Millaiset ihmiset toimittavat iltapäivälehtiä?

Olipa taas lööpit tänään - lasten silmien korkeudella tavattavana... Ja niin moni moista roskaa ihmisten silmille paiskovien tuotoksia ostaa.

Tulee mieleen reilu viikko sitten akateemikoksi nimitetyn Aki Kaurismäen määritelmä;

"Olen sitä mieltä ettei Iltalehti ole edes lehti.
Se lehtihän on disco- ja pornokulttuurin ja kvasitietämyksen ristisiitos."

-gs

Jokela

Jo 2361 vaatii asiallista uutisointia.

-gs

Lööpit jyräävät 2/2

Jokin aika sitten luin Jone Nikulan erään kolumnin, jossa hän antaa synninpäästön lööppiuutisoinnille. Nikulan mukaan ”lukeminen kannattaa aina”, sillä juorulehdetkin ”ovat osa sitä maailmaa, jossa me kaikki elämme”. Lukemisen tärkeys ja maailman moninaisuus ovat toki totta, mutta en allekirjoita hänen logiikkaansa juorulehtien oikeutuksesta.

Lööppitodellisuus alleviivaa maailman varjopuolia, jotka sinällään ovat tosia. Ydinkysymys onkin pohtia, mikä oikeuttaa tämän ihmisten iästä, arvomaailmasta, henkisestä kypsyydestä ja lukumieltymyksistä piittaamattoman säälittömän tabloiditykityksen? Nikula on ihan oikeassa todetessaan maailman olevan ”suuri ja enimmäkseen tuntematon, mutta juuri siksi kiinnostava”. Hän kuitenkin samalla unohtaa mm. ihmisarvon ja yksityisyyden kunnioittamisen sekä valinnanvapauden ja lähimmäisestä huolehtimisen välttämättömät teesit.




Luonnollisesti ymmärrän, että lööppijournalismissa vallitsee kysynnän ja tarjonnan raadollinen matematiikka. Kaava on surullisen yksinkertainen: sensaationnälkäiset ihmiset lyövät kättä journalistisen etiikan kadottaneiden (pää)toimittajien kanssa. Nämä ajattelussaan eksyneet ryhmät kohtaavat päivittäin tuhansien kauppojen ja kioskien kassoilla muiden joutuessa todistamaan tätä surullista näytelmää. On kuitenkin hyvä muistaa, että yhtälö pätee vain niin kauan, kun molempiin ryhmiin kuuluu riittävän monta ihmistä. Jokainen ihminen vaikuttaa omilla valinnoillaan yhtälön toimivuuteen ja jokainen voi halutessaan myötävaikuttaa sen päivän koittamiseen, kun lööppiuutisointi jää pölyttymään marginaali-ilmiöksi lehtihyllyyn ja häviää vähitellen kokonaan.

-gs

(kuva http://194.79.113.147/hs/Journalism/Images/journalism%20pic.jpg)

Lööpit jyräävät 1/2

Ihminen haluaa tietää. Tyypillisesti. Toisaalta sanotaan että tieto lisää tuskaa.
Joskus tekee mieli sulkea silmät.




Iltapäivälehtien kirkuvat lööpit osuvat silmiin monessa, liian monessa paikassa. Onko minun tarpeellista tietää, että pikkupojat räjäyttivät pommin (Ilta-Sanomat 10.9.), vammainen huonetoveri todisti surmaa (IS 7.9.), oliko äitini murhaajan uhri (IS 5.9.) tai että mies ja nainen ammuttiin koululla (IS 1.9.)? Lööpit eivät kunnioita ihmisen itsemääräämisoikeutta, valinnan mahdollisuutta, vaan ne tuovat säälimättömästi esille todellisuuden ikäviä ulottuvuuksia.

Iltapäivälehden toimituksessa työskentelevä saattaa perustella, legitimoida tekemisiään sillä, että hän on tärkeä osa totuuden torvea, jonka suoranainen velvollisuus on informoida lukijoita myös ikävistä asioista. Ehkä näin onkin.

Mutta miksi ihmeessä tämä totuuden torvet soivat joka paikassa kenestäkään piittaamatta? Eikö niiden oikeampi paikka olisi siellä jossakin takana lehtihyllyssä ns. miestenlehtien osastolla, muovikääreessä?



-gs

Kuin märkä rätti...

...vasten kasvoja iski jälleen lööppien sairas maailma kun töiden jälkeen kävin ruokakaupassa.

Lööppitodellisuus, jota ihmisille pakkosyötetään kassajonoissa, on sairas.

Millaista kuvaa ne maailmasta välittävät?

Miten tämä pakkosyöttö vaikuttaa ihmisiin, jotka eivät osaa asioihin suhtautua rakentavalla kritiikilllä?

Miten tämä pakkosyöttö vaikuttaa esimerkiksi lapseen, joka on juuri oppinut lukemaan ja tavailee silmänkorkeudella kirkuvia lööppejä mietteissään?

Miksi ihmiset ostavat iltapäivälehtiä?

-gs