nike Free 7.0)



Tekniikkamuutokset johtivat hyviin tuloksiin; syksyllä 2007 maratonennätys parani 3.23:een ja puolikaskin kulki 1.33. Kesä 2008 sujui vielä paremmin; Pariisin maraton sujui ajassa 3.21 ja puolikkaan ennätys parani aikaan 1.28.19. Syksyllä 2008 paransin maratonaikaani - 3.20.27 oli kelpo tulos vaikka kisa ei mikään täysosuma ollutkaan energiaongelmien vuoksi. Syödessä nälkä kasvaa - syksyn 2008 jälkeen tekniikkani muuttui ja tällä kertaa huonompaan suuntaan; askeleesta katosi kepeys. Kesä 2009 sujui vielä tyydyttävästi (esimerkiksi maraton aikaan 3.22.20) mutta viime kesänä askel oli täysin hukassa.

Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Toivottavasti se ei ole juna.

Olen innostunut paljasjalkajuoksun ideasta - en kuitenkaan juokse paljain jaloin. Pyrin juoksemaan paljasjalkatekniikalla. Tässä hieno video aiheesta



-gs

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Asiaa

"Se alkoi 1990-luvulla Heikoin lenkki -tyyppisinä pudotuspeleinä ja tosi-tv-ohjelmina. Ne antoivat luvan vihata, nöyryyttää ja häpäistä julkisesti.

Nuoret oppivat vihapuheen ennen aikuisia. Läpänheitto muuttui heittaamiseksi, viihteelliseksi vihapuheeksi. Samalla piti oppia sietämään itseen kohdistuvaa vihapuhetta ja kaikkinaista vittuilua – ”trollaamista” – ikäänkuin asiaan kuuluvana ilmiönä.

Mutta ei vihapuhe ole koskaan viatonta. Jokainen nuori kaipaa rohkaisua, kehuja, kannustusta, kiitosta, arvostusta, ei ilkeyksiä navan alle, korvien väliin, kaikkein arimpiin.

Aikuisten pitäisi ottaa käyttöön se viisaus ja kokemus, joka heillä vielä on ja viheltää vihapuhe poikki.

Mutta ei. Helpompi on vihata. Nuoria. Ja niinhän siinä käy, että lopulta alamme vihata itseämme.

Minä vihaan eniten niitä idiootteja, jotka puolustavat vihapuhetta sananvapaudella."


(http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Vaalit/1194674174480/artikkeli/puheenaihe%20suomi%20on%20taynna%20vihaa.html)

torstaina, maaliskuuta 31, 2011

April Fool?



Kuva: http://4.bp.blogspot.com/-GSvdVwSh_oI/TZSH9tQn1qI/AAAAAAAABAQ/bE50o6jVxCY/s1600/sad_clown.jpg

Joskus kuulin tarinan;

teatterisali oli täpötäysi ja tarinan klovni kirvoitti makeat naurut joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Kävi sitten niin että syttyi tulipalo ja klovni säntäsi jälleen näyttämölle - tällä kertaa yleisöä varoittamaan. Yleisö nauroi ratketakseen kun klovni yritti epätoivoisesti selittää että ihan oikeasti kyse on vaaratilanteesta. Tarina päättyi surullisesti - kun lopulta yleisö ymmärsi että nyt on tosi kyseessä, syntyi paniikki ja moni menehtyi liekkeihin.

Tämä tuli mieleeni aamulla kun lapsi alkoi kyselemään aprillipäivästä. Hän totesi, että silloin voi huijata. Hoitopaikassa Aksel oli kuulemma näin kertonut edellisenä päivänä. Kerroin klovnitarinan ja koetin selittää että harmittomat pilat ja huumori on ihan mukava asia mutta kohtuus kaikessa. Jatkuva ilveily ja vitsin vääntäminen ei ole viisasta. Siitä seuraa uskottavuusvaje. Sanoin myös että huijaamisessa on itse asiassa kyse valehtelemisesta ja valehteleminen on väärin.

