Sossutädin testamentti

Päivi Ängeslevän oivallinen kirjoitus sunnuntain 22.4.2012 Helsingin Sanomissa toi esiin pitkän linjan sosiaalityöntekijä Gunnel Gustafssonin huolia nykyperheiden tilanteesta. Kasvatusperiaatteet ovat hukassa, lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Gustafsson esittää, että "lapsilta pitäisi vaatia aikuisten ja sääntöjen kunnioittamista. Lastensuojelulaissa on lueteltu lasten oikeuksia, mutta miksei lakiin voisi lisätä myös lasten velvollisuuksia? (...) Lasten on noudatettava kodin sääntöjä, jotka aikuiset asettavat. (...) aikuisia ja auktoriteetteja, kuten opettajaa, on kunnioitettava".

Jäin miettimään kunnioituksen käsitettä. Kunnioitus, kunnian antaminen jollekin asialle, henkilölle... Missä määrin kunnioitus on synnynnäinen ominaisuus ja missä määrin siihen on opittava? Millaisia asioita nykyajassa kunnioitetaan? Mitä asioita arvostetaan? Minusta näyttää, että kovat, materialistiset arvot ovat pinnalla. Gustafssonin mukaan "aineellisen hyvän tavoittelu on syrjäyttänyt henkiset arvot".


-gs

April Fool?

Kuva: http://4.bp.blogspot.com/-GSvdVwSh_oI/TZSH9tQn1qI/AAAAAAAABAQ/bE50o6jVxCY/s1600/sad_clown.jpg

Joskus kuulin tarinan;

teatterisali oli täpötäysi ja tarinan klovni kirvoitti makeat naurut joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Kävi sitten niin että syttyi tulipalo ja klovni säntäsi jälleen näyttämölle - tällä kertaa yleisöä varoittamaan. Yleisö nauroi ratketakseen kun klovni yritti epätoivoisesti selittää että ihan oikeasti kyse on vaaratilanteesta. Tarina päättyi surullisesti - kun lopulta yleisö ymmärsi että nyt on tosi kyseessä, syntyi paniikki ja moni menehtyi liekkeihin.

Tämä tuli mieleeni aamulla kun lapsi alkoi kyselemään aprillipäivästä. Hän totesi, että silloin voi huijata. Hoitopaikassa Aksel oli kuulemma näin kertonut edellisenä päivänä. Kerroin klovnitarinan ja koetin selittää että harmittomat pilat ja huumori on ihan mukava asia mutta kohtuus kaikessa. Jatkuva ilveily ja vitsin vääntäminen ei ole viisasta. Siitä seuraa uskottavuusvaje. Sanoin myös että huijaamisessa on itse asiassa kyse valehtelemisesta ja valehteleminen on väärin.

Tunnen joitakin henkilöitä, joita kuunnellessa tulee aina vähän sellainen olo että nyt on kyse, jos nyt ei suorastaan valehtelusta, niin muunnetusta totuudesta, liioittelusta. Kurja tunne. Lähtökohtaisesti asennoidun niin että ihmiset puhuvat totta. Totuus on hyvä asia. Tätäkin on lapselle koetettu selittää. Totuus on hyvä asia. Ikävätkin asiat, möhläykset on tärkeä kertoa vanhemmille. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin toisaalta hienotunteisuus, kohteliaisuus, sivistynyt käytös tarkoittavat sitä, että joissakin tilanteissa on viisasta vaieta. Ei ole sivistynyttä esimerkiksi huomauttaa kanssaihmiselle tämän lihavuudesta/laihuudesta/kierosilmäisyydestä jne. - vaikka ne tosiasioita olisivatkin.



"The April 31, 1946 Aleutian Island earthquake tsunami that killed 165 people in Hawaii and Alaska resulted in the creation of a tsunami warning system, the Pacific Tsunami Warning Centre, established in 1949 for Pacific Ocean countries. The tsunami in question is known in Hawaii as the "April Fools' Day Tsunami" due to people drowning because of the assumptions that the warnings were an April Fools' prank".

