Aika: pintasona ja syvätasona

Aika - loputon ihmettelyn aihe ainakin kaltaiselleni filosofiseen pohdiskeluun taipuvaiselle. Jäsennän aikaa akselilla pintataso-syvätaso: pintatasolla tämän hetken muoto on jatkuvassa liikkeessä, nyt-värähtely on jatkuvassa muutoksen tilassa. Näin tietysti on, muutenhan se ei olisi värähtelyä ja ainoastaan teoreettisesti postuloidussa absoluuttisessa nollapisteessä pintataso on ikään kuin syväjäädytetty. Pintatasolle erottamattomasti ominaisesta jatkuvasta värähtelystä juontaa luontevasti ajatus hetken ohikiitävyydestä. "Panta rei", "kaikki virtaa", kuten Herakleitos totesi 2500 vuotta sitten. Ihmismieli kulkee tyypillisesti pintatasolla, kuin lastu laineilla. Nykyaika tarjoaa siihen runsaasti aineksia mm. 24/7 -sometykityksen muodossa.

Pintason värähtelyn ohella on olemassa kuitenkin myös välttämätön syvätaso, kyseisellä tasolla tämä hetki on muuttumaton - syvätasolla viittaan ulottuvuuteen, jossa pintatason värähtely tapahtuu ja joka todistaa värähtelyä (vertaus valkokankaaseen, jolle todellisuuden elokuva piirtyy).

Pari viikkoa sitten kävin vanhempieni kanssa Kiutakönkäällä. Pintataso: maisema, vyöryvä vesi. Syvätaso: tila/tietoisuus, jossa kuvan maisema värähtelee.

Shaken not stirred

Tämä ainutlaatuinen hetki... valoa, varjoja, värejä, muotoja, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia, tunteita, ajatuksia... Tämä hetki on elävä cocktail, juuri nyt sinulle rakkaudella valmistettu ja tarjoiltu. Mille drinkki maistuu? Joskus siemailet juomaa ilolla, joskus se maistuu karvaalta. Joskus lausut: "Toinen samanlainen, kiitos." On myös hetkiä, jolloin tuskailet: "Ota minulta pois tämä malja." Tämä hetki ei ole virhe. Voisitko ajatella, että sinulla on juuri ne ilot ja surut, jotka tässä hetkessä parhaiten palvelevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä valon ja varjon ainutlaaatuinen tanssi tässä hetkessä on rakkaudella räätälöity oppimiskokemus sinun parhaaksesi. Sinulla on täysi vapaus kääntää selkäsi. Sinulla on täysi vapaus oppia. Et ole uhri. Sinä voit valita. Cheers!

Satumaa

Mielesi saattaa uskotella, että onni koittaa vielä joskus, jossakin, sitten kun... Sateenkaaren pää häämöttää jo horisontissa. Enää vähän matkaa. Onni koittaa sitten kun saat uuden työpaikan, puolison, asunnon, auton... Taivas aukeaa sitten kun suoritat vielä yhden tutkinnon, saat palkankorotuksen, saavutat mainetta ja mammonaa. Saavut onnen satumaahan sitten kun koittaa viikonloppu, vuosiloma, sapattivapaa, eläkepäivät. Mielelle ei mikään riitä. Saavutettuaan haluamansa se pysähtyy, kokee tyydytystäkin, mutta kohta se huomaa että kaikki on ennallaan. Epämääräinen sisäinen jano vaivaa yhä. Sateenkaaren pää on siirtynyt uuteen paikkaan. Mieli jatkaa juoksuaan onnen perässä kunnes se väsyy. Riittävän monta kertaa petyttyään mielen strategia tyypillisesti vaihtuu. Nyt se vakuuttaa, että "onni on itse asiassa vain tyhjää haihattelua, tuulen tavoittelua". Se rakentaa ympärilleen kyynisyyden ja epäluulon panssarin, jota se nimittää realismiksi ja elämäntaidoksi. Se linnoittautuu kylmään poteroonsa ja suodattaa kaiken kohtaamansa pessimismin läpi. Mieli haukottelee elämän ilmiöiden äärellä: "Tämä on jo nähty. Tämä on jo tehty. Tämä on jo niin nähty ja koettu. Kerro minulle jotakin uutta."

