Kutsu, lupaus ja täyttymys

Kutsu, lupaus ja täyttymys

Vuodenvaihde on erityisen otollinen aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan missä mennään. Mitä on jäänyt taaksesi? Mitä näet edessäsi? Ihania muistoja? Ikäviä kokemuksia? Toiveikasta odotusta paremmasta huomisesta? Kauhunsekaista kyyristelyä enemmän tai vähemmän realististen uhkakuvien varjoissa? Todennäköisesti mielesi maisemassa liikuskelee tai on liikuskellut kaikkia edellämainittuja.

Menneestä voi ennen kaikkea oppia, mutta kovin moni on jäänyt menneen vangiksi. "Kyllähän minä, mutta kun..." Menneisyyden "mutkuttelijat" menevät piiloon eilisen taakse. "Kyllähän minä tekisin tai voisin, mutta kun mieheni, vaimoni, työkaverini, naapurini, anoppini, siskoni, veljeni, isäni, äitini sanoi, teki, jätti tekemättä, jätti sanomatta eilen, viime viikolla, viime lomalla, lapsuudessa sitä, tätä, tuota tai jotakin muuta". Selitysten virta on loputon. "Kyllähän minä voisin, mutta kun minulla on tämä diagnoosi. Ymmärräthän etten kerta kaikkiaan voi." Mutkuttelijalle tämä hetki ja sen mahdollisuudet eivät koskaan kelpaa, vaan ne aina suodatetaan ja mitätöidään menneen määrittämien ajatusautomaatioiden avulla. "Kyllähän minä, mutta kun…" Niin moni asustelee sellissä - itse luomassaan rajoitteiden vankilassa.

Entäpä tulevaisuus? "Sitten kun..." Moni suodattaa tätä hetkeä kuvitteellisen huomisen ehdoilla. Ehkä tunnistat "sitkuttelijan"? Pessimistinen sitkuttelija varoittaa itseään: "en uskalla iloita, en uskalla edes yrittää, sillä tämä kaikki on vain väliaikaista. Loppu häämöttää. Olen epäonninen: huomenna, ensi viikolla tai ainakin ennen pitkää petyn, teen vararikon, sairastun, menetän rakkaan ihmisen… viimeistään kuolemaan kaikki kuitenkin päättyy." Optimistinen sitkuttelija puolestaan vakuuttaa, että "ei ole tarpeen tehdä muutoksia ihmissuhteissa tai työssä tai ylipäätään elämässä – ei ainakaan vielä, ei juuri nyt, mutta sitten kun huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna koittaa kesäloma, sitten kun löydän uuden elämänkumppanin, voitan lotossa, aloitan eläkepäivät… sitten kaikki muuttuu paremmaksi."

Kyllä: huominen on mahdollisuus - jotakin mieluista tai epämieluista voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Fakta on, että molempia tulee tapahtumaan. Sitä kutsutaan elämäksi. Sitä kutsutaan elämän yllätyksellisyydeksi. Sitä kutsutaan elämän suolaksi. Sen ohella on ratkaisevaa syvällisesti ymmärtää, elämä tapahtuu nyt. Elämä tapahtuu aina nyt. Ei huomenna, ei ensi viikolla, ei eilen, ei vuosi sitten... Elämä tapahtuu nyt. Sen lisäksi elämä tapahtuu tässä. Elämä tapahtuu aina tässä. Sinä olet elämäsi keskiössä nyt. Tämä tuntuu unohtuneen sitkuttelijoilta. Tämä tuntuu unohtuneen mutkuttelijoilta.

Elämä on suora lähetys. 24/7. Aina voit tarkistaa. Onko yhä nyt? Oletko yhä tässä? Nyt ja tässä on se hetki, jolloin voit tehdä pieniä tai isoja valintoja oman hyvinvointisi puolesta. Nyt on se mahdollisuus ottaa askel itsesi näköiseen elämään. Olipa matka pitkä tai lyhyt, se ei konkreettisesti ala ennen ensimmäistä askelta. Tämä elävä "nyt" on elämän mittainen mahdollisuus. Tämä hetki kutsuu sinua takaisin itseesi, kotiisi, onneen. Tämä hetki on kutsu, lupaus ja täyttymys.

