Monet ajattelevat että miksi-kysymykset ovat turhia, tarpeettomia; on mieletöntä kysyä elämän mieltä ja tarkoitusta, on mieletöntä kysyä miksi olen olemassa jne.
Ahtaasti käsitetyn järkikäsityksen puitteissa on mahdotonta ymmärtää ihmisen käyttäytymisen miksi-aspektia.
Voimme esimerkiksi tarkkailla miestä, joka juoksee kadulla kovaa vauhtia. Voimme mitata hänen nopeuttaan, voimme mitata hänen lihaksistonsa toimintaa, voimme mitata hänen aivojensa toimintaa - tuloksena on täsmällinen kuvaus juoksemisesta fyysisenä tapahtumana. Se ei kuitenkaan auta meitä ymmärtämään, miksi mies juoksee. Meidän on kysyttävä tätä mieheltä ja kenties hän vastaa juoksevansa ehtiäkseen junaan.
Ihmiselon keskeinen voimavara perustuu olemisen projektin mielekkyyden löytämiseen. Esimerkiksi Franklin mielestä ihminen kestää melkein mitä tahansa jos hän voi määrittää syyn ja mielekkyyden kärsimykselleen, jos hän löytää mielen olemiselleen.
Jokaisen olemisella on jokin mielekkyys. Voidaanhan sitä kutsua vaikka vastaukseksi kysymykseen "Miksi (olen)?". Tähän kysymykseen ei voi vastata positivistis-empiristisessä mielessä tieteellisesti. Tämän "miksi olen?" - kysymyksen esittää meille Elämä ja sen esitämme myös itse itsellemme. Tavalla tai toisella, tietoisena ja tiedostamatta, me vastaamme omalla elämällämme, omilla ajatuksilla, sanoilla ja teoilla tähän kysymykseen.
Mikäli ei pysty näkemään elämässään mieltä, on ikään kuin kuollut. Jotkut voivat löytää tämän mielen vaikkapa F1-kisoista - tällaiset ihmiset kiinnittävät sydämensä moottoriurheilun seuraamiseen. Toiset kiinnittävät sydämensä rahaan, heille elämän miksi ratkeaa rahalla. On myös ihmisiä, joiden sydän on kiinni vallan ja maineen ja kunnian tavoittelussa.
Sitten on myös niitä, jotka liittävät mielensä ja sydämensä Totuuteen.
Miksi Sinä elät?
-gs