(http://en.wikipedia.org/wiki/April_Fools%27_Day)

Kaikesta huolimatta - hyvää huhtikuun ensimmäistä! Eikös tämä olekin jo kevätkuukausi joten samalla voinee toivottaa myös hyvää kevättä?

-gs

Ohjeiden noudattamisesta

- Isi, ketä pitää totella eniten? Sinua, äitiä vaiko hoitopaikan ohjaajia?
- Sanotaan nyt niin että jos kuka tahansa antaa viisaita ohjeita niin niitä kannattaa noudattaa ja jos kuka tahansa antaa huonoja ohjeita niin ei kannata totella. Jos esimerkiksi minä annan huonon ohjeen niin ei kannata totella. Pyrin tietenkin antamaan viisaita ohjeita.
- Minä en tottele jos annat viisaan ohjeen ja tottelen jos annat huonon ohjeen.
- Jaaha.

-gs

Koti-isän arkea

Rouva on kaksi päivää työmatkalla, joten ollaan tytön kanssa kaksistaan. Kävin hänen kanssaan tänään hammaslääkärissä. Viime viikolla hammashoitolan tarkastuksessa paljastui kaksi reiän alkua poskihampaissa - kyllä harmitti! On yritetty hampaista huolta pitää ja silti... Hammaslääkäri, suunnilleen samanikäisen tytön äiti, suhtautui asiaan erittäin ystävällisesti. Kurkisteltuaan tytön suuhun totesi, ettei hän ala näin pienen lapsen hampaita paikkailemaan. Seurauksena olisi elinikäinen pelko hammaslääkäriä kohtaan. Ja minä kun olin jo henkisesti asennoitunut, että luvassa saattaa olla tuskallinen keikka. En kuitenkaan tytölle mitään kuvia ennen käyntiä maalaillut - kunhan totesin että hammaslääkärissä käydään ja suuhun katsotaan.

Hammaslääkäri Virpin esityksen mukaan edetään nyt niin, että koetetaan pitää reiän alut kurissa hyvällä hoidolla ja katsotaan puolen vuoden kuluttua tilannetta uudestaan. Aiemminkin jos on tarvis. Ja jos tilanne kehittyy huonommaksi, hampaat paikataan. Nukutuksessa. Hyvillä mielin lähdimme kotiin. Ennen lähtöä tyttö sai vielä bonuksena valita kiiltokuvavalikoimasta itselleen yhden - nalleperhe retkellä oli mieluisin.

Kotona pidimme vielä pikku leikki- ja lukutuokion ja sitten olikin päiväunien aika ennen maanantaista muskaria. Vuoden verran on siellä käyty ja kyllä tyttö on siitä pitänyt!

Ja se juoksu ja operaatio Ahvenanmaa... Flunssa on ohi ja juoksu alkaa taas vähitellen kulkea, luojan kiitos. Eilen tein melkoisen kovan lenkin, 30.5 km ja se tuntuu vielä hieman jaloissa. Huomenna päiväkerhon aikaan ohjelmassa noin 10 km palautellen. Ennen Åland Maratonia vielä yksi pitkä lenkki (25-30 km) sekä täysivauhtinen puolimaraton.

-gs

(kuva http://www.whitmancounty.org/PubHealth/images/oral_health/tooth.gif)

Lahjakkaat lapsemme

Alkuun totean, että lapset ovat upeita ja välkkyjä ja pikku neropatteja ihan jokainen.

Eilen näin Yle teemalta brittidokumentin "Lapseni on nero". Siinä kuvattiin noin kymmentä 3-12 -vuotiasta lasta, joilla oli hämmästyttävää osaamista mm. musiikin, kirjallisuuden, matematiikan ja shakin saralla. Osa lapsista kävi lahjakkuusasiantuntija Joan Freemanin juttusilla ja testattavana - tuloksena äo-lukemia 137-170 välillä. Kovia, Mensaan oikeuttavia lukemia siis.

Lahjakkuutta on luonnollisesti tuettava, mutta yksi asia jäi mieltäni vaivaamaan. Erityinen lahjakkuus jollakin alueella merkitsee usein varsin vajavaista toimintakykyä jossakin toisessa asiassa. Mitä iloa lapselle on vaikkapa matemaattisesta erityislahjakkuudesta, jos hänellä ei ole sosiaalista kyvykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä? Parin dokumentissa esitellyn lapsen kohdalla kävi eksplisiittisesti ilmi, että nämä ovat varsin eristäytyneitä toisista lapsista.

