Aika: pintasona ja syvätasona

Aika - loputon ihmettelyn aihe ainakin kaltaiselleni filosofiseen pohdiskeluun taipuvaiselle. Jäsennän aikaa akselilla pintataso-syvätaso: pintatasolla tämän hetken muoto on jatkuvassa liikkeessä, nyt-värähtely on jatkuvassa muutoksen tilassa. Näin tietysti on, muutenhan se ei olisi värähtelyä ja ainoastaan teoreettisesti postuloidussa absoluuttisessa nollapisteessä pintataso on ikään kuin syväjäädytetty. Pintatasolle erottamattomasti ominaisesta jatkuvasta värähtelystä juontaa luontevasti ajatus hetken ohikiitävyydestä. "Panta rei", "kaikki virtaa", kuten Herakleitos totesi 2500 vuotta sitten. Ihmismieli kulkee tyypillisesti pintatasolla, kuin lastu laineilla. Nykyaika tarjoaa siihen runsaasti aineksia mm. 24/7 -sometykityksen muodossa.

Pintason värähtelyn ohella on olemassa kuitenkin myös välttämätön syvätaso, kyseisellä tasolla tämä hetki on muuttumaton - syvätasolla viittaan ulottuvuuteen, jossa pintatason värähtely tapahtuu ja joka todistaa värähtelyä (vertaus valkokankaaseen, jolle todellisuuden elokuva piirtyy).

Pari viikkoa sitten kävin vanhempieni kanssa Kiutakönkäällä. Pintataso: maisema, vyöryvä vesi. Syvätaso: tila/tietoisuus, jossa kuvan maisema värähtelee.

Kiutaköngäs, toukokuu 2020

Kiutaköngäs, Oulankajoki Kuusamo

Kiutakönkään kuohut! Kävin viime viikolla ihailemassa ja kuvaamassa jo lapsuudesta tuttua luonnonnähtävyyttä, ehkäpä Suomen komeinta koskea. Oulankajoen vedet syöksyvät 14 metriä alas 325 metrin matkalla. Videolta voit erottaa kaksi suurta hiidenkirnua.

"Kiutaköngäs ei lupauksitta mainosta itseään Suomen komeimmaksi vesiputoukseksi. Ja olipa tuo putouksen infotauluun kirjattu ilmoitus totta tai ei, kyse on niin mahtavasta luontokohteesta, että upeimpien putoustemme joukkoon tämän Oulankajoen helmen voi laskea jo ensivilkaisun jälkeen. Jo Kiutakönkään nimi kertoo paljon, sillä Saamen kielen sana "giuuhta" tarkoittaa syvää rotkomaista laaksoa. Keävngis (köngäs) puolestaan viittaa isoon vesiputoukseen.

Tosiasiassa Kiutaköngäs ei ole yhtenäinen vesiputous, vaan jyrkkien koskien sarja, jossa Oulankajoen vesimassat putoavat 325 metrin matkalla alas yhteensä 14 metriä. Kiutakönkään ylin ja ensimmäinen putous on yksittäisistä portaista suurin, ja vesi putoaa siinä lyhyellä matkalla ainakin neljä metriä. Tätä pudotusta seuraa jonkin matkan päässä pienempi köngäs, minkä jälkeen vesi kiemurtelee pauhaten tiensä suvantoon.

Veden kulku tapahtuu halki rotkomaisen uoman, jonka pohjoispuolen jyrkkä kallioseinämä hehkuu tiilenpunaisena. Tiilenpunainen väri johtuu dolomiittikivestä, joka on sukua kalkkikivelle. Etualan kallio puolestaan on kvartsiittia, ja joki onkin luonut uomansa kivilajien saumaan. Tämä tekee kohteesta ainutlaatuisen ehkä koko pohjoismaiden mittakaavassa." (https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kiutakoengaes/)

Kierros Kiutakönkäällä

Kävin eilen ihailemassa Suomen kenties komeinta vesiputousta, taas kerran. Tein pienen demon, tästä pääset kurkistamaan: http://on360.fi/kiuta/

Kiutakönkään kevätkuohuja

Niin moni on Kiutakönkään kevätkuohuja kehunut että pitihän ne katsastaa! Kommeeta on, totisesti pauhaa ja kuohuu!

Kiitos koskisodat sekä Reino Rinne!

"Älkää upottako likaisia käsiänne tähän jumalaiseen veteen, ihminen tarvitsee sitä".

Olemisen hiljaisesta viisaudesta

Rinkka selkään ja polulle. Alkuun sitä hakee sopivaa rytmiä. Pää pyörii ja mieli vaeltaa. Rinkan säätämistä. Vaatetuksen vähentämistä. Pikkuhiljaa matkanteko pelkistyy. Asiat yksinkertaistuvat. Tämä askel. Tämä sisäänhengitys.

Tämä maisema. Tämä hetki. Mieli rauhoittuu. Vuoden 2014 retkikohteeksi valittu Karhunkierros tuntuu yhä yhtä maagiselta kuin lapsuudessa. Hengitän tämän hetken raikasta ilmaa. Puut, kalliot ja kivet lepäävät olemisessa. Kosket virtaavat vapaana ja vaivatta. Luonnon sanaton viisaus ylittää kaikki sanat.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)