Mielen myllystä

Mielen myllyn käyttövoimana on vastakkainasettelu. Mieli etsii virheitä. Se voimaantuu tuumatessaan, että tässä hetkessä on jotakin joka ei tähän kuulu. Se innostuu keksiessään, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Se saattaa pelätä, että huomenna kaikki on vielä kurjemmin tai se uskottelee onnen koittavan sitten kun viikonloppu, lomamatka, eläkepäivät, uusi puoliso, työpaikka, palkankorotus, tutkinto, salarakas, bonukset, maine ja mammona... Mutkuttelun, sitkuttelun, murehtimisen ja märehtimisen nostamat emotionaaliset tuulet pyörittävät mielen siipiä niin että päätäsi alkaa huimata. Mielen viimeinen linnake on kyynisyys: "Tämä kaikki on niin nähty ja koettu. Minua ei enää mikään liikuta eikä kosketa. Haukotus... Kertokaa minulle jotakin uutta. Näyttäkää minulle jotakin uutta…” Sitten se keksii. ”Jospa jokin extremelaji? Koskenlaskua, laskuvarjohyppyä, benjihyppy, kalliokiipeilyä…" Juoksu jatkuu ja mylly jauhaa.

Mieli tekee mielen töitä. Sinun ei tarvitse taistella sitä vastaan. Sinulla on mieli, mutta et ole mielesi. Huomatessasi uppoutuneesi hedelmättömän ajattelun kierteeseen, voit kiittää itseäsi: sinä heräsit. Voit kiittää myös mieltäsi: siinäpä ahkera ja tarmokas pikku apulainen! Mielen mylly jauhaa vaikka ei ole mitään jauhettavaa. Voit hengittää syvään ja päästää irti. Tämä sisäänhengitys. Tauko. Tämä uloshengitys. Juuri tässä ja juuri nyt sinulla ei ole mitään hätää. Pystyt lukemaan tätä tekstiä. Ymmärrät lukemaasi. Kenties sinua koskee johonkin. Kipu ei liene sietämätön, sillä sinä luet edelleen. Ehkäpä kipu jopa unohtui hetkeksi? Sinulla voi olla erilaisia vaivoja ja sairauksiakin, mutta et ole mikään diagnoosi etkä kävelevä sairauskertomus. Sinulla voi olla ongelmia työssä tai ihmissuhteissa, mutta sinä et ole ongelma. Mielen myllyn rauhoittuessa et enää räpistele ajatusten verkossa. Ajattelet vähemmän, mutta laadukkaammin. Olet läsnä tässä hetkessä. Myötätuntoisen huomiosi valossa tämä hetki puhkeaa kukkaan. Sen ainutlaatuinen kauneus hurmaa sinut. Tunnet olevasi elossa. - Jorma Ronkainen onnessa.net

Hyväntahtoisuudesta

Tämä hetki sallii

Mielellä on taipumus automaattisesti arvottaa, lokeroida ja nimetä tämä hetki; mieluisa, epämieluisa, yhdentekevä, tuttu, turvalllinen, pelottava, rakastettava... Mieli peittää tämän hetken elävyyden nimilapuilla ja uskoo sitten tietävänsä mistä tässä hetkessä on kysymys.

Mielen työhön samaistuessaan ihminen etsii onnea... se etsii koska se ei usko onneen tässä ja nyt. Mieli viipyilee kauniissa muistoissa menneistä ihanuuksista tai se sitkuttelee tulevaisuudessa koittavista upeuksista...

Tämä hetki sen sijaan... Tämä hetki sallii. Tämä hetki sallii mielen retket muistoihin ja kuvitelmiin. Tämä hetki sallii nimilaput, koska tämä hetki on avara ja loputon. Tämä hetki on elävä. Tämä hetki on arvoitus. Niinpä - liimailin lisää nimilappuja. Tämä hetki sallii.

Takaisin tähän hetkeen

Huomaatko mielen työn? Huomaatko kuinka mieli arvioi tämän hetken laadun salamannopeasti? "Tuttu, vieras, hyvä, huono, yhdentekevä, turvallinen, pelottava, miellyttävä, epämiellyttävä, hyödyllinen, hyödytön, kiinnostava, tylsä..." Vaikka tämä mielen automaattinen luokittelu- ja arviointityö on monin tavoin arvokasta, siitä saattaa muodostua myös kahle.

