Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai, heinäkuuta 31, 2016
Helteinen Oulu
Olipa kiva piipahtaa Oulussa! Edellisestä kerrasta olikin jo pari vuotta. Tarkoitus oli mennä vaunun kanssa Nallikariin mutta sepä olikin täynnä koska QStock. Eipä hätiä mitiä - pääsin erään ystävän luokse ja kylläpä taas tarinaa riitti.
keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008
Väsynyt juoksijapoika ja muita muisteloita
Innostuin vanhaa juoksupäiväkirjaani selailemaan - nostalgiaa parinkymmenen vuoden takaa ja kauempaakin...
Tein elämäni ensimmäisen juoksulenkin joskus ala-asteikäisenä, 10- tai 11-vuotiaana. Isäni kilpasuunnistus lienee antanut kimmokkeen. Hiihtoharrastuksen olin aloittanut paljon aiemmin. Kuusamossa lapsi oppii ensin hiihtämään ja vasta sitten kävelemään... Perinteisessä hiihtopitäjässä kun ollaan.
Hiukan myöhemmin sain ensimmäiset oikeat juoksukengät, legendaariset "ilmatyynykarhut". Ensimmäinen juoksulenkki oli noin 6 kilometrin mittainen ja muistan hyvin kun ihmettelin kenkien vaimennusominaisuuksi hiekkatiellä. Ensimmäisen Cooperin testini juoksin yläasteella ja sain tulokseksi tasan 12 minuuttia. Ehhe-he. Tasan 3000 metriä oli kelpo tulos ja ehkäpä osaltaan innoitti minua juoksuharrastukseen. Samoihin aikoihin aloin pitämään juoksupäiväkirjaa. Lukioikäisenä harjoittelin paljon minua lahjakkaamman kaverini kanssa. Cooper meni parhaimmillaan yli 3300 metriä mutta alle 3400 metriä. Pari pitäjänmestaruutta onnistuin saavuttamaan; 1500 metrillä lähinnä siksi ettei sarjassani ollut muita, sen sijaan maastomestaruus tuli ihan oikeassa kilpailussa.
Juoksukenkiä on ollut monenlaisia; ilmatyynykarhujen jälkeen hankin marjanpoimintarahoilla adidakset, malli SL80. Niissä oli sellainen värikäs, sinipunainen pohja. Hienot kuin mitkä. Sitten niin ikään adidakset, TRX Competition - hieno valkosininen malli nappulapohjalla. Jokin Etonicin malli tuplanauhoilla taisi olla tässä välissä ja sitten New Balancen joku malli, väriltään sininen. Ensimmäinen Niken malli oli kevyt kilpakenkä - mallinimi Eagle. Näitä tuli juostua loppuun kaksi paria. Taisipa jälkimmäinen pari roikkua auton perässä kun vihiltä lähdimme... Eaglen jälkeen Nike Air Terra. Lukion jälkeen juoksut jäi - tai tuli muita juoksuja kunnes taas vuonna 1989 innostuin uudestaan...
Tein muuten toisessa yhteydessä yhteenvetoa tämän kauden juoksukilometreistä. Määrät ovat olleet erittäin maltillisia, kuten alta näkyy. Ainakin joitakin asioita on tullut tehtyä oikein, koska kolme kisastarttia on tuottanut kolme ennätystä.
Määrän ja laadun optimointi liittyy myös ehjänä pysymiseen ja toistaiseksi tuntuu toimivan; juoksuharjoittelu alkoi viikolla 5, marras-tammikuu kuntopyöräily, luisteluhiihto.
vko 5 26 km (+ kuntopyörä 39 km, luisteluhiihto 15 km)
vko 6 29.5 km (+ luisteluhiihto 30 km)
vko 7 49.2 km (+ kuntopyöräily 16.9 km)
vko 8 28.3 km
vko 9 83 km (+ luisteluhiihto 22 km)
vko 10 52.1 km (+ kuntopyöräily 52.9 km)
vko 11 92 km (maksimi)
vko 12 60.9 km
vko 13 52.2 km
vko 14 60.5 km (Pariisissa 3.22)
vko 15 19.4 km
vko 16 34.5 km (+ luisteluhiihtoa 72 km)
vko 17 37.1 km (puolikas 1.30.xx)
vko 18 62.6 km
vko 19 30 km
vko 20 36.9 km (puolikas 1.28.xx)
Paljonko tämä leikki vie aikaa? Harjoitusvauhtini ovat tyypillisesti 4.30 - 5.30 min/km -haarukassa, joten esimerkiksi 50 kilometrin viikko merkitsee noin 250 minuuttia (6 h 10 min) juoksua. Keskimäärin tämä on 36 minuuttia päivässä. Kuulostaako paljolta? Mistä löydän aikaa tähän hupiin?