Tunnen joitakin henkilöitä, joita kuunnellessa tulee aina vähän sellainen olo että nyt on kyse, jos nyt ei suorastaan valehtelusta, niin muunnetusta totuudesta, liioittelusta. Kurja tunne. Lähtökohtaisesti asennoidun niin että ihmiset puhuvat totta. Totuus on hyvä asia. Tätäkin on lapselle koetettu selittää. Totuus on hyvä asia. Ikävätkin asiat, möhläykset on tärkeä kertoa vanhemmille. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin toisaalta hienotunteisuus, kohteliaisuus, sivistynyt käytös tarkoittavat sitä, että joissakin tilanteissa on viisasta vaieta. Ei ole sivistynyttä esimerkiksi huomauttaa kanssaihmiselle tämän lihavuudesta/laihuudesta/kierosilmäisyydestä jne. - vaikka ne tosiasioita olisivatkin.



"The April 31, 1946 Aleutian Island earthquake tsunami that killed 165 people in Hawaii and Alaska resulted in the creation of a tsunami warning system, the Pacific Tsunami Warning Centre, established in 1949 for Pacific Ocean countries. The tsunami in question is known in Hawaii as the "April Fools' Day Tsunami" due to people drowning because of the assumptions that the warnings were an April Fools' prank".

(http://en.wikipedia.org/wiki/April_Fools%27_Day)

Kaikesta huolimatta - hyvää huhtikuun ensimmäistä! Eikös tämä olekin jo kevätkuukausi joten samalla voinee toivottaa myös hyvää kevättä?

-gs

tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Flea / Red Hot Chili Peppers...

...juoksi Los Angelesin maratonilla 3:52:59



Flea näyttää suosivan minimalistista kenkälinjaa - olisko Vibramin Fivefingers? En tiedä uskaltautuiko juoksemaan maran noilla. Viime aikoina yhä useampi taho on seurannut Nike Freen viitoittamaa tietä ja tuonut markkinoille taipuisia ohutpohjaisia kenkiä. Ideana on sallia jalkaterän luonnollinen liike ja vahvistuminen. Minimalistinen kenkä sopii puhtaasti askeltavalle. Kenkiin kannattaa totuttautua kävelylenkkejä tekemällä.

Löytyypä myös huimapäitä, joiden mielestä juoksu on kaikkein parasta paljain jaloin.



Viikonloppuna kokeilin kuinka kymppi kulkee - sää ei ollut suosiollinen, kuten mogulin raportista ilmenee. Kulku oli tämän talven parasta tekemistä ja kun vauhtikontrollin maltoin kerrankin pitää, jälkimmäinen vitonen kulki 40 sekuntia ensimmäistä kovempaa. Viimeiset pari kilometriä olivat varsin hapokkaita. Loppuaika 43.01 oli kelin ja kunnon mukainen. Kisan jälkeen tapasin mogulin. Polvivaivan vuoksi hän joutui jättämään startin väliin - Terhi sen sijaan kirmaisi kympin.



(kuva: Jarno Maimonen / mogulin blogi)

-gs

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Budhia Singh, India's marathon boy



Budhia Singh, a boy from the slums of India, became an overnight celebrity for running marathons from the age of three - but in the last five years his story has developed in ways no-one could have foreseen...

Koko juttu:

http://www.bbc.co.uk/news/world-12745490

tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Mitä Fukushimassa on tapahtunut?

Ydinvoimalaan liittyvien peruskäsitteiden asiallista selventämistä ja Japanin tapahtumien kuvausta

http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65201-mita-fukushimassa-on-tapahtunut

-gs

perjantaina, maaliskuuta 11, 2011

Lapsen suusta

Jempsu (6 v) totesi eilen ruokapöydässä

"Maito ilman lasia on kuin
salaatti ilman oliiviöljyä"


-gs

lauantaina, maaliskuuta 05, 2011

Laosilainen tienvarsisuihku

Pikavuoro on saapunut Thaimaaseen - Bangkok ja pitkän bussimatkan määränpää ohjelmassa sunnuntaina.

Venäjän aroilla tienvarsisuihkut olivat karuja mutta asiallisia - etelän mailla kaikki on toisin:



-gs

perjantaina, helmikuuta 18, 2011

Kuinka tappaa luovuus?