Onnen ulkoistamisen sijaan katse kannattaa kääntää tähän hetkeen. Sateenkaaren pää sijaitsee hyvin lähellä. Polku onnen satumaahan on maailman lyhin polku. Kun et enää samaistu mieleesi, koet ja näet tämän hetken niin kuin se on. Koet kaiken suoraan, mielen suodattimien ohitse. Harmaa arki haihtuu ja kaikki näyttää ja tuntuu jotenkin erilaiselta. Puut ovat edelleen puita, kukat kukkia, perhoset perhosia. mutta sittenkin... Havaintoja sävyttää merkillinen kirkkaus, kuultavuus, elävyys. Tuulessa taipuvat ruohonkorretkin ilmentävät ylimaallista kauneutta. Tämän hetken taianomaisuus lyö sinut ällikällä. Olet kiitollinen tästä hetkestä. Tunnet itsesi etuoikeutetuksi kaiken tämän ylenpalttisen runsauden keskellä. Sydämessäsi tunnet, että kaikki on juuri niin kuin sen kuuluu olla. Elämä on kaikkea muuta kuin tylsää. Se on jännittävää, mutta sittenkin turvallista. Niinpä et enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. Et enää haikaile mennyttä onnea, et kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan olet läsnä tässä hetkessä, tässä kohtaamisessa. Olet läsnä tälle ihmiselle, tälle ruohonkorrelle. Et vaadi, että joku ihminen, asia tai tilanne tekee sinut onnelliseksi. Tämä hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä olet istunut ja tähynnyt sateenkaaren päähän, satumaahan. Satumaista tätä hetkeä Sinulle! - Jorma Ronkainen on360.fi

Miksi koirasi on onnellisempi kuin sinä?

Loputon

Tykkään pyöräillä. On aikaa. On aikaa katsoa. Tuntea. Miettiä. Kaikenlaista tulee ja menee mielen maisemassa. Ajatuksia, ajatuksia... Muistoja, haaveilua. Odotuksia, toiveita, pelkoa...

Välillä mieli eksyy vanhoille moneen kertaan kuljetuille poluille. Pitkiä varjoja. Miksi? Entä jos? En uskalla. Jos sittenkin? En pysty. Mutta kuinka? En tiedä. Huominen sumun peitossa.

Katson maalaismaisemaa. Häikäisevä valo. Tuulimylly. Orastava pelto. Herään kauneuteen. Pysähdyn kuvaamaan. Tämä hetki. Oleminen. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa. Huoletkin. Tämä hetki ei lopu kesken. Kiitos.

Ilo ja suru

Sankarifiilis; Tour de Markermeer (Amsterdam-Enkhuizen-Lelystad-Amsterdam) eli 186 km keväisessä, ajoittain jopa kesäisessä kelissä. 7h 11min.

Ilo ja suru kulkevat toisinaan käsikkäin. Kuulin juuri että suuresti arvostamani opettajani ja luokanvalvojani yläasteajoilta on kuollut. "Suti" oli hieno mies ja minulla oli kunnia sijaistaa häntä muutamia kertoja opiskeluaikoina. Muistan aina kuinka hän havainnollisti Napoleon Bonaparten dilemman.

Istun hotellin erittäin tyylikkäässä baarissa (voiko tätä edes baariksi sanoa, ehkä tällaisille on joku oma termi?) hyvin ansaitulla (onko se yhteen vai erikseen?) oluella. Palm-merkkistä belgialaista on tarjolla hanasta. Maukas tuttavuus. Mielessä risteilee muistoja Sutista, yläasteajoista, päivän pyörälenkistä... Kehossa tuntuu väsymystä, mukavaa sellaista, fyysisen kovan treenin jälkeen tuntuu tällaiselta. Väsynyt mutta onnellinen kun endorfiinit kehossa, aivoissa vaikuttaa. Vai mikä lopulta on syyseuraus tässä? Minä ajattelen että kehollisella tasolla endorfiinit ovat tieteellisen otteen puitteissa nähtävissä koska tietoisuuden tasolla olen onnellinen.

