NUTS Karhunkierros 2019

Seurasin pisimmän matkan lähtöä. On se hurjaa porukkaa!

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa. 3/10

Terveiset mökiltä - hyvä on hiihtäjän hiihdellä! :)

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa. 3/10

Varhaislapsuudesta asti liikunta on ollut keskeinen osa elämääni ja minäkuvaani. Ensin opin hiihtämään ja sitten opin kävelemään tai hieman totuudenmukaisemmin: opettelin kävelemään jotta voin opetella hiihtämään. Tämä oli luonnollista maineikkaassa hiihtopitäjässä, 60-luvun Kuusamossa. Ei kännyköitä, ei tietokonepelejä, ei somea fasea selfietä pelfietä instaa snäppiä tsättiä... Ankeaa? Ei todellakaan! Liikunta, kaverit, koulu, koti ja kirjat - siinä oli dynamiikkaa aivan riittävästi.

13-vuotiaana innostuin kestävyysjuoksusta niin että se nousi vähintään yhtä tärkeään asemaan kuin hiihto ja lukioikäisenä painopiste siirtyi juoksemiseen. Lenkkipoluilla ja ladulla oli aikaa maisemien ihailun ja kehon kuuntelun ohella kuunnella ennen kaikkea itseään. Mitä minulle kuuluu? On monenlaisia mietteitä, tunteita ja tuntemuksia. Minulle liikunta oli mindfulnessia ennen kuin mindfulness keksittiin. Liikunta auttoi minua palaamaan kotiin - tähän hetkeen, tähän kehoon. Liikunan avulla koin ja yhä koen kiitollisuutta kehostani, luonnosta, elämästä. Niinpä olen lukenut runsaasti myös aiheeseen liittyviä kirjoja. En voi nostaa yhtä yli toisten, joten tässä tärkeimmät:

Rolf Haikkola ja Pentti Vuorio toim: Lasse Viren Kullatut sekunnit (Weilin & Göös, 1973)

Martti Huhtamäki: Nämä lumet eivät sula (Sanoma, 1984)

Urheiluvuosi-sarja (vuosittain ilmestyvä kirja, johon oli koottu kesä- ja talviurheilun keskeisimmät tapahtumat)

Jim F. Fixx: Suuri juoksukirja (Otava, 1979, jo kansi räjäytti tajunnan- noin se liikahtaa kun tossu on syönnillään)

Matti Hannus, Mark Shearman: Montreal-olympiakirja yleisurheilun ystäville (tämä tuli tavattua läpi niin moneen kertaan että muistan yhä hassuja yksityiskohtia vaikkapa miesten korkeushypyn finaalista)

Pekka Vasala, Risto Taimi (toim.): Mitalin toinen puoli (Weilin & Göös, 1974)

Navitas puolimaraton / Merrell Trail Glove

Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.

Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat

5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)

Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.

Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).

Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.

Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.

Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.

-gs

- - -

Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.

Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!

"Juokse kuin Buddha!"

Zen-munkki Markus "Uku" Laitisen Opetuspuhe 25.5.2010: "Juokse kuin Buddha!"

Kevytkenkäisyys

Juoksukengän painolla on merkitystä ennen kaikkea sen vuoksi että kevyt kenkä on tyypillisesti raskasta ohuempi ja taipuisampi. Tämä mahdollistaa tarkemman tuntuman ja paremman juoksutekniikan. Ymmärrän toki että tätä näkemystä "kukin juoksee tyylillään ja kengän on tuettava ja ohjattava jalkaa" -koulukunta vastustaa. Mikäs siinä - mikäli juoksu kulkee eikä vammoja ole niin mitäpä sitä toimivaa kokonaisuutta muuttamaan.

Hyvässä, luonnollisessa juoksutekniikassa vaimennus ei ole riippuvainen kengästä, vaan kyse on jalkaterän, akilleksen ja pohkeen luontaisesta toiminnasta (minkä kierto- ja vääntöjäykkä korkeakantainen kenkä estää tai tekee hyvin vaikeaksi).