"The key question isn't 'What fosters creativity?' But it is why in God's name isn't everyone creative? Where was the human potential lost? How was it crippled? I think therefore a good question might be not why do people create, but why do people not create." - Abraham Maslow

Vanhempainillan yhteydessä selailin Montessori-lehteä. Silmiin osui mielenkiintoinen artikkeli luovuudesta. Siinä viitattiin professori Teresa M. Amabilen (Harvard Business School) tutkimuksiin ja todettiin että pahimmat lapsen luovuuden tappajat ovat

- odotettavissa oleva arviointi
- tiukka suoritusten kontrollointi
- kilpailuttaminen
- rajoitetut valinnan mahdollisuudet
- aikapaineet
- luovuudesta tarjotut palkkiot

-gs




kuva:
http://www.ideachampions.com/weblogs/archives/2010/11/25_awesome_quot.shtml

torstaina, helmikuuta 17, 2011

"Tunnelin päässä palaa valo"...

otsikoi Jukka Keskisalo blogissaan pari viikkoa sitten. Kuntoutuminen oli edennyt hyvin ja edessä oli paluu Suomeen ja kovatasoinen 3000 m Botniahallissa.



Sandells juoksi upeasti 7.57 - kun vain mies ehjänä pysyy eikä harjoittelu mene yli niin kesällä on luvassa lisää hienoja juoksuja. Kukaties tämä rekordi siirtyy historiaan:



Sen sijaan Keskisalon kisa keskeytyi mollitunnelmiin; jalkaterässä napsahti kahden kilometrin kohdalla ja juoksu päättyi siihen. Diagnoosi: poikittaismurtuma ja juoksutaukoa 6-8 viikkoa. Kovin koettelee Kessiä! Toivottavasti jaksaa vielä motivoitua - kesän 2012 olympia- ja em-mittelöihin on vielä rutkasti aikaa!

-gs

ps. Kestävyysurheilua käsittelevä uusi sivusto on nähnyt päivän valon. Poimitaan sieltä blogisti Timo Viljasen miete:

"Me kestävyysurheilijat olemme siitä onnekkaita, että voimme harrastaa filosofista etsintää ja flow-tilan metsästystä myös harjoitellessamme."

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

A Hard Day's Night in Mikkeli

Opiskelijat väsäsivät viime talvena videon. Genre ei ole suosikkini, mutta tyylikkäästi on tehty, vauhdikasta on meno ja nuoruuden into on kova. Ja on kylmä, -34C.

tiistaina, helmikuuta 08, 2011

Julma-Juha

Tänä vuonna täyttyy 40 vuotta näistä hetkistä kun kiri irtosi herkästi



Juha Väätäisen aatoksisiin voi syventyä hänen blogissaan.

Viikonlopun hallikisoissa Tampereella nähtiin hyviä suorituksia laajalla rintamalla; Åstrandin SE sekä Sandellsin komea suoritus kolmosella (ennätys parantui yli 10 sekuntia) lupaavat hyvää. Karin Storbacka ja Ella Räsänen osoittivat myös olevansa kunnossa. Riku Marttisen otteet 1500 metrillä viittaavat siihen että ulkoratojen ennätys paranee kesällä selvästi. Mogulin blogista löytyy kuvia tapahtumasta.

-gs

ps. Lunta, lunta aina vaan lisää... Jenkeissä juostiin viime viikonloppuna maastomestaruuksista San Diegon auringon alla. Kieltämättä olisi somaa noissa puitteissa juoksulenkille lähteä...

perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Syntymä & The Real Temple

Luin Heidi Rundgrenin esikoisrunokokoelman "Syntymä".

Luen runoja hyvin harvoin. Pidin Heidin teoksesta. Minua puhutteli erityisesti "Hän kulki jälkiä jättämättä".

