Nilon koulu, Kuusamo

Viime viikolla kuvaamani video lumisesta pihapiiristä, joka on varmasti tuttu tuhansille ja tuhansille nykyisille ja entisille kuusamolaisille. Itselleni tuli tutuksi 1970/80-lukujen taitteessa.

Kansainvälinen koulutuksen päivä

Tänään oli erilainen aamu. Lapseni koulun vanhempainyhdistyksen edustajan roolissa kävin pitämässä aamuavauksen. Jännittävä kokemus! Tässä askelmerkit, jonka mukaan mentiin:

- - -

Hyvää huomenta,

olen Jorma Ronkainen koulun vanhempainyhdistyksestä. Olen aikoinaan omana kouluaikanani ollut kuuntelemassa satoja aamunavauksia. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen toteuttamassa aamunavausta, joten olen aikalailla innoissani tästä. Tämä on jännittävä tilanne.

Mietin eilen mistä teille puhuisin ja sainkin avauksen valmisteltua. Suunnitelma meni kuitenkin uusiksi. Tapanani on nimittäin kuunnella aamukahvin yhteydessä radiota. Paljastui että tänään on kansainvälinen koulutuksen päivä. Siinäpä teemaa aamunavaukseen! Koulutus. Tärkeää. Erittäin tärkeää. Ajatuksia alkoi heräämään. Ja pian mieleen nousi klassinen kysymys: Mitä on onni? Menestystä ja mammonaa? Rauhaa ja rakkautta?

150 vuotta sitten J.V. Snellman esitti, että "onni on oppimista". Mitä on oppiminen? Oppiminen on asenteiden, ajattelutapojen ja käyttäytymisen muutosta. Tänäänkin elämä tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Oppimismahdollisuus tarjoutuu nyt: on joko mahdollista toteuttaa vanhoja reagointipohjaisia sisäisiä ja ulkoisia toimintatapoja (joista osa on tarkoituksenmukaisia ja osa kaipaa päivitystä) tai on mahdollista tulla tietoiseksi ja sen myötä hyväntahtoisesti purkaa ja päivittää epätarkoituksenmukaiset sisäiset ja ulkoiset prosessit (siis oppia).

Hektinen nykyaika tempaisee toisinaan meidät mukaansa ja vauhtimme kiihtyy niin kovaksi ettemme enää havaitse pieniä asioita. Jospa hidastaisimme edes hetkeksi? Jospa opettelisimme katsomaan ja kuuntelemaan paremmin? Aina on jotakin uutta opittavaa. Jokainen päivä tarjoaa tukun mahdollisuuksia. Joskus suuria, joskus pienenpieniä. Tässä hetkessä ihme voi yllättää. Toisinaan pieninä pitämistämme asioista avautuu yllättävä syvyys. Toisinaan vähäpätöisiksi kuvittelemamme ihmiset opettavat meille jotakin tärkeää elämästä.

414 vuotta sitten tammikuussa Galileo Galilei malttoi katsoa tähtitaivasta riittävän tarkasti. Hän teki löydön. Galileo havaitsi ja nimesi Jupiterin neljä suurinta kuuta. Galileo oli viisas ja nöyrä mies. Hän on sanonut: "en ole koskaan tavannut ketään niin tietämätöntä ihmistä ettenkö olisi oppinut häneltä jotakin".

Jokainen kohtaamamme ihminen on osaltaan vaikuttanut siihen, miten minusta tuli minä ja miten sinusta tuli sinä. Oppiminen ei aina ole hauskaa ja toisinaan tehokkain oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella. Ehkäpä ne hankalaksi kokemasi ihmiset ovat olleet opettajiasi? On sanottu, että "rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä".

Hyvää viikonloppua!

(kuva: https://www.nusconnect.org.uk/articles/education-day-on-24-january)

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa. (1/10)

Kiitos haasteesta Anne Vihanta! Yleensä en näihin some-kiertokirjeisiin tartu mutta nyt täytyy.

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa.

1/10

Opin spontaanisti lukemaan neljän tai viiden vuoden iässä - näin vanhempani ovat minulle kertoneet. Olin kuulemma lukenut ääneen jonkin karkkipaperin tekstiä. Epäiltiin että olen vain opetellut ulkoa. Eteen tuotiin päivän Kaleva ja sen muistan että presidentti Nixoniin liittyvän uutisen otsikon luin. Asiaa hämmästeltiin positiivisesti ja tämä varmasti vaikutti lukuhalujen heräämiseen.

Se ensimmäinen ja monella tapaa tärkein kirja, jonka luinkin moneen kertaan on tietysti sama mikä kymmenillä tuhansilla muillakin ikäryhmääni kuuluvilla: Opin lukemaan : lasten aapinen / Paavo Kuosmanen, Liisa Merenkylä, Pentti Merenkylä 1. p. 1964, 4. p. 1966.

Mielikuvani että tuo sinikantinen oli jotenkin päätynyt kotiimme jo ennen kuin aloitin koulutien Kuusamon kirkonkylän ala-asteella syksyllä 1972. Edustan muuten sitä ikäluokkaa, joka aloitti ensimmäisenä Kuusamossa kansakoulun sijaan peruskoulun.

Koulussa sitten ensikirja oli Ylöjärven suurten poikien äidin, Kirsi Kunnaan legendaarinen Aikamme aapinen (työryhmä Veli Nurmi, Seija Nöjd, Kyllikki Röman): Aikamme Aapinen 1. p. 1968, 3. p. 1971, uusittu p. 1973)

Molemmat aapiset ovat oivallisten opettajien Sisko ja Jukka Jyrävän ohella näytelleet hyvin tärkeää roolia lukemiseni alkuvuosina.

Vanhaa Raahea

"Raahen keskuskoulu on rakennettu vuonna 1912 arkkitehti Johan Jac Ahrenbergin suunnitelman mukaan. Rakennuksessa toimivat aluksi keskikoulu ja yksityiset jatkoluokat, jotka yhdistyivät 1952 Raahen yhteislyseoksi. Sota-aikana koulurakennus oli sotasairaalan käytössä.

Vuodesta 1958 rakennuksesta tuli keskuskansakoulu, jossa on toiminut myös kansalaiskoulu ja apukoulu. Raahessa siirryttiin vuonna 1974 peruskouluun, jonka jälkeen koulu on ollut peruskoulun ala-aste. Vuoden 1988 saneerauksen jälkeen koulun tilat ovat olleet myös musiikkikoulun käytössä." (http://raahenmatkailuoppaat.fi/…/oo…/keskuskoulun-historiaa/)