Luonnollisen juoksun maakontaktissa on päkiäpaine (forefoot/midfoot-askellus) jolloin liike-energiaa varastoituu ja vapautuu seuraavaan askeleeseen.

Tutkimusten mukaan kanta-askellus tuottaa suuremmat kuormitukset (impact force) ja suuremman loukkaantumisriskin kuin forefoot/midfoot-askellus; Biomekaniikan professori Irene Davis (Delawaren yliopisto) esitteli eräässä seminaarissa (Spaulding Rehabilitation Hospital, helmikuu 2011) tutkimuksen, johon oli osallistunut 242 juoksijaa.

Juoksijoiden askeltekniikka analysoitiin (mitattiin mm. maakontaktin iskuvoimakkuus) ja heidän terveystilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Seurantajakson aikana 139 juoksijaa loukkaantui (näistä 70 sai lääketieteellistä hoitoa). 103 juoksijaa ei loukkaantunut (ja näistä 22 ei ollut kärsinyt vammoista myöskään ennen seurantajaksoa). Kokonaisasetelma siis synkkä juoksun vamma-alttiuden kannalta; 91% loukkaantui seurantajakson aikana tai oli loukkaantunut ennen sitä, vain 9% ilman vammoja. Juoksutekniikan ja loukkaantumisalttiuden välillä havaittiin yhteys:

- maakontaktin iskuvoimakkuus suurempi kanta-askeltajilla kuin forefoot/midfoot-askeltajilla
- suuren iskuvoimakkuuden omaavilla kanta-askeltajilla loukkaantumisriski korkeampi

On huomattava että kevytrakenteiseen / minimalistiseen juoksukengään on maltettava totutella. Ei ole hyvä ajatus ensi töikseen vetäistä kympin lenkkiä Vibrameilla asvaltilla Jos jalkaterän on tuudittanut ruususen uneen jäykillä kengillä, on alkuun syytä pitäytyä kävelyssä ja muutamien satojen metrien juoksupätkissä jotta tekniikan saa kohdalleen ja jalkaterän lihakset ja jänteet heräteltyä. Siirtymävaihe voi kestää lähtötasosta ja juoksijan ominaisuuksista riippuen muutamista viikoista useisiin kuukausiin.

* * *

Joitakin esimerkkejä kenkien painosta (eilen keittiövaalla punnittuja), koko 41-42

- Vibram Fivefingers Bikila 154 g
- Adizero Pro 4 - 164 g
- Nike Free 3.0 - 192 g
- Merrell Trail Glove - 194 g
- Vivo Barefoot Neo - 240 g

-gs

Hulluttelua

Viivyin puolikkaalla 1.37, mikä oli pari minuuttia kauemmin kuin minimitavoite. Miksi näin?

* vauhtikontrolli ei pitänyt
* pottuvarpaat hiertyivät pahasti
* lämpötila

Väliajat kertovat karua kieltään - aloitin järjetöntä vauhtia ja eväät oli käytännössä syöty 6-7 km kohdalla. Polttava kipu pottuvarpaiden alla sotki askeleen ja kympin jälkeen meno oli hölkkäilyä maaliin kipua vastaan taistellen. Keskeyttäminenkin kävi mielessä mutta en antanut periksi vaan vääntäydyin perille.

3 km 12.05
5 km 20.28
10 km 42.55 (edell. 5 km 22.27)
15 km 1.07.01 (edell. 5 km 24.06)
20 km 1.32.05 (edell. 5 km 25.04)
maali 1.37.51



(kuva: maaliin 50 metriä)

Viikko aiemmin olin tehnyt pitkän lenkin VFF Bikiloilla - homma toimi maastossa mutta en arvannut että asvaltilla on luvassa hiertymiä varpaisiin. Seuraavaksi kokeilen varvassukkien käyttöä ja jos tämä ei auta, tyydyn käyttämään Bikiloita lyhemmillä matkoilla ja koetan löytää jonkin toisen minimalistisen kengän.

