Shaken not stirred

Tämä ainutlaatuinen hetki... valoa, varjoja, värejä, muotoja, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia, tunteita, ajatuksia... Tämä hetki on elävä cocktail, juuri nyt sinulle rakkaudella valmistettu ja tarjoiltu. Mille drinkki maistuu? Joskus siemailet juomaa ilolla, joskus se maistuu karvaalta. Joskus lausut: "Toinen samanlainen, kiitos." On myös hetkiä, jolloin tuskailet: "Ota minulta pois tämä malja." Tämä hetki ei ole virhe. Voisitko ajatella, että sinulla on juuri ne ilot ja surut, jotka tässä hetkessä parhaiten palvelevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä valon ja varjon ainutlaaatuinen tanssi tässä hetkessä on rakkaudella räätälöity oppimiskokemus sinun parhaaksesi. Sinulla on täysi vapaus kääntää selkäsi. Sinulla on täysi vapaus oppia. Et ole uhri. Sinä voit valita. Cheers!

Lumen ilo

”Niin suurta surua ei maailmassa ole,
ettei lumen loisto sitä sammuttaisi.”

- Boris Pasternak

Vanha tuttu

Julkaisu käyttäjältä On.

Melankolia

Terveiset Kalajoelta!

Aamukävely merenrannalla. Kaunista, hyvin kaunista. Kävelin kuvassa näkyvän särkän päähän. Karua. Kaunista. Kaksi joutsenta.

Alkuun mieleni työnsi pois tunnetta, se väisteli jotakin joka ei mielen mielestä kuulunut tähän hetkeen. Sitten tulin tietoiseksi mielen työstä. Annoin tunteen olla, tulla lähelle, koskettaa. Sanoin tunteelle: "Sinä saat olla siinä". Tunnistin melankolian, surumielisyyden. Mieleni halusi tietää syyn. Miksi tämä melankolia? Miksi tämä hiljainen suru kaiken tämän kauneuden keskellä? Miksi, miksi...

Tämä tunne saa olla tässä. Tätä tunnetta ei ole tarve älyllistää, tätä tunnetta ei tarvitse selittää pois. Tämä tunne on elämän liikettä tässä hetkessä. Tämä surumielisyys on tunne elämän hauraudesta talvisella merenrannalla. Kaunista. Niin kaunista.

- Jorma Ronkainen

Kutsumattomia vieraita

Yllätyt kun toisinaan sydämesi ovelle saapuu selittämätön suru. Huomaat, että surun seurana on alakulo. ”Kop kop.” Kummastelet. Et avaa ovea. Pian paikalle saapuu myös pelko. ”Kop kop.” Sydäntä kuristaa. Et avaa ovea. Kylmä hiki nousee otsallesi. Kohta mieli kutsuu paikalle joukon ajatuksia. Saat kuulla tuttuja tarinoita siitä, millainen pelkuri olet. ”Surkimus, epäonnistuja, häviäjä…” Vatsaasi korventaa. Saatat uskoa tarinat. Tunnet syyllisyyttä. Haluat tukkia korvasi. Toivot, että koputus lakkaisi.

On luonnollista, että mieli telkeää sydämen oven kaikilla mahdollisilla tarinoilla. Se haluaa itsepintaisesti selittää, käsitteellistää ja älyllistää kutsumattomat vieraat. Mieli tekee kaikkensa, jotta sydämen ovi pysyisi suljettuna. Käsitteistä ja ennustettavuudesta hengitysilmansa imevä mieli ei pysty kohtaamaan tämän hetken paljasta käsittämättömyyttä ja ennustamattomuutta. Mieli haluaa kääntää selkänsä elämän arvaamattomalle sykkeelle, joka toisinaan ravistelee rajusti sisintä ja puhaltaa myrskytuulen lailla kumoon kaikki mielen kuvitelmat siitä kuka olet ja miten elämän pitäisi sujua.

Mieli on osa sinua, mutta et ole mielesi. Jospa sittenkin uskallat avata sydämesi oven ja kutsua vieraat peremmälle? Myötätuntoisen huomiosi valossa saattaa paljastua, että matkalaiset ovat kylmissään ja , nälissään. Ne pelkäävät, että käännät niille taas kerran selkäsi. Läsnäolosi lämmössä voi osoittautua, että itse asiassa sinä tunnet nämä kulkijat. Ne ovat sinun lapsiasi, jotka haluavat palata luoksesi. Ne kaipaavat syliisi, turvaan.

Sinä olet viisastunut. Tiedät, ettet ole mikään sotatanner. Sydämessäsi tunnet, että et halua sulkea ketään etkä mitään myötätuntosi ulkopuolelle. Tämä on rakkauden tie.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Tätä se on

Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä. Ego on riippuvainen elämän draamasta. Se kokee, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Tämä hetki ei ole koskaan hyvä. “Duuria on liian vähän”. Tästä hetkestä puuttuu aina jotakin tai jotakin on liikaa. “Elämässäni on liikaa surua”. Ilon hetkilläkin ego varoittelee itseään. “Kyllä. On myönnettävä, että nyt on iloa. Mutta sano minun sanoneen – kyllä se tästä kohta murheeksi muuttuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!”.

Ehkä sinusta on vaikeaa ajatella, ettei tästä hetkestä puutu yhtään mitään? En väitä, että sen myötä olisit aina onnellinen. Ilon ja surun kokemuksia tulee ja menee. Et kuitenkaan enää takerru niihin.