Lahjakkaan lapsen vanhempien todellinen haaste onkin mielestäni auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi, joka erityislahjakkuuden lisäksi kykenee huomioimaan toiset, malttaa kuunnella toisia, ymmärtää ettei koko maailma pyöri oman nerokkuuden ympärillä. Joissakin dokumentin tapauksissa esiintyi epätervettä äo:n ja kapeasti käsitetyn älyn palvontaa vieläpä lapsen kuullen... Ei tarvita suurta ennustajan kykyä, jos povaa tulevaisuuden olevan haastellinen - yhteentörmäyksiä tulee (toisaalta niitä tietysti tulee aina).

-gs

(kuva http://images.jupiterimages.com/common/detail/49/96/22749649.jpg)

Hassu kirja

Tyttö päiväunilla, joten aikaa on pieneen blogipäivitykseen...

Kävimme kirjastossa. Tyttö taas tapansa mukaan tervehti tuttavallisesti virkailijaa ja palautti kirjansa. Yllättäen hän antoi myös palautetta - kirjallisuuskriitikon ainesta?

- Tämä kirja oli vähän hassu.

Kirja on pieni kertomus Nalle Kallen nukkumaanmenosta. Nalle Kalle pääsee isän olkapäille ja isä sitten teeskentelee että Nalle Kalle on hukassa. Olihan se vähän hassua, kun isä Nalle kurkistelee sinne ja tänne Nalle Kallen löytääkseen. Emme ole tytön kanssa juurikaan piiloleikkejä leikkineet. Ajattelemme, että tämä saattaa johtaa siihen että lapsi lähtee ykskaks säntäilemään jonnekin piiloon kun olemme vaikkapa kaupungilla. Olemme pyrkineet toimimaan niin, että lapsi hiukan oppii itse katsomaan missä ne vanhemmat ovat. Johtuneeko sitten tästä vai mistä - eipä ole tarvinnut perässä juosta.

Kirjastosta kävelimme vielä torin poikki mäkkärille jätskille ja kahville. Tyttö ei tosin syönyt jäätelöstään kuin pienen osan, joten minun oli uhrauduttava ja syötävä hänenkin annos. Mäkkärin ruokapuoli ei minua innosta mutta jäätelö (sundae) ja kahvi on hyvää ja edullista. Koko satsi kolme euroa. Selailin samalla Hesarin kuukausiliitteen. J.P. Roos sattuuu olemaan kestävyysjuoksuintoilija, joten tietysti luin hänen (ja hänen poikansa Joelin) haastattelun hiukan tarkemmin. Vanhemmuudesta jäi mieleen Jiipeen toteamus, että nuorempana hän ajatteli etteivät pienet lapset ole kovinkaan kiinnostavia ja että niiden kanssa voi keskustella vasta sitten kun nämä ovat isompia. Sittemmin hän on tajunnut, että keskustelut on syytä aloittaa vähitellen ja mahdollisimman aikaisin.

Tätä teemaa sivuten olen ajatellut, että on varsin suuri merkitys, kohteleeko lasta kuin tämä olisi idiootti vaiko niin kuin tämä olisi älykäs. En kuitenkaan älykkäänä pitämisellä tarkoita tässä sitä, että lapsi olisi täysivaltainen toimija ja päättäjä vanhempien rinnalla. En usko kaveruusvanhemmuuteen. Tarkoitan älykkäänä pitämisellä jotakin sellaista että lapsi ymmärtää ja oppii ja oivaltaa kun siihen annetaan tilaa ja aikaa ja tietoa. Yksinkertaista? Ehkä - ja toisinaan ei. (havaitsin hetki sitten että tyttö oli aikansa kuluksi ennen nukahtamista repinyt tapettia seinästä - tässä kohtaa on se haaste pitää lasta älykkäänä :)

-gs

(kuva http://ec1.images-amazon.com/images/I/51FuF0Zdb5L._AA240_.jpg)