Minulla on kohtuullisen tarkka mielikuva lihasmuistissa siitä miltä hyvä askellus tuntuu ja siitä aion myös pitää kiinni vaikka tämä juoksu pieleen menikin.



(kuva: kisan jälkeen matkailuvaunussa varpaitten ihmettelyä)

Rakot eivät onneksi puhjenneet juoksun aikana - seuraavana päivänä päästin nesteen pois ja nyt näyttää siltä että iho on kiinnittynyt takaisin.

Siispä vaikeuksista huolimatta - uutta matoa koukkuun...

-gs



(juttelin maalissa ontuvan uunon kanssa - yo. kuva hänen ottama)

Pitkis Vibrameilla

Hauskaa oli eilen kesäisessä säässä juosta pitkä lenkki kuntopoluilla. Käytin aikaa tunnin ja 47 minuuttia ja kilometrejä kertyi noin 21. Meno tuntui kevyeltä, herkältä, kimmoiselta ja VFF Bikilat pelitti hienosti lukuunottamatta paria hiertymää varpaissa. Nyt on hieman jalkapohjat hellinä, mutta muuten kaikki ok. Sitten vaan kevennellään kohti viikonloppua - lauantaina on tarkoitus kiskaista puolimaraton Kouvolassa.

Olen nyt testannut kahta eri Bikilan versiota - naisten ja miesten mallia. Miesten mallissa on selvästi kovempaa kumimateriaalia pohjassa ja tämä aiheutti em. hiertymät.

-gs

ps. Paljasjalkamatti kiskaisi HCR:n alle kahden tunnin. Paljain jaloin. Cool!

Flea / Red Hot Chili Peppers...

...juoksi Los Angelesin maratonilla 3:52:59



Flea näyttää suosivan minimalistista kenkälinjaa - olisko Vibramin Fivefingers? En tiedä uskaltautuiko juoksemaan maran noilla. Viime aikoina yhä useampi taho on seurannut Nike Freen viitoittamaa tietä ja tuonut markkinoille taipuisia ohutpohjaisia kenkiä. Ideana on sallia jalkaterän luonnollinen liike ja vahvistuminen. Minimalistinen kenkä sopii puhtaasti askeltavalle. Kenkiin kannattaa totuttautua kävelylenkkejä tekemällä.

Löytyypä myös huimapäitä, joiden mielestä juoksu on kaikkein parasta paljain jaloin.



Viikonloppuna kokeilin kuinka kymppi kulkee - sää ei ollut suosiollinen, kuten mogulin raportista ilmenee. Kulku oli tämän talven parasta tekemistä ja kun vauhtikontrollin maltoin kerrankin pitää, jälkimmäinen vitonen kulki 40 sekuntia ensimmäistä kovempaa. Viimeiset pari kilometriä olivat varsin hapokkaita. Loppuaika 43.01 oli kelin ja kunnon mukainen. Kisan jälkeen tapasin mogulin. Polvivaivan vuoksi hän joutui jättämään startin väliin - Terhi sen sijaan kirmaisi kympin.



(kuva: Jarno Maimonen / mogulin blogi)

-gs

Julma-Juha

Tänä vuonna täyttyy 40 vuotta näistä hetkistä kun kiri irtosi herkästi



Juha Väätäisen aatoksisiin voi syventyä hänen blogissaan.

Viikonlopun hallikisoissa Tampereella nähtiin hyviä suorituksia laajalla rintamalla; Åstrandin SE sekä Sandellsin komea suoritus kolmosella (ennätys parantui yli 10 sekuntia) lupaavat hyvää. Karin Storbacka ja Ella Räsänen osoittivat myös olevansa kunnossa. Riku Marttisen otteet 1500 metrillä viittaavat siihen että ulkoratojen ennätys paranee kesällä selvästi. Mogulin blogista löytyy kuvia tapahtumasta.

-gs

ps. Lunta, lunta aina vaan lisää... Jenkeissä juostiin viime viikonloppuna maastomestaruuksista San Diegon auringon alla. Kieltämättä olisi somaa noissa puitteissa juoksulenkille lähteä...

