It takes two to tango (Didymoksen Padme-näyn tulkinta)

"Kaunis valkea kukka piirtyi hänen eteensä. Terälehdet hohtivat hentoa valkoista lilan reunustamaa mustaa vasten. Didymos hymyili. Lootuskukka? Lootus. Se häipyi hitaasti taustaan ja samalla esiin piirtyi valkea lintu. Kyyhkynen. Didymos oli haltioissaan. Suorat assosiaatiot viittasivat väkeviin asioihin."

- Millaisia assosiaatioita, Didymos?

- Molemmat viittaavat Henkeen ja sen heräämiseen ja vaikuttamiseen ihmisessä. Toinen edustaa itämaista henkistä viisautta ja toinen länsimaista.

- Itä ja länsi kohtaavat?

- Täsmälleen. Kuvien peräkkäisyys ja ristikkäishäivytys viittaavat synteesin mahdollisuuteen.

- Kuulostaa kiehtovalta.

- Haluatko kuulla mitä kiintoisaa tapahtui noiden näkyjen jälkeen?

- Totta kai!

- Kävin ulkona hakemassa postin ja kiinnitin huomion erääseen autoon. Sen rekisterikilpeen.

- ?

- JOH-98.

- Mitä siitä?

- Olen muutaman vastaavan pannut aiemminkin merkille, mutta nyt päätin ensimmäistä kertaa tarkistaa viittauksen.

- Viittauksen? Nyt en kyllä ymmärrä.

- Rekisterinumero oli JOH-98. Sen voi ajatella viittaavan Johanneksen evankeliumiin. Ykdeksäs luku, kahdeksas jae.

- Ahaa. Mitäs sieltä löysit?

- Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"

- Osuiko tuo jotenkin kohdalleen?

- Asiayhteydessä kerrotaan syntymästään saakka sokeasta miehestä, jonka Jeesus paransi. Ensimmäinen assosiaatio tästä johti luonnollisesti näkyyni lootuskukasta ja kyyhkysestä. Yhteys tuntui väkevältä ja vahvisti näyn merkittävyyttä. Minä olen ollut sokea ja Jeesus on antanut minulle näön. Toinen assosiaatio, tuohon yksittäiseen jakeeseen liittyen näyttää minulle kuvan itsestäni reilun viiden vuoden takaa.

- Olitko sinäkin kerjäläinen?

- Niin voi kyllä sanoa. Olin rakkauden ja armon kerjäläinen. Kävin läpi sisäistä kriisiä. Kävin läpi metafyysistä myllerrystä, jossa pelkäsin täysin hajoavani. Toisaalta olin tuolloin perehtynyt gnostiseen kristinuskoon ja sen valossa sisäinen myllerrys on väistämätön tiellä valoon. Rukoilin ja kirjoitin hyvin paljon. Kysyin itseltäni ja Jumalalta, mikä on osani. Miksi kärsin. Onko kärsimys välttämätöntä. Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Nyt kun katson tuota ajanjaksoa - itse asiassa luin eilen päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta - uskon ymmärtäväni mistä oli kysymys.

- Oletko yhä kerjäläinen?

- Kysymyksesi tuo mieleen erään moottoripyörämatkan, jonka tein rakkaani kanssa kuutisen vuotta sitten. Reissasimme mm. Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa. Neljän viikon aikana ehdimme kokea monenlaista. Tapasimme paljon hienoja ihmisiä. Hampurissa kohtasimme erään vieraanvaraisen motoristin ja keskustelimme hänen kanssaan monenlaista. Totesin hänelle jotenkin niin että after all, we all are pretty much the same; we want to be happy in our lives. And how can be happy? We want to be loved and we want to love. That is all. Actually Fab Four said this fourty years ago. All you need is love.

- Varmasti mahtava reissu! En ole ihan varma vastasitko kysymykseeni.

- En minäkään. Kyllä - minä voin hyvin kun minua rakastetaan. Minä voin hyvin rakastaessani ihmistä. Elämää. It takes two to tango.