Hyvää Uutta Vuotta! <3

"The path is everywhere"

This book is a master piece. Thank you Matt. "Many have grown weary from a long search, exhausted from an endless quest to improve, hold it all together, heal all their wounds, and complete some mythical spiritual journey. But you are not a project to be solved. You are a mystery coming into form, and you have the raw materials that you need, right now, to live a life of profound depth, purpose, and meaning. "

- Matt Licata

Hyväntahtoisuudesta

Takaisin tähän hetkeen

Huomaatko mielen työn? Huomaatko kuinka mieli arvioi tämän hetken laadun salamannopeasti? "Tuttu, vieras, hyvä, huono, yhdentekevä, turvallinen, pelottava, miellyttävä, epämiellyttävä, hyödyllinen, hyödytön, kiinnostava, tylsä..." Vaikka tämä mielen automaattinen luokittelu- ja arviointityö on monin tavoin arvokasta, siitä saattaa muodostua myös kahle.

Ajatukset ja mielipiteet tästä hetkestä voivat toki olla kiinnostavia ja parhaimmillaan jopa inspiroivia. Niistä voi olla mukava keskustella, mutta pahimmillaan niistä voi muodostua este tämän hetken kokemukselle. Reagointipohjaisen ajattelun sijaan on hyvä palata takaisin tämän hetken konkretiaan. Miltä tämä hetki tuntuu kehossa? Istutko huonossa asennossa? Jännitätkö hartioitasi? Voisitko hieman hellittää? Kaipaako kehosi venyttelyä? Miltä tämä hetki näyttää? Millaisia värejä, muotoja ja tuoksuja tähän hetkeen sisältyy? Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Miltä tämä hetki kuulostaa? Miltä tämä sisäänhengitys tuntuu? Juuri tämä sisäänhengitys. Kuinka nautinnollista onkaan hengittää!

Entäpä jos tämä hetki on kuin pyyntö: "Haluatko olla ystäväni? Haluatko oppia tuntemaan minut?" Voisiko tähän hetkeen suhtautua ystävällisen uteliaasti? Hyväntahtoisuutesi valossa tämä hetki voi paljastua loputtoman kiehtovaksi. Ehkäpä olet aarrearkun äärellä? Jospa kurkistaisit sisään?

Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

Mielen kolme tasoa

Keith Stanovich (http://www.keithstanovich.com/Site/Home.html) on kategorisoinut mieltä osuvasti (slide on Esa Saarisen luennolta "Filosofia ja systeemiajattelu").

Suhteuttaessani ylläolevaa omaan ajatteluuni (ja kirjassani onnessa.com esittämiini käsityksiin) totean että valtaosa meistä liikkuu tyypillisesti vain kahdella ensimmäisellä tasolla, ts. toimimme ikään kuin mielivaltaisesti, mielen automaattiohjauksessa, mielen kelkassa maaten. Tämä on toki toisinaan valtavan hyödyllistä esimerkiksi erilaisia rutiineja pyöritellessä mutta samalla siitä seuraa myös valtaisa määrä kärsimystä (kun ohjaudumme yhä uudestaan vanhoilla ehdollistuneilla tavoilla tilanteissa joissa olisi hedelmällistä toimia toisin).

Akateemisesti kouluttautunut on tyypillisesti harjaantunut tason kaksi ajattelijaksi ja toimijaksi, ts. omaa merkittävää älyllisanalyyttistä kyvykkyyttä ja tämä on toki monessa kontekstissa tavattoman hyödyllinen työkalu.

Itse olen kuitenkin erityisen kiinnostunut kolmannen tason perspektiivistä erityisesti omiin emotionaaliskognitiivisiin prosesseihin suhteutettuna. Viittaan itsereflektioon. Tämä on taso, jolla emme enää ole kuivan lehden tavoin ajatusten ja tunteiden tuulten vietävänä milloin mihinkin suuntaan vaan kykenemme hyväntahtoisuudesta käsin tarkastelemaan mielen maisemaa ja sen vaihtuvia ilmiöitä.

Jos tämän kaiken suhteuttaa mottooni "gnothi seauton" voidaan todeta että ykköstasolla mieli kertoo lukemattomia identiteettitarinoita ikään, sukupuoleen, koulutukseen, työhön, asemaan, ansioihin, omaisuuteen, ulkonäköön, älykkyyteen, ihmissuhteisiin, kykyihin, saavutuksiin, epäonnistumisiin jne liittyen. Automaattiohjauksessa ollessamme uskomme nämä tarinat totena. Osa hivelee itsetuntoa ja osa taas tuntuu ikävältä. Tarinoiden kokoelma on loputon, sekalainen sekoitus onnistumisten ja epäonnistumisten, ilojen ja surujen hetkiä. Kolmostasolta käsin voi hyväntahtoisesti todistaa kaikkea mielen työtä. Kolmostasolla käsin voi ikään kuin kokea olevansa oleellisesti jotakin muuta(kin) kuin tarinoiden kokoelma.

Itsenäisyyttä!