Ajatukset ja mielipiteet tästä hetkestä voivat toki olla kiinnostavia ja parhaimmillaan jopa inspiroivia. Niistä voi olla mukava keskustella, mutta pahimmillaan niistä voi muodostua este tämän hetken kokemukselle. Reagointipohjaisen ajattelun sijaan on hyvä palata takaisin tämän hetken konkretiaan. Miltä tämä hetki tuntuu kehossa? Istutko huonossa asennossa? Jännitätkö hartioitasi? Voisitko hieman hellittää? Kaipaako kehosi venyttelyä? Miltä tämä hetki näyttää? Millaisia värejä, muotoja ja tuoksuja tähän hetkeen sisältyy? Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Miltä tämä hetki kuulostaa? Miltä tämä sisäänhengitys tuntuu? Juuri tämä sisäänhengitys. Kuinka nautinnollista onkaan hengittää!

Entäpä jos tämä hetki on kuin pyyntö: "Haluatko olla ystäväni? Haluatko oppia tuntemaan minut?" Voisiko tähän hetkeen suhtautua ystävällisen uteliaasti? Hyväntahtoisuutesi valossa tämä hetki voi paljastua loputtoman kiehtovaksi. Ehkäpä olet aarrearkun äärellä? Jospa kurkistaisit sisään?

Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

Aamiainen Amsterdamissa

Aamiainen asiallisissa puitteissa. Hotel Toren. Tarjonta moitteetonta tuoreine mansikoineen. "Good morning sir. How is your room sir? Something to drink sir?" Juu. Hyvää huomenta. Huone on hyvä. Kahvia kiitos. Sitä tulee hopeakannullinen. Vahvaa tummapaahtoista hyvää kahvia.

Vieruspöydässä kaksi harmaantunutta tyylikästä leidiä. Pukukoodi casual mutta selvästikin vimosen päälle harkittu. Minulla verkkahousut ja teepaita. "Alipukeutunut? Olisko sittenkin pitänyt laittaa puku?" Jep. Mieli tekee mielen työtä. Peruskysymyksiä: olenko ok, olenko turvassa, kuulunko joukkoon? Kiitos mieli. Kyllä, kyllä ja vaikka en erityisesti kuulu juuri tähän porukkaan niin silti. Näin on hyvä. Olen onnellinen. Viihdyn tässä hetkessä. Nämä ihmiset ovat kanssaihmisiä, lähimmäisiä. Kotimaa Äiti Maa jokaisella.

Kuulen hienostunutta keskustelua. Kuulostaa niinsanotulta yläluokan englannilta. So polite, so... How would I put it... So classic and distinguished? Kyllä. This is nice. This moment is.... alive.

Missä Onni luuraa?

Kovin moni ulkoistaa onnen: uskotaan, että onni odottaa jossakin tuolla, joskus. Onni on seurausta tai riippuvainen jostakin ulkoisesta asiasta. Uusi puoliso, auto, työpaikka, palkankorotus, asunto, lomamatka, vaate, tietokone, kolpakollinen olutta... Nämä ja lukemattoman monet muut asiat voivat toki tuottaa iloa ja niistä on luonnollista olla kiitollinen. Tavara- ja mielihyvätaivaan asiat kuitenkin tulevat ja menevät, rapistuvat ja ruostuvat, ilmestyvät ja katoavat. Kiitollisuuden tunne haihtuu ja ego kyllästyy. Kohta se keksii jonkin uuden tavoitteen. Onnen etsintä jatkuu. "Sitten kun saan, löydän, ostan..., sitten kun ensi viikonloppuna, joululomalla, eläkkeellä... sitten, vihdoinkin olen onnellinen..."

Onko kestävää onnea olemassakaan? Onko vain hyväksyttävä että "onni täällä vaihtelee"? Entäpä jos onnen perässä juoksun sijaan maltamme pysähtyä ja katsoa tätä hetkeä? Mitä tämä hetki pitää sisällään?