Pari päivää sitten julkistetun uutisen mukaan suomalainen katsoo televisiota keskimäärin 3 tuntia 13 minuuttia. Joka päivä. Omaa television katselua on vaikea arvioida ajallisesti, mutta puoli yhdeksän uutiset ovat itsellä oikeastaan ainoa lähes vakiojuttu. Ja urheiluruutu. Meidän perheessä televisio on auki vain jos sieltä tiedetään tulevan joku katsomisenarvoinen ohjelma. Niitä ei meidän maun mukaan paljoa ole. Tänä iltana televisio on auki, jos ei vain väsy yllätä. Chelsea ja Manchester United ottavat nimittäin yhteen Moskovassa pelattavassa UEFA-loppuottelussa. Taitavien miljonäärien juoksentelua pallon perässä on mukava silloin tällöin katsella. Voittaa noin 10-0 miljonäärien kilpa-ajot radan ympäri.
Ensimmäisen puolimaratonin innostuin juoksemaan Oulussa kesäkuun 3. päivä 1989 aikaan 1.44. Kahtena lenkkinä juostun kisan ekapuoliskon menin kaikessa rauhassa hölkkäillen ja toisen täysillä. Heinäkuussa numero 2 kulki jo selvästi kovempaa Rantsilassa. Luin aamukahvipöydässä että tarjolla olisi puolikas - sinne siis - innostuin peesaamaan kuivankälppeitä äijiä ja kovan alkuvauhdin jälkeen sippasin perusteellisesti noin 15 kilometrin jälkeen (10 km väliaika 41.30!), kävelinkin osan matkaa. Aikaparannus oli kuitenkin huomattava tuloksen ollessa tällä Turvemaratonilla oli 1.34.42. Kisan jälkeen olin ihan poikki. Anne ajoi huoltoaseman pihaan, jossa totesin että pitäisiköhän meidän käydä jollakin huoltoasemalla...
Ensimmäinen maraton oli ohjelmassa saman vuoden elokuussa, Helsinki City Marathon meni aikaan 3.37. Kovin juttu kyseiseltä vuodelta oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ratakymppini. Kaksi viikkoa HCM:n jälkeen Liiton kymppi meni nimittäin aikaan 38.38 Oulun Raatin legendaarisella tartanilla. Olisipa hauska kokeilla, miten homma toimisi nykykunnossa. Kaiken kansan ratakympit ovat vain melko harvinaisia.
Ja se kovin juttu vuodelta 1989 oli tietysti se että menimme naimisiin. Liiton kympin ja HCM:n tempaisin osana tuota kokonaisuutta - polttarikaverit kannustivat kentän laidalla ja minä juoksin. Kisan jälkeen sitten pizzalle ja oluelle. Minulle tuli väsy jo varhain kun oli kova kisa alla. Pomfeliksessa iltaa istuimme ja kohta väsynyt juoksijapoika piti toimittaa Linnanmaalle... Yksi kavereistani oli juuri muuttanut pois Yliopistokadun tornitaloista ja niinpä kaverit saivat kuningasajatuksen ja toimittivat minut nukkumaan kyseiseen tyhjään asuntoon. Sieltä sitten heräilin joskus aamuyöllä, raahauduin ulos ihmettelemään missä olen ja suunnistin kotiin (viereinen talo).
Idean maratonista sain aiemmin kesällä - jostakin syystä sain päähäni, että ei se ole mies eikä mikään jos ei ole maraton juostuna ennen kuin avioliiton satamaan purjehtii. Joten HCM tuli juostua.
