Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

Missä Onni luuraa?

Kovin moni ulkoistaa onnen: uskotaan, että onni odottaa jossakin tuolla, joskus. Onni on seurausta tai riippuvainen jostakin ulkoisesta asiasta. Uusi puoliso, auto, työpaikka, palkankorotus, asunto, lomamatka, vaate, tietokone, kolpakollinen olutta... Nämä ja lukemattoman monet muut asiat voivat toki tuottaa iloa ja niistä on luonnollista olla kiitollinen. Tavara- ja mielihyvätaivaan asiat kuitenkin tulevat ja menevät, rapistuvat ja ruostuvat, ilmestyvät ja katoavat. Kiitollisuuden tunne haihtuu ja ego kyllästyy. Kohta se keksii jonkin uuden tavoitteen. Onnen etsintä jatkuu. "Sitten kun saan, löydän, ostan..., sitten kun ensi viikonloppuna, joululomalla, eläkkeellä... sitten, vihdoinkin olen onnellinen..."

Onko kestävää onnea olemassakaan? Onko vain hyväksyttävä että "onni täällä vaihtelee"? Entäpä jos onnen perässä juoksun sijaan maltamme pysähtyä ja katsoa tätä hetkeä? Mitä tämä hetki pitää sisällään?

Onni avautuu kun on kosketuksessa tähän hetkeen suoraan, ennakkoluulotta, hyväksyen. Hyväksyminen on totaalinen - se kattaa myös mielen vastarinnan ja ennakkoluulon tätä hetkeä kohtaan. Onni on harmoniaa, sallimista tämän hetken kokemuksen kanssa. Mieli sanoo: "Tämä on tylsää, tämä on niin nähty ja kuultu..." Niin, mieli se vasta vallaton veijari on. Se sanoo milloin mitäkin. Mieli sanoo monenmonta asiaa päivässä. Mielen masiina tuottaa laadukasta materiaalia ja toisinaan tulee maanantaikappaleita ja suoranaista kuraakin. Hyväksyminen kattaa mielen työn.

Hyväksymisen ja hyväntahtoisuuden myötä en enää pakota tätä hetkeä enkä tässä hetkessä värähtelevää kokemusta johonkin muottiin. Tämän myötä en enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. En enää haikaile mennyttä onnea, en kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan alan kiinnostua tästä hetkestä. Opin lepäämään, olemaan ja toimimaan tässä hetkessä. Nyt-hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä onnen kerjäläinen on istunut ja tähynnyt horisonttiin. Kukaties rakastun. Tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Ahkera mieli

Mieli on ahkera. Hyvin ahkera. On arvioitu, että se tuottaa päivässä 50 000, jopa 70 000 ajatusta. Joukossa on varmasti monta hyvää ajatusta, mutta kyllä sinne mahtuu mukaan myös monta epäluulon, pelon ja vihankin värjäämää mietettä. Sinun ei tarvitse olla jokaisen ajatuksen vietävänä. Olet kuin maisema, johon sopii monenlaista näkymää ja säätilaa. Sinussa on tilaa.

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)

Rajat ja rajattomuus

"Jos kaikki, mitä ajattelet, olisi totta, olisiko elämäsi helpompaa?"

Kysymyksen esitti eräs ystäväni tänään. Miten on? Ajattelen kaunista menestystarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Vau! Ajattelen synkkää kauhutarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Kääk!

Tietoisuuden talossa asustava Ajattelija toimii niin kuin se toimii. Ajatuksia tulee ja menee. Toisinaan ne inspiroivat ja toisinaan lannistavat. Uskoessasi jokaiseen ajatukseesi olet kuin lastu laineilla. Yhtenä hetkenä olet onnen kukkuloilla ja toisena hetkenä epätoivon pimeässä poterossa.

Sinä et ole Ajattelija. Sinun ei kuitenkaan tarvitse taistella Ajattelijaa vastaan. Ajattelija on hyvä renki, mutta huono isäntä. Antaessasi Ajattelijalle sille kuuluvan roolin se rauhoittuu ja alkaa sen myötä toimia laadukkaammin. Mielen melu hiljenee. Märehtimisen ja murehtimisen tai toiveajattelun sijaan saat todistaa kuinka Ajattelija toimii syvällisesti ja myötätuntoisesti, yhteistyössä sydämesi kanssa.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Vappu tietoisuuden talossa

Ajattelija.
Tietoisuuden talon asukki.
Parhaimmillaan oivallinen renki.
Luotettava työjuhta, joka hoitaa sille annetut tehtävät.
Sinnikäs ongelmanratkaisija.

