Meemit ja Popper

Susan Blackmore esittää mielenkiintoisen näkökulman kulttuurievoluutioon (https://www.susanblackmore.uk/memes-and-tremes/). Pari huomiota:

1) artikkelissa sanoitetaan uudestaan vanhaa ajatusta "ideoiden maailmasta" (Platon), jonka Popper viime vuosisadalla versioi tieteellisesti hyväksytyksi olemisen teoriaksi. Siinähän ontologian komponenteiksi esitetään maailmat M1, M2 ja M3. M1 on fyysisten tosiasioiden maailma, M2 tajunnantilojen maailma ja M3 on ideoiden ja teorioiden maailma (ikään kuin kollektiivinen tajunta jungilaisittain sanottuna - tosin Popper ei materialistina moista tunnusta). Popperin näkemyksen varaan perustuu myös ns. emergentti materialismi (joka on varsin suosittua keskivertotutkijoiden parissa - anteeksi en malttanut...). Popperin näkemystä on kritisoitu mm. siitä että siinä yhtäältä redusoidaan henkinen materiaan ja samalla kuitenkin pyritään selittämään että tietoisuus on jotenkin (merkillisesti) aineen emergentti ominaisuus. Melkoista akrobatiaa siis. Summa summarum: meemiteoria on lopulta silkkaa popperilaisuutta joka puolestaan on ns. köyhän miehen platonismia.

2) artikkelissa ilmenee hyvin kuinka filosofian taitamattomuus voi johtaa vajaisiin malleihin. Blackmoren taustoja en tunne, mutta sama taipumus on havaittavissa vaikkapa Hawkingin ajattelussa. Hän oli kiistatta briliantti omalla tontillaan mutta hänen filosofiset ulostulonsa olivat korkeintaan keskinkertaisia. Blackmoren kohdalla vaikuttaa samalta. Voi olla että hän on sittemmin kehittänyt mallistaan sofistikoituneemman. Linkitetyssä artikkelissa Blackmore tarttuu isoon haasteeseen yrittäessään selittää kulttuurista evoluutiota meemien taisteluna: ihmiset ovat "kuljettimia", joita meemit käyttävät monistaakseen ja muuntaakseen itseään. Tämä on kiehtova näkökulma mutta ainakin minulle jää epäselväksi meemien "omavoimaisuuden" peruste: mikä ajaa pohjimmiltaan immateriaalisia, aineettomia meemejä monistumaan ja muuntumaan? Missä meemit sijaitsevat? Miten ne sinne ilmestyivät / kehittyivät?

3) Blackmoren kirjoituksen loppu on timanttinen: "Ja kuka sitten laittaa meeminriisujan liikkeelle? Kuka herää, kun meemiuni on täysin purettu? Kas, siinäpä kysymys."

Popperilainen pannukakku

Karl Popperin lanseeraama emergentti materialismi (joka myös köyhän miehen platonismina tunnetaan), jonka nimiin nykytieteellisen ateismin ylipapit vannovat kategorisoi olevan kolmeen maailmaan; M1, M2, ja M3. M1 on fyysisten kappaleiden taso (puut, eläimet, laitteet, kehot, aivot...), M2 on mielen ilmiöiden (tajunnnan tilat, ajatukset, kokemukset...) taso ja M3 aineettomien kulttuuriobjektien ja teorioiden taso. M2 syntyy M1:stä ja M2 voi vaikuttaa M1:een. M3 puolestaan on M2:n luoma taso. Tämä pannukakkumaailmankuva hivelee monen mieltä - nyt on vihdoinkin maailma lokeroitu ja järjestyksessä!

M3
M2
M1

Miksi en usko popperilaiseen pannukakkuteoriaan?

1) Pannukakkuteoria on rakennettu kaksinkertaisesti dualistisen todellisuuskäsityksen varaan; ensinnäkin lähtökohtana apriori on olevan jakaminen subjektiiviseen ja objektiiviseen todellisuuteen ja toiseksi oleva on vielä jaettu apriori minään ja ei-minään. Tästä kaksinkertaisesta valuvirheestä seuraa suuri määrä muita virheitä, joihin en nyt tässä puutu. Mainitsen vain yhden: mielen maailman ilmiöiden kuvitellaan sijaitsevan lokaalisti vain jossakin tietyssä päässä, tietyissä elävissä aivoissa.

2) Pannukakkuteoriassa uskotaan, että elottomasta aineesta putkahtaa pitkän ajan kuluessa tietoinen elämä. Tämä jos jokin vaatii kovasti uskoa, mutta ei se näytä tieteisuskoville olevan temppu eikä mikään.