Hetkeä ennen vihkitilaisuuden alkua keskustelimme sakastissa papin kanssa ja hermostunut kun olin, totesin papille jotenkin niin että "kyllä tämä on jännä paikka, tulee mieleen Helsinki City Marathon parin viikon takaa..." Pappihan tuosta inspiroitui niin että nosti asian esille myös vihkipuheessa. Hän vertasi avioliittoa juoksukilpailuun, muistaakseni niin että avioliitto on pitkä taival (kuten maraton) ja että siinä vaaditaan kestävyyttä. Ei huono vertaus ollenkaan.
Niin ne kengät... Oli Reebokin malleja kahdet tai kolmet. Yhdet ostin vuonna 1988 Frankfurtista - kaksi kärpästä yhdellä iskulla; matkamuisto ja juoksijan tärkein työkalu samalla kertaa. Yhdet ostin Helsingistä Foorumin jostakin urheiluliikkeestä. Vuosi oli 1994 - ja näiden kenkien kanssa kävi rengasrikko. Forssassa Suvi-illan puolimaratonilla kesäkuussa huomasin toisen kengän ääntävän kummasti. Se sihahteli ja suhahteli niin että toisetkin ihmettelivät... Ilmathan sieltä oli pois. Tai geelit tai muuta. Ilmat lähti pois myös miehestä, tavoittelin 1.27-aikaa ja hiivin maaliin ajassa 1.38.57. Jep - otti päähän. Nyt näyttää siltä, että aikatavoitteeni oli epärealistinen. Olin juossut Tanen puolikkaan toukokuussa Pirkkolassa alle 1.30, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä ei ollut puolimaraton, vaan noin 500 m - 1 km lyhyempi matka (tuloksissa lukee kyllä 21 km - onko jollakin tarkempaa tietoa matkasta?).
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin balsamia haavoihin kun osallistuin ensimmäistä kertaa perinteikkäälle Kiimasen savulenkille. 10 kilometrin maantiejuoksukilpailu kerää satamäärin juoksijoita ja Tarmo Mannin Juhannuksen rauhattomuusjulistuksen jälkeen päästiin kirmaamaan... Pääsin kuin pääsinkin alle 40 minuutin haamurajan - 39.59 oli ilahduttava tulos.
Sain uudet kengät rikkoutuneen parin tilalle ja heinäkuussa pääsinkin puolimaratonin Muurasjärvellä aikaan 1.30.46. Enpä arvannut että tulisin rikkomaan tuon ajan vasta 14 vuoden kuluttua... Kolme viikkoa sitten kulki Varkaudessa 23 sekuntia kovempaa.
Elokuussa 1994 kulki sitten elämäni toinen maraton Helsingissä aikaan 3.32 - olihan siinä viitisen minuuttia parannusta viiden vuoden takaiseen mutta kun tavoittelin 3.15-3.25 aikaa niin on selvää että olin pettynyt. Syyskuun lopulla juoksin vielä Pakila-hölkässä puolikkaan 1.32.38. Muuan Harri Hänninen hölkkäili muuten saman kisan aikaan 1.13.04. Taisi olla hänelle vain kevyt jälkipala Helsingin EM-kisojen jäljiltä (juoksi siellä maratonin 2.13.21, sijoitus 8.). Itse asiassa Tilastopajan perusteella hän juoksi kaksi viikkoa Pakila-hölkän jälkeen Berliinin maratonin 2.14.50 (sijoitus 16.).
-gs (jatkuu...)
Tein elämäni ensimmäisen juoksulenkin joskus ala-asteikäisenä, 10- tai 11-vuotiaana. Isäni kilpasuunnistus lienee antanut kimmokkeen. Hiihtoharrastuksen olin aloittanut paljon aiemmin. Kuusamossa lapsi oppii ensin hiihtämään ja vasta sitten kävelemään... Perinteisessä hiihtopitäjässä kun ollaan.
