sunnuntaina, joulukuuta 11, 2016

Tunnetko?

Miltä Sinusta juuri nyt tuntuu? Mitä tunteita tässä hetkessä liikkuu? Huomaatko kuinka mielesi suhtautuu tunteisiin? Näetkö miten se haluaa käsitellä niitä?
Mielen tehtävä on luokitella ja nimetä. Se kertoo tarinoita ja esittää tulkintoja. Mieli tarjoilee vaihtelevan variaation älyllisiä selityksiä. Sen työ on nimetä ja selittää tietoisuuden maiseman ilmiöitä. Mieli ennustaa ja arvioi. Se haluaa varjella sinua suuntautumalla kohti mieluisiksi arvioimiaan asioita ja kääntämällä selkänsä epämieluisille ilmiöille. Tällä kaikella on mittaamattoman arvokas elämää palveleva tarkoitus. Mielesi on tehnyt hyvää työtä. Sinä olet tässä. Hengität. Olet elävä.

Mutta ne tunteet. Nämä tunteet. Tässä. Sinussa. Nyt. Sinun ei ole tarpeen käsitellä tunteita – tunteet ovat tuntemista varten. Sinä voit mennä lähemmäksi. Tunnetko tunteesi? Tunne on kehollinen kokemus. Voit luottaa kehosi viisauteen ja sallia energian liikkua sinussa. Kyllä – toisinaan sinua pelottaa. Reagointipohjaisten väistöliikkeiden sijaan voit suoda tunteelle lempeän huomion. Et mene rikki tunteistasi. Voit pitää tunnetta sylissä ja kuunnella sitä. Lokeroinnin sijaan sinulla on lupa hyväksyä tunne sellaisena kuin se on tässä ja nyt. Tunne on joka tapauksessa jo tässä. Sinussa.

Mitäpä jos sanoisit tunteelle: ”Olet tervetullut. Sinä saat olla tässä. Sinä saat liikkua minussa. Sinä saat levätä minussa. Minä kuuntelen sinua.”

Sinun ei tarvitse odottaa, että jotakin erityistä tapahtuu. Saattaa kuitenkin olla, että myötätuntoisen läsnäolosi lämmössä tapahtuu merkillisiä asioita.

lauantaina, joulukuuta 10, 2016

Myllykoski, pieni Karhunkierros

Ensilumen aikaan kävin Karhunkierroksen maisemissa. Tämä vuoden 2014 retkikohteeksi valittu ainutlaatuinen reitti tuntuu yhtä maagiselta kuin lapsuudessa. Näkymät niin maasta kuin ilmasta pysäyttävät, rauhoittavat. Hengitän tämän hetken raikasta ilmaa. Puut, kalliot ja kivet lepäävät olemisessa. Kosket virtaavat vapaana ja vaivatta. Luonnon sanaton viisaus ylittää kaikki sanat.

tiistaina, joulukuuta 06, 2016

Itsenäisyys - valinnanvaraa on kymmenen hyllymetriä?

Mitä ajattelet ensimmäiseksi nähdessäsi sotilaan? Joillekin nousee mieleen sotaisia assosiaatioita, joillekin rauhanturvatyö, joillekin perinteet, joillekin omakohtaisia muistoja... jokaisella omanlaisia mielikuvia ja ajatuksia.

Minä rakastan rauhaa ja olen kiitollinen siitä että Suomessa on vaikeina aikoina elänyt suuri joukko päättäväisiä miehiä ja naisia, jotka eivät taipuneet ulkoisen uhan alla vaan päättivät taistella demokratian ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Siispä saamme elää itsenäisessä Suomessa. Kiitos!

Voidaan kuitenkin myös kysyä missä määrin itsenäisyys on relevantti käsite monimutkaisessa ja moniulotteisessa todellisuudessa, jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa lukemattomin sitein? Isosta mittakaavasta kun katsoo niin olemme kaikki avaruusaluksella nimeltä Maa huimalla matkalla auringon ympäri. Mittakaavaa kun vielä kasvattaa niin voimme todeta olevamme käsittämättömän ison galaksin, Linnnunradan reunassa ja galaksimme on vain yksi miljardeista. Universumin tasollakaan rajat eivät tule vastaan, sillä kosmologit puhuvat ihan vakavissaan multiversumista, kaikkeuksien kokonaisuudesta, jossa universumimme on vain yksi. Mustat aukot voisivat kuulemma olla putkia näihin toisiin kaikkeuksiin. Meidän universumin musta aukko joka nielee ainetta olisi toisen universumin piste, josta uutta materiaa virtaa sisään.