Tälläkin hetkellä sinulla on mahdollisuus todistaa tietoisuudessa ilmeneviä aistimuksia, ajatuksia, tuntemuksia ja tunteita. Sinun ei tarvitse olla jokaisen ilmiön vietävänä. Sinun ei ole pakko elää mielivetoista elämää. On mahdollista tulla lempeän tietoiseksi. Tietoisuuden tie on itsenäisyyden tie. Hyvää itsenäisyyspäivää!

- Jorma Ronkainen, kuva Marianne Heini mariannaheini.com/photography/

Sallittua

Usein aprikoit, miten suhtautua tähän hetkeen. Olet luultavasti kuullut, että olisi viisasta hyväksyä tosiasiat. Sinä tiedät tämän ja samalla kuitenkin tunnistat, että jokin sinussa vastustaa tätä hetkeä. Tässä hetkessä on jotakin, joka ei miellytä sinua. Tässä on jotakin, joka vaivaa sinua.

Tämä hetki ilmenee tietoisuudessa viimeistä piirtoa myöten. Tietoisuus sallii tämän hetken olla. Hyväksyminen on jo tapahtunut, sillä tämä hetki on jo tässä. Tietoisuus sallii myös ajatukset, jotka vastustavat tätä hetkeä.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik, http://anumari.kuvat.fi/)

"On" Kirja Nyt!

"On"
Kirja
Nyt!

Tänään sain kirjani ensivedoksen käsiini!
Jep - tunne on aivan erityinen.
Tuntemus on erityisen hieno!

Tarjolla on mojova pläjäys tietoisuuden maiseman luotaamista, emootioiden ja ajattelun roolin valottamista suhteessa onneen, tieteen filosofiaa, psykologiaa, onnen filosofiaa... "On"nen sisällysluettelo löytyy täältä: onnessa.com/onkirjancontents.html, lopullinen taitto sidontamarginaaleineen toi hieman lisäsivuja, joten esikatselukuvasta poiketen kokonaisuus on 204 sivun mittainen.

Teoreettisen spekulaation sijaan esitän asiat käytännöllisesti ja peilaan niitä kokemuksen kautta. "On" on 24 vuoden tutkimusmatkan tulos. "On" on kuin kartta, sitä voi nimittää myös "On"nen karttakirjaksi.

Nyt saat "On"nen ennakkotilaushintaan 15 € 11.11. saakka. Olen saanut mukavasti ennakkotilauksia ja tällä hetkellä noin viidesosa ensipainoksesta on varattu. Kirja tulee alkuvaiheessa myyntiin myös Jyväskylään (Yarnanta, facebook.com/Yarnanta) "On"nea on rajoitetusti tarjolla myös Naistenmessuilla Mikkelissä la 29.11. Löydät pienen lukumaistiaisen täältä: http://www.onnessa.com/onkirja.html

Varaa omasi! :-)

- Jorma Ronkainen (jorma piste ronkainen at onnessa piste com)

ps. Jos sinulla on idea yhteistyöstä niin ota yhteyttä. Tulen mielelläni puhumaan kirjani teemoista (samaan tapaan kuin Yarnanta/Jyväskylä, vierailen siellä ma 17.11.)

Tarkistus

Julkaisu käyttäjältä On.

Ei-tietäminen

Julkaisu käyttäjältä On.

Elämän polte

Toisinaan jokin ajatus jää vaivaamaan sinua. Ajatus kertoo sinun kärsineesi epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Sinusta tuntuu pahalta. Haluat ajatella jotakin muuta, mutta ajatus on erityisen itsepintainen. Se palaa uudestaan ja uudestaan. Sinusta tuntuu yhä pahemmalta. Märehdit ja murehdit. Ryvet itsesäälissä. Kärsit. Katkeroidut. Koet olevasi uhri.

Sinun ei tarvitse taistella ajatusta vastaan. Joka kertaa kun huomaat uppoutuneesi samaan itsepintaiseen ajatusten kierteeseen, voit kiittää itseäsi siitä että huomasit takertuneesi. Voit hengittää syvään ja päästää irti. Ajatusten ja tarinoiden sijaan voit kääntää huomiosi tunteeseen, jonka ajatus on herättänyt. Tarinoista ja tulkinnoista riisuttu tunne on paljasta ja puhdasta energiaa. Se ei ole hyvää eikä se ole pahaa. Tunne on elämän liikettä, jonka voit tuntea kehossasi. Sydämesi tuntuu pakahtuvan. Vatsaasi korventaa. Sisäinen liikkumatila saattaa käydä sietämättömän ahtaaksi. Ehkä pelkäät, ettet kestä tätä musertavaa painon tunnetta. Tuntuu kuin elämän energia ravistelisi sinut rikki. Tällöin voit keskittyä hengitykseen. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys. Hengitys on elämän ainutlaatuista liikettä sinussa.