Hiukan myöhemmin sain ensimmäiset oikeat juoksukengät, legendaariset "ilmatyynykarhut". Ensimmäinen juoksulenkki oli noin 6 kilometrin mittainen ja muistan hyvin kun ihmettelin kenkien vaimennusominaisuuksi hiekkatiellä. Ensimmäisen Cooperin testini juoksin yläasteella ja sain tulokseksi tasan 12 minuuttia. Ehhe-he. Tasan 3000 metriä oli kelpo tulos ja ehkäpä osaltaan innoitti minua juoksuharrastukseen. Samoihin aikoihin aloin pitämään juoksupäiväkirjaa. Lukioikäisenä harjoittelin paljon minua lahjakkaamman kaverini kanssa. Cooper meni parhaimmillaan yli 3300 metriä mutta alle 3400 metriä. Pari pitäjänmestaruutta onnistuin saavuttamaan; 1500 metrillä lähinnä siksi ettei sarjassani ollut muita, sen sijaan maastomestaruus tuli ihan oikeassa kilpailussa.
Juoksukenkiä on ollut monenlaisia; ilmatyynykarhujen jälkeen hankin marjanpoimintarahoilla adidakset, malli SL80. Niissä oli sellainen värikäs, sinipunainen pohja. Hienot kuin mitkä. Sitten niin ikään adidakset, TRX Competition - hieno valkosininen malli nappulapohjalla. Jokin Etonicin malli tuplanauhoilla taisi olla tässä välissä ja sitten New Balancen joku malli, väriltään sininen. Ensimmäinen Niken malli oli kevyt kilpakenkä - mallinimi Eagle. Näitä tuli juostua loppuun kaksi paria. Taisipa jälkimmäinen pari roikkua auton perässä kun vihiltä lähdimme... Eaglen jälkeen Nike Air Terra. Lukion jälkeen juoksut jäi - tai tuli muita juoksuja kunnes taas vuonna 1989 innostuin uudestaan...
Tein muuten toisessa yhteydessä yhteenvetoa tämän kauden juoksukilometreistä. Määrät ovat olleet erittäin maltillisia, kuten alta näkyy. Ainakin joitakin asioita on tullut tehtyä oikein, koska kolme kisastarttia on tuottanut kolme ennätystä.
Määrän ja laadun optimointi liittyy myös ehjänä pysymiseen ja toistaiseksi tuntuu toimivan; juoksuharjoittelu alkoi viikolla 5, marras-tammikuu kuntopyöräily, luisteluhiihto.
vko 5 26 km (+ kuntopyörä 39 km, luisteluhiihto 15 km)
vko 6 29.5 km (+ luisteluhiihto 30 km)
vko 7 49.2 km (+ kuntopyöräily 16.9 km)
vko 8 28.3 km
vko 9 83 km (+ luisteluhiihto 22 km)
vko 10 52.1 km (+ kuntopyöräily 52.9 km)
vko 11 92 km (maksimi)
vko 12 60.9 km
vko 13 52.2 km
vko 14 60.5 km (Pariisissa 3.22)
vko 15 19.4 km
vko 16 34.5 km (+ luisteluhiihtoa 72 km)
vko 17 37.1 km (puolikas 1.30.xx)
vko 18 62.6 km
vko 19 30 km
vko 20 36.9 km (puolikas 1.28.xx)
Paljonko tämä leikki vie aikaa? Harjoitusvauhtini ovat tyypillisesti 4.30 - 5.30 min/km -haarukassa, joten esimerkiksi 50 kilometrin viikko merkitsee noin 250 minuuttia (6 h 10 min) juoksua. Keskimäärin tämä on 36 minuuttia päivässä. Kuulostaako paljolta? Mistä löydän aikaa tähän hupiin?
Pari päivää sitten julkistetun uutisen mukaan suomalainen katsoo televisiota keskimäärin 3 tuntia 13 minuuttia. Joka päivä. Omaa television katselua on vaikea arvioida ajallisesti, mutta puoli yhdeksän uutiset ovat itsellä oikeastaan ainoa lähes vakiojuttu. Ja urheiluruutu. Meidän perheessä televisio on auki vain jos sieltä tiedetään tulevan joku katsomisenarvoinen ohjelma. Niitä ei meidän maun mukaan paljoa ole. Tänä iltana televisio on auki, jos ei vain väsy yllätä. Chelsea ja Manchester United ottavat nimittäin yhteen Moskovassa pelattavassa UEFA-loppuottelussa. Taitavien miljonäärien juoksentelua pallon perässä on mukava silloin tällöin katsella. Voittaa noin 10-0 miljonäärien kilpa-ajot radan ympäri.