Samalla paradoksaalisesti tämän hetken kokemuksessa on haikeutta, ajatuksia kuolevaisuudesta. Kuolema. Se on myös elämää, se on myös ihmisen osa. Suuri mysteeri. Kuolema. Loppu vai olotilan muutos? Sydämeni, intuitioni kertoo että kuolema on siirtymä. Elämästä elämään. Tästä olemisen tavasta johonkin toisenlaiseen olemiseen. Oleminen jatkuu.

Tässä time-lapse pyörälenkistä, ensimmäiset 80 kilometriä.

Muisto #1 Sutista.

Ensimmäinen aamu Nilon yläasteella. Jännittävää! Uusi koulu, uudet kujeet. Vanha 6A-luokka pysyy onneksi suurimmaksi osaksi entisellään. Se helpottaa. Valitettavasti kauempaa kulkevat ns. kuljetusoppilaat sijoitetaan eri ryhmään. Ryhmitytään pääsisäänkäynnin edessä jonoihin. Pukumies pitää paperilappua päänsä yläpuolella. "7 G". Kiinnitän huomiota pukuun. Opettajalla on puku päällä. Sulo Tamminen on hän. Uusi luokanvalvojamme. Tämä on jyrkkä kontrasti edelliseen opettajaan. Jukka Jyrävä - hieno mies oli hän kyllä mutta hän ei vaatteilla koreillut. Urheilumies! Hän oli usein töissä sinisissä verryttelyhousuissa ja punaisessa puserossa. Sulo sen sijaan... harmaa puku. Muistan että se tuntui jostakin syystä hieman pelottavalta.

Muisto #2 Sutista.

Tämä tapahtui seiskaluokalla, heti syksyllä. Aiheena oli Napoleonin nousu, uho ja tuho. Suti halusi havainnollistaa miten Napoleonille kävi. Jostakin syystä minä valikoiduin demonstraatioon mukaan. Minun oli seisottava ylväästi pulpettien päällä, toinen käsi napoleonimaisesti povitaskussa. Jalat eri pulpettien päällä. Suti alkoi selostamaan, kuinka vaikeudet kasautuivat Napoleonin taivaalle. Enää en tarkkaan muista mitä ne vaikeudet olivat. No Venäjän sotareissu oli varmaan yksi niistä ja Waterloo loppuniitti. Samalla hän vähitellen liikutti pulpetteja kauemmas toisistaan. Aloin horjumaan ja Suti totesi: "Seiso siinä nyt vain ylväästi!". Ihan spagaatiin en pystynyt, vaan lopulta minun oli pudottauduttava lattialle. Unohtumaton kokemus :)

Muisto #3 Sutista.

Itse asiassa tämä muisto liittyy myös ystävääni Tapioon, jonka kanssa olin samalla luokalla peruskoulun ensimmäiset kuusi vuotta. Yläasteella olimme rinnakkaisluokilla. Kuten kaikki tietävät, J.V. Snellman oli hieno mies. Itse heräsin tähän seikkaan oikeastaan vasta yliopistovuosinani filosofian opintojen myötä. Hegeliläinen filosofia kolahti ankarasti ja samassa yhteydessä Snellmaniin oli luonnollisesti palattava. Sittemmin olen muutamaan otteeseen käyttänyt Snellmanin "onni on oppimista" -mietettä.

Niin se muisto... Lieneekö ollut toukokuinen Snellmanin päivä - joka tapauksessa kokoonnuimme kirjastoon Sutin johdolla, isolla joukolla. Suti alusti aiheen lyhyesti ja sitten estradi oli Tapion. Seurasi tunnin esitelmä Snellmanista! Tapsa ei papereita vilkuillut vaan veti koko setin komeasti. Vaikutuin suuresti. Sittemmin ymmärsin että Snellman varmasti kiinnosti suuresti Sutia sillä onhan kyseessä Kokoomuksen oppi-isä.

Aamiainen Amsterdamissa

Aamiainen asiallisissa puitteissa. Hotel Toren. Tarjonta moitteetonta tuoreine mansikoineen. "Good morning sir. How is your room sir? Something to drink sir?" Juu. Hyvää huomenta. Huone on hyvä. Kahvia kiitos. Sitä tulee hopeakannullinen. Vahvaa tummapaahtoista hyvää kahvia.

Vieruspöydässä kaksi harmaantunutta tyylikästä leidiä. Pukukoodi casual mutta selvästikin vimosen päälle harkittu. Minulla verkkahousut ja teepaita. "Alipukeutunut? Olisko sittenkin pitänyt laittaa puku?" Jep. Mieli tekee mielen työtä. Peruskysymyksiä: olenko ok, olenko turvassa, kuulunko joukkoon? Kiitos mieli. Kyllä, kyllä ja vaikka en erityisesti kuulu juuri tähän porukkaan niin silti. Näin on hyvä. Olen onnellinen. Viihdyn tässä hetkessä. Nämä ihmiset ovat kanssaihmisiä, lähimmäisiä. Kotimaa Äiti Maa jokaisella.

Kuulen hienostunutta keskustelua. Kuulostaa niinsanotulta yläluokan englannilta. So polite, so... How would I put it... So classic and distinguished? Kyllä. This is nice. This moment is.... alive.

Muisto

Tapahtuipa päivälleen kaksi vuotta sitten että...

Terveiset mökiltä!

Jäälle en enää uskaltaudu, mutta rantoja kelpaa kierrellä. Istuskelin auringon lämmittämällä kivellä, nautin hiljaisuudesta ja näkymästä.

Suljin sitten silmäni ja tein kehomeditaation. Siinä käydään koko kroppa läpi varpaista päälakeen asti. Mitään sen kummempaa mystiikkaa asiassa ei ole. Kuulostellaan vaan myötätuntoisen uteliaasti, että mitä vaikkapa oikealle polvelle kuuluu. Vai kuuluuko mitään. Sekin on ok. Voi siinä myös vaikka kiitellä, että hyvin olet minua palvellut.

Harjoitus sujui hyvin. Olin menossa vasemmassa silmämunassa, kun Jertta-koira alkoi tökkimään minua tassullaan. Hymyilytti. Jatkoin harjoituksen loppuun. Avasin sitten silmät hitaasti. Oivalsin, että auringonlaskustahan se Jertta minua huomautti. "Katso nyt hyvä mies tätä!" No minä tietysti katsoin. Rakastuin tähän hetkeen taas uudestaan.

Olet sen arvoinen

Milloin menit metsään? Milloin vaelsit luonnossa? On tilaa, on aikaa. Hitaus. Hiljaisuus. Tyyneys. Luonnon parantava läsnäolo kutsuu Sinua pysähtymään itsesi äärelle. Miksi olet? Kuka olet? Mitä rakastat?

Vaellatpa juuri nyt valossa tai varjossa, tutulla tai tuntemattomalla polulla, miellyttävissä, neutraaleissa tai kärsimyksen täyteisissä tunnelmissa - tämä hetki on sinun polkusi juuri nyt. Sinä voit viipyillä tässä hetkessä. Sinä voit antaa näkymien, tunnelmien ja aistimusten liikkua sinussa. Voit myös kiihdyttää vauhtia. Saatat ajatella, että tämä hetki ei ole sinun juttu, joten on kiiruhdettava johonkin toiseen hetkeen, johonkin mieluisampaan. Voit pelätä tätä hetkeä. Voit kääntää selkäsi. Voit sulkea silmäsi. Tämä hetki sallii kaiken tämän.

Sinulla on mahdollisuus pysähtyä, edes pieneksi hetkeksi. Mitä sinulle kuuluu? Miten voit juuri nyt? Mitä sydämesi sanoo tästä hetkestä? Saako valitsemasi tie, tämä tie sydämesi laulamaan? Huomaatko sittenkin laulavasi toisten lauluja? Sinä voit valita. Sinä olet sen arvoinen.

