Käsitykseni, ensin Freud: alitajunta on jonkinlainen torjuttujen/tukahdutettujen/kipeiden tunteiden/ajatusten "kaatopaikka" jonka tietoisuus pyrkii pitämään "kaapissa", piilossa. Alitajunta on "vihollinen". Tietoinen ihminen on sodassa itsensä kanssa.
Jung: tiedostamaton - valoineen ja varjoineen on mahdollisuus, voimavara, rikkaus, ei uhka. Eheytyminen on tiedostamattoman integroitumista itseen, individuaatio on omaksi itsekseen tulemista. Kyllä, tässä kohtaa olen kirkkaasti jungilainen. :-) Tässä kulkee merkittävä rajalinja. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota.
2 kommenttia:
Mistä tai miksi sä repäisit noin negatiivisia sanoja kuvailemaan Freudin teoriaa? Tollaisella asenteellahan psykoanalyysi olisi tuomittu epäonnistumaaan.
Itse en noissa kahdessa näe juuri muuta eroa, kuin että heidän ajatuksensa on usein kirjoitettu hieman eri sävyllä. Jung runollisemmin tai arvoituksellisemmin ja Freud taas todella käytännöllisesti.
Freudilaiset psykoanalyysit ovat käsitttääkseni tyypillisesti pitkiä ja loputtomia lapsuuden vatvomisia ja freudilainen otehan pyrkii redusoimaan kaiken, alleviivaan, kaiken seksuaalisuuteen. Kaikki inhimillinen kulttuuri on sublimaatiota. Positiivista Freudissa on että hän nosti unet, tiedostamattoman jälleen tärkeään rooliin. Eihän tämä mitään uutta ollut (unia on selitetty ammoisina aikoina...), oli vaan päässyt jostakin syystä unohtumaan.
Voisi tiivistää näinkin: Freud katsoo taaksepäin ja Jung tähän hetkeen. Freud oli materialisti, Jung näki laajemmin.
Todettakoon etten kannata ripustautumista keneenkään. On kuitenkin hyvä ymmärtää keskeiset taustaoletukset.
Lähetä kommentti