-gs



(kuvassa rakkaani kanssa Saanalla kesällä 2000)

Maraton nro 8 ja Weser-joen kutsu

Jäin minimitavoitteesta reilut kaksi minuuttia ja puolikkaat 1.34 + 1.48 kertovat oleellisen. Juoksin seinään noin 25 km kohdalla. Töppäilyt energiahuollon ja varusteiden kanssa maksoivat 5-10 minuuttia. Muutama päivä meni harmitellessa mutta aina, aina on positiviista mahdollista epäonnistumisestakin kaivaa esille:

1. En joutunut keskeyttämään.
2. Juoksu kulki mallikkaasti siihen asti kun se kulki.
3. Kun huonollakin, suorastaan katastrofaalisella juoksulla jää ennätyksestä vain kaksi minuuttia niin parempana päivänä kulkee useita minuutteja kovempaa.

Nyt otan rennosti parikolme viikkoa - juoksukengät ajattelin jättää rauhaan, saas nähdä maltanko. Ihan tyystin sohvaperunaksi en taatusti osaa heittäytyä, joten kävelylenkkejä, kuntosalia ja pyöräilyä sisältyy ohjelmaan.

Illalla luin erään blogituttavani kuulumisia - moisen kipuilun ja väännön rinnalla omat maratonmurheet ovat lopulta kovin pieniä ongelmia.

- - -

Suuntaamme tänään rouvan kanssa kahdestaan kaupunkilomalle. Tyttö lähti aamulla isovanhempiensa mukana pohjoiseen. Menemme perässä palattuamme keskiviikkona Suomeen. Toisaalta tosi mahtavaa lähteä ja toisaalta hiukan jännittää. Onhan kyse ensimmäisestä kahdenkeskisestä lomamatkasta sen jälkeen kun meistä tuli lapsellisia. Tarkoitus on siis sitä parisuhdetta hoitaa. Parisuhdetta. Ollaan monesti vitsailtu että ei meillä mitään parisuhdetta ole. Parisuhde. Kliininen ilmaisu joka ei luontevasti omaan kielenkäyttöön istu. Ollaan yhdessä. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentäkaksi vuotta ja naimisissakin jo kaksikymmentä vuotta. Välillä on ollut tuulista mutta etupäässä on ollut erittäin hyvää yhdessäoloa.

-gs

ps. Osaanko todellakin lähteä lomamatkalle ilman juoksuvarusteita...

(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Stadtmusikanten_Bremen.png)

Nietzsche ja 1000-kuutioinen moottoripyörä

Eräässä toisessa yhteydessä keskustelin kirjoista ja esille nousi Nietzsche, traaginen hahmo joka liputti ihmisyyden ja rakkauden puolesta mutta eksyi lopulta pahasti, menetti tasapainonsa ja tippui hulluuden kuiluun.

Nietzsche kirjoitti paljon hienoja juttuja ja mutta toisaalta hänen teksteistään voi löytää katkeroituneen naisvihaajan jolla on megalomaaninen tarve korostaa ihmisyyden kaikkivoipuutta ja uskontojen (erityisesti kristinuskon) turmiollisuutta. Esimerkiksi antikristus -kirjasta näkee mielestäni surullisen selvästi, kuinka lähellä henkistä luhistumista Nietzsche oli tuossa vaiheessa (v. 1888).

Vuonna 1990 tai 1991 luin Zarathustran. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Hieman myöhemmin hankin divarista alkukielisen fraktuuralla painetun Zarathustran. Kirjan alkulause tuntui minusta hypnoottiselta ja jostakin syystä opettelin sen.

"Als Zarathustra dreissig Jahr alt war..."

En koskaan tavannut saksankielistä versiota paria sivua pidemmälle, mutta tuntui jotenkin hauskalta omistaa se ja silmäillä kirjaa. Kirjoitin päiväkirjaani jotenkin siihen malliin, että "Zarathustran antaminen epäkypsän käsiin on vähän sama kuin lainaisi 1000-kuutioista moottoripyörää 18-vuotiaalle".

Tiedä sitten kuinka osuva vertaus on, mutta kyllä Zarathustra yli-ihmisideoineen ja Jumalan kuolemisfilosofioineen voi olla melkoisen rankkaa kamaa kokemattoman käsissä.

"...verliess er seine Heimath und..."

Saattaa se kuuluisa mopo keulia pahan kerran. Toisaalta kirja sisältää paljon runollista kauneutta ja rakkautta elämään.

"...das See seiner Heimaths und..."

