Shaken not stirred

Tämä ainutlaatuinen hetki... valoa, varjoja, värejä, muotoja, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia, tunteita, ajatuksia... Tämä hetki on elävä cocktail, juuri nyt sinulle rakkaudella valmistettu ja tarjoiltu. Mille drinkki maistuu? Joskus siemailet juomaa ilolla, joskus se maistuu karvaalta. Joskus lausut: "Toinen samanlainen, kiitos." On myös hetkiä, jolloin tuskailet: "Ota minulta pois tämä malja." Tämä hetki ei ole virhe. Voisitko ajatella, että sinulla on juuri ne ilot ja surut, jotka tässä hetkessä parhaiten palvelevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä valon ja varjon ainutlaaatuinen tanssi tässä hetkessä on rakkaudella räätälöity oppimiskokemus sinun parhaaksesi. Sinulla on täysi vapaus kääntää selkäsi. Sinulla on täysi vapaus oppia. Et ole uhri. Sinä voit valita. Cheers!

"Aina herkkä, hellä ja hehkuvainen"

171 vuotta sitten syntyi Tampereella tyttölapsi, joka sai nimekseen Ulrika Wilhelmina Johnson. Nimi saattaa kuulostaa vieraalta. Olet oppinut tuntemaan Ulrikan Minna Canthina.

Minna Canthilla oli kosolti vastoinkäymisiä. Hän jäi leskeksi odottaessaan seitsemättä lastaan. Synnytyksen jälkeen hän masentui ja joutui psykoosiin. Toivuttuaan Minna muutti lastensa kanssa Kuopioon ja alkoi hoitaa isänsä kauppaliikettä. Muutaman vuoden kuluttua hän otti vetovastuun myös veljensä kaupasta. Minnasta oli moneksi. Kauppias. Yksinhuoltaja. Kirjailija. Toimittaja. Yhteiskunnallinen keskustelija. Tasa-arvon ja naisten koulutuksen puolestapuhuja.

Millainen ihminen Minna oli?

"Aina herkkä, hellä ja hehkuvainen,
Seuran sydän, innostaja nuorten,
Tarmokas kuin mies, mut vieno nainen,
Päivänpaiste, pehmittäjä vuorten.
Missä voittaa valistuksen valta,
Missä ihmis-oikeus on pyhä,
Siellä heikot nousee painon alta,
Siellä elää Minnan muisto yhä."
luonnehti hänen ystävänsä J. H. Erkko.

Minna itse kirjoitti: "ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Iloa, onnea ja autuutta

"Mielemme syvempien tasojen avautuessa koemme yhä voimakkaammin iloa, onnea ja autuutta. Maallisen taipaleen päätyttyä nämä kokemukset yhä vahvistuvat - loputtomiin."

Emanuel Swedenborg on Ruotsin suuri lahja maailmalle. Tänään on 328 vuotta Emanuelin syntymästä. Hän oli yleisnero - tutkija, filosofi, teologi ja mystikko.

Lumen ilo

”Niin suurta surua ei maailmassa ole,
ettei lumen loisto sitä sammuttaisi.”

- Boris Pasternak

111114

111114 - näin komean numerosarjan voit halutessasi tähän hetkeen liittää. Liität tai et, yksi asia on varmaa. On yhä nyt. Vaikka usein korostan tämän hetken tärkeyttä, tämän hetken avara sallivuus mahdollistaa myös menneen muistelun. Nyt mietin mennyttä.

Olen oikeastaan aina jäsentänyt asioita kirjoittamalla, eikä eräs joulukuinen ilta 2012 tehnyt poikkeusta. Olin jo mennyt nukkumaan, kun iso oivallus ilmaantui tietoisuuden maisemaan. Kirjasin sen ylös ja tutkailin sitä tarkemmin seuraavana päivänä. Kääntelin sitä mielessäni ja tarkastelin sitä joka puolelta. Koeponnistin sen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Keksin kaikki mahdolliset vasta-argumentit ja niin vain kävi, että kaiken se kesti ja kaiken se kantoi.