Missä Minuus luuraa?

Mitä minuus on? On esitetty lukemattoman monta näkemystä inhimillisen ajattelun historiassa! Erään kuuluisimmista esitti Descartes liimatessaan minuuden ajatteluun. "Cogito ergo sum" - ajattelen siis olen. Descartes oli hieno mies, mutta tässä kohtaa hänen ajattelunsa sakkasi. Minuuden identifiointi ajatteluun on suuri kärsimyksen aiheuttaja.

Minuus on enemmän. Se on tila, jossa ajattelu tapahtuu. Se on läsnäolo, joka todistaa ajattelun, tunteiden ja tuntemusten ilmenemisen, viipyilyn, katoamisen. Se on kuin valo, jossa todellisus ilmenee ja todellisuus koetaan - viimeistä piirtoaan myöten. Tässä valossa voi tunnistaa myös ajatukset kahteen osaan jaetusta todellisuudesta. Kuvitelma maailmasta minän ja ei-minän saarekkeina on erityisen itsepintainen. Jospa siitä kuvitelmasta voisi päästää lempeästi irti?

Miksei aina voi olla Perjantai?

Vanhan sananlaskun mukaan "kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu". Mitä kauneus on? Se on jotakin koskettavaa, liikuttavaa, eheyttävää, rohkaisevaa, inspiroivaa. Onko tämä hetkesi kaunis? Ehkäpä perjantaiaamussa on keskimäärin helpompi kokea kauneutta kuin vaikkapa maanantaiaamussa.

Tämän hetken kauneus ei aina ole ilmeistä. Mieli luokittelee, nimeää ja arvottaa tämän hetken salamannopeasti. Turvallista, uhkaavaa, vaara? Tuttu vai outo? Plussaa, miinusta vai neutraalia? Mielen funktiot varjelevat elämää ja mieli on tehnyt loistavaa työtä. Sinä ja minä olemme nyt tässä. Sinä ja minä hengitämme. Sinä ja minä elämme. Kiitos mieli!

On tärkeä ymmärtää, että minuus on muutakin kuin mielen työtä. Ajatuksia tulee ja menee - 50000, jopa 70000 ajatusta päivässä. Jos uskot jokaisen ajatuksen todeksi, olet kuin tuulessa kieppuva kuiva lehti. Identiteetin liimaaminen mielen työhön johtaa kärsimykseen. Sisäinen vapaus on mielen työn hyväntahtoista todistamista. Sisäisen vapauden myötä avautuu tilaa kokea kauneutta tässä ainutlaatuisessa hetkessä. Sisäisen vapauden myötä mieli rauhoittuu ja ajattelun laatu paranee. Intuitio herää. Alat kokemaan maailmaa loputtomassa runsaudessaan.

Hyvää tätä hetkeä, hyvää perjantaita!

(kuva Santorini kesäkuu 2010)

Latujen mindfulness

Olen viime päivinä hiihdellyt Rukan maisemissa Kuusamossa. Kaunista on ja esimerkiksi Valtavaaran reitillä todella raskasta on! Ensimmäisillä kilometreillä sitä tekee lähes kuolemaa kun ylämäkeä riittää ja riittää. Maagisen kaunis tykkylumen koristama kuusikko palkitsee kuitenkin kaiken vaivan.

Ladulla ehtii maisemien ihailun ja kehon kuuntelun ohella kuuntelemaan ennen kaikkea itseään. Mitä minulle kuuluu? On monenlaisia mietteitä, tunteita ja tuntemuksia. Minulle liikunta on mindfulnessia - liikunta auttaa minua palaamaan kotiin tähän hetkeen. Liikunan avulla koen kiitollisuutta kehostani, luonnosta, elämästä.

Suora lähetys

"Sitten kun...", "mutta kun..."

Elämä on monikanavainen suora multimedia lähetys. Elämä tapahtuu nyt. Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä.