Onni avautuu kun on kosketuksessa tähän hetkeen suoraan, ennakkoluulotta, hyväksyen. Hyväksyminen on totaalinen - se kattaa myös mielen vastarinnan ja ennakkoluulon tätä hetkeä kohtaan. Onni on harmoniaa, sallimista tämän hetken kokemuksen kanssa. Mieli sanoo: "Tämä on tylsää, tämä on niin nähty ja kuultu..." Niin, mieli se vasta vallaton veijari on. Se sanoo milloin mitäkin. Mieli sanoo monenmonta asiaa päivässä. Mielen masiina tuottaa laadukasta materiaalia ja toisinaan tulee maanantaikappaleita ja suoranaista kuraakin. Hyväksyminen kattaa mielen työn.

Hyväksymisen ja hyväntahtoisuuden myötä en enää pakota tätä hetkeä enkä tässä hetkessä värähtelevää kokemusta johonkin muottiin. Tämän myötä en enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. En enää haikaile mennyttä onnea, en kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan alan kiinnostua tästä hetkestä. Opin lepäämään, olemaan ja toimimaan tässä hetkessä. Nyt-hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä onnen kerjäläinen on istunut ja tähynnyt horisonttiin. Kukaties rakastun. Tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Miksei aina voi olla Perjantai?

Vanhan sananlaskun mukaan "kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu". Mitä kauneus on? Se on jotakin koskettavaa, liikuttavaa, eheyttävää, rohkaisevaa, inspiroivaa. Onko tämä hetkesi kaunis? Ehkäpä perjantaiaamussa on keskimäärin helpompi kokea kauneutta kuin vaikkapa maanantaiaamussa.

Tämän hetken kauneus ei aina ole ilmeistä. Mieli luokittelee, nimeää ja arvottaa tämän hetken salamannopeasti. Turvallista, uhkaavaa, vaara? Tuttu vai outo? Plussaa, miinusta vai neutraalia? Mielen funktiot varjelevat elämää ja mieli on tehnyt loistavaa työtä. Sinä ja minä olemme nyt tässä. Sinä ja minä hengitämme. Sinä ja minä elämme. Kiitos mieli!

On tärkeä ymmärtää, että minuus on muutakin kuin mielen työtä. Ajatuksia tulee ja menee - 50000, jopa 70000 ajatusta päivässä. Jos uskot jokaisen ajatuksen todeksi, olet kuin tuulessa kieppuva kuiva lehti. Identiteetin liimaaminen mielen työhön johtaa kärsimykseen. Sisäinen vapaus on mielen työn hyväntahtoista todistamista. Sisäisen vapauden myötä avautuu tilaa kokea kauneutta tässä ainutlaatuisessa hetkessä. Sisäisen vapauden myötä mieli rauhoittuu ja ajattelun laatu paranee. Intuitio herää. Alat kokemaan maailmaa loputtomassa runsaudessaan.

Hyvää tätä hetkeä, hyvää perjantaita!

(kuva Santorini kesäkuu 2010)

Kahleet

Paavo Haavikon syntymästä on tänään 85 vuotta. Hän oli monipuolinen kirjailija ja runoilija.

"Jokainen on oman onnensa seppä. 
Jos joku tahtoo takoa itsellensä ikuiset kahleet 
on sekin hänen 
yksilöllinen oikeutensa."
- Paavo Haavikko
(kuva http://www.mariannaheini.com/)

Paluu tähän hetkeen

Toisinaan mielenmylly on hyvin hiljaa ja silmät avautuvat näkemään maailman kaikessa kauneudessaan.

Väreilyä

Olen hyvinvointivalmentajan opintoihin liittyen tehnyt erilaisia läsnäoloharjoituksia. Niiden antia voi tiivistää myös emotionaalisena kokemuksena. Mieli arvioi automaattisesti kuinka hyvin tai huonosti harjoitus sujuu. Se nostaa tavattoman näppärästi esiin muiston jostakin hyvin sujuneesta harjoituksesta ja vertaa nykyistä siihen: ”Ei tästä mitään tule. En osaa tätä. Olen toivoton tapaus…” Se saattaa myös virittää odotuksia menossa olevan harjoituksen suhteen: ”Sitten kun teen tämän, sitten tapahtuu sitä tai tapahtuu tätä…”

Tämä mielen työ herättää emotionaalisen vasteen. Elämä väreilee emootiona tässä hetkessä ja mitä mieli tekeekään: se laatii tarinan väreilyn ympärille. ”Sitten kun, mutta kun, kyllähän minä mutta…” Osa harjoitusta onkin tulla tietoiseksi kaikesta tästä. Mielen mekanismien näkeminen on havahtumista, hereillä olemista.