Ydinoivallus sai nopeasti lihaksia ympärilleen ja kohta huomasin, että tämä alkaa näyttää kirjalta. Kirja! Kirjoitan kirjan! Kirja alkoi luontaisesti kasvamaan ytimen ympärille. Alkoi unohtumaton seikkailu, johon sisältyi monenlaista: väkevää inspiraatiota, kovaa työtä, täydellisiä ajoituksia, outoja yhteensattumuksia, uusia tuttavuuksia, yllätyksiä, iloa, surua, ihania kohtaamisia… Nyt voin sanoa. Kirja on tapahtunut. Se on virrannut. Välillä vuolaana, välillä suvannon lailla ja toisinaan akanpyörteenä.

”On” on nyt painettavana. Saan ensimmäisen nipun kirjoja käsiini perjantaina 14. marraskuuta. Toimitan pienen erän kirjoja Jyväskylään (Yarnanta-joogastudio) vielä saman päivän aikana. Edullinen ennakkotilaushinta on voimassa vielä tämän päivän ajan. Neljäsosa ensipainoksesta on jo varattu ja sinäkin voit varata omasi osoitteessa onnessa.com/onkirja.html Varaatpa tai et, uskon, että jos kirjasta on sinulle hyötyä, se löytää tavalla tai toisella tiensä luoksesi.

Oikeastaan se löysi jo. Sinä ja minä olemme nyt tässä. Lukiessasi tätä tekstiä, luet ”On”nea, sillä kyse on samasta elämän sykkeestä. Nyt se tapahtuu. Tätä tämä on. Elämä on suora lähetys. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Valoa ja varjoa, muotoja ja liikettä, harmaan sävyjä ja kirkkaita värejä, aistimuksia ja tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia – kaikille on tilaa, kaikki sopii vaivatta tähän hetkeen. Sinä, minä, tämä hetki ja 111114! Voimme yhdessä todistaa, kuinka rakkaus virtaa maailmaan levollisena läsnäolona, sanoina ja tekoina. Ulkona on vielä pimeää. Siitä huolimatta valo loistaa. Sisäinen valo. Valo kutsuu Sinua hehkumaan. Saat säkenöidä. On lupa jakaa ilosi maailmalle. On lupa laulaa sydämesi laulu.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik)

Hymy tarttuu

Julkaisu käyttäjältä On.

Tätä se on

Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä. Ego on riippuvainen elämän draamasta. Se kokee, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Tämä hetki ei ole koskaan hyvä. “Duuria on liian vähän”. Tästä hetkestä puuttuu aina jotakin tai jotakin on liikaa. “Elämässäni on liikaa surua”. Ilon hetkilläkin ego varoittelee itseään. “Kyllä. On myönnettävä, että nyt on iloa. Mutta sano minun sanoneen – kyllä se tästä kohta murheeksi muuttuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!”.

Ehkä sinusta on vaikeaa ajatella, ettei tästä hetkestä puutu yhtään mitään? En väitä, että sen myötä olisit aina onnellinen. Ilon ja surun kokemuksia tulee ja menee. Et kuitenkaan enää takerru niihin.

Raikasta ilmaa

Sisäisen painopisteen siirtyessä mielen melusta sydämeen et enää tyydy tavanomaisiin vastauksiin. Mitä vähemmän identiteettisi samaistuu lokeroimista, käsitteellistämistä ja pakkomielteistä älyllistämistä rakastavaan mieleen, sitä syvemmin hengität tämän hetken raikasta ilmaa.

Kokemus tämän hetken loputtomasta syvyydestä rauhoittaa mielen. Syntyy tilaa intuitiolle, oivallukselle ja luovuudelle. Saatat tulla ilon yllättämäksi.

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Ilo!

170 vuotta sitten syntyi Tampereella tyttölapsi, joka sai nimekseen Ulrika Wilhelmina Johnson. Nimi saattaa kuulostaa oudolta. Olet oppinut tuntemaan Ulrikan Minna Canthina.