Hapokasta menoa

oli tarjolla eilen - kympin testijuoksu kulki 48 sekuntia kovempaa kuin marraskuussa, joten oikeaan suuntaan mennään. 43.10 ei sinällään anna aihetta hurraahuutoihin, mutta olosuhteet ja ajankohta huomioiden meno oli ihan kelvollista. Vauhdinjako onnistui mäkisellä reitillä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Raaston ansiosta tulin tietoiseksi siitä että jenkeissä ratkottiin tänään puolimaratonin mestaruudet.


Tulokset

Miehet
1 Mohamed Trafeh 1:02:17
2 Ryan Hall 1:02:20
3 Patrick Smyth 1:02:32
4 Fasil Bizuneh 1:02:47
5 Jason Lehmkuhle 1:02:49
6 Ryan Vail 1:02:51
7 Scott MacPherson 1:04:03
8 Jorge Torres 1:04:18
9 Mike Sayenko 1:04:20
10 Joseph Driscoll 1:04:23

Naiset
1 Jennifer Rhines 1:11:14
2 Serena Burla 1:11:38
3 Nan Kennard 1:12:03
4 Katie McGregor 1:12:13
5 Tera Moody 1:12:30
6 Clara Grandt 1:13:13
7 Lindsey Scherf 1:13:40
8 Amy Hastings 1:14:07
9 Magdalena Boulet 1:14:28
10 Melissa White 1:14:50

Video kisan jälkitunnelmista

Onnellisuuden nelikenttä

Rajankävijä pohtii ystävyys- ja tuttavuussuhteitaan; kuinka päästä sosiaaliseen ympäristöön, "jossa kukoistaa sekä parisuhde, että sen ulkopuoliset ystävyyssuhteet?"

Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.

Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:



Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.



Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.

Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.

Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.



Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!

-gs

Peekoota, vähän veekootakin sekä Voimaa

Valtavirrasta poikkeavien jouluperinteidemme mukaisesti kuusi on nyt sisällä, tähti latvassa ja varsinainen koristelu on ohjelmassa huomenna. Komea on kuusi - symmetrinen, kauniin kartiomainen ja tuuhea! Pihtakuusi. Ja pituuttakin sen verran (n. 240 cm) että tekee vaikutuksen.

Viimeisen juoksukisan jälkeen marraskuun alussa pidin viikon verran juoksutaukoa. Täysin ilman liikuntaa en tietenkään ollut, vaan aloitin lihaskuntoharjoittelun. Rytmitän tekemistäni suunnilleen niin että vuoropäivin ohjelmassa on juoksulenkki tai kuntosalikeikka. Jälkimmäinen vie tyypillisesti 30-45 minuuttia ja käytän sen tehokkaasti lihaskuntopiiriharjoitteluun, so. teen noin kymmentä eri liikettä ilman palautuksia. Neljän viikon kokemuksen pohjalta tuntuu antavan mukavasti potkua ja ryhtiä juoksemiseen.

Juoksulenkit vaihtelevat 8-20 km välillä, suunnilleen kerran viikossa ohjelmassa on pk-lenkkiin upotettu tempojuoksu, pituudeltaan 4-8 km. Pitkistä on ajatus pidentää vähitellen 25-30 km mittaiseksi. Tarkoitus on osallistua myös paikalliseen talvijuoksusarjaan silloin tällöin. Ensimmäisessä kymppi kulki harjoittelun jäykistämin väsynein jaloin hiukan alle 44 minuuttiin millä mogulia siteeraten ei todellakaan pääse kuuhun. Jostakin on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja tarkoitus on hilata aikaa talven mittaan kohti 40-alkuista ja josko sitten ensi keväänä/kesänä vanha pääsisi kolmosella alkavaan loppuaikaan. Aina pitää olla unelmia.