Nietzsche edustaa mielessäni jonkinlaista surullisen hahmon ritaria - urhea ihmisyyden puolustaja, jonka perustassa oli kuitenkin niin vakavia puutteita että ne johtivat luovan ajattelijan traagiseen tuhoon.

"...ging in das Gebirke."

-gs, yli 18 vuotta ja alle tuhat kuutiota

kuva 1 http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche

kuva 2 http://www.accessoires-motos.com/images/accessoires-moto_22.jpg

Kaupantekoa Internetin ihmeellisessä maailmassa

Pari postausta sitten totesin vääntäneeni ja kääntäneeni eräälle moottoripyöräänsä kaupittelevalle saksankielistä (doch doch) viestiä, jossa ilmaisin kiinnostukseni ja esitin pyörästä joitakin tarkentavia kysymyksiä.

Todettakoon, että jo lähtötilanteessa olin hieman skeptinen, sillä pyörän hinta oli noin puolet siitä mitä vastaavista yleensä Saksan markkinoilla pyydetään. Kuvauksen perusteella pyörä oli loistokunnossa ja hyvin varustein joten ajattelin kuitenkin katsoa tämän kortin.

Vastaus tuli pian. Englanniksi.

"Hello,
I still have the bike for sale. Overall condition is excellent and runs great. Always garage kept. Never been dropped or down. Very well maintained. The bike was bought for personal use. Never been raced. Mechanically this bike is excellent and all systems are fully functional.
This bike is a one owner. It comes with all the manuals, records, receipts, keys and tools. Total price is xxxx Euro NOT negotiable, with all shipping taxes included.
Contact me soon."

Äkkiseltään kuulosti ihan hyvältä. Pari ihmetyksen aihetta kuitenkin. Ensinnäkin maininta siitä ettei pyörällä ole kisattu. Nyt on niin, että kyseisellä pyörämallilla ei todellakaan ole tapana kisailla (luksus cruiser -tyyppinen matkapyörä).

Toinen ihmettelyn aihe oli tietysti hinta.

Ja kolmanneksi luonnollisesti ihmetytti saksankielisen ilmoituksen laatijan rennon letkeä englannin kielentaito.

Well - maailmaan mahtuu monenlaista, joten lisätiedusteluja laitoin herra x:lle, kutsukaamme häntä vaikkapa Wilhelmiksi...

Kysyin Wilhelmiltä miksi hän on pyöräänsä myymässä. Ihmettelin myös hintaa ja ilmoitin paljon yleensä vastaavista pyydetään. Lisäksi toivoin saavani pyörästä lisäkuvia. Lopuksi sanoin että mikäli pyörä on kunnossa, matkustan tapaamaan Wilhelmiä, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen.

Wilhelm vastasi varsin pian.


Hello,

First of all i have to tell you that you have missed understood. Location of the bike is London, United Kingdom but it can be shiped through a local shipping service to Germany. Because i do not have plenty time at my disposal and i`m always very busy with my work i will make arrangements for delivery thorugh a shipping service.

Also my main reason for selling my bike over the Internet is that i am a very busy man. So the bike will be shipped from here trough a local shipping company. As i`ve told you i will cover all the shipping fees and i think you will receive it in aprox. 5 working days at your home address.

The bike was purchased in Germany so it has german papers. You will not have problems to register it in Germany on your name. I will send you once with the bike all the receipts and papers needed. I wish it could have been possible to meet you in person and arrange this transaction but at this moment this is not possible.
Contact me soon."


Kävi siis ilmi, että pyörä onkin Lontoossa. Ja että Wilhelm on hyvin kiireinen mies.

Lisäkuvia en saanut. Enkä selitystä siitä, miksi Wilhelm on pyöräänsä myymässä. Enkä selitystä myyntihinnan roimasta alennuksesta yleiseen hintatasoon nähden.


Mutta Wilhelm lupasi lähettää pyörän minulle. Saksaan. Vaikka ensimmäisessä viestissäni olin todennut asuvani Suomessa. Hmmm... Wilhelm taitaa olla todella kiireinen mies. Ehtiikö hän edes lukea ajatuksella aiemmin lähetettyjä viestejä?

