Freudin kompastuskivi

Freud teki ihan hyviäkin juttuja, mutta minusta hänen ajattelunsa rajoittuneisuus kiteytyy neuroottisessa (pakkomielteen omaisessa) suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Freud oli aikansa vanki siinä mielessä, että puritaanisen (tai "viktoriaanisen") ajan maailmassa 1800-luvun lopulla seksuaalisuudesta vaiettiin ja tämä tietysti johti erilaisiin patoutumiin ja pahoinvointiin.

Freud teki näistä havaintoja ja päätteli (mielestäni virheellisesti), että kaikki inhimillinen toiminta on seksuaalivietin sublimaatiota, siis verhottua tai peiteltyä seksuaalisuutta. Kaikki inhimillinen kulttuuri, tiede ja taide on seksuaalisuuden sublimaatiota. Kaikki. Minusta tämä on järjetön olettamus. Tämä Freudin dogmatisoima ajatus johti Freudin ja Jungin välirikkoon.

Tiedostamaton, unet, take 1.

Freud/Jung

Kokemukseni on opettanut että suhde sisäiseen ja etenkin tiedostamattomaan on tärkeä. Tiedostamaton / alitajunta. Tässä kohtaa kaksi suurta nimeä nousee esiin. Freud vs. Jung. Katson että kaikki moderni psykologia on alaviitteitä kyseisiin nimiin.

Käsitykseni, ensin Freud: alitajunta on jonkinlainen torjuttujen/tukahdutettujen/kipeiden tunteiden/ajatusten "kaatopaikka" jonka tietoisuus pyrkii pitämään "kaapissa", piilossa. Alitajunta on "vihollinen". Tietoinen ihminen on sodassa itsensä kanssa.

Jung: tiedostamaton - valoineen ja varjoineen on mahdollisuus, voimavara, rikkaus, ei uhka. Eheytyminen on tiedostamattoman integroitumista itseen, individuaatio on omaksi itsekseen tulemista. Kyllä, tässä kohtaa olen kirkkaasti jungilainen. :-) Tässä kulkee merkittävä rajalinja. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota.