Itsenäisyys on vapautta

Mitä ajattelet ensimmäiseksi nähdessäsi sotilaan?

Joillekin nousee mieleen sotaisia assosiaatioita, joillekin rauhanturvatyö, joillekin perinteet, joillekin omakohtaisia muistoja... jokaisella omanlaisia mielikuvia ja ajatuksia.

Minä rakastan rauhaa ja olen kiitollinen siitä että Suomessa on vaikeina aikoina elänyt suuri joukko päättäväisiä miehiä ja naisia, jotka eivät taipuneet ulkoisen uhan alla vaan päättivät taistella demokratian ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Siispä saamme elää itsenäisessä Suomessa. Kiitos!

Voidaan kuitenkin myös kysyä missä määrin itsenäisyys on relevantti käsite monimutkaisessa ja moniulotteisessa todellisuudessa, jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa lukemattomin sitein? Isosta mittakaavasta kun katsoo niin olemme kaikki avaruusaluksella nimeltä Maa huimalla matkalla auringon ympäri. Mittakaavaa kun vielä kasvattaa niin voimme todeta olevamme käsittämättömän ison galaksin, Linnnunradan reunassa ja galaksimme on vain yksi miljardeista. Universumin tasollakaan rajat eivät tule vastaan, sillä kosmologit puhuvat ihan vakavissaan multiversumista, kaikkeuksien kokonaisuudesta, jossa universumimme on vain yksi. Mustat aukot voisivat kuulemma olla putkia näihin toisiin kaikkeuksiin. Meidän universumin musta aukko joka nielee ainetta olisi toisen universumin piste, josta uutta materiaa virtaa sisään.

Itsenäisyys, maan puolustaminen ja maanpuolustus... Mitä se on? Ehkä sittenkin päällimmäisenä mieleen nousee vapauden idea, kuten Jemina sanoi kun kysyin häneltä itsenäisyyden merkitystä. Hän totesi, että olemme vapaita. Maanpuolustus olisi siis vapauden puolustamista. Mitä on vapaus? Sananvapautta. Ajattelun vapautta. Liikkumisen vapautta. Kokoontumisen vapautta. Tärkeitä ja ihania asioita kaikki ja puolustamisen arvoisia. Markkinavetoisen konsumerismin silmin vapautta näyttää olevan shoppailu, kuluttaminen... menet kauppaan ostamaan perunalastuja ja valinnanvaraa on kymmenen hyllymetriä. Vau? Tavarataivaaseen kaipaavan olemassaolon motto tuntuu olevan "kulutan, olen siis olemassa".

Itsenäisyys tuntuu juuri nyt omalla kohdalla kiteytyvän kokemukseen kiitollisuudesta ja henkisestä vapaudesta. Henkinen vapaus ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista, joskin on kiistatonta, että vaikkapa tämän kirjoituksen laatiminen on helpompaa kun on ruokaa jääkaapissa ja katto pään päällä. Henkinen vapaus on mittamattoman arvokkaan ihmisyyden ja elämän todeksi elämistä.

Mielen verkoista

Julkaisu käyttäjältä On.

Mielen myllystä

Julkaisu käyttäjältä On.

Vapaus

Mielessäsi risteilee toisinaan arvostelevia, epäystävällisiä ja väheksyviä ajatuksia itseä tai toisia kohtaan. Ajatuksesi ovat tällöin kuin piikkilankaa, johon takerrut. Uskot ajatuksiasi. Olet mielestäsi oikeassa. Olet ajatuksiesi vietävänä. Puhiset ja pihiset. Rimpuilet piikkilangassa. Kärsit.

Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Havaitset sinussa tai toisessa jotakin, joka ei sovi mielesi lukkoon lyömään käsitykseen. Käsissäsi on epämääräisen oloinen palikka, joka ei mahdu mielesi luomaan lokerikkoon. Mitä teet? Mielesi haluaa kenties julistaa: "poikkeus vahvistaa säännön". Suljet silmäsi tai sullot ja survot palikan johonkin lokeroon. Mieli vakuuttaa, että nyt maailmassa on taas järjestys. Se on mielen tehtävä. Mieli hakee johdonmukaisuutta, sääntöjä, ennustettavuutta ja järjestystä tämän hetken käsittämättömyydestä. Mieli kutoo loogista tarinaa sinusta ja toisista - tarinaa, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Mieli luo ajatuksen ajasta, jotta se voisi käsittää mistä tässä hetkessä on kysymys.

On toinenkin mahdollisuus. Sinun ei tarvitse taistella ajatuksiasi eikä mieltäsi vastaan. Mieli seilaa sinne ja tänne. Ajatuksia tulee ja niitä menee. Sinun ei tarvitse kuitenkaan lähteä seuraamaan jokaista. Lepäät tyyneydessä ja toteat: "Kyllä ajatuksia mahtuu ja mielellä on tilaa seilata tämän hetken rajattomassa maisemassa."

Sinä olet vapaus.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Valoa poteroon

Mieli saattaa supatella ja sepitellä tarinaa elämästä taistelukenttänä. Tarinan mukaan epämieluisa yllätys saattaa väijyä seuraavan kulman takana. Elämä voi vetää maton jalkojen alta minä hetkenä tahansa. On siis varottava ja varauduttava, On rakennettava suoja. Poteron rakennus- ja korjaustöissä aika kuluu rattoisasti. Mielen bunkkerista kelpaa vihollista väijyä.

Sisällä bunkkerissa saattaa toki olla turvallista, mutta näkymä on kovin rajallinen. Sodankäynti on uuvuttavaa. Voit sittenkin valita. Et ole uhri. Elämä ei tapahdu ulkopuolellasi, jossakin toisaalla. Elämä on aina tässä. Vastakkainasettelu sinun ja elämän välillä on vain ajatus. Olet tila, jossa maailma tulee todeksi. Olet valo, jossa maisema kylpee. Olet ihme.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

"Ajasta ikuisuuteen"

"Ajasta ikuisuuteen" - ei sitten kun "aika jättää", vaan se voi tapahtua nyt.

Voit siirtyä ajasta ikuisuuteen kun vapaudut ajasta. Ajasta vapautuminen on tässä hetkessä elämistä. Pintatasolla tämä hetki on jatkuvassa liikkeessä, muutoksen tilassa. Tämän hetken syvempi ulottuvuus on ajaton. Se on tila, jossa tämä hetki ilmenee. Se on tila, joka on kotisi. Se on tila, joka on identiteettisi. Sinä olet se.

- - -

gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia on "On" facebookissa

Katso ajattelijaa äläkä tyydy ruokalistaan

Sinua saattaa kyllästyttää kun olen viime aikoina kirjoittanut egosta niin usein. Viimeisestä 15 blogipostauksesta 9 näyttää sisältävän tunnisteen ego. "Ego sitä ja ego tätä..." Ymmärrän ja haluan valaista asiaa.

1) Ego on fokuksessa kun lähdetään etsimään totuutta elämästä ja ihmisestä.

2) Blogin kirjoitukset syntyvät spontaanisti. En aloittaessani katso, mitä aihetta olen edellisessä postauksessa käsitellyt. Tällainen toimintatapa johtaa helposti tärkeinä pitämieni asioiden toistamiseen.

3) Ego nyt vain sattuu olemaan lyhyennäppärä sana. Se on kätevä yhdistää toiseen sanaan ja muodostaa kivoja yhdyssanoja. "Egominuus", "egoidentiteetti", "egotietoisuus" ja "egovetoinen".

Siispä. Taas pari sanaa egosta ja aidosta identiteetistä. Kaikki alkaa asioiden nykytilan tunnistamisesta. Asiat ovat täsmälleen niin kuin ne ovat. Maailmassa on paljon valoa, paljon hyvää ja kaunista. Se kaikki on ihanaa ja inspiroivaa. Se antaa toivoa. Terve nondualismi (= todellisuuden sellaisuus ilman erillisyyden harhaa) ei kuitenkaan ole sydämetöntä kyyristelyä minättömyyden idean takana. Kukaan terve ihminen ei voi sulkea silmiään epäkohdilta, ongelmilta ja kärsimykseltä, jota esiintyy kaikilla elämän tasoilla yksilöistä yhteisöihin. Globaalisti mm. väestönkasvu, ilmastonmuutos ja ruokakriisi on haastamassa koko ihmiskunnan pohtimaan elämän säilymisen edellytyksiä. Egovetoisesta identiteetistä käsin eläminen on johtanut ihmiskunnan nykyiseen tilaan.

Kestävien ratkaisujen saavuttaminen ja kärsimyksen lakkaaminen edellyttää täysin uutta, yliyksilöllistä olemisen tapaa. Puhtaasta olemisesta kumpuava ajattelu ja toiminta ei aiheuta uusia ongelmia. Egovetoinen ajattelu voi toki myös ratkaista jotakin, mutta egon ratkaisut eivät koskaan puutu ongelmien varsinaiseen syyhyn. Kuinka se voisikaan, sillä se joutuisi katsomaan itseään peilistä?