Vastauksessani totesin asuvani Suomessa, en Saksassa. Totesin myös, että minun on luonnollisesti nähtävä pyörä ennen ostopäätöstä. Totesin, että voin kaikin mokomin matkustaa Lontooseen katsomaan pyörää ja että jos kaikki on ok, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen. Pyysin uudestaan lisäkuvia pyörästä. Kysyin myös, voisiko Wilhelm kertoa tarkan ajankohdan pyörän hankinnalleen sekä paikan josta hän pyörän osti.

Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen varsin pian.

Hello,
I`ve attached you some photos with my bike. But there is a small problem. Because i`m very busy at work i don't have time for unexpected meetings. This is also the reason of selling my bike over the Internet. Please try to understand me about this matter. So i will have to ship you the bike if you want to purchase it. I need to sell my bike because of some health problems with my spinal column. I can't ride it anymore. So there is no reason to keep a bike i can't use it.
Contact me soon.

Viestin ohessa ei mitään lisäkuvia ollut.

Ongelmana on edelleen se, että Wilhelm on erittäin kiireinen mies. Hän ei ehdi tapaamaan minua, joten hän edelleen ehdottaa pyörän laivaamista minulle. Pyörästä luopumisen syyksi hän kertoo selkävaivat.

Vastasin Wilhelmille, etten edelleenkään voi ostaa pyörää jota en ole nähnyt ja josta en pyynnöstä huolimatta ole saanut lisäkuvia. Totesin, että eiköhän ole mahdollista sopia jokin päivämäärä, jolloin voisimme tavata Lontoossa.

Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen nopeasti (parin tunnin viiveellä). Hän totesi olevansa kovin kiireinen ja matkustavansa paljon, joten ei olisi kerta kaikkiaan mahdollista järjestää tapaamista. Hän myös väitti lähettäneensä minulle lisäkuvia pyörästä.

Päätin sitten heittää pallon Wilhelmille. Totesin, että minun puolesta hinta on ok ja että mikäli pyörä on kuvauksen mukainen, olen valmis ostamaan sen. Kysyin Wilhelmiltä, millaista menettelytapaa hän ehdottaa.

Kiireiseltä Wilhelmiltä tuli vastausviesti jälleen perin nopeasti. Kahden tunnin kuluttua. Proseduuri oli valmiiksi mietitty. Kas näin kätevästi se sujuisi, kuin tanssi:

Hello,
This is how i propose you to complete a safe transaction for both sides. I`m going to make arrangements for shipment using a local shipping company wich will be responsable for delivery of the bike, all papers needed and also the sale contract.

I think it could be arranged to provide you the tracking number of the shipment so you will be able to check all the delivery details, so you will have proof of shipment and see that everything is OK.

The shipping company who will take care of the shipment is BIDTrans (http://www.bidtrans.com/). I`ve used them a couple of times and i trust them. Now if you will enter on their website you will see that they act also as a Third Party service (http://www.bidtrans.com/services.php.htm).

So if you want to purchase my bike, you can send the money at the company. They will keep the money untill you will receive the bike, and if you decide to keep it, than you will have to instruct them to release the money to me. Like this you will have the chance to check the bike in person and i will see that you are a serious buyer.
So let me know what do you think about this.

Contact me soon.

Kovin olisi siis helppoa. Laitan rahat bidtrans-nimiselle kolmannelle osapuolelle, joka huolehtii pyörän kuljetuksen minulle ja Wilhelm saa rahat vain jos päätän pitää pyörän.

But it takes two to tango.

Joten luonnollisesti tutustuin Bidtransin sivuihin ja nehän osoittautuivat ihan tyylikkäiksi. Sopivilla työkaluilla niiden väsäämiseen saattaa kulua jopa kokonainen päivä tai kaksikin. Sivuillaan bidtrans totesi toimineensa alalla vuodesta 1997 asti.

Bidtrans? Tokihan tällaisesta toimijasta löytyy tietoa netistä... Google auttanee, ajattelin. Haun tulokset olivat odotetut. Firman omien nettisivujen lisäksi referenssejä ei löytynyt. Kävi ilmi, että jossakin vaiheessa bidtrans-domainnimi oli vanhentunut. Mielenkiintoista.