Suora lähetys

Tänäänkin voit minä hetkenä tahansa varmistaa; Onko yhä nyt? Oletko yhä tässä?

Kyllä. Elämä tapahtuu nyt. Elämä tapahtuu tässä. Elämä on interaktiivinen suora lähetys kaikilla herkuilla.

Guru

Jos sinua on siunattu lemmikkieläimellä, kotonasi asustaa guru. Lemmikkieläin muistuttaa sinua siitä, että elämä tapahtuu nyt. Ei ensi viikolla eikä viidestoista päivä, vaan n y t.

Lemmikkieläin muistuttaa sinua luottamuksen ja rakkauden merkityksestä. Lemmikkieläin luottaa huolenpitoosi. Tullessasi kotiin, se toivottaa sinut tervetulleeksi - olet rakastettu.

Lemmikkieläin muistuttaa sinua elämän yksinkertaisuudesta. Kun mennään niin mennään eikä meinata. Kun syödään niin syödään. Kun levätään, niin levätään.

Kuvassa tanskalais-ruotsalainen pihakoira Jertta nauttii iltapäivän auringosta. Se ei ehkä tiedä mitään "On"-nesta, sen sijaan se elää "On"-nessa ja "On"-nesta. Asuuko sinun luonasi guru?

Hyvää ystävänpäivää! <3

Kuka Sinä olet?

Huomaatko miten mielesi automaattisesti kertoo lukemattomia ikääsi, sukupuoleesi, koulutukseesi, työhösi, asemaasi, ansioihisi, omaisuuteesi, ulkonäköösi, älykkyyteesi, ihmissuhteisiisi, kykyihisi, saavutuksiisi, epäonnistumisiisi liittyvää identiteettitarinaa?

Lista on loputon, sekalainen sekoitus onnistumisten ja epäonnistumisten, ilojen ja surujen hetkiä. Voit hyväntahtoisesti todistaa mielen työtä. Sydämessäsi tiedät, että Sinä Olet enemmän

Silmät ja sydän auki

Oppiminen on asenteiden, ajattelutapojen ja käyttäytymisen muutosta.
Tänäänkin elämä tarjoaa siihen mahdollisuuksia.
Silmät ja sydän auki <3

Aarteen äärellä

"Nyt". Tämä on ainoa aarteeni. Tämä on kaikki mitä minulla on.

"Nyt". Tyypillisesti ihminen ei ole läsnä nyt-hetkessä, vaan pakenee siitä, harhautuu siitä monin eri tavoin, sitkutellen ja mutkutellen, siellä ja täällä, kotona ja maailmalla, koti-ihmisenä ja nomadina, palatsissa ja luolassa.

"Nyt". Läsnäolo nyt-hetkessä on tämän hetken näkemistä ja hyväksymistä valoineen ja varjoineen niin kuin se on nyt, ihanan paljaana ja vastuttamattoman valloittavana.

Ainoa ja ainainen. "Nyt".

Kaiken se

Läsnäolosi -
kaiken se
kestää

kaiken se
kantaa

tuulen
tuiskun
sateen
poudan
ilon
epätoivon

läsnäolosi
valossa

tämä hetki
väreilee
sykkii
hehkuu
viipyilee
"On"

Muut ja kuut

Hektinen nykyaika tempaisee toisinaan meidät mukaansa ja vauhtimme kiihtyy niin kovaksi ettemme enää havaitse pieniä asioita.

Jospa hidastaisimme edes hetkeksi? Jospa opettelisimme katsomaan ja kuuntelemaan paremmin?

Toisinaan pieninä pitämistämme asioista avautuu yllättävä syvyys. Toisinaan vähäpätöisiksi kuvittelemamme ihmiset opettavat meille jotakin tärkeää elämästä.

Päivälleen 406 vuotta sitten Galileo Galilei malttoi olla hidas ja katsoa riittävän tarkasti. Hän teki löydön. Galileo havaitsi ja nimesi Jupiterin neljä suurinta kuuta.