Ensimmäisen puolimaratonin innostuin juoksemaan Oulussa kesäkuun 3. päivä 1989 aikaan 1.44. Kahtena lenkkinä juostun kisan ekapuoliskon menin kaikessa rauhassa hölkkäillen ja toisen täysillä. Heinäkuussa numero 2 kulki jo selvästi kovempaa Rantsilassa. Luin aamukahvipöydässä että tarjolla olisi puolikas - sinne siis - innostuin peesaamaan kuivankälppeitä äijiä ja kovan alkuvauhdin jälkeen sippasin perusteellisesti noin 15 kilometrin jälkeen (10 km väliaika 41.30!), kävelinkin osan matkaa. Aikaparannus oli kuitenkin huomattava tuloksen ollessa tällä Turvemaratonilla oli 1.34.42. Kisan jälkeen olin ihan poikki. Anne ajoi huoltoaseman pihaan, jossa totesin että pitäisiköhän meidän käydä jollakin huoltoasemalla...
Ensimmäinen maraton oli ohjelmassa saman vuoden elokuussa, Helsinki City Marathon meni aikaan 3.37. Kovin juttu kyseiseltä vuodelta oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ratakymppini. Kaksi viikkoa HCM:n jälkeen Liiton kymppi meni nimittäin aikaan 38.38 Oulun Raatin legendaarisella tartanilla. Olisipa hauska kokeilla, miten homma toimisi nykykunnossa. Kaiken kansan ratakympit ovat vain melko harvinaisia.
Ja se kovin juttu vuodelta 1989 oli tietysti se että menimme naimisiin. Liiton kympin ja HCM:n tempaisin osana tuota kokonaisuutta - polttarikaverit kannustivat kentän laidalla ja minä juoksin. Kisan jälkeen sitten pizzalle ja oluelle. Minulle tuli väsy jo varhain kun oli kova kisa alla. Pomfeliksessa iltaa istuimme ja kohta väsynyt juoksijapoika piti toimittaa Linnanmaalle... Yksi kavereistani oli juuri muuttanut pois Yliopistokadun tornitaloista ja niinpä kaverit saivat kuningasajatuksen ja toimittivat minut nukkumaan kyseiseen tyhjään asuntoon. Sieltä sitten heräilin joskus aamuyöllä, raahauduin ulos ihmettelemään missä olen ja suunnistin kotiin (viereinen talo).
Idean maratonista sain aiemmin kesällä - jostakin syystä sain päähäni, että ei se ole mies eikä mikään jos ei ole maraton juostuna ennen kuin avioliiton satamaan purjehtii. Joten HCM tuli juostua.
Hetkeä ennen vihkitilaisuuden alkua keskustelimme sakastissa papin kanssa ja hermostunut kun olin, totesin papille jotenkin niin että "kyllä tämä on jännä paikka, tulee mieleen Helsinki City Marathon parin viikon takaa..." Pappihan tuosta inspiroitui niin että nosti asian esille myös vihkipuheessa. Hän vertasi avioliittoa juoksukilpailuun, muistaakseni niin että avioliitto on pitkä taival (kuten maraton) ja että siinä vaaditaan kestävyyttä. Ei huono vertaus ollenkaan.
Niin ne kengät... Oli Reebokin malleja kahdet tai kolmet. Yhdet ostin vuonna 1988 Frankfurtista - kaksi kärpästä yhdellä iskulla; matkamuisto ja juoksijan tärkein työkalu samalla kertaa. Yhdet ostin Helsingistä Foorumin jostakin urheiluliikkeestä. Vuosi oli 1994 - ja näiden kenkien kanssa kävi rengasrikko. Forssassa Suvi-illan puolimaratonilla kesäkuussa huomasin toisen kengän ääntävän kummasti. Se sihahteli ja suhahteli niin että toisetkin ihmettelivät... Ilmathan sieltä oli pois. Tai geelit tai muuta. Ilmat lähti pois myös miehestä, tavoittelin 1.27-aikaa ja hiivin maaliin ajassa 1.38.57. Jep - otti päähän. Nyt näyttää siltä, että aikatavoitteeni oli epärealistinen. Olin juossut Tanen puolikkaan toukokuussa Pirkkolassa alle 1.30, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä ei ollut puolimaraton, vaan noin 500 m - 1 km lyhyempi matka (tuloksissa lukee kyllä 21 km - onko jollakin tarkempaa tietoa matkasta?).