Pahimmillaan tyranni.
Sisäinen simputtaja, joka kertoo ettei sinusta ole mihinkään.
Ajattelija pelkää, että huomenna tapahtuu jotakin mitä ei pitäisi tapahtua tai ei tapahdu jotakin mikä pitäisi tapahtua.
Ajattelija muistuttaa, että eilen tapahtui jotakin joka ei olisi pitänyt tapahtua tai ei tapahtunut jotakin joka olisi pitänyt tapahtua.

Sinun ei tarvitse olla Ajattelijan uhri.
Sinun ei tarvitse myöskään tuomita tai vihata Ajattelijaa.
Voit antaa Ajattelijan tulla ja mennä, olla ja asustella.

Vappunakin.

Iloista Vappua!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Miksei aina voi olla Lauantai?

Miten sinun lauantai on käynnistynyt? Millaisia suunnitelmia sinulla on? Itse kävin hetki sitten koiran kanssa ulkona. Kaunista on! Nyt istun kaakaon kera. Istun täsmälleen tässä, missäpä muuallakaan. Olen ajatellut vain olla ja katsoa mitä päivä tuo mukanaan. Ehkä jatkan kirjani oikolukua, ehkä en. En voi varmuudella tietää yhtään mitään tulevasta. Hyvä niin. Ainoa varma tosiasia on tämä hetki. Leppoisa lauantaiaamuinen tuokio. Tämä ei ole ohikiitävä hetki. Tämä on jatkuva nyt-hetki. Tuleva hetki on mielikuvitusta ja ennustamista. Eilinen on ajatus. Kuvittelu, ennustaminen ja ajattelu tapahtuu nyt. Tämä hetki on tila, jossa kaikki tapahtuu. Elämä on suora lähetys.

Tietoisuuden talossa asustaa Ajattelija. Sen tehtävä on ajatella. Suurin osa ihmisistä sairastaa tautia, joka ilmenee pakkomielteisenä ajatteluna. Huomaat jatkuvasti märehtiväsi eilistä ja murehtivasi huomista. Mielen melumasiina pyörittää loputtomia uusintoja. ”Miksi joku teki sitä ja sanoi tätä? Miksi joku toinen ei tehnyt tai sanonut jotakin muuta? Mitä jos huomenna ei tapahdukaan sitä? Mitä jos huomenna tapahtuukin tämä?” Loputonta menneen ja tulevan vatvomista. Jos Ajattelija katsoo tätä hetkeä, se näkee vain ehdollistuneen tulkinnan. Tämä hetki on jotenkin rikki. Siitä puuttuu jotakin tai siinä on jotakin liikaa. Ajattelija on Etsijä.

Mitä on tapahtunut? Ajattelijasta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. Kun olet saanut tarpeeksesi, olet valmis heräämään leppoisaan lauantaihin. Sen myötä Ajattelija rauhoittuu. Sillä on vähemmän tekemistä. Sitten kun on tarve, annat Ajattelijalle pulman. Se ajattelee loogisesti, syvällisesti, pitkäjänteisesti. Sinä lepäät ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa.

Tietoisuuden talossa on rauha.

t. Jomppe - "On" (facebook)

"Oma koti kullan kallis".

Niinhän se on. Ajatuksesi lennähtää nykyiseen asuntoosi. Kenties mieleesi nousee muistoja lapsuuskodista. Saatat myös haaveilla unelmakodista, joka sijaitsee jossakin sinulle rakkaassa paikassa. Oma koti - turvapaikka, jossa saa olla rauhassa maailman melulta ja melskeeltä.

On eräs toinen paikka, jossa vietät aikaa vielä enemmän kuin kotonasi. Itse asiassa vietät siellä koko elämäsi. Puhun tietoisuudesta. Tietoisuuden talo on kotisi, joka kulkee aina mukanasi. Miltä siellä näyttää? Kuinka hyvin viihdyt siellä? Millaisilla ajatuksilla ja asenteilla olet sisustanut tietoisuuden talon?

- - -

Gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia = "On" Facebookissa

"On" - pieni suuri sana

Mitä olet tehnyt tänään? Mitä aiot vielä tehdä? Joulukortit? Lahjat? Leivonnaiset? Ehditkö? Raportti? Kokous? Koulutus? Kiire? Palaveri? Lausunto? Pöytäkirja? Huomenna! Muistio? Ruokakauppa? Lounas? Päivällinen? Päiväkoti? Et todennäköisesti ihmettele, kun moista kysyn. Länsimainen ihminen kun on oppinut, suorastaan ehdollistunut elämään tekemisessä. ”Mitä teit viikonloppuna? Miten aiot viettää joulua?”

