Tempojuoksu

oli päivän harjoituksen teema. Vein tytön päiväkerhoon ja siinäpä ehdin sitten mainiosti tekemään hyvän treenin. 13 kilometrin lenkki siten että rauhallisen 6-kilometrisen jälkeen vedin 6 km anaerobisen kynnyksen tuntumassa, noin 165-170 sykettä tarkoittaa siis minulla. Vauhdit eivät vielä tähän aikaan vuodesta päätä huimaa - 4.30/4.40-tasoa tuo tarkoitti. Mutta hyvin tässä ehtii vielä kiihdyttämään ennen kisakautta. Sunnuntain 29 km pitkis painoi ehkä aavistuksen jaloissa, mutta varsin herkän tuntuista meno oli silti.

-gs

Itsenäistymistä

Vein tytön juuri seurakunnan päiväkerhoon. Kävelimme kerholle tuohon parin sadan metrin päähän. Paikalla oli puolenkymmentä muuta lasta ja kaksi ohjaajaa. Eväslaukku hyllyyn, päällysvaatteet pois, tossut jalkaan - valmista. Halasin tyttöä, sanoin heiheit ja totesin että kohta nähdään. Sinne hän meni istumaan toisten joukkoon. Reippaana ja iloisin mielin. Historiallinen juttu tämä on, kun hän on nyt eka kertaa itsenäisesti kahden tunnin mittaisessa kerhossa. Toisaalta tämä on hieno juttu mutta samalla tunnen jonkinlaista haikeutta; ihan kuin olisi lapsi kauas maailmalle lähtenyt...




Tosin musiikkileikkikoulussa on myös tästä syksystä alkaen toimittu itsenäisesti - vanhemmat odottavat lasta luokan ulkopuolella. Mutta muskari kestää vain reilut puoli tuntia.

Erikoiselta tuntuu kun on kaksi tuntia omaa aikaa... Kello käy, puolitoista tuntia...

-gs

(kuva http://www.gutenberg.org/files/15170/15170-h/images/fig170.jpg)