“You cannot solve a problem from the same consciousness that created it. You must learn to see the world anew.” - Albert Einstein

Mitä on egovetoisuus? Se on identiteettiä määrittävien tarinoiden loputonta kertomista ja muokkaamista. Tarinoissa alleviivataan vastakohtia. Egoidentiteetti määrittyy aina suhteessa johonkin jota se ei ole. Egon minätunteen säilyminen ja vahvistuminen edellyttää jatkuvaa erillisyyttä korostavien tarinoiden sepittämistä. Käytännössä tämä merkitsee, että egolle onni ei koskaan asusta tässä hetkessä kuin korkeintaan hetkittäin. Saavutettuaan jotakin ego voi iloita hetken, mutta kohta se joutuu taas pakenemaan sisäistä tyhjyyttään. Sen tapa säilyä hengissä on etsiä ja odottaa onnea seuraavan kulman takaa.

Ego suhtautuu toiseen ihmiseen aina keinona vahvistaa minätunnettaan. Toinen on resurssi, jota käytetään tarinan ainesosana. Egon on ensin selvitettävä, onko toinen sosioekonomisesti (tai urheilullisesti tai sivistyksellisesti tai taiteellisesti tai ulkonäöllisesti tai jollakin muulla egon kannalta tärkeällä kriteerillä) ylempänä, alempana vai samalla tasolla egon kanssa. Tämän jälkeen ego tuntee kateutta, ihailua, pelkoa, vihaa tai ylpeyttä. Ego voi tuntea myös välinpitämättömyyttä. Nämä tunteet ovat polttoainetta egolle. Ego voi tuntea myös yhteenkuuluvuutta. Heimoidentiteettinä ego samaistuu esimerkiksi jonkin uskonnollisen, poliittisen tai urheilullisen liikkeen agendaan. Myös näissä tapauksissa kyse on vastakohtien korostamisesta, sillä heimoidentiteetti elää aina viholliskuvasta.

Kuinka vapautua? Paradoksin äärellä ollaan. Kun lähdet etsimään vapautumista, totuutta, olet eksynyt etkä löydä. Egon luonteeseen kuuluu etsiä, se ei ole kiinnostunut tästä hetkestä niin kuin se on itsessään. Egolle tämä hetki on vain väline perustella etsinnän tärkeys. Tämä hetki on aina jotenkin rikki suhteessa menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö egoa saisi ajatella. Kyse ei ole siitä etteikö vapautumista saisi ajatella. Itse asiassa olet ottanut askeleen vapauteen juuri siinä kohtaa kun ajattelet egoa. Juuri silloin et nimittäin enää samaistu siihen. Katso egoa, katso ajattelijaa. Älä tuomitse. Katso ajattelijaa tyyneydestä käsin. Jos olet kyllästynyt egon käsitteeseen niin voit ihan hyvin korvata sen "ajattelijalla", "käsitteellisellä mielellä", "valheellisella minäkuvalla" tai "valheellisella identiteetillä" tai "samaistumisella tarinoihin". Käsitteellisen tienviitan muoto ei ole oleellinen. Se on vain kuin sormi, joka osoittaa kuuta. Katso mihin kyltti viittaa. Älä toimi sisäisen ajattelijan lailla. Se rakastaa vertailla ja keräillä tienviittoja. Ego on kuin nälkäinen ihminen, joka loputtomiin analysoi ruokalistoja maistamatta koskaan mitään. Lopulta epätoivoissaan se syö jonkin ruokalistan ja valittaa sitten kovaan ääneen ruoan mauttomuudesta ja vatsakivuista.

Mitä on aito identiteetti? Se on elävää yhteyttä "lähteeseen" tai "henkeen", "valoon", "rakkauteen", "jumalaan"... millaista käsitteellistä pointteria nyt kukin tykkää käyttää viittaamaan johonkin joka on itsessään "lausumaton". Lähteessä me kaikki olemme yhtä kuten vesipisarat meressä. Erillisyyttä ei siinä mielessä siis ole. Aito identiteetti on avautumista lähteelle niin että se virtaa kauttamme maailmaan yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavalla. Ykseyden ja ainutlaatuisuuden tanssista elämässä on kyse.

Pakko ajatella vai vapaus ajatella?