Minna on suomenkielinen muunnos Wilhelminasta, joka puolestaan on naispuolinen vastine saksalaiselle Wilhelmille. Nimi on yhdistelmä toiveesta (Will) ja kypärästä (Helm).

Kuinka suhtaudut tähän hetkeen? Miltä tämä päivä näyttää?

Oletko toiveikas? Oletko avoin yllätyksille? Luotatko tähän hetkeen? Voitko tuntea elämän arvoituksellisen sykkeen?

Tunnetko sittenkin epäluuloa? Näetkö uhkia? Onko tämä hetki pelottava? Koetko, että sinun on syytä laittaa kypärä päähäsi ja suojautua? Ajatteletko, että elämä on vaarallista ja siksi on syytä kaivaa suojapotero?

Minna Canthilla oli kosolti vastoinkäymisiä. Hän jäi leskeksi odottaessaan seitsemättä lastaan. Synnytyksen jälkeen hän masentui ja joutui psykoosiin. Toivuttuaan Minna muutti perheensä kanssa Kuopioon ja alkoi hoitaa isänsä kauppaliikettä. Muutaman vuoden kuluttua hän otti vetovastuun myös veljensä kaupasta. Minnasta oli moneksi. Kauppias. Yksinhuoltaja. Kirjailija. Toimittaja. Yhteiskunnallinen keskustelija.

"Herkkä, hellä ja hehkuvainen", luonnehti Minnaa hänen ystävänsä J. H. Erkko. Minna itse kirjoitti: "ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."

Herkkää, hellää, hehkuvaista ja iloista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Ilosta

Olet ilon lähteellä kohdatessasi ihmisen, jolla tuntuu aina olevan aikaa ja halua paneutua asiaasi. Tällainen ihminen ei halua millään tavalla päteä. Hän säteilee auttamisen iloa ja saat kylpeä samassa ilossa. Hän on läsnä juuri sinulle. Koet iloa ja kokemus säteilee takaisin auttajaan. Kysymyksessä tuntuu olevan itseään ruokkiva ilon vuorovaikutus. “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo”, näin todellakin on.

Vuorovaikutteisessa ilon kokemuksessa syy ja seuraus vaikuttavat molempiin suuntaan; lähimmäinen myötävaikuttaa kokemukseesi ilosta ja samalla sinä vahvistat ilon kokemusta takaisin häneen. Ilo yhdistää teidät, ilo on dualismin liuottaja. Ilossa erillisyyden harha haihtuu.

facebook.com/OnKaikki
(tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta "On")

Mitäpä se hyvejää?

On positiivista, valosta ammentavaa ja siihen suuntautuvaa rakentavaa energiaa. Sitten on sitä toista. Sitä "mitäpä se hyvejää" -energiaa. "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -energiaa. "Pessimisti ei koskaan pety" -energiaa.

Pessimismin ilosanoma leviää. Ylen uutinen 29.9.2011

Puolangan pessimistit

Siitä kovin moni koettaa elämänvoimaa ammentaa. Kyllä, kiistämättä se jonkin aikaa ihmistä kantaa. Mutta väärään suuntaan se kantaa.

Ja jättää tyhjäksi.

- - -

Alkukesästä juoksuharjoitteluni meni vähän ylitse, kokonaiskuormitus kasvoi liian suureksi ja loukkasin jalkateräni.

Lupaavasti alkanut kausi pilalla?

Kyllä. Juoksuharjoittelu oli olematonta kesän aikana. Lähtöviivalle ei ole ollut mitään asiaa. Nyt jalkaterä tosin on kunnossa mutta juoksukunto on sillä tasolla että vielä ei tee mieli kisaamaan. Ehkä lokakuun lopulla kokeilen.

Ehdottomasti ei. Löysin uuden lajin. Maastopyöräily kolahti ihan täysillä. Edellisen polkupyöräni ostin 29 vuotta sitten. Elokuun alussa sattui sopivasti kohdalle pyörä, jolla pääsin hyvin alkuun.