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin balsamia haavoihin kun osallistuin ensimmäistä kertaa perinteikkäälle Kiimasen savulenkille. 10 kilometrin maantiejuoksukilpailu kerää satamäärin juoksijoita ja Tarmo Mannin Juhannuksen rauhattomuusjulistuksen jälkeen päästiin kirmaamaan... Pääsin kuin pääsinkin alle 40 minuutin haamurajan - 39.59 oli ilahduttava tulos.
Sain uudet kengät rikkoutuneen parin tilalle ja heinäkuussa pääsinkin puolimaratonin Muurasjärvellä aikaan 1.30.46. Enpä arvannut että tulisin rikkomaan tuon ajan vasta 14 vuoden kuluttua... Kolme viikkoa sitten kulki Varkaudessa 23 sekuntia kovempaa.
Elokuussa 1994 kulki sitten elämäni toinen maraton Helsingissä aikaan 3.32 - olihan siinä viitisen minuuttia parannusta viiden vuoden takaiseen mutta kun tavoittelin 3.15-3.25 aikaa niin on selvää että olin pettynyt. Syyskuun lopulla juoksin vielä Pakila-hölkässä puolikkaan 1.32.38. Muuan Harri Hänninen hölkkäili muuten saman kisan aikaan 1.13.04. Taisi olla hänelle vain kevyt jälkipala Helsingin EM-kisojen jäljiltä (juoksi siellä maratonin 2.13.21, sijoitus 8.). Itse asiassa Tilastopajan perusteella hän juoksi kaksi viikkoa Pakila-hölkän jälkeen Berliinin maratonin 2.14.50 (sijoitus 16.).
-gs (jatkuu...)
torstaina, toukokuuta 01, 2008
Helteinen Wappu
Viime vuosina Wappuja on tullut vietettyä ulkomailla, Portugal, Itävalta ja viime vuonna Norjassa. Siispä olikin erityisen mukavaa olla kotoisan Suomen lämmössä - etenkin kun ensimäisestä kullan kanssa vietetystä vapusta on tasan 20 vuotta! Olin tullut tentistä, istuimme parvekkeella Amaretto di Saronnon ja appelsiinimehun kera ja suuntasimme sitten kaupungille ihmettelemään teekkarien fuksikastajaisia torinrantaan. Oulussa oltiin tuolloin. Nyt kävimme Naisvuorella piknikillä (kuva 1) ja sitten kotona vielä terassilla auringosta nauttien (kuva 2).
-gs
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Liekitetty Rammstein
Pari viikkoa sitten sain todistaa hyvin erikoista tapaa valmistaa drinkki. Jos Oulussa menee Cafe Kulumaan ja tilaa Rammsteinin niin luvassa on melkoinen show. Oli siinä taas maalaispojalla ihmettelemistä! Drinkin mausta en osaa sanoa mitään kun en sitä juonut. Kohteliaisuudesta koko seurueellemme Rammsteinit tilanneelle ystävälleni käytin lasia sentään huulillani. Jotakin marjasoosia drinkissä on sekä Cointreauta.
Oulun reissu liittyi vanhojen opiskelukavereiden tapaamiseen - hienoa oli nähdä ystäviä, joista osaa en ollut tavannut yli 15 vuoteen!
-gs
Oulun reissu liittyi vanhojen opiskelukavereiden tapaamiseen - hienoa oli nähdä ystäviä, joista osaa en ollut tavannut yli 15 vuoteen!
-gs
maanantaina, marraskuuta 26, 2007
Punnitut sanat 2/12
Jos minulla olisi lupa sanoa vain kaksi sanaa...
Mitä sanoisin?
Mitä kirjoittaisin?
Edellisestä viestistä saattaa arvatakin nuo kaksi;
Sinulle: rakas, rakasta
tai universaalisti: rakkaat, rakastakaa
-gs, lausuu huomenna kolme sanaa
(kuva Nallikari, Oulu syyskuu 2007)
Mitä sanoisin?
Mitä kirjoittaisin?