Itsenäisyys, maan puolustaminen ja maanpuolustus... Mitä se on? Ehkä sittenkin päällimmäisenä mieleen nousee vapauden idea, kuten Jemina sanoi kun kysyin häneltä itsenäisyyden merkitystä. Hän totesi, että olemme vapaita. Maanpuolustus olisi siis vapauden puolustamista. Mitä on vapaus? Sananvapautta. Ajattelun vapautta. Liikkumisen vapautta. Kokoontumisen vapautta. Tärkeitä ja ihania asioita kaikki ja puolustamisen arvoisia. Markkinavetoisen konsumerismin silmin vapautta näyttää olevan shoppailu, kuluttaminen... menet kauppaan ostamaan perunalastuja ja valinnanvaraa on kymmenen hyllymetriä. Vau? Tavarataivaaseen kaipaavan olemassaolon motto tuntuu olevan "kulutan, olen siis olemassa".

Itsenäisyys tuntuu juuri nyt omalla kohdalla kiteytyvän kokemukseen kiitollisuudesta ja henkisestä vapaudesta. Henkinen vapaus ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista, joskin on kiistatonta, että vaikkapa tämän kirjoituksen laatiminen on helpompaa kun on ruokaa jääkaapissa ja katto pään päällä. Henkinen vapaus on mittamattoman arvokkaan ihmisyyden ja elämän todeksi elämistä.

lauantaina, joulukuuta 03, 2016

torstaina, joulukuuta 01, 2016

Mielen myllystä

Mielen myllyn käyttövoimana on vastakkainasettelu. Mieli etsii virheitä. Se voimaantuu tuumatessaan, että tässä hetkessä on jotakin joka ei tähän kuulu. Se innostuu keksiessään, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Se saattaa pelätä, että huomenna kaikki on vielä kurjemmin tai se uskottelee onnen koittavan sitten kun viikonloppu, lomamatka, eläkepäivät, uusi puoliso, työpaikka, palkankorotus, tutkinto, salarakas, bonukset, maine ja mammona... Mutkuttelun, sitkuttelun, murehtimisen ja märehtimisen nostamat emotionaaliset tuulet pyörittävät mielen siipiä niin että päätäsi alkaa huimata. Mielen viimeinen linnake on kyynisyys: "Tämä kaikki on niin nähty ja koettu. Minua ei enää mikään liikuta eikä kosketa. Haukotus... Kertokaa minulle jotakin uutta. Näyttäkää minulle jotakin uutta…” Sitten se keksii. ”Jospa jokin extremelaji? Koskenlaskua, laskuvarjohyppyä, benjihyppy, kalliokiipeilyä…" Juoksu jatkuu ja mylly jauhaa.
Mieli tekee mielen töitä. Sinun ei tarvitse taistella sitä vastaan. Sinulla on mieli, mutta et ole mielesi. Huomatessasi uppoutuneesi hedelmättömän ajattelun kierteeseen, voit kiittää itseäsi: sinä heräsit. Voit kiittää myös mieltäsi: siinäpä ahkera ja tarmokas pikku apulainen! Mielen mylly jauhaa vaikka ei ole mitään jauhettavaa. Voit hengittää syvään ja päästää irti. Tämä sisäänhengitys. Tauko. Tämä uloshengitys. Juuri tässä ja juuri nyt sinulla ei ole mitään hätää. Pystyt lukemaan tätä tekstiä. Ymmärrät lukemaasi. Kenties sinua koskee johonkin. Kipu ei liene sietämätön, sillä sinä luet edelleen. Ehkäpä kipu jopa unohtui hetkeksi? Sinulla voi olla erilaisia vaivoja ja sairauksiakin, mutta et ole mikään diagnoosi etkä kävelevä sairauskertomus. Sinulla voi olla ongelmia työssä tai ihmissuhteissa, mutta sinä et ole ongelma. Mielen myllyn rauhoittuessa et enää räpistele ajatusten verkossa. Ajattelet vähemmän, mutta laadukkaammin. Olet läsnä tässä hetkessä. Myötätuntoisen huomiosi valossa tämä hetki puhkeaa kukkaan. Sen ainutlaatuinen kauneus hurmaa sinut. Tunnet olevasi elossa. - Jorma Ronkainen onnessa.net