Nyt tosin jo kiikarissa hiukan laadukkaampaa materiaalia mutta Jamiksen ulkoiluttamisen kautta löysin lähiympäristön uudestaan - mahtavia metsäpolkuja riittää pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Samalla oivalsin että samoilla poluilla voi myös juosta! Olenkin tehnyt upeita juoksulenkkejä haastavassa maastossa. Viimeksi eilen kävin illalla yhdeksän aikaan otsalampun valossa tunnin verran seikkailemassa. Upeaa! Mahtavaa! Voikin sanoa että löysin kaksi uutta lajia. Voin jopa sanoa että olipa hyvä juttu että loukkasin itseni. Muuten olisi nämä löydöt jäänyt tekemättä. Tämä on tällaista energiaa.

-gs

Juoksemisen ilo

Ylimenokaudella tarkoitetaan kilpailukauden jälkeistä aikaa, jolloin ladataan akkuja, treenataan vain kevyesti, harrastetaan muita lajeja, parannellaan mahdolliset tai orastavat vammat. Ideana on, että uusi treenikausi aloitetaan nälkäisenä (= motivoituneena) ja terveenä. Ylimenokauden aikana on luontevaa tehdä yhteenveto menneestä kaudesta (on vielä työn alla), määrittää tavoitteet tulevalle kaudelle (on vielä tekemättä) sekä määrittää harjoitusohjelma, jolla tavoitteisiin tähdätään (tätä tuskin tulen tekemään, koska silloin on vaarassa kadota ilo tämän lapsen leikistä - ohjelma on yleisellä tasolla päässä ja ainoastaan 2 - 3 viikkoa ennen tärkeitä kisoja teen hommat jonkin sapluunan mukaan, tällainen systeemi riittää ainakin niin kauan kuin kehitystä tapahtuu).



Tähän juoksun riemuun voisi tähdätä. Kuvassa Jempsu ensimmäisessä juoksukisassaan kesäkuussa. Omasta suuresta innostuksestaan käsin hän halusi osallistua ja kyllä siinä isän sydän oli ylpeydestä pakahtua kun tytär kättä iloisesti vilkuttaen maalia kohti viiletti 3-4 -vuotiaiden sarjassa.

Pariisin kisan jälkeen pidin ylimenokautta kaksi viikkoa. Ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyä ja kuntosalia. Sitten tein yhden lenkin kuvitellen uuden treenijakson käynnistyneen, mutta keho ja egominää viisaampi todellinen minä olivat toista mieltä ja iskivät flunssan päälle. Flunssassa ei tietenkään treenata, joten ylimenokausi venyi lähes kolmen viikon mittaiseksi. Uskon, että se oli vain hyväksi. Perjantaina juoksutreeni sitten käynnistyi ja käynnistyikin kunnolla; pe-ma saldona 53 km. Se on minulle paljon. Nyt pitää malttaa myös levätä. Pitää malttaa juosta vähemmän ja hitaammin tai jopa ei lainkaan jotta voi juosta enemmän ja kovempaa. Paradoksi jossa on viisautta. Tähän viisauteen nojautuen on tarkoitus juosta kovaa ensi kauden kisoissa. Kovempaa kuin koskaan ennen. Juoksun ja liikunnan iloa unohtamatta. Kuvan esimerkki johtotähtenä.

-gs

The Meaning of Life by gs (prologi)

”Päättelimme että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus”
-Eppu Normaali

Kukapa haluaisi olla onneton? Ihminen haluaa olla onnellinen. Olisiko onnelliseksi tuleminen ihmiselämän tarkoitus? Siinä tapauksessa olisi ratkaistava, kuinka tulla onnelliseksi? Kuinka löytää onni elämään? Kuinka löytää ilo? Ennen kaikkea: kuinka löytää kestävä onni ja ilo?


(jatkuu...)

