Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa.
1/10
Opin spontaanisti lukemaan neljän tai viiden vuoden iässä - näin vanhempani ovat minulle kertoneet. Olin kuulemma lukenut ääneen jonkin karkkipaperin tekstiä. Epäiltiin että olen vain opetellut ulkoa. Eteen tuotiin päivän Kaleva ja sen muistan että presidentti Nixoniin liittyvän uutisen otsikon luin. Asiaa hämmästeltiin positiivisesti ja tämä varmasti vaikutti lukuhalujen heräämiseen.
Se ensimmäinen ja monella tapaa tärkein kirja, jonka luinkin moneen kertaan on tietysti sama mikä kymmenillä tuhansilla muillakin ikäryhmääni kuuluvilla: Opin lukemaan : lasten aapinen / Paavo Kuosmanen, Liisa Merenkylä, Pentti Merenkylä 1. p. 1964, 4. p. 1966.
Mielikuvani että tuo sinikantinen oli jotenkin päätynyt kotiimme jo ennen kuin aloitin koulutien Kuusamon kirkonkylän ala-asteella syksyllä 1972. Edustan muuten sitä ikäluokkaa, joka aloitti ensimmäisenä Kuusamossa kansakoulun sijaan peruskoulun.
Koulussa sitten ensikirja oli Ylöjärven suurten poikien äidin, Kirsi Kunnaan legendaarinen Aikamme aapinen (työryhmä Veli Nurmi, Seija Nöjd, Kyllikki Röman): Aikamme Aapinen 1. p. 1968, 3. p. 1971, uusittu p. 1973)
Molemmat aapiset ovat oivallisten opettajien Sisko ja Jukka Jyrävän ohella näytelleet hyvin tärkeää roolia lukemiseni alkuvuosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti