Putinin Venäjän tilanne ei tämänkään valossa hyvältä näytä.
Katsoin tämän dokkarin hetki sitten. Suosittelen.
"Venäjän hakatut naiset" https://areena.yle.fi/1-4382179
"Eräs venäläinen sananlasku kuuluu: "Jos mies lyö sinua, hän rakastaa sinua". Valitettavasti tällainen asenne on vieläkin yleinen Venäjällä eikä edes lainsäädäntö suojaa naista riittävästi perheväkivallalta. Brittitoimittaja Stacey Dooley perehtyy hakattujen naisten kovaan kohtaloon Venäjällä."
En usko salaliittoteorioihin, joiden mukaan kyse olisi kateudesta johtuvasta feminismi-vetoisesta mustamaalauskampanjasta Aku Louhimiestä vastaan. Moiset mielipiteet muistuttavat pelottavasti trumpilaisia teorioita valemedia-agendasta. Jokaisella on toki sananvapaus ja sen myötä oikeus mielipiteisiin, mutta mielipiteet eivät suinkaan ole samanarvoisia. Jotkut mielipiteet ovat paremmin perusteltuja kuin jotkut toiset. Valemedia-teoriat Louhivuori-muunnelmineen kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan.
Louhimies-casessa on kyse surullisesta esimerkistä monilla elämänaloilla vallitsevista epäkohdista, joita vihdoin nostetaan julkisuuteen. Nämä epäkohdat liittyvät usein valtaan ja sen väärinkäyttöön. Ei aina, mutta usein nämä epäkohdat kärjistyvät sukupuolten väliseksi vastakkainasetteluksi, jossa tehdään perusteettomia yleistyksiä molempien sukupuolien edustajista. Toistan, että ensisijaisesti tässä ei ole kysymys sukupuolesta, mutta jos pöydälle halutaan kaikesta huolimatta nostaa feminismi, niin totean olevani feministi. Feminismi ei ole sovinismin vastakohta, vaan siinähän on kyse sukupuolten välisestä samanarvoisuudesta. Näin ollen onkin kummallista jos joku ei ole feministi sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Elämme muutosten aikaa ja metoo-liikkeen vauhdittamana muutos vie kohti aidosti tasa-arvoista työelämää ja yhteiskuntaa. Siihen on vielä matkaa, mutta se on käynnissä enkä näe tässä mitään uhkaavaa. Toistan itseäni: ensisijaisesti tämä ei ole sukupuolikysymys - tämä on ihmisarvoon ja sen kunnioittamiseen liittyvä kysymys. Siispä pidentäkäämme askelta!
- Jorma Ronkainen
PS. Katsoin eilisen A-studion Yle areenasta (https://areena.yle.fi/1-4233532) - suosittelen katsomaan jos jäi sinulta väliin. Poimin tähän vielä otteita Pamela Tolan lausunnosta.
"Olin 21-vuotias, kuvasin mun ensimmäistä pitkää elokuvaa Pahaa maata ja se oli minulle monella tapaa tosi traumatisoiva kokemus. Aku alkoi jossakin vaiheessa kiusaamaan mua aika pahasti ja mursi mun itsetuntoa ja sitä luottamusta mikä minulla häneen oli. Sitten kun mä tein enemmän ja näin enemmän ja koin enemmän eri tuotannoissa niin mä ymmärsin että ne ei todellakaan olleet ok ne asiat mitä mä jouduin sietämään."
(...)
"Tietenkin ihmiset pelkää että menettää joitakin mahdollisuuksia, pelkää että pidetään jotenkin petturina. Jokainen meistä naisista on kokenut voimakasta nöyryyttämistä ja häpäisyä ja syyllistämistä ja painostusta."
(...)
"Joutuu oikeesti pelkäämään töissä. Sä joudut pelkäämään että sinua satutetaan. Sä joudut pelkäämään sitä että sinua haukutaan. Sä joudut pelkäämään sitä että sinun jotkut henkilökohtaiset asiat paljastetaan tai sinun kehosi paljastetaan. Tähän liittyy myös hyvin voimakas seksuaalinen alistaminen tai häirintä tai tilanteiden voimakas seksualisointi"
(...)
"Hyvin monet työryhmän jäsenet ovat kyllä olleet tietoisia näistä toimintatavoista. Kukaan ei ole vain missään vaiheessa tehnyt mitään. Se on se syy miksi meidän on nyt pakko puhua. Me halutaan olla luomassa sellaista tulevaisuutta, missä tällainen ihmisten väärinkäyttö, nöyryyttäminen, halveksuminen ei ole millään tavoin enää mahdollista."