-gs

Ajatuksia ilosta

”Kehittyminen luo iloa, joka on siirtymistä pois epätäydellisyydestä kohti täydellisyyttä.” -Baruch Spinoza

Mitä ajattelet ilosta? Mikä on ilon olemus? Onko ilo ensisijaisesti riippuvainen ulkoisista tekijöistä? Tarjoaako sisäinen avaruutemme ilon aineksia?

Minulle ilo on ensisijaisesti, subjektiivisesti koettuna tietysti tunne. Ilon kokemus yleensä näkyy ulospäin. Ilo ilmenee ulkoisesti hymynä, nauruna, positiivisina sanoina. On melkoisen vaikea pukea sisäistä ilon kokemusta käsitteelliseen asuun. Sen ydin on mielestäni ei-käsitteellinen, sisäisesti koettu voimakkaan positiivinen tunne. Spinozan mukaan (ks. esim. Saarinen 1989, 150-154) tunteet voidaan jakaa sen mukaan, mikä on suhteemme tunnetilaan. Passiiviset tunteet pitävät meitä hallinnassaan; esimerkiksi vihan tunne on passiivinen ja epäjärjellinen, kun emme voi sille mitään emmekä tarkkaan ymmärrä syytä tuntemukselle. Passiivisesta tunteesta tulee aktiivinen, kun muodostamme tunteesta selvän ja tarkan idean - tällöin mielemme ei enää ole tunteen vallassa, vaan kykenemme ikään kuin ulkoapäin tarkastelemaan tunnetilaa, analysoimaan sen syytä ja mielekkyyttä. Spinozan mukaan viisas ihminen hallitsee tunteita järkensä avulla. Tämä on varmasti ymmärrettävää esimerkiksi vihan tunteen suhteen, mutta onko järjen kontrolli ulotettava myös ilon kokemukseen? Kenties asia riippuu ilon kokemuksen laadusta. Mikäli olemme vahingoniloisia jonkun epäonnistumisesta, on mielestäni syytä kasvaa pois tämän tyyppisestä ilon kokemuksesta. Sen sijaan ilon kokemus talitinttien säestämällä kevättalvisella hiihtoretkellä auringonpaisteen hohtaessa valkoisella hangella ei mielestäni kaipaa mitään älyllistämistä.

Ilon tunnetila syntyy jostakin syystä. Tämä syy voi olla sisäinen tai ulkoinen. Ulkoinen ilon aihe voi olla vaikkapa se, kun saan tekemisistäni joltakin positiivista palautetta tai jos saan joltakin vastauksen minua askarruttaneeseen kysymykseen;

”mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan!” (Snl. 15:23).

Sisältä kupliva ilo voi syntyä vaikkapa unen, vision tai ajatuksen yhteydessä. Esimerkkinä ajatuksen, tai pikemminkin oivalluksen ja ilon yhteydestä käy hyvin Eino Kailan (1992, 366-367) kuvaus siitä, kun hän oivalsi elämänsä tarkoituksen;

”(...) elämän tarkoitus on mietiskely. Voisin ilmoittaa melkein kellonlyönnin tarkkuudella sen ajankohdan, jona sain tämän oivalluksen - se tuli ilmestyksen voimalla. Olin silloin kuusitoistavuotias, oli kaunis tyyni kesäilta, loikoilin hiljaa soutuveneessä järvellä ja luin (...) Paulsenin teosta Einleitung in die Philosophie (...). Vielä tänä päivänä luulen tuntevani hiljaisen jälkimainingin siitä puhtaasta ilosta, jolla tuo oivallus minut silloin täytti. (...) Ja jos olen täysin vilpitön, minun on tunnustettava, että en vielä tänä päivänäkään tunne mitään parempaa elämänfilosofiaa kuin nämä kuusitoistavuotiaan lapsellisuudet.”