- - -

Kirjan innoittamana laitan tähän nelisen vuotta sitten erään vaikuttavan uneni perusteella kirjoittamani runon

The Real Temple

I

paita selkään
”sir, you need a room?”
liimautuneena
”taxi?”
temppeli näkyy
”sir?”
heti juna-asemalta
”please sir?”
riksalla
torin
”fresh fruits, sir?”
kuhisevan
”rolex, special price for you”
ohi ylös

temppelimäelle
käännös
kujalle
käännös?
”excuse me but…”
kohti aurinkoa
”sir, this is the
right place”

vaatimattoman talon eteen
“exuce me but”
ovi avoinna
”sir, just step in please”
hämärää ilmaa
leikkaava
valokiila osuu
lattialla istuvaan
mieheen

lähemmäksi
arkana
avaa silmänsä
tarttuu käsiini
vetää minut lempeästi
alas
painaa otsansa
otsaani vasten
”relax
i’m just an
ordinary man”

ulkona haukkuu koira

II

mies iätön
katsoo lempeästi
”looking for the temple?
buddha?
christ?
truth? wisdom?”

mies iätön
vanhus?
hymyilee
“the temple
the real temple
the only real temple
is right here”

koskettaa rintaani
“it’s in your
heart”

”yes but…”

”the peace
the wisdom
the love you
hunger for
wait for
you
in there”

“yes but…”

”and to get in,
to get in”

”yes?”

”you have to be
small enough
humble enough
to enter the
inner temple”

“yes”

“and in that very
temple
you will meet
the eternal
light”

räpyttelen silmiäni
kirkkaassa
valossa

hotellihuoneessa
teetä
hedelmiä

III

temppeli kylpee
auringossa
täynnä valoa
totuutta
rakkautta
ulkona musta
joulukuu

temppeli
ei-kenenkään
maalla
ulkona musta
märkyys
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

-gs

sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Hapokasta menoa

oli tarjolla eilen - kympin testijuoksu kulki 48 sekuntia kovempaa kuin marraskuussa, joten oikeaan suuntaan mennään. 43.10 ei sinällään anna aihetta hurraahuutoihin, mutta olosuhteet ja ajankohta huomioiden meno oli ihan kelvollista. Vauhdinjako onnistui mäkisellä reitillä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Raaston ansiosta tulin tietoiseksi siitä että jenkeissä ratkottiin tänään puolimaratonin mestaruudet.


Tulokset

Miehet
1 Mohamed Trafeh 1:02:17
2 Ryan Hall 1:02:20
3 Patrick Smyth 1:02:32
4 Fasil Bizuneh 1:02:47
5 Jason Lehmkuhle 1:02:49
6 Ryan Vail 1:02:51
7 Scott MacPherson 1:04:03
8 Jorge Torres 1:04:18
9 Mike Sayenko 1:04:20
10 Joseph Driscoll 1:04:23

Naiset
1 Jennifer Rhines 1:11:14
2 Serena Burla 1:11:38
3 Nan Kennard 1:12:03
4 Katie McGregor 1:12:13
5 Tera Moody 1:12:30
6 Clara Grandt 1:13:13
7 Lindsey Scherf 1:13:40
8 Amy Hastings 1:14:07
9 Magdalena Boulet 1:14:28
10 Melissa White 1:14:50

Video kisan jälkitunnelmista

perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Kaksi tapaa elää - Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäsi?

"You can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."

Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.

Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.



Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...

Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.

Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.

Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:

- Rakkaus

Konkreettisemmin:

- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus

Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.

Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.

Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.

Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.

-gs

"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Onnellisuuden nelikenttä

Rajankävijä pohtii ystävyys- ja tuttavuussuhteitaan; kuinka päästä sosiaaliseen ympäristöön, "jossa kukoistaa sekä parisuhde, että sen ulkopuoliset ystävyyssuhteet?"

Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.

Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:



Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.



Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.

Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.

Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.



Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!

-gs

maanantaina, tammikuuta 17, 2011

Elämän alku



Luin eilen lapselle iltasatua jossa mainittiin jotakin kaloista.

- Isi, mistä ne kalat ovat tulleet?
- Siis tuohon jokeenko?
- Ei vaan mistä se ensimmäinen kala on tullut?
- Biologiassa ajatellaan että elämä kehittyi meressä. Alkuun oli yksinkertainen molekyyli josta sitten kehittyi kaikki muu. Kalatkin.
- Mistä se ensimmäinen juttu tuli?
- Se molekyyli sinne mereen?
- Niin.
- Tieteessä ajatellaan että se vain muodostui itsestään ja sitten pitkän pitkän ajan kuluessa kehittyi kaikki muu elämä. Uskonnollisesta näkökulmasta ajatellaan elämän ilmestyneen maapallolle Jumalan vaikutuksesta.

