Satumaa

Mielesi saattaa uskotella, että onni koittaa vielä joskus, jossakin, sitten kun... Sateenkaaren pää häämöttää jo horisontissa. Enää vähän matkaa. Onni koittaa sitten kun saat uuden työpaikan, puolison, asunnon, auton... Taivas aukeaa sitten kun suoritat vielä yhden tutkinnon, saat palkankorotuksen, saavutat mainetta ja mammonaa. Saavut onnen satumaahan sitten kun koittaa viikonloppu, vuosiloma, sapattivapaa, eläkepäivät. Mielelle ei mikään riitä. Saavutettuaan haluamansa se pysähtyy, kokee tyydytystäkin, mutta kohta se huomaa että kaikki on ennallaan. Epämääräinen sisäinen jano vaivaa yhä. Sateenkaaren pää on siirtynyt uuteen paikkaan. Mieli jatkaa juoksuaan onnen perässä kunnes se väsyy. Riittävän monta kertaa petyttyään mielen strategia tyypillisesti vaihtuu. Nyt se vakuuttaa, että "onni on itse asiassa vain tyhjää haihattelua, tuulen tavoittelua". Se rakentaa ympärilleen kyynisyyden ja epäluulon panssarin, jota se nimittää realismiksi ja elämäntaidoksi. Se linnoittautuu kylmään poteroonsa ja suodattaa kaiken kohtaamansa pessimismin läpi. Mieli haukottelee elämän ilmiöiden äärellä: "Tämä on jo nähty. Tämä on jo tehty. Tämä on jo niin nähty ja koettu. Kerro minulle jotakin uutta."

Onnen ulkoistamisen sijaan katse kannattaa kääntää tähän hetkeen. Sateenkaaren pää sijaitsee hyvin lähellä. Polku onnen satumaahan on maailman lyhin polku. Kun et enää samaistu mieleesi, koet ja näet tämän hetken niin kuin se on. Koet kaiken suoraan, mielen suodattimien ohitse. Harmaa arki haihtuu ja kaikki näyttää ja tuntuu jotenkin erilaiselta. Puut ovat edelleen puita, kukat kukkia, perhoset perhosia. mutta sittenkin... Havaintoja sävyttää merkillinen kirkkaus, kuultavuus, elävyys. Tuulessa taipuvat ruohonkorretkin ilmentävät ylimaallista kauneutta. Tämän hetken taianomaisuus lyö sinut ällikällä. Olet kiitollinen tästä hetkestä. Tunnet itsesi etuoikeutetuksi kaiken tämän ylenpalttisen runsauden keskellä. Sydämessäsi tunnet, että kaikki on juuri niin kuin sen kuuluu olla. Elämä on kaikkea muuta kuin tylsää. Se on jännittävää, mutta sittenkin turvallista. Niinpä et enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. Et enää haikaile mennyttä onnea, et kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan olet läsnä tässä hetkessä, tässä kohtaamisessa. Olet läsnä tälle ihmiselle, tälle ruohonkorrelle. Et vaadi, että joku ihminen, asia tai tilanne tekee sinut onnelliseksi. Tämä hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä olet istunut ja tähynnyt sateenkaaren päähän, satumaahan. Satumaista tätä hetkeä Sinulle! - Jorma Ronkainen on360.fi