Pakkomielteinen ehdollistunut kaavamainen ajattelu, joka koostuu suurimmaksi osaksi vertailuista, arvosteluista ja uusinnoista on modernin ihmisen sairaus. Mitä on tapahtunut? Ajattelusta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. Ihminen on jäänyt älynsä vangiksi. On aika herätä. Nyt. Heräämisen myötä ihminen ajattelee vähemmän ja hitaammin. Kun on tarve ajatella, niin ajatellaan - syvällisesti, pitkäjänteisesti, loogisesti. Kun ei ole tarve ajatella, ei ajatella. Heräämisen myötä ihminen oppii lepäämään ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa. Intuition äänen voi kuulla vasta kun mielen melu hiljenee.

Kun avaudut mahdollisuudelle, että elämä ja sinä on paljon enemmän ja ihmeellisempää kuin mikään oma tai tieteellinen tai taiteellinen tai uskonnollinen käsitys tai ajatus, alat todistaa jokapäiväisiä ihmeitä. Merkillisiä yhteensattumia. Odottamattomia haltioitumisia arkisten asioiden äärellä. Kiitollisuuden tunne ilman mitään erityistä syytä. Silmät avautuvat havaitsemaan ihmeitä, jotka ympäröivät meitä. Koemme ihmeen, joka me itse olemme.

Nyt

Suurin osa ihmisistä suodattaa kaiken kokemansa automaattisesti, menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden odotusten ehdoilla. Konkreettisen nykyhetken sijaan he elävät abstrakteissa käsityksissä, tulkinnoissa ja malleissa. Henkinen vapaus piilee tämän hetken hyväksymisessä niin kuin se on. Tässä hetkessä ilmenevät ajatukset ja emootiot ovat tosiasioita, mutta minun ei ole tarpeen samaistua niihin. Sen sijaan että ajattelisin esimerkiksi "olen loukkaantunut", voin todeta "havaitsen tunteen, jota voi kutsua loukkaantumiseksi". Voin edetä tutkimalla tuntemusta tarkemmin. Miksi liitän siihen käsitteen "loukkantunut"? Entä jos tiputan senkin pois ja tarkastelen tuntemusta mahdollisimman paljaana? Miltä se tuntuu? Missä kohtaa kehoa emootio sijaitsee? Tämän myötä saatan kokea, että en ole sama asia kuin emootio. En enää ole emootion vietävänä.

Pakkomielteinen ehdollistunut kaavamainen ajattelu, joka koostuu suurimmaksi osaksi uusinnoista on modernin ihmisen sairaus. Mitä on tapahtunut? Ajattelusta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. On aika herätä. Nyt. Heräämisen myötä ihminen ajattelee vähemmän ja hitaammin. Kun on tarve ajatella, niin ajatellaan - syvällisesti, pitkäjänteisesti, loogisesti. Kun ei ole tarve ajatella, ei ajatella. Heräämisen myötä ihminen oppii lepäämään ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa. Intuition äänen voi kuulla vasta kun mielen melu hiljenee.

Kun avaudut mahdollisuudelle, että elämä ja sinä on paljon enemmän ja ihmeellisempää kuin mikään oma tai tieteellinen tai taiteellinen tai uskonnollinen käsitys tai ajatus, alat todistaa jokapäiväisiä ihmeitä. Merkillisiä yhteensattumia. Odottamattomia haltioitumisia arkisten asioiden äärellä. Kiitollisuuden tunne ilman mitään erityistä syytä. Silmät avautuvat havaitsemaan ihmeitä, jotka ympäröivät meitä. Koemme ihmeen, joka me itse olemme.

Stand up and sit down. Olet perillä.

Tietoisuuden luotaamista; tuntemukset, ajatukset, identiteetti. Eheytyminen. Vapaus.

Viha ja anteeksianto

Avainkysymys: mitä on "rakentava" vihan purkaminen? Viha ei kohdistu Toiseen. Rakentava vihan purkaminen on ennen kaikkea sisäinen prosessi. Se on anteeksiantamista. Anteeksiantamisen voima on mykistävä. Vihan ja katkeruuden hautominen sairastuttaa mielen ja lopulta myös kehon. Anteeksiantaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä, kaiken "nielemistä". Se on irti päästämistä: En vaadi henkilöä x tilille näistä minuun kohdistuneista iskuista, vaikka ne satuttivat minua joskus. Ne eivät satuta minua enää tässä hetkessä, minä jatkan matkaani rauhassa. Toivon kaikesta sydämestäni, että myös Toinen löytää rauhan, sillä rauhattomuudesta ja tietämättömyydestä käsin hän minua kohtaan toimi niin kuin toimi.

Mitä enemmän valo saa meissä sijaa, sitä vähemmän kenenkään tekemiset tai sanomiset voivat meitä satuttaa.