(...)
"Ohjaajan valta on tosi iso ja sen takia ohjaajan pitää olla sellainen kehen sinä voit luottaa ja sellainen kenelle sellainen valta voidaan antaa koska sitä ei voida siinä hetkessä alkaa kyseenalaistamaan."
(...)
"Mikään taiteellinen projekti ei ole sen väärti, että leikitään ihmisen elämällä, ihmisen ihmisarvolla."
Toisinaan myös ihmisyys inspiroi. Anna Mattssonin ansiosta koin hetki sitten innoittavia hetkiä. Hän linkitti Facebookissa oheisen puheen. Kiitos Anna! Hyvä ystävä, nyt myös sinulla on oiva mahdollisuus käyttää 9 minuuttia laadukkaasti. Oprah Winfreyn eilinen puhe Golden Globe -gaalassa räjäytti pankin. Se on suuri puhe. Se on koskettava puhe. Se on klassinen esimerkki puheen tehosta: puhe on täynnä ethosta, se on yltäkylläinen pathoksessa, se on kukkuroillaan logosta. Oprah säihkyy vakuuttavuutta, tunnetta ja älyä. Tämä puhe on täyttä timanttia, se on korkealaatuinen todistus ihmisyyden voimasta. Se on omiaan valamaan uskoa hyvyyden voimaan.
Jos et ehdi kuuntelemaan niin tässä puheen kovinta ydintä:
"So I want all the girls watching here, now, to know that a new day is on the horizon! And when that new day finally dawns, it will be because of a lot of magnificent women (...) and some pretty phenomenal men, fighting hard to make sure that they become the leaders who take us to the time when nobody ever has to say 'Me too' again."
Koko puhe kirjoitetussa muodossa täällä.
* * *
edit: hetki sitten osui silmiini tällainen uutinen:
https://yle.fi/uutiset/3-10012351
"TV-tähti Oprah Winfrey pohtii Yhdysvaltain presidentiksi pyrkimistä. Lähteet ovat Oprahin läheisiä ystäviä."
Tämä innoitti minua miettimään...
Hegeliläinen filosofia kiehtoi minua tavattomasti 90-luvun alusta alkaen. Hegelin kokonaisvaltainen näkemys maailmanhistorian kehityksestä yhdistyneenä hengen itsetiedostusprosessiin... siinä oli jotakin väkevää, jotakin koskettavaa. Hegel kuvasi dialektista kehityskulkua, jossa sisäisen ja ulkoisen todellisuuden tapahtumat kehittyvät vastakohtien kautta. Teesi, antiteesi, synteesi - tämän triadisen prosessin Hegel liitti myös tietoteoriaan, ihmisen tietämisen mahdollisuuksiin. Ihmisymmärrys kasvaa ja sulautuu lopulta absoluuttiseen ideaan. Tämä lienee sukua itämaisessa filosofiassa kuvatulle valaistumiselle.
Kukapa olisikaan sopivampi antiteesi nykyiselle valkoisen talon päämiehelle?
Yhdysvaltain presidenttilistaa katsoessa tulee mieleen että onko tämä käytännön esimerkki dialektiikasta? Bill Clinton - George W. Bush - Barack Obama - Donald Trump - ?
Minna Canthilla oli kosolti vastoinkäymisiä. Hän jäi leskeksi odottaessaan seitsemättä lastaan. Synnytyksen jälkeen hän masentui ja joutui psykoosiin. Toivuttuaan Minna muutti lastensa kanssa Kuopioon ja alkoi hoitaa isänsä kauppaliikettä. Muutaman vuoden kuluttua hän otti vetovastuun myös veljensä kaupasta. Minnasta oli moneksi. Kauppias. Yksinhuoltaja. Kirjailija. Toimittaja. Yhteiskunnallinen keskustelija. Tasa-arvon ja naisten koulutuksen puolestapuhuja.
Millainen ihminen Minna oli?
"Aina herkkä, hellä ja hehkuvainen,
Seuran sydän, innostaja nuorten,
Tarmokas kuin mies, mut vieno nainen,
Päivänpaiste, pehmittäjä vuorten.
Missä voittaa valistuksen valta,
Missä ihmis-oikeus on pyhä,
Siellä heikot nousee painon alta,
Siellä elää Minnan muisto yhä."
luonnehti hänen ystävänsä J. H. Erkko.
Minna itse kirjoitti: "ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
"Nainen joka pystyy itse hankkimaan toimeentulonsa ja maksamaan laskunsa on onnellinen. Tämä itsenäisyyden ja varmuuden tunne on suloinen." - Susan B. Anthony