Talvijuoksusarjan joulukuiseen kirmailuun en pääse mukaan työkiireiden vuoksi, joten seuraava kovempi testi lienee uudenvuoden juoksu, ehkäpä Keskipohjanmaan suunnalla.

-gs

Maraton - Z sanakirja

löytyy tietysti jokaisen kestävyysjuoksun ystävän suosikkisivustolta, raastosta.



Omien juoksujen osalta on alkanut hiipiä puseroon ajatus ettei tälle kaudelle kuntoon päässyt ollenkaan. Viimeisin yritys viikko sitten Ljubljanan puolimaratonilla tuotti vaatimattoman 1.37 -loppuajan. Minimitavoite oli 1.34 -alkuinen tulos, joten mietintämyssyä piti päähän sovitella kisan jälkeen. Viiltävän analyysin tulos: palataanpa juoksutekniikassa päkiäpaineeseen. Harjoittelun osalta lihaskunnosta huolehtiminen on myös jäänyt liian vähälle huomiolle.

Asetellaan asioita kuitenkin mittasuhteeseen: juoksu oli vain yksi osa viikon lomareissua. Sen aikana mm. Ljubljanan pittoreski vanha kaupunki, Lipican perinteikäs hevosfarmi, Škocjan upea luolasto sekä rannikon moni-ilmeiset Piranin ja Portorozin kaupungit tulivat tutuiksi. Kävimme myös Kroatian puolella ja mukavan näköisiä pikku rannikkokaupunkeja löytyy sieltäkin.

Ljubljanan kisaan ei olisi kiva kautta päättää, joten alustava ajatus on kokeilla vielä pari kertaa tälle vuodelle; viikon päästä joko puolikas Vammalan Sastamalassa tai varttimara Orimattilassa ja sitten joulukuun alkupuolella puolikas Kuopiossa.

-gs

If this town

is just an apple - then let me take a bite...

Isosta omenasta lähtee huomenna haukkaamaan maratonin kokoista palasta monenmoni juoksija. Legendaarinen New York City Marathon starttaa tätä kirjoitettaessa 11 tunnin ja 52 minuutin kuluttua. Miesten kisassa isäntämaan Ryan Hall hyökkää taas suuren haaveensa perään - iso kaupunkimaraton tekisi mieli voittaa. Keväällä Bostonissa oli tyytyminen kolmanteen sijaan, miten käy nyt kun Ison Omenan kisa juostaan 40. kerran?

Naisissa on mielenkiintoista nähdä Paulan kunto - plakkarissa on jo kolme voittoa New Yorkissa, tuleeko nyt lisää?

- - -



Bremen oli hieno kokemus ja hauskaa oli pitkästä aikaa reissata rouvan kanssa kahdestaan! Kaupunki on sopivan pieni kävelemällä haltuunotettavaksi ja tarjoaa vanhana hansakaupunkina paljon historiallista nähtävää. Schnoorin idylli kapeine kujineen, Freimarkt-markkinat, vanhat kirkot, Brötchersstrasse, Weser-joki ja Werder Bremenin matsi nousevat päällimäisinä muistoina mieleen. Spitz! Erittäin kätevää on myös kulku lentoasemalta keskustaan - reilu 10 minuuttia raitiovaunulla.

-gs

(kuva 1 - uutta ja vanhaa Bremenin torilla
kuva 2 - Ost Kurve; Werder Bremenin fanaattisimpien kannattajien seisomakatsomoa)

Maraton nro 8 ja Weser-joen kutsu

Jäin minimitavoitteesta reilut kaksi minuuttia ja puolikkaat 1.34 + 1.48 kertovat oleellisen. Juoksin seinään noin 25 km kohdalla. Töppäilyt energiahuollon ja varusteiden kanssa maksoivat 5-10 minuuttia. Muutama päivä meni harmitellessa mutta aina, aina on positiviista mahdollista epäonnistumisestakin kaivaa esille:

1. En joutunut keskeyttämään.
2. Juoksu kulki mallikkaasti siihen asti kun se kulki.
3. Kun huonollakin, suorastaan katastrofaalisella juoksulla jää ennätyksestä vain kaksi minuuttia niin parempana päivänä kulkee useita minuutteja kovempaa.