Voidaan kenties sanoa, että iloon liittyy jonkinasteinen yllätyksellisyys. Tottumus ja rutiinit tuntuvat antavan kovin vähän tilaa ilolle. En kuitenkaan väitä, että ilon kokeminen välttämättä edellyttää yllätystä omassa kokemuksessa. Olen nimittäin kokenut, että ihmisen kokema positiivinen yllätys ja ilo voi välittyä toiselle ihmiselle. Sama pätee myös toisenlaisten tunteiden osalta. Tarkastellessamme lapsia, voidaan nähdä miten yhden lapsen itku voi ”tarttua” myös toisiin. Tai jos ajatellaan vaikkapa hautajaistilannetta, niin joissakin tapauksissa surun ilmapiiri kietoo vaippaansa myös sellaiset henkilöt, jota eivät välttämättä erityisen läheisiä vainajalle olleetkaan. Ilon ja onnen säteily ja tarttuminen toisiin on tietysti mukava asia. Kun kohtaan kadulla tuntemattoman ihmisen, joka hymyilee minulle, on mielestäni luonnollista hymyillä takaisin, sillä ”ystävällinen katse ilahduttaa mielen” (Snl. 15:30). Toisinaan voi kyllä käydä niinkin, että ryhdyn vaivihkaa tarkistamaan, onko vaatetuksessani jotakin hassua tai onko poskessani kastiketta.

Dreher (1993, 153-162) viittaa Laotsen klassiseen teokseen Tao-te-ching ja esittää, että voimme saada ilon elämäämme monella tavalla. Dreher luokittelee ilon lähteitä. Näitä ovat tarkoituksen tuottama ilo, puolueettomuuden ilo, järjestyksen ilo, seikkailun ilo sekä huumorintajun ilo. Itse näen tärkeäksi ilon lähteeksi ihmisten välillä tapahtuvan positiivisen vuorovaikutuksen. Auttaminen, neuvominen ja tiedonjakaminen ovat minusta keskeisiä elämisen arvoista todellisuutta rakentavia tekijöitä. Saatamme valitettavan usein kohdata ihmisiä, jotka haluavat päteä tiedoillaan ja taidoillaan. Jos tällaiselta ihmiseltä kysyy neuvoa, niin vastaus voi olla ylimielinen tai siinä määrin ylimalkainen että ongelma jää ratkaisematta. Vastaus saatetaan myös verhota niin vaikeaan terminologiseen muotoon (esimerkiksi atk-ala on täynnä mitä merkillisimpiä lyhenteitä), että ongelmaa on mahdotonta ratkaista sen avulla. Tällaisen ”konsultaation” jälkeen olo tuntuu vihaiselta, kurjalta ja tyhmältä.

Tilanne on kokonaan toisenlainen kohdatessamme ihmisen, jolla tuntuu aina olevan aikaa ja halua paneutua esittämäämme ongelmaan. Tällainen ihminen ei halua millään tavalla päteä - näyttää sen sijaan siltä, että hän kokee auttamisen iloa. Ja tässä ilossa kylpee myös autettava. Toisaalta autettava kokee iloa saadessaan ongelman ratkaistua ja tämän autettavan kokeman ilon jakaa myös auttaja. Kysymyksessä näyttää olevan itseään ruokkiva kaksisuuntainen ilon vuorovaikutus. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, näinhän sanotaan. Kenties onkin niin, ettei ilon kokemukseen välttämättä liity mitään mekaanista syyn ja seurauksen suhdetta. Ehkä voimme sanoa, että vuorovaikutteisessa ilon kokemuksessa syy ja seuraus vaikuttavat kahteen suuntaan kaikissa osapuolissa; toinen ihminen voi vaikuttaa ilon kokemukseeni, mutta samalla minä vaikutan toisen ihmisen ilon kokemukseen.

Iloa Sinulle!

-gs

Kirjallisuutta

Dreher Diane. 1993. Henkiseen eheyteen. Tao-te-chingin opetuksia nykyajan ihmiselle. Karisto Oy Hämeenlinna.
Kaila Eino. 1992. Syvähenkinen elämä, teoksessa Valitut teokset 2, 1936-58. Otava Keuruu.
Saarinen Esa. 1989. Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. WSOY Juva.