Tekemisen kautta teet itsesi näkyväksi, hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Olet sitä mitä teet. Jos et tee mitään, et myöskään ole mitään. ”Älä siinä vain istu ja ihmettele, vaan tee jotakin!” Kuinka monesti olemmekaan ohjeistaneet toisiamme tekemään ”jotakin”. Tämän seurauksena näemme ympärillämme pakkomielteistä puuhastelua ja addiktiota mitä erilaisimpiin aktiviteetteihin. Normaalia ihmiselämää?

Mitä mahtaa tapahtua, jos päätät sittenkin vain istua, vain olla? Uhkarohkeaa? Lakkaatko olemasta? Et suinkaan, sillä kysehän on tällöin nimenomaan olemisesta. Onko ”oleminen” passiivista? Tapahtuuko mitään? Kyse ei ole staattisesta tilasta, sillä oleminen toteutuu, se virtaa.

Olemisen perusta on pieni ja kaunis sana ”On”. Tämä ulkoisesti pieni sana viittaa kaikkeen olevaan. Suuri sana pienessä paketissa! Sanaluokkana ”On” on verbi. Jotakin tapahtuu. Mitä? Elämä tapahtuu nyt. Tätä se on, elämä. Tapahtuuko jotakin muuta? Kyllä. Sinä tapahdut nyt. Tätä sinä olet. Sinä toteudut olemisesta, ”On”-nesta käsin. Olemisen myötä avautuvassa tyyneyden tilassa sinulla ja asioilla on tilaa tapahtua. Tyyneydestä syntyvät ajatukset, sanat ja teot ovat hienolaatuisia verrattuna pakkomielteisen puuhastelun hedelmiin. Tyyneydestä käsin virtaava sinuus on todellinen identiteettisi, se on aitoa itseilmaisua, se on henkistä vapautta.

Olemisen kautta, maadoittuessasi ”On”-neen löydät hiljaisuuden. Mielen melun hiljentyessä voit kokea, että hiljaisuudella on jollakin merkillisellä tavalla oma äänensä. Kokemus hiljaisuuden äänestä on kokemus syvimmästä itsestä, joka on mysteeri. Mysteerin voi kokea vain ja ainoastaan tässä, ei ensi viikolla eikä ensi vuonna. Tämä hetki kutsuu sinua kotiin. Itseesi. Nyt. Joka hetki.

On tärkeä ymmärtää ettei tässä ole kyse mistään uudesta metafyysisestä tai henkisestä teoriasta. Tämä ei ole käsitteellinen malli, oppi tai uskonto, joka sinun tulisi oppia. Olet kenties havainnut, että sinussa asustaa pikku puuhastelija, ajattelija, murehtija, joka kaipaa koko ajan jotakin pureksittavaa. Henkisyydestä innostuva sisäinen puuhastelija tykkää alkaa suorittamaan henkisyyttä. Se haluaa loistaa henkisyyttä käsittelevissä keskusteluissa. Se rakastaa osoittaa henkistä oppineisuuttaan käymällä loputtomia väittelyjä. Tunnistatko tapauksen? Mikäli et, se saattaa johtua siitä että identiteettisi samaistuu täysin puuhastelijaan. Voi olla myös niin, että identiteettisi määrittyy murehtimisen tai jonkin muun roolin kautta. Niin tai näin, ”On”-nessa ei kuitenkaan ole kyse murehtimisesta, märehtimisestä, suorittamisesta tai tietämisestä. Mysteeri on käsittämätön. Se on tietämisen tuolla puolen, ei-tietämisen piirissä. Lokerointia rakastava puuhastelija, loogisanalyyttinen mieli ei pysty pureutumaan mysteeriin. Mieli elää nimeämisestä, luokittelusta, vertailusta, yhdistelystä. Nämä toiminnot ovat toki monella tapaa ja monessa kohtaa hyödyllisiä apuvälineitä.