Vastauksessani Wilhelmille totesin bidtransin olevan perin kiintoisa yritys. Kysyin, kuinka on mahdollista ettei kymmenen vuotta toimineesta yrityksestä löydy referenssejä. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että olin saanut Wilhelmistä hupia riittävästi ja totesin että kaupanhierominen taitaa päättyä tähän ja että hankin pyörän toisten kanavien kautta.

Tätä kirjoitettaessa bidtransin sivuille ei pääse lainkaan. Villi arvaukseni on, että sivuja muokataan sen verran, että firman nimi seuraavassa kaupantekotilanteessa on jotakin muuta.

Monenlaisia sankareita maailmaan mahtuu.




-gs

kuva 1: http://www.usps.com/postalinspectors/intscamr2.jpg
kuva 2: http://www.msnbc.com/news/269673.jpg

...heizbare Griffe und Cruise Control...

Väänsin juuri viestin eräälle keskisessä Saksassa asuvalle herralle, joka on pyöräänsä myymässä. Mit freundlichen Grüßen, tietysti. Ruosteessa se on. Sehr ruosteessa.

Ei pyörä.

Mutta viestin väsääjä.
Saksan kielen osalta. Entschuldigen. Mutta sanakirjaa kääntelin ja saksaksi vääntelin; dürch für gegen ohne um herum ja kiinnostukseni osoitin aus bei mit nach ja muutamia tarkentavia zeit von zu kysymyksiä tein. Saa nähdä, kehkeytyykö tästä jotakin. Pyörän malli on kohdallaan kuin myös varustelu. Väri ei ole suosikki, mutta kelpaa sekin. Sehr interessiert.

Jonkinmoinen kuume pyörän vaihtamisesta isompaan on siis noussut. Nykyinen on hyvä ja mieleinen, eikä sitä periaatteessa tarvitsisi vaihtaa. Niinsanottu järkisyy vaihtoon (sikäli kun moottoripyöräilyssä koskaan kyse on järkiasioista - fiiliksiä, hyviä reissufiiliksiä siinä koetaan) liittyy tyttäreen ja hänen jo nyt osoittamaan suureen kiinnostukseen moottoripyöräilystä - isin ja äitin pyörät vaikuttavat kovin houkuttelevilta ja pitäähän pyörä tietenkin sellainen olla, että tytön voi hyvin kyytiin ottaa (muutaman vuoden kuluttua). Niinpä uskollinen rautainen ratsu on vaihtumassa. Ajattelemaani mallia on Suomessa olemattoman vähän tarjolla, joten katseeni on suuntautunut Ruotsiin ja Saksaan.

Kaikkea se teettää. Pyöräkuume.

-gs

Fyysistä

Hyvin fyysistä.

Sillä tänään tein kesän toisen rataharjoituksen.

Töiden jälkeen ajelin prätkällä laitakaupungin urheilukentälle. Paikalla ei ollut ketään muuta. Juoksuvarusteet ylle ja töihin! Alkuun 2000 m kevyttä hölkkää. Sitten vaihdoin kevyet kilpakengät jalkaan ja palasin radalle. Seitsemän kertaa kahdeksansataa metriä neljänsadan metrin hölkkäpalautuksella kymmenen kilometrin tavoitevauhtia. Laskeskelin sopivaksi vauhdiksi noin 3.00 - 3.10 vetoa kohti. Siis 1.30 - 1.35 kierrosta kohti. Tarkoittaa hiukan alle neljän minuutin kilometrivauhtia. 3.45 – 3.55, to be exact. Arvioin sen sopivaksi nykykunnolleni. Jonka uskon olevan hyvässä nousussa.

Juoksin vedot mahdollisimman rennosti. Ne osuivat 3.04 - 3.12 välille. Hyvin tavoitteeseen siis. Jäähdyttelin lopuksi hölkkäämällä hitaasti 1200 m. Harjoitus kesti minuutin verran yli tunnin.

Olo oli taivaallisen hyvä ajaessani kotiin. Erittäin ja täysin zen. Läsnä, valmiina. Vapaana. Rentona. Henkisen ja fyysisen ykseyttä. Sopusointua itsen, maailman ja jumalan välillä. Moottoripyörä hyrisi allani. Ajoin rauhallisesti. Nautiskellen. Perillä koko ajan. Naturally high.