Edellisestä viestistä saattaa arvatakin nuo kaksi;
Sinulle: rakas, rakasta
tai universaalisti: rakkaat, rakastakaa
-gs, lausuu huomenna kolme sanaa
(kuva Nallikari, Oulu syyskuu 2007)
perjantaina, syyskuuta 28, 2007
Perämeren valkeassa helmessä
Vanhassa kotikaupungissa käytiin ja mukavaa oli! Muistelimme, että edellisen kerran polskimme Edenissä noin 15 vuotta sitten - silloin kahdestaan ja nyt kolmisin, tyttömme otti kaiken ilon irti pienestä kylpylälomasta. Niin paljon monenlaista mahtuu kuluneisiin vuosiin. Oli ilo katsoa pientä vesipetoamme - tyttö sukelteli ja polski monta tuntia Aqua SwimSchool -uimaliivissään. Vesi oli mukavan lämmintä, joten kyllä siellä kelpasi vanhempienkin vesileikkiä! Välillä on kiva käydä ulkoaltaan puolella ihailemassa merimaisemaa.
Kylpyläpakettiimme sisältyi myös hieronta ja yrttiporekylpy - hyvää tekivät nekin.
Toimivat on tilat Edenissä ja lapsen kannalta paikka on erinomainen. Kaikki sujui moitteetta ja palvelu oli ystävällistä. Joten Edenissä saatamme käydä toistekin!
Lauantaina juostiin klassinen Oulun juoksu, joka aikoinaan keräsi parhaimmillaan 1600 juoksijaa Hiukkavaaran maastoihin. Sittemmin juoksu siirrettiin Oulun-hallin tuntumaan (tähän versioon osallistuin kaksi kertaa 80-luvulla) ja pari vuotta sitten Hietasaareen. Osallistujamäärä on taas vähitellen nousussa, nyt mukana oli noin 150 juoksijaa.
Tarkoitukseni oli juosta kymppi, mutta flunssan vuoksi oli tyydyttävä katsojan osaan. Taisi olla neljäs hölkkä siinä roolissa. Muistan lapsuudestani jonkun Oulun juoksun Hiukkavaarassa - olin katsomassa kun isäni (urheilumies vieläkin) juoksi kisassa. Sitten pitää hypätä vuoteen 2000 - osuin eräällä moottoripyöräajelulla keväisen juoksutapahtuman kisakeskukseen. Paikka oli Metsäkylän seuratalo Haminassa ja kisa oli Munahölkkä. Sitäkin piti tietysti jonkin aikaa ihmetellä. Hölkän nimen kerrotaan muuten tulevan siitä, että kisan viimeinen saa korillisen munia. Ja se kolmas kerta... ääh, mitä minä näistä!
Kuvasin kisaa kahdessa kohtaa - noin 500 metriä lähdön jälkeen sekä noin 500 metriä ennen maalia. Olihan siellä tuttuja kasvoja kirmaamassa. Ja olipa yliopiston rehtorikin lähtenyt juoksemaan. Tässä pari kuvaa alkutaipaleelta:
Tässä pari raastokuvaa loppumatkasta:
Lisää kisakuvia.
Lähtöpäivänä ehdimme vielä altaille ja ennen kotimatkaa kävimme vähän ulkoilemassa merenrannassa; upea aurinkoinen päivä, josta nauttivat myös surffarit ja liitovarjoilijat;
-gs
Kylpyläpakettiimme sisältyi myös hieronta ja yrttiporekylpy - hyvää tekivät nekin.
Toimivat on tilat Edenissä ja lapsen kannalta paikka on erinomainen. Kaikki sujui moitteetta ja palvelu oli ystävällistä. Joten Edenissä saatamme käydä toistekin!
Lauantaina juostiin klassinen Oulun juoksu, joka aikoinaan keräsi parhaimmillaan 1600 juoksijaa Hiukkavaaran maastoihin. Sittemmin juoksu siirrettiin Oulun-hallin tuntumaan (tähän versioon osallistuin kaksi kertaa 80-luvulla) ja pari vuotta sitten Hietasaareen. Osallistujamäärä on taas vähitellen nousussa, nyt mukana oli noin 150 juoksijaa.