-gs

(kuva http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/2856/4905)

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Kahvikutsut

Jempsu tykkää kirjoittaa viestejä. Hiljattain sain kutsun;

KAVIKUS
TSUTTU
NYTENE
PORKA
NAPOL
ULTA

JOSEKSYT
ESOITAKA
NUMERO
4078991
787

Sananvälit ja rivijaot siis vielä hakusessa mutta eiköhän nuo sitten alla viimeistään syksyllä kirkastumaan kun ensimmäiselle luokalle tie vie.

Sing It Back To Me (Bring It Back)

Alla letkeät joulupäivän videoterveiset kolmen viikon takaa Las Palmasista. Espanjankielen taitoiset voivat minua paremmin tulkita Luisin aloitusspiikin. Facebookin hän siinä mainitsee. Ni Funk Ni Fank löytyy naamakirjasta, sinne siis tykkäämään jos tykkäätte. Me tykättiin. Video todistaa että moni muukin tykkäsi. Kauniimman puoliskon eläytyminen esitykseen ilmenee myös.



-gs

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Ni Funk Ni Fank - Blame It On The Boogie

Jatketaan videolinjalla ja musiikkimuistolla Las Palmasista.

Joulupäivänä saimme nauttia Ni Funk Ni Fank -nimisen ryhmän mainiosta esityksestä kävelykadulla. Konsertin jälkeen juttelimme bändin sielun, kitaristi Luis Merinon sekä upeaäänisen laulajan, Esther Suarezin kanssa. Sympaattisia ihmisiä! Viime viikolla Luis otti yhteyttä ja pyysi minua lataamaan nettiin keikalta kuvaamaani materiaalia.

Tässä ensimmäiset maistiaiset:



-gs

maanantaina, tammikuuta 10, 2011

How the Finns do it?



Joululoma tuli ja meni, mukavissa merkeissä. Vietimme aikaa niin pohjoisessa kuin myös etelän lämmössä. Jouluaattoa vietimme epätavallisesti vuoristossa; aatonaattona patikoimme noin 3 tuntia 800 metrin korkeudesta (San Bartolome de Tirajana, Gran Canaria) 1600 metriin. Yövyimme pienessä luolassa ja aattona nautimme huikeista näkymistä ja auringosta.



Iltapäivällä nousimme saaren korkeimpaan kohtaan (n 1970 metriä merenpinnasta) ja lähdimme sitten laskeutumaan ylängön pohjoispuolelta San Mateoon. 800 korkeusmetriä alaspäin osoittautui kovemmaksi urakaksi kuin samat metrit ylöspäin. Reisien etuosat joutuivat todella koville!

Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme San Mateoon, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Las Palmasiin.

Las Palmas on oiva kohde. Siinä yhdistyy kaupunkiloman, rantaloman sekä patikoinnin mahdollisuudet. Juoksun harrastajalle kohde on loistava. Lämpötila ja ilman kosteus ovat sopivat ja tiivishiekkainen 3 km pitkä Canterasin uimaranta ja sen pohjoispuolelle jatkuva hiekkatie tarjoavat mahdollisuuden noin 13.5 kilometrin juoksulenkkiin.

Eräänä päivänä tapasimme kaupungilla todellisen maailmanmatkaajan.



Vladimir Yarets on kiertänyt maailmaa maan perusteellisesti! Oli oikein sympaattisen oloinen kaveri ja asiat tulivat selviksi huolimatta siitä että hän on kuuromykkä. Vladimirin seikkailuista voi lukea hänen sivuiltaan.

Canterasin rannalla ihailimme hiekkataidetta - jokin ryhmä oli tehnyt kokonaisen kylän Beetlehem-teemaan liittyen. Uskomattoman taidokasta työtä!



Suomeen palattuamme vietimme aikaa mökillä. Tulipa siinä sitten loppiaisena leikittyä oikein kameran edessä... teemana suomalaiset ja mökkielämä;

Finns love to be at their cottages - be it summer or winter! But what do they do there? How do they survive in wintertime when the ground is covered with plenty of snow and it's dark and cold? What is the secret recipe for staying alive in such hostile conditions? These and other mind-boggling questions are answered in this video.



Lapsi on terve kun se leikkii!

-gs