Avautuu tilaa oivallukselle: tämä emootio saa olla tässä. Tätä ei ole tarve älyllistää, tätä ei tarvitse selittää pois. Tämä on elämän liikettä tässä hetkessä. Tämä hetki ei ole virhe.

- Jorma Ronkainen (kuva Marianna Heini, http://www.mariannaheini.com/photography/)
ps. The Book. "On". Tämän blogin lukijalle - siis Sinulle nyt erikoishintaan: 15 € (norm. 18 €). Anna tilauslomakkeella (onnessa.com) koodi "GnothiBlogi". Tarjous voimassa su 30.11. saakka. Kirjoja jäljellä enää 39 kpl.

Ihme

Julkaisu käyttäjältä On.

Mielen myllystä

Julkaisu käyttäjältä On.

Mielen myllystä

Julkaisu käyttäjältä On.

Rakastuminen

Julkaisu käyttäjältä On.

Elämän polte

Toisinaan jokin ajatus jää vaivaamaan sinua. Ajatus kertoo sinun kärsineesi epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Sinusta tuntuu pahalta. Haluat ajatella jotakin muuta, mutta ajatus on erityisen itsepintainen. Se palaa uudestaan ja uudestaan. Sinusta tuntuu yhä pahemmalta. Märehdit ja murehdit. Ryvet itsesäälissä. Kärsit. Katkeroidut. Koet olevasi uhri.

Sinun ei tarvitse taistella ajatusta vastaan. Joka kertaa kun huomaat uppoutuneesi samaan itsepintaiseen ajatusten kierteeseen, voit kiittää itseäsi siitä että huomasit takertuneesi. Voit hengittää syvään ja päästää irti. Ajatusten ja tarinoiden sijaan voit kääntää huomiosi tunteeseen, jonka ajatus on herättänyt. Tarinoista ja tulkinnoista riisuttu tunne on paljasta ja puhdasta energiaa. Se ei ole hyvää eikä se ole pahaa. Tunne on elämän liikettä, jonka voit tuntea kehossasi. Sydämesi tuntuu pakahtuvan. Vatsaasi korventaa. Sisäinen liikkumatila saattaa käydä sietämättömän ahtaaksi. Ehkä pelkäät, ettet kestä tätä musertavaa painon tunnetta. Tuntuu kuin elämän energia ravistelisi sinut rikki. Tällöin voit keskittyä hengitykseen. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys. Hengitys on elämän ainutlaatuista liikettä sinussa.

Olet elävä. Olet avara tila, jossa elämän energia liikkuu. Olet syli, jossa tunne sykkii. Ehkäpä jotakin rikkoutuu jonkin uuden murtautuessa esiin. Et ole mikään eloton tarinoiden, ajatusten ja uskomusten kulissi, jota on varjeltava maailman tuulilta. Et ole mikään saavutusten kokoelma, jota kelpaa seurapiireissä esitellä. Olet enemmän. Paljon enemmän.

Tämä hetki polttaa tuhkaksi luutuneet käsityksesi siitä kuka olet ja kuinka elämäsi piti sujua. Olet arvoitus. Olet sanaton läsnäolo, joka todistaa ajatusten, aistimusten, tunteiden ja tuntemusten tulemisen ja menemisen tietoisuuden rajattomassa maisemassa. Olet rajaton taivas, joka empimättä hyväksyy niin puota- kuin sadepilvetkin. Olet tuuli, joka taivuttaa viljankorsia. Tila, jossa valo ja varjo tanssii. Myötätunto. Olet elämä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Vapaus

Mielessäsi risteilee toisinaan arvostelevia, epäystävällisiä ja väheksyviä ajatuksia itseä tai toisia kohtaan. Ajatuksesi ovat tällöin kuin piikkilankaa, johon takerrut. Uskot ajatuksiasi. Olet mielestäsi oikeassa. Olet ajatuksiesi vietävänä. Puhiset ja pihiset. Rimpuilet piikkilangassa. Kärsit.

Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Havaitset sinussa tai toisessa jotakin, joka ei sovi mielesi lukkoon lyömään käsitykseen. Käsissäsi on epämääräisen oloinen palikka, joka ei mahdu mielesi luomaan lokerikkoon. Mitä teet? Mielesi haluaa kenties julistaa: "poikkeus vahvistaa säännön". Suljet silmäsi tai sullot ja survot palikan johonkin lokeroon. Mieli vakuuttaa, että nyt maailmassa on taas järjestys. Se on mielen tehtävä. Mieli hakee johdonmukaisuutta, sääntöjä, ennustettavuutta ja järjestystä tämän hetken käsittämättömyydestä. Mieli kutoo loogista tarinaa sinusta ja toisista - tarinaa, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Mieli luo ajatuksen ajasta, jotta se voisi käsittää mistä tässä hetkessä on kysymys.

On toinenkin mahdollisuus. Sinun ei tarvitse taistella ajatuksiasi eikä mieltäsi vastaan. Mieli seilaa sinne ja tänne. Ajatuksia tulee ja niitä menee. Sinun ei tarvitse kuitenkaan lähteä seuraamaan jokaista. Lepäät tyyneydessä ja toteat: "Kyllä ajatuksia mahtuu ja mielellä on tilaa seilata tämän hetken rajattomassa maisemassa."

Sinä olet vapaus.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Rajat ja rajattomuus

"Jos kaikki, mitä ajattelet, olisi totta, olisiko elämäsi helpompaa?"

Kysymyksen esitti eräs ystäväni tänään. Miten on? Ajattelen kaunista menestystarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Vau! Ajattelen synkkää kauhutarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Kääk!

Tietoisuuden talossa asustava Ajattelija toimii niin kuin se toimii. Ajatuksia tulee ja menee. Toisinaan ne inspiroivat ja toisinaan lannistavat. Uskoessasi jokaiseen ajatukseesi olet kuin lastu laineilla. Yhtenä hetkenä olet onnen kukkuloilla ja toisena hetkenä epätoivon pimeässä poterossa.

Sinä et ole Ajattelija. Sinun ei kuitenkaan tarvitse taistella Ajattelijaa vastaan. Ajattelija on hyvä renki, mutta huono isäntä. Antaessasi Ajattelijalle sille kuuluvan roolin se rauhoittuu ja alkaa sen myötä toimia laadukkaammin. Mielen melu hiljenee. Märehtimisen ja murehtimisen tai toiveajattelun sijaan saat todistaa kuinka Ajattelija toimii syvällisesti ja myötätuntoisesti, yhteistyössä sydämesi kanssa.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Mieli seilaa...

...sinne tänne. Välillä vaivut ajatuksiin. Uskot niihin. Olet jokaisen ajatuksen talutettavana. Samaistut mieleen ja sen tarinoihin sinusta ja elämästä. Onnistumisia, epäonnistumisia, saavutuksia, menetyksiä, toivoa, pelkoa. Eilisen muistelua, huomisen kuvittelua… Mielen jukeboksisssa soi vaihteleva sekoitus uutta ja uusintoja. Toisinaan hedelmällistä, inspiroivaa ja opettavaista. Toisinaan vatvomista, märehtimistä ja murehtimista.

Sitten tämä hetki herättelee. Havahdut. Linnun laulu. Kostean maan tuoksu. Vanhan petäjän levollinen oleminen. Tuuli koskettaa poskea. Pilvet. Valo. Mieli rauhoittuu. Näet, ettet ole sama asia kuin mielesi. Todistat kokemusta tästä hetkestä. Tunnet olevasi tila, jossa ulkoinen maisema ja sisäinen mielen maisema ilmenee. Tässä ja nyt on hyvä olla. Tämä hetki ei ole virhe. Sinun ja elämän välillä ei ole sotatila. Elämä ja sinä. Rakkaussuhde. Tapahtuu. On. Nyt.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Uusintoja vai uusia polkuja?

Miltä mielenmaisemasi näyttää? Onko siellä täyttä? Tuttuja moneen kertaan ajateltuja ajatuksia? Urautuneita käsityksiä? Ennakkoluuloja? Loputtomia uusintoja?

Mielen museotiellä voi olla kaunistakin, mutta uusien polkujen lumo on voittamaton.

Inspiroivaa alkavaa viikkoa!

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)