Tarkoitukseni oli juosta kymppi, mutta flunssan vuoksi oli tyydyttävä katsojan osaan. Taisi olla neljäs hölkkä siinä roolissa. Muistan lapsuudestani jonkun Oulun juoksun Hiukkavaarassa - olin katsomassa kun isäni (urheilumies vieläkin) juoksi kisassa. Sitten pitää hypätä vuoteen 2000 - osuin eräällä moottoripyöräajelulla keväisen juoksutapahtuman kisakeskukseen. Paikka oli Metsäkylän seuratalo Haminassa ja kisa oli Munahölkkä. Sitäkin piti tietysti jonkin aikaa ihmetellä. Hölkän nimen kerrotaan muuten tulevan siitä, että kisan viimeinen saa korillisen munia. Ja se kolmas kerta... ääh, mitä minä näistä!
Kuvasin kisaa kahdessa kohtaa - noin 500 metriä lähdön jälkeen sekä noin 500 metriä ennen maalia. Olihan siellä tuttuja kasvoja kirmaamassa. Ja olipa yliopiston rehtorikin lähtenyt juoksemaan. Tässä pari kuvaa alkutaipaleelta:
Tässä pari raastokuvaa loppumatkasta:
Lisää kisakuvia.
Lähtöpäivänä ehdimme vielä altaille ja ennen kotimatkaa kävimme vähän ulkoilemassa merenrannassa; upea aurinkoinen päivä, josta nauttivat myös surffarit ja liitovarjoilijat;
-gs
torstaina, syyskuuta 20, 2007
Kylpyläkierrosta pukkaa
Flunssaa potiessa meni sitten alkuviikko. Tänään tuntuu jo niin paljon paremmalta, että ohjelmassa on verryttelylenkki iltasella, ensimmäinen sunnuntain jälkeen. Huomenna matkaamme Ouluun pienelle kylpylälomalle ja mikäli olotila on lauantaina kohdallaan, aion kokeilla juoksun sujumista Oulun juoksussa. Alkujaan ajattelin noin 42 minuutin aikatavoitetta kympille, mutta arvoitus on kuinka paljon flunssa vaikuttaa kuntoon. Tiedän, että joskus flunssa ja sen myötä väistämätön lepo saattavat nostaakin kuntoa.
Loppukausi tarkentui maratonin osalta niin, että lokakuun lopussa aion osallistua Åland Maratonille. Eipä ole ennen tullut Ahvenanmaalla aikaa vietettyä - tosin nytkin reissu on varsin pikainen, saavumme Maarianhaminaan lauantaina iltapäivällä ja pois lähdemme sunnuntaina iltapäivällä. Kisa juostaan sunnuntaina aamupäivällä. Maratonin rasituksista palaudutaan sitten Naantalin kylpylässä tiistaihin saakka.
-gs
(kuva 1 Oulun Eden;
http://www.holidayclub.fi/portal/suomi/kylpylat/oulun_eden/kylpyla/
kuva 2 Naantalin kylpylä;
http://www.naantalispa.fi/suomi/kylpyla/kylpyla_altaat.html)
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Treenejä
Pikkuhiljaa ja vähitellen tuntuu siltä että juoksu muistuttaa juoksua. Ainakin jossakin määrin. Vajaa 8 km kulki 4.12 -keskivauhdilla viikonloppuna ja nyt peräkkäisinä päivinä 15 km pk- ja osin vk-vauhdilla 1.17 ja 1.13. Varsinkin tämänpäiväinen oli lupaava - vedin noin 7 km loppuosuuden rennosti 4.25-4.35 -vauhtia. RS800sd antoi juoksuindeksiksi 60 joten senkin valossa kunto tuntuu olevan nousussa. Huomenna palautellaan ja loppuviikosta ehkä yksi vetoharjoitus.Loppukauden kisaohjelma alkaa hahmottumaan; kympin kisa parin viikon kuluttua Oulussa, puolimaraton kuun lopulla Joutsenossa ja lokakuun puolella maraton. Tällä hetkellä arvioin olevani noin 42 min kunnossa kympillä ja 1.33 -alkuinen aika pitäisi olla mahdollinen puolikkaalla (SB 1.36). Maratonkuntoa uskallan arvioida vasta puolikkaan jälkeen.
Tämä kaikki tietysti sillä varauksella että paikat pysyy ehjinä.
-gs
(kuva http://www.arunnershigh.com/_wizardimages/ARH_LOGO25.JPG)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)