keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012

Minä rakastan

(kuvassa mökkiranta pakkasyön jälkeen)

Oli upeaa viettää viikko perheen kanssa mökillä. Vaatimattomat olot; pesuveden lämmitys, savusauna, hiljaisuus, pyörälenkit... Täydellistä. Noissa oloissa jotenkin helposti virittyy tässä ja nyt -tietoisuuteen, jossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, aikakäsitys muuttuu, levollisuus täyttää mielen.

Haaste on säilyttää mielentyyneys hektisessä arjessa.

Se on mahdollista.

(kuvassa mökkiranta auringonlaskun aikaan)

Se on välttämätöntä. Se on. Ei hampaat irvessä.

Vaan antamalla rauhan nousta sisimmästä. Heräämällä huomaamaan että sisäisesti rauha on koko ajan läsnä, lähellä. Sitä on vain ollut liian kiireinen, huolimaton, nukuksissa...

Tässä ja nyt on kätkettynä kaikki upeudet. Ilmaiseksi.

Just open up and see for yourself. The Light within. The Love within. The Wisdom within. The perennial wisdom. Sofia. Universal Sofia. I am in this world to have an love affair with you. I am a philosopher. Lover of Wisdom. Lover of Sofia. I am so thankful. This is the true philosopher's stone - to find out that it's all here, all is set up for you and me to love our life, to be our true selves, to wake up and find out that there is a deeper meaning in our life.

maanantaina, lokakuuta 29, 2012

Do you hear me?

Hän tuli luokseni ja sanoi, -You sure can talk the talk but can you walk the walk? -No sir. I have to admit. I cannot walk the walk. Not by myself. -What are you going to do about it? -I believe that there is the eternal light, Christ within me. Everything is possible as long as I keep on trusting this. - - - Pitkästä aikaa palasin tähän hienoon kirjaan. Timothy Freke ja Peter Gandy, "Jesus and the loss goddess". Suosittelen.

tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Kaupunki metsässä

Maastopyöräilijän maailma näyttää erilaiselta; sitä tutkii karttoja, tekee havaintoja poluista - silloinkin kun on pakotettu liikkumaan autolla. "Tuosta lähtee mielenkiintoinen ura... tuo polku pitää käydä tsekkaamassa... minnehän tuo ura menee... onkohan tuo ajettavissa..." 

Fillarifoorumilla (fillarifoorumi.fi) tuli vastaan oiva kiteytys: 

"Kaupunki muuttuu yhtäkkiä metsäksi, 
jossa nyt vaan sattuu olemaan taloja ja katuja siellä täällä."

 -gs

Sossutädin testamentti

Päivi Ängeslevän oivallinen kirjoitus sunnuntain 22.4.2012 Helsingin Sanomissa toi esiin pitkän linjan sosiaalityöntekijä Gunnel Gustafssonin huolia nykyperheiden tilanteesta. Kasvatusperiaatteet ovat hukassa, lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Gustafsson esittää, että "lapsilta pitäisi vaatia aikuisten ja sääntöjen kunnioittamista. Lastensuojelulaissa on lueteltu lasten oikeuksia, mutta miksei lakiin voisi lisätä myös lasten velvollisuuksia? (...) Lasten on noudatettava kodin sääntöjä, jotka aikuiset asettavat. (...) aikuisia ja auktoriteetteja, kuten opettajaa, on kunnioitettava".

Jäin miettimään kunnioituksen käsitettä. Kunnioitus, kunnian antaminen jollekin asialle, henkilölle... Missä määrin kunnioitus on synnynnäinen ominaisuus ja missä määrin siihen on opittava? Millaisia asioita nykyajassa kunnioitetaan? Mitä asioita arvostetaan? Minusta näyttää, että kovat, materialistiset arvot ovat pinnalla. Gustafssonin mukaan "aineellisen hyvän tavoittelu on syrjäyttänyt henkiset arvot".


-gs