Elämän mysteerin voi kuitenkin vain tuntea. Mieli hiljenee, jonka myötä syntyy tilaa syvälle tuntemiselle, kokemiselle ja näkemiselle. Tuntija, kokija ja näkijä on yhtä tuntemansa, kokemansa ja näkemänsä kanssa. Samalla hän kuitenkin tuntee, kokee ja näkee itsensä taustana ja tilana jossa tunteminen, kokeminen ja näkeminen tapahtuu. Tämä on kokemuksellinen oivallus kaiken perustuvaa laatua olevasta ”On” -luonteesta, jossa ylitetään kaikki dualistinen (= todellisuuden kahtiajakoon perustuva) tietäminen. Tämä on mystinen ykseyskokemus, valaistuminen.

Yleensä puuhastelija on kärppänä paikalla ykseyskokemuksen kannoilla ja alkaa touhukkaana liimailemaan käsitteellisiä nimilappuja kokemuksen päälle. Se julistaa, se alleviivaa: ”kuulkaa kaikki – minä tunsin mysteerin, minä koin jumalan, minä näin salaisuuden, minä valaistuin”. Minä. Minä. Minä. Tarralaput eivät kuitenkaan tartu mysteeriin.

Mysteeri on kuin saippua, josta egolähtöinen tarralapputodellisuuteen takertuva mieli ei koskaan saa otetta. Puuhastelija kertoo ja kuulee loputtomat määrät tarinoita minästä, maailmasta, henkisyydestä, valaistumisesta ja mysteereistä. Tarinoilla on toki merkitystä ja parhaimmillaan ne auttavat meitä suuntaamaan huomion oleelliseen. Tämä hetki on oleellinen. Nyt on mysteeri – nyt ilmenee ”On”, joka sisältää kaiken. Mysteeri ei piilottele sitkuttelun eikä mutkuttelun takana. Se ei ala tapahtumaan huomenna eikä ensi viikolla. Mysteeri tapahtuu nyt.

Voit siis lempeästi sanoa sisäiselle puuhastelijallesi: ”Älä siinä vaan tee jotakin, vaan istu ja ihmettele. Jätä tarralaput hetkeksi. Sinä saat olla. Olet perillä. Olet rakastettu.”

Puuhastelijasi saattaa hämmentyä. Se voi alkaa selittelemään ettei tässä oikein ehdi kun on niin monta asiaa tekemättä, lahjat ostamatta ja loppumaton pino tarralappuja liimaamatta. Samalla se kukaties vakuuttaa ettei siinä kerta kaikkiaan ole mitään rakastamisen arvoista – ei ainakaan jos se ei osoita olevansa hyödyllinen ja kiireinen. Ei se mitään. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on tässä. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tapahtuu nyt. Tämä hetki valoineen ja varjoineen kysyy puuhastelijalta, se kysyys sinulta: ”Tahdotko Sinä rakastaa minua?” Olipa vastaus sitä tai tätä – tämä hetki rakastaa ja on aina rakastanut sinua. Tämä hetki kutsuu sinua kotiin. Jos käännät selkäsi, olemassaolo kantaa sinua siitä huolimatta. Voit potkia ja harata vastaan, senkin todellisuus kestää vaivatta. Kaiken se kestää, kaiken se kantaa. Tarralaput, puuhastelijan metkut, pilkan, hylkäämisen… Kun koittaa hetki jolloin olet saanut tarpeeksesi kärsimyksestä ja maljasi on täysi, tämä hetki ottaa sinut avosylin vastaan. Heräät paikassa, johon pieni suuri sana ”On” osoittaa – heräät rakkauden sylissä. Mitään selityksiä ei vaadita, mitään tilivelvollisuutta ei ole. Olet rakastettu.

Tietoisuuden talossa asustaa Personal Thinker

Tilaa on jokaiselle ajatukselle ja tunteelle. Tietoisuuden talossa saa asustaa myös Ajattelija, Personal Thinker joka rakastaa etsiä vikoja, ongelmia...

Sinä olet tietoisuuden talo ja talon asukkaat - ajatukset ja tunteet ovat lapsiasi. Lapset ovat välillä ihania, välillä raivostuttavia. Jokaisella lapsella on tarina kerrottavanaan. Voit tukkia korvasi ja sulkea silmäsi tai voit pysähtyä, olla läsnä, hyväksyä, kuunnella ja oppia. Oppituokiot voivat olla rakastettavan ihania ja toisinaan opettavaisimmat tuokiot ovat rakastettavan raivostuttavia. Tietoisuuden talon asukkaat - sinun lapsiasi ja opettajiasi. Personal Thinker, Ajattelija - uskollinen apulaisesi. Kaikille on tilaa. Olet rajaton.