-gs

Hommat

on tehty, joten jatkan lomailua, nousen moottoripyöräni (kyllä, tällä kertaa oman) selkään ja suuntaan pohojanmaalle.

Olkoon Voima kanssanne,

-gs

"Perkele!"

Satuin tänään käymään Rautalammella. Istuin iltapäivällä ABC-aseman terassilla ja nautin aurinkoisesta säästä. Tavailin läheiseen risteykseen viritettyä mainoslakanaa. ”Hyvinvoimaa”.

"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.

Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.

Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.

Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.



Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.

Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?



Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.

-gs

Pylkönmäki here I come

Gurun kohtaamisesta ja buddhan tap(p/a)amisesta on kirjoittanut moni, mm. allaolevat tekstit herättävät mukavasti ajatuksia:
rita mentor 1
rita mentor 2
sahrami
hahmo

Taidamme olla samaa mieltä siinä, ettei guruun tai opettajaan tule takertua. Onhan sanottu, että totuus tekee vapaaksi – ehkäpä gurun rooli voi olla myötävaikuttamassa meitä löytämään vapauttava totuus.

Skeptikko saattaa tähän tietysti todeta, että toisen ihmisen vaikutuksella löydetty totuus on suodattunut tai jotenkin värittynyt, siinä on toisen ihmisen jälki. Ja jos puhutaan Suurista asioista, kuten vaikkapa Jumala tai Rakkaus – emme löydäkään todellista Jumalaa tai Rakkautta itseään, vaan ainoastaan gurun käsityksen siitä.

Miten on?

Kuvitellaanpa, että joku etsii tietä Pylkönmäelle ja minä satun tietämään tien ja neuvon sen hänelle, niin minkä Pylkönmäen hän löytää? Minun Pylkönmäkeni? Oman Pylkönmäkensä? "Pelkän" Pylkönmäen? Vai eksyykö hän matkalla?

Ohjeideni perusteella Pylkönmäki saattaa löytyä tai sitten matkalainen kysyy lisäohjeita joltakin toiselta. Saattaapa matkalaisella olla kartta, jonka perusteella suunnistus sujuu - sikäli kun kartta on totuudenmukainen.

Pylkönmäen löytäminen on yksi juttu ja Jumalan ja Rakkauden löytäminen on toinen juttu. Onko Jumalan luo pitkästi? Missä Rakkaus majaansa pitää? Kokemukseni sekä viisaitten todistuksen perusteella totean, että Jumala on paljon lähempänä meitä ja paljon todellisempi meille kuin Pylkönmäki. Jumalassa, ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme” (Apt. 17:27-28). Pylkönmäki sen sijaan – se on kuulemma jossakin Karstulan eteläpuolella – sinne pitää matkustaa. Kuinka todellinen paikka se on? Minä olen käynyt siellä – viime sunnuntaina ajoin uneliaan Pylkönmäen kirkonkylän läpi moottoripyörälläni. Hiljaista, hyvin hiljaista oli, mutta siellä se kylä oli ja uskon, että se löytyy tälläkin hetkellä ihan siitä samasta paikasta. Uskotko minua? On monia, jotka uskovat Pylkönmäen olemassaoloon, vaikka eivät ole koskaan siellä käyneet. On monia, jotka eivät usko Jumalan tai Rakkauden olemassaoloon, vaikka sen perustan varassa tiedostamattaan joka hetki elävät, ovat ja liikkuvat.

Kohtaammepa Jumalan yksinäisen vaelluksen myötä tai gurun opastusta hyödyntäen, itse kohtaaminen on sisäisyydessä tapahtuva henkilökohtainen kokemus. Kukin kohtaa Jumalan yksilöllisesti – meitä ei pakoteta tiettyyn muottiin. Samalla tavalla kuin jokainen voi löytää oman Pylkönmäkensä, jokainen kohtaa Jumalan yksilöllisesti. Sinulle Pylkönmäki on jotakin muuta kuin minulle. Jotakin yhteistä voimme Pylkönmäki-käsityksistämme löytää, mutta paljon on yksilöllistä.

Samalla tavalla Jumalan, joka on jotakin äärettömän suurta, voi kokea monella tavalla – ehkäpä kokemuksia yhdistävänä tekijänä voisi kuitenkin olla kokemus Rakkaudesta, kokemus anteeksiannosta, hyväksymisestä?

-gs