Olet elävä. Olet avara tila, jossa elämän energia liikkuu. Olet syli, jossa tunne sykkii. Ehkäpä jotakin rikkoutuu jonkin uuden murtautuessa esiin. Et ole mikään eloton tarinoiden, ajatusten ja uskomusten kulissi, jota on varjeltava maailman tuulilta. Et ole mikään saavutusten kokoelma, jota kelpaa seurapiireissä esitellä. Olet enemmän. Paljon enemmän.

Tämä hetki polttaa tuhkaksi luutuneet käsityksesi siitä kuka olet ja kuinka elämäsi piti sujua. Olet arvoitus. Olet sanaton läsnäolo, joka todistaa ajatusten, aistimusten, tunteiden ja tuntemusten tulemisen ja menemisen tietoisuuden rajattomassa maisemassa. Olet rajaton taivas, joka empimättä hyväksyy niin puota- kuin sadepilvetkin. Olet tuuli, joka taivuttaa viljankorsia. Tila, jossa valo ja varjo tanssii. Myötätunto. Olet elämä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Miksei aina voi olla Perjantai?

Pohjois-Amerikassa monilla työpaikoilla on perjantaisin "casual Friday". Suomessa puhutaan lökäpöksyperjantaista, jolloin toimistotyöläinen voi hiukan rentoilla pukeutumisen suhteen.

Lapseni koulussa vietetään tänään Slow-päivää. Oppitunnit pidetään korostuneen hitaasti. Ei kokeita, ei läksyjä. Kouluun saa tuoda lelun ja tyynyn. Asuna voi olla pyjama tai jumpsuit. Koulupäivän aikana järjestetään rentoutushetki kaikille kiinnostuneille. Välitunneilla keskusradiossa soi rauhallinen musiikki. Motiivina on kiinnittää huomiota oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan hyvinvointiin ja kasvattaa yhteishenkeä.

Onpa sinun päälläsi nyt mitä tahansa - klassisesta kokopuvusta verkkareihin, jakkupuvusta lökäpöksyihin, bleiseristä, pikkutakista ja solmiosta risoihin farkkuihin... Olennaisinta on se, kuinka olet sisustanut tietoisuuden talon. Millainen tunnelma siellä vallitsee? Casual? Rento? Viihtyisä? Jännittynyt? Kireä? Väittely? Sota?

Et ole uhri. Sinä voit valita.

Tietoisuuden talossa voi aina olla "casual Friday".

facebook.com/OnKaikki

Tietoisuustaidot unohdettu Pisa-keskustelussa

Pisa-keskustelussa ei nähdäkseni vielä ole osattu mennä asian ytimeen. Mikä on peruskoulun tärkein tehtävä? Yhteiskuntaan sopeuttaminen? Koneiston osaksi viilaaminen? Perusopetuslakiin on kirjattu hienosti: "tavoite on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja."

Matemaattisloogiset taidot ovat toki hieno ja tärkeä asia, mutta perustana ihmisyyteen ja onnelliseen olemassaoloon kasvamisessa on yhteys sisimpään. Tämä merkitsee tietoisuustaitojen nostamista osaksi opetusta. Tietoisuustaidot ovat kykyä liikkua sulavasti mielen maisemassa, taitoa katsoa, arvioida, kuvata ja ilmaista mielen maisemaa, taitoa olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa mielen maiseman ilmöiden (jotka ovat pohjimmiltaan energiaa) kanssa ja taitoa olla samaistumatta huonolaatuisiin ajatuksiin tai tunteisiin. Tietoisuustaidot tarjoavat kartan sekä suunnistustaidon mielen maisemaan.

Tietoisuustaidoissa on kyse itsetuntemuksesta ja kuten jo Antiikin kreikassa tiedettiin, itsetuntemus on kaiken onnen ja viisauden A ja O. "Ihminen, tunne itsesi." Sama viisaus löytyy myös itämaisesta ajattelusta. Lao Tse tiesi sanoa 2500 vuotta sitten, että toisen ihmisen tunteminen on viisautta ja itsensä tunteminen on valaistumista. Hyvä itsetunto, onnellinen elämä, vastuullinen toiminta, vuorovaikutusosaaminen, empatia, itsensä toteuttaminen... avain on itsetuntemus.

Monet opettajat Suomessa ja maailmalla ovat jo kokeilleet tietoisuustaitojen opettamista lapsille ja tulokset ovat erittäin lupaavia. Esimerkiksi yksinkertaisten rentoutusharjoitusten myötä lapset oppivat rauhoittumaan, mikä on oleellisen tärkeä taito turbovaihteella ärsykkeitä tuottavassa maailmassa.

facebook.com/OnKaikki