Nyt otan rennosti parikolme viikkoa - juoksukengät ajattelin jättää rauhaan, saas nähdä maltanko. Ihan tyystin sohvaperunaksi en taatusti osaa heittäytyä, joten kävelylenkkejä, kuntosalia ja pyöräilyä sisältyy ohjelmaan.

Illalla luin erään blogituttavani kuulumisia - moisen kipuilun ja väännön rinnalla omat maratonmurheet ovat lopulta kovin pieniä ongelmia.

- - -

Suuntaamme tänään rouvan kanssa kahdestaan kaupunkilomalle. Tyttö lähti aamulla isovanhempiensa mukana pohjoiseen. Menemme perässä palattuamme keskiviikkona Suomeen. Toisaalta tosi mahtavaa lähteä ja toisaalta hiukan jännittää. Onhan kyse ensimmäisestä kahdenkeskisestä lomamatkasta sen jälkeen kun meistä tuli lapsellisia. Tarkoitus on siis sitä parisuhdetta hoitaa. Parisuhdetta. Ollaan monesti vitsailtu että ei meillä mitään parisuhdetta ole. Parisuhde. Kliininen ilmaisu joka ei luontevasti omaan kielenkäyttöön istu. Ollaan yhdessä. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentäkaksi vuotta ja naimisissakin jo kaksikymmentä vuotta. Välillä on ollut tuulista mutta etupäässä on ollut erittäin hyvää yhdessäoloa.

-gs

ps. Osaanko todellakin lähteä lomamatkalle ilman juoksuvarusteita...

(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Stadtmusikanten_Bremen.png)

Uutisointia

Olen epäpoliittinen ihminen. Mutta huomio kiinnittyi uutisointiin.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/09/963996
MTV3 - Sanna Pietiläinen
Vanhasen elekieli kertoi pidätetystä raivosta

Pääministeri Matti Vanhasen tiedotustilaisuus oli Suomen oloissa poikkeuksellisen dramaattinen. (...)Vanhanen tuli saliin raivoa pidättäen ja myös lähti salista nopeasti, vastaamatta toimittajien kysymyksiin. Kun Vanhanen istui pöydän ääreen, hän vaikutti päällisin puolin rauhalliselta, mutta silmälasien käsittely antoi osviittaa hänen tunnetilastaan. Vanhanen otti lasit päästään useaan otteeseen ja laittoi ne painokkaiden lauseiden jälkeen takaisin rivakasti päähänsä. (...) Vanhasen ääni pysyi rauhallisena, jopa hienoinen hymy käväisi hänen kasvoillaan, kun hän kertasi Yleisradion kertomaa.(...)
- Annankin nyt puheenvuoron TV2:n toimittajalle, sanoi Vanhanen.
Kun puhujaa ei kuulunut, alkoi Vanhasen äänessäkin jo kuulua raivo.
- Ei voi olla, että esitetään keskusrikospoliisin tutkintaan johtavia väitteitä, jos ei olla täällä esittämässä argumentteja.

- - -

Näin tiedotustilaisuuden jälkikäteen ja mietin missähän tilaisuudessa Sanna Pietiläinen on ollut.

- - -

Kisakausi alkaa kääntyä loppusuoralle - näillä näkymin enää yksi startti edessä. Kausi päättyy parin viikon kuluttua maratoniin tai puolikkaaseen. Jos oikein kurjaa keliä on luvassa niin puolikas riittänee, muutoin yritän parantaa maratonennätystä 3.1X-tasolle. Eilen juoksin viimeisen pitkän lenkin, noin 2h15min ja meno tuntui oikein hyvältä.

Kausi on ollut pettymys ja mukava olisi onnistua viimeisessä kisassa niin että jäisi hyvä into talven treeneihin. Toisaalta alkukesän menetyksen myötä asioiden tärkeysjärjestys palasi kirkkaana mieleen eikä juoksukisoissa kirmailu tuntunut siinä kohtaa kovinkaan tärkeältä jutulta.

