Pyhä köyhyys

Heinäkuisen Kreetan matkan innoittamana lainasin kirjastosta Zorbasin, Nikos Kazantzakisin veijaritarinan kirjanoppineen ja luonnonlapsen ystävyydestä. Mainio kirja, vaikka Zorbasin tässä-ja-nyt -elämänasenne vaikuttikin välillä kovin väkinäiseltä enkä allekirjoita hänen projektiaan materiaan sukeltamisen autuudesta. Puutteistaan huolimatta Zorbas oli paikoitellen siinä määrin kiintoisa että päätin tutustua kirjailijaan tarkemmin. Osoittautui että kyllä vaan Nikos on paljon kirjoittanut!

Käteeni osui Franciscus Assisilaisen kuvitteellinen elämäkerta aikalaisen ja kanssakulkijan, Frate Leonen silmin nähtynä. Voi sitä askeesin määrää ja mielenlujuutta! Ja kerronta on komeaa. Pyhä köyhyys levittää eteen 1200-luvun Italian väreineen ja tuoksuineen, oliivilehtoineen ja viinitarhoineen. Kilvoittelu on ankaraa ja haltioitumiset korkeita niin korkeita.

"Keltasirkku yllämme oli vaiennut, sekin kuunteli. Aurinko, kuu, tuli ja vesi astuivat halpaan majaan ja asettuivat Francescon ympärille ja kuuntelivat. Myös kuolema oli tullut sisään niiden kanssa, pidätti henkeään ja kuunteli. Mutta Francesco ei nähnyt mitään eikä ketään. Hän lauloi pää taakse taipuneena, ja vankilan kalterit taipuivat ha sallivat sielun vapaasti lentää."

Franciscuksen agenda oli tinkimätön - "köyhyys, rauha, rakkaus", mutta toisaalta hän tunnusti mahdollisuuden että vuorelle vie muitakin teitä. Franciscus valitsi hyvin jyrkän ja vaikean polun.

"Julistakaa sanan voimalla, jos osaatte. Mutta ennen kaikkea julistakaa elämällänne ja teoillanne. Mikä on korkeampi kuin sanat? Teko. Mikä on tekoa korkeampi? Vaikeneminen. Kiivetkää, veljeni, kiivetkää niiden tikkaiden päähän saakka, jotka johtavat Jumalan luo. Julistakaa sanoilla, julistakaa teoilla ja viimein, kun jäätte yksin, astukaa pyhään hiljaisuuteen, siellä on Jumala."

-gs

Poverelloksi,

Jumalan pieneksi köyhäksi kutsuttu Fransiskus Assisilainen kirjoitti elämänsä loppuvuosina 1224-25 runon nimeltä "Luotujen ylistys eli veli auringon laulu". Runoon viitataan yleisesti nimellä "Aurinkolaulu".

Tällä on viikko hyvä aloittaa.


(kuva: Kreeta 15.5. klo 6.42)


The Canticle of the Sun

Most high, omnipotent, good Lord,

Praise, glory and honour and benediction all, are Thine.
To Thee alone do they belong, most High,
And there is no man fit to mention Thee.
Praise be to Thee, my Lord, with all Thy creatures,
Especially to my worshipful brother sun,
The which lights up the day, and through him dost Thou brightness give;
And beautiful is he and radiant with splendor great;
Of Thee, most High, signification gives.
Praised be my Lord, for sister moon and for the stars,
In heaven Thou has formed them clear and precious and fair.
Praised be my Lord for brother wind
And for the air and clouds and fair and every kind of weather,
By the which Thou givest to Thy creatures nourishment.
Praised be my Lord for sister water,
The which is greatly helpful and humble and precious and pure.
Praised be my Lord for brother fire,
By the which Thou lightest up the dark.
And fair is he and gay and mighty and strong.
Praised be my Lord for our sister, mother earth,
The which sustains and keeps us
And brings forth diverse fruits with grass and flowers bright.
Praised be my Lord for those who for Thy love forgive
And weakness bear tribulation.
Blessed those who shall in peace endure,
For by Thee, most High, shall they be crowned.
Praised be my Lord for our sister, the bodily death,
From the which no living man can flee.
Woe to them who die in mortal sin;
Blessed those who shall find themselves in Thy most holy will,
For the second death shall do them no ill.
Praise ye and bless ye my Lord, and give Him thanks,
And be subject unto Him with great humility.

Ehkä runo löytyy netistä myös suomeksi?

Iloa!

-gs