Totuus on elinehto

Taitaapa mennä vielä toinenkin päivä sisätiloissa flunssaa parannellen. Suunnitelmat juosta kilpaa tänään on haudattu. Ei hätää, sillä kisat ei lopu. Syys- ja lokakuulle on tarjolla vielä paljon mahdollisuuksia.

Erikoinen viikko alkaa olla päätöksessä. Rouva on ollut tytön kanssa reissussa, joten kovin on talossa ollut hiljaista. Eipä ole sentään ihan tyhjään taloon tarvinnut töistä palata, kun seniori (kissa) 15 v on arvokkaalla olemuksellaan ollut eteisessä vastassa. Ja onhan tässä ollut hyvää aikaa lukea ja bloggailla.

Totuuden etsijän kanssa olen keskustellut tiedon ja totuuden olemuksesta. Onko jokaisella ihmisellä oma totuutensa? Miksi sitten kutsutaan yhteisiä totuuksia?

Yksi ratkaisumalli on puhua intersubjektiivisuudesta. Sen sijaan, että vääntäisimme subjektiivinen vs. objektiivinen -akselin ääripäissä, voimme dialogin kautta saavuttaa näkemyksen, jonka moni allekirjoittaa; sellainen on intersubjektiivinen totuus.

Luonnollisesti edellämainittu perustuu subjektin ja objektin vastakkainasetteluun, joka maailmannäkemistapana on dualismia eikä aivan ongelmatonta, kuten vaikkapa kvanttifysiikassa on havaittu. Tämä on kuitenkin länsimaiselle mielelle luonteva tapa toimia.

Minua viehättää ajattelu, jossa dualismi murtuu. Siinä todellisuutta pidetään eräänlaisena tapahtumien virtana; tietoisuudet, tiedostamiset ja tietoisuuden kohteet ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia otantoja tästä virrasta - samaa vettä pohjimmiltaan ne ovat. Tällaisessa holistisessa lähestymistavassa totuudesta muodostuu elinehto; totuus on välttämätöntä löytää. Ihminen haluaa elää hyvää elämää, ihminen kaipaa onnea. Rakkautta. Holismissa ratkaisut löytyvät hyvin läheltä. Ihmisestä itsestään.

Tämä ei merkitse sisäänpäin kääntyvää egopullistelua, vaan elävää yhteyttä todelliseen itseen, todelliseen minään. Ego, itsekäs minä tulee pienemmäksi. Katoaa. Tyypillisesti kyse on pitkästä prosessista. Kipeästäkin. Mutta tämä on se totuus, jota pidän elinehtona. Itsekkään minän väistyminen. Rakkauteen integroituvan minuuden toteutuminen. Ihminen tulee Rakkaudeksi ja Rakkaus ilmentyy ihmisenä. Tämä on minun credoni. Tästä riippuu onni ja hyvä elämä.

(Kuvassa mandariinikiinan "rakkaus" (sanotaan "ai") -merkki. Se koostuu sydäntä, henkilöä ja syleilyä tarkoittavista merkeistä)

-gs

Laajaa matematiikkaa

Kolmen viime vuoden aikana olen tullut opiskelleeksi hieman kiinan kieltä ja kulttuuria. Kiehtovaa! Ja kielen opiskelu on todellista aivojumppaa. Länsimaiseen merkkipohjaiseen notaatioon fiksautuneelle mielelle tekee hyvää sukeltaa (kiinalaisten) symbolien ehtymättömään maailmaan.



Tein erään hienoimmista löydöistäni heinäkuun alussa. Tutkailin kirjaston poistoista hankkimaani Jonathan Hammondin kirjaa "China - the land and its people" vuodelta 1974, ja sieltä se löytyi, sivulta 31...

Kuten moni tietää, kiinan kielessä sanoja ja asioita voi edustaa yksi tai useampi merkki. Merkkejä yhdistämällä voidaan muodostaa kokonaan uuden merkityksen omaava sana. Kirjan esimerkit olivat upeita. Esimerkiksi keskustelua esittävä kirjoitusmerkki koostuu kahdesta merkistä, "yan" (sanoa) sekä "yi" (oikeamielinen) - keskustelu on siis kirjaimellisesti "sanomista oikeamielisesti". Siinäpä meille läksy!

Toinen hieno esimerkki on "hyvä", kiinaksi "hao".



Merkki koostuu kahdesta hyvin tutusta merkistä "nü" (nainen) ja



"zi" (lapsi).



Siispä nainen + lapsi = hyvä. Tämä jos mikä on hyvää ja korkeaa matematiikkaa! Sanoisinpa jopa että "hen hao", oikein hyvää!

-gs