Kiitollisuus

Julkaisu käyttäjältä On.

Merkillinen mies

Hola!

Viimeisen ajopäivän kunniaksi viisituntiseksi venähtänyt sessio sujui mystiikan merkeissä, kun etelätasangon maamerkki, 534 m korkea Puig de Randa (kuva) veti puoleensa magneetin tavoin. Merkillinen mies, tämä lähes 800 vuotta sitten elänyt mystikko, runoilija ja tiedemies Ramon Llull.

Ramon varmaan kyllästyi arjen hulinaan kun hän vuonna 1275 vetäytyi tämän taivaalle kurkottavan kalliojärkäleen huipulla sijaitsevaan luostariin mietiskelemään. Nostra Senyora de Curan luostari on hieno paikka hiljentyä ja ylös kiemurteleva serpentiinitie on sitä itseään – todelllista herkkua pyöräilijälle. Viimeiset 4.4 km 5.6% nousua ottaa turhat luulot pois ja siinä nöyrtyessä ehti pohtimaan kaikenlaista. Kuten: jaksaa jaksaa, ajanpa putkelta vähän matkaa, nousee nousee, takamus takaisin penkkiin, vau mitkä maisemat, pyöritä pyöritä, hörppäys juomapullosta, on etuoikeus kokea tämä, hei tännehän näkyy Palma, vau, ketju tiukalla vaan, kiitos tästä… Osoittautuu, että kiivetessä maadoittuu 100% tähän hetkeen. Ja se mysteerihän asustaa tässä hetkessä, missäpä muualla. Näin pyöräilystä tulee ensisijaisesti henkinen harjoitus. Toki on myös fyysinen konkretia: kun reilun varttitunnin vääntää ja pyörää piiskaa niin huipulta itsensä löytää. Taivaasta. Näköala palkitsee sinnikkään sankaripyöräilijän vaivat moninkertaisesti. Ramonkin varmaan piti näkymistä ja uskon että huipun vilvoittavat tuulet osaltaan inspiroivat sulkakynän suihkimaan – tuloksena 300 teosta eri aloilta.

Niin, päivän saldo 121 km ja kokonaiskilometrit pyörällä 526. Myönnän, että skootterilla tuli häpeällisesti ajettua parikymmentä kilometriä enemmän. Anteeksi. Huomisen osalta suunnitelmani on todella uskallettu: tarkoitus on tehdä julma ihmiskoe. Itselläni. Menen rannalle makaamaan. Saas nähdä kuinka äijän käy.

Bicycle fever

Myönnän. Pyöräilykärpänen on puraissut pahemman kerran. Vuosi sitten ostin maastopyörän (Jamis Komodo 1, kuva: isänpäivälenkillä 2011).

Edellisestä pyörähankinnasta oli vierähtänyt 30 vuotta. Myöhemmin syksyllä ostin myös maantiepyörän, käytettynä (Corratec Dura-Ace). Talvi sujui ahkeran pyöräilyn merkeissä (marras-huhtikuu 2100 km).

Toukokuussa päivitin maastopyörän pari luokkaa laadukkaampaan (Specialized Carve Pro 29, kuva: Smögen, Sverige, juni 2012)

ja syyskuussa tein saman tempun maantiepyörän osalta (Ghost Race Lector Pro Di2, kuva: Mikkeli syyskuu 2012).

Touko-syyskuun aikana pyöräilykilometrejä on kertynyt 2817. On tunnustettava että entinen lempilaji, juoksu, on jäänyt toiselle sijalle.

Autotallista löytyy maastopyörät jokaiselle perheen jäsenelle; rouvalla on Cube Ltd Comp (kuva: Kuusamon Petäjälampi, kesä 2012)

ja lapsella Cube Team Kid 240 Race.

Kesän lomareissuilla pyörät kulkivat mukana.

Mikäs sen mukavampaa kuin pyöräillen tutustua ympäristöön!

Pyörälenkit voi mukavasti yhdistää työmatkoihin; suorin reitti kodin ja työpaikan välillä vie noin 10 minuuttia mutta harvoinpa tuohon aikaan suoriudun. Kuljen yleensä maastopyörällä ja niin paljon löytyy kivoja polkuja tästä kaupungista että työmatkat venyvät puolen tunnin, tunnin ja toisinaan kahdenkin tunnin mittaisiksi.

Tour de Helsinki syyskuun alussa oli ensimmäinen kokemukseni pyöräkilpailusta (Luonteri-pyöräilynkin ehkä voi laskea mukaan vaikka siellä ei ajanottoa ollutkaan). 140 km matka sujui hyvin, saattoajon jälkeen vapaan vauhdin keskinopeus oli noin 34.5 km/h, ihan kelvollinen vasta-alkajalle. Tuota on hyvä lähteä seuraavassa mittelössä parantamaan!

- "On" (Facebook)