-gs

Perinteitä

Suomi-Ruotsi maaottelu, niin hieno ja perinnerikas tapahtuma kuin se onkin, osoitti Suomen yleisurheilun kehnon nykytilan. Kestävyysjuoksuissa ainoita valonpilkkuja olivat Jukka Keskisalon ja Matti Räsäsen esitykset. Naisten pitkillä matkoilla Annemari Sandell-Hyväristä olisi todella tarvittu. Lyhemmillä matkoilla Mari Järvenpää ja Karin Storbacka juoksivat hienosti. Karinin kehitys on ollut mukavan nousujohteista - voisiko hänestä tulla kasilla ensimmäinen suomalainen alle khden minuutin naisjuoksija?

Tässä naisjuoksun perinteitä ylen elävästä arkistoista:

Nina Holmen 1974 Rooman EM 1., 3000 m
Päivi Tikkanen 1991 Tokion MM 4., 3000 m

-gs

Tänäänkö SE tapahtuu?

"I often say God must be a lover of instant photography..."
(Florian Kaps)



Zürichin perjantai-ilta lupailee herkkuhetkiä yleisurheilun ystäville; Berliinin mestareista paikalla valtaosa. Suomalainen kestävyysjuoksun ystävä odottaa erityisesti 3000 metrin estekisaa, jossa Jukka Keskisalo yrittää hyvässä seurassa rikkoa Tapio Kantasen 33 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Alkuviikolla Eestissä juostu hieno 1500 m viittaa siihen että kuntokäyrä ei ole vielä kääntynyt laskuun, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn että rekordi syntyy!

- - -

Uskoa näemmä löytyy että digiaikana on vielä analogisen median mahtiin vannovia. "The Impossible Project" -niminen 12-henkinen ryhmä on vakuuttanut sijoittajia siinä määrin että sillä on käytössään 3.2 miljoonaa dollaria ja tehtävänä keksiä uudestaan Polaroid-pikafilmi. Filmin valmistus lopetettiin kesällä 2008 Meksikossa ja Hollannissa olevien tehtaiden sulkemisen myötä. Hullu ajatus? Ehkäpä - toisaalta jonkinlainen vertailukohta löytyy musiikin maailmasta kun CD-levyjen myötä vinyylien ajateltiin katoavan täysin. Yhä löytyy iso joukko hifistejä ja muita musiikin ystäviä jotka vannovat vinyylin nimeen.

-gs

(kuva http://www.the-impossible-project.com/)

Miksi juosta?

HCM sujui tavoitteiden mukaisesti - hienoa oli pääkaupungin kaduilla kirmata ja Nike Free 3.0:t toimivat erinomaisesti. Loppuaika 3.28 alittaa 20 vuoden takaisen debyyttimaratonin tuloksen noin 9 minuutilla. Maksimisuoritusta en tehnyt eikä kelikään ollut optimaalinen ennätysjahtiin. Puolikkaat kulkivat melkoisen tasaisesti - ensimmäinen noin 1.43.30 ja jälkimmäinen noin 1.45. Tasainen vauhti merkitsi käytännössä sitä, että ensimmäisten parin kilometrin jälkeen sai tasaisesti ohittaa muita juoksijoita; väliaikojen perusteella 10 km kohdalta maaliin sijoitus parantui kaikkien juoksijoiden joukossa noin 330 pykälää ja omassa sarjassakin noin 40 pykälää.

Syksymmällä saatan vielä maratonin juosta tavoitteena ennätyksen (3.20) petraaminen 3.15-tasolle.

Tässä pätkässä monta hyvää vastausta otsikon kysymykseen.

Run free

Huomenna HCM ja tarkoitus ottaa pieni riski ja laittaa alle Nike Freet. Ihan näin naturellina en sentään aio kirmaista.



Aikataulu tähtää 3.2X -loppuaikaan.

-gs